Mitä on lakihenkisyys?

[lukkari]

Omalla kohdalla saattaa juuri tällaista hempeyttä olla. Jos minä itseäni ajattelen ja tutkin, kyllä se tuollainen kovuus on lähellä. Monesti sitä kuitenkin haluaa rukoilla, että Taivaallinen Isä varjelisi niin, että omatunto pysyisi puhtaana. Huono puu kantaa huonoja hedelmiä... ?

Tällä tarkoitin sitä juuri, että omalla kohdalla olemme monesti hempeitä ja muilta vaadimme enemmän. Oma napa tahtoo olla se paras napa. Kristus jätti meille esikuvan.

Fil. 2

1 Jos siis joku neuvo on teidän tykönänne Kristuksessa, jos joku rakkauden lohdutus, jos joku hengen osallisuus, jos joku sydämellinen rakkaus ja laupius,
2 Niin täyttäkäät minun iloni, että teillä olis yksi mieli, yhtäläinen rakkaus, ja te olisitte yksimieliset ja yhtäpitäväiset.
3 Älkäät tehkö mitään riidan eli turhan kunnian kautta, vaan nöyryydessä pitäin toinen toisensa parempana kuin itsensä.
4 Ja älkään jokainen omaa parastansa katsoko, vaan myös toisen parasta.
5 Kullakin olkoon se ajatus, joka Kristuksella Jesuksella oli,
6 Joka, vaikka hän oli Jumalan muodossa, ei lukenut saaliiksi Jumalan kaltainen olla,
7 Vaan alensi itsensä, otti orjan muodon päällensä ja tuli muiden ihmisten vertaiseksi,
8 Ja löydettiin menoissa niinkuin ihminen, nöyryytti itsensä ja oli kuolemaan saakka kuuliainen, ja ristin kuolemaan asti.

[O.M]

Jos minä itseäni ajattelen ja tutkin, kyllä se tuollainen kovuus on lähellä.

Samoin tunnen oman osani kuin veli. Paljon olen itse anteeksi saanut ja paljon Kristus minussa haluaisi antaa anteeksi, mutta vanha aatami kiukuttelee vastaan. Sellainen rukous on Jumalan puoleen, että Kaikkivaltias antaisi taitoa puhutella rakkaudella uskossaan horjuvaa veljeä/sisarta.

[O.M]

Jossain (muistaakseni psalmeissa) kerrottiin Kristuksen tulemisesta ja kuinka Kristuksen sydämeen on kirjoitettu Herran lait.

Siellä sydämessä sen lain oikea paikka varmasti on, sieltä se oma tahto ja halu noudattaa kumpuaa.

Vekkulin ajatukseen liittyen: nimenomaan Kristuksen sydämestä nousee halu Jumalan mielen mukaiseen elämään. Uskon kautta on Hengen yhdyssiteenä sydämiimme vuodatettu Jumalan rakkaus, joka vaikuttaa meissä tahdon hyvään. Mutta tiedämme kuitenkin, että jäsenissämme vaikuttaa myös toinen laki, synnin laki. Perisynnin saastuttamasta lihastamme nousee halu kaikkeen syntiin: "Sisältä ihmisten sydämestä tulevat ulos pahat ajatukset, huoruudet, salavuoteudet, miestapot" (Mark.7:21). Näin elämme uskovaisinakin kaksiosaisina, syntisinä ja vanhurskaina. Liha ei tee parannusta, niin kuin Jeesus sanoo: "Mitä lihasta syntynyt on, se on liha" (Joh.3:6). Jumalan Henki uskovaisissa ihmisissä vaikuttaa tahdon Jumalan mielen mukaiseen elämään: "Mitä Hengestä syntynyt on se on henki" (Joh.3:6), "Hengen hedelmä on: rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävyys, hyvyys, usko, hiljaisuus, puhtaus" (Gal.5:22).

[Emka]

Noihin asioihin ei voi muuta kuin sanoa aamenta. Kyllä meillä on jokapäiväinen kilvoitus siinä että saisimme hyvän omantunnon kanssa elää.
Joskus kun tulee asioita jotka meinaavat ottaa vanhaan osaan, niin silloin on paras laskea ainakin useampaan kymmeneen,ettei lihan mielellä vastaisi loukkauksiin tai omassa jokapäiväisessä elämässä pystyisi elämään niin,ettei pahentaisi ketään.

Vanha sanonta; "Hyvä omatunto on paras pään alunen" pitää vieläkin paikkansa. Turmelus mielellä ei uni tahdo silmään tulla, mutta kun saa sopia ja evankeliumilla siunataan, niin unikin tulee.
Onneksi on näitä rakkaita saattomiehiä-naisia jotka auttavat ja rukouksinkin muistavat.

[Nepheg]

Tällä tarkoitin sitä juuri, että omalla kohdalla olemme monesti hempeitä ja muilta vaadimme enemmän. Oma napa tahtoo olla se paras napa. Kristus jätti meille esikuvan.

Raamatussa on hyvä vertaus kuinka nähdään toisten viat helpommin kuin omat:

Matt:7
3. Miksis siis näet raiskan, joka on veljes silmässä, ja et äkkää malkaa omassa silmässäs?
4. Taikka, kuinka sinä sanot veljelles: pidäs, minä otan raiskan silmästäs; ja katso, malka on omassa silmässäs?
5. Sinä ulkokullattu, heitä ensin malka ulos sinun silmästäs, ja katso sitte, kuinka saisit raiskan ulos veljes silmästä.

Ei mahda mitään, vertaus sopii allekirjoittaneellekin.

[Nepheg]

Vanha sanonta; "Hyvä omatunto on paras pään alunen" pitää vieläkin paikkansa. Turmelus mielellä ei uni tahdo silmään tulla, mutta kun saa sopia ja evankeliumilla siunataan, niin unikin tulee.
Onneksi on näitä rakkaita saattomiehiä-naisia jotka auttavat ja rukouksinkin muistavat.

Taivaan tosi.
Varsinkin seurojen jälkeen on levollisempaa ja iloisempaa mennä nukkumaan.
Mikäs siinä, kun synnin määrä on "minimissään" .

Sanoihan Lutherkin, että se ihminen on parhaiten valmistautunut, kun loppu tulee, jolla on synnit anteeksi.
Muuta ei tarvita, niin yksinkertaista sen evankeliumin ydin lopulta on.

[Taavetti]

Tällä tarkoitin sitä juuri, että omalla kohdalla olemme monesti hempeitä ja muilta vaadimme enemmän. Oma napa tahtoo olla se paras napa. Kristus jätti meille esikuvan.

Raamatussa on hyvä vertaus kuinka nähdään toisten viat helpommin kuin omat:

Matt:7
3. Miksis siis näet raiskan, joka on veljes silmässä, ja et äkkää malkaa omassa silmässäs?
4. Taikka, kuinka sinä sanot veljelles: pidäs, minä otan raiskan silmästäs; ja katso, malka on omassa silmässäs?
5. Sinä ulkokullattu, heitä ensin malka ulos sinun silmästäs, ja katso sitte, kuinka saisit raiskan ulos veljes silmästä.

Ei mahda mitään, vertaus sopii allekirjoittaneellekin.

Tässä on esimerkki Raamatusta, millaista voi olla uskovaisenkin kuivuus ja itsekkyys. Tavallisesti se ei kuitenkaan ole lakihenkeä eli kuivaa henkeä. Niillä kahdella saman suuntaisella synnin muodolla on ero. Vaikka vivahde on saman kaltainen, ero tulee esille pidemmissä keskusteluissa usein hyvinkin nopeasti. Vapaa armolapsikin voi joutua armottoman ja kuivan paikalle, tavallisesti hän sen pian huomaa itsekin, katuu ja kiirehtii pyytämään anteeksi. Vaikka ei itsekän huomaisi, pienestä vihjeestä sen kuitenkin huomaa. Sellaisessa tapauksessa sit äon sanottu kuivuudeksi, ja sellaista kohtaan armo ja evankeliumi on ehdottomana julistettava ja se kantaa arvoisiaan hedelmiä.

Kuiva henki, aikaisemin sanottu lakihengeksi, on armottomampi, se on sellainen kurkusta kuristavan palvelijan henki, joka ei itse edes huomaa vikaansa, ainakaan helposti. Se on itseriittoisuuden henki, kuten muutkin väärät henget yleensä ovat. Tässä tuli mieleen se tapaus, kun Jeesuken opetuslapset kerran Jeesuksen pois ollessa yritivät ajaa pois pahaa henkeä eräästä ihmisestä, eivätkä onnistuneet. Kun he myöhemmin kysyivät Jeesukselta, miksi se ei onnistunut, Jeesus vastasi, ettei tämä laji lähde kuin rukouksella ja paastolla. En nyt yritäkään selittää sitä lausetta, sen sijaan kiirehdin toiseen asian kohtaan.

