Arndt, Johann: Postilla

Keskustelua lauluista, runoista, kirjoista, sekä kuvia ja kuvakeskusteluja

Arndt, Johann: Postilla

ViestiKirjoittaja mies » 18 Elo 2017, 09:51

Muutamia otteita:
Matt. 24:15-28 liittyen kirjoitti:Tästä pitää meidän, tätä lukeissamme, ottaman vaari, sanoo profeetta Daniel, ja pakeneman sekä hengellisesti että ruumiillisesti. Hengellinen pakeneminen merkitsee parannuksen tekemistä ja mainittujen pahennusten malttamista, ettemme niissä hukkuisi ja joutuisi perikatoon, 1) Meidän pitää ahkerasti rukoileman Jumalalta sanan puhtautta; 2) Karttaman Hänen palvelijainsa vainoomista; 3) välttämän vääryyttä ja viattomain polkemista, 4) jumalattomuutta elämässä sekä haureutta, ja 5) riitaa.

Meidän on tämän ensimmäisen osan ohessa vaarinotettava siitä lohdutuksesta, jonka Herra antaa meille suurissa sodan tuskissa ja hävityksissä, nimittäin pakenemisesta: jotka silloin Juudeassa ovat, paetkoot vuorille; ja joka katon päällä on, älköön astuko alas ottamaan jotakin huoneestaan, vaan jättäköön ennen kaikki; sillä sellainen sodan hätä on Jumalan julma viha. Sillä samoin kuin Lootin viivytellessä hänen Sodomasta lähteissään enkelit tarttuivat hänen käteensä, pelastivat hänet tulesta ja turmiosta, osoittivat hänelle vuoren, jolle hänen piti pakeneman ja valmistivat hänelle pakopaikan vähäisessä Soarin kaupungissa, ettei hän jäisi lakeudelle, (1. Moos. 19:16, ss.), samoin meilläkin on tässä se lohdutus, että Jumala tahtoo meitä pa'on kautta pelastaa ja osoittaa jonkun salatun paikan, johonka surkeat sodan vaivat eivät löydä, niinkuin Sodomaankaan ei tuli löytänyt. Niinpä Jumala osoitti profeetoille Eliaalle ja Elisallekin vähäisen varman paikan, johon pääsivät vihollisten edestä pakoon, ja antoi enkelein sotajoukon tulisilla rattailla ja hevosilla asettua heidän ympärilleen, että heidän puolellaan oli enemmän kuin niitä, jotka vihollisten puolella olivat, 1. Kun. 17:5, ss.; 2. Kun. 6:16, ss. Samoin ilmestyi tulinen patsas israelilaisten ja egyptiläisten sotajoukkojen välille, etteivät ne voineet yhdistyä; sellainen tulinen muuri oli itse Jumala kansansa ympärillä. Niinpä suojeli Jumala Jaakobinkin, kun Jaakob pakeni ja Laaban ajoi häntä takaa; Jumala antoi sotajoukkonsa kohdata häntä. Samalla tavalla varjeli Jumala Daavidia, kun hän pakeni Saulia; kolmellatuhannella miehellä ei Saul voinut korvessa häntä vahingoittaa, ikäänkuin Daavid olisi muka asunut vahvasti varustetussa linnassa.

Niinpä kristittykin, oleskellessaan Korkeimman suojeluksessa ja Kaikkivaltiaan varjossa, Ps. 91, on turvattu heikommassakin paikassa, vieläpä korvessakin, niinkuin olisi vahvassa linnassa. Sillä Herran nimi on vahva linna; vanhurskas juoksee sinne, ja tulee varjelluksi, Sananl. 18:10. Hän peittää minua majassaan pahana aikana; Hän kätkee minua salaiseen majaansa, ja korottaa minua kalliolle, Ps. 27:5. Herra on laupias ja turva hädän aikana, ja tuntee ne, jotka uskaltavat Häneen. Koska vedenpaisumus juoksee, niin Hän sen lopettaa; mutta vihollisiaan Hän vainoo pimeydellä, Nah. 1:7, 8. Herra tietää jumaliset kiusauksesta pelastaa, mutta väärät kätkee tuomiopäivään asti vaivattaa, 2. Piet. 2:9.

