Arndt, Johann: True Christianity

Keskustelua lauluista, runoista, kirjoista, sekä kuvia ja kuvakeskusteluja

Arndt, Johann: True Christianity

ViestiKirjoittaja mies » 18 Heinä 2016, 08:20

Arndt, Johann (1555-1621), "pietismin isä", kirjoittaa paljon:
True Christianity

Laitan jossain vaiheessa muutamia katkelmia teoksesta.
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Re: Arndt, Johann: True Christianity

ViestiKirjoittaja Jani_S » 18 Heinä 2016, 23:33

Saarn.12:12
Vielä, minun poikani, ole näistä neuvottu; sillä ei ole loppua kirjain tekemisestä, ja ylönpalttinen lukemus vaivaa ruumiin.
Jani_S
tosi ahkera
 
Viestit: 506
Liittynyt: 30 Loka 2010, 00:24

Re: Arndt, Johann: True Christianity

ViestiKirjoittaja mies » 20 Heinä 2016, 08:51

Jani_S kirjoitti:Saarn.12:12
Vielä, minun poikani, ole näistä neuvottu; sillä ei ole loppua kirjain tekemisestä, ja ylönpalttinen lukemus vaivaa ruumiin.


Aiheesta lyhykäisesti Luther kertoo sen, mitä Origen kertoo pidemmän kaavan mukaan:
Luther: An Experiment in Biography kirjoitti:Solomon is certainly right when in the last chapter of Ecclesiastes he says: "Of making many
books there is no end; and much study is a weariness of the flesh," but this should be applied
only to immature books by people like me who are not yet sufficiently learned and experienced.
[Their books are] like stung fruit to be eaten by hogs under the trees before it is half ripe.
I have these thirty years seen very many books which are no longer remembered or retained. Yet
there have at no time been too many good books, nor are there now, and we do have from the Lord
his certain commandment to search the scripture, likewise Saint Paul admonishes Timothy not to
cease reading. Now such searching and reading is not possible except with pen in hand, that we
may note down what particulars occur to us in reading, mark them and retain them.

Doctor Luther, 1543


Origen tuotti yli 2000 kirjaa, näin luin jostain. Valtaosa on kuitenkin hävinnyt / poltettu. Aiheeseen on tässä vain "alkusoitto":
Origen: Commentary on the Gospel of John (Book V) kirjoitti:I feel myself growing dizzy with all this, and wonder whether, in obeying you, I have not been obeying God, nor walking in the footsteps of the saints, unless it be that my too great love to you, and my unwillingness to cause you any pain, has led me astray and caused me to think of all these excuses. We started from the words of the preacher, where he says: "My son, beware of making many books." With this I compare a saying from the Proverbs of the same Solomon, "In the multitude of words you shall not escape sin; but in sparing your lips you shall be wise." Here I ask whether speaking many words of whatever kind is a multitude of words (in the sense of the preacher), even if the many words a man speaks are sacred and connected with salvation. If this be the case, and if he who makes use of many salutary words is guilty of "multitude of words," then Solomon himself did not escape this sin, for "he spoke 1 Kings 4:32 three thousand proverbs, and five thousand songs, and he spoke of trees from the cedar that is in Lebanon even unto the hyssop that springs out of the wall, he spoke also of beasts and of fowl, and of creeping things and of fishes." How, I may ask, can any one give any course of instruction, without a multitude of words, using the phrase in its simplest sense? Does not Wisdom herself say to those who are perishing, Proverbs 1:24 "I stretched out my words, and you heeded not"?

Salomonista siis on kerrottu:
Biblia: 1.Kun.4 kirjoitti:32 Ja puhui kolmetuhatta sananlaskua; ja hänen virsiänsä oli tuhannen ja viisi,

Ja kuitenkin Salomo sanoo "sillä ei ole loppua kirjain tekemisestä, ja ylönpalttinen lukemus vaivaa ruumiin".

Vaivaa on siinä, jos aika on muusta ajasta pois: arvokkaasta työajasta tai perheen kasvatuksesta tai muusta tärkeästä velvollisuudesta, joka muutoin kärsisi kun mies vaan lukeepi. Hyviä kirjoja ei ole montaa, niinkuin Luther totesi. Mutta "True Christianity" lienee siinä joukossa, joka ehkä aika hyvä on.
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Re: Arndt, Johann: True Christianity

ViestiKirjoittaja PJN2 » 10 Maalis 2017, 16:03

Paavo Heikkinen lainaa artikkelisarjassaan "Lukijaisuus ja Pehr Brandell" ruotsalaisen tutkijan Gunnar Wikmarkin teosta "Pehr Brandell och Läseriet i Ångermanland". viewtopic.php?f=27&t=4144
Siinä Wikmark kuvaa vanha- ja uuslukijaisten keskinäisiä kiistoja:

>>
Kun uudet lukijaiset eivät osoittaneet luottamusta seurakunnan opettajia kohtaan, vaan arvostelivat heitä kovin ja ajattelemattomin sanoin, nousivat vanhat lukijaiset heitä vastaan ja lähettivät kantelukirjeen piispalle ja konsistoriin. Kirjeessä esitettiin valituksia m.m. siitä että uudet lukijaiset tuomitsevat kaikki ne, jotka eivät olleet heidän kanssaan samassa uskossa, ja jotka siis vielä uskoivat että jotakin hyvää ja rakentavaa oli löydettävissä kirkonkin opetuksessa. Sekä siitä, että tämä kadotustuomio ulotettiin niitäkin henkilöitä koskevaksi, jotka olivat kuolleet jossakin muussa kuin lukijaisten uskossa, tai jotka olivat etsineet ja löytäneet mielenylennystä niin harhaoppisista kirjoista kuin Arndtin "Totisesta kristillisyydestä" ja Norbergin ja Tollesonin postilloista. Ja että lapset ja nuoriso jo pienestä pitäen oppivat vihaamaan ja karttamaan pappia henkilönä, joka opetuksellaan johtaa ihmiset kadotukseen.
>>

Uuslukijaiset siis pitivät Wikmarkin mukaan Arndtin kirjaa harhaoppisena. Omaa kantaansa asiaan ei Wikmark eikä Heikkinenkään kuitenkaan ilmaise.

Jouko Talonen puolestaan kertoo artikkelissaan "Herätyskristillisyys Suomessa viimeisen 250 vuoden aikana" (Perusta 1/2014), http://perustalehti.fi/wp-content/uploa ... 1_2014.pdf :

>>
Seppo Leivo ja Ilpo Harjutsalo ovat tehneet havaintoja Laestadiuksen käyttämästä kirjallisuudesta ja hänen kirjatilauksistaan. Yksi esimerkki väkevän alkuheräyksen ajalta. Pajalan kirkkoherra tilasi 24.11.1850 seurakuntaansa suuren kirjalähetyksen. Lista oli seuraava:

200 Abc böcker [aapisia],
100 Spörsmåler (Svebilii) [Swebiliuksen katekismus, Lutheruksen wähän katekismuksen yksinkertainen selitys kysymysten ja wastausten kautta toimittanut Olaus Swebilius],
50 Psalmböcker [virsikirjoja],
50 Huutavan Ääni [Huutavan ääni Korvessa, Ens Ropandes röst i öknen],
50 st. kääädymyxen harj. [Arthur Dent: Totisen kääntymyksen harjoitus],
50 st. Armon järjestys [David Hollaz (1704–1771):Armon Järjestys Autuuteen],
– – st. Lyhy arvamatoin armon aika [Jonas Ramus: Lyhyt ja arvaamatoin armon aika]
– – st. Thomas Gog. [minulle tuntematon]
>>
Hakasulkeissa omia selvennöksiäni.

Uskon, että Arndtin kirja olisi tuohon listaan myös sopinut siinä missä Dentin, Hollazin tai Ramuksenkin. Monet Laestadiuksen käyttämät kielikuvat ovatkin ilmeisesti peräisin aikansa hartauskirjallisuudesta (esim. "taivaallisen ilon esimaku" Hollazilta).

Lainaa edelleen Talosen artikkelia:

>>
Laestadiuksen työtoveri katekeetta Juhani Raattamaa (1811–1899) löysi tukea 1853 käyttöön ottamalleen avainten vallalle juuri Lutherin kirkkopostillasta. Hänellä oli myös Hedbergin toimittamat tunnustuskirjat käytössään. Lestadiolaisuuden suuressa hajaannuksessa vanhoillislestadiolaisten oli helppo perustella ”avaraa” synninpäästön ja evankeliumin julistusta juuri Lutherilla. On kuitenkin pantava merkille, että liikkeen hajaannuksen jälkeen tapahtui myös kirjallista jakoa. Näyttää siltä, että vanhoillislestadiolaisten ja esikoistenkin piirissä Laestadiuksen aikainen pietistishenkinen kirjallisuus jäi yhä vähemmälle käytölle. Luther ja herätysliikkeen ”omat” kirjat nousivat entistä enemmän esille.

Johtaviin vanhoillislestadiolaisiin saarnaajiin kuulunut opettaja Heikki Jussila (1863–1955) suhtautui esimerkiksi Arndtin Totiseen kristillisyyteen torjuvasti. Muistellessaan 1948 julkaisemassaan Kutsujan armo -kirjassa omaa kääntymistään Jussila totesi, ettei Arndt ollut pystynyt häntä auttamaan:

"Siinä oli sopivaa 'possun ruokaa', jota koetin ahmia ja siihen liittyviä pitkiä rukouksia rukoilla. Mutta mieleeni tuli pahoja ajatuksia ynnä pahan himon ”porsaita”, joita koetin paimentaa. Kyllä siinä touhua riitti. Koetin kiivetä oman pyhyyden tikapuita taivaaseen. Mutta oman pahuuden voima painoi yhä syvemmälle epäilyksen suohon, jossa ei ääriä näkynyt eikä keinojakaan, miten yli päästä."
>>

Miten mahtaa olla nykyisin? Tunnetaanko vl-liikkeessä enää Laestadiuksen ja Raattamaan käyttämää hartauskirjallisuutta, esim. Johann Arndtin kirjaa "Totisesta kristillisyydestä". Jos tunnetaan, pidetäänkö sitä vääräoppisena tai possun ruokana?
PJN2
perehtynyt
 
Viestit: 68
Liittynyt: 06 Marras 2011, 01:40

Re: Arndt, Johann: True Christianity

ViestiKirjoittaja mies » 10 Maalis 2017, 22:17

Kiitos PJN2 viitteistä teoksen lukuun yms liittyen. Teoksia on maailmassa lähes loputon määrä. Toiset 'soivat' paremminkuin toiset. Mielestäni yksittäisen teoksen tahi kirjailijan tuotteen haukkuminen on mautonta, teki sen kuka tahansa. Toki, jos jokin teos on jakamassa seurakuntaa, lienee olla paikallaan sanoa siitä suorat sanat.

Veikkaan ettei maailmasta löytyne täysin virheetöntä ihmisen tekemää kirjaa. Tämä antaa aina mahdollisuuden pitää teosta tai sen tekijää harhaoppisena. Toisinaan kirjoittaja on saattanut ajatella toista kuin sanoo, toisinaan joku puhtaaksikirjoittaja on saattanut lisäillä omiaan, kuten ajattelen Lutherin "Juutalaisista ja heidän valheistaan" teoksessa käyneen selkeästi.

Arndt:n tuotanto pitäisi tuntea hyvin jotta siitä voisi jotain sanoa, ja sille oli ilmeinen tilaus aikanaan. Mutta jos sitä vertaa 'soivaan teokseen", niin eipä siitä juuri mitään mieleen jäänyt. Alku taisi olla innostavaa, mutta loppua kohden tylsistyi selkeästi, muuta en osaa sanoa.

Kaikenpuolen voittanee keskivertoromaanin yms. Nähtävästi kirja on osoitettu epäuskoisille, ei niinkään uskovaisille - minkä takia sitä kait pitäisi arvostella hiukan eri kantilta.
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Re: Arndt, Johann: True Christianity

ViestiKirjoittaja Jani_S » 13 Maalis 2017, 19:56

PJN2 kirjoitti:Miten mahtaa olla nykyisin? Tunnetaanko vl-liikkeessä enää Laestadiuksen ja Raattamaan käyttämää hartauskirjallisuutta, esim. Johann Arndtin kirjaa "Totisesta kristillisyydestä". Jos tunnetaan, pidetäänkö sitä vääräoppisena tai possun ruokana?
En ole koskaan kuullutkaan Arndtin kirjasta, ja tunnen vl-liikkeessä esillä olevan/olleen kirjallisuuden melko hyvin. Sanoisin suhtautumisesta Arndtin kirjaan ja yleensäkin kaikkeen hengelliseen kirjallisuuteen, että mikä on yhdenkin vl-kristillisyydessä vakaana ja Jumalan sanaan pitäytyvänä tunnetun vaikuttajan toimesta torjuttu, on torjuttu koko liikkeessä.

Huomioni monenlaisista vl-liikkeessä torjutuista hengellisistä kirjoista ja muista opetuksista on, että ne eivät välttämättä sisällä mitään sinänsä väärää, mutta eivät kuitenkaan ohjaa parannukseen eivätkä siten Jumalan valtakuntaan. Niistä ei heijastu kirjoittajan itse kokema koko syntivelan anteeksisaaminen, kiitosmieli siitä eikä armon paisteessa näkyviin tulevan turmeluksen tunto. Niissä kyllä pyöritellään sielua opin koukeroissa ja kävelytetään parannuksen ahtaan portin liepeillä, mutta siitä ei osata päästää sisään Jumalan lapsen iloon ja vapauteen. Tästä ovat eräänä esimerkkinä Leo Mellerin opetukset, jotka sisältävät paljon aivan oikeaa ja jopa Jumalan lapsellekin mielenkiintoista tietoa raamatusta ja kristinuskosta, mutta taivaan valtakunnan avaimet puuttuvat tältäkin julistajalta.
Jani_S
tosi ahkera
 
Viestit: 506
Liittynyt: 30 Loka 2010, 00:24

Re: Arndt, Johann: True Christianity

ViestiKirjoittaja Jani_S » 14 Maalis 2017, 00:49

Katsahdin tuon Arndtin kirjallisen tuotannon sisältöön ja voin vain jyrkästi torjua sen. Se on uskonasioiden mystistä tutkiskelua sekoitettuna vierailla ja uskon ulkopuolisilla aspekteilla. Arndtin teokset saivatkin ilmestyessään luterilaisen oppineiston laajan tuomion, ja Arndt joutui muuttamaan niitä useita kertoja saadakseen niille hyväksyntää, minkä jälkeenkin ne jäivät jakamaan luterilaisia. Pidän Arndtia hänen teostensa perusteella melkoisena uskopuoskarina ja hengellisenä teeskentelijänä.
Jani_S
tosi ahkera
 
Viestit: 506
Liittynyt: 30 Loka 2010, 00:24

Re: Arndt, Johann: True Christianity

ViestiKirjoittaja mies » 14 Maalis 2017, 08:43

Jani_S kirjoitti:Katsahdin tuon Arndtin kirjallisen tuotannon sisältöön ja voin vain jyrkästi torjua sen. Se on uskonasioiden mystistä tutkiskelua sekoitettuna vierailla ja uskon ulkopuolisilla aspekteilla. Arndtin teokset saivatkin ilmestyessään luterilaisen oppineiston laajan tuomion, ja Arndt joutui muuttamaan niitä useita kertoja saadakseen niille hyväksyntää, minkä jälkeenkin ne jäivät jakamaan luterilaisia. Pidän Arndtia hänen teostensa perusteella melkoisena uskopuoskarina ja hengellisenä teeskentelijänä.

Taisit wikipediaa käydä lukemassa? Luitko itse teosta? Kirkko lienee ollut jakautunut sellaisiin nimikristittyihin jotka elivät synnissä vrt sydämen kristittyihin. "Luterilainen oppineisto" taisi olla samankaltaisita "asiantuntijakaartia" kuin tänäpäivänä?

Vaikka kirjapaino kehittyi, ei teoksia liene ollut sitä vertaa kuin nykyään ihmisillä on, jolloin "evankeliumi" on ollut enempi kuulemista, ei lukemista (vrt alla). "Jyrkästi torjumisen" huonona puolena on, että joutuu myös ihan perusasioita torjumaan jyrkästi:
Arndt, True Christianity, Chapter IV kirjoitti:Parannus, tai oikea kääntyminen, on Pyhän Hengen työ, jonka vaikutuksesta ihminen, lain kautta,
ymmärtää syntinsä, ja Jumalan vihan sitä vastaan; ja hartaasti suree rikkomuuksiaan; ja sitten, ymmärtäen,
Evankeliumin kautta, Jumalan armon, uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, hän saa synninpäästön.

Chapter IV.

Of True Repentance, And The True Yoke And Cross Of Christ.

They that are Christ's have crucified the flesh with the affections and
lusts.--Gal. 5:24.

Repentance, or true conversion, is the work of the Holy Spirit, under
the influence of which, man, through the law, acknowledges his sin, and
the wrath of God provoked against it; and earnestly mourns over his
offences; and then, understanding, through the Gospel, the grace of
God, by faith in Christ Jesus, he obtains the remission of his sins.
By
this repentance, the mortification or crucifying of the flesh, and of
all carnal lusts and pleasures, is carried on; together with the
quickening of the spirit, or the resurrection of the new man in Christ.
Under the exercise of repentance, therefore, the old Adam, with his
corruptions, dies within us; and Christ lives in us, by faith (Gal.
2:20); for we must be aware that these two are inseparably connected.
The resurrection of the spirit follows the mortification of the flesh;
and the quickening of the new man, destroys and annihilates the old
man; the ruin of the one, is the life and resurrection of the other.
"Though our outward man perish, yet the inward man is renewed day by
day." 2 Cor. 4:16. We are, therefore, enjoined to "mortify our members
which are upon the earth" (Col. 3:5); and to "reckon ourselves to be
dead indeed unto sin, but alive unto God, through Jesus Christ our
Lord." Rom. 6:11.
Viimeksi muokannut mies päivämäärä 14 Maalis 2017, 08:48, muokattu yhteensä 1 kerran
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Re: Arndt, Johann: True Christianity

ViestiKirjoittaja mies » 14 Maalis 2017, 08:45

Tässä vielä kirjan otsikot, josta voi silmäillä sisältöä:

Chapter I.

Showing What The Image Of God In Man Is.
--
Chapter II.

Of The Fall Of Adam.
--
Chapter III.

Showing How Man Is Renewed In Christ Unto Eternal Life.
--
Chapter IV.

Of True Repentance, And The True Yoke And Cross Of Christ.
--
Chapter V.

Wherein Does True Faith Consist?
--
Chapter VI.

Showing How The Vital Power Of The Word Of God Should Be Manifested In Man
--
Chapter VII.

The Law Of God, Written In The Hearts Of All Men, Convinces Them That On The
--
Chapter VIII.

No One Can Find Comfort In Christ And His Merits, Who Does Not Truly Repent.
--
Chapter IX.

The Unchristian Walk Of Many Persons In Our Day, Is A Cause Of The Rejection
--
Chapter X.

The Children Of The World Are Against Christ, And, Consequently, Their Life
--
Chapter XI.

Showing That He Does Not Truly Repent, Is Not A Christian, And Not A Child Of
--
Chapter XII.

The True Christian Dies Unto Himself And The World, And Lives In Christ.
--
Chapter XIII.

The Christian Ought Willingly To Die Unto Himself And The World, For The Sake
--
Chapter XIV.

The True Christian, Who Imitates Christ, Hates His Own Life In This World, And
--
Chapter XV.

Showing How The "Old Man" Daily Dies, And The "New Man" Is Daily Renewed, In A
--
Chapter XVI.

A Conflict Is Constantly Maintained In The Christian Between The Spirit And
--
Chapter XVII.

The Inheritance And Possessions Of Christians Are Not Of This World; They
--
Chapter XVIII.

Showing How Greatly God Is Offended, When Man Prefers Things That Are Temporal
--
Chapter XIX.

He Who Is Most Of All Conscious Of His Misery, Is Most Of All Acceptable To
--
Chapter XX.

A Truly Christian Sorrow For Sin Promotes The Daily Amendment Of The Life Of
--
Chapter XXI.

Of The True Worship Of God.
--
Chapter XXII.

A True Christian Is Known Primarily By Love, And By A Daily Amendment Of Life.
--
Chapter XXIII.

He Who, In Christ, Desires To Grow In Grace, Is Often Compelled To Withdraw
--
Chapter XXIV.

Of The Love Of God And Our Neighbor.
--
Chapter XXV.

The Love Of Our Neighbor, More Particularly Considered.
--
Chapter XXVI.

Wherefore Our Neighbor Is To Be Loved.
--
Chapter XXVII.

Wherefore Our Enemies Are To Be Loved.
--
Chapter XXVIII.

Showing How The Love Of The Creator Should Be Preferred To That Of All
--
Chapter XXIX.

Of That Reconciliation To Our Neighbor, Without Which God Withdraws His Grace.
--
Chapter XXX.

Of The Fruits Of Love.
--
Chapter XXXI.

Pride And Self-Love Corrupt And Destroy Even The Best And Noblest Gifts.
--
Chapter XXXII.

Great Gifts Do Not Demonstrate A Man To Be A Christian, But Faith That Works
--
Chapter XXXIII.

God Has No Respect To The Works Of Any One; But Judges Of Works According To
--
Chapter XXXIV.

Showing That God Alone, Without Any Human Aid, Is The Author Of Our Salvation,
--
Chapter XXXV.

All Wisdom, Arts, And Sciences, Yea, Even The Knowledge Of The Whole
--
Chapter XXXVI.

He Who Does Not Live In Christ, But Gives His Heart To The World, Has Only The
--
Chapter XXXVII.

He Who Does Not Follow Christ In Faith, Holiness, And Continued Repentance,
--
Chapter XXXVIII.

Showing That An Unchristian Life Leads To False Doctrine, Hardness Of Heart,
--
Chapter XXXIX.

Showing That The Purity Of The Doctrine Of The Divine Word Is Maintained Not
--
Chapter XL.

Sundry Rules For Leading A Holy Life.
--
Chapter XLI.

The Whole Of Christianity Consists In The Restoration Of The Image Of God In
--
Chapter XLII.

In This Concluding Chapter The Reasons For Adopting The Method Observed In
Book I. Are Explained; The Duty Of Guarding Against Spiritual Pride Is
Described, And The Truth Is Set Forth That True Spiritual Gifts Cannot Be
--
Chapter I.

Jesus Christ, The Son Of God, Is Given To Us By Our Heavenly Father As Our
--
Chapter II.

The Manner In Which The Christian Should Apply And Appropriate To Himself The
Consolation Noticed In Chapter I.

The Son of man is come to seek and to save that which was lost.--Luke
--
Chapter III.

Our Righteousness Before God, Consists Solely In The Perfect Obedience And
--
Chapter IV.

Showing That Saving Faith In The True Christian Produces Manifold Fruits Of
--
Chapter V.

Showing That The Evidence Of True Christianity Does Not Consist In The
--
Chapter VI.

The Perfection And Salvation Of Men Depend On Union With Christ By Faith; But
--
before. But of this more shall be said in Chapter XI.
__________________________________________________________________

Chapter VII.

Showing That In Order To Understand The True Nature Of Repentance, We Must
--
Chapter VIII.

Showing How Graciously God Invites Us To Repentance, And How Necessary It Is
--
Chapter IX.

Showing What Repentance Is, And The Manner In Which The Sinner Truly Repents;
--
Chapter X.

The Four Properties Of True Repentance.
--
Chapter XI.

Showing That The Fruit Of Conversion Is The New Creature; Also, That The
--
Chapter XII.

Showing That Christ Is The Only Way And End Of True Godliness; And That Man
--
Chapter XIII.

Showing That Jesus Christ Is The True Book Of Life, And That His Poverty
--
Chapter XIV.

Showing How Christ, By The Shame And Contempt Which He Endured, And By His
--
Chapter XV.

Showing How We Should, Through Christ, Bear And Overcome The Trials And
--
Chapter XVI.

Showing How Christians Are To Seek And Obtain Favor And Glory Through Christ,
--
Chapter XVII.

Showing How We May Through Christ, And After The Example Of All The Saints,
--
Chapter XVIII.

Showing How The Sorrows And Pains Of Christ Should Teach Us To Subdue The
--
Chapter XIX.

Showing How We Should Behold In The Crucified Christ, As In The Book Of Life,
--
Chapter XX.

Of The Power And Necessity Of Prayer, In These Holy Contemplations.
--
Chapter XXI.

Of The Power Of The Noble Virtue Of Humility.
--
Chapter XXII.

All The Works Of A True Christian Must Be Done In Humility, Or They Will,
--
Chapter XXIII.

A Man Who Does Not Perceive His Own Emptiness, And Does Not Give All The Honor
--
Chapter XXIV.

Of The Noble Virtue Of Love, And Of Its Power, Soundness, And Purity.
--
Chapter XXV.

Sundry Signs By Which We May Ascertain Whether We Truly Love Christ.
--
Chapter XXVI.

Five Kinds Of Works Of Love, In Which The Grace And Goodness Of God Are
--
Chapter XXVII.

Showing How The Lord Jesus Manifests Himself To The Loving Soul As The Highest
--
Chapter XXVIII.

Showing How The Highest Good Is Perceived And Tasted In The Soul.
--
Chapter XXIX.

Showing How The Loving Soul Considers God In His Benefits As The Most Liberal
--
Chapter XXX.

Showing How God Manifests Himself To The Loving Soul, As The Supreme Beauty.
--
Chapter XXXI.

Showing How God Manifests Himself To The Loving Soul As The Infinite
--
Chapter XXXII.

Showing How The Loving Soul Knows God As The Highest Righteousness And
--
Chapter XXXIII.

Showing How The Loving Soul Considers God As The Eternal Wisdom.
--
Chapter XXXIV.

Showing How A Man Should Seek The Wisdom Of God By Prayer; Containing Also A
--
Chapter XXXV.

Prayer Is The Sign Of A True Christian, That Is, Of One Who Is Anointed Of The
--
Chapter XXXVI.

On The Benefits And Power Of Prayer, And On Its True Ground Or Foundation.
--
Chapter XXXVII.

Reasons Why God Certainly Hears Our Prayers.
--
Chapter XXXVIII.

Seven Helps Or Aids For Our Infirmities In Prayer.
--
Chapter XXXIX.

The Conversation Of A Believing Soul With God.
--
Chapter XL.

A Conversation Between Faith And The Mercy Of God.
--
Chapter XLI.

The Great Benefits, And The Great Efficacy Of Praise Offered To God.
--
Chapter XLII.

The Reasons For Which We Ought Daily To Offer Praises To God.
--
Chapter XLIII.

To Praise God Is The Highest And Most Honorable Employment Of Men.
--
Chapter XLIV.

Of Patience, Which Triumphantly Endures The Cross, And Waits For The Promised
--
Chapter XLV.

Divine Consolation Produces Patience Under Afflictions.
--
Chapter XLVI.

Motives To Patience; And, The Benefits Of The Cross.
--
Chapter XLVII.

Sentences, And Examples Of Patience And Consolation.
--
Chapter XLVIII.

There Is No Affliction For Which God Has Not Provided Appropriate Consolation.
--
Chapter XLIX.

The Truth Of God And The Certainty Of His Promises, Ought To Dispose Us To
--
Chapter L.

Showing How Hope Is Tested In Seasons Of Adversity; It Maketh Not Ashamed.
--
Chapter LI.

Comfort For Those That Are Weak In Faith.
--
Chapter LII.

Comforting Instructions For Those That Are Laboring Under Great Temptations In
--
Chapter LIII.

Consolations For Those Who Labor Under Great Spiritual Temptations.
--
Chapter LIV.

Comforts Under Secret And Spiritual Temptations Of The Devil.
--
Chapter LV.

The Reasons For Which God Sometimes Delays His Comfort And Assistance.
--
Chapter LVI.

Showing That In Seasons Of Trial The Consideration Of The Exalted Patience Of
--
Chapter LVII.

Consolations Against The Fears Of Death.
--
Chapter I.

Of The Great Internal Treasure Of An Enlightened Believer.
--
Chapter II.

True Faith, And Converse With The Soul, The Only Means Of Attaining To This
--
Chapter III.

The Whole Treasure Of The Inner Man Depends On Faith, Namely, God, Christ, The
--
Chapter IV.

The Believing Soul Seeks God Internally, In Itself; Its Beauty And Blessedness
--
Chapter V.

Showing How A Man May Be Drawn To God; Also, Wherein Spiritual Poverty
--
Chapter VI.

The Seat Of God In The Soul.
--
Chapter VII.

Of The Dignity Of The Soul; Of True Repentance; And, Of Divine Mercy.
--
Chapter VIII.

The Calling Of God Is Earnest And Sincere, And Directs Us To Come To Him.
--
Chapter IX.

The Purifying Influence Of True Faith.
--
Chapter X.

Showing How The Natural Light In Us Must Disappear, And The Light Of Grace
--
Chapter XI.

God, The Light Of The Soul, Directing Us Not To Judge Our Neighbors.
--
Chapter XII.

The Christian Ought Daily, Once At Least, Wholly To Abstract Himself From All
--
Chapter XIII.

Showing How The Love Of God Enters Into The Soul, When It Is Empty Of The Love
--
Chapter XIV.

Of The Exercise Of Patience And Love.
--
Chapter XV.

Showing How Christ, The Eternal Word Of The Father, Perfects His Work In The
--
Chapter XVI.

Showing How The Holy Spirit Operates In Our Souls.
--
Chapter XVII.

Signs Of The Presence Of The Holy Spirit In Us.
--
Chapter XVIII.

Showing How Worldly Pleasures Drive Away The Holy Spirit.
--
Chapter XIX.

Of Inward Prayer, And Of The True Use Of The Lord's Prayer.
--
Chapter XX.

Showing That Humility Must First Be Laid As A Foundation In The Heart, And All
--
Chapter XXI.

Showing That A Man Ought To Rest In God Alone, And Not In His Gifts; And That
--
Chapter XXII.

Showing How Our Works May Be Rendered Acceptable To God.
--
Chapter XXIII.

Of The Mystery Of The Cross, By Which We Are Drawn To God.
--
Chapter I.

Of Light, The Work Of The First Day.
--
Chapter II.

Of Heaven, The Work Of The Second Day.
--
Chapter III.

Of The Separation Of The Waters From The Dry Land, The Work Of The Third Day.
--
Chapter IV.

Of The Sun, Moon, And Stars, The Work Of The Fourth Day.
--
Chapter V.

Of The Waters, And Their Productions, The Work Of The Fifth Day.
--
Chapter VI.

Of The Living Creatures, The Work Of The Sixth Day.
--
Chapter I.

God, An Infinite And Eternal Being.
--
Chapter II.

God, The Supreme Good.
--
Chapter III.

Man, The Most Noble Of All Creatures, And Made For The Service Of God.
--
Chapter IV.

God Made Man In His Own Image, In Order That He Might Delight In Him.
--
Chapter V.

That God By His Love Bestows Himself Upon Us.
--
Chapter VI.

Showing How Much Man Is Indebted To God For His Everlasting Love.
--
Chapter VII.

Of The Things That Instruct And Comfort The Soul.
--
Chapter VIII.

Of The Obligations Under Which Men Lie To God.
--
Chapter IX.

Man Even More Indebted To God For Inward, Than For Outward Blessings.
--
Chapter X.

Of The Wisdom Which God Has Shown In The Formation Of Man.
--
Chapter XI.

Of The Obligations Man Lies Under Towards God.
--
Chapter XII.

Of Answering The Obligations Which Man Lies Under To God.
--
Chapter XIII.

Showing That God's Love Appears In All His Works, Even In His Chastisements.
--
Chapter XIV.

Showing How, And On What Account, Man Is Obliged To Love God.
--
Chapter XV.

Showing That All The Creatures Continually Remind Us Of The Love Which We Owe
--
Chapter XVI.

A General Rule, Teaching Us How To Answer Our Obligations To God.
--
Chapter XVII.

Showing That The Christian Who Loves Not God Is Without Excuse.
--
Chapter XVIII.

Showing That Our Duty To God Tends To Promote Our Own Happiness.
--
grace and favor of God. The sense and meaning of this Chapter then is
this: that the virtues or vices of men are neither profitable nor
hurtful unto God, but only unto themselves.
--
Chapter XIX.

The Service Which The Creatures Render To Man, Compared With That Which Man
--
Chapter XX.

All Things Are Preserved By The Hand Of God.
--
Chapter XXI.

Showing That From The Service Of Man And The Creatures, A Union Takes Place
--
Chapter XXII.

From The Love Which We Owe To God, Proceeds That Which We Owe To Our Neighbor.
--
Chapter XXIII.

Man Is Made In The Image Of God.
--
Chapter XXIV.

That Man Is Obliged To Love His Neighbor As Himself.
--
Chapter XXV.

All Mankind Are To Be Considered As One Man, Or As Being Many Members Of One
--
Chapter XXVI.

Charity, The Foundation Of The Greatest Strength.
--
Chapter XXVII.

Of The Nature, Properties, And Fruits Of Love.
--
Chapter XXVIII.

Love Unites Him Who Loves With The Person Loved, And Transforms Into The Same
--
Chapter XXIX.

Nothing Is Worthy Of Our Love, But That Which Can Make Us More Noble And Pure.
--
Chapter XXX.

Our Chief Love Is Due To God, As The First And Last, The Beginning And The End
--
Chapter XXXI.

He Who Principally Loves Himself, Actually Sets Up Himself In God's Stead.
--
Chapter XXXII.

Love To God, The Source Of All That Is Good; Self-Love, The Source Of All
--
Chapter XXXIII.

Of The Love Of God, And The Love Of Self.
--
Chapter XXXIV.

Love To God, The Only Source Of Peace And Unity.
--
Chapter XXXV.

Showing How We Ought To Love God.
--
Chapter XXXVI.

Divine Joy, The Fruit Of Divine Love.
--
Chapter XXXVII.

Of The Evil Fruits Of Self-Love.
--
Chapter XXXVIII.

Everlasting Sorrow And Death, The End Of Self-Love And Carnal Joy.
--
Chapter XXXIX.

All That We Have Must Be Offered And Consecrated To God.
--
Chapter XL.

He Can Never Praise And Glorify God, Who Seeks His Own Glory.
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Re: Arndt, Johann: True Christianity

ViestiKirjoittaja Jani_S » 14 Maalis 2017, 09:30

Perustan näkemykseni lukemiini Arndtin saksankielisiin alkuteksteihin. Heikki Jussila oli oikeassa, kun kutsui Arndtin opetuksia niin kuin kutsui. Turha ja väärin on tällaisella mutkistaa Jumalan lasten suoraa taivaan tietä.

Kaiken sen valossa, mitä Arndt julisti kirjoillaan, arvelen hänen ihailleen Lutheria, tosin lihassa eikä hengessä, ja pyrkineen hankkimaan hänen maineensa kaltaista tunnustusta. Ero Arndtin ja Lutherin hengentuotteilla on kuitenkin kuin yöllä ja päivällä: Arndtin selitykset liitelevät skolastisissa sfääreissä, kun taas Luther pureutuu ihmiseen välineenään vain Jumalan sana.
Jani_S
tosi ahkera
 
Viestit: 506
Liittynyt: 30 Loka 2010, 00:24

Re: Arndt, Johann: True Christianity

ViestiKirjoittaja mies » 14 Maalis 2017, 10:36

Jani_S kirjoitti:Perustan näkemykseni lukemiini Arndtin saksankielisiin alkuteksteihin. Heikki Jussila oli oikeassa, kun kutsui Arndtin opetuksia niin kuin kutsui. Turha ja väärin on tällaisella mutkistaa Jumalan lasten suoraa taivaan tietä.

Kaiken sen valossa, mitä Arndt julisti kirjoillaan, arvelen hänen ihailleen Lutheria, tosin lihassa eikä hengessä, ja pyrkineen hankkimaan hänen maineensa kaltaista tunnustusta. Ero Arndtin ja Lutherin hengentuotteilla on kuitenkin kuin yöllä ja päivällä: Arndtin selitykset liitelevät skolastisissa sfääreissä, kun taas Luther pureutuu ihmiseen välineenään vain Jumalan sana.

Ymmärrykseni mukaan Arndt:n teos oli kohdennettu nimikristityille. Heikki Jussila kertoo näin itsekin tehneensä (lukeneensa), kun ei ollut vielä uskomassa (näin ymmärtäisin). Näinollen se ei liene mutkistamassa Jumalan lasten suoraa taivaan tietä, ellei sitten lue sitä niin, että kuvittelee kuuluvansa kirjan kohdeyleisön joukkoon, tai jollakin muulla mahdollisesti erheellisellä tavalla.

Toki Arndt:n teoksesta on eri käännöksiä ja versioita, jotka voivat olla hyvinkin erilaisia keskenään. Itse en saksaa osaa lukea, joten hankala mennä sanomaan niistä sen kummempaa. Sen verran osaan kait sanoa, että luterilainen kirkko oli tuolloin jakautunut synnissä eläjiin ja uskovaisiin, eikä Arndt pyrkinyt tai kehoittanut ihmisiä synnissä elämään vaan päinvastoin: näinollen teoksen pyrkimys ei äkkiseltään vaikuta huonolta. Mooseksen istuin oli fariseuksilla yms. ja niitä kehotettiin kuulemaan: on lakia ja on evankeliumia, Jumala saattaa herättää omiatuntoja huononkin teoksen kautta.
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Re: Arndt, Johann: True Christianity

ViestiKirjoittaja Jani_S » 14 Maalis 2017, 10:56

mies kirjoitti:
Jani_S kirjoitti:Perustan näkemykseni lukemiini Arndtin saksankielisiin alkuteksteihin. Heikki Jussila oli oikeassa, kun kutsui Arndtin opetuksia niin kuin kutsui. Turha ja väärin on tällaisella mutkistaa Jumalan lasten suoraa taivaan tietä. Eikä Jussila elävän uskon käsitettyään kiitellyt Arndtin tekstejä edes parannukseen ohjaavana.

Kaiken sen valossa, mitä Arndt julisti kirjoillaan, arvelen hänen ihailleen Lutheria, tosin lihassa eikä hengessä, ja pyrkineen hankkimaan hänen maineensa kaltaista tunnustusta. Ero Arndtin ja Lutherin hengentuotteilla on kuitenkin kuin yöllä ja päivällä: Arndtin selitykset liitelevät skolastisissa sfääreissä, kun taas Luther pureutuu ihmiseen välineenään vain Jumalan sana.

Ymmärrykseni mukaan Arndt:n teos oli kohdennettu nimikristityille. Heikki Jussila kertoo näin itsekin tehneensä (lukeneensa), kun ei ollut vielä uskomassa (näin ymmärtäisin). Näinollen se ei liene mutkistamassa Jumalan lasten suoraa taivaan tietä, ellei sitten lue sitä niin, että kuvittelee kuuluvansa kirjan kohdeyleisön joukkoon, tai jollakin muulla mahdollisesti erheellisellä tavalla.

Toki Arndt:n teoksesta on eri käännöksiä ja versioita, jotka voivat olla hyvinkin erilaisia keskenään. Itse en saksaa osaa lukea, joten hankala mennä sanomaan niistä sen kummempaa. Sen verran osaan kait sanoa, että luterilainen kirkko oli tuolloin jakautunut synnissä eläjiin ja uskovaisiin, eikä Arndt pyrkinyt tai kehoittanut ihmisiä synnissä elämään vaan päinvastoin: näinollen teoksen pyrkimys ei äkkiseltään vaikuta huonolta. Mooseksen istuin oli fariseuksilla yms. ja niitä kehotettiin kuulemaan: on lakia ja on evankeliumia, Jumala saattaa herättää omiatuntoja huononkin teoksen kautta.
Tämä on varsin perusteltu näkökohta, enkä lähde sitä kumoamaan. Huomautan kuitenkin, että ei ole kahta erilaista ja oikeaa Jumalan sanan ilmoitusta ja että on myös väärää herätystä. Eikä Jussila elävän uskon käsitettyään kiitellyt Arndtin selityksiä edes parannukseen ohjaavana.

Luen yhtä kaikki hengellisiä tekstejä ja tarkastelen mitä tahansa hengellistä ilmoitusta siitä käsin, onko siinä oikea opetus sielunautuudesta ja kutsu Jumalan valtakuntaan. Jos sellaisen ilmoituksen äärellä tuntuu, että "tämähän on tarkoitettu minulle" tai "tässähän kerrotaan minusta", voin jatkaa eteenpäin. Muissa tapauksissa hienoimmat selitykset mukaan lukien en halua enkä edes jaksa jatkaa eteenpäin. Kaikki selitys, joka ei opasta köyhää sieluani edes yhtä askelta eteenpäin, vaikka olisi kuinka hienoa pohdintaa ja tutkimusta tahansa runsaine viitteineen muihin yhtä vuolaisiin selityksiin, on minulla parhaassa käytössä keikkuvan tuolin jalan alla. Saanpahan siinä kuunnella Jumalan lasten seuroja netistä vakaalla istuimella.

Toivon sinun vastaisuudessä pidättäytyvän tuomasta tänne hengellisiä selityksiä tms., mikä ei nauti kristillisyytemme yksimielistä hyväksyntää. Tutkimustesi laajuus on ihailtavaa ja teologisten asioiden käsityskykysi verraton, mutta Jumalan lapsia ruokitaan ja kyselevää sielua ohjataan yksinkertaisilla neuvoilla. Maailman ja väärän hengellisyyden viisaat rakastavat pitkiä selityksiä saadakseen tuoda esille viisautensa, mutta murheellinen sielu murehtuu niistä vain lisää.
Jani_S
tosi ahkera
 
Viestit: 506
Liittynyt: 30 Loka 2010, 00:24

Re: Arndt, Johann: True Christianity

ViestiKirjoittaja mies » 15 Maalis 2017, 13:04

Jani_S kirjoitti:Kaikki selitys, joka ei opasta köyhää sieluani edes yhtä askelta eteenpäin, vaikka olisi kuinka hienoa pohdintaa ja tutkimusta tahansa runsaine viitteineen muihin yhtä vuolaisiin selityksiin, on minulla parhaassa käytössä keikkuvan tuolin jalan alla. Saanpahan siinä kuunnella Jumalan lasten seuroja netistä vakaalla istuimella.

Joku saattaa taasen kerätä postimerkkejä, ja jos joku toinen ilmoittaa että nuo merkit olisivat parhaassa käytössä keikkuvan tuolin alla, niin eikös se vain kerro enempi tuon toisen pahanilkisyydestä ja pahansuopaisuudesta?
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Re: Arndt, Johann: True Christianity

ViestiKirjoittaja Jani_S » 15 Maalis 2017, 21:36

mies kirjoitti:
Jani_S kirjoitti:Kaikki selitys, joka ei opasta köyhää sieluani edes yhtä askelta eteenpäin, vaikka olisi kuinka hienoa pohdintaa ja tutkimusta tahansa runsaine viitteineen muihin yhtä vuolaisiin selityksiin, on minulla parhaassa käytössä keikkuvan tuolin jalan alla. Saanpahan siinä kuunnella Jumalan lasten seuroja netistä vakaalla istuimella.

Joku saattaa taasen kerätä postimerkkejä, ja jos joku toinen ilmoittaa että nuo merkit olisivat parhaassa käytössä keikkuvan tuolin alla, niin eikös se vain kerro enempi tuon toisen pahanilkisyydestä ja pahansuopaisuudesta?
Sanon vielä, että lopeta tuo kaikki turhan hengellisen spekuloinnin kylvö, jota olet harrastanut täällä jo kauan, äläkä ryhdy puhumaan postimerkeistä. Sinä tässä ilkeä olet, kun kehtaat sotkea Jumalan pöytää kaikenmaailman possunruoalla. Toivottavasti tämä tuli nyt selväksi.
Jani_S
tosi ahkera
 
Viestit: 506
Liittynyt: 30 Loka 2010, 00:24

Re: Arndt, Johann: True Christianity

ViestiKirjoittaja mies » 16 Maalis 2017, 12:10

Jani_S kirjoitti:Sanon vielä, että lopeta tuo kaikki turhan hengellisen spekuloinnin kylvö, jota olet harrastanut täällä jo kauan, äläkä ryhdy puhumaan postimerkeistä. Sinä tässä ilkeä olet, kun kehtaat sotkea Jumalan pöytää kaikenmaailman possunruoalla. Toivottavasti tämä tuli nyt selväksi.

Ei minulla ole sen suhteen ongelmaa lopettaa "kaikki turhan hengellisen spekuloinnin kylvö". Ei ollenkaan.

Tämäkö palsta on mielestäsi "Jumalan pöytä"? Ajattelisin, että tämä on ennemmin erehtyvien ihmisten keskustelupalsta.

Mikä tulee Arndt:iin ja pietiesteihin yleensä, niin täältä käsin voi olla erheellistä tuomita liike tai sen perustajahahmot, josta moni ajattelee elävän kristillisyyden olevan (lähihistoriasta) peräisin. Se on ristiriitaista. Tietynlainen varovaisuus lienee paikallaan.

Joka tapauksessa, Jussila luki Ardnt:n teoksen ja sai myöhemmin parannuksen armon. Olisiko näin käynyt, jos hän ei olisi teosta lukenut? Sitä emme voi tietää.
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Re: Arndt, Johann: True Christianity

ViestiKirjoittaja ELIHU » 16 Maalis 2017, 13:21

mies kirjoitti :
"Joka tapauksessa, Jussila luki Ardnt:n teoksen ja sai myöhemmin parannuksen armon. Olisiko näin käynyt, jos hän ei olisi teosta lukenut? Sitä emme voi tietää."

ELIHU :
Totean vain lyhyesti, että olipa rohkea koplaus asioiden yhteydestä....
ELIHU
touhukas
 
Viestit: 191
Liittynyt: 12 Huhti 2005, 02:12

Re: Arndt, Johann: True Christianity

ViestiKirjoittaja mies » 16 Maalis 2017, 13:59

ELIHU kirjoitti:mies kirjoitti :
"Joka tapauksessa, Jussila luki Ardnt:n teoksen ja sai myöhemmin parannuksen armon. Olisiko näin käynyt, jos hän ei olisi teosta lukenut? Sitä emme voi tietää."

ELIHU :
Totean vain lyhyesti, että olipa rohkea koplaus asioiden yhteydestä....

Wiki: Spener, Philipp Jacob kirjoitti:Spener syntyi 13. tammikuuta 1635 Ylä-Elsassin Rappoltsweilerissa (nykyinen Ribeauvillé). Hänen isänsä oli Rappoltsteinin kreivin hovivirkailija ja juristi. Jo lapsena Spenerin uskonnolliseen kehitykseen vaikuttivat sellaiset teokset kuin Johann Arndtin Totisesta kristillisyydestä sekä...

Mikäli pietismillä oli mitään tekemistä elävän uskon kanssa, niin ajattelen edelleen, että Spener, Arndt yms mieltäminen hereettiseksi ilman selkeitä perusteita on hyvin vaarallista, ja arvioinnit voivat osua virheisiin:
Wiki kirjoitti:Arvioitaessa Arndtin vaikutusta Suomessa on otettava huomioon se, että suomenkieliset käännökset eivät perustuneet alkutekstiin, vaan usein ruotsinkieliseen versioon, jonka virheet toistuivat suomennoksessa. Esimerkiksi Arndtin Postillan käännöksen pohjana oleva, laadultaan huono ruotsalainen käännös ei perustunut Arndtin alkuperäiseen tekstiin, vaan johonkin Spenerin toimittaman laitoksen painokseen.

Jos Arndt tuotanto vaikutti Speneriin, niin miksei Heikki Jussilaankin, joka mahdollisesti luki virheellistä suomenkielistä tekstiä - vaikea mennä sanomaan mitä virheitä on kyseessä, yleensä ne vain tahtovat osua juuri "keskelle" - joten asiaa on hankala mieltää itsestäänselvyydeksi.
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Re: Arndt, Johann: True Christianity

ViestiKirjoittaja Jani_S » 17 Maalis 2017, 01:12

Missä on miehen Jumalan valtakunta?
Jani_S
tosi ahkera
 
Viestit: 506
Liittynyt: 30 Loka 2010, 00:24

Re: Arndt, Johann: True Christianity

ViestiKirjoittaja mies » 17 Maalis 2017, 11:16

Jani_S kirjoitti:Missä on miehen Jumalan valtakunta?

Kyllä se seuroissa käyminen yms on se juttu, jossa Jumala puhuu elävää sanaa. Ei se ole keskustelupalstoilla eikä edes kristillisissä teoksissa, vaikka toki niitä voi lukea.

Sitä toivoisi että nimimerkki Jani_S sen sijaan, että kotona kuuntelisi seuroja tuolilla, jonka keikkuvan tuolin jalan alla on niitä näitä, menisi sen sijaan ihan paikan päälle Jumalan lasten seuroihin. Toki se ei aina ole mahdollista jos on sairautta yms, ja voihan olla että näin tapahtuukin.

Oma rehellinen ajatukseni on, että mikäli nimimerkki Jani_S:n takana on elävää kristillisyyttä sydämessä, niin on se hyvin taitavasti piilotettu ja kätketty, siinä määrin riidanhaluista ja kaikenpuolin epäkristillistä vaikuttaa olevan nettikäyttäytyminen. Tässä on toki se mahdollisuus, että olen jotenkin ymmärtänyt asioita väärin.

Ja ihan siinäkin tapauksessa, että Arndt:n kirja olisi täysin possunruokaa, niin ei kait siitä keskusteleminen ole väärin, ja hankala siitä on keskustella, jos kirjaan ei ole linkkiä tai sitä ei ole saatavilla...
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Re: Arndt, Johann: True Christianity

ViestiKirjoittaja Jani_S » 18 Maalis 2017, 11:21

mies kirjoitti:
Jani_S kirjoitti:Missä on miehen Jumalan valtakunta?

Kyllä se seuroissa käyminen yms on se juttu, jossa Jumala puhuu elävää sanaa. Ei se ole keskustelupalstoilla eikä edes kristillisissä teoksissa, vaikka toki niitä voi lukea.

Sitä toivoisi että nimimerkki Jani_S sen sijaan, että kotona kuuntelisi seuroja tuolilla, jonka keikkuvan tuolin jalan alla on niitä näitä, menisi sen sijaan ihan paikan päälle Jumalan lasten seuroihin. Toki se ei aina ole mahdollista jos on sairautta yms, ja voihan olla että näin tapahtuukin.

Oma rehellinen ajatukseni on, että mikäli nimimerkki Jani_S:n takana on elävää kristillisyyttä sydämessä, niin on se hyvin taitavasti piilotettu ja kätketty, siinä määrin riidanhaluista ja kaikenpuolin epäkristillistä vaikuttaa olevan nettikäyttäytyminen. Tässä on toki se mahdollisuus, että olen jotenkin ymmärtänyt asioita väärin.

Ja ihan siinäkin tapauksessa, että Arndt:n kirja olisi täysin possunruokaa, niin ei kait siitä keskusteleminen ole väärin, ja hankala siitä on keskustella, jos kirjaan ei ole linkkiä tai sitä ei ole saatavilla...
On ehdottoman oikein käydä seuroissa, mutta ei siellä kyllä sitä saarnata eikä myöskään uskota, mitä kirjoitat.
Jani_S
tosi ahkera
 
Viestit: 506
Liittynyt: 30 Loka 2010, 00:24

Seuraava

Paluu Kansio



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron