Kristus houkuttelee ystävällisesti

[Jemima-Ankka]

Kirjasta "Kristus on Raamatun Herra ja Kuningas" (Luther), sivu 66:

Samoin me näemme, ettei Kristus vaadi, vaan ystävällisesti houkuttelee ja puhuu: Autuaita ovat köyhät jne., ja apostolit käyttävät sanontoja: minä kehotan, minä rukoilen, minä pyydän. Siten nähdään kaikkialla, että evankeliumi ei ole lakikirja, vaan ainoastaan saarna Kristuksen hyvistä teoista, jotka on meille osoitettu ja lahjoitettu, kun uskomme.
Mooses sitä vastoin kirjoissansa ajaa, vaatii, uhkaa, lyö ja nuhtelee hirveästi, sillä hän on lain kirjoittaja ja hätyyttäjä.

Siksi selviää siitä, että uskovaiselle ei ole pantu mitään lakia, jonka kautta hän tulisi vanhurskaaksi Jumalan edessä, koska hän, niin kuin Paavali (1 Tim. 1, ) sanoo, on uskosta vanhurskas, elävä ja autuas, eikä hänen tarvitse muuta kuin osoittaa tämä usko teoilla.

Niin, missä usko on, se ei voi itseänsä salata: se tulee näkyviin, murtautuu esiin hyvissä teoissa ja tunnustaa ja opettaa tätä e v a n k e l i u m i a ihmisten edessä ja panee henkensä alttiiksi sen tähden.

Ja kaiken, minkä se elää ja toimii, sovittaa se lähimmäisen hyödyksi. Hän tahtoo auttaa häntä ei ainoastaan pääsemään samalla tavalla armosta osalliseksi, vaan myös panee henkensä, tavaransa ja kunniansa alttiiksi hänen tähtensä niin kuin tietää Kristuksen tehneen hänelle, siten hän seuraa Kristuksen esikuvaa.

Tätä tarkoittaa myös Kristus, kun hän ei jäähyväisiksi antanut mitään muuta kuin rakkauden käskyn, josta piti tuntea, ketkä ovat hänen opetuslapsiansa ja vilpittömiä uskovaisia. Sillä missä teot ja rakkaus eivät esiinny, siellä ei evankeliumi ole vielä omana, eikä Kristusta ole vielä oikein tunnettu. Katso, käsitä nyt Uuden Testamentin kirjat näin, että osaisit ne lukea tällä tavalla.

[Jemima-Ankka]

Samassa kirjassa Lutherin reunaselitys roomalaiskirjeen 14:1:


On olemassa kahdenlaisia kristittyjä, sekä vahvoja uskossa että heikkoja. Edelliset halveksivat heikkoja julkeasti, jälkimmäiset pahoittavat itsensä vahvoihin liian helposti. Niin tulee heidän molempien ojentautua RAKKAUDEN mukaan, ettei kukaan loukkaisi toista, vaan tekisi ja antaisi sen mukaan, kuinka toiselle hyödyllistä ja tarpeellista.

14:5:

Vahva mielessänsä; Älköön hän horjuko ja epäilkö omassatunnossansa, vaan olkoon varma siitä, ettei se ole Jumalan edessä synti jos syö tai on syömättä.

[Taavetti]

Siis näistä, miten nämä mielestäsi tulee sovittaa nykuaikaan? Kun asiayhteydestään irrotettuina ja ilman myötäkommenttia se ei ainakaan minulle tyhmälle aukene, enkä haluaisi pelkästään oletusten varassa mitään kirjoittaa.

[nuusku]

Minua häiritsevät nämä jatkuvat Luther-lainaukset, kun vielä huomaan, millaisella mielellä ns. sopivia lainauksia on etsitty ja posteerattu, ja voin arvioida, mikä on niitä tänne tuovan tahon taustalla vaikuttava sisäinen mielen asenne.

[Taavetti]

Samassa kirjassa Lutherin reunaselitys roomalaiskirjeen 14:1:


On olemassa kahdenlaisia kristittyjä, sekä vahvoja uskossa että heikkoja. Edelliset halveksivat heikkoja julkeasti, jälkimmäiset pahoittavat itsensä vahvoihin liian helposti. Niin tulee heidän molempien ojentautua RAKKAUDEN mukaan, ettei kukaan loukkaisi toista, vaan tekisi ja antaisi sen mukaan, kuinka toiselle hyödyllistä ja tarpeellista.

14:5:

Vahva mielessänsä; Älköön hän horjuko ja epäilkö omassatunnossansa, vaan olkoon varma siitä, ettei se ole Jumalan edessä synti jos syö tai on syömättä.

Oivalsinkohan oikein, kun arvelen Jeminan olevan vahvaa lajia mielestään? Ainakin tällainen siteeramaton lainaus jättää mahdollisuuden sellaiselle tulkinnalla.

[Jemima-Ankka]

Oivalsit Taavi väärin. Mun on hirmusen vaikeeta päästä eroon kaikista niistä pilkun viilauksista, joita varsinkin nuoruuteni ja lapsuuteni vl-opetus on ollut täynnänsä. Niitä voi löytää Mopin palstan Pölyn tuomista helmistä, vanhoista Päikkärin kirjoituksista.

Nuo Lutherin lainaukset ovat miusta, niin teille kuin miulle ittellekkin ihan ajattelemisen arvoisia asioita. Kuitenkin niitkin pitää tulkita Raamatun pohjalta, mutta kyl miun on helppo niihin moniinkin yhtyä. Osa teksteistä on -Lutherin omien sanojen mukaan- kuiteski hänen mielestään suorastaan kirottuja, koska hän on kirjoittanut ne silloin, kun oli vielä sidoksissa paavin opetuksiin. Eli itte ajattelisin, että ne kirjoitukset, missä puolustetaan mitenkään teko- tai ihmisoppia, ovat niitä, mitä Luther ei ittekkään hyväksy. Se on siis miun olettamusta ja perustuu siihen, että Luther vastusti just teko- ja ihmisoppeja.

[O.M]

Kirjasta "Kristus on Raamatun Herra ja Kuningas" (Luther), sivu 66:

- -

Niin, missä usko on, se ei voi itseänsä salata: se tulee näkyviin, murtautuu esiin hyvissä teoissa ja tunnustaa ja opettaa tätä e v a n k e l i u m i a ihmisten edessä ja panee henkensä alttiiksi sen tähden.

Kaunista tekstiä Lutherilla! Täysin erilaista kuin nämä "uskon, jos saan luvan tähän, tuohon ja siihen syntiin" -tyypeillä.

[nuusku]

Oivalsit Taavi väärin. Mun on hirmusen vaikeeta päästä eroon kaikista niistä pilkun viilauksista, joita varsinkin nuoruuteni ja lapsuuteni vl-opetus on ollut täynnänsä. Niitä voi löytää Mopin palstan Pölyn tuomista helmistä, vanhoista Päikkärin kirjoituksista.

Minun mielestäni ongelmasi on juuri tuossa. Itse en ole havainnut niissä kirjoituksissa minkään laista lakihenkisyyttä. Olet joutunut sen harhan valtaan, että lukemissasi vanhoissa kirjoituksissa olisi lakihenkisyyttä, ja että Siionissa olisi toimitettava jonkinlainen sisäinen uskonpuhdistus, jotta (sinun mielestäsi) "viimeinenkin lakihenkisyys, joka vielä niistä vanhoista kirjoituksista kumpuaa, poistetaan." Lähtökohtaisesti tilanne on absurdi, koska lakihenkisyyttä ei ole alun perinkään. Yrität Lutherillasi tehdä Siionissa sisäistä uskonpuhdistusta, mutta huomaamattasi olet joutunut harhaan, ja sensijaan että soisit evankeliumin puhdistavan sinut synneistäsi, käytät sitä synnin peitteenä. Kristuksen ylistäminen eikä Kristus-keskeisyyskään pelasta ketään, vaan se, että elävä evankeliumi saa puhdistaa synnistä. Elävä usko ei ole Kristuksen töihin uskomista tai Kristuksen sovitustyön todeksi uskomista, vaan sen sovitustyön omistamista omalle kohdalleen. Usko siihen, että Kristus on sovittanut maailman synnit, ei tee ketään autuaaksi.

[Jemima-Ankka]

Nuuskulta:

>>>Usko siihen, että Kristus on sovittanut maailman synnit, ei tee ketään autuaaksi.>>>

Ei niin. Pitää uskoa se todeksi omalle kohdalle "minun synnit", "minun edestäni" jne.

[Jemima-Ankka]

Lutherilta:

>>>Niin, missä usko on, se ei voi itseänsä salata: se tulee näkyviin, murtautuu esiin hyvissä teoissa ja tunnustaa ja opettaa tätä e v a n k e l i u m i a ihmisten edessä ja panee henkensä alttiiksi sen tähden.>>>

"Tunnustaa ja opettaa tätä evankeliumia ihmisten edessä". Siis EVANKELIUMIA, ei lakia. Ja siis ihmisten edessä, ei sisarten ja veljien edessä pelkästään.[/b]

[Jani_S]

-- Elävä usko ei ole Kristuksen töihin uskomista tai Kristuksen sovitustyön todeksi uskomista, vaan sen sovitustyön omistamista omalle kohdalleen. Usko siihen, että Kristus on sovittanut maailman synnit, ei tee ketään autuaaksi.

Tämä erottaa Jumalan lapset omavanhurskaista. Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole ne, jotka ovat alati toimeliaita, Jeesuksella kerskaavia, paljon puhuvaisia ja hyvää tekeviä, vaan ne, jotka yksinkertaisessa uskossaan saavat armosta syntinsä anteeksi. Taivaaseen ei päästä tuntemalla raamattu ja Lutherin teokset, vaan niin kuin nuusku oikein toteaa, uskomalla omat synnit armosta anteeksi. Toki myös nämä toimelliset vakuuttavat samoin uskovansa, mutta eivät he silti usko, koska heille syntien anteeksi uskominenkin on vain lihan työ ilman henkeä. On se vain niin surkeaa, mutta totta.

[O.M]

"Tunnustaa ja opettaa tätä evankeliumia ihmisten edessä". Siis EVANKELIUMIA, ei lakia. Ja siis ihmisten edessä, ei sisarten ja veljien edessä pelkästään.[/b]

Lakia suruttomille ja omavanhurskaille, evankeliumia syntinsä tunteville!

Lutherin mukaan laki on kuin ajokoira, jonka tarkoitus on ajaa ihminen Kristuksen tykö. Kun laki on särkenyt ihmisen sydämen, on ihminen lain kautta tehty kelvolliseksi ottamaan vastaan evankeliumi.

Jemiman mukaan lakia ei tarvita, vaan on lätistävä vain rakkaudesta ja evankeliumista. Jemima haluaisi jättää Jumalan sanasta pois sen toisen terän, lain.

Lutherin käsitys lain tehtävästä on ilmaistu hänen kirjoittamissaan Schmalkaldenin opinkohdissa, joka on yksi kirkkomme tunnustuskirjoista.

"2. LAKI
Tässä asiassa on käsityksemme, että Jumala on antanut lain ensiksi hillitsemään syntiä toisaalta hirvittävin rangaistuksen uhkauksin, toisaalta armon ja lahjan lupauksin ja tarjouksin. Tämä tarkoitus ei kuitenkaan ole toteutunut, mikä johtuu synnin ihmisessä vaikuttamasta pahuudesta. Toiset ovat näet sen johdosta vain tulleet pahemmiksi, nimittäin ne, jotka vihaavat lakia, koska se kieltää sen, mitä he mielellään tekevät, ja käskee tekemään sellaista, mikä on heille vastenmielistä. Siksi he toimivat entistä enemmän vastoin lain vaatimusta, mikäli rangaistukselta voivat. Näitä ovat kurittomat, häijyt ihmiset, jotka tekevät pahaa milloin ikinä siihen on tilaisuutta. Toisista tulee sokean ylimielisiä: he kuvittelevat pitävänsä lain ja kykenevänsä siihen omin voimin, niin kuin yllä on sanottu skolastisista teologeista. Näistä tulee teeskentelijöitä ja tekopyhiä.

Mutta lain tärkein tehtävä ja vaikutus on, että se paljastaa perisynnin hedelmineen ja osoittaa ihmiselle, kuinka pohjattoman syvälle hänen luontonsa on langennut ja turmeltunut, tarvitseehan hän lakia sanomaan, että hänellä ei ole Jumalaa vaan hän palvoo vieraita jumalia; sitä hän ei ennen lain tuloa ja ilman lakia olisi ikinä uskonut. Näin hän kauhistuu, nöyrtyy, menettää rohkeutensa, joutuu epätoivoon, ottaisi mielellään avun vastaan mutta on aivan neuvoton alkaa vihastua Jumalalle ja nurista. Tätä tarkoittaa Room. 4:15: "Laki saa aikaan vihaa" ja Room. 5:20: "Laki tekee synnin suuremmaksi.""
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/s/kolmas.html

Sidotussa ratkaisuvallassa Luther kehottaa uhkailemaan tuomiolla sellaisia, jotka eivät nöyrry parannukseen.

"Jumalattomat uhkaussanoilla ja tulevan tuomion ilmoituksella saatetaan pelkoon ja syöstään kumoon, että lakkaisivat pahasta, siitä pidättyen, eivät kävisi pöyhkeiksi ja suruttomiksi ja tulisi ylimielisiksi synneissä."
http://p3.foorumi.info/vlfoorumi/viewto ... 5&start=20

Vaikka vain evankeliumi voi auttaa ihmisen sisälle Jumalan valtakuntaan, vain laki voi auttaa ihmisen Jumalan valtakunnan rajalle. Siksi lakia tarvitaan.

[Jani_S]

Jemiman mukaan lakia ei tarvita, vaan on lätistävä vain rakkaudesta ja evankeliumista. Jemima haluaisi jättää Jumalan sanasta pois sen toisen terän, lain.

Tätä hän syntien sitoma raukka nimenomaan yrittää erittäin ahkerasti. Mutta Jumalan sana on otettava vastaan sellaisenaan, kaksine terineen kaikkineen, jos haluaa käydä armovaltakuntaan. Voi miten toivon, että Jemima ja kaikki muutkin harhaan kulkeneet jaksaisivat panna synnin pois sellaisena kuin se on tullut ja uskoa armosta kaikki syntinsä anteeksi. Siis että he eivät yrittäisi ensin tylsyttää Jumalan sanaa, kun se käy kohti, ja siten päästä ahtaasti portista syntiä tunnollaan, vaan että heidän sielunsa tulisi kaikesta synnistä puhtaaksi. Vaan meillä on hyvä Jumala, joka voi senkin tehdä vielä, kun emme turhaan hätäile ja yritä oman lihamme kunnian pyynnön vuoksi saada näitä vääriä vanhurskaiksi.

[Taavetti]

Oivalsit Taavi väärin. Mun on hirmusen vaikeeta päästä eroon kaikista niistä pilkun viilauksista, joita varsinkin nuoruuteni ja lapsuuteni vl-opetus on ollut täynnänsä. Niitä voi löytää Mopin palstan Pölyn tuomista helmistä, vanhoista Päikkärin kirjoituksista.

Nuo Lutherin lainaukset ovat miusta, niin teille kuin miulle ittellekkin ihan ajattelemisen arvoisia asioita. Kuitenkin niitkin pitää tulkita Raamatun pohjalta, mutta kyl miun on helppo niihin moniinkin yhtyä. Osa teksteistä on -Lutherin omien sanojen mukaan- kuiteski hänen mielestään suorastaan kirottuja, koska hän on kirjoittanut ne silloin, kun oli vielä sidoksissa paavin opetuksiin. Eli itte ajattelisin, että ne kirjoitukset, missä puolustetaan mitenkään teko- tai ihmisoppia, ovat niitä, mitä Luther ei ittekkään hyväksy. Se on siis miun olettamusta ja perustuu siihen, että Luther vastusti just teko- ja ihmisoppeja.

Tämä oli osaltani vain heitto, että huomaisit millaisiin tulkintoihin tuollaiset irralliset lainaukset voivat johtaa. Todellisuudessa mieleeni tuli ensimmäisenä, että halusit lainauksilla osoittaa vääräksi monia todellisia tai kuvittelemiasi uskomme perusteita, joita olet nimittänyt milloin milläkin nimellä, mutta joiden kuvittelet tulleen opetukseemme vasta 1970 -luvulla. Tässä on asiaa siltä kannalta avattukin moninaisin viestein, etsin kuitenkin Raamatusta kaksi jaetta, jotka kertovat Jeesuksen sanat eräälle ihmiselle. Katsokaa missä järjestyksessä evankeliumien kirjoittajat kertovat Jeesuksen ne luetelleen.

Matt. 23:23
Voi teitä kirjanoppineet ja Pharisealaiset, te ulkokullatut! jotka kymmenykset teette mintuista, tilleistä ja kuminoista, ja jätätte pois ne raskaammat laista, tuomion, laupiuden ja uskon: näitä piti tehtämän, ja toisia ei jätettämän.

Luuk. 11:42
Mutta voi teitä, te Pharisealaiset! että te kymmenykset teette mintuista ja ruöasta, ja kaikkinaisista kaaleista, ja jätätte pois tuomion ja Jumalan rakkauden: näitä piti tehtämän, ja toisia ei jätettämän.

[Jemima-Ankka]

OM:

>>>Jemiman mukaan lakia ei tarvita, vaan on lätistävä vain rakkaudesta ja evankeliumista. Jemima haluaisi jättää Jumalan sanasta pois sen toisen terän, lain.>>>

En ole niin sanonut. Kelailin tuossa Lutherin sanomisia.

Luther tuossa sanoo, että miten USKO tulee näkyviin. "Hyvissä teoissa" ja "evankeliumin tunnustamisessa ja opettamisessa". Ja jopa niinkin, että on valmis laittamaan "henkensä alttiiksi sen tähden". Sehän se on sitä Hyvän Paimenen ääntä ja se houkuttelee. Evankeliumi on kutsuva, ei lyövä ja rankaiseva.

Nälkä----> syömään.

[Taavetti]

Lutherilta myös tämä:

Siionin Lähetyslehti 12, joulukuu 1943

Lakia tulee kristillisessä kirkossa saarnata pahojen ilkivaltaisten heittiöiden vuoksi, mutta se koskettaa useimmiten hurskaita sydämiä ja kiusaa ja vaivaa niitä, niin etteivät he tiedä, mihin heidän pitäisi kääntyä. Sen sijaan evankeliuminsaarna on annettu murheellisia ja ahdistettuja omiatuntoja ja hurskaita sydämiä lohduttamaan ja vahvistamaan.
Luther

[Jemima-Ankka]

Toisaalla Luther taas kirjoittaa siitä, ettei 'lihallismielisten' takia kannata saarnata lakia, jottei evankeliumin totuus hukkuisi (vapaasti muisteltu).

Jotkut Lutherin tekstit ovat tosiaan keskenään ristiriitaisia hän itse selittää sitä just sillä (kuten aiemmin sanoin), että kirjoitus-uransa alkuvaiheissa hän oli niin kiinni paavin opetuksissa. Oli miten oli, hänenkin kirjoituksensa pitää arvioida Raamatulla.

[Taavetti]

Toisaalla Luther taas kirjoittaa siitä, ettei 'lihallismielisten' takia kannata saarnata lakia, jottei evankeliumin totuus hukkuisi (vapaasti muisteltu).

Jotkut Lutherin tekstit ovat tosiaan keskenään ristiriitaisia hän itse selittää sitä just sillä (kuten aiemmin sanoin), että kirjoitus-uransa alkuvaiheissa hän oli niin kiinni paavin opetuksissa. Oli miten oli, hänenkin kirjoituksensa pitää arvioida Raamatulla.

On aivan totta, että Lutherin, samoin kuin monen muunkin puheissa ja kirjoituksissa on elämän vaiheiden mukaista vaihtelua, eli tarkkaava lukija voi, varsinkin vähän pidemmästi luettuaan, päätellä jotakin myös kirjoittajan sielun tilasta kirjoitushetkellä.

Sen sijaan niin Lutherin teksteissä, kuin vielä tärkeämmässä kirjassa, Raamatussa, on näkyvillä ristiriitaisilta näyttäviä vivahteita. Niiden ymmärtämiseksi on hyvä ottaa tarkasteluun Lutherin oma ohje Raamatun tutkimiseen. Tietyllä varauksella sitä voi soveltaa niin Lutherin, kuin kenen tahansa uskovaisen puheisiin, keskusteluihin ja kirjoituksiin. Teksti löytyy muistini mukaan Biblian alusta, rwkisteriosasta, mutta yritän muistella sitä omin sanoin.
Jumaliselle lukialle.
Lukiessa Raamattua meidän kannattaa tarkata, kenelle se kulloinkin on kirjoitettu. On tarkattava, kuka sanoo ja kenelle sanoo. On otettava huomioon sanojan sielun tila ja sanojen kohteen sielun tila.

Siinä se ohje on lyhyesti ilmaistuna, jätän mietittäväksi sanojen merkityksen ja ymmärtämisen.

[O.M]

Jotkut Lutherin tekstit ovat tosiaan keskenään ristiriitaisia hän itse selittää sitä just sillä (kuten aiemmin sanoin), että kirjoitus-uransa alkuvaiheissa hän oli niin kiinni paavin opetuksissa.

Lainaamani Sidottu ratkaisuvalta (1525) ja Schmalkaldenin opinkohdat (1537) eivät ole sellaisia kirjoituksia. Luther luonnehti Sidottua ratkaisuvaltaa pääteoksekseen, jonka hän katekismusten ohella haluaisi itsestään muistettavan. Schmalkaldenin opinkohdat hän laati luterilaisten teologien yhteiseksi tunnustuskirjaseksi.

[Taavetti]

Toisaalla Luther taas kirjoittaa siitä, ettei 'lihallismielisten' takia kannata saarnata lakia, jottei evankeliumin totuus hukkuisi (vapaasti muisteltu).

Jotkut Lutherin tekstit ovat tosiaan keskenään ristiriitaisia hän itse selittää sitä just sillä (kuten aiemmin sanoin), että kirjoitus-uransa alkuvaiheissa hän oli niin kiinni paavin opetuksissa. Oli miten oli, hänenkin kirjoituksensa pitää arvioida Raamatulla.

Nuo sanat on julkaistu Siionin Lähetyslehdessä, sotavuosina, jos nyt oikein muistan, niin uskon toimittajan tienneen, voiko niihin luottaa. Vieressäni on Päivämies vuodelta 1958, siinä näkyy olevan palstan täytteenä lyhyt lainaus Lutherilta;

"Jos toisella silmällä katsot lakiin ja toisella Kristukseen, olet jo kadottanut Kristuksen."