C. Wagner-Groben: Jakob muukalaisena eli Ihmisen synti ja

Keskustelua lauluista, runoista, kirjoista, sekä kuvia ja kuvakeskusteluja

C. Wagner-Groben: Jakob muukalaisena eli Ihmisen synti ja

ViestiKirjoittaja mies » 22 Kesä 2016, 07:54

Jakob muukalaisena eli Ihmisen synti ja Jumalan armahtawaisuus,
ilmeisesti 1888 julkaistu suomenkielisenä, alkuperäisteos hakusessa.
1800-luvun englantia (skotlanti), Edinburghista. Alla muutama otos.
https://archive.org/details/jakobmuukalaise00wagngoog

Niin, toden totta, lapsille on uskominen helppo, itsestään
ymmärrettävä asia. Senpätähden sanotaankin: "Heidän on
taivaan valtakunta". Kun kerran vähäisestä Edwabin maasta
pitkällisen poudan aikana muuan maapappi kutsui kansaa kokoon
rukoileman sadetta, tuli kirkkaimmasta päivänpisteesta lapsi
kirkkoon sateenvarjo kädessään. Nauraen kysyttiin häneltä,
mitä hän aikoi suurella sateenvarjolla. Silloin vastasi lapsi
ihmetellen: "Mehän rukoilemme tänään Jumalalta sadetta; ja kun
kirkosta palaamme, en soisi pyhävaatteeni kastuvan". Lapsi ei
jäljitä, kuinka ihmiset toden teolla rukoilevat rakkaalta Jumalalta
tarpeitansa niitä saamatta, jota vastoin monet iäkkäät kristityt
joutuvat ihmetyksiin, jos todella saavatkin mitä rukoilevat. He
rukoilevat eivätkä toivo mitään saavansa. Niin vähitelen syöpyy
epäusko syvälle kunkin sydämeen, ja kun ihminen pyrkii uskoon päästä,
käy usko useimmiten kelvottomaksi kuin jyvätön tähkäpää.

Syvin syy tähän epäkohtaan on kuitenkin siinä, että ihmiset niin
vähän arvostavat yleensä elämää ja Jumalan lahjojakin, varsinkin
lapsia, iankaikkisuuden kannalta. Kuinka suuri arvo onkaan lapsella -
olkoonpa vaikka kymmenes - oleva niitten vanhempain silmistä, jotka
uskosta saavat sanoa, että tämä lapsi myös on Jumalan lapsi, jota
heidän tulee hoitaa ja kasvattaa kuin tainta Jumalan valtakuntaa
varten! Näin, sellaiset vanhemmat käsittävät kunnialahjaksi Jumalalta,
jos hän uskoo heille monta lasta. Kuinka onkaan moni äiti, jonka
toivo saada vain pari lasta täytettiin ja joka päivitteli sitä lapsilaumaa,
mi rasitti naapurivaimoa, niin kuinka onkaan hän häpeevä, kun kerran
saa nähdä, minkä jalon työn tuo rasitettu naapuri on iankaikkisuutta
varten tehnyt. Siellä ajattelemme tästäkin asiasta toisin kuin tavallisesti
täällä ajassa. Jospa varsinkin kristityt tässä kohden rupeaisivat
ajattelemaan ja tekemään enemmän raamatun mukaisesti! Siinä se pysyy:
"Lapset ovat Herran lahja", ja Jumala anttaa vain hyviä lahjoja. Älä
turmele niitä, niissä on siunaus (Jes.65:8).

En saa salatuksi tästä aiheesta puhumatta erästä äskeistä kokemustani, joka
oli minulle terveellinen valon vilaus parempaan päin nyt, kun niin yleensä
pelätään suurta lapsijoukkoa. Työmiehen vaimo, joka joku aika sitten muutti
perheineen minun seurakuntaani, kävi minua kouluasioista tapailemassa. Kysyin
häneltä montako last hänellä oli? Silloin kirkaistui viekä nuorekkaan vaimon
kasvot ja ilosilmin vastasi hän: "Minulla on kolmetoista elossa". Kun
huudahdin: "Oi, sitä siunausta!" naurahti hän sydämellisesti sanoen itsekin
siitä iloitsevansa: nehän, Jumalan kiitos, olivat kaikki terveitä eikä
hyvä Jumala jättänyt heitä leivänpuutteeseen. - Menin kammiooni kiittämään
Jumalaa. Tämäpä vaimo oli minusta sankaritar. Ja hänen käytöksensä oli urostyötä.
Sepä äiti joka ilman piikaa miehensä niukalla palkalla kasvattaa kolmetoista
lasta ja samalla elää onnellisena ja tyytyväisenä, - hänpä saattaa monen muun
perheenäidin häpeemään, jolla on puolta vähemmän lapsia, kaksi, kolme palkollista
ja muuten runsaat varat, ja kuitenkin pitää itsensä onnettomana sentähden että
hänellä on liian monta lasta.
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Paluu Kansio



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa