VL-FOORUMI

Kirjoittaja **weha** » 22 Syys 2007, 23:17

Roomalaiskatolinen kirkko kastaa lapset. Uudestikastajat ovat
esittäneet, että lapsikaste on paavillista perua ja olisi sen vuoksi hyljättävä.
Tähän väitteeseen Luther vastasi seuraavasti:
Kuule itse, mitä pyhä Paavali sanoo 2 Tess. 2:4: ”Vastakristus
istuu Jumalan temppelissä." Jos nyt paavi on oikea Vastakristus,
kuten uskon, niin hänen ei ole määrä istua eli hallita kiusaajan
tallissa, vaan Jumalan temppeIissä... kristittyjen joukossa.
Ja koska hänen on määrä istua ja hallita, täytyy kristittyjen
olla hänen alamaisuudessaan... Jos nyt kristikunta on
paavin alamaisuudessa, niin sen täytyy todella olla Kristuksen
ruumis ja jäsen. Jos se on Kristuksen ruumis, niin sillä on oikea
Henki, evankeliumi, usko, kaste, sakramentti, avaimet,
saarnavirka, rukous, pyhä Raamattu ja kaikki, mitä kristikunnalla
tulee olla. Olemmehan mekin vielä paavikunnan alla
ja sieltä meillä ovat nuo kristittyjen aarteet. Sillä se vainoaa
meitä, kiroaa meidät, panee meidät kirkonkiroukseen karkottaa meidät, polttaa meitä, mestaa meitä ja käyttäytyy meitä
kristittyparkoja kohtaan niin kuin oikean Vastakristuksen
on määräkin käyttäytyä kristikuntaa kohtaan. Nyt sellaisten
kristittyjen täytyy todella olla oikein kastetuita ja olla oikeita
Kristuksen jäseniä, muutoin he eivät saavuttaisi sellaista voittoa
Vastakristuksesta kuoleman kautta. Me emme siis intoile
niin kuin hurmahenget, että hylkäämme kaikki, mitä paavilla
on keskuudessaan. Sillä siten me hylkäisimme kristikunnan,
Jumalan temppelin, kaikkineen, mitä sillä on Kristukselta.98)
Se, että paavikirkkoon sopivat kaikki Antikristuksen tuntomerkit
(2 Tess. 2), kuten Luther ja luterilaiset tunnustuskirjat esittävät, ei tee
lapsikastetta vääräksi, vaan pikemminkin edellyttää sen olevan oikean,
koska Antikristus hallitsee Jumalan temppelissä eli oikeitten kristittyjen
keskuudessa. Se, että paavikirkossa on oikea kaste, ei puolestaan
anna kristityille oikeutta kumartaa Antikristusta ja osoittaa sille
kuuliaisuutta.
Luther, St. Louisin laitos XVII, 2191.
LAPSIKASTEEN HYLKÄÄJIÄ
Seuraavat hylkäävät lapsikasteen:
Adventistit
Babtistit
Helluntailaiset (Saalem ja Siion)
Kristuksen seurakunnat
Maranata
Vapaakirkko
ym. ryhmittymiä
Jehovan todistajat
Mormoonit eli Myöhempien aikojen pyhien
Jeesuksen Kristuksen

Kirjoittaja **weha** » 22 Syys 2007, 23:28

Ote oli kirjasta "Lapsikaste on Raamatullinen".

Lauri Huovinen: "Niinpä vanhin tunnettu kreikankielisen Uuden Testamentin käännös,
syyrialainen, lausuukin, että Lyydia kastettiin pikkulapsineen." Kasteen lahja
elämälle, s. 32.

Kirjoittaja **Maarimi** » 23 Syys 2007, 13:52

Lapsikaste yleistyi 200 -luvun paikkeilla. Sitä ennen ihmisiä kastettiin henkilökohtaisen uskon perusteella.

Mielestäni kaste ei ole autuuden ehto, vaan niin kuin vl:tkin opettavat, että sillä on lähinnä symbolinen merkitys.

Tuo kasteen historia kyllä vähän mietityttää... kun niin mielellään kiistellään, kumpi on oikea lapsi- vai uskovien kaste!

Eiköhän sekin raamatusta selviä, kun oikein pähkäilee :wink:

Kirjoittaja **weha** » 23 Syys 2007, 15:07

Jotain kirkkohistoriaa, ihan vain mielenkiinnon vuoksi.

Polykarpos, Smyrnan piispa, oli apostoli Johanneksen oppilas ja
kärsi marttyyrikuoleman n. v. 167. Kun häntä yritettiin saada pilkkaamaan
Jeesusta, hän sanoi: "Kahdeksankymmentäkuusi vuotta
olen häntä palvellut eikä hän ole tehnyt minulle mitään pahaa. Kuinka
voisin pilkata Kuningastani, joka on minut pelastanut." Polykarpos
oli tullut Kristuksen palvelijaksi kasteessa. Hän oli 86 -vuotias ja
sinetöi todistuksensa marttyyrikuolemalla. Polykarpos oli kastettu
apostolisena aikana n. v. 81.

Justinus marttyyri mainitsee Apologiassaan Roomassa olleen n.
v. 150 - 155 "monia 60 – 70 -vuotiaita miehiä ja naisia, jotka oli tehty
Kristuksen opetuslapsiksi hamasta nuoruudesta". Sanonta viittaa
Jeesuksen kastekäskyyn. Kyseiset kristityt oli kastettu vuosien 80 -
95 välillä, siis apostolisena aikana.

Kirjoittaja **weha** » 23 Syys 2007, 15:22

Roomalaisen Hippolytoksen kirkkojärjestys vuodelta 215 käskee
menettelemään seuraavasti, kun perhe kääntyy pakanuudesta kristinuskoon:
"Ensiksi teidän on kastettava pikkuiset. Kaikki, jotka voivat
omasta puolestaan puhua (= tunnustaa uskonsa), puhukoot. Mutta
niiden puolesta, jotka eivät osaa puhua, tulee heidän vanhempiensa
tai jonkun toisen heidän perheeseensä kuuluvan puhua." Sitten kastettiin
miehet ja viimeksi naiset. Järjestys on mielenkiintoinen: lapset
102 ) Ks. Lutherin kootut teokset, St. Louisin laitos XX, 1721 s.
103 ) Joachim Jeremias, Die Kindertaufe in den ersten vier Jahrhunderten. Seuraavassa
esitetyt historialliset tiedot ovat etupäässä tästä kirjasta tai sen mainitsemista
lähteistä.

Raamatussa ei ole käskyä, että kastetulla lapsella tulee olla kummit.
Sen sijaan siitä on selvä sana, että ”Jokainen asia tulee vahvistaa
kahden tai kolmen todistajan sanalla" (Matt. 18:16; 2 Kor. 13:1).
Kaste on epäilemättä tällainen asia. Hätätapauksessa kaste voidaan
joutua toimittamaan ilman todistajia, mutta hätä ei lakia lue.

Kirjoittaja **Maarimi** » 23 Syys 2007, 22:05

Mielenkiinnosta minäkin :wink:

Tässä vähän Justinoksen 1 Apologiasta luvusta 61:

"61 Me selitämme senkin, millä tavalla olemme antaneet itsemme Jumalalle ja millä tavalla meidät on tehty uusiksi ihmisiksi Kristuksen kautta, jotta emme jättäisi mitään pois ja siten näyttäisi antavan vääristelevää kuvaa.

(2) Kaikkia, jotka ovat uskovat varmasti meidän lausumamme ja opettamamme asiat tosiksi sekä voivat sitoutua elämään oppimme mukaan, opetetaan rukoilemaan ja paastoten pyytämään anteeksiantoa aikaisemmin tehdyistä synneistä, ja me rukoilemme ja paastoamme heidän kanssaan.

(3) Sen jälkeen viemme heidät paikkaan, jossa on vettä. Siellä he saavat syntyä uudesti sillä samalla tavalla, jolla me itsekin olemme uudestisyntyneet. Sitten heidät pestään vedessä Jumalan, kaiken Isän ja Valtiaan, Pelastajamme Jeesuksen Kristuksen sekä Pyhän Hengen nimeen.

(4) Kristus on sanonut (Joh. 3:5 + Matt. 18:3): ”Jos te ette synny uudesti, te ette pääse taivasten valtakuntaan.” (5) Kaikille on selvää, ettei kerran syntynyt voi palata äitinsä kohtuun."

Kirjoittaja **weha** » 23 Syys 2007, 22:31

Siis pienokaiset syntyvät Jeesuskessa Kristuksessa tänne maailmaan (Room.5:18) ja kuinka usein Jeesus sanookaan, että pikkulasten on taivasten valtakunta.

1. Sillä hetkellä tulivat opetuslapset Jesuksen tykö, sanoen: kuka siis on suurin taivaan valtakunnassa?
2. Ja Jesus kutsui tykönsä lapsen, ja asetti sen heidän keskellensä,
3. Ja sanoi: totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule niinkuin lapset, niin ette suinkaan tule sisälle taivaan valtakuntaan.
4. Sentähden joka itsensä alentaa niinkuin tämä lapsi, se on suurin taivaan valtakunnassa.
5. Ja joka holhoo senkaltaisen lapsen minun nimeeni, hän holhoo minun.
6. Mutta joka pahentaa yhden näistä pienimmistä, jotka uskovat minun päälleni, parempi hänen olis, että myllyn kivi ripustettaisiin hänen kaulaansa, ja hän upotettaisiin meren syvyyteen...10. Katsokaat, ettette katso ylön yhtäkään näistä pienimmistä; sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina minun isäni kasvot, joka on taivaissa.

Kirjoittaja **Maarimi** » 27 Syys 2007, 16:35

"Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen."
(Mark.16:16)

"Matkan jatkuessa he tulivat paikkaan, jossa oli vettä. Silloin hoviherra sanoi: "Tässä on vettä. Estääkö mikään kastamasta minua?"

Filippos sanoi hänelle: "Jos koko sydämestäsi uskot, se on mahdollista." Hoviherra vastasi: "Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika."
(Apt.8:36-37)

Kirjoittaja **weha** » 27 Syys 2007, 21:03

Esitteleekö Maarimi noita kohtia väärällä ajatuksella? Yritätkö noiden kohtien valossa esittää ns. ratkaisukristillisyyttä? Parannuksen armo ja siten uskon saaminen on aina yksi Jumalan teko. Jumala yksin antaa hengellisesti kuolleelle ihmiselle mielenmuutoksen ja armonsa. Hengellisesti kuollut ihminen ei hengellistä ratkaisua kykene ikipäivänä tekemään

Jeesuksen ja koko Raamatun opetuksen mukaan pieni lapsi on suurin Jumalan valtakunnassa ja siten ovat myös uskovaisia. Vaikka olisimme menneet tuhlaajapojan tielle tai uudestikastaja lahkojen ojaan, niin kasteen liitto on aina Jumalan puolelta voimassa. Jumalan sana ja asetus ei mitään uusimisia tarvitse. Hengenluomaan yhteyteen kuuluu näet yksi Herra, yksi usko, yksi kaste (Ef.4).

Kirjoittaja **weha** » 27 Syys 2007, 21:32

Ettei nyt keltään menisi laki ja evankeliumi kohtalokkaasti sekaisin, muutaman kohdan epäuskoisen ihmisen tilasta haluaisin ottaa esiin.

2.kor.3:5. "Ei niin, että me olemme itse meistämme soveliaat jotakin ajattelemaan, niinkuin itse meistämme, vaan jos me olemme johonkuhun soveliaat, niin on se Jumalalta".

Vapaan tahdon kannattajat käyttävät tätä kohtaa:Joh.1:12." Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä"
Mutta jatkon lukiessa, se on moukari sitä vastaan: 13. "jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta".

Joh.6:63. "Henki on se, joka eläväksi tekee, ei liha mitään auta: ne sanat, jotka minä teille puhun, ovat henki ja elämä".
Jos ei liha mitään auta, niin on kerskaus pois.

Fil.2:13. "Sillä Jumala vaikuttaa teissä sekä tahdon että toimituksen, hyvän suosionsa jälkeen". Jne...

Kirjoittaja **weha** » 28 Syys 2007, 01:08

Emme tarvitse maassamme uudelleenkastamista, vaan uudelleen uskomista.

Uudelleenkastajat perustavat uskonsa omaan ratkaisuun ja tekoihin, jotka johtavat lapsikasteen kieltämiseen. Heidän mukaansa lapsi ei osaa uskoa ja näin uskosta tulee oma suoritus.

On totta, että yksin usko riittää. Siksipä se uskoo myös yhden kasteen...Lapsikasteen hylkääminen johtaa toisenlaiseen evankeliumiin. Senhän me tiedämme heidän opistaan ja uskostaan.

Kirjoittaja **weha** » 28 Syys 2007, 01:31

Olen juuri niin ymmärtämässä, että uudestikastajat ovat niitä vääriä, joita ei tule kuulla.

Matt.24:24. "Sillä väärät Kristukset ja väärät prophetat nousevat, ja tekevät suuria ihmeitä ja merkkejä: niin että myös, jos taitais tapahtua, valitutkin eksytettäisiin.
25. Katso, minä olen teille sen ennen sanonut".

Kirjoittaja **Ankka** » 04 Loka 2007, 11:54

Tässä ote Niilo Rauhalan runosta "Enkelin tuttu", on muuten aivan ihana runo, mutta aika pitkä, joten laitan vain osan tähän:

" Ei ole Isämme edessä
yhtään niin arvokasta
kuin on pieni lapsi,
uskomme esikuva.
Mieleeni vuosien takaa
nousee nyt monta lasta,
jotka kuolivat kehtoon
pieninä, kuihtuneina,
silloin kun kylien yli
sairaus outo kulki.
Tyhjäksi äidin syli
monessa kodissa muuttui,
mutta kodista kotiin
kaikui toivon sana:
Kristus Vapahtajana
lapset huomaansa sulki;
elämän sykkeen yli
kaartui jo armon taivas,
ennen kuin yksikään päivä
kehdon ylitse kulki.

Kristuksen tähden lapsi
vapaana syntyy tänne,
Golgatan ristin valo
lapsen sielussa paistaa,
Kristuksen laupiaas syli
lasta jo idussa kantaa.
Lehtenä puhtaampana,
joka puhkeaa oksaan,
lapsi silmänsä avaa....

Kirjoittaja **Taavetti** » 04 Loka 2007, 11:57

Runo taitaa olla kokonaisenakin Leikekansiossa. Eräällä runokurssilla kirjoittaja, Niilo -veli kertoi yhden tunnin aikana muutamien runojensa syntyvaiheista, tästäkin.

Vilkaisin Leikekansioon, runoa en löytänytkään. On varmaan poistunut suuren siivouksen yhteydessä vajaa vuosi sitten.

Kirjoittaja **timoteus** » 04 Loka 2007, 23:43

weha kirjoitti:Emme tarvitse maassamme uudelleenkastamista, vaan uudelleen uskomista.

Uudelleenkastajat perustavat uskonsa omaan ratkaisuun ja tekoihin, jotka johtavat lapsikasteen kieltämiseen. Heidän mukaansa lapsi ei osaa uskoa ja näin uskosta tulee oma suoritus.

On totta, että yksin usko riittää. Siksipä se uskoo myös yhden kasteen...Lapsikasteen hylkääminen johtaa toisenlaiseen evankeliumiin. Senhän me tiedämme heidän opistaan ja uskostaan.

Mihin se vauvakasteen hylkääminen johtaa? Katolinen kirkko, ortodoksinen kirkko, anglikaaninen kirkko jne jne kastavat vauvoja. Kaikki ovat täynnänsä epäuskoa ja jumalattomuutta. Pitäisikin kysyä mihin vauvakaste johtaa :wink:

Vain osa uskovien kastetta käyttävistä perustelee uskovien kastetta sillä että lapsi ei osaa uskoa. Niin tai näin, uskoi vauva tai ei niin kaste kuuluu pyhityselämään ja sitä ei ole vauvoilla.

Kirjoittaja **weha** » 05 Loka 2007, 00:16

Siis, ei aikuiskaste tuo mitään puhdasta seurakuntaa, ei ensinkään- Esim. mainitsemasani perinteisessä baptistiseurakunnassa kastetaan helluntailaisiakin uudestaan...Siis kysehän on siitä, että jo lapsena saatua kastetta ei tarvitse, eikä ole oikein uusia, sillä se on Jumalan sanana ja asetuksena aina voimassa. Kasteessa myös pieni lapsi siunataan kolmiyhteisen Jumalan nimelle, eikä siinä ole mitään väärää "Mihin ikänänsä säädän nimeni muiston, siinä olen ja siunaan teitä"...Siis, jos olemmekin menneet maailmaan tai uudestikastaja lahkojen ojaan, emme tarvitse uudelleen kastamista, vaan uudelleen uskomista...

Jo Raamatussa ja vanhassa virressä puhutaa luopumuksen mahdollisuudesta:
2.Tim.4:10. "Sillä Demas antoi minun ylön ja halasi tätä maailmaa ja meni Tessalonikaan"

Kirjoittaja **weha** » 05 Loka 2007, 00:26

Raamatussa on eräs esimerkki Simon noidasta, joka oli katalaa myrkkyä täynnä. Huomionarvoista on, että ei häntäkään kehoitettu enään uudestaan kasteelle, vaan parannukseen ja uskoon:

apt.8:16. (Sillä ei hän ollut vielä yhdenkään niiden päälle laskettu alas, vaan olivat ainoastaan Herran Jesuksen nimeen kastetut.)
17. Niin he panivat kätensä heidän päällensä, ja he saivat Pyhän Hengen.
18. Mutta kuin Simon näki, että apostolien kätten päälle-panemisen kautta Pyhä Henki annettiin, taritsi hän heille rahaa,
19. Sanoen: antakaat minullekin se voima, että kenenkä päälle minä käteni panen, se sais Pyhän Hengen.
20. Vaan Pietari sanoi hänelle: sinun rahas olkoon sinun kanssas kadotuksessa, että Jumalan lahjan luulet rahoilla ostettavan.
21. Ei sinulla ole osaa eikä arpaa tässä sanassa; sillä ei sinun sydämes ole oikia Jumalan edessä.
22. Sentähden tee parannus sinun pahuudestas, ja rukoile Jumalaa, että sydämes ajatukset sinulle anteeksi annettaisiin.
23. Sillä minä näen sinun olevan katkerassa sapessa ja vääryyden solmussa.
24. Niin Simon vastasi ja sanoi: rukoilkaat te Herraa minun edestäni, ettei mitään näistä, mitä te sanoitte, minun päälleni tulisi.
25. Mutta kuin he olivat todistaneet ja puhuneet Herran sanan, palasivat he Jerusalemiin, ja saarnasivat evankeliumia monessa Samarian kylässä.

Kirjoittaja **Maarimi** » 05 Loka 2007, 09:34

Kyllähän se vähän nöyryyttä vaatii, että ihan omia ajatuksiaan uskosta kehtaa kirjoittaa - kun siinä on se erehtymisen vaara :wink:

Mielenkiintoinen näkökulma tuo, että 'mihin vauvakaste johtaa'?

Tapakristillisyyteenkö?

Kirjoittaja **Taavetti** » 05 Loka 2007, 10:11

Maarimi kirjoitti:Kyllähän se vähän nöyryyttä vaatii, että ihan omia ajatuksiaan uskosta kehtaa kirjoittaa - kun siinä on se erehtymisen vaara

Mielenkiintoinen näkökulma tuo, että 'mihin vauvakaste johtaa'?

Tapakristillisyyteenkö?

Suurempaa nöyryyttä vaatii myöntää oma rajallisuutensa ja myöntää erehtyneensä. Vasta siitä alkaa uskossa kasvaminen, muistaen kuitenkin, että uudesti syntymä on kertakaikkinen, yhdellä hetkellä tapahtuva. Uskoon ei kasveta vähitellen, vaikka monet uskon asiat avautuvatkin vähän kerrallaan. Jumala sallii meidän kaikkien erehtyä joissakin kohdissa, ettemme ylpeiksi tulisi. Kuitenkaan kenenkään ei sovi väärää puolustaa, tai levittää, mutta jos sellaista on tapahtunut, erehtymiset ja synnit saa uskoa anteeksi.

Kirjoittaja **Maarimi** » 05 Loka 2007, 13:17

En minä ainakaan kykene tarkkaan määrittämään sitä hetkeä, jolloin minusta tuli uskovainen. Se on tietysti yksilöllistä, mutta omalla kohdalla puhuisin ennemmin kasvusta!

VL-FOORUMI

Lapsikaste

Lapsikaste

Paikallaolijat