Lestadiolaisuuden leviäminen, vieläkin ihmiset löytävät usko

Elävä usko vanhoillislestadiolaisesta näkökulmasta.


Lestadiolaisuuden leviäminen, vieläkin ihmiset löytävät usko

ViestiKirjoittaja vl2003 » 18 Joulu 2006, 00:46

Minusta on ollut mukava seurata Wehan kirjoituksia, joista olen tullut ymmärtämään, että hän on saanut parannuksen armon ja saanut joitakin ei-vanhoillislestadiolaisia ystäviäänkin seuroihin.

Tulee ihan mieleen se, kuinka kristillisyys aikanaan alkoi levitä kulovalkean tavoin rovasti Laestadiuksen aikana. Ei silloin ollut "lestadiolaissukuja", oli vain yksittäisiä elävän uskon löytäneitä kristittyjä.

Joskus tulee mieleen, että meiltä "tottuneemmilta" kristityiltä voi helpommin kadota kristinuskon syvin olemus ja peittyä kaiken maallisen ja sosiaalisen alle.
vl2003
tosi pirteä
 
Viestit: 334
Liittynyt: 09 Touko 2005, 22:25

ViestiKirjoittaja Weha » 18 Joulu 2006, 13:29

No hyvä jos edes joku haluaa lukea näin lakihenkisiä tekstejä. :oops:

mutta, mutta onhan se ollut minulle ihmeellistä aikaa, tuon parannusken armon jälkeen, kun neljä tuttua on tehnyt parannuksen. Viimmeinenhän oli tuo "joosua", joka palstallakin on. Kauan hän kulki seuroissa, ennekuin pääsi käsittämään uskomisen asian, mutta sehän on kuitenkin aina yksin Jumalan työ. Häntä ´"kosittiin" myös samoihin aikoihin tunnustuskirkkoon liittymään, koska osaa jonkin verran tietska juttujakin. No ensimmäinen oli eräs tuttuni, joka tosin muutti lappajärvelle. Hänkin oli siinä samassa hengellisyydessä kuin minä aiemmin. Hänelle sain kertoa evankeliumia ja vein hänet puhujaveljen luo, jossa tekikin parannuksen.
Sitten on Vl-misu ja Vekkuli saaneet myös parannuksen armon. Hyvin monien tuttujen "luterilaisten" opettajien kanssa olen saanut antoisasti näkemyksiä kertoa.

Noilla toisilla hengellisyyksillä on monia heikkouksia. Yksi sellainen on mielestäni se, että he opettavat, että jokaisessa "liikkeessä" on Jumalan lapsia. Tällöinhän voitaisiin sitten itse valita porukka, että miksi kuuluisin juuri heihin?

12. Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie.

Ihan tällaisiä ajatuksia on aiheesta.
Weha
 

ViestiKirjoittaja O.M » 18 Joulu 2006, 17:13

Samoja ajatuksia minullakin kuin vl2003:lla. Vielä on Jumalan valtakunnan työlle aika, evankeliumi kaikuu maan ääriin. Weha on löytänyt peltoon kätketyn aarteen ja kertoo avoimesti löydöstään muillekin tietäen, että siitä aarteesta riittää jaettavaa kaikille. Taitamattomuutta on varmasti välillä, niin kuin meillä kaikilla, mutta niitäkin saamme panna pois.

Itse olen uskon tunnustamiseni suhteen tyypillinen uskovaisen kodin kasvatti. Pikemminkin yritän kerta toisensa jälkeen salailla uskoani kuin sitä avoimesti tunnustaa. Työtoverini esim. tietänevät vain minun olevan jonkin sortin raitis, kun en osallistu perjantaipulloihin enkä käy heidän pikkujouluissaan tms. Luulen, että heikko uskon tunnustamiseni juontaa juurensa lapsuuteen, jolloin uskoa sai hävetä, siitä joutui kiusatuksi ja monesti sai tuntea itsensä ulkopuoliseksi. Nykyäänkin olen ulkopuolinen monissa asioissa, mutta kuitenkin sinut asian kanssa. Silti en vain saa suutani auki kertoakseni elämän tärkeimmästä asiasta useammin. No, on Jumala joskus minunkin vastaan hangoittelevan suuni pakottanut aukeamaan. Joskus on ollut sellainen tunne kuin sanat eivät olisi edes omia.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3622
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Weha » 18 Joulu 2006, 18:46

Tasapuolisuuden vuoksi muutama sana, kahdesta muustakin uskomassa olevasta. Vl-misu on monien vaiheiden jälkeen luopunut televisiosta ja haluaa kuunnella seurakunta-äitiä...Sitten "Vekkuli" on taas ollut oikeastaan "ateisti" ja hänelle sitten uskomisen asia avautui helpommin kuin esim. pintyneelle ex-nimiluterilaiselle "Joosualle". Kysyin silloin ehkä ekojen tai tokien seurojen jälkeen "Vekkulilta", haluaako jakaa tämän uskon kanssamme ja hän lupasi ja vahvistukseksi sain häntä siunata sitten. Kannattaa kysyä seuroihin tuttuja. Olen joskus käyttänyt tällaisiakin sanoja, jotka mielestäni on aika yksinkertaiset: "Tule kokeeksi, niin näet minkälaista siellä on. Ethän siinä häviä mitään tms." On joku luvannutkin, mutta ei ole vielä saanut aikaiseksi tulla seuroihin.
Weha
 

