Kuoleman vallan voittaja

[O.M]

Olen joskus pohdiskellut, että onko Raamattu ristiriitainen kuoleman vallan voittajan suhteen. Sanotaan näet, että Jeesus oli ainut, joka voitti kuoleman vallan. Toisaalta Raamattu tuntee ainakin seitsemän tapausta, jotka herätettiin kuolleista, ja 1-2 tapausta, jotka eivät kokeneet lainkaan ajallista kuolemaa. Viime syksynä seuroissa eräs puhuja selitti asian mielestäni ristiriidattomasti: Jeesus on ainut, joka on voittanut kuoleman vallan lopullisesti. Esim. Lasarus, jonka Jeesus herätti kuolleista, on sen jälkeen kokenut ajallisen kuoleman jo melkein 2000 vuotta sitten. Jeesus sen sijaan nousi ylös ja elää yhä, taivaassa ja Henkensä kautta keskellämme.

[O.M]

Jeesus itse herätti kuolleista kolme ihmistä. Aposteleista Pietari ja Paavali herättivät molemmat yhden. Vanhan liiton profeetoista Elia ja Elisa herättivät niin ikään molemmat yhden ihmisen eli yht. 7 hlöä.

Elia vietiin tulisilla vaunuilla taivaaseen ja hänellä oli tehtävänsä Kirkastusvuorella myöhemmin.

Heprealaiskirjeen mukaan vanhan liiton Enok otettiin pois niin, ettei hän kuolemaa nähnyt. En tosin ole varma, onko kyse hengellisestä kielikuvasta vai otettiinko Enok tosiaan pois ruumiillisesti elävänä.

Hätkähdyttävällä tavalla Raamatun kuvaamat tapahtuvat osoittavat, ettei Jumala on deismin Jumala, vaan puuttuu toisinaan asettamiensa luonnonlakien kulkuun järjelle käsittämällä tavalla.

[Taavetti]

Jumala, joka on asettanut voimallaan luonnon lait ja ne saattanut voimaan, on kyllin voimallinen tekemään poikkeuksia tekemiinsä. Tunnetuin niistä on varmaan neitseestä syntyminen, mutta veljen mainitsemat kuolleista herättämiset ovat myös sellaisia. Siksipä ihmisen järki käykin ymmärtämättömäksi monissa Jumalan säätämyksen asioissa, tai sitten ihminen olisi vaatimassa, että niitä poikkeuksia tulisi enemmän. En nyt niitä poikkeusten vaatimisia tässä luettele, niitä on kyllin lueteltu muutenkin. Voimme aivan hyvin tyytyä siihen, minkä Jumala suuressa viisaudessaan haluaa meille näyttää ja ilmoittaa. Se meille riittä, mutta ihmetellä sitä on lupa, on siitä lupa keskustellakin, sillä ihmeteltävää keskustelun aihetta siinä kyllä riittää.

[Ankka]

Jeesus kutsuu Pietarin ja muita opetuslapsia

1 Kun Jeesus eräänä päivänä seisoi Gennesaretinjärven rannalla ja väkijoukko tungeksi hänen ympärillään kuulemassa Jumalan sanaa, [5:1-11: Matt. 4:18-22; Mark. 1:16-20 : 5:1-3: Mark. 4:1]
2 hän näki rannassa kaksi venettä. Kalastajat olivat nousseet niistä ja huuhtoivat verkkojaan.
3 Jeesus astui toiseen veneistä ja pyysi Simonia, jonka vene se oli, soutamaan rannasta vähän ulommaksi. Sitten hän opetti kansaa veneessä istuen.
4 Lopetettuaan puheensa Jeesus sanoi Simonille: "Souda vene syvään veteen, laskekaa sinne verkkonne." [5:4-7: Joh. 21:3-6]
5 Tähän Simon vastasi: "Opettaja, me olemme jo tehneet työtä koko yön emmekä ole saaneet mitään. Mutta lasken vielä verkot, kun sinä niin käsket."
6 Näin he tekivät ja saivat saarretuksi niin suuren kalaparven, että heidän verkkonsa repeilivät.
7 He viittoivat toisessa veneessä olevia tovereitaan apuun. Nämä tulivat, ja he saivat molemmat veneet niin täyteen kalaa, että ne olivat upota.
8 Tämän nähdessään Simon Pietari lankesi Jeesuksen jalkoihin ja sanoi: "Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies." [Jes. 6:5]
9 Hän ja koko hänen venekuntansa olivat pelon ja hämmennyksen vallassa kalansaaliin tähden,
10 samoin Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, jotka olivat Simonin kalastuskumppaneita. Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Älä pelkää. Tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja." [Jer. 16:16; Matt. 13:47]
11 He vetivät veneet maihin ja jättäen kaiken lähtivät seuraamaan Jeesusta. [Mark. 10:28]

Lutherin selitys kys Raamatun paikasta:

Päivän evankeliumissa Luukas kertoo, miten Pietari ja toiset opetuslapset tulivat kutsutuiksi apostolinvirkaan. Itse kertomus on erittäin kuvaava. Runsaalla kalansaaliilla Herra näet tahtoi heille osoittaa, miten voimallisesti EVANKELIUMI oli vaikuttava maailmassa, temmaten ihmisiä pois perkeleen valtakunnasta ja saattaen heitä Jumalan valtakuntaan. Lopuksi Herra itsekin asian selittää siten, että Pietari, Andreas, Jaakob ja Johannes vast'edes tulevat pyytämään ja saamaan ihmisiä.

Tässä on erinomainen lohdutus siihen kiusaukseen, joka yleensä vaivaa hurskaita saarnaajia, kun he näet valittavat maailman olevan niin pahan, että sanan saarna on turhaa ja menee hukkaan, kenenkään siitä parantumatta. Sellaista Kristus tahtoo sanoa, saattaa ajatella MOOSEKSEN SAARNASTA; mutta missä minun sanani vaikuttaa ja minun käskystäni saarnataan, siellä se on menestyvä, kuten nyt kalanpyynti menestyi, kun Pietari minun käskystäni ryhtyi siihen.

[Ankka]

Pähkäilyä...siis VAIN vajavaista pähkäilyä...:

Jumalan Sanaanhan kuuluu laki ja evankeliumi. Voiko sanoo et Mooseksen ja Kristuksen saarna? Raamatussa sanotaan kuitenki jotenki näin et "menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa EVANKELIUMIA..."

Ja tuossa em Lutherin tekstissäkin Luther sanoo et mikä vaikutus kummallakin saarnalla on.

Laki osoittaa synnin. Evankeliumi pelastaa. Eräs puhuja sanoi kerran puheessaan silleen et puheessa pitäisi aina kuulua Hyvän Paimenen ääni. Evankeliumi. Ja et jos puhutaan synnistä, se ei koskaan saa jäädä siihen, vaan heti perään pitää tulla lohdutus, lääke syntiin ja se on evankeliumi; Kristus on pelastava synnistä.

Minusta tuo Raamatun käsky saarnata evankeliumia on syytä ottaa todesta. Sehän se on pelastus kaikille niille, jotka sen uskovat. Ja eikö sitä juuri sitä pitäisi tarjota kaikille ihmisille? Ilosanomaa.

En tarkota tällä pähkäilyllä sitä et syntiä ei sais saarnata synniksi, sillon ku se eteen tulee (tai sellanen tilanne). Synnistä tuleekin nuhdella. Mutta houkutteleeko epäuskoista immeistä sellanen asia et hän tajuu, miten suuri syntinen hän on? Mielstäni häntä houkuttelee se asia, miten hänen on mahdollista löytää armollinen Jumala, joka vapahtaa hänet synnin tuskista. "Missä on armollinen Jumala"? ... Evankeliumi kertoo, mistä löytyy armollinen Jumala, armollinen Kristuksen tähden. Laki kertoo, miten syntinen immeinen on, mutta se ei lohduta, ei pelasta....se ajaa Kristuksen tykö, Vapahtajan luo, joka vapahtaa syntitaakasta.

[Taavetti]

Muistin lukiessani erään tarinan Martti Lutherista, joka avaa eräällä tavalla lain ja evankeliumin merkitystä. Lutherin sanotaan olleen silloin tällöin metsästämässä, kertoman mukaan oli tiettävästi innokaskin sillä tavoin virkistymään ja etsimään vaihtelua muuten yksitoikkoiseen sisätyöhönsä.

Tarinan mukaan hän oli taas kerran jänismetsällä, koira ajoi jänistä, joka juoksi suoraan pyssyn kanssa odottavaa metsästäjää kohti. Luther ei kuitenkaan ehtinyt ampumaan, kun kiivaasti lähestynyt jänis hyppäsi hänen puseronsa sisään. Sen jälkeen ei hän enää hennonutkaan ampua puserostaan turvaa etsinyttä eläintä, vaan päästi vapaaksi.

Tapauksesta hän kuitenkin löysi yhden vertauksen, miten avata lain ja evankeliumin tehtäviä. Mooseksen laki on kuin koira, joka ajoi jänistä metsästäjän luokse. Kun hätääntynyt jänis etsi turvaa viimeisestä mahdollisesta paikasta, eli pelottavan metsästäjän vaatteista, siinä on yksi hyvä vertaus evankeliumista.

Miten monesti lain tappama pelkääkään armahtajaansa, eikä uskalla Häneen turvautua, kuin vasta viimeisenä mahdollisuutena.

On niinkin opetettu, että Mooseksen laki on saarnattava, niin kuin ei evankeliumia olisikaan. Lain herättämälle kuitenkin evankeliumi tulee julistaa niin ehdottomana ja puhtaana, kuin lakia ei olisi koskaan olutkaan. On mielessäni muitakin vertauksia ja tapahtumia aiheen tiimoilta, mutta riittäköön nämä tällä kerralla.

[näre]

Samansuuntaisia mietteitä on päässä pyörinyt kuin Ankallakin. :moda: Millainen on viesti, jota uskovaisen tulisi välittää? Onko se kaikille ihmisille samanlainen?

Mitä on parannus? Mitä on parannukseen kehottaminen? Mistä usko näkyy?

Yritin etsiä Raamatusta kohtia, joista voisi päästä vastausten jäljille. Onko merkityksellisiä kohtia jäänyt huomioimatta? Mitä?

Matt. 22:36 Mestari, mikä on suurin käsky laissa?
37 Niin Jesus sanoi hänelle: sinun pitää rakastaman Herraa sinun Jumalaas, kaikesta sydämestäs, ja kaikesta sielustas, ja kaikesta mielestäs:
38 Tämä on ensimäinen ja suurin käsky.
39 Toinen on tämän kaltainen: sinun pitää rakastaman lähimmäistäs niinkuin itse sinuas.
40 Näissä kahdessa käskyssä kaikki laki ja prophetat riippuvat.

1. Joh. 5:16 Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei johda kuolemaan, hän rukoilkoon ja siten antakoon hänelle elämän; tarkoitan niitä, joiden synti ei ole kuolemaksi. Mutta on myös syntiä, joka johtaa kuolemaan, ja sellaisen synnin vuoksi en kehota rukoilemaan. [4. Moos. 15:30; Hepr. 6:4-6, 10:26-31]
17 Kaikki vääryys on syntiä, mutta sellaistakin syntiä on, joka ei johda kuolemaan. [1. Joh. 3:4]

Luuk. 9:53 Kyläläiset kuitenkin kieltäytyivät ottamasta Jeesusta vastaan, koska hän oli matkalla Jerusalemiin.
54 Kun hänen opetuslapsensa Jaakob ja Johannes kuulivat tästä, he sanoivat: "Herra, tahdotko, että käskemme tulen iskeä taivaasta ja tuhota heidät [niin kuin Eliakin teki]?"* [Eräät käsikirjoitukset täydentävät tekstiä. Vrt. 2. Kun. 1:10.] [2. Kun. 1:10,12]
55 Mutta Jeesus kääntyi ja nuhteli opetuslapsia [ja sanoi: "Te ette tiedä, minkä hengen omat te olette. [Ks. selitystä 9:54.]
56 Ihmisen Poika ei tullut ihmisten sieluja kadottamaan vaan pelastamaan."].* Yhdessä he jatkoivat matkaa toiseen kylään.

Kylväjävertaus.

Luuk. 8:16 "Ei kukaan sytytä lamppua ja sitten peitä sitä astialla tai pane sitä vuoteen alle. Lampunjalkaan se pannaan, jotta sisään tulevat näkisivät valon. [8:16-18: Mark. 4:21-25 : Matt. 5:15+]
17 Ei ole mitään kätkettyä, mikä ei tulisi ilmi, eikä salattua, mikä ei paljastuisi ja tulisi tietoon. [Matt. 10:26+]
18 Tarkatkaa siis, miten kuulette. Jolla on, sille annetaan, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mitä hän luulee itsellään olevan." [Mark. 4:24 | Matt. 13:12+]

Matt. 12:33 "Jos puu on hyvä, sen hedelmäkin on hyvä, mutta jos puu on huono, sen hedelmäkin on huono. Hedelmästään puu tunnetaan. [12:33-37: Luuk. 6:43-45 : Matt. 7:16-20]
34 Te käärmeen sikiöt, kuinka teidän puheenne voisi olla hyvää, kun itse olette pahoja! Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu. [Matt. 3:7+ | Matt. 15:18; Luuk. 6:45]
35 Hyvä ihminen tuo hyvyytensä varastosta esiin hyvää, paha ihminen pahuutensa varastosta pahaa.

Luuk. 6:36 "Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa. [Ps. 103:8,13]
37 "Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan. [6:37-42: Matt. 7:1-5 : Matt. 7:1+ | Matt. 6:14,15; Mark. 11:25; Jaak. 2:13]
38 Antakaa, niin teille annetaan. Runsas mitta, tiiviiksi paineltu, ravisteltu ja kukkurainen, annetaan teidän syliinne. Niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan." [Sananl. 19:7 | Mark. 4:24; Gal. 6:7; Ilm. 18:6]
39 Hän puhui heille vielä vertauksin: "Miten sokea voisi taluttaa sokeaa? Molemmathan siinä putoavat kuoppaan. [Matt. 15:14+]
40 Ei oppilas ole opettajaansa etevämpi, mutta kyllin oppia saatuaan jokainen on opettajansa veroinen. [Matt. 10:24+]
41 "Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi?
42 Kuinka voit sanoa veljellesi: 'Annapa, veli, kun otan roskan silmästäsi'? Ethän sinä näe edes hirttä omassa silmässäsi. Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä.

Room. 14:4 Mikä oikeus sinulla on tuomita toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu -- vaikka kyllä hän seisoo, sillä Herra kykenee pitämään hänet pystyssä. [1. Kor. 4:3,4]
5 Joku pitää yhtä päivää toista parempana, toiselle kaikki päivät ovat samanarvoisia. Kukin olkoon omassa vakaumuksessaan varma. [Gal. 4:10]
6 Joka kiinnittää huomionsa päiviin, tekee niin Herran kunniaksi, ja joka syö, syö Herran kunniaksi, sillä hän kiittää Jumalaa. Joka taas ei syö, on Herran kunniaksi syömättä, ja hänkin kiittää Jumalaa. [1. Kor. 10:30; 1. Tim. 4:4]
7 Kukaan meistä ei elä itseään varten eikä kukaan kuole itseään varten. [2. Kor. 5:15; 1. Piet. 4:2]
8 Jos elämme, elämme Herran omina, ja jos kuolemme, kuolemme Herran omina. Elämmepä siis tai kuolemme, me kuulumme Herralle. [Gal. 2:20; 1. Tess. 5:10]
9 Juuri sitä vartenhan Kristus kuoli ja heräsi elämään, että hän olisi niin kuolleiden kuin elävienkin Herra. [Ap. t. 10:36,42]
10 Kuinka sinä voit tuomita veljesi? Tai sinä toinen, kuinka voit halveksia veljeäsi? Kaikki me joudumme Jumalan tuomioistuimen eteen. [Matt. 25:31,32; 2. Kor. 5:10]
11 Onhan kirjoitettu: -- Niin totta kuin elän, sanoo Herra, jokainen polvi on notkistuva minun edessäni ja jokainen kieli on ylistävä Jumalaa. [Jes. 45:23; Fil. 2:10,11]
12 Jokainen meistä joutuu tekemään Jumalalle tilin itsestään. [Room. 2:6; 1. Piet. 4:5]

Ap. t. 26:19 "Tämän vuoksi, kuningas Agrippa, en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä.
20 Ensiksi Damaskoksessa ja Jerusalemissa, sitten joka puolella Juudeaa ja muiden kansojen parissa minä olen julistanut, että kaikkien tulee katua syntejään, kääntyä Jumalan puoleen ja tehdä tekoja, joissa heidän parannuksensa näkyy. [Ap. t. 9:20-30 | Matt. 3:8]

Luuk. 9:49 Johannes sanoi silloin: "Opettaja, me näimme erään miehen ajavan pahoja henkiä ulos sinun nimessäsi. Me yritimme estää häntä, koska hän ei seuraa sinua meidän joukossamme." [9:49,50: Mark. 9:38-41]
50 Mutta Jeesus vastasi: "Älkää estäkö. Joka ei ole teitä vastaan, on teidän puolellanne." [Matt. 12:30; Luuk. 11:23]

Hes. 3:17 "Ihminen, minä olen pannut sinut Israelin kansalle vartijaksi. Kun kuulet suustani sanan, sinun tulee varoittaa heitä minusta. [Jer. 6:17; Hes. 33:7]
18 Kun minä sanon jumalattomalle, että hänen on kuoltava, asetan sinut vastuuseen hänestä. Ellet sinä puhu hänelle, ellet varoita häntä hänen jumalattomuudestaan pelastaaksesi hänet, hän kuolee syntiensä tähden -- ja hänen kuolemastaan minä vaadin tilille sinut.
19 Mutta jos sinä varoitat jumalatonta eikä hän silti luovu jumalattomuudestaan, ei käänny pahoilta teiltään, hän kyllä kuolee syntiensä tähden mutta sinä pelastat elämäsi.
20 "Ja jos vanhurskas kääntyy vanhurskaudestaan, jos hän tekee sellaista mikä on väärin, kun panen hänet koetukselle, sinä olet vastuussa hänestä. Ellet sinä varoita häntä, hän kuolee syntiensä tähden, eikä kukaan muista hänen vanhurskauttaan, ei hänen hyviä tekojaan. Ja hänen kuolemastaan minä vaadin tilille sinut. [Hes. 18:24, 33:12]
21 Jos sinä varoitat vanhurskasta, ettei hän tekisi syntiä, ja hän ottaa varteen varoituksesi, hän saa elää. Hän saa elää, koska noudatti varoitusta, ja myös sinä pelastat elämäsi."

Luuk. 24:46 Hän sanoi heille: "Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, [Ap. t. 17:3]
47 ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista. [Ap. t. 2:38, 3:19, 10:43, 13:38,39, 22:16]
48 Te olette tämän todistajat. [Joh. 15:27; Ap. t. 1:8, 2:32, 10:41; 1. Kor. 15:15]

Ilm. 2:5 Muista siis, mistä olet langennut, käänny ja palaa tekemään ensi ajan tekoja. Ellet tee parannusta, minä tulen luoksesi ja siirrän lamppusi paikaltaan. [Matt. 21:43]

[teejn]

Jotakin tämäntapaista nousi mieleeni:

15 Me olemme Kristuksen tuoksu, joka nousee Jumalan eteen; tämän tuoksun tuntevat sekä ne, jotka pelastuvat, että ne, jotka joutuvat kadotukseen.
16 Se on toisille kuoleman haju, joka tuo kuoleman, toisille elämän tuoksu, joka tuo elämän. Mutta kuka on tähän kelvollinen? (2. Kor. 2:15-16)

Joskus puhutaan "tallin hajusta". Päivitettynä saman asian voisi ajaa sikalan haju. Vähäisen vaellukseni aikana olen pannut merkille oudon seikan: meikäläinen vl-kristittynä, sosiaalisena ja ulospäinsuuntautuneena (ainakin omasta mielestä!) henkilönä melko vähän kuitenkin on väleissä toisin uskovien kanssa tai, vielä paremmin, mihinkään uskomattomien kanssa. Tähän ei nähdäkseni ole mitään erityistä syytä, mutta siltikin kanssakäyminen herätysliikkeeseen kuulumattomien ihmisten kanssa on nihkeää. Mistä tämä voisi johtua?

Nykyaikainen elämä moninaisine ulottuvuuksineen on arkipäivää myös vanhoillislestadiolaiselle. Toisin sanoen, useimmat, esimerkiksi nuorisokulttuuriin liittyvät asiat tunnetaan myös tässä valtakunnassa. Se ei tarkoita sitä, että niitä harrastettaisiin säännöllisesti, mutta tavalla tai toisella myös uskovainen, varsinkin nuori, on perillä ajan virtauksista ja tavoista. Ne voivat vetää häntä puoleensa. Varsinkin niillä seuduilla, joilla asuu paljon vl-nuorisoa, saattaa pintamuoti olla jopa yhdistävä tekijä "epäuskoisen" ja "uskovaisen" välillä.

Kuitenkin on yksi erottava tekijä. Tämän ilmaisee Jeesus sanoessaan:
"Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne." (Joh. 13:35) Tämä rakkaus-käsite on vähän epäselvä, mutta ajatus on siinä, minkä huomasivat legendan mukaan jo antiikin roomalaiset, jotka nähdessään kristittyjä vainottavan sanoivat vaikuttuneena heidän rohkeudestaan: "Katsokaa, miten nämä rakastavat toisiaan." Toisin sanoen, tämä "rakkaus" on tuntomerkki, joka näkyy muille a)erottavana, b)yhdistävänä ja parhaassa tapauksessa c)molempina tekijöinä. Tämän "rakkauden logiikka" on suunnilleen tämä: Koska minä saan kuulua tähän joukkoon, joka kulkee rauha sydämessään, omatunto puhtaana kohti iankaikkista elämää, haluan pitää itseni rakastettavan paikalla. Tämä merkitsee Raamatun opetuksen mukaista, yksinkertaista ja rikasta elämää, joka tapahtuu yhdessä, Raamatun opettamassa joukossa.

Raamattu puhuu myös esimerkiksi vehnästä ja ohdakkeista, oikeasta ja valevehnästä, elävistä ja kuolleista kaloista, viisaista ja tyhmistä neitseista jne., mikä merkitsee kahdenkaltaista joukkoa, joilla molemmilla "on jumalinen meno olevinansa", mutta joista toiset "kieltävät sen voiman pois". On vaikea sanoa, mikä erottaa tämänkaltaisen ihmisen "uskovaisten" yhteisöstä, mutta nähdäkseni asiassa nousee tuolloin esille kysymys Hengen hedelmien ilmenemistavoista. Kun "normaali" kirkossakävijä ajattelee pelastuvansa kasteen ja ehtoollisen kautta, hän ei kiinnitä välttämättä huomiota niin paljon saarnattuun sanaan. Toki poikkeuksiakin varmasti löytyy, jotka lienevät panneet merkille myös sen, että Raamattu on näissä yhteyksissä suhteellisen harvoin esillä. Toisaalta esimerkiksi kirkkojärjestyksen 1§ edellyttää kaikkien opetusten olevan Raamatun valossa punnittavia. Näin ollen saattaa kysymys siitä, pitääkö kirkko perusteistaan kiinni, olla toisinaan tarpeellinen. Sama kysymys koskee toki myös vanhoillilestadiolaisuutta.

Hengellisesti ajatellen on siis kahdenlaisia ihmisiä: niitä, jotka pitävät kiinni Raamatun sanasta ja niitä, jotka eivät näin tee. Nähtävästi tämä ristiriita on aivan ratkaiseva kysyttäessä sitä, mikä erottaa ihmisen toisesta ihmisestä, vaikka he eläisivät samankaltaisen kulttuurin keskellä. Asia näyttää liittyvän elämäntapoihin, joissa ihmistä hallitseva ajatusmaailma parhaiten ilmenee. Yksittäisen ihmisen osalta asia lähtee rakastettavana olemisesta, joka perustuu Lutherin ajatukseen ihmisestä Jumalan lahjoittavan rakkauden kohteena. Tämä rakkaus ei leimaa ketään, vaan sille kaikki ihmiset ovat samanarvoisia. Paavalin sanomaa armolahjoja paremmasta vaihtoehdosta kannattaa soveltaa arkipäivään niin paljon kuin mahdollista on. Se lienee se sikalan haju.

Ajatukset lentelivät vähäsen. Kommentoikaa vappaasti!