kicki kirjoitti:Pysähtykääpä ajattelemaan, että se tärkeä asia on se, että jos ajattelee uskon kannalta KOKO tapahtumaa, siis Jumalan ja Jumalan valtakunnan OIKEAA näkemystä asiaan, ja MOLEMPIEN puolta.
Niin eikö MOLEMMAT OLE UHREJA silloin?
Ja molemmat tarvis apua ja tukea!?
*Toinen on joutunut sielunvihollisen pauloihin, tämä tekijä. Ja ei ole itse niistä asioista päässyt omin voimin irti, eikä ole voinut itseään auttaa.
Siis se päätekijäkin, on mielestäni sen vuoksi täysin uhri, "synnin ja sielunvihollisen uhri."
Sielunvihollinenhan on tässä tapauksessa pettänyt tämän ihmisen.*
Ja Jumalan valtakunta ei sais unohtaa , että auttais molempia siis tätä
tekijääkin.
Sitähän me ei tiedetä, että kuinka moni tällainen on katunut tekoaan jo ennen kuin se on tullut ilmi, ja on voinut kovastikin katua, mutta pelon takia tekee muuta, kun mitä oikeastaan pitäis tehdä.
Kyllähän sinä ihan asiaa kirjoitat: pedofiilikin voi tavallaan olla uhri. Jos vähän yritän jäsennellä ajatuksiani aiheesta:
- Olen ymmärtänyt, että pedofilia on hyvin vahingollista lapsen psyykkisen kehityksen kannalta (toki kaikesta saadaan väännettyä erilaisia tutkimuksia). Jos ajattelen pedofiilia, joka houkuttelisi omia lapsiani irstailuihinsa, niin niskakarvat nousevat pystyyn ja nuijaa heilutteleva luolamies saa ajatuksissani vallan. Pedofilia on ehdottomasti tuomittavaa.
- Yleisessä mielipiteessä pedofilia on tuomittavaa, mutta yleinen mielipide kääntyy muodin mukaan hyvin nopeasti. Samat tyypit, jotka muutamassa vuodessa käännytettiin homofoobikoista homouden ihailijoiksi, voivat nopeasti kääntyä pedofilian kannattajiksi. Tällaiset massojen tuntoja aistivat ja niiden mukaan muuntautuvat ihmiset ovat siksi tavallaan hyvin vaarallisia.
- Se, että teko tulee tuomita, ei poista tosiasiaa, etteikö sitäkin tekoa voi saada anteeksi. Kaikki synnit, joita kadutaan, saa Jumalan edessä anteeksi. Jumala ei katso katumuksen syvyyttä.
- Ihmisten edessä katumuksen syvyyttä mittaillaan, jos on syyllistynyt niin paheksuttuun ja yleisessä moraalissa tuomittavaan tekoon kuin pedofilia. On kaduttava ja kyettävä osoittamaan katumuksensa aidoksi, mutta siltikään ei välttämättä saa kaikilta anteeksiantoa ja niiltäkin, joilta saa, anteeksianto on varauksellinen. Itse lähtisin siitä, että tuskin pedofiilikaan on läpeensä paha: harva ihminen kai inhimillisesti ajatellen on paha kiireestä kantapäähän (jos nyt jätämme perisynnin tässä yhteydessä huomioimatta). Silti en voisi koskaan olla täysin varma, että hän ei uusisi tekoaan. Toisaalta mietin, että onko kohtuullista leimata ihminen yhden teon perusteella jopa pahemmin kuin murhasta. Asia aiheuttaa minussa ristiriitaisia tuntemuksia.
- Samalla kun tuomitsemme pedofilian, on syytä tuomita myös ne pedofilian muka tuomitsevat, mutta Michael Jacksonin levyjen ostamisen kautta pedofilian hyväksyvät ja pedofiliaa rahallisesti tukevat kaksinaismoralistit. Heitä lienee niissä Suomi24:n tekopyhissäkin. Tosiasiahan on, että Jacksonin levyjen ostaminen ei kestä päivänvaloa. Joka niitä ostelee, on osallinen hänen pahoista töistään.
En tosiaan ole varma, puhuuko Raamattu pedofiliasta mitään. Mutta Raamatun perusteella pedofilia voidaan kuitenkin varsin aukottomasti tuomita muihin kohtiin vedoten:
1. Raamattu kehottaa rakastamaan ja kunnioittamaan muita ihmisiä, ei käyttämään hyväksi, joten se tuomitsee siten myös pedofilian.
2. Raamattu tuomitsee lasten yllyttämisen vihaan ja samalla myös pedofilian, koska nykyään tiedetään pedofilian aiheuttavan lukuisia ongelmia ja vihaa uhriksi joutuneelle.
3. Raamattu kehottaa kunnioittamaan esivaltaa ja kun esivalta on säätänyt avioliitolle (18) ja sukupuoliyhdynnälle (16) alaikärajan, Raamattu tuomitsee samalla avioliiton ulkopuolisena huoruutena sekä esivallan halveksuntana pedofilian alaikäisen lapsen kanssa.
4. Raamattu tuomitsee huoruuden ja samalla avioliiton ulkopuolisena huoruutena alaikäisiin lapsiin kohdistuvan pedofilian.
5. Raamattu tuomitsee sukurutsauksen ja samalla omiin alaikäisiin lapsiin kohdistuvan pedofilian/insestin.
6. Raamattu tuomitsee homouden harjoittamisen ja samalla alaikäisiin poikalapsiin kohdistuvan pedofilian.
Intiassa ja monissa kehittymättömissä maissa pikkutyttöjä naitetaan edelleen siinä 11 - 13-vuotiaana jopa 20 vuotta vanhemman miehen kanssa ilman, että he ovat vielä edes fyysisesti sukukypsiä. Se on heidän kulttuuriaan, ei ehkä samaa pedofiliaa, mitä täällä kauhistelemme, mutta joka tapauksessa tuntuu oudolta. En tiedä, tapahtuiko niin Raamatun aikana. Toisaalta Raamatun aikana ja nykypäivän Intiassa ei ehkä ole samanlaista tietoa ja käsitystä 'henkisestä sukukypsyydestä', mikä meidän kulttuurissamme perustellusti tutkimusten ansiosta on.