ViestiKirjoittaja lukkari » 18 Joulu 2006, 18:53

Samat on minunkin tuntemiseni uskontunnustamisesta, kuin O.M:llä. Jotenkin sitä välttelee tilanteita, missä uskoa joutuisi tunnustamaan. Kaikki työpaikallani kyllä tietävät sen, mutta silti sitä on tavattoman arka sen asian suhteen. Mistä lie se sitten johtuukin. Usko tulee tunnustettua useimmiten sillä tavalla, että kysyjä kysyy montakos lasta sinulla on. Sen jälkeen kysyjä sanoo: häh? ei voi olla totta. Sen jälkeen mun naama menee tällaiseksi :oops: Niin ei tarvitse selitellä mikä on miehiään. Perhekokokin on jo uskontunnustamista, jos on Jumala siunannut suurella perheellä.

Ehkä se meille lapsuudenuskovaisilla on hieman vaikeampaa toi tunnustaminen, kuin parannuksen armon saaneilla. Puhujaveljethän usein kertovat, miten kalliisti esim. Togossa ja Equadorissa jne. uskovaiset puhuttelevat ystäviään. He uskovat niinkuin sanotaan "suu auki". Wehastakin olen tämän johtopäätöksen tehnyt.
lukkari
Valvoja
 
Viestit: 553
Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52

ViestiKirjoittaja Vl-Misu » 19 Joulu 2006, 19:30

No hyvä jos edes joku haluaa lukea näin lakihenkisiä tekstejä. :oops:

Kyllä näitä mielellään lukee,jos jaksaa...:)

mutta,mutta onhan se ollut minulle ihmeellistä aikaa,tuon parannusken armon jälkeen,kun neljä tuttua on tehnyt parannuksen.
Sitten on Vl-misu ja Vekkuli saaneet myös parannuksen armon.
Sitähän mä oon aina yrittänyt sanoakin! :D
Vl-Misu
 

ViestiKirjoittaja Vl-Misu » 20 Joulu 2006, 05:20

Weha kirjoitti:Kannattaa kysyä seuroihin tuttuja.Olen joskus käyttänyt tällaisiakin sanoja,jotka mielestäni on aika yksinkertaiset:"Tule kokeeksi, niin näet minkälaista siellä on.Ethän siinä häviä mitään tms."On joku luvannutkin,mutta ei ole vielä saanut aikaiseksi tulla seuroihin.

Jt!Niin mäki oon kysynyt joitaki kavereita ja vähemmän tuttuja seuroihin ja jotkut olivat luvanneetkin tulla,mutta ei ne oo vielä tulleet jostain syystä... :roll: ?Ei sen luulis olevan niin kovin iso kynnys tulla,vähän kuin kirkkoon menis...samanlaiset penkitkin,sellaiset pitkät...:wink:
Jotkut jopa luulee ettei me kuuluta kirkkoon. :lol:
Vaikka mehän ollaan Luterilaisuuden kermaa...Heh,heh! :lol:
Vl-Misu
 

ViestiKirjoittaja Sinikettu » 06 Tammi 2007, 23:41

lukkari kirjoitti: He uskovat niinkuin sanotaan "suu auki". Wehastakin olen tämän johtopäätöksen tehnyt.


Anteeksi tyhmä kysymys, mutta mitä tarkoittaa uskoa "suu auki"? :?
Avatar
Sinikettu
puuhakas
 
Viestit: 237
Liittynyt: 05 Kesä 2006, 15:11

ViestiKirjoittaja Nepheg » 06 Tammi 2007, 23:51

Puatti, Lukkari varmaankin tarkoitti että Weha tunnustaa uskoansa jumalattomillekin suullaan(kin).
Avatar
Nepheg
Aurinkopilvi
 
Viestit: 999
Liittynyt: 29 Elo 2005, 19:02
Paikkakunta: Espoo

ViestiKirjoittaja lukkari » 06 Tammi 2007, 23:52

Suu on sydämen tulkki. Eli syntyy halu kertoa eteenpäin siitä toisillekin, mitä Jumala armossaan on minulle tehnyt. Näin sen olen ymmärtämässä, kun puhutaan suu auki uskomisesta. Onko sanonta tuttu muille palstalaisille?
lukkari
Valvoja
 
Viestit: 553
Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52

ViestiKirjoittaja Nepheg » 06 Tammi 2007, 23:59

Ei ole, mutta nyt tiedän taas enemmän.

Weha minullekin kertoi aikoinaan näitä uskonasioita ja saarnasi synnit pois monia kertoja varsinkin alkuaikoina uskon alkutaipaleellani.

Eli oikein sanoit, kun hoksasit Wehan uskovan suu auki. Hyvä esimerkki kaikenkaikkiaan...
Avatar
Nepheg
Aurinkopilvi
 
Viestit: 999
Liittynyt: 29 Elo 2005, 19:02
Paikkakunta: Espoo

ViestiKirjoittaja Weha » 07 Tammi 2007, 00:20

Kyllä "suu auki" käsitteenä on ollut minulle selvä, mutta sanonnan oon harvoin kuullut. Suu auki kertoo uskostaan, joka paikassa...No ehkä tässäkin pitää hieman katsoa jos on vastaanottavaa mieltä tai uteliaitakin. Ei siitä voi väkisin kertoa toisille, ellei ole kiinnostusta.
Weha
 


Paluu Uskonvanhurskaus



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa