Ulkokullaisuuden vaaroista vähän

Elävä usko vanhoillislestadiolaisesta näkökulmasta.


Ulkokullaisuuden vaaroista vähän

ViestiKirjoittaja Tero A.A. » 31 Elo 2007, 14:52

Ulkokullatuille on Matteuksen evankeliumin 24. luvun mukaan varattu paikka kadotuksessa.

48 Mutta jos paha palvelia sanoo sydämessänsä: minun Herrani viipyy tulemasta;

49 Ja rupee pieksämään leipäveljiänsä, niin myös syömään ja juomaan juomarien kanssa:

50 Niin sen palvelian Herra tulee sinä päivänä, jona ei hän luulekaan, ja sillä hetkellä, jolla ei hän tiedä.

51 Ja hän eroittaa hänen, ja antaa hänelle osan ulkokullattuin kanssa: siellä pitää oleman itku ja hammasten kiristys.
Tero A.A.
vakiintunut
 
Viestit: 136
Liittynyt: 11 Marras 2006, 15:18

ViestiKirjoittaja Maarimi » 01 Syys 2007, 22:46

"VALVOKAA siis sillä ette tiedä, minä päivänä Herranne tulee." (Matt.24:42)

On siis turha teeskennellä tai yrittää ansaita paikkaansa Jumalan lapsena.

Sillä viimeisellä hetkellä olemme kuin alastomat Herramme edessä.

"Ah miksi taivaan valtakunnan niin moni hylkää tahallaan ja jatkaa turhuutensa unta ja tyytyy tähän maailmaan... On monet häihin kutsutut, vaan harvat ovat valitut... Tee itse minut valmiiksi, ennen kuin suljet ovesi." (virrestä 413)

Emme voi laskelmoida Hänen tulemistaan.

Jos tahallamme olemme uskottomat, saatamme kadottaa Jeesuksen sydämestämme iäksi.

"Olkaa siis tekin valmiit, sillä ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista." (Matt.24:44)

Kun tulkitsemme elämää yksioikoisesti, unohtuu ihmisten todellinen tuska.

Kuinka moni meistä pelkää, pidetäänkö hurskaana uskovaisena?

Teemmekö joitain tekoja varmistaaksemme paikkamme yhteisössä?

Kysymmekö mielessämme: voiko vl sanoa näin, pukeutua näin, tehdä tuon asian jne?

Pohdimmeko niin itsemme vai muiden tähden?

Jumala lienee hyväksyy meidät ilman kullattua ulkokuortakin :oops: ???!!!
Avatar
Maarimi
sisupiristäjä
 
Viestit: 419
Liittynyt: 07 Heinä 2006, 00:06
Paikkakunta: Länsi Suomi

ViestiKirjoittaja Nepheg » 01 Syys 2007, 23:40

Maarimi kirjoitti:Kuinka moni meistä pelkää, pidetäänkö hurskaana uskovaisena?

Teemmekö joitain tekoja varmistaaksemme paikkamme yhteisössä?

Kysymmekö mielessämme: voiko vl sanoa näin, pukeutua näin, tehdä tuon asian jne?

Pohdimmeko niin itsemme vai muiden tähden?

Jumala lienee hyväksyy meidät ilman kullattua ulkokuortakin :oops: ???!!!


Kyllähän uskovaisten yhteisöstä saa katsoa mallia.
Maailman mielen mukaan taas raamattu ei anna mennä, vaan uskovalle seurakunta opettaa. Opettajanahan on Jumala Henkensä kautta.

Jumala hyväksyy meidät ilman kullattua ulkokuorta kuten sanoitkin.
Tällaisia taviksiahan me olemmekin.
Avatar
Nepheg
Aurinkopilvi
 
Viestit: 999
Liittynyt: 29 Elo 2005, 19:02
Paikkakunta: Espoo

ViestiKirjoittaja Taavetti » 02 Syys 2007, 17:02

Kuinka moni meistä pelkää, pidetäänkö hurskaana uskovaisena?


Maarimin esittämään kysymykseen voi vastata yksinkertaisesti, ettei vapaan Jumalan lapsen tarvitse pelätä sitäkään. Saamme turvallisesti luottaa täydelliseen Jumalan armoon. Saamme luottaa siihenkin, että jos meillä tiedossa tai ymmärryksessä jotakin jää vajaaksi, on Siionissa eli Jumalan valtakunnassa kyllin tietoa ja ymmärrystä, kunhan itse kullakin on halua kulkea Herran Jeesuksen ostolauman mukana. Jeesus kulkee maailman viimeiseen hetkeen asti seurakuntansa edellä.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Tero A.A. » 03 Syys 2007, 15:48

Lienenkö sekaisin, kun olen keskustellut yleishengellisten kanssa, mutta
kyllä on jotenkin helpompi vanhoillislestadiolaisen kuollessa ajatella, että hän pääsi kunniaan, kuin esikois- tai rauhan sanan lestadiolaisen lähestyessä kuolemaa. Jumalahan kaiken tietää, että onko joku tietämättään eriseurassa, ja senkin tiedän, että eivät kaikki rauhanyhdistyksen seuroissa Jumalan tervettä sanovat ole Jumalalle otollisessa sieluntilassa. Kun he ovat yhteisessä seurakunnassa, voi Jumalan armo heitä kuitenkin hoitaa.

Ei yleishengelliselle, toisuskoiselle siis uskalla luvata autuutta, jos se yleensä on minun lupaamisessa. Aina täytyy varata. Jos me hölläkätisesti sanomme että sinä pääset sellaisenasikin taivaaseen, puramme pohjaa pois omalta uskoltamme. Mutta saarnaa: 'sinun on tehtävä parannus', toisuskoinen ei useinkaan ymmärrä, ellei ole osoitettavana syntejä, joista hänen pitäisi tehdä parannus.

Eli mielellään jättää Jumalalle ihmisten kutsumisen, valitsemisen ja tuomion.
Tero A.A.
vakiintunut
 
Viestit: 136
Liittynyt: 11 Marras 2006, 15:18

ViestiKirjoittaja Taavetti » 03 Syys 2007, 17:40

Tero! Me olemme vain kylvömiehiä, ansiottomia ja taitamattomia kylvömiehiä ja -naisia. Meidän tehtävämme ei ole synnyttää kasvua, voimme vai Jumalan antaman armon varassa kylvää siementä ja saman armon varassa kastella ja varjella alkanutta kasvua.

Jeesus itse kertoi neljästä erilaisesta kylvömaasta. Muistammehan, miten osa putosi kalliolle, jossa se kohta kuivettui, osa putosi orjantappuroihin, jotka melko pian tukahduttivat alkaneen kasvun. Oli tien oheen pudonneita, sielläkin siemenet itivät, mutta pian kasvu loppui ihmisten sitä tallatessa. Mutta oli myös hyvään maahan pudonnutta siementä, siinä se kasvoi ja antoi sadon taivaan aittoihin.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Tero A.A. » 03 Syys 2007, 17:44

En nyt jaksa perehtyä Maarimi'n ajatuksenjuoksuun, ja miten se liittyi minun avaukseeni.
Isäni suku on Karungista, missä on Torniojokilaakson pohjoisin Rauhanyhdistys, joka ei mennyt pikkuesikoishajaannukseen. Isopappani oli tietoni mukaan noihin aikoihin saarnamiehenä siellä. Minulle ei ole noista ajoista mitään kerrottu, mutta ehkä kuitenkin verenperintönä on kiitollisuus, että perheemme usko on säilynyt varmalla perustalla. Meidän ei tarvitse kysellä rauhansanalaisilta, niinkuin he meiltä, että miksi te ette pidä meitä uskovaisina. Meidän suvulla on syntiä, voin senkin kertoa, että sukututkimuksemme jäi isältä kesken, kun siksi pahoja töitä löytyi esi-isiltä. Lappalaisia verottanutta karjalaisheimoa taitavat esi-isäni olla. Pahat suvut Jumala on kuitenkin monesti valinnut lapsiksensa, ja minunkin pohjimmainen pahuuteni on varmasti pahempaa kuin monen, monen muun.

Pohjanmaalla ollessani jouduin keskustelemaan pikkuesikoisiin menneitten vanhempien lasten kanssa. Olen myöhemmin pohtinut, että eriseuraisten tulisi joko tehdä isiensä synneistä parannus, mikä voi olla vaikeata, tai sitten lähteä tekemään aivan jumalattomuuden syntejä, niin että olisi pakko löytää todella parantava evankeliumi. Eihän parannusta voi tehdä, jos ei mitään syntiä näy. Eriseuroissa on huomioitavaa raamatunkohta, jota en nyt käy etsimään, muuta muistan joten kuten, että Jumala kostaa isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, mutta antaa armonsa niille, jotka hänen nimeensä turvaavat.
Tero A.A.
vakiintunut
 
Viestit: 136
Liittynyt: 11 Marras 2006, 15:18

ViestiKirjoittaja Taavetti » 03 Syys 2007, 18:56

Teron esittämä muistikuva pahojen töiden kostamisesta sisältyy Mooseksen kirjassa ensimmäiseen käskyyn. Katekismuksessa Martti Luther nostaa sen käskyjen selityksissä käskyjen jälkeisenä kysymyksenä: Mitä Jumala kaikista näistä käskyistään sanoo? Vastauksena siihen Luther lainaa alkuperäisen ensimmäisen käskyn loppukappaleen.
Minä Herra sinun Jumalasi olen kiivas jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka Minua vihaavat.
Mutta teen laupeuden tuhansille, jotka Minua rakastavat ja pitävät Minun käskyni.

Siis Mooseksen kautta annetun lain ensimmäiseen käskyynkin sisältyy laupeuden lupaus. On myös muistettava, että Mooses priiskoitti lain kiviset taulut verellä. Kun laki annettiin ajamaan ihmisiä armahtajan, Kristuksen luokse, niin jo itse lakiinkin sisältyi evankeliumin lupaus. Laki kuitenkaan ei tee ketään uskovaiseksi, vaan se vain ajaa ihmisen ahdistukseen ja ajaa ahdistuneen Jumalan Pojan armahdettavaksi. Siinä valossa voimme ymmärtää, että rakastamme myös sitä Mooseksen kautta annettua lakia. Tässä yhteydessä on myös huomattava, että kun Vanhassa testamentissa kirjoitetaan laista, sillä joskus tarkoitetaan Jumalan sanankokonaisuutta. Sanotaan myös että laki ja profeetat, jolloin laki edustaa Mooseksen ankaraa lakia ja profeetat sitä evankeliumia, josta profeetat eläessään saarnasivat ja josta he ennustivat.

Vanhan liiton uskovaiset uskoivat kanssamme samalla tavoin, kuitenkin sillä erotuksella, että he uskoivat lupauksen sanan varassa, kun me saamme uskoa toteutuneen lunastuksen päälle.

Tähän väliin täytyy etsiä eräs kohta Uudesta testamentista, etsimisen ajaksi lähetän tämän palstalle.
En muistanut avainsanoja, että olisin sen kohdan löytänyt, täytyy siis jatkaa muistin varaisesti. Tarkoitin kohtaa, jossa sanotaan, ettei meidän tarvitse ymmärtää koston sanoja Mooseksen kirjasta niin kuin heidän aikansa sananlaskussa sanottiin: Isät ovat syöneet happamia marjoja ja lasten hampaat ovat huoltuneet, vaan itse kukin vastaa siitä, mitä hän on tehdyt.

Sen kaltainen se ajatus on ja nyt voin jatkaa, ettei lapsi ole vastuussa vanhempiensa synneistä, eikä vanhemmat lastensa tekemisistä. Jokainen tuomitaan aivan omien syntiensä vuoksi kerran viimeisellä tuomiolla.
Ensimmäisen käskyn uhkaus isien pahojen töiden kostamisesta tulee esiin siinä, etteivät lapset ole saaneet kristillistä kasvatusta, jos heidän vanhempansa eivät ole oikein uskomassa. Silloin lapset johdetaan harhaan jo lapsuudessaan.

Lapsille on kuitenkin valmistettu ja tarjolla evankeliumin vapautus, jos heidän tuntonsa herää. Vanhempien synneistä ei tarvitse tehdä parannusta. Riittää kun uskoo aivan omalle kohdalleen. Mistä sitten niiden pikkuesikoisten, eli Rauhansanalaisten lasten olisi parannus tehtävä? Mielestäni riittää hyvin, jos he alkavat uskonsa aivan epäuskoisen paikalta tai voivat tietysti vaikka väärästä vanhurskaudesta. Miksei myös eriseuran mukana kulkemisesta, mutta suurin vaikeus heille taitaa olla, että joutuisivat entisen vanhurskautensa hylkäämään.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Vl-Misu » 14 Syys 2007, 12:40

Taavetti kirjoitti:Tero!Me olemme vain kylvömiehiä,ansiottomia ja taitamattomia kylvömiehiä ja -naisia.Meidän tehtävämme ei ole synnyttää kasvua, voimme vai Jumalan antaman armon varassa kylvää siementä ja saman armon varassa kastella ja varjella alkanutta kasvua.
Jeesus itse kertoi neljästä erilaisesta kylvömaasta.Muistammehan, miten osa putosi kalliolle, jossa se kohta kuivettui,osa putosi orjantappuroihin, jotka melko pian tukahduttivat alkaneen kasvun.Oli tien oheen pudonneita,sielläkin siemenet itivät, mutta pian kasvu loppui ihmisten sitä tallatessa. Mutta oli myös hyvään maahan pudonnutta siementä,siinä se kasvoi ja antoi sadon taivaan aittoihin.


Olipa kerran kaksi saviastiaa,joita käytettiin veden kantamiseen vesilähteeltä kylään jossa sitä tarvittiin.
Toinen astia oli upea,särötön ja täysin ehjä kaikin puolin,toinen taas oli nuhjuisempi, kolhuja saanut ja hieman halkivikainen saviastia.

Kun vettä kannettiin astioilla lähteeltä kylään niin eheä astia piti vetensä, mutta särön saanut astia taas pikkuhiljaa vuoti halkeamastaan vettä, joten kylään saavuttaessa siinä ei ollut kuin hieman vettä jäljellä...siitäkös eheä astia sai syyn isotella ja latistaa säröytynyttä sanoen, "Sinäpä se kelvoton ja hyödytön astia olet kun vuodat kantoveden polun varrelle ja kylään ei tule kuin tilkka vettä perille asti!" johon säröytynyt astia sai vain vastattua; "Katsopa polun varrelle jonka kautta meitä kannetaan..."Polun varsi kukki mitä moninaisimpia kukkia, vuotavan astian vesi oli antanut elintärkeätä vettä matkalla niille pieniille kukkasille polun varrella jotta nekin jaksoivat elää...
:wink: Jos vertaamme elämäämme toiseen niin helposti näemme toisen lähes täydellisen eheänä ja säröttömänä,elämässään kaikin puolin onnistuneena je menestyneenä,itse saatamme hapuillen kulkea elämänosaamme kuin säkki päässä,vaikka aivan selkeätä suuntaa että mihin sitä seuraavana askeleensa ohjaisi ja kristittynä saatamme kokea itsemme hedelmättömäski tapaukseksi,kuin rikkinäiseksi saviastiaksi...Ja kuitenkin,Herra voi käyttää meitä sellaisenaan,säröisenä ja tehdä sitä uutta luovaa työtään meidänkin kauttamme niissä puiteissa ja elämässämme jota elämme... :wink:

[color=red]Jospa se vajavainen elämä onkin ihan siunattua elämää,[/color]sellaisena pysymme itsekin tarvitsevina ja tarvitsemme uudelleen ja uudelleen sitä Savenvalajaa ja apuaan joka meitä muokkaa ja taivaallisessa viisaudessaan osaa käyttää meitä tavalla ja toisella monenlaisesta vajavaisuudestamme huolimatta :roll: ?
Ehkä olemme kuitenkin antaneet jollekulle hymyn,toiselle lämpimän sanan, kolmatta rohkaisseet,neljättä kuunnelleet,viidettä kantaneet rukouksin jne. :wink: :arrow:
Vl-Misu
 


Paluu Uskonvanhurskaus



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron