Siunauksen toivotuksin

[nuusku]

Nuuskulta:

"Itselläni on käsitys, käytät termiä ekumenian synnin peitteenä."



Käytän sitä siksi, että olen tottunut niin tekemään. Kaikki vl-kaverini ovat myös aina näin puhuneet.

Käytän sitä itsekin. Tarkoitinkin, että vaikutelmani mukaan sinä käytät sitä tottumuksen lisäksi myös ekumenian synnin peitteenä. Tarkoitukseni ei ollut sanoa, että pitäisin termin käyttöä paheksuttavana, vaan että sinulla ja eräillä muilla moppilaisilla termin käyttöön mielestäni liittyy muutakin kuin tottumus. Luulisin, että jos kysyisin sinulta, uskotko myös muissa joukoissa teoriassa voivan olla elävää uskoa, joko myöntäisit tai pidättäytyisit ottamasta kantaa. Tai jos kysyisin sinulta, pidätkö esim. Saaraleenaa uskovaisena, epäilen, ottaisitko asiaan kantaa.

Mielestäni ekumeenisten taipumuksiesi vuoksi on perusteltua vieroksua sitä, että ylikorostat meikäläisyys-termiä ja sen avulla kierrät mm. kutsumasta tätä kristillisyyttä Jumalan seurakunnaksi.

[Siansaparo]

Justpa joo; mie käytän sitä sanaa väärään tarkotukseen. Voi sua Nuusku!

Ekkanakin. Jumalan seurakunta tai Kristuksen seurakunta eivät merkitse miulle näkyväistä seurakuntaa. Ja sitäpaitsi kun oon saanut jo kahden puhujan suusta terveisiä puhujainkokouksesta, että elämänvanhurskaus kuuluu/sisältyy uskonvanhurskauteen, en tiedä mitä enää ajattelisin koko vanhoillislestadiolaisuudesta. Toivon mukaan kovin moni ei olisi kuitenkaan harhautunut tuossa em. asiassa. Lutherhan sanoo, että uskonvanhurskaus on mitä huolellisimmin erotettava muista vanhurskauden muodoista. Väitän, ettei puhujainkokouksesta tulleet terveiset tukeutuneet luterilaisuuden ytimeen, joka juuri on tuo kyseinen uskonvanhurskaus.

[metsätähti]

Tai jos kysyisin sinulta, pidätkö esim. Saaraleenaa uskovaisena, epäilen, ottaisitko asiaan kantaa.

Ups, apua... Lusikka lienee taas minulle kuulumattomassa sopassa, mutta pitääkö osata määritellä muut? Tiiän, että minulla on perin lyhyt taival takana tässä ryhmässä, mutta kovin hämmentäväksi koen tällaisen erottelun. Jotenkin mie olen ymmärtänyt, että se ei ole ihmisen tehtävä. Joku varmaan vääntää minulle ystävällisesti tarvittavan rautalangan aiheesta. Lähtökohtaisesti tuo on kyllä pelottava ajatus... ja kohta, jossa ihminen harhautuu kovin helposti omaa paikkaansa ylemmäksi. Luulisin. Eikä ole kovin houkutteleva ajatus sekään, että pitempään taivaltaneet lajittelevat toisiaan ja muita, vaikka tuntevatkin toisensa paremmin. Kaipaisin nyt sitä rautalankaselitystä.

[Taavetti]

Tai jos kysyisin sinulta, pidätkö esim. Saaraleenaa uskovaisena, epäilen, ottaisitko asiaan kantaa.

Ups, apua... Lusikka lienee taas minulle kuulumattomassa sopassa, mutta pitääkö osata määritellä muut? Tiiän, että minulla on perin lyhyt taival takana tässä ryhmässä, mutta kovin hämmentäväksi koen tällaisen erottelun. Jotenkin mie olen ymmärtänyt, että se ei ole ihmisen tehtävä. Joku varmaan vääntää minulle ystävällisesti tarvittavan rautalangan aiheesta. Lähtökohtaisesti tuo on kyllä pelottava ajatus... ja kohta, jossa ihminen harhautuu kovin helposti omaa paikkaansa ylemmäksi. Luulisin. Eikä ole kovin houkutteleva ajatus sekään, että pitempään taivaltaneet lajittelevat toisiaan ja muita, vaikka tuntevatkin toisensa paremmin. Kaipaisin nyt sitä rautalankaselitystä.

En tunne kyseistä ihmistä lainkaan henkilönä, sen sijaan olen lukenut hänen kirjoituksiaan, että (melkein) koko keskusyhdistyksemme SRK, ja sen työn tekijät, sekä useimmat paikalliset toimijat Rauhanyhdistyksillä, opettaisivat väärin. Ilmeisesti se tarkoittaa myös niitä sinulle tuttuja ja rakkaita henkilöitä siellä kotiseudullasi.
Yksinkertaistettuna saaraleena vaatii tai ehkä lievemmin edellyttää, että SRK järjestönä, tai sen puheenjohtaja, työvaliokunta, tai koko johtokunta pyytäisivät häneltä anteeksi joitakin kymmeniä vuosia vanhoja asioita. Vaikuttaa myös siltä, että Siansaparo myötäilisi niitä vaatimuksia. Korjannevat jos olen heidän mielihalunsa väärin tulkinnut.

Joka tapauksessa he samaan aikaan pyytävät tai edellyttävät keskusteluja, mutta toisaalta pelkäävät niitä niin, etteivät ole halunneet tai uskaltaneet mukaan silloin, kun niitä keskusteluja on järjestetty. N'äin olen lyhyesti sanoen asian käsittänyt, tarkempi kertominen edellyttäisi pidemmän analyysin. Nuusku kysyi Siansaparolta, pitääkö hän uskovaisena sellaista, joka monin keinoin taistelee uskovaisia vastaan.
En tiedä selvsnsikö tämä lainkaan, ainakin olen yrittänyt.

Samaa tarkoittivat "meikäläiset" sanan perusteita kyselleet, minä mukaan lukien. Syy on siinä, että se otetaan korostuneesti esille silloin, kun pyritään osoittamaan jotakin moitittavaa aikamme uskovaisissa, siis Rauhanyhdistysten toimijoissa. Samoin näkyy pyrkimystä asettaa Luther aikamme uskovaisten kanssa poikkeavien käsitysten kannattajaksi nillä monilla lainauksilla.

Sinänsä ei Lutherin opetuksissa, eikä niiden esittelyssä ole vikaa, ihmettelen vain sitä, millä (peitetyllä) tarkoituksella niitä on esitetty. Olikohan tämä nyt lainkaan rautalankaa?

[metsätähti]

Kiitos, oli siinä rautalankaakin. Osa jää hämäräksi varmasti juuri siksi, että teillä on yhteistä nettihistoriaakin niin pitkästi, että hankala on hahmottaa asioita kovin hyvin. Yksittäiset kommentit saavat silloin ihmettelemään enemmän, kun ei tiedä, mistä ne nousevat ja miksi ihmiset reagoivat niin kuin tekevät.

Saa nähdä, mille mallille se rautalanka muotoutuu, kun useampi kertoo näkemystään. Jään kuuntelulle.

[nuusku]

Tai jos kysyisin sinulta, pidätkö esim. Saaraleenaa uskovaisena, epäilen, ottaisitko asiaan kantaa.

Ups, apua... Lusikka lienee taas minulle kuulumattomassa sopassa, mutta pitääkö osata määritellä muut? Tiiän, että minulla on perin lyhyt taival takana tässä ryhmässä, mutta kovin hämmentäväksi koen tällaisen erottelun.

Taavetti näytti jo kertoneen asiasta, ja itselläni on myös käsitys, että seurakuntaopin kirkastuminen voi vasta-parannuksen armon saaneella kestää joskus jonkin aikaa. Ilmeisesti se vaihtelee jonkin verran henkilöstä riippuen, sillä esim. itse jostain syystä tiesin jo ennen parannuksen armon saamista, epäuskossa ollessani, että ei ole mitään muuta paikkaa vl-kristillisyyden lisäksi, jossa olisi mahdollista tulla autuaaksi.

Parin vuoden takaisessa suviseurapuheessa kerrottiin suurin piirtein sellainen tositarina, jossa joku oli saanut hiljattain parannuksen armon, ja sanonut, että hän kyllä uskoo tämän oikeaksi uskoksi, muttei osaa varmaksi sanoa, etteikö muissakin joukoissa voisi olla uskovaisia. Vanhemmat saarnamiehet olivat hänelle todenneet suunnilleen niin, että kunhan pysyttelet uskomassa ja Pyhä Henki saa olla sinun kotiopettajana, niin kyllä sinusta vielä tulee yhtä ahdasmielinen kuin meistäkin. Jonkun ajan kuluttua parannuksen armon saanut tapasi nämä miehet uudelleen, ja oli todennut heille, että oli käynyt juuri niin kuin he olivat hänelle sanoneet.

Edellinen tuli mieleen kirjoittaa lähinnä sen vuoksi, että en ollut varma Metsätähden hätkähtämisen syystä asiasta lukiessaan. Uskon, että oli Metsätähden ajatus asiasta sitten mikä tahansa, niin koska Metsätähti kertomansa mukaan on saanut parannuksen armon ja saanut epäuskon hedelmineen anteeksi, niin jos ei vielä ole niin Metsätähdestä varmasti vielä tulee seurakuntaopin osalta yhtä ahdasmielinen kuin meistä, kunhan Pyhä Henki saa jonkin aikaa opettaa Metsätähteä. Se lienee elävän uskon "väistämätön seuraamus".

Itselläni ei nyt ole mielessä Raamatun kohtia, mutta seuroissa on opetettu, että jos pitempään uskomassa olleella (siis ei hiljattain uudestisyntyneellä), joka on saanut aiemmin käsittää kolmannen uskonkappaleen mukaisen seurakuntaopin, pesiytyy mieleen sellainen ajatus, että "kyllähän tässä joukossa pääsee taivaaseen, mutta mistä sen tietää, josko muissakin joukoissa voisi uskovaisia olla?" .. niin että tällainen ajatus on syntiä, ja sellaisesta ajatuksesta on erittäin tärkeää tehdä parannus. Ekumeniasta on keskusteltu melko monessa ketjussa tällä foorumilla.

Tosin itse kullakin voinee joskus tulla epäilyksiä tästä asiasta, muistan niitä tulleen itsellenikin. Lutherin mukaan pahan ilman lintuja eli epäilyksiä ei voi estää lentämästä yli pään, mutta niiden ei pidä antaa tehdä pesää päähän. Päähän pesän tehneet epäilyksen synnit saa muiden syntien tavoin pestä evankeliumilla pois, jotta niistä pääsee vapaaksi.

Muita palstoja aiemmin lukeneena olen ollut ymmärtävinäni, että Siansaparo ei poissulkisi mahdollisuutta, että muissakin joukoissa voisi periaatteessa olla uskovaisia, ja että hän kätkisi edellisen ajatuksen meikäläisyys-termin taakse. Tästä syystä tulin huomauttaneeksi Siansaparolle asiasta. Toivoin saavani myös vahvistuksen Siansaparolta, että mikä hänen käsityksensä asiasta on. Jostain syystä hän kuitenkin väisti hänelle tekemäni kysymykset, vaikkeivät ne olleetkaan aivan suoria kysymyksiä, niin ajattelin Siansaparon silti ne kysymyksiksi ymmärtävän.

[metsätähti]

Parin vuoden takaisessa suviseurapuheessa kerrottiin suurin piirtein sellainen tositarina, jossa joku oli saanut hiljattain parannuksen armon, ja sanonut, että hän kyllä uskoo tämän oikeaksi uskoksi, muttei osaa varmaksi sanoa, etteikö muissakin joukoissa voisi olla uskovaisia. Vanhemmat saarnamiehet olivat hänelle todenneet suunnilleen niin, että kunhan pysyttelet uskomassa ja Pyhä Henki saa olla sinun kotiopettajana, niin kyllä sinusta vielä tulee yhtä ahdasmielinen kuin meistäkin. Jonkun ajan kuluttua parannuksen armon saanut tapasi nämä miehet uudelleen, ja oli todennut heille, että oli käynyt juuri niin kuin he olivat hänelle sanoneet.

Edellinen tuli mieleen kirjoittaa lähinnä sen vuoksi, että en ollut varma Metsätähden hätkähtämisen syystä asiasta lukiessaan. Uskon, että oli Metsätähden ajatus asiasta sitten mikä tahansa, niin koska Metsätähti kertomansa mukaan on saanut parannuksen armon ja saanut epäuskon hedelmineen anteeksi, niin jos ei vielä ole niin Metsätähdestä varmasti vielä tulee seurakuntaopin osalta yhtä ahdasmielinen kuin meistä, kunhan Pyhä Henki saa jonkin aikaa opettaa Metsätähteä. Se lienee elävän uskon "väistämätön seuraamus".

Kiitos Nuusku selvityksestä, jäämme katselemaan, mitä tapahtuu... Tutulta tuntuu juuri tuo, että minulla on tässä kohti usko ja rauha omalla kohdallani, mutta en totisesti uskalla sanoa yhtään mitään varmaksi kenenkään toisen osalta tai siitä, etteikö muuallakin voisi pelastua. Mutta niinpä jätän asian hautumaan, Jumala kirkastaa sen mitä kirkastaa ja ajallaan. Edelleenkään en uskalla sanoa suuntaan enkä toiseen, mutta jos nyt ei elävältä syödä, niin katsellaan rauhassa. (Hmmm, oikeastaan tuntuu oudolta tajuta, että olen tätä tietä kulkenut vasta 4 kk. Ja niistä yli 2 kk sairastanut pääsemättä seuroihin. Jospa tänä sunnuntaina pääsisin.)

[O.M]

Jumalan seurakunta tai Kristuksen seurakunta eivät merkitse miulle näkyväistä seurakuntaa.

Lutheria ja lestadiolaisuuden opetuksia paljon vertaillut Aulis Zidbeck on todennut, että Lutherille seurakunta oli samaan aikaan jotain näkyväistä ja jotain näkymätöntä. Miten se on mahdollista? Hengellisesti sokeille seurakunta on näkymätön ja hengellisesti näkökykyisille näkyvä. Näkökykyisetkin "näkevät" seurakunnan vain hengen/uskon silmin. Sokea saattaa pitää sellaista väitettä pöyhkeänä satuiluna.

Seurakunta on Pyhää Henkeä sydämissään kantavien ihmisten yhteisö. "Näin ollen ovat evankeliumin mukaan Jumalan kansaa vain ne, jotka ottavat vastaan luvatun Pyhän Hengen." (Augsburgin tunnustuksen puolustus.) Taisteleva seurakunta on sama kuin Jumalan armovaltakunta maan päällä. "Kristus esittää vertauksen taivaan valtakunnasta, toisin sanoen koko kristillisestä seurakunnasta, sellaisena kuin se esiintyy maan päällä ja jommoisena se on pysyvä maailman loppuun asti." (Huonepostilla.) "Tämän minä olen tällä erällä tahtonut puhua taivaan valtakunnasta, Jumalan valtakunnasta eli Kristuksen valtakunnasta, mikä kaikki tietää samaa." (Kirkkopostilla III.)

Voidaanko Jumalan valtakuntaa/seurakuntaa nähdä? Jos ihmiseltä puuttuu Pyhän Hengen tunteminen, ihminen ei "näe hengellisesti" eli tunne Jumalan valtakuntaa. Jeesus sanoi epäuskoiselle Nikodemukselle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa" (Joh. 3:3). Epäuskoiselle ihmiselle Jumalan valtakunnan näkemisen ensimmäinen edellytys on siten uudestisyntyminen, joka tapahtuu parannuksessa ja jonka merkki on kaste.

Niin ikään Jeesus totesi: "- - ei Jumalan valtakunta tule niin, että se taidettaisiin nähdä. Ei myös heidän pidä sanoman: katso tässä, katso siellä; sillä katso, Jumalan valtakunta on teidän keskellänne." Taas Jeesus puhui jostain näkymättömästä. Hänhän puhuu hengellisesti sokeille fariseuksille ja totesi heille ymmärrettävällä tavalla, että Jumalan valtakunnan tulemista ei voi nähdä. Niin ikään hän toteaa, ettei Jumalan valtakunta ole sidottu mihinkään maantieteelliseen paikkaan, vaan se liikkuu jalkojen päällä ihmisten mukana kaikkialla siellä, missä on elävästi kristittyjä ihmisiä. Sitten Jeesus kehottaa ottamaan silmävoidetta todetessaan: katso. Siellä ihmisten keskellä, sisällisesti uskovaisten ihmisten sydämissä, oli ja on Jumalan valtakunta. Toisille näkymättömänä, toisille hengen silmin "näkyvänä". Patmoksen Johannes kehottaa katselemaan samassa hengessä: "- - katso Jumalan maja ihmisten seassa" (Ilm. 21:3).

Hengen silmävoide on ihmeellistä. Se voi avata sokean näön.

Hengellisesti sokea maailma ei näe eikä tunne Pyhää Henkeä, mutta uskovaiset tuntevat (hengen silmin "näkevät") Hänet. "Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä." (Joh. 14:17.) Voi todella tuntua pöyhkeältä sellaisesta, joka ei näe eikä tunne Henkeä, että joku väittää tuntevansa ja jopa hengen silmin "näkevänsä". Seurakunta on Pyhää Henkeä sydämessään kantavien yhteisö, joten seurakunnan näkemisen kannalta on oleellista, tunteeko (/näkeekö hengen silmin) Pyhän Hengen vai ei.

kun oon saanut jo kahden puhujan suusta terveisiä puhujainkokouksesta, että elämänvanhurskaus kuuluu/sisältyy uskonvanhurskauteen, en tiedä mitä enää ajattelisin koko vanhoillislestadiolaisuudesta.

Tokkopa he ihan noin ovat sanoneet, kun Päivämiehessäkin kirjoitetaan eri tavalla kuin kerrot puhujien terveisinä: "- - Jumalan lapsi ei halua elää synnissä. Tämä näkyy elämänvanhurskautena, joka on uskon hedelmää - ei päinvastoin." (Päivämies 1/2010. S. 15.) Siinä ei sanota, että elämänvanhurskaus sisältyisi uskonvanhurskauteen, vaan että elämänvanhurskaus on uskonvanhurskauden hedelmää.

Luther-CD:lläni on luterilaisen teologin Franz Pieperin Kristillinen dogmatiikka. Siinä todetaan opillisesti melko vanhoillislestadiolaisittain:

"3. Uusi elämä ja sen ilmeneminen pyhityksenä ja hyvinä tekoina. Raamattu opettaa hyvin selvästi, että uusi hengellinen elämä on seurausta uskosta Kristuksen kautta kerta kaikkiaan ja täydellisesti aikaansaatuun sovitukseen ja sen vaikutusta (Gal. 2:20). Uudemmat, kriittiseen suuntaan kuuluvat teologit (Kaftan, Pfleiderer, Holtzmann) ovat sitä mieltä, että apostoli Paavali on tässä sekoittanut asiat (vrt. Holtzm., Neut. Theol. II, 149 ss.). He eivät nimittäin voi suoriutua siitä vaikeudesta, että Paavali toisaalta on sillä kannalla, että vanhurskautus on puhtaasti actus forensis, jonka tuloksena on vain ihmiselle luettu vanhurskaus (iustitia imputata), mutta että toisaalta samasta vanhurskautuksesta pitäisi seurata elämänvanhurskaus, joka on eettinen todellisuus (iustitia vitae eli habitualis). Raamattu opettaa kuitenkin selvästi, että vanhurskautus ja uusi elämä ovat syysuhteessa toisiinsa, se kun esittää, että usko syntien anteeksiantamukseen eli vanhurskautus on kaiken kristillisen elämän lähde (1. Joh. 4:11,19; Ef. 5:2; 4:32; Kol. 1:12 ss.; Room. 5:3 - 8:37; Gal. 5:24; vrt. Luther, St.L. IX, 232 s.; W.A. 401 , 298 s.). Mutta se, joka sekoittaa pyhityksen ja hyvät teot vanhurskautukseen, kuten Tridentinumissa tehdään, tekee raamatunmukaisen pyhityksen ja kaikki hengellisesti hyvät teot mahdottomiksi, niinkuin Raamattu voimakkaasti todistaa (Room. 7:5 - 6; 8:3; Gal. 3:2 - 3; vrt. Apolog., M. 148, 247;110, 8; suom. 143, 368; 108,129)."

[Siansaparo]

OM:ilta:

"Tokkopa he ihan noin ovat sanoneet, kun Päivämiehessäkin kirjoitetaan eri tavalla kuin kerrot puhujien terveisinä:"

Tarkennan. Ensimmäinen puhuja sanoi: "elämänvanhurskaus seuraa uskonvanhurskautta" ja toinen puhuja "Elämänvanhurskaus sisältyy evankeliumiin" (Luther: ne täytyy huolellisesti erottaa toisistaan). Ja muut läsnäolijat kuulivat ne ihan samoten, joten kuulin kyllä ihan oikein. Lisäksi eräs ystäväni kuunteli nettiseuroja sunnuntaina vähän joka puolelta ja niissä oli kerrottu tasan samat terveiset. Ja mielestäni Päikkärin kirjoituksen sisältö kokonaisuudessaan laulaa samaa laulua. Ja, sitä samaahan työkin, rakkaat ystäväni ootta aina sanoneet: evankeliumiin kuuluu neuvon sanat. Lutherin mielestä, jos evankeliumiin sotkee vähänkin lakia, siitä tulee kokonaan lakia myöskin. Se pitää kaikua puhtaana ja se on näkyväisen seurakunnan merkki.

En jaksa vastailla muihin kysymyksiin, koska se on saman vanhan jauhamista ja yhden osa-alueen oon luvannut jättää tällä palstalla rauhaan kokonaan.

[Taavetti]

Tarkennan. Ensimmäinen puhuja sanoi: "elämänvanhurskaus seuraa uskonvanhurskautta" ja toinen puhuja "Elämänvanhurskaus sisältyy evankeliumiin" (Luther: ne täytyy huolellisesti erottaa toisistaan). Ja muut läsnäolijat kuulivat ne ihan samoten, joten kuulin kyllä ihan oikein. Lisäksi eräs ystäväni kuunteli nettiseuroja sunnuntaina vähän joka puolelta ja niissä oli kerrottu tasan samat terveiset..

Tuosta en tainnut ymmärtää kuin osan, tai ovathan nuo kolme eri ilmaisua. Niistä ensimmäinen, "elämän vanhurskaus seuraa uskon vanhurskautta," toteuttaa täsmälleen kolmantena mainitun Lutherin määritelmän.Siinähän ne kaksi selvästi, Lutherinkin mukaisesti, erotetaan toisistaan. Sanojen välissä oleva "seuraa" sana sen kertoo. Ensin parannuksen vaikutuksena uskon vanhurskaus, sitten uskon vanhurskauden seurauksena ja vaikutuksena myös elämän vanhurskaus. Niin sen tulee mennä Jeesuksenkin opetuksen mukaan.

Ja mielestäni Päikkärin kirjoituksen sisältö kokonaisuudessaan laulaa samaa laulua. Ja, sitä samaahan työkin, rakkaat ystäväni ootta aina sanoneet: evankeliumiin kuuluu neuvon sanat. Lutherin mielestä, jos evankeliumiin sotkee vähänkin lakia, siitä tulee kokonaan lakia myöskin. Se pitää kaikua puhtaana ja se on näkyväisen seurakunnan merkki. .

Evankeliumiin kuuluvat myös neuvon sanat, siis neuvon henki ilman lain vaatimuksia. Siitä Jeesus antoi selkeän esimerkin, kun Hän sanoi fariseusten tuomalle syntiselle vaimolle: En minäkään sinua tuomitse, mene äläkä enää syntiä tee. Siinä oli anteeksiantamuksen lohdun, ja elämän vanhurskauteen opastava neuvon lause ainoan suoraan koskaan maata tallanneen erehtymättömän opettajan suusta. Tuskin kukaan rohkenee väittää, että Jeesus olisi saarnannut lakia sille syntiselle, jolle oli juuri antanut synnit anteeksi.

Vastaavia kohtia löytyy runsaasti Paavalin ja muiden apostolien kirjoituksista, niitä löytyy Lutherin kirjoituksista ja sellaisia on tullut eteeni lukuisissa vanhojen saarnamiesten, pappien ja muiden kirjoittajien teksteistä, joiden skannausta olen aloitellut syksyn aikana.

Kerrottakoon taas uudelleen lyhyesti lain vaatimusten ja evankeliumin neuvojen ero. Mooseksen kautta annettu laki siis vaatii tekemään oikein, mutta ei anna voimaa sen hyvän tekemiseen, vaan päinvastoin tappaa hengellisesti jokaisen, joka edes yrittää tehdä hyvää omalla voimallaan tai omaksi ansiokseen. Sellaista vaatimusta ei saa sekoittaa evankeliumiin hivenenkään vertaa.

Se ei kuitenkaan merkitse, ettei evankeliumi opettaisi uskovaista. Evankeliumi opettaa nostaen ja lohduttaen, niin kuin Jeesus sanoi syntiselle vaimolle ja muillekin, joille sai antaa synnit anteeksi. Se syntien anteeksi antaminen oli kyllä kauhistus sen ajan omavanhurskaille.
Samoin vaikka Paavali, Galatian maakuntaan kirjoittamansa, sinne tunkeutunutta lakihenkeä torjuvan kirjeensä lopussa, Paavali kirjoittaa melko pitkästi oikean uskon säilyttäviä neuvon sanoja. Ei Paavali ollut niin epäjohdonmukainen, että ensin lakihenkeä torjuttuaan, olisi saman kirjeen lopussa alkanut lakia galatalaisille kirjoittamaan. Kyllä ne Paavalin neuvot olivat nimenomaan evankeliumia, ne olivat ja ovat vieläkin evankeliumiin erottamattomasti kuuluvia neuvoja.

Tuohon lainauksen viimeiseen lauseeseen vielä tarkennus. Puhdas evankeliumi on ns. näkymättömän, ei suinkaan näkyvän seurakunnan merkki.

[O.M]

Tarkennan. Ensimmäinen puhuja sanoi: "elämänvanhurskaus seuraa uskonvanhurskautta" ja toinen puhuja "Elämänvanhurskaus sisältyy evankeliumiin" (Luther: ne täytyy huolellisesti erottaa toisistaan).

Ensimmäisen puhujan muotoilu on parempi, koska elämänvanhurskaus on uskonvanhurskauden hedelmää. Toisen puhujan muotoilu on epäonnistuneempi, mutta luultavasti tahaton ja on tuskin merkki mistään väärästä opista.

Luther on todennut: "Hyvät teot eivät tee kristittyä, vaan kristitty tekee hyviä tekoja. Niin kuin hedelmä ei tee puuta, vaan puu tuottaa hedelmän."

Sekoitat havaintojeni mukaan elämänvanhurskauden lainvanhurskauteen (=tekovanhurskaus=omavanhurskaus). Lainvanhurskaus on sellaista, jossa ajatellaan hyvien tekojen tekevän ihmisestä Jumalalle kelpaavan. Elämänvanhurskaus on sitä, jossa usko vaikuttaa ihmisessä mielensuunnan elää Jumalan tahdon mukaan. Kristitty ei vaella elämänvanhurskaudessa tekojensa, vaan uskonsa vuoksi. Kun on uskosta vanhurskas, on eri mielensuunta kuin lihallisilla ja omavanhurskailla.

mielestäni Päikkärin kirjoituksen sisältö kokonaisuudessaan laulaa samaa laulua. Ja, sitä samaahan työkin, rakkaat ystäväni ootta aina sanoneet: evankeliumiin kuuluu neuvon sanat. Lutherin mielestä, jos evankeliumiin sotkee vähänkin lakia, siitä tulee kokonaan lakia myöskin.

Neuvot eivät olekaan lakia, vaan osa evankeliumin kokonaisuutta.

Nähdäkseni et suoriudu siitä vaikeudesta, että vanhurskautus tapahtuu puhtaasti uskosta ja toisaalta samasta vanhurskautuksesta pitäisi seurata elämänvanhurskaus. Annat elämän siveyden lain alle.

[hepa]

2. Tim. 4:2
Saarnaa sanaa, pidä päälle sekä hyvällä että sopimattomalla ajalla, rankaise, nuhtele, neuvo kaikella siveydellä ja opetuksella;

Ap. t. 15:7
Mutta kuin suuri kamppaus ollut oli, nousi Pietari ja sanoi heille: miehet, rakkaat veljet! te tiedätte, että Jumala kauvan ennen tätä aikaa valitsi meidän seassamme, että pakanat piti minun suuni kautta evankeliumin sanan kuuleman ja uskoman. [/b]