Minä olen huomannut, että useimmiten monet asiat avautuvat paremmin 1776-käännöksestä. Runollinen kieli tavallaan auttaa itseä hahmottamaan asiaa. Tarkasti käännetty nykykieli sensijaan "järkeistää" asian, vie pois erilaisia vertaukuvallisia merkityksiä.
Luin just eilen ihan satunnaisen kohdan Laulujen laulusta, 1992 käännöksestä en ymmärrä asian tosimerkityksestä "hölkäsen pöläystä", mutta 1776-käännöksestä se, mitä ko. kohdassa tarkoitetaan, paljastuu välittömästi. Ilman bibliaa jäisi itseltäni ymmärtäminen siis tyystin unholaan.
1776:
5 Minä olen musta, mutta sangen otollinen, te Jerusalemin tyttäret, niinkuin Kedarin majat, niinkuin Salomon kirjoiteltu vaate.
6 Älkäät sitä katsoko, että minä niin musta olen; sillä päivä on minun polttanut: minun äitini lapset vihastuivat minun päälleni: he ovat asettaneet minun viinamäen vartiaksi, mutta en minä varjellut viinamäkeäni.
7 Sano minulle sinä, jota minun sieluni rakastaa: kussas laidunta pidät, ja kussas lounaalla lepäät? ettei minun pitäisi poikkeeman kumppanies lauman tykö.
1992:
5 Neito: Olen kyllä iholtani tumma, kuin Kedarin teltat, kuin Salomon telttakankaat, mutta, Jerusalemin tytöt, minä olen kaunis!
6 Älkää siihen katsoko, että olen tumma, että olen päivän paahtama. Veljeni kiusasivat minua, panivat vartioimaan viinitarhojaan. Omaa tarhaani en ehtinyt hoitaa.
7 Neito: Sinä jota rakastan, kerro, missä on laumasi laidun, minne viet lampaasi keskipäivän levolle. Muuten joudun peittämään kasvoni ja kulkemaan sinua etsimässä tovereittesi laumojen seassa.