Me opimme niinmuodoin tästä, että kristitty paetkoon sellaisia maanvaivoja, nälkää, sotaa ja ruttoa, jos ei siitä estä häntä hänen virkansa ja uskontunnustuksensa. Sillä joka ylönkatsoo Jumalan osoittamat välikappaleet henkensä pelastukseksi, se kiusaa Jumalaa.

Koska siis Jumala on osoittanut tämän välikappaleen, nim. paon, niin se on käytettävä, jos ihminen voi sen tehdä hyvällä omallatunnolla, ettei Jumala tule kiusatuksi. Viisas näkee pahan ja karttaa itsensä; taitamattomat juoksevat läpi, ja saavat vahingon, Sananl. 22:3.

Sentähden pakeni Jaakob näljän vaivaa, Daavid miekkaa, Kristus ja Paavali vainoa ja tyrannein julmuutta. Joka mielellään antaa itsensä vaaraan, se hukkuu siinä, Sir. 3:27. Mutta jotka virtansa ja omantuntonsa vaatimuksista eivät voi paeta, he uskokoot itsensä Korkeimman suojelukseen ja Kaikkivaltiaan varjoon; sillä kyllä Jumala voipi meitä pelastaa suurimmankin vaaran keskeltä, piirityksistä, vieläpä kuumimmasta tulesta, niinkuin kolme nuorukaista tulisessa pätsissä sanoivat: meidän Jumalamme voi meidät tulisesta pätsistä pelastaa, Dan. 3:17. Niin kyllä, sanonet, minä hyvin uskon Hänen voivan sen tehdä, sillä Hän on kaikkivaltias; jospa Hän vain tahtoisi sen tehdä? Vastaus: Hän tahtookin sen tehdä, sillä Hän on sen luvannut: Minä tahdon auttaa sinua, Ps. 50:15. Hän tuntee minun nimeni, sentähden minä varjelen häntä. Hän avuksi huutaa minua, sentähden minä kuulen häntä; hänen tykönänsä olen minä tuskassa, siitä minä hänen tempaan pois, Ps. 91:14,15. Tässä sanotaan kolmasti, että Hän sen tekee. Minä olen sinun kanssasi, sanoo Herra. Jos sinä vesissä käyt, niin minä olen sinun tykönäsi, ettei virrat sinua upota ja ettei liekin pidä sinua sytyttämän, Jes. 43:2. Katso, minä tahdon antaa minun sanani tulla tähän kaupunkiin onnettomuudeksi. Mutta sinun minä silloin vapahdan, ja sinä pidät henkesi, niin-kuin saaliin, että luotit minuun, Jer. 39:16, 17, 18. Mene kaupungin läpitse, ja kirjoita ne miehet, jotka huokaavat ja huutavat tapahtumaa kauhistusta, Hes. 9:4.

Toinen Herran antama lohdutus sellaisissa suurissa vaivoissa on rukous: mutta rukoilkaa, ettei teidän pakonne tapahtuisi talvella eli sabattina. Rukous, tämä kallis lahja, huojentaa onnettomuuden ja ristin, ja estää monta uhkaamaa rangaistusta. Valvokaa ja rukoilkaa, ettette lankeisi kiusaukseen, Matt. 26:41.

Kuinka hartaasti eikö kuningas Hiskias rukoillut Jerusalemin piirityksessä! 2. Kun. 19:15; kuningas Josafat suuressa sodan vaivassa, 2. Aik. 26:6; ja kuningas Daavid, niinkuin raamattu todistaa? Kuinka ihmeellisesti eikö Jumala näitä kolmea miestä pelastanut: Hiskiasta enkelin kautta, joka löi Assyyrialaiset heidän leirissään, 2. Kun. 19:26; Josafatia sillä hämmästyksellä, jota tuli hänen vihollistensa päälle, ja Daavidia sillä sanomalla, joka palautti Saulin takaisin, 1. Sam. 23:27, ss. Pelastaapa Jumala rukouksen kalliin lahjan kautta meitä saatanasta, joka mielii meitä niellä. Kalliin rukouksen kautta saamme voiton. Minä kiitän ja avukseni huudan Herraa; niin minä vapahdetaan vihollisistani, Ps. 18:4. Että vihollisen ja kostajan murentaisit, Ps. 8:3. Kallis rukous ajaa ja kartoittaa riettaan hengenkin, sydäntä kalvavan hengen, perkeleen, niinkuin Daavidin harppu ajoi sen. Katso, minä annan teille vallan tallata käärmeitä ja skorpiooneja ja kaikkea vihollisen voimaa, Luuk. 10:19.

Kaikki tämä tapahtuu uskon ja rukouksen kautta, meidän uskomme on se voitto, joka maailman voittaa, 1 Joh. 5:4. Ja niinkuin ihmisen sydän kevenee, kun hän saa puhua hyvän ystävän kanssa ja valittaa hätäänsä, niin antaa Jumalakin, kun Hänen kanssaan puhutaan, lohdutuksen tulla suustaan, ja siitä me elämmekin, niinkuin Hän profeetta Jesaiassa sanoo: Minun kasvoistani on Henki lähtevä, ja minä teen hengen. Minä olen luonut huulten hedelmän, Jes. 57:16, 19. Se on: niinkuin hervottoman sairaan päälle ilmaa puhalletaan, niin tahtoo Jumalakin jumalallisesta ja armorikkaasta suustaan, suuressa tuskassamme ja surussamme, puhaltaa päällemme lohdutusta ja virvoittavaa henkeä.
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Re: Arndt, Johann: Postilla

ViestiKirjoittaja mies » 18 Elo 2017, 09:55

Kuinka välttämättömästi tarpeellinen Jumalan rauha meille on, saamme koetella jouduttuamme murheesen ja ahdistukseen, joko ruumiilliseen eli hengelliseen, sisälliseen eli ulkonaiseen; ellei Jumalan rauha silloin vahvista meitä, niin meidän täytyy epäillä. Meidän tulisi sentähden aina kertoa tätä p. Paavalin toivotusta ja rukousta: Jumalan rauha, joka ylitse kaiken ymmärryksen käy, varjelkoon teidän sydämmenne ja taitonne Kristuksessa Jesuksessa! Fil. 4:7. Kun me ajattelemme viheliäistä ja levotonta elämäämme ja vaelluksemme aikaa, niin meidän täytyy patriarkka Jakobin kanssa tunnustaa sen olevan vähän ja pahan, 1. Moos. 47:9, ja Jumalan miehen Mooseksen kanssa sanoa, ettei meidän elämämme ole muu kuin työ ja vaiva, Ps. 90:10, ja pyhän Jobin kanssa, sen olevan täynnänsä levottomuutta ja alituista sotaa, Job. 7:1, sekä pyhän miehen Syrakin kanssa, että meidän elämämme on täytetty surulla, pelvolla, odotuksella ja viimein kuolemalla. Täytyypä meidän itse Herran Kristuksenkin kanssa sanoa, ettei meillä maailmassa ole muuta kuin tuskaa, Joh. 16:33, ja erittäin näinä viimeisinä aikoina tulee suru, pelko, ahdistus, hätä ja vapistus aina suuremmaksi, niinkuin Herra jo edeltäkäsin on ennustanut sellaisesta ulkonaisesta ja sisällisestä levottomuudesta ja rauhattomuudesta, Luuk. 21:25. Ja maailman lopun edellä on ilmaantuva ei ainoastaan yhteinen ulkonainen ja ruumiillinen tuska, joka tulee köyhyydestä, varattomuudesta, puutoksesta, näljästä ja janosta, vilusta ja alastomuudesta, kalliista ajasta, sodasta, rutosta, vainosta ja vankeuksista, vaan tämä ulkonainen puutos ilmoittaa meille sielujen sisällistä uskon puutosta ja köyhyyttä, kun niin moni kärsii hengellistä puutosta, ettei ainoata pidä löytymän, joka voisi uskoa, vaan he vaivataan uskottomuudelta ja epäilykseltä; ei ainoata, joka voisi oikein rukoilla, joissa ei toivo sammuisi. Toisia kiusaa perkele, toisia vaivaa saatana pilkalla Jumalaa vastaan, ja ampuu heidän sydämmiinsä tulisia nuoliaan; toiset taas kamppailevat epäilyksessä; sanalla sanottu: Egyptin pimeys, jossa monellaisia perkeleellisiä näkyjä ilmaantuu peljättämään ja vaivaamaan sieluja, Viis. 17:4, lankee maailman päälle ennen Jumalan lasten lopullista pelastusta, niinkuin Egyptissäkin tapahtui. Hengellisen Egyptin pimeys on väärä oppi, perkeleelliset näyt, sekä eriseurat ja muut valheen kiusaukset, jotka voimallisesti liikkuvat; sillä, niinkuin kirjoitettu on, joka paikassa liikkuu ulkonaisesti sota, sisällisesti pelko yltäkylläinen, 2. Kun. 7:5. Sielujen pelko ja rauhattomuus on totisesti suurin viheliäisyys, joka ihmistä voi kohdata; se on suurempi kaikkea ruumiillista kärsimistä, köyhyyttä, sairautta, vainoa, vieläpä itse kuolemaa; sillä ei ruumiillinen kuolema olekaan peljättävä, jos vain sielu pääsee suojaan, eikä kuole ijäisellä kuolemalla.
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Re: Arndt, Johann: Postilla

ViestiKirjoittaja mies » 18 Elo 2017, 10:06

Kirkastusvuoren tapahtumista kirjoitti:4. Täydellisestä tiedosta.

Me tunnemme silloin toisemme, niinkuin Pietarikin tunsi Mooseksen, jota ei hän koskaan ollut nähnyt. Silloin saamme nähdä yhteisen isämme Aadamin, Eeva-äidin, Sethin, Emokin, Aabrahamin, Iisakin, Jaakobin, Daavidin, Samuelin, Jesaian, Jeremian, Hesekielin, Eliaan, Elisan; apostolit: Pietarin, Andrean ja muut; pyhät marttyyrit, jotka niin hartaasti rakastavat Kristusta; pyhän neitsyt Maarian, ja näitä kaikkia saamme sydämmellisesti rakastaa, ja se rakkaus ei koskaan väsy eikä kylmene. Tunsipa rikas mieskin kirouksessaan Aabrahamin ja Latsaruksen. Ijankaikkisessa elämässä ei ole ensinkään taitamattomuutta, vaan siellä on kortein viisaus ja tieto. Täydellisin tieto tuo korkeimman ilon. Sillä mitä lähemmäksi ihminen tulee Jumalan ja luonnollisten kappalten tuntemista, sitä puhtaamman ja suuremman ilon hän löytää siitä, niinkuin Salomonikin kerskailee Jumalan antaneen hänelle tiedon kaikista luonnon kappaleista. Raamattukin todistaa Jumalan antaneen Salomonille paljon viisautta hänen sydämmeensä, niinkuin santaa meren rannalla, 1. Kun. 4:29; mitä sitte siellä tapahtuu, kun saamme tiedon kaikista kappaleista ja salatuista asioista ja saamme lakkaamatta riemuita.

