Profeettain jäljillä

Keskustelua lauluista, runoista, kirjoista, sekä kuvia ja kuvakeskusteluja

Profeettain jäljillä

ViestiKirjoittaja mies » 13 Heinä 2015, 22:39

Profeettain jäljillä kirjoitti:Olette varmaan todenneet, että Vanhan Testamentin selityksiä on hyvin vähän uskonnollisen kirjallisuuden joukossa. Sama ilmiö on elävän kristillisyydenkin kirjallisuuteen nähden. Tämä teos on eräässä mielessä esikoisteos. Heikki Saari on kirjoissaan Seitsemän päivää ja Mitta täyttyy selittänyt Vanhaa Testamenttia, mutta aikahistoriallisessa järjestyksessä alkaen luomiskertomuksesta. Tässä kirjassa on eri lahjoilla selitetty kunkin kirjoittajan itsensä valitsemaa tekstiä. Vanha Testamentti on osittain ihmeellistä kuvakieltä, jonka selittäminen vaattii omat lahjansa.

Oulu 10.1.69, kuopio 1969, SRK:n työvaliokunta

Esim. Viktor Storck selittää Maran vesistä: "Sitten Maraan tuli koettelemus, kiusaus. Vettä oli, mutta vesi oli karvasta. Vaikea lihalle ja järjelle käsittämätöntä, että kokonaan ansiottomana saa käydä Jumalan armoa uskomaan. Karvasta ja vaikeaa, niin kai sanot!

Mutta Mooses ei käy epäilevää syyttämään, ei ota uskomisen lupaa pois, vaan heittää puun veteen. Siinä kuva, joka opettaa meitä ristinkantajana, ansiottomana katsomaan sitä ylennettyä Jumalan Karitsaa, joka ottaa pois maailman synnit, sinunkin syntisi. Näin ja tällä tavalla uskoen, vedet tulevat niin makeaksi, että tällaisella parannetulla vedellä tulee kuoleman kuiva jano sammumaan."
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Re: Profeettain jäljillä

ViestiKirjoittaja mies » 14 Heinä 2015, 21:59

Lauri Myllynen (sivut 107-110)

JUMALAN LIITONARKKIA SEURAA SIUNAUS JA ILO

Jumala antoi Moosekselle käskyn valmistaa arkki. Hän antoi piirustukset ja tarkat ohjeet, miten arkki piti valmistaa ja siihen piti panna totuus, jonka Jumala hänelle antaa. Jumala antoi myös määräykset, millä tavalla arkkia piti kuljettaa. Sitä piti neljällä korennolla kantaa. Nyt kuitenkin oli käynyt niin, että arkki oli joutunut pois sille kuuluvalta paikalta filistealaissodan aikana. Jumalan arkki, joka tunnetaan nimellä liitonarkki, kuljetettiin kansan vanhimpien neuvosta Eelin poikien toimesta (1. Sam. 4:4). Sotaonni ei palannut Israelille ja arkki jäi filistealaisten maalle, mutta ei se ollut hyödyllinen filistealaisillekaan. Olihan se ollut siellä seitsemän kuukautta. Kun arkkia piti lähteä kuljettamaan pois, tekivät filistealaiset uudet vaunut, joita lehmät vetivät (1. Sam. 6, 7). Tämä oli filistealaisten pappien ja tietäjien neuvo. Jo arkin näkeminen tuossa saatossa tuotti iloa BetSemiläisille (1.Sam. 6: 13). He olivat leikkaamassa nisuja pellolla ja olivat iloisia, kun saivat nähdä arkin. He menivät ja laskivat arkin vaunuilta ja arkun, joka sisälsi filistealaisten vikauhrin. Arkku nostettiin suuren kiven päälle ja uhrattiin. Uhrin tykönä uhraajat tulivat rohkeiksi ja kurkistelivat Herran arkkiin, mutta he kuolivat. Kuolleiden luku oli suuri, 50.070 miestä. Syynä uhrin kauheuteen oli se, että siinä filistealaisten vikauhri oli ensitilalla. Näemme, ettei ole varaa asettaa filistealaisten vikauhria Herran liitonarkin rinnalle, eikä siihen sovi mitkään sivutuotteet. Betsemiläisten ilo muuttui murheeksi ja suruksi. Arkki piti lähtä kuljettamaan pois heidän maaltaan ja se tuotiin Amminabadin huoneeseen ja siitä päivästä, jona arkki tuli KirjatJearimiin, kului paljon aikaa, kaksikymmentä ajastaikaa. Koko Israelin huone itki Herran jälkeen sinä aikana, sillä olihan Herra antanut Israelin filistealaisten käsiin luopumuksen tähden. Oli luovuttu vieraiden jumalien puoleen. Virrenlaulaja kerran laulaa:

”Myös sitä katso Herrani
kuink' ihmisjärki tahtoisi
Sun sanaas' täällä väännellä
Sun oppiasi käännellä" virsi 174:6

Nyt kokosi kuningas Daavid valitut miehet Israelin joukoista, kolmekymmentä tuhatta, tuomaan Jumalan arkkia, jota kutsutaan Herran Zebaotin nimeksi, joka asuu Kerubimin päällä, Daavidin kaupunkiin. Mutta kuljetuksen johdon näkyy ottavan AbiNadabin pojat Ussa ja Ahjo. He laittoivat arkin uusiin vaunuihin ja härät vetämään. Pojat aikoivat kuljettaa arkkia juhlasaatossa. Johdossa ottaa etusijan Ahjo ja käy arkin edellä. . . Sanotaan, että Daavid ja koko Israelin kansa soitti Herran edessä kaikkinaisilla honkaisilla kanteleilla ja harpuilla, psalttareilla, rummuilla ja kulkusilla. Herra ei ihastunut arkin kuljetuksesta juhlasaatossa ja siunaus ei seurannut sitä. Saatto onnistui vain Nahonin riihen luo, siinä härät menivät sivuun tieltä. Ussa ottaa Jumalan arkin ja pitelee sitä. Herran viha julmistuu Ussan päälle ja hän kuolee. Ei seurannut ilo kauan arkkia juhlasaatossa, vaan kuoleman merkki ja murhe. Tätä nähdessään sanotaan Daavidin pelänneen sinä päivänä Herraa ja sanoneen, kuinka Herran arkki tulisi minun tyköni eikä tahtonut tuoda sitä tykönsä Daavidin kaupunkiin, vaan salli kannettavan Obed Edomin Gatilaisen huoneeseen ja Herran arkki viipyi kolme kuukautta Obed Edomin Gatilaisen huoneessa. Herra siunasi hänet ja kaiken hänen huoneensa. Nyt seurasi arkkia siunaus, sillä se tuotiin kantamalla. Tämän sai kuulla Daavid, että Herra oli siunannut Obed Edomin huoneen ja kaiken, mitä hänellä oli Herran arkin tähden. Niin Daavid meni ja toi Jumalan arkin Obed Edomin huoneesta Daavidin kaupunkiin ilolla. Kuljetuksen muoto on nyt vanhanaikainen, sillä se tuotiin kantamalla. Kun kantajat olivat kulkeneet kuusi askelta, niin uhrattiin härkä ja lihava lammas. Tämän uhrin luona ja tässä saatossa syttyy Daavidin sydämessä ilo. Sanotaan, että Daavid hyppäsi Herran edessä kaikella voimalla ja hän oli vaatetettu liinaisella päällysvaatteella. Daavid ja kaikki Israelin kansa toivat arkin riemulla ja pasuunan helinällä. Tätä katselee Mikal Saulin tytär, Daavidin vaimo, ikkunasta. Hän näki, kun kuningas Daavid hyppäsi kaikella voimalla Herran edessä ja katsoi hänet ylön sydämessänsä.

Sanotaan, että he toivat Herran arkin sisälle ja panivat sen paikalleen, keskelle majaa, jonka Daavid oli sille rakentanut. Daavid uhrasi polttouhrin ja kiitosuhrin Herran edessä. Ja kun Daavid oli uhrannut, niin hän siunasi kansaa Herran Zebaotin nimeen, jakoi kansalle lahjoja ja palaa siunaamaan omaa huonettaan. Mikal Saulin tytär rientää jo ulos häntä vastaan ja alkaa sanomaan, kuinka jalo on ollut Israelin kuningas tänä päivänä, joka on itsensä paljastanut palvelijoidensa ja piikain edessä niinkuin irstaat ihmiset paljastavat itsensä. Daavid näyttää kestävän soimauksen ja palkan ja sanoo Mikalille: "Herran edessä, joka minun valinnut on pikemmin kuin sinun isäs ja kaiken hänen huoneensa, ja käskenyt minun olla Herran kansan kansan päämiehenä: ja Herran edessä minä tahdon iloita. Ja minä tahdon vielä halvempi olla ja nöyrä minun silmäini edessä: ja minä kunnioitetaan niiden piikain kanssa, joistais puhunut olet." Tuskin nyt lienee Mikalin mielestä hänen puheensa Daavidissa tuottanut toivottua tulosta. Mikalista, Saulin tyttärestä kerrotaan, että hänellä ei ollut yhtään lasta kuolemanpäiväänsä asti. Sehän tietää sitä, että hän tuli hedelmättömäksi.

Tämä ylle merkitty pyhän kirjan kohta opettaa meille sitä, kuinka Herran Sebaotin nimi ei ole koskaan ollut juhlasaatossa, eikä Herran siunaus ole ollut juhlasaaton kanssa. On totta, että kaikkina aikoina on ollut ihmisiä, joille on ollut mahdoton käsittää, että Herran Sebaotin nimi olisi noin arvottomassa saatossa. Sielläkö on liitonarkki ja liiton kirja. Kuinka moni ihminen katsoo ylön ja pilkaa, kun Herran kansa iloitsee sen uhrin luona, johon tyytyy Isän sydän ja verellä pesty sielu. Ihmetteletkö joskus sydämessäsi sitä, että kuningas Daavid sai osakseen pilkkaa? Sanottiinhan hänelle kerran, että Daavid verikoira, verikoira! Onko ihme, jos tällä ajalla Jumalan lapsi maailman taholta saa pilkkaa osakseen. Moni Jumalan lapsi huokaa ahdistuksessa, kun vastaanseisojia löytyy joskus oman perheen piiristä. Olet monta kertaa murheellinen, kun löydät itsesi niin hedelmättömäksi, mutta maailma ei näe sitä hedelmää, mitä kantaa Jumalan lapsi. Hengen hedelmät ovat: rakkaus, ilo, rauha, hiljaisuus jne. Kun näitä hedelmiä kannat, niin sinua kunnioitetaan niiden luona, joita halpana pidetään. Tiedä, että olet Isän mielestä kallis. Muista, että Hän on verellään meitä, meidän synneistämme pessyt ja tehnyt meidät kuninkaiksi ja papeiksi Isänsä valtakunnassa. Vaikka valtakunnan laiva seilailee täällä maailman myrskyisellä merellä ristiaallokossa, epäilysten aallot lyövät matkaajaa vasten rintoja, niin laivaa ohjaa Jeesuksen lävistetyt kädet. Kohta kolahtaa laivan keula uuden kotimaan satamaan. Sinne ei yllä tämän ajan vaivat ja murheet. Sitä päivää odotellessa uskomme synnit, viat ja epäilykset anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Amen
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Re: Profeettain jäljillä

ViestiKirjoittaja mies » 14 Heinä 2015, 22:24

mies kirjoitti:Kuolleiden luku oli suuri, 50.070 miestä.

1992 käännöksen mukaan 70 miestä, biblian mukaan 50070, KJV 50070;

Suurin osa heprealaisista manuskripteistä pitää lukua 50070:nä, muutamat taas 70:nä.

1 Samuel 6:19 A few Hebrew manuscripts; most Hebrew manuscripts and Septuagint 50,070
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Re: Profeettain jäljillä

ViestiKirjoittaja mies » 21 Heinä 2015, 21:04

Armas Karsikas

BILEAMIN SALAINEN NEUVO


Niin astui Elia kaiken kansan eteen ja sanoi: kuinka kauvan te onnutte molemmille puolille? Jos Herra on Jumala, niin vaeltakaat hänen jälkeensä, mutta jos Baal, niin vaeltakaat hänen jälkeeensä; ja ei kansa häntä mitään vastannut. (1.Kun. 18:21) Ja Ahab Omrin poika teki pahaa Herran edessä enemmän kuin kaikki ne, jotka hänen edellänsä olivat. Ja se oli hänelle vähä, että hän vaelsi Jerobeamin Nebatin pojan synneissä, hän otti myös Isebelin, Etbaalin Zidonin kuninkaan tyttären emännäksensä, ja meni palvelemaan ja kumartamaan Baalia; Ja asetti Baalille alttarin Baalin huoneessa, jonka hän oli rakentanut Samariassa. (1.Kun. 16:30-32.)

Kun seuraamme näitä Israelin kansan elämänvaiheita kirjoitetun Jumalan sanan mukaan, niin täytyy ihmetellen kysyä: salliiko todella Jumala omalle, siunaamalleen kansalle noin hirveitä eksytyksen aikoja, kun oli kuningas Jerobeamin ja hänen jälkeensä tulevien hallitsijoiden aikana? Kuitenkin Herran sana näyttää sen todeksi tämänkin edellä olevan kuningasten kirjan lauseiden mukaan, jota vastaan ”Elia Tisbiläinen Gileadin asuja” joutui Jumalan lähettämänä profeettana taistelemaan.

Tälläkin synnillä oli kaukaiset ja syvät juuret, olihan uhri Baalin alttarilla aivan samanlainen kuin oli Herran Israelin Jumalan alttarillakin, missä oli siis vika? Vika löytyy tälle synnille jo korpivaelluksen ajalta, jolloin Herran profeettana on Israelissa Bileam Beorin poika ja Moabilaisten kuninkaana on Balak Zipporin poika, joka sanoi midianilaisten vanhimmille. Tämä kansa syö puhtaaksi kaikki, mikä ympärillä on niinkuin härkä syö vihannan laitumelta (4. Moos. 22:4). Näiden aikaansaannosta kertoo seuraava jae: ”Tule siis nyt ja kiroo minulle tämä kansa; sillä se on minua väkevämpi, että minä löisin häntä, ja hänen maaltani karkottaisin ulos; sillä minä tiedän, ketä sinä siunaat, se on siunattu ja jota sinä kiroot, se on kirottu. Ja Moabilaisten vanhimmat ynnä Midianilaisten vanhimpain kanssa menivät sinne, ja heillä oli noitumisen palkka kädessänsä. Ja koska he tulivat Bileamin tykö, sanoivat he hänelle Balakin sanat”(4. Moos. 22:6-7).

Tästä alkoivat sitten pitkät neuvottelut, joiden tuloksena Bileam meni Balakin tykö ja opetti hänelle Israelin Jumalan uhritoimituksen, josta seurasi kauhea hengellinen huoruus eli epäjumalan palvelus Israelissa niinkuin kohta tämän jälkeen on kirjoitettu. ”Ja Israel asui Sittimissä, ja kansa rupesi tekemään huorin Moabilaisten tytärten kanssa, Jotka kutsuivat kansan epäjumalainsa uhrille: ja kansa söi ja kumarsi heidän epäjumaliansa. Ja Israel yhdisti itsensä Baal-Peorin kanssa: niin Herran viha julmistui Israelia vastaan. Ja Herra sanoi Moosekselle: ota kaikki kansan päämiehet ja hirtä heidät Herralle aurinkoa vastaan, että Herran vihan julmuus käännettäisiin Israelista pois. Ja Moses sanoi Israelin tuomareille: jokainen tappakoon väkensä, jotka BaalPeorin kanssa ovat itsensä yhdistäneet” (4. Moos. 25: 1-5).

Tämän kauhistuttavan synnin takia moni Israelista hukkui kautta aikojen, vaikka Herra uudestaan ja aina uudestaan lähetti heille profeettansa osoittamaan monilla vertauskuvilla ja myös suoralla, kovalla rangaistuksen uhkauksellakin, että kansa olisi tehnyt parannuksen ja lakannut ontumasta kahtaalle. Tästä myös Elias Tisbiläinen ajallansa kiivaten kiivaili Baalin
oppia vastaan, Israelin Jumalan kunnian puolesta, korjasi Herran alttarin ja palautti oikean jumalan asettaman palveluksen. Josta Elia sai kokea, kuinka kauhea on väärän hengellisyyden viha, sillä kun Ahab ilmoitti, mitä Elia oli tehnyt Baalin papeille, julmistui Isebelin viha ja vannoi: ”Jumalat minun niin ja niin tehköön, jollen minä huomenna tällä aikaa tee sinun
sielulles, niinkuin yhdelle näiden sielulle” (l. Kun.19: 2). Murhan ajatukset valtasivat Isebelin mielen, ei hän yhtään ajatellut edes järjen kauttakaan asian todellista puolta. Eliahan oli yksin Baalin propheettoja 450 miestä ja 400 Metsistön propheettaa, jotka syövät Isebelin pöydältä. Saivathan he Jumalaansa huutaa antamaan tulta alttarille, eihän Elia sitä estänyt, päinvastoin, hänhän yllytti, huutakaat vahvasti; sillä hän on jumala, hän ajattelee jotakin eli on jotakin toimittamista, eli on matkalla, eli jos hän makaa, että hän heräis. Ja he huusivat suurella äänellä, ja viileskelivät itsiänsä veitsillä ja naskaleilla tavallansa, niin että he verta tiukkuivat. Mutta eihän Baal vastannut. Siinä oli nyt vihan syy. Tyhmiä olivat myös
nuo Baalin papit, kun uskalsivat antautua henkensä kaupalla elävän Jumalan profeetan kanssa taisteluun, Jumalansa voimalla.

”Ja koska ruokauhri piti uhrattaman, astui propheta Elia edes ja sanoi: Herra Aabrahamin, Isaakin ja Israelin Jumala! ilmoita tänäpänä, että sinä olet Israelin Jumala, ja minä sinun palvelias, ja että minä nämät kaikki sinun sanas jälkeen tehnyt olen” (1.Kun. 18:36).

Siinä oli nyt Elian voitto, Herran sana ja toimitus sen jälkeen. Eikö minun sanani ole niinkuin tuli, sanoo Herra, ja niinkuin vasara, joka vuoren musertaa. Tässä olisi tämänkin nykyisen ajan ihmiselle huomioon otettavaa aihetta, sillä ei Jumalan sana ole muuttunut eikä Hänen armojärjestyksensä toiseksi tullut, kun se oli Mooseksen aikana ja Elian aikana.

Ei tule Baalin pappien huutamalla nytkään tuli taivaasta ruokauhria sytyttämään, että kypsyisi uhrin liha lasten syötäväksi, mutta kun elävä Jumalan sana Melkisedeksin pappien kautta julistetaan, niin siinä on köyhille sieluille taivaan kastetta ylhäältä ja ravintoa, jota Jumalan lapsi kaipaa. Karta siis sinä, tämänkin päivän Israel, menemästä moabilaisten uhreille,
ettet tulisi Herran vihan julmuuden kohteeksi ja joutuisi hirtettäväksi aurinkoa vastaan, sillä siinä on kamala olla kaiken kansan nähtävänä ja vielä Herran armoauringon paahteessa kuolemaa tunnolla kantaen siksi, etten totellut Herran sanaa, jota Hänen Siionistaan puhuttiin ja huutamalla huudettiin, vaan luotin omaan viisauteeni ja suureen oppineisuuteeni niinkuin
monet aikamme oppineista ovat tehneet. Herran sana on annettu meille opiksi, neuvoksi ja varoitukseksi sekä valkeudeksi teillemme, ettemme eksyisi lammasten jäljiltä omille teillemme ja Baalin alttareille, joita on kaikki metsiköt ja kukkulat täynnä. Sieltä kuuluu hirveä möly ja aivan sääliksi käy ihmisten sielut, jotka siellä armonaikaansa hukkaan kuluttavat ja luulevat autuaaksi tulevansa ja kuitenkin on surkea heidän pettymyksensä. Mutta vielä enemmän käy sääliksi ne, jotka tänäkin aikana tunnustavat uskoa, kärsivät pilkkaa Jumalan joukon kanssa, kuitenkin jaetulla sydämellä niin, että toinen jalka on Jumalan valtakunnassa, toinen Jumalan sana on selvä tässäkin väärään jumalisuuteen suhtautumisessa. Näin
sanoo Juudaan epistola, Voi heitä! sillä he käyvät Kainin tiellä ja lankeevat Balaamin eksytykseen palkan tähden, ja hukkuvat Koren kapinassa. Nämät ovat häpiäpilkut vieraana ollessansa teidän rakkaus-aterioissanne, jotka ravitsevat itsiänsä pelkäämättä: he ovat vedettömät pilvet, jotka tuulelta ajetaan ympäri, paljaat, hedelmättömät puut, kahdesti kuolleet, juurinensa reväistyt ylös.

”Älkäät vetäkö ijestä epäuskoisten kanssa; sillä mitä oikeuden on vääryyden kanssa tekemistä? eli mitä osallisuutta on valkeudella pimeyden kanssa? Ja mikä sovinto on Kristuksella beliain kanssa? taikka mikä osa on uskovaisella uskottoman kanssa? Eli kuinka Jumalan templi sopii epäjumalain kanssa? Sillä te olette elävän Jumalan templi, niinkuin Jumala sanoo: minä tahdon heissä asua ja heissä vaeltaa, ja minä tahdon olla heidän Jumalansa, ja heidän pitää oleman minun kansani. Sentähden paetkaat heidän seastansa ja eroittakaat teitänne, sanoo Herra: ja älkäät saastaiseen ruvetko, ja niin minä korjaan teitä, Ja olen teidän Isänne, ja teidän pitää oleman minun poikani ja tyttäreni, sanoo kaikkivaltias Herra” (2. Kor. 6: 14-18).

Baalamin oppi on siis vielä täällä uuden liiton puolellakin, muuten ei olisi Pyhän Hengen tarvinnut kirjoittaa edellä olevia varoituksia. Antakoon rakas taivaallinen Isä valituille lapsilleen Hengen valoa ja viisautta karttaa tuota saastaista Baalamin oppia eksytyksestä, jolla nytkin on sama sävel kuin Koran, Dathanin ja Aburamin aikana, että koko kansa oli pyhä, koska oli sakramentillinen kansa. Olihan ympärileikkaus, jonka Jumala oli jo Aabrahamille antanut ja Jumala antoi Egyptistä lähtemisen hetkellä pääsiäislampaan, joka olkoon teille niinkuin Herra sanoo: ”Sentähden pidä tämä sääty sinulle ja sinun lapsilles ijankaikkisesti” (2. Moos. 12: 24). Tähän nojasi Koran heimo pyhyyden. Tähän nojaa myös tämän ajan hengellisessä saastassa elävä suuri, maailmaa käsittävä ekumeeninen joukko, eivätkä tee parannusta murhistansa, huoruudestansa, petoksistansa ja kaikesta riettaasta elämän menosta. Eivät tunne eivätkä näe Jumalan valtakuntaa, eivätkä valtakunnan Kuningasta, Herraa Jeesusta vaan pilkkaavat sekä Kuningasta että Hänen valtakuntaansa Jumalan armolapsissa.

Mutta Sinä, ristiin naulittu elävä Siionin Kuningas, anna armokasteesi levätä laumasi yllä tänä maailman pitkän viikon lauantaiehtoona, ettei heitä hengellinen uneliaisuus saavuttaisi vaan heillä olisi lakki päässä, vyö vyöllä, kengät jalassa ja sauva kädessä niinkuin matkaan kiiruhtavaiset. Vaatteet pesty Karitsan veressä. Jääkää joka hetki uskomaan Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä kaikki turmeluksen viat ja niistä johtuvat epäilykset ja synnit armosta anteeksi. Amen
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Re: Profeettain jäljillä

ViestiKirjoittaja mies » 22 Heinä 2015, 21:52

Pentti Pelkonen:

HERRAN PAPPI PUVUSSAAN


Ja sinun pitää ottaman tykös sinun veljes Aaronin poikinensa Israelin lasten seasta, että hän olis minun pappini: Aaron ja hänen poikansa Nadab, Abihu, Eleatsar ja Itamar. Ja sinun pitää tekemän veljelles Aaronille pyhät vaatteet, kunniaksi ja kaunistukseksi. Sinun pitää myös puhuman kaikkein niiden kanssa, joilla taitava sydän on, jotka minä taidon hengellä täyttänyt olen, että he tekevät vaatteita Aaronille hänen pyhittämiseksensä, että hän olis minun pappini. Ja nämät ovat vaatteet, jotka heidän tekemän pitää: kilpi, päällisvaate, hame, ahdas hame, hiippa ja vyö. Ja näin pitää heidän tekemän sinun veljelles Aaronille ja hänen pojillensa pyhät vaatteet, että hän minun pappini olis. Siihen pitää heidän ottaman kultaa, sinisiä, purppuraisia ja tulipunaisia villoja, ja kallista liinaa. 2. Mos. 28: 1-5.


Jumala on asettanut pappeuden iankaikkiseksi säädyksi (2.Moos.29:9). Jumalalle kelpaavaa täydellisyyttä ei voida saavuttaa leeviläisellä pappeudella eli ulkonaisella virkapappeudella, joka on annettu esikuvaksi paremmasta (Hebr.7: 11). Mutta Melkisedekin järjestyksen mukainen Pyhän Hengen pappeus saarnaa katoamattomasta elämän voimasta iankaikkisesti (Hebr. 7:15-22). Jokainen oikeassa uskossa oleva ihminen on Kristuksessa kuninkaallinen pappi (1.Piet.2:9), jonka tulee kunakin päivänä tietää, mikä on puhdas tai saastainen (3.Moos.10:8-10 ja 14:57). Hän on Herran enkeli, jonka huulet kätkevät oikean tiedon (Mal.2: 7). Siksi synnin pitalin turmelemien tulee tunnustaa syntinsä eli näyttää itsensä papille Jumalan tuomion saamiseksi (3. Moos. 13:2).

Papit tulee kutsua ja erottaa kansan joukosta (3. Moos. 28: 1). Heille ei ole varattu perintöosaa tähän maailmaan (4. Moos. 18: 1). He rientävät edessä olevaan päämäärään (Fil. 3: 14), sillä heidät on kutsuttu omistamaan parempaa, se on taivaallista. Papiksi tuleva on vihittävä ja pyhitettävä Herralle (2.Moos.29: 1). Hänet vihmotaan ensin syntivedellä (4.Moos.8: 7). Hänen on ensin tehtävä parannus omista synneistään voidakseen saarnata evankeliumia muille (Apt. 17:30). Mutta parannusta ei voi tehdä, ellei ole syntiä, siksi on tarpeen vihmoa syntivedellä. Toiseksi oli ajeltava kaikki omanvanhurskauden karvat, jotta kävisi ilmi, ettei itsellä ole mitään Jumalalle kelpaavaa (4. Moos. 8: 7).

Kuka ikinä haluaa päästä Pyhän Hengen pappeuteen, hänen tulee tietää, että tämä arvo on perinnöllinen (2. Moos. 28:43). Kuka ei tiedä eikä löydä sukuaan ja polvilukuaan, hän ei saa olla Herran pappina (Neh. 7: 63-64). Kristus on se Aaron, jonka suvussa virka peritään, sillä Pyhä Henki on Kristuksen henki ja Hänen sukuaan. Siksi vain Pyhän Hengen omaavat uskovaiset saattavat tässä Hengessä saarnatulla synninpäästöllä auttaa toisia elävään uskoon ja oikeaan Jumalan pappeuteen. Parannuksen tekemätön ja Jumalan henkeä vailla oleva ei voi synnyttää ketään Jumalan lapseksi, koska itse on elämän hengestä osaton. Pyhä Henki asuu vain uskovaisissa ihmisissä, ei ulkonaisessa sanassa, sillä Jeesus puhalsi opetuslastensa päälle ja vuodatti heihin henkensä (Joh.20: 22-23 ja Apt. 2: 4). Pyhä Henki puhuu uskovaisten suulla ja synnyttää siten papeiksi, joissa ei näy vikaa Jumalan edessä (3. Moos.21: 17-).

Herra Jeesus on poltettu Isälle kelpaavana rikosuhrina ulkona leiristä Jumalan vihan ja rakkauden tulella pappien edestä (3.Moos.8: 17). Tämän uhrin verellä vihmottuna ja siveltynä ovat ennen maailman saastaa kuulleet korvat saaneet kuulla Jumalan Pojan äänen hengellisen kuoleman haudassa. Sillä uhriverellä sivellyt kädet, jotka ennen tekivät syntiä ja harjoittivat omaa vanhurskautta, ovat nyt ylenneet siunaamaan toisia samalla evankeliumilla, mistä itse ovat päässeet osallisiksi. Sen veren osallisuudessa on maailman liukkaita lattioita ja itsehurskauden polkuja kulkenut jalka tullut kengitetyksi rauhan evankeliumia julistamaan ja kulkemaan elämän kaitaa tietä pyhäin voittopalkintoa kohti (2.Moos. 29:20). Ilman veren vuodatusta ei yhtään anteeksiantamusta tapahdu (Hebr.9:22). Vielä on pappien täytynyt tulla seurakunnan majan oven edessä vedellä pestyiksi (2. Moos. 29: 4 ja 3. Moos. 8:6). Jumalan seurakunnan oven edessä heidät on synnytetty Pyhässä Hengessä saarnatulla evankeliumilla Jumalan lapsiksi ja Kristuksen papeiksi. Kristuksen seurakunnassa on Jumalan ja Karitsan istuin, josta vieläkin vuotaa kristallinkirkas elämän veden virta (Ilm. 22: l). Sen virran vedellä ovat miljoonien Kristuksen pappien synnit tulleet upotetuiksi pohjattoman armonmeren syvyyteen, niin että heidän pahoja tekojaan etsitään, mutta ei löydetä (Jer.50: 20).

Papit voidellaan Pyhän Hengen öljyllä (2.Moos.29: 7). Se on totuuden henki, jota maailma ei voi ottaa vastaan (Joh. 14:17). Henki tekee eläväksi (Joh.6:63). Se on puhuva henki, sillä ette te ole, jotka puhutte, vaan teidän lsänne henki (Matt. 10: 20). Elämään siirretyt ovat saaneet myös uuden nimen, sillä jotka Jumalan hengeltä vaikutetaan, ovat Jumalan lapset (Room. 8:14). Se on taidon, viisauden (Ef.1: 17) ja voiman henki (2. Tim. 1:7).

Pappi pitää pukea, sillä omissa vaatteissa ei kelvata Jumalalle (3. Moos. 6:11). Jumalalle kelpaavan vanhurskauden pukua ei ole valmistettu maailman muotitaloissa, se on Jumalan teko (1.Moos. 3:21). Oma vanhurskautemme on vain saastainen vaate Hänen edessään (Jes. 64:6). Se täytyy ensin riisua pois (Sak. 3:3-4). Mutta alastomat on Herra käskenyt vaatettaa (Jes. 58: 7). Huono puku ei kelpaakaan Jumalan omille, vaan Isä käskee pukea parhaisiin vaatteisiin tuhlaajapoikansa ja -tyttärensä (Luuk. 15:22). Heidät vaatetetaan kunnialla, kaunistuksella ja vanhurskaudella (2. Moos. 28:2 ja Job 29: 14). Jumalan seurakunta ottaa Rebekka-äitinsä vanhemman veljen eli Jeesuksen parhaat ansion vaatteet Isän huoneessa ja puettaa ne ansiottoman Jaakobin ylle saarnaamalla kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä (1. Moos. 27:15). Niissä vaatteissa kelvataan Isälle.

Papin puvustosta mainitaan ensimmäiseksi kilpi. Kilpi kuuluu sotilaan puolustusaseisiin. Jumalan papit ovat samalla Hänen sotilaitaan, vaikka tuntevatkin itsensä monesti perin voimattomiksi ja heikoiksi väkevää vihollista vastaan. Kun jumalattomille puhuu rauhasta, niin he nostavat sodan (Ps. 120: 7). Mutta kaikissa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte ammentaa ruman tuliset nuolet (Ef. 6:16). Usko saadaan evankeliumin kuulemisella (Room. 10: 17) ja sen kautta jumalaton vanhurskautetaan ilman tekoja (Room. 3:28). Uskolla maailmakin voitetaan (1. Joh. 5:4). Usko on salaisuus (1. Tim. 3:9), joka ei ole joka miehen (2.Tess. 3: 2). Maailman lopun illan viileissä kuluu usko niin vähiin, että Jeesus sanoo siitä: Löytäneekö hän uskoa maan päältä? (Luuk. 18: 8). Oikeita uskoja on maailmassa vain yksi (Ef. 4: 5). Ilman uskoa on kuitenkin mahdotonta kelvata Jumalalle (Hebr. 11:6), sillä kaikki mikä ei ole uskosta, on syntiä (Room.14: 23). Vanhurskautettukaan ei elä tuntemisista, vaan uskosta (Room. 1:17). Kaikilla Jumalan lapsilla on sama uskon henki (2. Kor. 4: 13). Usko Jumalaan kannattaa pitää (Mark. 11:22) silmät luotuina sen alkajan ja päättäjän Jeesuksen päälle (Hebr. 12:2), sillä uskon loppu on sielun autuus (1. Piet. 1:9).

Herra siunaa vanhurskaita ja kaunistaa heitä armolla niin kuin kilvellä (Ps. 5: 13). Jumalan valtakunnan ulkopuolisten mieliruokaa ovat uskovaisten viat ja synnit. Näitä hyökkäyksiä vastustetaan turvautumalla Jumalan armoon kuin kilpeen. Herra antaa omilleen myös autuuden kilven (Ps. 18:36). Autuaita ovat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat (Joh.20:29) ja joiden rikokset ovat anteeksi annetut, joille Herra ei lue syntiä (Room. 4: 7-8). He ahkeroivat pestä vaatteensa (Ilm. 22: 14) ja saavat kiusattuinakin olla aterialla Jumalan valtakunnassa (Luuk. 14: 15). Jumalan sanan muuttumaton ja katoamaton totuus taas on kilpenä kaikkia vääriä opettajia vastaan (Ps.91:4).

Papin puvun päällisvaate ei saa olla kahdenlaisista langoista kudottu (3. Moos. 19: 19). Mikään omamme ei kelpaa Jumalalle, koska kaikki meidän vanhurskautemme on niin kuin saastainen vaate Hänen edessään (Jes. 64: 6). Moni virkapappi ja piispakin luottavat omaan vanhurskauteensa, kun he eivät nöyrry parannukseen Jumalan seurakunnassa, että heiltä riisuttaisiin kaikki oma viisaus ja heidät puettaisiin Kristuksen vanhurskauden vaatteisiin. Oman vanhurskauden saastaisissa vaatteissa seisoi ylimmäinen pappi Joosuakin Jumalan lasten edessä, mutta ne piti riisua pois, saada synnit anteeksi ja tulla puetuksi juhlavaatteisiin, joilla kelpaa Karitsan häihin ja ehtoolliselle (Sak. 3 ja Ilm. 19:9). Kuten kaikkien muiden, niin on pappienkin tehtävä parannus (Apt. 17:30). Ilomielin ovat Jumalan lapset nähneet lukuisten virkapappien tehneen parannuksen ja päässeen uskomaan (Apt.6:7). Virkamiehistä on silloin tullut Pyhän Hengen pappeja Kristuksessa. Jumala on heidät puettanut seurakunnassaan evankeliumin kautta autuuden vaatteella (Jes. 61: 10). Nämä vaatteet ovat niin hyvät, että niitä ei tarvitse matkalla muuttaa, kun ne eivät kulu (5.Moos. 8:4), eikä niitä tarvitse eikä saa paikata (Matt.9: 16). Pestä niitä kyllä on täytynyt monesti (Ilm.

Jatkuu, kun jaksan OCR kuvia ottaa lisää.
Viimeksi muokannut mies päivämäärä 22 Heinä 2015, 22:22, muokattu yhteensä 1 kerran
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Re: Profeettain jäljillä

ViestiKirjoittaja mies » 22 Heinä 2015, 22:18

mies kirjoitti:Pentti Pelkonen:
...
Jumalan seurakunta ottaa Rebekka-äitinsä vanhemman veljen eli Jeesuksen parhaat ansion vaatteet Isän huoneessa ja puettaa ne ansiottoman Jaakobin ylle saarnaamalla kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä (1. Moos. 27:15). Niissä vaatteissa kelvataan Isälle.

Tuota joskus pohdiskelin itsekseni ennen kuin tätä luin, ja ajattelin, että meillä on kuin Esaun vaatetus eli itsessämme olemme syntisiä, emme juuri päällepäin eroitu Esausta, mutta ääni on kuin Jaakobin; sisimmässämme asuu kuin toinen ihminen, Henki, joka ohjaa omaatuntoa; eli uskon kautta kelpaamme Kristukselle, Iisakille, joka oli ainoa poika eli kuva Kristuksesta, mutta Iisak oli ihmisenä erehtyvä, koska lakia kirjaimellisesti luki. Eihän Rebekka eli seurakunta ollut väärässä tuossa kun Jaakobia ohjasi laittamaan Esaun vaatetuksen, väärässä oli Iisak inhimilliseltä puoleltaan. Noh, kaksiosaisuutta siinä kuvataan joka tapauksessa. (Tämä ei ole kritiikkiä, vaan ajatus asiasta. Usealla tavalla nuita voidaan selittää.)
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00


Paluu Kansio



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron