Nisujen ja ohdakkeiden pelto

[O.M]

Matt. 13:
"Vehnä ja rikkavilja
24 Jeesus esitti heille toisen vertauksen taivasten valtakunnasta: "Mies kylvi peltoonsa hyvää siementä.
25 Mutta kun kaikki nukkuivat, hänen vihamiehensä tuli, kylvi vehnän sekaan rikkaviljaa ja meni pois.
26 Kun vilja nousi oraalle ja alkoi tehdä tähkää, rikkaviljakin tuli näkyviin.
27 Työmiehet menivät silloin isäntänsä luo ja sanoivat hänelle: 'Herra, etkö sinä kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen on tullut rikkaviljaa?'
28 Isäntä sanoi heille: 'Se on vihamieheni työtä.' Miehet kysyivät silloin häneltä: 'Tahdotko, että menemme kitkemään sen pois?'
29 'En', hän vastasi, 'te voitte rikkaviljaa kootessanne nyhtää sen mukana vehnääkin.
30 Antakaa niiden kasvaa yhdessä elonkorjuuseen asti. Kun sen aika tulee, minä sanon korjuuväelle: Kootkaa ensin rikkavilja ja sitokaa se kimpuiksi, että se poltettaisiin. Mutta vehnä korjatkaa aittaani.'""

Melanchthon kirjoittaa Augsburgin tunnustuksen puolustuksen kirkko-osiossa:

"Vastapuoli (=PAAVIN KIRKKO, lisäys by O.M) on tuominnut meidän Tunnustuksemme seitsemännen opinkohdan, jossa me väitämme, että kirkko on pyhien yhteisö. He ovat lisänneet pitkän ja kaunopuheisen esityksen siitä, ettei jumalattomia saa katsoa kirkkoon kuulumattomiksi. Onhan muka Johannes verrannut kirkkoa puimatantereeseen, (Matt. 3:12) jossa nisut ja ruumenet ovat samassa kasassa - - Tämän kanssa ovat sopusoinnussa Kristuksen vertaukset. (Matt. 13:38) hän sanoo selvästi, että hyvä siemen tarkoittaa valtakunnan lapsia, mutta luste Perkeleen lapsia; pelloksi hän sanoo maailmaa, ei kirkkoa. Samoin Johanneskin puhuu koko Juudan kansasta (Matt. 3:12) ja sanoo käyvän niin, että oikea seurakunta erotetaan siitä."

Raattamaan mukaan ohdakkeita ei sovi repiä kuin sellaisissa tapauksissa, joissa palvelijat kykenevät näyttämään muillekin ohdakkeet. Lainauksesta ei ilmene selkeästi, pitääkö Raattamaa peltoa maailmana vai seurakuntana.

"Ne ohdakkeet, jotka vihamies kylvi, meidän täytyy antaa kasvaa elon aikaan, koska niitä eivät muut näe kuin ainoastansa palvelijat. Mutta ne, joita palvelijat saattavat muillekin näyttää, niin ne saadaan ulos pellosta, eikä tule nisut temmatuiksi."

Pekka Tapanisen (v. 1936) mukaan elopelto on Jumalan seurakunta, jossa kasvaa rinnan lustetta ja nisua. Näin Tapanisen mukaan Jumalan seurakuntaa ei ole löydettävissä puhtaana. Tapaninen oli vl-pappi ja sittemmin piispa, joka meni pappiseriseuraan v. 1960.

"Monessa kohden puheessaan Jeesus selittää Jumalan valtakunnan asioita vertauksin. Hän vertaa taivaan valtakuntaa ihmiseen. Se on kylväjän kaltainen, joka kylvi hyvän siemenen. Taivaan valtakunta on kylväjä. Pelto, siellä kasvaa taivaan nisukylvö, sinne on kylvetty hyvä siemen, siellä se kasvaa. Elopelto, eikö se ole Jumalan seurakunta. Herra osoittaa, että elopelto on maailmassa vihollisen hyökkäyksen alaisena. Sitä voi vihollinen häiritä. Tekstissä sanotaan, että vihollinen kylvi yöllä lustetta elopeltoon. On huomattava, että Jeesus on näin erityisesti puhunut taivaan valtakunnasta, jota ei ole löydettävissä puhtaana. - - Jos tätä vertausta ei olisi, tulisi meille hätä näinä aikoina, kun näemme lusteita Jumalan valtakunnassa. - - Tulee ajatus: Eikö Herran seurakuntaa saa sitten puhdistaa? Nykyäänkin herää ajatus lähteä peltoa perkaamaan. Monet olisivat siihen halukkaita. Tästä pyytää Herra meitä vakavasti varoittaa. Jos katselemme Jumalan seurakuntaa nykyisenä aikana, ajattelemme, ettei lusteita tarvitsekaan eroittaa, vaan haaksirikkoiset menevät omasta halustaan ulos Herran seurakunnasta. Onhan Herrakin antanut seurakuntansa puhdistukseen neuvon Kristuksen kirkkolaissa. Mutta on muistettava, ettei hän siinäkään paikassa käske harhaan joutunutta nykäisemään pois, vaan pitämään pakanana ja publikaanina. Tämä neuvo tarkoittaa sitä, että hänen on oltava Jumalan valtakunnan tuomion alla. Jos hän sen sinä ottaa vastaan, koituu se hänelle parannukseksi. Sen tähden olisi kallis asia, että ne, jotka ovat tottelemattomia, ottaisivat tuomion parannukseksi. Mutta ihminen tahtoo olla sellainen, että kun hän saa Jumalan valtakunnan tuomion, kokoaa hän kimpsunsa, lähtee pois ja alkaa koota itselleen seurakuntaa. - - Meidän ei tarvitse olla ulosheittäjinä, sillä monet kävelevät itse Jumalan valtakunnan portista ulos. On muistettava, ettei Herran nisupellosta saa mitään nyppiä pois! Muutamille se on vaikeaa, sillä se tuntuu viisaalta, että seurakunta pitäisi puhdistaa. Mutta jos näin olisi, ruvettaisiin pian toinen toistaan noukkimaan pois. Tuoreita heiniä syödään rakkaudessa, mutta kun tulevat kuivemmat ajat, rupeavat lampaat puskemaan toisiansa. Jos näin saisi tapahtua, muodostuisi Jumalan seurakunta poliisikuulustelupaikaksi. - - Sallikaa vain molempien kasvaa eloaikaan asti. Sillä kuta suuremmaksi lusteet kasvavat, sitä selvemmin niin luonto tulee näkyviin. Maailmassa kasvaa rinnan hyvä ja paha."

Usko Typön (v. 1961) mukaan pelto on maailma. Maailman pellossa kasvaa rinta rinnan vanhurskaat (nisut) ja väärävanhurskaat (ohdakkeet). Typpö katsoo, että väärävanhurskaita vastaan ei lähdetä ristiretkelle, vaan heitä vastaan taistellaan vain elävällä Jumalan sanalla toivoen vaikutusta. Usko Typpö oli ilmeisestikin Siionin laulujen tekijänä monille tutun Leonard Typön poika.

"Tässä on Herra verrannut Jumalan valtakuntaa ihmiseen, joka kylvi hyvän siemenen peltoon. Selittäessään tämän vertauksen sanoo Herra, että pelto on maailma. Tuo valtava ihmisten paljous, minkä maailma käsittää, on se pelto, missä ohdake ja nisu kasvaa rinta rinnan Herran sanan jälkeen ajan lopulle asti. Hyvä siemen on valtakunnan lapset. Tuolla ohdakkeitten joukossa on ihmismeren keskellä Jumalan armolapset siroteltuina ajallisen kutsumuksena kautta kukin osaansa. - - Samalle pellolle kylvi vihollinen tuon vahingollisen siemenen, ohdakkeen, valhevehnän (lusteen). Näin kasvaa tämän maailman kansojen kautta vain kahtalaista viljaa. - - Lihallisen mielen neuvo on: "Tahdotkos, että me menemme ja kokoomme ne?" - - Herran työtä ei tehdä lihan mielen jälkeen, ei miekalla, ei ajallisen tuomarin tuomioistuimen edessä. Sitä tehdään vain hengen miekalla, elävällä Jumalan sanalla. - - Sekaisin on maailman pelto, mutta elon aika lähestyy. Ja elon illan lähestyessä sanoo Herra elomiehille: "Kootkaat ensin ohdakkeet, ja sitokaat heitä lyhteisiin poltettaa.""

Lutherin Huonepostillan (5. loppiaisen jälk. sunnuntai, v. 1544) mukaan vertauksessa pelto on kristillinen seurakunta. Luther tuo kuitenkin esille, että ko. kohta ei estä syntisten julistamista seurakunnankiroukseen.

"Matt. 13: 24-30
Kristus esittää vertauksen taivaan valtakunnasta, toisin sanoen koko kristillisestä seurakunnasta, sellaisena kuin se esiintyy maan päällä ja jommoisena se on pysyvä maailman loppuun asti, nimittäin, että kristillinen seurakunta on pellon kaltainen, johon kylvetään hyvää siementä. Mutta sitten perkele tulee yöllä ihmisten maatessa ja kenenkään huomaamatta sekä kylvää valhevehnää vehnän sekaan. Kaikkialla kasvavat siis seurakunnassa hyvä siemen ja valhevehnä sekaisin, hyvä ja paha vieretysten, eikä sitä koskaan voi estää tässä elämässä. Vasta toisessa elämässä erotetaan hyvät ja pahat toisistaan, kuten Herra sanookin, että hän elonaikana antaa palvelijoillensa käskyn sen tehdä. - - Onko seurakunnan käytettävä valtaansa sulkeakseen seurakunnan yhteydestä julkisen pahennuksen harjoittajat? - - Onko maallisen esivallan miekalla rangaistava harhaoppisia? - - Tällä evankeliumilla ei evätä seurakunnalta oikeutta julistaa syntisiä seurakunnankiroukseen eli erottaa yhteydestään. Tarkoittaahan Herra tässä sellaista nyhtämistä, joka suoritetaan miekalla, ottamalla pahantekijät hengiltä. Seurakunta ja saarnavirka eivät kuitenkaan käytä miekkaa, vaan sen, minkä se tekee, se tekee sanan voimalla. Vaikka siis julkisyntisiä julistetaan seurakunnankiroukseen eli suljetaan seurakunnan yhteydestä, seurakunta ottaa heidät jälleen vastaan, kun he itsensä parantaen pyytävät armoa."

Kirkkopostillan toisessa osassa (5. loppiaisen jälkeinen sunnuntai) Luther sen sijaan selittää pellon maailmaksi. Siinäkin hän tosin toteaa, että myös kristillisessä seurakunnassa kasvaa ohdakkeita nisujen seassa. Selityksen painopiste on tässäkin sama: ohdakkeiden nyppimiskielto ei ole seurakunnankirouskielto, vaan miekan käyttökielto.

"Herra itse siis on selittänyt tämän vertauksen merkityksen. Me emme siis voi sitä parannella; meidän pitää pysymän ja me tahdommekin pysyä Herran Kristuksen selityksessä: pelto on maailma, Ihmisen Poika, Herra, on kylväjä, hyvä siemen ovat valtakunnan lapset jne. Tämä merkitsee sitä, että pyhällä, kristillisellä seurakunnalla maailman alusta alkaen aina sen loppuun asti — sitä hän elonajalla tarkoittaa — on sivullansa pahoja ilkimyksiä, joista se ei voi päästä eroon, ja että siis tässä maallisessa elämässä hurskaat ja pahat aina ovat sekaisin. - - Tässä siis kysytään taitoa suhtautuaksemme asiaan oikealla tavalla - -. Perheenisännän palvelijat arvelevat keksineensä neuvon sanoessaan: »Herra, tahdotko, että menemme ja kokoamme ne?» Perheenisäntä kuitenkin vastaa heille näin: »En, ettette ohdakkeita kootessanne nyhtäisi sen mukana nisuakin». Mitä tämä? Kuinka vääräoppisia on siedettävä ja kärsittävä, mutta kuitenkaan ei kärsittävä? Kuinka asiaan suhtautunen? Jos toisesta paikasta nyhdän ja hävitän ohdakkeen, minä tuotan vahinkoa toiselle, viljalle, ja kuitenkin se kasvaa jälleen toisessa paikassa; jos minä siis hävitänkin yhden vääräoppisen, putkahtaa sama siemen, perkeleen kylvämänä, jälleen kymmenessä paikassa, sillä perkele pyrkii joka tapauksessa ohdakkeilla ja muilla rikkaruohoilla kokonaan tuhoamaan nisun. Kuinka menettelisin, menetelläkseni oikein? Pyhä Paavali sanoo Tiitus-kirjeen 3. luvussa (Tit. 3:10. jakeessa): Haereticum devita, »Harhaoppista ihmistä karta!» Näin siis on sana: julista hänet seurakunnankiroukseen, äläkä ole missään tekemisissä hänen kanssaan. Mutta kuinka saat sopusointuun keskenään nämä kaksi: toisaalta, että on jätettävä nyhtämättä, kasvamaan, ja toisaalta, että kuitenkin on kartettava? Tässä on hyvät neuvot tarpeen. - - Tästä esimerkistä voit myöskin ymmärtää, kuinka on suhtauduttava evankeliumimme mainitsemiin ohdakkeisiin, toisin sanoen, väärään oppiin, vääräoppisiin ja vääriin kristityihin. Aivan samoin käy nimittäin seurakunnassakin. Emme voi välttää sitä, että ilkimyksiä, kuten vääräoppisia ja lahkolaisia on joukossamme; jos yhden hävittää, kyllä inha henki toisia tilalle herättää. Kuinka siis minun on meneteltävä? Minun on hävitettävä heidät, mutta ei kuitenkaan surmattava. Paavi paavilaisineen ja juutalaiset ovat nimeltä kristityitä, he niin ikään hallitsevat ja opettavat seurakunnassa, mutta ovat kuitenkin Kristuksen vihollisia, selvästi ohdakkeita. Mielelläni minä heistä olisin irti. Herra, onko minun ne nyhdettävä ja pois juuritettava? Ei ole, se ei ole sinun eikä minkään inhimillisen voiman vallassa; sinä et voi täällä maailmassa saada toteutetuksi sellaista erotusta, että nisu ja ohdakkeet olisivat täydellisessä erossa toisistaan, toisin sanoen, lahkot, vääräoppiset ja väärät kristityt erossa todellisista. Ja vaikka ryhtyisitkin siihen, et kuitenkaan saa mitään muuta aikaan kuin sen, että siinä samassa juuritat pois nekin, jotka vasta ovat käännettävissä ja kuuluvat hyvään nisuun.

Kuinka minun siis on menetteleminen? No, teehän sillä tavalla kuin perheenisäntä sanoo: anna niiden toistaiseksi kasvaa! Torjuen estä, sinä saarnaaja, seurakunnanpaimen ja kuulija, heitä hallitsemasta ja johtamasta, noita vääräoppisia ja kapinallisia, sellaisia kuin Münzer. Muriskoot loukoissa, mutta älä mitenkään päästä heitä saarnastuoliin ja alttarille! Muulla tavalla heitä ei voida torjua; jos minä nimittäin juuritan pois yhden, kasvaa kaksi hänen sijaansa. Sinun pitää siis käsitellä heitä sillä tavalla, että torjut heitä sanalla ja uskolla. Älä salli itseltäsi riistettävän tai tukahdutettavan puhdasta uskoasi, tunnustustasi ja kristillistä elämääsi! Kehoita ja nuhtele heitä niin paljon kuin jaksat; ellei siitä ole apua, julista heidät julkiseen seurakunnankiroukseen, että jokainen tietäisi pitää heitä vahingollisina ohdakkeina ja välttää heitä."

Jeesuksen mukaan pelto on maailma, hyvä siemen taivasten valtakuntaan kuuluvat ja rikkavilja Paholaisen vallassa olevat.

Matt. 13:
"Rikkaviljavertauksen selitys
36 Sitten Jeesus lähetti väkijoukon pois ja meni sisälle. Opetuslapset tulivat hänen luokseen ja sanoivat: "Selitä meille vertaus pellon rikkaviljasta."
37 Hän vastasi heille: "Mies, joka kylvi hyvää siementä, on Ihmisen Poika.
38 Pelto on maailma. Hyvä siemen tarkoittaa niitä, jotka kuuluvat taivasten valtakuntaan, rikkavilja niitä, jotka ovat Paholaisen vallassa.
39 Paholainen, joka kylvi rikkaviljaa, on Saatana, elonkorjuu on maailman loppu, ja korjuumiehet ovat enkeleitä."

Toisaalta Jeesus puhuu myös samassa vertauksessa valtakunnasta toisessakin merkityksessä, koska hän toteaa, että enkelit kokoavat maailman lopulla myös valtakunnasta kaikki pahaan viettelijät ja vääryyden harjoittajat. Ilmeisesti Jeesus puhuu tuossa Jumalan valtakunnasta kahtalaisena; toisaalta orasvaiheessa ei voida nähdä, mikä kylvö maailman pellossa on Ihmisen Pojan kylvöä ja mikä Paholaisen kylvöä. Vasta kun elo kypsyy korjattavaksi, voivat palvelijat nähdä rikkaviljan (eli lusteet eli ohdakkeet).

"40 Niin kuin rikkavilja kootaan ja hävitetään polttamalla, niin tapahtuu maailman lopussa.
41 Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka viettelevät pahaan ja harjoittavat vääryyttä.
42 Enkelit heittävät heidät tuliseen pätsiin, ja siellä itketään ja kiristellään hampaita.
43 Mutta Jumalan omat loistavat silloin Isänsä valtakunnassa niin kuin aurinko. Jolla on korvat, se kuulkoon!"

Kun samaa raamatunkohtaa selitetään useammilla lahjoilla eri näkökulmista, siitä saa jo jonkinlaista kokonaiskuvaa.

Yhteenvetona todettakoon, että vanhoillislestadiolaisessa kristillisyydessä opettajina pidetyt henkilöt ovat tulkinneet pellon sekä maailmaksi että seurakunnaksi. Maailma-pelto näyttää olevan voittopuolinen tulkinta. Seurakunta-pelto esiintyy Tapanisen saarnassa sekä Lutherin Huonepostillan saarnassa. Kuitenkin sekä Tapanisella että Lutherilla esiintyy myös maailma-tulkinta.

Kukaan kirjoittajista ei selitä ohdakkeiden nyppimiskieltoa sitomis-/panna-/kirkonkirouskielloksi. Usko Typön ja Lutherin mukaan nyppimiskielto tarkoittaa miekan käyttökieltoa uskonnollisissa asioissa. Tapanisen mukaan Kristuksen kirkkolain pakanana ja publikaanina pitäminen, joka on hänen mukaansa seurakunnan tuomion alaisena pitämistä, on eri asia kuin ohdakkeiden nyppiminen. Raattamaan mukaan selvästi näkyvät ohdakkeet saa nyppiä.

[nuusku]

Mun mielestä on merkille pantavaa myös, että opetuslapset tunnistivat ohdakkeet ohdakkeiksi. Koska ohdakkeet ovat pahan lapset, niin ne eivät olleet tunnistamishetkelläkään sisällä Jumalan valtakunnassa.

26 Mutta kuin oras rupesi kasvamaan ja hedelmän kantoi, silloin näkyivät myös ohdakkeet.
27 Mutta perheen isännän palvelijat tulivat ja sanoivat hänelle: Herra, etkös hyvää siementä kylvänyt peltoos? kusta siis sillä on ohdakkeet?

Tuossakin mielessä minusta on outoa, että jotkut väittävät ko. vertauksen kieltävän ns. hoitokokoukset. Eihän se ei ole pois nyppimistä, jos yleisesti tunnetun ohdakkeen vain ilmoitetaan olevan ohdake. Em. logiikallahan (mikäli ohdakkeille ei saisi sanoa, että ne ovat ohdakkeita) pitäisi parannussaarna ja kutsuminen sisälle Jumalan valtakuntaan kieltää. Minulla on myös käsitys, että ketään ei ajeta pois, vaan että tunnettuja ohdakkeita pyydellään tulemaan seuroihin, ja että heille yritetään puhua Jumalan valtakunnasta ja tarjoilla evankeliumia. Eihän se ole sirpillä nyppimistä, jos ohdakkeeksi paljastunutta, senjälkeen kun varma tieto viljan laadusta on saatu, pyydetään, että tule vielä seuroihin jos Jumala vielä antaisi sinullekkin parannuksen armon.

Ilmeisesti jotkut tahot ovat sitä mieltä, että nyppimistä on se, jos ei pidä ohdaketta nisuna, vaan että kaikki tai lähes kaikki ohdakkeet olisi nähtävä nisuina. Mielestäni vertauksessa ei kuitenkaan tuomittu opetuslasten huomiota siitä, että pellossa on ohdakkeita, vaan neuvo koski sitä, että myös näille ohdakkeille on yhä saarnattava parannusta ja kutsua takaisin Jumalanvaltakuntaan, aina loppuun asti, ja että näin se mikä opetuslasten toiminnassa oli väärää, oli pikemminkin ajatus siitä, että ohdakkeille ei olisi enää syytä saarnata, koska he eivät kumminkaan enää parannusta tekis.

Korjatkaa ihmeessä virheelliset ajatukseni.

[Taavetti]

Nuuskun kertomista havainoista on eri yhteydessä kirjoitettu vuosia sitten tällä foorumilla. Aivan sivun alaosassa alkaa esikois-eriseuran käsittely ja siinä on sellainen muistelma, miten vanhoilliset kyynelin pyysivät esikoisuuden hengen nielaisseita nöyrtymään parannukseen, mutta nöyrää mieltä ei löytynyt raskaan lakihengen nielaisseilta.

Aina on väärät henget asettaneet esteitä oikealle sydämen parannukselle, kun ne väärän nielaisseet tuntevat olevan oikeammassa, kuin parannukseen opastava seurakunta.

[Tero A.A.]

Rikkavilja on vuoden 1933/38 käännöksessä lustevehnää.

25 Mutta ihmisten nukkuessa hänen vihamiehensä tuli ja kylvi lustetta nisun sekaan ja meni pois.
26 Ja kun laiho kasvoi ja teki hedelmää, silloin lustekin tuli näkyviin.
27 Niin perheenisännän palvelijat tulivat ja sanoivat hänelle: 'Herra, etkö kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen sitten on tullut lustetta?'
28 Hän sanoi heille: 'Sen on vihamies tehnyt'. Niin palvelijat sanoivat hänelle: 'Tahdotko, että menemme ja kokoamme sen?'
29 Mutta hän sanoi: 'En, ettette lustetta kootessanne nyhtäisi sen mukana nisuakin.
30 Antakaa molempain kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti; ja elonaikana minä sanon leikkuumiehille: Kootkaa ensin luste ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi, mutta nisu korjatkaa minun aittaani.'"

Tutkin jostain, mitä se lustevehnä on; Israelissa päin vihamiehet kylvivät toistensa pelloille vehnän siemenien sekaan lustevehnää. Se on kasvun alkuvaiheessa samannäköistä kuin vehnä, mutta vasta korjuuvaiheessa se erottuu muista. Se on myrkyllistä, sillä on puuduttava vaikutus.
Tuo on suomalaisille ymmärrettävämmin käännetty ohdakkeeksi.

[O.M]

Rikkavilja on vuoden 1933/38 käännöksessä lustevehnää.

25 Mutta ihmisten nukkuessa hänen vihamiehensä tuli ja kylvi lustetta nisun sekaan ja meni pois.
26 Ja kun laiho kasvoi ja teki hedelmää, silloin lustekin tuli näkyviin.
27 Niin perheenisännän palvelijat tulivat ja sanoivat hänelle: 'Herra, etkö kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen sitten on tullut lustetta?'
28 Hän sanoi heille: 'Sen on vihamies tehnyt'. Niin palvelijat sanoivat hänelle: 'Tahdotko, että menemme ja kokoamme sen?'
29 Mutta hän sanoi: 'En, ettette lustetta kootessanne nyhtäisi sen mukana nisuakin.
30 Antakaa molempain kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti; ja elonaikana minä sanon leikkuumiehille: Kootkaa ensin luste ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi, mutta nisu korjatkaa minun aittaani.'"

Tutkin jostain, mitä se lustevehnä on; Israelissa päin vihamiehet kylvivät toistensa pelloille vehnän siemenien sekaan lustevehnää. Se on kasvun alkuvaiheessa samannäköistä kuin vehnä, mutta vasta korjuuvaiheessa se erottuu muista. Se on myrkyllistä, sillä on puuduttava vaikutus.

Hyvä huomio taas Terolta, kiitos siitä. Tuossa kuitenkin sanotaan, että luste tuli näkyviin jo ennen elonleikkuuta. Alkuvaiheessa sitä ei kuitenkaan erota nisuista. Nuusku teki taannoin hyvän huomion: palvelijat näkivät, että nisun seassa kasvaa lustetta. Heillä olisi ollut intoa tehdä asialle jotain, mutta isäntä eli Jeesus kielsi.

Nyt on syytä olla tarkkana. Pelto ei ole ulkonainen kirkko/seurakunta, vaan maailma. "Pelto on maailma" (Matt. 13:38), totesi Jeesus yksiselitteisesti. Se tarkoittaa siten, että maailman pellossa kasvaa sekä nisuja (=tosikristittyjä) että lusteita (=väärähengellisiä ja mahdollisesti myös ns. kuolleita kaloja). Pelto ei siis ole seurakunta, vaan seurakunta on pellossa kasvavat nisut. Kuitenkin luonnolliselle silmälle etenkin alkuvaiheessa myös lusteet, jotka eivät ole seurakuntaa, näyttävät samoilta kuin nisut.

Kun Jeesus kieltää palvelijoitaan kitkemistä nisuja pois, on kyse Lutherin ja Usko Typön selityksen mukaan siitä, ettei epäuskoisia saa erotella Jumalan lapsista miekalla. Jeesuksen mukaan hänen omansa ovat maailmassa, mutta eivät maailmasta. Kristillisyyden sanonnan mukaan jalat maassa, sydän taivaassa. Jos epäuskoisia ja uskovaisia alettaisiin koutokeinolaisittain erotella seipäät kädessä toisistaan, irtoaisivat myös nisut pellosta. Onhan Jeesus todennut, että joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu.

Mielenkiintoista on myös se, että palvelijat todella näkivät lusteet elonleikkuun lähetessä. Entä muut? Tässä taitaa tulla esille se seikka, että Jumalan seurakunta on yhtä aikaa näkyväinen ja näkymätön. Palvelijat näkevät, että nisut ovat nisuja ja lusteet lusteita. Muut eivät näe?

Syytä on huomata myös se seikka, että vaikka vertauksen pelto ei ole seurakunta, myös seurakunnan mukana on ulkonaisesti pahennuksia. Tämä tulee esille seuraavasta: "- - maailman lopussa. Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka viettelevät pahaan ja harjoittavat vääryyttä." (Matt. 13:40-41.) Tuossa jakeessa valtakunta siten ei voi tarkoittaa puhdasta Jumalan valtakuntaa, vaan ulkonaista yhteyttä. Siten paitsi että vanhurskaat ovat maailmassa väärävanhurskaiden keskellä, myös ulkonaisessa Jumalan seurakunnassa/valtakunnassa on sekaisin tosikristittyjä ja nimikristittyjä. Samasta asiasta kertoo vertaus taivasten valtakunnan verkosta (Matt. 13:47-50).

Lustevertaus ei kiellä puhdistamasta seurakunnasta pois katumattomia syntisiä, koska siinä puhutaan pellosta maailmana eikä Jumalan seurakuntana. Jos pelto tarkoittaisi vastoin Jeesuksen sanoja seurakuntaa eikä maailmaa, lustevertaus asettuisi poikkiteloin mm. Kristuksen kirkkolain kanssa. Myös Paavalin kehotukset jättää syntisiä Saatanan haltuun joutuisivat kyseenalaiseen valoon. Nyt kuitenkin Kristus itse on säätänyt seurakuntaansa neuvon sitoa katumattomat syntiset ja myös yksiselitteisesti selittänyt lustevertauksen pellon maailmaksi.

Sen verran lustevertauksesta on nähdäkseni kuitenkin tarpeellista ottaa oppia myös seurakunnan puhdistamisen suhteen, että siinäkin on osoitettava taitoa ja varovaisuutta. Katuville on saarnattava synnit anteeksi eikä ole syytä mittailla katumuksen syvyyttä. Katumuksen aitoutta ei tule epäillä, jos kyse ei ole vilpistä kuten Saulilla (1. Sam. 15:25) tai Simonilla (Apt. 8:19). Ihmisiä on vain katuvia syntisiä ja katumattomia syntisiä. Jumalan armo kuuluu katuville syntisille.

[Siansaparo]

Nisu ja luste [Siionin Lähetyslehti no 6, 1948]

Minä en siis juokse umpimähkään, enkä taistele niinkuin ilmaan hosuen, 1 Kor. 9: 26.

Tämän kaiken Jeesus puhui kansalle vertauksilla, ja ilman vertausta hän ei puhunut heille mitään; että kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetan kautta, joka sanoo: "Minä avaan suuni vertauksiin, minä tuon ilmi sen, mikä on ollut salassa maailman perustamisesta asti." Sitten hän laaki luotaan kansanjoukot ja meni asuntoonsa. Ja hänen opetuslapsensa tulivat hänen tykönsä ja sanoivat: "Selitä meille vertaus pellon lusteesta." Niin hän vastasi ja sanoi: "Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika, Pelto on maailma; hyvä sienien ovat valtakunnan lapset, mutta lusteet ovat pahan lapset. Vihamies, joka ne kylvi, on perkele; elonaika on maailman loppu, ja leikkuumiehet ovat enkelit. Niinkuin lusteet kootaan ja tulessa poltetaan, niin on tapahtuva maailman lopussa. Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, 'ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka ovat pahennukseksi ja jotka tekevät laittomuutta, ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristyä. Silloin vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa niinkuin aurinko. Jolla on korvat, se kuulkoon." Matt: 13: 34—43.

Ihmisen Pojalla on maailmassa pelto. Se on hänen omansa. Kalliilla hinnalla hän on sen itsellensä lunastanut ja hyvän siemenen sen multaan kätkenyt, ja hän odottaa siitä runsasta satoa taivaan aittoihin.

Tämä pelto on maailmassa oleva Kristuksen seurakunta, kaikkien uskovaisten yhteys, joiden keskuudessa evankeliumia puhtaasti saarnataan ja pyhät sakramentit evankeliumin mukaisesti jaetaan (Augsburgin Tunn.) Se on siis näkyvä seurakunta niinkuin jo Herran ensimmäinen opetuslapsipiirikin oli silmin nähtävä yhteys.

Tähän seurakuntaan kuuluvat asiallisesti vain ne, jotka Jumala, Pyhä Henki, on evankeliumin ja kasteen kautta johtanut Kristuksen tykö nauttimaan hänessä vanhurskautta, rauhaa ja iloa. Heidät on siirretty saatanan valtakunnasta Jumalan rakkaan Pojan valtakuntaan. He ovat päässeet oksiksi totiseen viinipuuhun Kristukseen ja samalla hänen ruumiinsa jäseniksi.

- Jumala, Pyhä Henki, on vaikuttanut heidän sydämissään uskon.

- Jumalan lapsina he ovat Herralle sangen rakkaita.

- He ovat taivaallisen kylväjän hyvä siemen.

Armahdettu syntinen, kallis on kutsumuksesi. Iloitse sentähden Herrassa ja julista Jumalan jaloja tekoja!

Taivaallisen kylväjän nisupelto maailmassa ei kuitenkaan kauttaaltaan kasva nisua, koska vihamies kylvää lustetta nisun sekaan. Kristuksen näkyvä seurakunta maan päällä ei koskaan esiinny puhtaana, koska kaikki seurakuntayhteyteen kuuluvat eivät ole uskonyhteydessä Kristukseen. Eivät ole elävinä oksina viinipuussa. Tämä on sangen työläs asia. Mutta se ei ole Kristuksen syy eikä evankeliumin syy, vaan perkeleen syy. Perkele kylvää lustetta nisun sekaan. Seurakuntaan kuuluvat siis valtakunnan lapset ja pahan lapset. Niin on ollut ja tulee olemaan. Jo pienessä opetuslapsipiirissä oli Juudas. Vähän myöhemmin esiintyy Ananias ja Safiira. Ja Herra itse jo edeltäpäin puhui, mitenkä näin oli oleva tässä maailmassa. Ei ainoastaan tässä vertauksessaan, vaan myös vertauksissaan kuninkaan pojan häistä (Matt. 22.) ja kymmenestä neitsyestä (Matt. 25).

Kun siis valtakunnan lapset ja pahan lapset kuuluvat samaan seurakuntaan, eikä seurakuntaan kuuluminen yksinään ole pelastuksen tae, on syytä Jumalan sanan valossa tutkia, olenko minä hyvä siemen, olenko Kristuksessa. Kiusallinen asia on, ettei lustetta kasva vain pellon pientareilla ja sen ulkopuolella, vaan nisun seassa itse pellossakin.

Kun Jeesuksen vertauksen mukaan isännän palvelijat huomasivat pellossa olevan myöskin lustetta, tulivat he isännän tykö ja sanoivat: "Tahdotko, että menemme ja kokoamme sen?"
Näin on käynyt kautta aikojen Kristuksen seurakunnassakin. Monet kristityt ovat tahtoneet käydä puhdistamaan seurakuntaa. Kun se on Herran nisupelto, ei siinä saa olla lustetta! Heidän tarkoituksensa on ollut hyvä, mutta he eivät ole ymmärtäneet tehtävän vaikeutta.

Isäntä tiesi vaikeudet ja tunsi palvelijainsa kyvyt ja sentähden hän kielsi lusteiden kokoamisen. Hän sanoi: "En, ettette lustetta kootessanne nyhtäisi sen mukana nisuakin. Antakaa molempain kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti." Kieltäessään isäntä ajatteli nisua.

Herra kieltää siis meitä puhdistamasta, perkaamasta, seurakuntaa ja niin tehdessään hän ajattelee valtakunnan lapsia, joista jokainen on hänelle sanomattoman kallis.

Ei ole ihmisellä Jumalan silmää, ei uskovallakaan. Me näemme vain sen, mikä on silmäimme edessä, mutta Jumala näkee sydämeen. Seurakuntaa puhdistaessamme saattaisimme raskaasti erehtyä: työntää uskovan ulos ja jättää uskottoman seurakuntaan. Lustetta kootessamme saattaisimme sen mukana nyhtäistä pellosta nisuakin. Ja joka tapauksessa lusteita kootessa nisupelto tulisi pahasti tallatuksi. Kaiken lisäksi kristityllä on vielä vanha aataminsa. Jos se pääsee puhdistustyöhön mukaan, niin pian kaikki muut seurakunnan jäsenet ovat mielestämme lustetta, valheveljiä, me itse vain nisua. Ja niin me toinen toisiamme nyhtäen pian tallaamme koko pellon. Tämän tähden Herra kieltää lusteiden kokoamisen. Se on jätettävä elonleikkuuseen ja Herran hoidettavaksi.

Puhtaaseen seurakuntaan pyrkiminen on näin muodoin jätettävä sikseen, koska Herra on sen lastensa parasta ajatellen kieltänyt. Maailman lopussa Herra on lähettävä enkelinsä, ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka ovat pahennukseksi ja jotka tekevät laittomuutta, ja heittävät heidät tuliseen pätsiin. On tyydyttävä Herran tuomioon ja hänen aikaansa. Nisun on kasvettava lusteen seassa ja me arvaamme, että siitä on paljon haittaa nisulle, mutta me emme voi sille mitään, että vihamies on aina liikkeellä ja että sillä on paljon huonoa siementä.

Tosiasiana pysyy se, että oikeitten kristittyjen keskuudessa on aina ulkokullattuja, nimikristittyjä. He ovat seurakunnassa, mutta eivät uskonyhteydessä Kristukseen. He eivät ole valtakunnan lapsia, vaan pahan lapsia He ovat seurakuntaan ulkonaisesti liittyneitä tai uskosta langenneita. Jumalaa he eivät voi pettää. Ellei sydämen parannusta tapahdu, on heidän osanaan kerran väistämättömästi oleva tulinen pätsi, jossa on oleva itku ja hammasten kiristys. Kiiruhda siis parannukseen, sinä tottelematon ihminen!

Jumalan seurakuntaa hoidetaan ja puhdistetaan yksin Jumalan sanalla[. "Nuhdelkaa kurittomia, rohkaiskaa alakuloisia, holhotkaa heikkoja, olkaa pitkämieliset kaikkia kohtaan" (l. Tess. 5: 14). Herra itse neuvoo, millaisella pitkämielisyydellä seurakunnassa on rikkonutta veljeä hoidettava (Matt. 18: 15—17). Tottelematontakaan ei saisi heittää seurakunnasta pois, pidettävä vain pakanana ja publikaanina. Paavali sanoo eräästä raskaasti rikkoneesta korinttolaisesta, että hänet on "Herran Jeesuksen nimessä hyljättävä saatanan haltuun lihan turmioksi, että hänen henkensä pelastuisi Herran päivänä" (l Koi'. 5:5). Kristittyjen on näin Jumalan sanalla hoidettava seurakuntaa ja valvottava sen puhtautta suurella rakkaudella ja kärsivällisyydellä. Ken alistuu seurakunnan hoidettavaksi ja tekee synnistään parannuksen, hän pelastuu. Kuka ei taivu Jumalan sanan alle, se pian kyllästyy koko seurakuntaan ja lähtee sen yhteydestä pois. Ja kun hän ei enää ole seurakunnassa, ei hänellä myöskään ole sanaa, joka voisi hänet pelastaa, ja ellei hän pian palaa, on hänen loppunsa kerran oleva itku ja hammasten kiristys. Kristuksen seurakunta maan päällä ei ole koskaan puhdas, ja Herra kieltää meiltä kaiken nyhtämistyön. Puhtaus on vain Kristuksessa. Ken hänet uskon kautta omistaa, sillä on iankaikkinen elämä. Ken ei usko, se on jo tuomittu. Me emme näe toistemme sydämiin, sentähden emme myöskään saa käydä erottamaan seurakunnassa nisua ja lustetta toisistaan, vaan niiden on annettava kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti. Mutta Jumalan sana asukoon runsaana keskuudessamme.

Kerran tulee elonaika. Silloin lusteet kootaan ja sammumattomassa tulessa poltetaan. Mutta nisu korjataan Jumalan aittaan. Amen.
Pekka Lappalainen.

[Siansaparo]

Luther, huonepostilla. Matt. 13: 24-30
Kristus esittää vertauksen TAIVAAN VALTAKUNNASTA, toisin sanoen koko kristillisestä seurakunnasta, sellaisena kuin se esiintyy maan päällä ja jommoisena se on pysyvä maailman loppuun asti, nimittäin, että kristillinen seurakunta on pellon kaltainen, johon kylvetään HYVÄÄ SIEMENTÄ.
Mutta sitten perkele tulee yöllä ihmisten maatessa ja kenenkään huomaamatta sekä kylvää VALHEVEHNÄÄ vehnän sekaan. Kaikkialla KASVAVAT SIIS SEURAKUNNASSA HYVÄ SIEMEN JA VALHEVEHNÄ SEKAISIN, HYVÄ JA PAHA VIERETYSTEN, eikä sitä koskaan voi estää tässä elämässä. Vasta toisessa elämässä erotetaan hyvät ja pahat toisistaan, kuten Herra sanookin, että hän elonaikana antaa palvelijoillensa käskyn sen tehdä.
Tämä evankeliumi siis kumoaa lahkolaisten opin, jotka ovat yrittäneet ja vieläkin yrittävät perustaa seurakuntaa, missä ei enää ole pahennusta, vaan yksinomaan puhtaita ja pyhiä. Jos siis joku kristitty heikkoudesta tai muusta syystä joutuu lankeemukseen, niin he hylkäävät hänet seurakunnan yhteydestä eivätkä enää tahdo pitää häntä veljenään, vaikka Kristuksen käsky on ihan selvä, mitä tulee kääntymykseen ja parannukseen, ja seurakunnan opettajien pitää erittäin siihen suuntaan työtä tehdä, etteivät ihmiset jäisi synteihinsä, vaan totisen parannuksen kautta luopuisivat niistä.
Raamatun esimerkitkin todistavat asian näin olevan. Daavid joutui sangen syvään ja hirmuiseen lankeemukseen, mutta kun se rupesi häntä surettamaan ja hän pyysi armoa, niin ARMO HÄNELLE LUVATTIIN. Pietari lankesi samoin pahasti, mutta hän pääsi jälleen armoihin, kun hän tunnusti syntinsä, itki sitä katkerasti ja pyysi armoa. Ja vähää ennen hänen lankeamistansa sanoikin Herra hänelle: "Minä olen rukoillut sinun edestäsi, ettei uskosi raukeaisi tyhjään" Luuk. 22:32. Ja kun Pietari kerran häneltä kysyi, riittikö seitsenkertainen anteeksianto rikkovalle veljelle, niin vastasi Kristus hänelle Matt. 18:22: "Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän".
Nämähän ovat aivan selviä todistuksia siitä, etteivät kristityt MILLOINKAAN täällä maan päällä tule niin puhtaiksi, jotteivät he välistä horjahtaisi ja lankeaisi. Jos siis joku rupeaa yrittämään saada aikoihin sellaista seurakuntaa, missä ei enää löydy syntiä eikä lankeemuksia, hänen täytyy tuomita kaikki heikot kristityt, jopa vahvemmatkin(sillä eihän kukaan ole niin vahva, ettei joskus horjahtaisi)kelvottomiksi ja sulkea heidät pois seurakunnan yhteydestä.
...Totiset kristitytkin ovat, kuten sanottu, heikkoja ja lankeavia, mutta he nousevat jälleen ylös synnistä parannuksen ja uskon kautta Kristukseen. Juuri näitten kristittyjen seassa, jotka ovat oikea hyvä siemen, vaikka heissäkin vielä on heikkoutta, löytyy häijyjä ohdakkeita, vääriä kristityitä, jotka kuitenkin kantavat kristityn nimeä ja kerskaavat olevansa hyvää peltoa. Siihen täytyy kärsivällisenä tottua, tietäen, ETTEI IHMINEN KYKENE SELLAISIA OHDAKKEITA POIS KITKEMÄÄN JA HÄVITTÄMÄÄN EIKÄ VOI TEHDÄ SEURAKUNTAA TÄYSIN PUHTAAKSI NIISTÄ.
Mutta nyt Kristus ei opeta vain tätä, vaan osoittaa myöskin mistä syystä tuollaisia rikkaruohoja ilmestyy, kun seurakunnasta, missä hyvää siementä kylvetään, Jumalan sanaa selvästi ja puhtaasti saarnataan, kuitenkin on niin paljon häijyjä ohdakkeita, niin paljon ulkokullatuita ja vääriä kristityitä. Ja tämän syyn hän ilmoittaa varoittaaksensa meitä PAHENNUKSESTA, JOSTA MUUTEN KOKO MAAILMA LOUKKAANTUU VÄITTÄEN, ETTEI EVANKELIUMIN SAARNAAMISESTA SYNNY MITÄÄN HYVÄÄ jne., jotta me emme joutuisi tuollaiseen väärään käsitykseen, joka näkyy vallitsevan kaikkialla maailmassa.
Me saatamme, Jumalan kiitos, tähän aikaan kerskata, että meillä on oikea evankeliumi, ja voimme todella kumota vastustajaimme väärän opin vääräksi ja perusteettomaksi. Mutta silti löytyy meidänkin seassamme valhevehnää vehnän seassa, epäkristilliset ainekset tuottavat meidänkin keskuudessamme paljon pahennusta, sillä ahneus, voitonpyyntö, haureus, juoppous, riidat, valheet ja petokset ovat vallitsevina paheina, ehkä enemmänkin kuin paavikunnan aikana. Sentähden tuollainen pahentavainen meno aiheuttaa paljon pahaa mainetta evankeliumille ja sen saarnalle; väitetään näet: jos tuo oppi on oikea, niin se tekisi myös ihmiset paremmiksi.
Mutta Kristus vapauttaa sekä opin että opettajat tuollaisesta syytöksestä sanoessaan, että siinäkin joukossa, jolla on oikea oppi ja joka on hyvä pelto, on paljon valhevehnää, pahoja ihmisiä. SE EI OLE OPIN SYY, SILLÄ SE KYLLÄ ON PUHDAS JA TERVEELLINEN, EIKÄ MYÖSKÄÄN OPETTAJIEN SYY, HE KUN SOISIVAT KERNAASTI JA TYÖSKENTELEVÄT SIIHEN SUUNTAAN KAIKELLA AHKERUUDELLA, että ihmiset tulisivat paremmiksi ja hurskaammiksi, vaan SYYNÄ ON VIHOLLINEN, PERKELE, joka häijyn naapurin tavoin toisten maatessa, mitään pahaa aavistamatta hiipii yöllä kylvämään valhevehnää hyvään peltoon.

[Taavetti]

Kiitos Siansaparolle vanhoista kirjoituksista. Ainakin ensimmäisen niistä ehdin jo lisätä Arkistofoorumille.

Viime viikolla skannasin vanhan saarnan, jossa aihetta kosketellaan toisestakin näkökulmasta. Pitkän saarnan stilisointi julkaisukuntoon kestänee vielä jokusen päivän.

[O.M]

Pekka Lappalaisen kirjoitusta olen kommentoinut jo toisaalla Taavetin linkittämässä viestiketjussa. Mielestäni siinä on osin väärää opetusta. Pekka Lappalainen meni Taavetin mukaan myöhemmin pappiseriseuraan.

Tuohon Lutherin kirjoitukseen voin yhtyä muilta osiltaan, paitsi että hän selittää osin virheellisesti pellon seurakunnaksi, vaikka Jeesuksen mukaan se on maailma. Yhdyn kuitenkin Lutherin käsitykseen, että täysin puhdasta ajallista seurakuntaa ei voida saada aikaan hoitokokouksilla. Se ei olekaan niiden tarkoitus. Kirkkopostillan saarnassaan Luther selittää pellon maailmaksi. Kannattaa lukea sekin.

Ottamasi Luther-pätkä on Huonepostillan 5. kolminaisuuden jälkeisen sunnuntain saarnasta. Siinä Luther toteaa myöhemmin: "Tällä evankeliumilla ei evätä seurakunnalta oikeutta julistaa syntisiä seurakunnankiroukseen eli erottaa yhteydestään. Tarkoittaahan Herra tässä sellaista nyhtämistä, joka suoritetaan miekalla, ottamalla pahantekijät hengiltä. Seurakunta ja saarnavirka eivät kuitenkaan käytä miekkaa, vaan sen, minkä se tekee, se tekee sanan voimalla. Vaikka siis julkisyntisiä julistetaan seurakunnankiroukseen eli suljetaan seurakunnan yhteydestä, seurakunta ottaa heidät jälleen vastaan, kun he itsensä parantaen pyytävät armoa."

Nyt vasta tarkkaan tutkien huomasin, että Lutheriltahan löytyy myös erinomainen selitys sille, mitä tarkoittaa ajatus siitä, että nisuja voi lähteä lusteiden mukana: "Vanhat opettajat ovatkin puhuneet tästä asiasta oikein sanoessansa tähän tapaan: Jos Matteus vielä publikaanina ollessaan, Paavali kristityitä vainotessaan ja ryöväri ristillä heti olisivat ilkeinä pahantekijöinä joutuneet tuomituiksi ja teloitetuiksi—sellaisia he todella olivat—, olisi se hyvä kylvö, joka heidän käännyttyänsä heissä kantoi hyvän hedelmän, samalla tullut kitketyksi ja turmelluksi. Tarkoitus ei kuitenkaan ole se, että seurakunta teloittaisi pahantekijöitä. Seurakunnan on julistettava seurakunnankiroukseen ja pakanoiden veroisina erotettava sellaiset, että he tulisivat tuntemaan syntinsä ja tekisivät parannuksen ja että muutkin heidän esimerkistään peljästyen karttaisivat syntiä."

--> Ts. jos väärävanhurskaita alettaisiin teloittamaan (lusteita nyhtämään), voisi mukana mennä sellaisia, jotka myöhemmin elämässään saisivat parannuksen armon (nisut).

Luther ei missään arvostele katumattomien syntisten sitomista. Sitä hän arvostelee, ettei katuvia langenneita oteta takaisin seurakuntaan.

[Taavetti]

Pentti J Seppänen tarkasteli vuonna 1955 Kemin suviseurojen saarnassaan tätäkin aihetta eräältä olennaiselta kannalta katsottuna. Liitän tähän pienen katkelman pitkästä saarnasta, jonka vielä tämän vuoden aikana toivon saavani liitetyksi kokonaisuudessaan foorumillemme:

Mainitsen vain erään paikan, joka minulle kirkasti tätä asiaa ja sai tämän asian aivan kuin uudelta kannalta ymmärrettäväksi ja selväksi. Apostoli Paavali kirjoittaa korinttolaisille, ensimmäisessä kirjeessänsä, sen kolmannessatoista luvussa, ylistäen rakkautta, rakkauden ylistyslauluna. Hän kirjoittaa, kuinka rakkaus ei etsi omaansa, ja mitenkä se kaikki peittää, kaikki uskoo, kaikki kärsii. Mutta hän sanoo myös, että ”rakkaus ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa!" Katsokaahan: jos me tämän maailman mielen mukaan yrittäisimme rakkautta ylläpitää, ja sitä käsitellä, niin me emme saa unohtaa myöskään Jumalan totuutta, sillä totuus on tekevä vapaaksi.
Ja kun meille puhutaan uudesti synnyttävästä Jumalasta, niin sanotaan, että Hän on tahtonsa jälkeen meitä totuuden sanalla jälleen uudesti synnyttänyt. Sen tähden: ilman totuutta rakkaus on maailmasta eikä Jumalasta. Jos ei siihen sisälly se totuus, minkä Jumalan sana sisältää, niin se ei ole oikeata rakkautta, vaan se on inhimillistä rakkautta. Tällainen on inhimillisen ja lihallisen ihmisen käsitys Jumalan rakkaudesta, kuinka Hän kurittaa sitä, jota Hän rakastaa. Ja että Hän pieksää jokaista lasta, jonka Hän tahtoo omaksensa. Maailma odottaisi Jumalan kansalta sellaista rakkautta, joka ei koskaan sanoisi kenellekään kovaa sanaa, eikä nuhtelisi koskaan ketään, vaan hyväksyisi kaikkia, pitäisi kaikki hyvänä.
Mutta Jumala opettaa meille sellaista rakkautta, jossa on totuuden sana mukana. Sen tähden se rakkaus, joka on Isän rakkautta, tahtoo lasta saattaa autuaaksi myös kurituksen kautta. Sen täytyy nuhteenkin sanaa käyttää, ja neuvon ja opetuksen sanaa. Ja me iloitsemme siitä, että sellaista rakkautta on ollut, joka on ollut totuudessa. Me iloitsemme, että se rakkaus on meihinkin kohdistunut, jotka nyt tänä päivänä olemme Jumalan lapset, että meidät on totuudessa tahdottu saattaa oikealle paikalle Jumalan seurakuntaan ja synnintuntoon, ja näkemään, missä kulkevat Jumalan valtakunnan rajat. Sen tähden me emme voi, vaikka maailmassa kuinka rakkaudesta saarnattaisiin. Me emme voi yhtyä siihen käsitykseen, mikä tässä maailmassa ja sen jumalisuudessa on, että kaikkien pitäisi toisiansa rakastaa sellaisella rakkaudella, että hyväksyisimme heidät, heidän oppinsa ja käsityksensä. Vaan olemme saaneet sellaisen rakkauden Hengen, joka johtaa kaikkeen totuuteen. Se on Pyhä Henki, joka johtaa kaikkeen totuuteen.

Eikö se ole tällainen rakkauden henki, äiti, ollut sinunkin sydämessäsi lastasi kohtaan? Kun sinä olet nähnyt lapsesi erehtyvän, niin et sinä ole saattanut lasta jättää nuhtelematta ja neuvomatta, vaan sinä olet rakkaudessa käynyt erehtyneen lapsesi tykö, ja neuvonut häntä, opettanut ja armahtanut häntä, kun hän on katunut. Tällainen rakkaus on myös Jumalan lasten keskuudessa. Sitä me olemme saaneet kokea, ja iloita siitä, että se rakkaus peittää syntien paljouden, mutta se ei peitä syntiä sillä tavalla, että se silittelisi ja sanoisi: ”No, sellaisena sinä saat olla ja niin ja niin sopii." Oikea rakkaus sanoo, mistä on parannus ahkeroitava tehdä, mistä tie kulkee Jumalan valtakuntaan ahtaan portin kautta.

[Tero A.A.]

Tuossa kuitenkin sanotaan, että luste tuli näkyviin jo ennen elonleikkuuta. Alkuvaiheessa sitä ei kuitenkaan erota nisuista. Nuusku teki taannoin hyvän huomion: palvelijat näkivät, että nisun seassa kasvaa lustetta. Heillä olisi ollut intoa tehdä asialle jotain, mutta isäntä eli Jeesus kielsi.

Nettihaussa löytyi aivan luonnollinen selitys. Lustevehnän juuret kietoutuvat leipävehnän juuriin, niin että lustetta pois nyhtäessä lähtisi samalla hyvääkin viljaa maasta. Sen jonkun nettisivun mukaan lustevehnä oli helppo erotella elonkorjuun yhteydessä.