5. Täydellisestä ilosta.

Se ilo ja riemu, jonka Pietari tunsi Mooseksen, Eliaan ja Jumalan läsnäolosta, on kuvaus ijankaikkisen elämän ilosta, koska Jumala on täyttäviä meitä ijäisen elämän riemulla: katso Jumalan maja ihmisten seassa, ja Hän on asuva heidän kanssaan, Ilm. 21:3. Jumala itse on oleva heidän korkein hyvyytensä: Jumalan kunnia, valo, loiste, kirkkaus ja viisaus on täyttävä ruumiin ja sielun, niinkuin Jumalan temppelin. Niinkuin Jumalan kunnia täytti Mooseksen majan, 2. Moos. 40:34, ja Salomonin temppelin, kun se vihittiin, 2 Aik. 5:13, 14, ollen kuvauksina Kristuksen ruumiin totisesta temppelistä, jossa Jumalan täydellisyys asuu, Kol. 2:9, niin ovat ne kuvauksia meidänkin oman ruumiimme temppelistä, jonka Jumala on täyttävä täydellisellä asumisellaan, vaikk'ei kuitenkaan persoonallisella asumisella, niinkuin Kristuksessa. Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa pidä silleen oleman; ei itkua, eikä parkua, eikä kipua pidä silleen oleman, Ilm. 21:4. Meidän kyyneleemme muutetaan nauruksi, murheemme iloksi, kuolemamme elämäksi, surumme ijankaikkiseksi riemuksi, tuskamme ja vaivamme ijäiseksi iloksi ja suloisuudeksi. Tällainen ijankaikkisen ilon toivo voittaa kaikki, maailman onnettomuudet, köyhyyden, vainon, ylönkatseen ja kuolevankin. Tässä toivossa ovat Pyhät, jotka ilolla ovat lähteneet Jumalan helmaan, kuin myöskin pyhät marttyyrit menneet moninaisten murheitten läpitse elämään: Te olette käyneet Siionin vuoren tykö, ja elämän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin ja monen tuhannen enkelin tykö, niiden tykö, jotka taivaissa kirjoitetut ovat, Jumalan, kaikkein Tuomarin tykö, ja täydellisten vanhurskasten henkein tykö, ja uuden testamentin välimiehen Jesuksen tykö, Hepr. 12:22-24. Minä näin suuren joukon, Ilm. 7, joka luku on kokonaisuudessaan luettava, sekä, Ilm. 21:9, loppuun asti, ja 22 luku loppuun asti, sillä niissä paikoissa uudesta Jerusalemista kirjoitetaan. Sepä suuresti ilahuttaa sieluamme, kun Jumala antaa meidän tuta kipinän jumalallisesta ilostaan, tietääksemme, että pyhät paljaasta ilosta veisaavat ja hyppäävät, Ps. 84, niinkuin Elisabetin ja Sakarian kiitosvirrestä näkyy, Luuk. 1. Mitä sitte siellä on tapahtuva, jossa täydellinen ilo on oleva, Ps. 16:11, sillä todellinen ilo ei ole vielä yhdenkään sydämmeen astunut, 1. Kor. 2:9.
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Re: Arndt, Johann: Postilla

ViestiKirjoittaja mies » 18 Elo 2017, 10:58

Sitomisesta
Pannaan panemisessa on niinmuodoin kolme tarkoitusta:1) että syntinen sellaisella kirkon rangaistuksella saatettaisiin synteinsä tuntoon ja kääntyisi, ettei hän hukkuisi. 2) Että pahennus estettäisiin, ettei toisia sen kautta vieteltäisi seuraamaan heidän esimerkkiään. 3) Ettei yleinen rangaistus sattuisi koko maan ylitse, josta syystä Jumala on rangaissut koko maita ja kansoja, niinkuin esimerkit näyttävät.

4. Mitä tämä pannaan paneminen voipi. Jos joku tahtoisi halpana pitää sellaista kirkon rangaistusta, niinkuin epikurealaiset tekivät, niin kuulkaat nyt pannaan panemisen voimasta. Se tulee 1) Jumalan käskystä: mitä te sidotte maan päällä, sen pitää oleman sidotun taivaassa, Matt. 18:18. Ja: joille te synnit pidätte, niille ne ovat pidetyt. 2) Pyhältä Hengeltä, pyhältä kolminaisuudelta ja Jesuksen Kristuksen nimestä; sillä mitä tässä nimessä tehdään, se on voimallista taivaassa ja maassa. Esimerkiksi, jos minä sanoisin katumattomalle: koska et tahdo parantua, etkä luopua synnistä, vaan katsot Jumalan sanan ja kaikki varoitukset ylön, närkästyt ja napiset Jumalan käskyjä vastaan, niin sinun pitää tietämän, että uppiniskaisuudellasi kartutat päällesi Jumalan vihan. Minä tahdon Jumalan käskystä sinulle ilmoittaa, ettei sinulla ole minkäänlaista osaa Jumalan valtakunnassa eikä muissa Hänen hyvissä töissään, jotka Kristus verellään ja kuolemallaan on meille toimittanut; sinulla ei ole syntein anteeksi saamista, ei Jumalan armoa, ei osaa ijankaikkisessa elämässä, vaan kirous, Jumalan viha ja tuomio makaa päälläsi, ja sinä olet perkeleen oma, siksi kun sinä teet parannuksen ja kääntymyksen. Ja sen julistan minä Jesuksen Kristuksen nimessä, joka on käskenyt sillä tavalla sinua sitomaan, ja antanut minulle voiman sellaista sidettä sinun päällesi käyttämään, Isän Jumalan, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä, amen. Mitä pitää nyt ajateltaman, jos ei tämä Jumalan käsky ole voimallinen? Siitä luetaan kirkkohistorioissa, että muutamat pannaan pannut, jotka ovat katsoneet ylön ja pilkanneet näitä kirkon rangaistuksia, ovat perkeleeltä tulleet riivatuiksi, samoinkuin sekin tuli sidotuksi, jolla ei ollut häävaatteita, nimittäin totista parannusta; sitokaat hänen kätensä ja jalkansa, ja heittäkäät häntä ulkonaiseen pimeyteen, siellä pitää oleman itku ja hammasten kiristys, Matt. 22:13. Sillä tarkoitetaan tätä hengellistä sidettä.

5. Jos oikea pannaan paneminen on hirmuista, niin on oikea päästökin lohduttavainen, ja tapahtuu Jumalan käskystä, Jesuksen Kristuksen nimessä, on voimallinen taivaassa ja maassa, kun minä sanon: koska tunnustat syntisi, kadut niitä sydämmellisesti, luovut niistä, uskallat lujasti Jumalan Poikaan, Herraamme Jesukseen Kristukseen, lohduttelet itseäsi Hänen kärsimisellään ja kuolemallaan, ja eteenkinpäin kavahdat syntiä, niin katso, minä julistan sinulle Jumalan käskystä, että Jumala taivaassa on antanut syntisi anteeksi, niinkuin Hän sanoo profeetta Hesekielin kautta: jumalattoman ei pidä jumalattomuudessaan lankeeman sinä päivänä, kun hän itsensä kääntää jumalattomuudestaan, kaikki hänen syntinsä kuin hän tehnyt on, pitää unhotettaman. Jos teidän syntinne ovat veriruskeat, pitää niiden kuitenkin lumivalkeaksi tuleman, Hes. 33:12, Jes. 1:18. Kristus sinun Herras on sinut verellään lunastanut, synneistä puhdistanut, haavoillaan parantanut, kuolemallaan maksanut syntisi, ja ylösnousemisellaan tehnyt sinut eläväksi ja vanhurskaaksi. Sentähden julistan minä sinulle Jesuksen nimessä ja Hänen käskystään kaikkein sinun synteisi anteeksi antamuksen, että niiden kokonaan ja täydellisesti pitää oleman anteeksi annetut, niinkuin Kristus kuolemallaan ristin puussa on ansainnut ja käskenyt sitä saarnata koko maailmalle, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä. Tämä käsky on voimallinen taivaassa ja maassa. Katso, tämä on saarnavirka, Hengen virka, joka virka kaikissa saarnoissa tulee harjoitetuksi, kun katumattomat sanan ja Hengen kautta sidotaan, ja katuvaiset päästetään yleisesti, ja sen perästä erinäisesti erinäisessä päästössä, todistukseksi kaikille ihmisille. Ja vaikka sellaisia ihmisiä, Jumalan pilkkaajia, huorintelijöitä, aviosäädyn rikkojia ei aina heti panna pannaan, niin heitä pannaan kuitenkin pannaan kaikissa kuritussaarnoissa, ja ovat perkeleen omia, niin kauvan kuin eivät tee parannusta.
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Re: Arndt, Johann: Postilla

ViestiKirjoittaja Ilpo » 19 Elo 2017, 04:34

Olipa mielenkiintoista ja lukemisen arvoista tekstiä. Ja aivan vastasi aamenta tuo Kristuksen kirkkolain selityskin.
Ilpo
Ilpo
ahertaja
 
Viestit: 552
Liittynyt: 04 Kesä 2011, 00:46

Re: Arndt, Johann: Postilla

ViestiKirjoittaja hepa » 21 Elo 2017, 08:33

Olipa tutun kuuloista tekstiä lopussa:
Sentähden julistan minä sinulle Jesuksen nimessä ja Hänen käskystään kaikkein sinun synteisi anteeksi antamuksen, että niiden kokonaan ja täydellisesti pitää oleman anteeksi annetut, niinkuin Kristus kuolemallaan ristin puussa on ansainnut ja käskenyt sitä saarnata koko maailmalle, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä. Tämä käsky on voimallinen taivaassa ja maassa. Katso, tämä on saarnavirka, Hengen virka, joka virka kaikissa saarnoissa tulee harjoitetuksi
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

Re: Arndt, Johann: Postilla

ViestiKirjoittaja mies » 28 Elo 2017, 09:17

"3 Jeesus ojensi kätensä, kosketti miestä ja sanoi: "Minä tahdon. Tule puhtaaksi." Heti mies parani taudistaan. 4 Jeesus sanoi hänelle: "Katso, ettet puhu tästä kenellekään." (Matt.8)

Usein evankeliumin kohdissa toistuvasta kehoituksesta olla puhumatta hyvistä töistä toivoo Arndt:
Arndt kirjoitti:Maailmalta ei meidän pidä etsimän kunniaa töillämme. Katso, ettet kellenkään sano, sanoi Herra spitaaliselle. Tässä on meillä sellainen opin kaava, että, samoin kuin Kristuskin muiden tietämättä halasi saada tehdä hyvää ihmisille ja oli mielellänsä salassa ja kätkettynä hyvine tekoinensa, niin meidänkään ei pidä hyvillä töillämme etsimän maailmalta ylistystä tahi kunniaa, vaan hiljaisuudessa ja salaisesti tekemän hyvää, koska Jumala, joka salaisuudessa sen näkee, maksaa sen julkisesti, Matt. 6:4. Jumala tahtoo sinulle jakaa siitä kiitokset sinä päivänä, jona ihmisissä ei ole sinun kiittäjätä. Niin suuriksi arvaa Jumala rakkauden työt, että Hän itsellensä on säästänyt niiden kiittelemiset, josta Hän sanoo näin: minä isosin, ja te ruokitte minun, minä janosin ja te juotitte minun, minä olin outo ja te minun huoneesen otitte, alasti ja te vaatetitte minun, sairasna ja te opitte minua, vankina ja te tulitte minun tyköni, Matt. 25:35, 36. Sellaiset hyvät työt ja avut, jotka vuotavat Pyhän Hengen vaikutuksesta, saavat maailmassa sen kunnian, että niitä katsotaan ylön, parjataan, häväistään, niinkuin kävi itse Herralle Kristukselle. Siitä syystä on Jumala itse ottanut lastensa kiittämisen, jonkatähden et tarvitse siitä säikähtyä, jos sinua hyvistä töistäsi parjataan: sellainen se maailman kiitos onkin. Mutta sinua odottaa parempi, ihmisten kiitoksia paljon parempi kiitos, ja silloin kukin saa kunnian Jumalalta, 1. Kor. 4:5. Hän kätkee ihmisten hyvät työt, niinkuin sinettisormuksen, ja hyvät teot niinkuin silmäterän, Sir. 17:18.
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Re: Arndt, Johann: Postilla

ViestiKirjoittaja mies » 08 Syys 2017, 07:41

Patriarkat, joille Jumala oli antanut lupauksen Messiaan tulemisesta, ikävöivät ja sydämmellisesti odottivat Kristusta, niin että heidän ainoa toivonsa oli saada elää Herran syntymäpäivään asti, jonka tähden Herra Jumala monenlaisilla vertauksilla ja kuvauksilla, ikäänkuin kaukaa, osoitti Herraa Kristusta, tulevaista Messiasta. Siitä syystä oli patriarkka Jakobilla ennustavainen uni, 1. Moos. 28:12, jossa hän näki maasta taivaasen asti ylettyvän tikapuun, jolla enkelit kävelivät ylös ja alas. Ja Herra seisoi ylimmäisenä, sanoen: minä olen sinun isäs Abrahamin ja Iisakin Jumala: sinun siemenessäs pitää kaikki sukukunnat maan päällä siunatuiksi tuleman. Herättyänsä unesta sanoi Jakob: Totisesti on Herra tässä paikassa, ja en minä sitä tiennyt. Ei tässä muu ole kuin Jumalan huone ja taivaan ovi. Ja Jakob otti kiven, joka oli hänellä päänalaisena, pystytti sen muistopatsaaksi, ja vuodatti öljyä sen päälle, kutsuen sen paikan Bethel, se on: Jumalan huone.

Tässä kuvataan 1) Herramme Jesuksen Kristuksen miehuuden ottaminen ja Hänen korkea persoonansa, joka on Jumala ja ihminen. Sillä tämä tikapuu ylettyi taivaasen ja seisoo kuitenkin maan päällä. Sitä likin kuvataan sen kautta välimiehen virka, koska tämän välimiehen kautta Jumala on yhdistyvä ihmisen kanssa, korkein alhaisimman kanssa, ja kaikki taivaassa ja maan päällä löytävät sovinnon; sentähden yhdistää tämä tikapuu taivaan ja maan.

2:ksi käyvät Jumalan enkelit tällä tikapuulla ylös ja alas, se on: pyhät enkelit ilmoittavat ja julistavat Jesuksen Kristuksen miehuuden ottamista ja syntymistä, ja Herran syntymä saattaa maan päällä niin suuren ilon, etteivät enkelitkään enää pysy taivaassa, vaan laskeutuvat katsomaan sitä suurta ihmettä, kun Jumalan Poika on ihmisenä. Joh. 1:51: Tästälähin saatte nähdä taivaat avoinna ja Jumalan enkelit astuvan ylös ja tulevan ihmisen Pojan päälle; niin ovat enkelit palvelleet Herraa täällä maan päällä. Mutta niinkuin enkelit nousevat ylös, niin samoin pitää kaikkein uskovaisten nouseman ylös juuri näitä, tikapuita myöten. Minä olen tie, totuus ja elämä; ei kenkään tule Isän tykö, vaan minun kauttani, Joh. 14:6.

3:ksi seisoo Jumala ylinnä tällä tikapuulla, puhuu taivaasta ja siunaa Jakobia; samoin puhuu Jumala Kristuksen kautta, ja antaa meille Hänessä ja Hänen kauttansa ijäisen siunauksensa.

4:ksi voitelee Jakob kiven: kivi on Kristus, Pyhällä Hengellä Jumalalta voideltu kuninkaaksi ja ylimmäiseksi Papiksi, ja Hänen pyhä ruumiinsa on se oikea voideltu, pyhitetty Jumalan temppeli, oikea Bethel, Jumalan huone.

Kuinka tämä kuvaus on tullut täytetyksi, tahdomme päivän evankeliumista kuulla ja jakaa joulusaarnamme neljään osaan.
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Re: Arndt, Johann: Postilla

ViestiKirjoittaja mies » 08 Syys 2017, 08:17

Samalla tavalla on Jumalan Poika kaikkivaltiaisuutensa kädellä kerran koskeva meidän tomuihimme, että tuntisimme Hänen elävän voimansa, kun Hän avaa hautamme, ottaakseen meitä sieltä kaikkivaltiaalla kädellään. Katsellessamme nyt sitä surunäytelmää, kun ruumiita kannetaan hautaan, tulee meidän sitäkin muistella, kuinka papit vanhassa testamentissa kantoivat arkkia Jordanin ylitse, Joos. 3:6. Vesi silloin jakaantui ja valmisti tien luvattuun maahan; sillä Jordanin virta oli luvatun maan raja. Jos me olemme Kristuksessa nukkuneet, tulemme mekin Jumalan liiton arkissa enkelein kantamina Aabrahamin helmaan, tuonne elävitten maahan. Siellä ovat vanhurskasten sielut Herran kädessä; siellä ojentaa taivaallinen Noa kätensä, ottaen sielun vastaan, ja päästäen kyyhkysen rauhaan, koska hänellä maailmassa ei ole ollut rauhan paikkaa. Sekin kohta on vielä mieleen pantava, että vanhan testamentin pappein täytyi olkapäällään kantaa Jumalan liiton arkkia, samoin kannetaan ruumistakin hautaan; tällä on opetettu sen olevan uudessa liitossa Jumalan arkin, kun me Kristuksessa, Kristuksen kautta ja Kristuksen kanssa saamme elää ijankaikkisesti. Vanhassa liitossa kuuluu näin: sinun pitää kuoleman, Sir. 14:18; uudessa liitossa taas kuuluu näin: sinun pitää elämän, Hes. 16:6. Tällä ilmaistaan sitäkin, että Jumalan hengellinen arkki ja armoliitto, rakas Herramme Kristus, on pyhittänyt meidän hautamme ja että ruumisarkkumme ei enää ole kuoleman arkku, vaan pieni ja soma leposija eli lepokammio, jonka puoleen Jumala on kääntänyt armolliset kasvonsa, ja on herättävä meidät kerran ijankaikkiseen elämään.
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00


Paluu Kansio



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron