Syntien anteeksiantaminen UT:ssä

[pikkupoika]

Onko mitään muuta kohtaa tuosta syntien anteeksiantamisesta muutakuin se kohta missä Jeesus antaa opetuslapsilleen sen lähetyskäskyn.

[Nepheg]

4. Johannes kasti korvessa ja saarnasi parannuksen kastetta syntein anteeksi antamiseksi.
5. Ja hänen tykönsä meni ulos koko Juudean maakunta ja Jerusalemin asuvaiset, ja kastettiin kaikki häneltä Jordanin virrassa, tunnustain syntinsä.

5. Mutta kuin Jesus näki heidän uskonsa, sanoi hän halvatulle: poikani, sinun syntis annetaan sinulle anteeksi.
6. Niin siellä olivat muutamat kirjanoppineista, jotka istuivat ja ajattelivat sydämessänsä:
7. Mitä tämä niin pilkkaa puhuu? Kuka voi synnit antaa anteeksi paitsi ainoaa Jumalaa?

18. Ja katso, miehet kantoivat vuoteessa ihmisen, joka oli halvattu, ja he pyysivät häntä viedä sihälle ja panna hänen eteensä.
19. Ja kuin ei he löytäneet kansan tähden, kusta puolesta he olisivat hänen saaneet sisälle, astuivat he katon päälle ja laskivat hänen lävitse katon vuoteinensa juuri Jeesuksen eteen.
20. Ja kuin hän näki heidän uskonsa, sanoi hän sille: ihminen, sinun syntis anteeksi annetaan sinulle.

44. Ja hän käänsi itsensä vaimoa päin, ja sanoi Simonille: näetkös tämän vaimon? minä tulin sinun huoneeses, etkä sinä antanut vettä minun jaloilleni; mutta tämä kyynelillä kasti minun jalkani ja ne hiuksillansa kuivasi.
45. Et sinä minun suuta antanut, mutta tämä, sittenkuin hän tähän tuli, ei ole lakannut minun jalkaini suuta antamasta.
46. Et sinä minun päätäni öljyllä voidellut; mutta tämä voiteella minun jalkani voiteli.
47. Minä sanon sinulle: sentähden että hänelle paljo syntiä anteeksi annettiin, niin hän paljon rakasti; mutta jolle vähempi anteeksi annetaan, se vähemmän rakastaa.
48. Niin hän sanoi hänelle: sinun syntis ovat anteeksi annetut.


Tässä koko asia selvästi:

22. Se Jumalan vanhurskaus, (sanon minä), joka tulee Jesuksen Kristuksen uskon kautta, kaikkein tykö ja kaikkein päälle, jotka uskovat: sillä ei ole yhtään eroitusta.
23. Sillä kaikki ovat he syntiä tehneet ja ei heillä ole mitään kerskattavaa Jumalan edessä.
24. He tulevat ilman ansiotansa vanhurskaaksi, hänen armostansa, sen lunastuksen kautta, joka on Jesuksessa Kristuksessa,
25. Jonka Jumala on armonistuimeksi asettanut, uskon kautta hänen veressänsä, osoittaaksensa sitä vanhurskautta, joka hänen edessänsä kelpaa, edelläkäyväisten syntein anteeksi antamisen kautta,

[pikkupoika]

KIITOS! :):)

[O.M]

Tässä on yksi selvimpiä kohtia, miten ihminen saa synnit anteeksi ja anteeksiantamuksen pantiksi Pyhän Hengen sydämeensä kuullessaan ja uskoessaan uskovaisen ihmisen julistaman evankeliumin Kristuksen sovitustyöstä.

Ap.t. 10:
"43 Hänestä kaikki prophetat todistavat, että jokainen, joka uskoo hänen päällensä, pitää hänen nimensä kautta synnit anteeksi saaman.
44 Kuin Pietari vielä näitä puhui, lankesi Pyhä Henki kaikkein niiden päälle, jotka puheen kuulivat."

Kävi juuri niin kuin raamatunkohdassa, johon viittasitkin.

Joh. 20:
"21 Ja Jesus taas sanoi heille: rauha olkoon teille! niinkuin Isä minun lähetti, niin minä myös lähetän teidät.
22 Ja kuin hän nämät sanonut oli, puhalsi hän heidän päällensä ja sanoi heille: ottakaat Pyhä Henki:
23 Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt."

Raamattu toteaakin, että usko tulee kuulemisesta.

"Niin tulee siis usko kuulosta, mutta kuulo Jumalan sanan kautta" (Room. 10:17).

Sen jälkeen kun ihminen on ensin itse saanut synnit anteeksi eli kun armo ihmistä itseään kohtaan on tapahtunut, hän saa myös itse valtuudet antaa syntejä anteeksi.

"Sentähden, että meillä senkaltainen virka on, sen jälkeen kuin armo meidän kohtaamme tapahtunut on" (2. Kor. 4:1).

[Nepheg]

"Sentähden, että meillä senkaltainen virka on, sen jälkeen kuin armo meidän kohtaamme tapahtunut on" (2. Kor. 4:1).

Selvästi käy ilmi, ettei kuka vain voi Pyhän Hengen virkaa toimittaa. Tarkemmin sanoen oikeastaan, kuka tahansa uskovaa teeskentelevä voi matkia, mutta sillä ei ole mitään virkaa.
Raattamaakin sanoi, että sellaisella papilla on korkeintaan oman kirkkonsa avaimet jos ei ole itse vastaanottanut armoa. Kaikillehan armoa ja syntien anteeksiantoa tarjotaan jossain vaiheessa elämää mutta moni sen katsoo ylen.
Millään ylpeydellä en asiaa sano, koska olen itsekin katsonut Jumalan kutsun useitakin kertoja ylen. On siis silkkaa armoa että tässä laumassa saan kulkea.

[pikkupoika]

Miten voi tunnistaa teesekentelvä ja aito?

[Taavetti]

Miten voi tunnistaa teesekentelvä ja aito?

Kun menet Rauhanyhdistyksen seuroihin, ei sinun tarvitsekaan sitä tunnistaa. Siellä ovat melkein kaikki oikein uskovaisia, siihen voit luottaa aivan hyvin. Jos haluat olla aivan varma asiasta, voit tietysti mennä vaikka puhujien tai vaikka seuraisännän puheille, he opastavat eteen päin, se on heidän tehtävänsä ja velvollisuutensa.

Näissä internet ympyröissä tunnistaminen on monesti mahdotontakin, varsin vähemmän kokeneellekin, kun enemmänkin kokenut menee helposti halpaan näissä internet keskusteluissa. Näitä Nepheg ilmeisesti tarkoitti.

[pikkupoika]

Minä en voi itseäni sanoa vanhoillislestadiolaiseksi... Pyrkimykseni olisi olla uskova samallatavalla. On vain niin hankalaa.

[Taavetti]

Minä en voi itseäni sanoa vanhoillislestadiolaiseksi... Pyrkimykseni olisi olla uskova samallatavalla. On vain niin hankalaa.

Perin yksinkertaista päästä vanhoillislestadiolaiseksi, monen mielestä liiankin yksinkertaista. Sen kun menet ja kerrot sen jollekin tietämällesi lestadiolaiselle, kun hän julistaa sinulle kaikki synnit anteeksi, sen jälkeen olet kanssamme samalla tavalla uskovainen.
Tiedän ettei se sitten inhimilliselle ihmiselle olekaan aivan niin yksinkertaista, sillä ihmisen luonto taistelee kaiken aikaa sitä vastaan. Muuta tietä ei kuitenkaan ole.

[pikkupoika]

noh, olenhan minä synnit ihmiseltä anteeksi saanut, mutta pitääkö ne pyytää joka päivä? riittää että on saanut vain kerran anteeksi? vai?

[Saunanaama]

Tuohon on melko yksinkertainen vastaus: riittää, että on kerran saanut syntinsä anteeksi.

Mutta, koska me emme ihmisinä tule rahtustakaan paremmiksi saatuamme armosta uskoa synnit anteeksi, me lankeamme yhä uudestaan ja uudestaan. Siksi tälle uskollemme on hyväksi pyytää vahvistusta samalla tavoin uudelleen ja uudelleen. Jotenkin ehdottoman pakollistahan se ei ole, mutta helpottaa kummasti koputtavaa omaatuntoa, kun matkalla on, jälleen kerran, tarttunut puseroon yhtä sun toista syntiä ja vikaa. Sitä jaksaa taas paremmin ja muistaa mihin on matkalla: taivaan kotiin.

Mutta synnit eivät ole sen enempää anteeksi, jos ne saarnataan useasti anteeksi, kuin mitä ne olisivat kerrasta. Synnit näet annetaan anteeksi kerralla ja ihan kokonaan, eikä yhtäkään jää jäljelle. Rippi ja evankeliumi on annettu meille lahjaksi, uskon vahvistukseksi - ei pakoksi ja taakaksi.

Jos sinulla pikkupoika-hyvä, on tullut sellainen olo, ettet mielestäsi ns. täytä vaatimuksia, eli sinulla on sellainen mieli, että saarnatun evankeliumin jälkeen olet tehnyt tekoja, jotka kuormittavat omaatuntoasi, sinulla on oikeus pyytää synninpäästöä uudelleen. Vastaavasti voit mennä seuroihin, vaikkapa jo tänään, ja uskoa siellä saarnasta tuo kolottava omatuntosi jälleen puhtaaksi. Älä hyvä mies enää pyristele vastaan, kun kerran sydämessäsi kuitenkin haluat uskoa. Me emme ole uskomassa omaa ansiotamme, mutta omasta tahdostamme me voimme kyllä pullikoida sitä uskoa vastaan. Mielestäni sinä teet juuri siten. Uskominen on niin lapsellisen helppoa, että älä turhaa tee siitä hankalaa.

[teejn]

Kirkkomme päätunnustus puhuu syntien anteeksiantamusta seuraavasta uskosta katoavana luonnonvarana, joka voi hoitamattomana kuolla. Tämän voi päätellä seuraavasta:

Seurakuntamme tuomitsevat ne, jotka väittävät, että kerran vanhurskautetut eivät voi menettää Pyhää Henkeä, samoin ne, jotka eivät tahtoneet antaa synninpäästöä kasteen jälkeen langenneille, kun nämä palasivat tehdäkseen parannuksen.

Siis kastettukin voi langeta, mikäli hänen uskoaan ei hoideta sanan ja sakramenttien kautta. Usko tosin on sillä tavoin aktiivinen, että sen hedelmänä seuraava rakkaus synnyttää halun hoitaa uskoa, mikäli henkilö on sisäistänyt tämän uskon eli siitä on tullut omakohtainen. Useinhan käy siten, että lapsena kastettu menettää uskonsa, koska a) hän ei ole saanut asiaankuuluvaa kasvatusta tai b) varttuessaan on kokenut, ettei usko ole hänen elämäänsä kuuluva asia.

Paavali kirjoitti roomalaisille, että evankeliumi on Jumalan voima itse kullekin uskovalle autuudeksi. Se saarnataan uskosta uskoon eli ennen uskoneen ihmisen kautta. Syy mainittiinkin edellä. Jos toimitaan päinvastoin, on silloin edessä se, että niinkuin te mittaatte, niin myös teillekin mitataan. Seurakunnalla ei ole oikeutta kieltää synninpäästöä katuvalta syntiseltä. Senkaltainen on avainten todellista väärinkäyttöä.

Voimme siis kadottaa tämän aarteen, joka meillä on. Ilmestyskirjan kirjoittaja varoittaa: Pidä mitä sinulla on, ettei kenkään sinun kruunuas ottaisi. Syntiinlangennut osamme ei ole kykenevä elämään sen mukaan, kuin Pyhä Henki ihmisen sydämessä opettaa. Syyllistymme päivittäin rikoksiin ja rikkomuksiin Jumalaa ja lähimmäistämme vastaan. Sen vuoksi täytyy näitä vikoja korjata, etteivät ne tulisi vieroittaviksi ja uskoa tuhoaviksi asioiksi. Vanha ihminen täytyy upottaa, jotta uusi, hyviin töihin sovelias minämme, voisi nousta tilalle. Tämä on Raamatun kielessä Kristuksen muotoon kasvamista. Tätä varten evankeliumikin on olemassa.

[Munkki]

Biblia 1.Joh.1: 9. Jos me tunnustamme meidän syntimme, niin hän on uskollinen ja hurskas, joka meille synnit anteeksi antaa ja puhdistaa meitä kaikesta vääryydestä,

Kirkkoraamattu: Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

Haluaisin kysyä: Tarkoittaako tuo raamatun kohta sitä, että Jumala puhdistaa syntinsä tunnustavan vääryydestä yhdellä kertaa ja kertakaikkisesti, vai onko puhdistus hiljalleen etenevää, koko maallisen elämän kestävää ?

[Taavetti]

Haluaisin kysyä: Tarkoittaako tuo raamatun kohta sitä, että Jumala puhdistaa syntinsä tunnustavan vääryydestä yhdellä kertaa ja kertakaikkisesti, vai onko puhdistus hiljalleen etenevää, koko maallisen elämän kestävää ?

Vastaus on kaksiosainen ja siis kahdella vastauksella annettava.
1. Kun ihminen saa armon uskoa syntinsä anteeksi ja niin laskea sen taakkansa Jeesuksen lunastuksen ansiosta pois harteiltaan, ovat kaikki synnit kerralla anteeksi annetut. Siitä silmäräpäyksestä alkaen, kun synnit ovat anteeksi, on ne anteeksi saanut aivan taivaskelpoinen. Niinhän oli ristin ryövärikin Jeesuksen todistuksen mukaan.

2. Sitten se toinen vaihe tai toinen vastaus. Kun näin syntinsä anteeksi saanut jatkaa elonpäiviään, saattaa entisyydestä tulla mieleen jotakin sellaisia asioita, joita kotiopettajaksi tullut Jumalan Pyhä Henki neuvoo panemaan pois aivan nimeltä mainiten. Siis tunnustamaan niitä jollekin sopivaksi katsomalle uskovaiselle, kuullakseen niidenkin yli erityisen anteeksi saamisen sanat. Näihin sekä tunnustamiseen, että anteeksi julistamiseen ja -uskomiseen antaa voiman kaikkivaltias Jumala omasta voimastaan jokaiselle hänen määränsä ja osansa mukaan. Ei sille tielle tarvitse eikä oikeastaan saa omien voimien varassa lähteä.
3. Laitanpa sitten kolmannenkin numeron, vaikka tämä olisi mahtunut toisen allekin. Nimittäin matkalla ja tiellä tulee monesti lankeemuksia, joita Pyhä Henki opastaa aivan edellä kerrotulla tavalla kertomaan luotetulle uskovaiselle, pyytämään ja uskomaan anteeksi silloin, jos niistä itse tuntee sisäistä murhetta ja surua, tai tietää niiden aiheuttaneen murhetta toisille ihmisille.

Tässä nyt lyhyeksi tarkoitettu vastaus. tulee sanoja kuitenkin tarkoitettua enemmän.

[nuusku]

Biblia 1.Joh.1: 9. Jos me tunnustamme meidän syntimme, niin hän on uskollinen ja hurskas, joka meille synnit anteeksi antaa ja puhdistaa meitä kaikesta vääryydestä,

Kirkkoraamattu: Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

Haluaisin kysyä: Tarkoittaako tuo raamatun kohta sitä, että Jumala puhdistaa syntinsä tunnustavan vääryydestä yhdellä kertaa ja kertakaikkisesti, vai onko puhdistus hiljalleen etenevää, koko maallisen elämän kestävää ?

Mä olen ajatellut, että syntien tunnustaminen on ensisijaisesti jonkinmoinen 'sisäinen' tapahtuma, jossa tunnustaa itsensä Jumalalle vikapääksi kaikkiin synteihin. Ja jatkuvasti nöyrtyy näin sisällänsä tunnustamaan. Korjatkaa, jos olen väärässä.

Ripistä olen käsittänyt, että se on armoetu, ja sitä ei saa halveksia mutta toisaalta kenellekään ei saa sanoa, että "sinun täytyy ripittäytyä" , eli Jumalan armo ei ole sen takana, että 'jos ripittäydyt, niin Jumala antaa anteeksi ja puhdistaa'.

Rippi on tärkeää, mutta jos korostaa rippiä liikaa, voi yksinäisellä vartiopaikalla oleva tulla raskautetuksi tilanteella ja ottaa ripistä taakan itselleen. Käsittääkseni kaikki synnit saa anteeksi yhdellä kertaa, ja jos jokin yksittäinen synti vaivaa, siitä saa puhua ripissä, mutta se ei ole anteeksisaamisen ehto. Jalkojen pesemiseen kuitenkin neuvotaan ja kehotetaan Raamatussa, joten se on tosi tärkeä asia, mutta musta tuntuu siltä, että pitäisi myös todeta, että uskovainen saa uskoa kaikki anteeksi myös ilman rippiä. Ei kai rippi ole tarkoitettu taakaksi, vaan armoeduksi. Jumalahan tietää syntimme ilman rippiäkin. Puhun siis tässä yhteydessä ns. salaripistä. ONhan myös muita ripin muotoja (rakkauden rippi, julkirippi...) mutta ehkä salarippi on tyypillisimmin puheenaiheena kun puhutaan ripistä?

Korjauksia? Kommentteja?

[O.M]

Biblia 1.Joh.1: 9. Jos me tunnustamme meidän syntimme, niin hän on uskollinen ja hurskas, joka meille synnit anteeksi antaa ja puhdistaa meitä kaikesta vääryydestä,

Kirkkoraamattu: Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

Haluaisin kysyä: Tarkoittaako tuo raamatun kohta sitä, että Jumala puhdistaa syntinsä tunnustavan vääryydestä yhdellä kertaa ja kertakaikkisesti, vai onko puhdistus hiljalleen etenevää, koko maallisen elämän kestävää ?

Jumala antaa kerralla kaikki synnit anteeksi, mutta koska synti aina tarttuu ja tekee matkanteon hitaaksi, hän puhdistaa evankeliumillaan meitä sitä mukaa kuin synti tarttuu, jos on halu käydä armolähteellä. Laajemmin kohta menee näin:

"6 Jos me sanomme, että meillä on osallisuus hänen kanssansa, ja vaellamme pimeydessä, niin me valehtelemme ja emme tee totuutta.
7 Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hänkin valkeudessa on, niin meillä on osallisuus keskenämme, ja Jesuksen Kristuksen, hänen Poikansa veri puhdistaa meitä kaikesta synnistä.
8 Jos me sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me petämme itsemme, ja ei ole totuus meissä.
9 Jos me tunnustamme meidän syntimme, niin hän on uskollinen ja hurskas, joka meille synnit anteeksi antaa ja puhdistaa meitä kaikesta vääryydestä,
10 Jos me sanomme: emmepä me syntiä tehneet ole, niin me teemme hänet valehteliaksi ja ei hänen sanansa ole meissä."

Heprealaisapostoli kirjoittaa samasta asiasta:

Hepr. 12:
"1 Sentähden myös me, että meillä on näin suuri todistusten joukko meidän ympärillämme, niin pankaamme pois kaikki kuorma ja synti, joka aina meihin tarttuu ja hitaaksi tekee, ja juoskaamme kärsivällisyyden kautta siinä kilvoituksessa, joka meidän eteemme pantu on,
2 Ja katsokaamme uskon alkajan ja päättäjän Jesuksen päälle, joka, vaikka hän olis kyllä taitanut iloita, kärsi ristiä, ei totellut pilkkaa, ja nyt istuu oikialla kädellä Jumalan istuimella."

[O.M]

Rippi on tärkeää, mutta jos korostaa rippiä liikaa, voi yksinäisellä vartiopaikalla oleva tulla raskautetuksi tilanteella ja ottaa ripistä taakan itselleen. Käsittääkseni kaikki synnit saa anteeksi yhdellä kertaa, ja jos jokin yksittäinen synti vaivaa, siitä saa puhua ripissä, mutta se ei ole anteeksisaamisen ehto. Jalkojen pesemiseen kuitenkin neuvotaan ja kehotetaan Raamatussa, joten se on tosi tärkeä asia, mutta musta tuntuu siltä, että pitäisi myös todeta, että uskovainen saa uskoa kaikki anteeksi myös ilman rippiä. Ei kai rippi ole tarkoitettu taakaksi, vaan armoeduksi. Jumalahan tietää syntimme ilman rippiäkin. Puhun siis tässä yhteydessä ns. salaripistä. ONhan myös muita ripin muotoja (rakkauden rippi, julkirippi...) mutta ehkä salarippi on tyypillisimmin puheenaiheena kun puhutaan ripistä?

Korjauksia? Kommentteja?

Noin olen ymmärtänyt asian pilkulleen. Varmasti jokaisella uskovaisella on halu pyytää ja uskoa synnit anteeksi, ja niin tehdäänkin, jos siihen vain suinkin on mahdollisuus. Yksinäisellä vartiopaikalla olevalla ei ole aina mahdollista purkaa sydäntään, mutta silloinkin kaikki synnit saa uskoa joka hetki armosta anteeksi. Armovakuutuksen syntien anteeksi antamisesta saa uskoa myös yleisestä saarnasta. Rippi on armoetu, josta Luther toteaa hyvin selvästi:

"Ripittäytymisestä olemme aina opettaneet, että sen tulee olla vapaaehtoista. - - Me opetamme siis ihmisille, kuinka ihmeellisen kallisarvoinen ja lohdullinen aarre rippi on ja varoitamme heitä halveksimaan tällaista kalleutta, joka annetaan keskelle suurta hätäämme. - - Jos näet joku sydämestään haluaa olla hurskas kristitty ja elää synneistä vapaana ja omatunto iloisena, hänellä on jo oikea nälkä ja jano, hän tavoittelee leivänpalasta suuhunsa, hän on kuin takaa-ajettu, helteen ja janon vaivaama peura, kuten 42. psalmi sanoo: "Niinkuin peura halajaa vesipurolle, niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala." Aivan samoin kuin peura kaipaa kipeästi raikasta lähdettä, niin minäkin ahdistuneena kaipaan Jumalan sanaa, synninpäästöä, ehtoollisen sakramenttia jne."
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/ik/rippi.html

[Munkki]

Kiitos vastauksista. Ensiksi hieman kysymyksen taustaa. - Olin viime kesänä yksin kesämökillä, ja koin kauheaa huonouden ja riitämättömyyden tunnetta. Monet elämän virheet painoivat tunnnolla.
Näin paikallislehdestä, että naapurikylässä oli seurat kyläkoululla. Ajaa koluutin mökkimopolla yli 20 km pitkin metsäteitä läpi erämaan seuroihin. Maltoin tuskin odottaa saarnan loppuosaa, ja tilaisuutta nostaa käsi ylös merkikisi halusta uskoa anteeksi kaikki synnin painolastit. Anteeksi julistuksen jälkeen istuin kokien paitsi helpotusta myös jonkinlaista ylpeyttä siitä, että olin saanut tuntoni puhtaaksi. Jotenkin mieleen nousi ajatus siitä kuinka tässä selvitään taas pitkän matkaa vaikka ilman seuroja. Jo saarnaa seuraavan kolehtivirren aikan huomasin eksyneeni ajatuksissani synninpoluille ainakin kolme kertaa. - Ilmeisesti Pyhä Henki osoitti minulle oikean tilani. Olen ajatellut noitten seurojen jälkeen, kuinka mahdotomaksi ja ahdistavaksi uskominen käy jos kantaa koko ajan mielessään omaa huonouttaan. Aivan kauhea on ajatus siitä, että jos äkillinen kuolema kohtaa juuri silloin kun tunnolla on selvittämättömiä syntejä.
Vastauksenne antoivat paljon lohtua ja ohjasivat luottamaan kertakaikkiseen iankaikkisen elämän antavaan Golgatalla ansaittuun sovitukseen.

[pikkupoika]

Tuli tuossa mieleen, kun puhuja puhui, että Saul eli Paavali joutui Jeesuksen ilmestyksen jälkeen lähtemään kaupunkiin, että joku antaisi hänelle synnit anteeksi.

Katsoin kyseisen raamatunkohdan, enkä ainakaan suoraan löytänyt kohtaa "antaa synnit anteeksi" vai tarkoitettiinko jollakin muulla tavalla tässä kohdassa tuota?
Tai sitten olen selannut muokattua raamattua tai olen muuten vaan vähän tyhmä.

Saulin kääntyminen
1 Saul uhkui yhä vihaa ja murhanhimoa Herran opetuslapsia kohtaan. Hän meni ylipapin luo [Ap. t. 8:1; 1. Kor. 15:9; Gal. 1:13; 1. Tim. 1:13]
2 ja pyysi tältä Damaskoksen synagogille osoitettuja kirjeitä, jotka valtuuttaisivat hänet vangitsemaan tuolle tielle lähteneet, sekä miehet että naiset, ketkä vain käsiinsä saisi, ja tuomaan heidät Jerusalemiin.
3 Matkalla, Saulin ollessa jo lähellä Damaskosta, taivaasta leimahti yhtäkkiä valo hänen ympärilleen.
4 Hän kaatui maahan ja kuuli äänen sanovan: "Saul, Saul, miksi vainoat minua?"
5 Hän kysyi: "Herra, kuka sinä olet?" Ääni vastasi: "Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat.
6 Nouse ja mene kaupunkiin. Siellä saat kuulla, mitä sinun on tehtävä."
7 Saulin matkatoverit seisoivat sanattomina. He kuulivat äänen mutta eivät havainneet ketään. [1. Kor. 9:1]
8 Saul nousi maasta, mutta kun hän avasi silmänsä, hän ei nähnyt mitään. Toiset veivät hänet Damaskokseen kädestä taluttaen.
9 Kolmeen päivään hän ei nähnyt mitään, ei syönyt eikä juonut.
10 Damaskoksessa oli Ananias-niminen opetuslapsi. Herra puhutteli häntä näyssä: "Ananias!" "Tässä olen, Herra", hän vastasi.
11 Herra sanoi: "Mene Suorallekadulle ja kysy Juudaksen talosta Saulia, jota kutsutaan Tarsolaiseksi. Hän rukoilee,
12 ja näyssä hän on nähnyt, että Ananias-niminen mies tulee sisään ja panee kätensä hänen päälleen, jotta hän saisi näkönsä takaisin."
13 Ananias vastasi: "Herra, minä olen monilta kuullut, kuinka paljon pahaa se mies on Jerusalemissa tehnyt sinun pyhillesi*. [Ks. selitystä Room. 1:1.]
14 Tännekin hän on tullut ylipappien valtuuttamana vangitsemaan kaikki, jotka huutavat avuksi sinun nimeäsi."
15 Mutta Herra sanoi hänelle: "Mene, minä olen valinnut hänet aseekseni, tunnustamaan nimeäni maailman kansojen ja kuninkaiden ja myös Israelin kansan edessä. [Ap. t. 23:11, 26:17,18, 28:28]
16 Minä tulen osoittamaan hänelle, että hän joutuu paljon kärsimään minun nimeni tähden." [Ap. t. 20:23]
17 Ananias lähti. Hän meni sisälle taloon, pani kätensä Saulin päälle ja sanoi: "Saul, veljeni! Herra on lähettänyt minut -- Jeesus, joka ilmestyi sinulle, kun olit matkalla tänne. Hän lähetti minut, jotta saisit näkösi takaisin ja täyttyisit Pyhästä Hengestä."
18 Samassa oli kuin suomut olisivat pudonneet Saulin silmistä, ja hän näki jälleen. Hän nousi jalkeille, ja hänet kastettiin.
19 Ruokaa nautittuaan hän taas voimistui. Saul viipyi jonkin aikaa Damaskoksessa opetuslasten luona

[Taavetti]

Lääkäri Luukaan kirjoitus Apostolien teoissa on ensinnäkin vuosikymmeniä suullisena kulkenutta perinnetietoa, toisaalta oppineen lääkärin taidokkaasti, mutta Jumalan Hengen vaikuttamana muistiin kirjoittamaa asiaa. Tapahtumien kulusta kerrotulla tavalla voimme olla täysin vakuuttuneita, vaikka yksittäiset lauseet ja keskustelut ovat saattaneet värittyä matkan varrella. Kaksi huomion arvoista asiaa tässä ainakin on. Ensiksi se, että Saulus sai herätyksen tunnolleen Damaskon tietä kulkiessaan, toiseksi se että Ananias julisti hänelle syntien päästön kaupungissa, jonne Saulus piti sokeana taluttaa.
Sen sijaan tarkkoja synnin päästön sanamuotoja emme tiedä, eikä meidän niitä tarvitsekaan tietää. Ulkonaiset sanat ovat vaihdelleet eri aikoina, vaikka Henki on pysynyt samana. Vanhan Testamentin profeetat julistivat synninpäästön yksinkertaisesti sanomalla, että Herra on ottanut sinun syntisi pois, tai että Jumala on armahtanut sinut, niin sanoi esimerkiksi Naatan Daavidille. Jeesus sanoi katuvalle ryövärille, että totisesti olet oleva Minun kanssani paratiisissa tänä päivänä. Luther julisti syntejä anteeksi Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, samoin varmaan tekivät monet hänen aikalaisensa. Voima tulee siitä Pyhästä Hengestä, jolla ne lausutaan, ei koskaan ulkonaisista sanoista, vaikka ne olisivat kuinka oikan kuuloiset.