Tässä keskustelussa on jo herätetty ihmetys, miten voi uskoa tunnustava olla samaan aikaan hempeä ja lailinen, miten hempeä henki ja lakihenki lyövät kättä toisilleen. Eivät ne edes kättä lyö, ne ovat saman väärän hengen kaksi eri laitaa. Siitä on useita esimerkkejä nähtävissä joillakin nettipastoilla näinäkin päivinä, niistä en kuitenkaan ala tässä enempää kirjoittamaan, eivät ne kuulu tähän. Tässä keskustelussa on jo esitetty yksi tyypillinen esimerkki Daavidista ja Naatanista. Saman kaltaisia olisi kerrottavaksi muitakin, yksittäistapaukset eivät ole kuitenkaan julkisen nettipalstan asioita, joten enempää en niistä kirjoita.

Yleisellä tasolla sen sijaan voi jotakin kirjoittaa, jospa asia sittenkin hiukan valottuisi. Jos havaitsee jonkun lähimmäisen elävän sellaista elämää, jonka tietää uskovaiselle sopimatomaksi, eikä siitä mitenkään asian omaista varoita. Vaikeneminen voi johtua arkuudesta, ei uskalla sanoa, koska lähimmäinen voi suuttua. Se on täysin mahdollista, siksi onkin syytä rukoilla oikeita sanoja, nöyryyttä ja hiljaisuutta, että oikein alhaalta käsin Laupiaan Samarialaisen hengessä korjaisi haavoittunutta.

Hempeys voi olla myös opillista, sen opillisen hempeyden kehittyminen oli pitkäaikaisen hivuttautumisen tulos. Ehkä myöhemmin voin kirjoittaa enemmän siitäkin, jos ilmenee tarpeelliseksi. On ollut vanha tapa kristillisyydessä, jos on pidempiaikaisesti seuroja, ainakin yhden puheen johdantona on ollut Kristuksen kirkkolakina tunnettu evankeliumin kohta. On aivan oikein ajateltu, että jos siitä ei muistuteta, se ajan oloon unohtuu ja muodostuu vääriä käsityksiä sen tiimoilta. Monin paikoin niin on käynytkin, valitettavasti, nyt en taida jaksaa enempää siitä kirjoittaa, jatkan toiste jos jaksan ja aihetta ilmaantuu. Nyt aloitin kirjoittamsen aikeena kirjoittaa muutamia huomioita Matti Suon kirjan perusteella, se kuitenkin jäi viereeni avoimeksi, kun nämä edellä kirjoitetut sanat ohjautuivat näpäimistölle.

Olkoon syy hempeyteen mikä tahansa, arkuus, opillinen hempeys tai joku muu, hempeyteen joutunut helposti jää tarkkailemaan sitä lähimmäistään, jota kohtaan on hempeäksi joutunut. Siinä tarkkailussa unohtu oma raadollisuus, kun valvominen hivuttautuu lähimmäisten vaellukseen. Jos siinä tilassa ottaa kuitenkin asian puheeksi, on jo ehtinyt kasvaa sisäistä kiukkua nuhtelijan mieleen ja Kristuksen rakkaus jää jonnekin taustalle. Opillinen hempeys saattaa myös edellyttää, että synti ja sen muodot on tuotava julki seurapuheissa ja saarnoissa. Se on yksi lakisaarnan vaatimuksen muoto, ei olekaan enää evankeliumin kuuluvia rakkuden neuvoja, vaan lakivaatimuksia lähimmäistä, jopa seurakuntaa kohtaan.

Voisi kai tästä enemmänkin kirjoittaa, jos ehtisi ja jaksaisi. Vajaaksi se kuitenkin jää, veljet ja sisaret täydentävät ja korjaavat. Ehkä itsekin jatkan joskus, ainakin referoimalla Matti Suon ja Heikki Jussilan kirjoja.

[Emka]

Taavetin kirjoituksessa oli meille kaikille hyviä neuvoja. Saamme rukoilla jokainen itsellemme "silmävoidetta" että näemme asiat uskon kannalta oikein ja niin kuin meille Raamatusta ilmoitetaan ja uskovaisten kanssapuheissa.

Totta,että esirukous on hyvin tärkeää, mutta jos selvästi huomaa että joku luisuu pois Jumalanvaltakunnan rakkaudesta, on se ihan sama jos annamme ystävämme mennä heikolle jäälle,emmekä siitä varoita, vaan taaempana pidämme aloita pystyssä,että ei ystävä menisi sinne. Sitten se onkin vakavampi asia jos ystävä jäihin tipahtaa ja jää ei kanna että avuksi menisi!

Siksi on uskovaisten yhteydessä tärkeää elää, Raamatussa sanotaan;

9 Kahden on parempi kuin yksin, sillä heillä on vaivannäöstänsä hyvä palkka.
10 Jos he lankeavat, niin toinen nostaa ylös toverinsa; mutta voi yksinäistä, jos hän lankeaa! Ei ole toista nostamassa häntä ylös.
11 Myös, jos kaksi makaa yhdessä, on heillä lämmin; mutta kuinka voisi yksinäisellä olla lämmin?
12 Ja yksinäisen kimppuun voi joku käydä, mutta kaksi pitää sille puolensa. Eikä kolmisäinen lanka pian katkea."

Jumalanvaltakunnassa meillä on uskolliset saattomiehet, tukijat ja myös neuvojat.

Jumalan lapsia yhdistää rakkaus toinen toisiinsa

Rakkaus on Pyhän Hengen suurin lahja, sielunvihollinen on sitä rakkautta rikkomassa, mutta seurakunnassa meitä hoidetaan armolla ja totuudella.

Näin Jumala hoitaa omiaan lammaslaumassaan,sillä Hän on luvannut olla omiensa kanssa maailman loppuun asti.

[Maarimi]

On ihanaa, jos joku huolehtii minustakin. Sellaista on tässä individualismia korostavassa maailmassa aivan liian vähän.

Sitten, jos huolehtiminen menee vahtimiseksi ja syntien kaiveluksi; ajautuu ihminen lain alle tarkkailemaan itseään, että kelpaako tällaisena. Siitä alkaakin olla jo kristityn vapaus kaukana!

[Emka]

Ihan piti kysyä,että oletko joutunut sellaisen kohteeksi?? Jumalanlapsen vapaus on silloin kaukana jos sellaista tapahtuu??

Itselleni Jumalanlasten joukko on rakas, minua on rohkaistu ja kannettu esirukouksin, Olen pienestä Siionista ja meillä kaikki tuntee toisensa. Myös sen arkisemmankin puolen, Sen sanon,että siellä kotisiionissa meidät tunnetaan ja autetaan jos tulee matkalla väsymystä ja epäilyksiä.

Tänä nettipalsta on myös ollut voimavarana ja tukijana. Täällä on henkilökohtaisia ystäviä joita olen saanut tavata monia,ja sama rakkauden henki vallitsee kaikkialla.

Taivaan Isän siunaamaa Uutta Vuotta kaikille palstalaisille. Toivottavasti saamme jatkaa samoissa merkeissä ensi vuonnakin. Jrt emka

[Taavetti]

Aivan oikein Maarimi kirjoitti, on syytä lukea sekä vanhaa, että uutta testamenttia. Vanha testamenttihan oli Jeesuksen ja apostolien ainoa Raamattu, jonka he tunsivat nimellä kirjoitukset. Muistelen lukeneeni uuden heräyksen ajan taisteluista, kuinka uuden heräyksen harhan nielaisseet olivat kyselleet vapaan evankeliumin julistajilta: Mistä te joka paikkaan sen verisen evankeliumin löydätte. Heille vastattiin: Mistä sitä ei sitten löytyisi, kun Mooses lain taulutkin priiskoitti verellä.

Samalla tavalla löytyy lupauksen ja lohdun sana uskovaiselle myös lain kymmenestä käskystä. Muistan lukeneeni rippikoulussa katekismukseen otettuna alun perin ensimmäiseen käskyyn kuuluvan kohdan. Katekismuksessa se oli kysymyksellä: Mitä Jumala kaikista näistä käskyistään sanoo? Ja vastauksena luin: Minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, mutta teen laupeuden tuhansille, jotka Minua rakastavat ja pitävät Minun käskyni.

Tässä on hyvä muistaa, ettemme omilla voimillamme voi rakastaa Jumalaa, emmekä Hänen tahtoaan noudattaa. Jumalan armovoimalla se tulee kuitenkin noudatetuksi, kun saame uskoa syntimme anteeksi. Jumalan armollinen tahto on, että uskomme Hänen poikansa päälle, kuten siitä itse Jeesskin sanoi sitä Häneltä kysyneelle.

Profeettojen kirja on vanhan testamentin varsinainen evankeliumin opetus ja lupaus, jonka lupauksen päälle sen ajan ihmiset saivat uskoa ja sen kautta vanhurskaiksi tulivat. Kuitenkin profeettain opetus on usein sangen karua, katsokaamme vaikka Hesekielin kirjasta.

Hesekiel 3
16 Ja kuin ne seitsemän päivää olivat kuluneet, tapahtui Herran sana minulle ja sanoi:
17 Sinä ihmisen lapsi, minä olen pannut sinun Israelin huoneen vartiaksi; sinun pitää kuuleman sanan minun suustani, ja varaaman heitä minun puolestani.
18 Kuin minä sanon jumalattomalle: sinun pitää totisesti kuoleman, ja et sinä varaa häntä etkä sano hänelle sitä, että jumalatoin lakkais jumalattomasta menostansa ja sais elää, niin pitää sen jumalattoman kuoleman synteinsä tähden; mutta hänen verensä tahdon minä vaatia sinun kädestäs.
19 Mutta jos sinä varaat sitä jumalatointa, ja ei hän käänny jumalattomuudestansa ja jumalattomasta tiestänsä, niin hänen pitää synteinsä tähden kuoleman; mutta sinä olet sielus vapahtanut.
20 Ja kuin vanhurskas luopuu vanhurskaudestansa ja tekee pahaa, niin minä sallin hänen loukata itsensä, ja hänen pitää kuoleman; sentähden, ettes ole häntä varannut, pitää hänen synteinsä tähden kuoleman, ja hänen entistä vanhurskauttansa, jonka hän tehnyt on, ei pidä muistettaman; mutta hänen verensä tahdon minä vaatia sinun kädestäs.
21 Mutta jos sinä varaat vanhurskasta, ettei hän syntiä tekisi, ja ei hän myös syntiä tee, niin pitää hänen totisesti elämän, että hän on neuvon ottanut; olet sinä myös sielus vapahtanut.
22 Ja siellä tuli Herran käsi minun päälleni ja sanoi minulle: nouse ja mene ulos kedolle, siellä tahdon minä puhua sinun kanssas.
23 Ja minä nousin ja menin ulos kedolle, ja katso, siellä seisoi Herran kunnia, niinkuin se kunnia, jonka minä Kebarin virran tykönä ennen nähnyt olin; ja minä lankesin maahan kasvoilleni,
24 Ja tulin virvoitetuksi hengessä, ja hän asetti minun jaloilleni, ja puhui minun kanssani, ja sanoi minulle: mene ja sulje itses huoneeses.

Kun tätä kohtaa etsin, avautui monia muitakin kallita kohtia, jotka jouduin jättämään pois, ettei tämä vallan lainauksista täyttyisi.

Tähän loppuun kirjoitan jatkoksi, ettei koskaan Jumalan lasten keskinäinen välittäminen ja rakkaus saa olla kyttämistä. Kyttäämisestä on rakkaus tyystin pois, vaikka sitä sellaiseksi mielellään kyttääjä sanoisikin. Kaikenlainen kyttääminen ja toisen vioissa valvominen vie valvomisen väärään, se on alkua kuivuudelle ja kuivalle hengelle, luultavasti se jo onkin sellaista.

[Taavetti]

Jos nyt ehtisin ja jaksaisin hiukan poimia kohtia Matti Suon kirjasta, kirja on koostettu veljen kirjoituksista Siionin Lähetyslehdestä ja mahdollisesti muistakin kirjoituksista.

Ensimmäiseksi kirjaan on otettu SioninLähetyskehdessä numero 1/1921 julkaistu kirjoitus. Otsikkona siinä on:

Lain vaikutus
ja se alkaa seuraavasti:
Laki kehottaa vihan, sillä kussa ei lakia ole, siellä myös ei ole ylitsekäymistä. (Room. 4:15)

Lain omituinen vaikutus ja virka on se, että se langettaa tuomion pahantekijälle. Joka on saatu rikoksesta kiinni, se tuodaan tutkittavaksi ja rangaistaan lain mukaan ansionsa jälkeen.
Pahantekijät usein kyllä kieltävät rikollisuutensa, mutta kun on varmat vieraat miehet olemassa hänen rikoksistansa, niin laki tuomitsee hänen rangaistukseen hänen syynsä mukaan huolimatta siitä vaikka hän itse kieltää syyllisyytenssä.
Näin maallinen laki menettelee pahantekijäin suhteen. Samoin Jumalan vanhurskas lakikin pahantekijät rankaisee...

Seuraavaksi otetussa Siionin Lähetyslehdessä 3/1919 juokaistun kirjoituksen otsikossa Matti Suo kysyy:

Onko Raamatun sana kuollut puustavi

Aihetta käsitellään monipuolisesti, en sitä tähän kirjoita, ainakaan vielä. Poimin kirjoituksen välistä muutamia kohtia esimerkiksi ja aiheen valaisemiseksi.
Mutta kun eivät lukemalla siitä rauhaa eikä elämää saaneet, niin ovat tulleet siihen johtopätökseen, että se on kuollut puustavi. Ja kun vielä Paavali sanoo: Puustavi kuolettaa, mutta henki tekee eläväksi. (2Kor. 3:6) Mutta jos Raamatun sana olisi kuollut puustavi, niin kuinka siinä sitten voisi olla kuolettava vioima, niinkuin sanat kuuluvat: Puustavi kuolettaa. Ei sanota puustavia kuolleeksi, vaan että puustavissa itsessään on kuolettava voima. Sanalla puustavi tarkoittaakin apostoli kymmenten käskyjen lakia, jota Jumala ei antanutkaan eläväksi tekemään. Sillä jos laki olisi annettu eläväksi tekemäänut synnin alle, että lupaus anettaisiin uskon kautta Jeessuksen Kristuksen päälle uskovaisille. (Gal. 3:21, 22)

Taas kehotan etsimään kirjan ja lukemaan senkin luvun, en jaksa sitä kokonaan tähän kopioida. eikä se aivan oikein olisikaan.

[Taavetti]

Jatkan pienellä koosteella Heikki Jussian kirjasta Kutsujan armo, otetuilla katkelmilla. Niissä Jussila valottaa uuden heräyksen lakihengen juuria, syntyä ja toimintaa. Teksti antaa myös pieniä viitteitä lakihengen yleiseeen olemukseen.
__ __ __

Edelleen lainaan Heikki Jussilan tekstiä, kirjasta Kutsujan armo, alkaen sivulta 59 kohdasta Uudestiheräyksen alku.

Kaikesta sydämestämme voimme vakuuttaa, että laestadiolaisessa kristillisyydessä oli korkein Pyhän Hengen lahja, rakkaus, vallitsevana ja kalliina täydellisyyden siteenä alusta uudenheräyksen alkuun asti. Kun sellainen rakkaus, josta edellä on kirjoitettu: ”Meidän pitää veljemme edestä henkemme paneman” särjettiin, niin voi sitä kauheaa Kainin työtä mitä uusheräys lähti tekemään. kun se sellaiset rakkauden siteet lähti katkomaan ja sen evankeliumin, jonka kautta Pyhä Henki ja sen korkein lahja oli saatu, turhaksi tekemään.
__ __ __

Uudellaheräyksellä on vanha alku, lausui Hanhi-Pieti Oulun sovintokokouksessa. Hän tarkoitti sillä sitä Kittilän lakilaisuutta, joka alkukristillisyydestä kulki eri raiteille ja jota hän sanoi läheltä seuranneensa. Se sai metsänhoitaja Silenin körttiläisyydestä basiliskuksen munat, joista uusi nousukas sai voimaa nousta näyttämölle ja lähteä liikkeelle ja joka uuden heräyksen uudella nimellä Kristillisyydestä lohkaisi eriseuran. Sillä eri hengellä ja eri opilla se tehtiin.

Se Kittilän kirkkoherran Karl Abiel Heikelin ja Hanhi-Pietin lupaus v. 1876 piispantarkastuksessa Kittilässä, että luopuvat Raattamaan ja Erkki-Antin synnin päästön käytöstä kristillisyydessä, nostatti Kittilässä aika kovan myrskyn, joka vasta hälveni jonkun verran, kun Heikel muutti Pudasjärven kirkkoherraksi v. 1883. Mutta se oli paikallista ua eikä raattamaalaiset pitäneet Heikeliä kristittynäkään, kun hänellä myös oli seurakuntaopissa eri käsitys.

Tarkoitus on jatkaa koostamista myöhemmin uusia kohtia poimien.

[O.M]

Esirukous voi olla joskus hedelmällisempää kuin veljen tai sisaren elämään puuttuminen.

Esirukous voi auttaa, esim. Jaakob kirjoittaa: "Rukoilkaat toinen toisenne edestä, että te terveeksi tulisitte. Vanhurskaan rukous voi paljo, koska se totinen on." (Jaak.5:16.) Jos kuitenkin katson itseäni, niin liian usein rukoukseni, etenkin esirukoukset, tuntuvat olevan vain sanalitaniaa, kaukana totisesta rukouksesta. Huono rukoilija ja huono esirukoilija olen ollut, jos omaa sydäntäni katson.

Raamattu kuitenkin kehottaa myös neuvomaan toinen toisiaan. "Ei antain ylön yhteistä seurakuntaa, niinkuin muutamain tapa on, vaan neuvokaat teitänne keskenänne, ja sitä enemmin kuin te näette sen päivän lähestyvän" (Hepr.10:25). Minulla oli joskus uskon kanssa vaikeaa, avoin kieltäminenkin oli mielessä. Kun seuroissa käynnit harvenivat, niin jotkut ystäväni jaksoivat kysellä, että mikä on, kun ei näy. Vanhaa aatamia se loukkasi. Oli vähän sellainen olo, että pitäisitte omista asioistanne huolta. Jälkeen päin olen kuitenkin ollut heille suuresti kiitollinen, että jaksoivat kysellä, vaikka vaikeaa se varmasti heillekin oli. On ollut tunne, että minua on kannettu ja huolehdittu.

Itse olen huono ja hidas neuvomaan. Vanha aatamani ei haluaisi itselleen kyylän mainetta. Lisäksi silloin kun viimein kärsin neuvoa, taito kuitenkin puuttuu. Noilla eväillä on huono lähteä neuvomaan. Kristuksen kirkkolaki kuitenkin edellyttää meiltä sitä.

"15 Mutta jos sinun veljes rikkoo sinua vstaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken yksinänsä. Jos hän sinua kuulee, niin sinä olet veljes voittanut.
16 Mutta jos ei hän sinua kuule, niin ota vielä yksi eli kaksi kanssas, että kaikki asia kahden eli kolmen todistajan suussa olis.
17 Mutta ellei hän niitä tahdo kuulla, niin sano seurakunnalle; ellei hän seurakuntaa tottele, niin pidä häntä pakanana ja Publikanina.
18 Totisesti sanon minä teille: kaikki, mitä te maan päällä sidotte, pitää myös oleman sidotut taivaissa: ja kaikki, mitä te päästätte maan päällä, pitää myös oleman päästetyt taivaassa." (Matt.18:15-18.)

Kahden kesken olen neuvonut veljiä/sisaria ja joskus harvoin myös porukassa, kutsuttakoon sitä sitten vaikka kahden tai kolmen todistajan läsnäollessa. Seurakunnan käsittelyyn asioita viedään nykyään äärimmäisen harvoin. Itse en ole koskaan vienyt ja jotenkin tuntuu, että rohkenisinko viedä edes painavista syistä. Toisaalta tuo kolmaskin käsittely on käyttöä varten tarkoitettu, mutta ehkä Jumala on tarkoittanut sen enemmän taisteluiden ajan työvälineeksi. Vähän olen sitä kuullut missään käytettävän.

On tosiaan syytä huomauttaa myös väärästä valvomisesta. Toisia ihmisiä ei pidä vahtia liikaa ja heidän yksityisyyttään on ainakin hyvien tapojen rajoissa kunnioitettava. Ensisijaisesti meidän on valvottava omassa kilvoituksessamme ja vaalittava omaa tunnonpuhtauttamme. Kun tiedämme, ettei se hyvin onnistu keneltäkään meiltä, niin myös syntiin langenneen veljen/sisaren puhuttelussa olisi osattava lähestyä alhaaltapäin. Puhutellessa pitäisi muistaa aina täysvalmius evankeliumin julistamiseen Herran Jeesuksen priiskoitetussa nimessä ja sovintoveressä vaikka seiniä myöten.[/i]

[Taavetti]

Siitä kahden tai kolmen todistajan ottamisesta ja lopulta seurakunnalle viennistä on sanottu niinkin, että alkuperäinen asian puheeksi ottaja, neuvoja voi olla viassa itsekin, tai joutua vikaan. Kun asia on pienen piirin ja/ tai seurakunnan käsittelyssä, tulevat kaikki osapuolet hoidetuiksi. Parhaimmillaan jokainen saa olla Hyvän Paimenen, Herran Jeesuksen hoidettavana. Se on hyvä paikka, kun saa uskoa omat syntinsä anteeksi ja saa jatkaa puhdistettuna vapaana lapsena aljetussa uskossa.

[Taavetti]

Sain taas poimituksi muutamia katkelmia Heikki Jussilan kirjasta: Kutsujan armo.
__ __ __

Heikki Jussilan muistelee uudenheräyksen alkua

Sivulla 60 Jussila muistelee: Olin ollut kaksi vuotta uskomassa, kun v. 1886 oli piispantarkastus Kittilässä ja kun Hanhi veljekset kaikki aidat ja laidat ja muurit siellä tallasivat. Siitä levisivät virisi siellä uusi keskinäinen kampaus, josta levisi tietoja kaikkialle kristillisyydessä. Sen johdosta Mikko Saarenpääkin matkusti Kittilään v. 1886 saamaan vahvistusta Jalasjärven sekaseuralle ja vahvistusta omalle piispaudelleen Hanhi- veljeksiltä.
__ __ __

Torniossa oli Hanhi-Pieti puhumassa ja sinne tuli tullivahti Porthan, joka keskeytti puheen kysymällä: ”Kuka vastaa siitä hirvittävästä vahingosta, jonka uusiheräys on tuottanut kristillisyydelle.” Suora kysymys, joka oli kohdistettu Hanhi- Pietille, sai suoran vastauksen: ”Minä vastaan.”
__ __ __

Siitä alkaen Saarenpää opetti Hanhi-Pietin käsityksen mukaan, että ”laki vallitsee ihmistä niin kauan kuin ihminen elää maan päällä.” (Room. 7:11) Samoin Oulun Stenius toi sen Hanhi-Pietin hengen ja opin kun kävi Kittilässä. Olen edellä maininnut, että Juho Mikkola Pietarista oli myös Kittilässä käydessään siihen ”syventynyt.” Olen myös maininnut Heikki Syväjärven siihen kääntyneen Kittilässä. ”Vähä hapatus koko taikinan hapattaa,” sanoo Paavali galatalaisille opin riidassa.
Sitten alkoi karvas juuri kasvamaan ja vastahakoisuutta tekemään. Kun sitten meni suuri saarnaajain joukko ”Kittilän valkeutta” hakemaan, niin he siellä saivat sen ”Kittilän mustan opin” ja kadottivat vanhurskauttamisen syntien anteeksi antamisen sanan kautta ja syvyydestä korkeuteen huutaminen alkoi. He palasivat Kittilästä sellaisella sanomalla, että entinen on hylättävä ja alettava uudesti.
__ __ __

Kun jumaluusopin tohtori Uuras Saarnivaara kirjassaan selittää ”uudenheräyksen syntyä,” niin hän lähtee Laestadiuksen lainomaisen käsityksen ja Raattamaan evankeliumin seurakuntakäsityksen erosta esitystään johtamaan. Mutta ei Laestadiuksella ollut sellainen lainomainen käsitys kristittynä kuin postillasta näkyy. Sillä siihen on otettu useita hänen saarnojaan, jotka Laestadius on saarnannut ennen kristityksi tulemistaan, kun hän itse oli syvimmillään lain opetuslapsena.
Miksi sellaisia lakisaarnoja sitten on postillaan otettu, kun niissä nuoret historian kirjoittajat eksytetään tärkeissä oppia koskevissa asioissa vääriin johtopäätöksiin? Sitähän Raatamaa ja kaikki kristityt silloin paheksuivat. Mutta kun Raattamaalta kysyttiin Kittilässä postillan painatusta, niin hän myönsi sen sillä ehdolla, ettei siihen oteta muua, kuin niitä saarnoja, joita Laestadius on kristittynä saarnannut. Mutta kun saarnakartat olivat hänen tyttärensä, Lotan hallussa ja hän asui Kittilässä lakilaisten pesäpaikassa Hanhi veljesten kotitalossa Jokelassa, niin eivät he totelleet Raattamaan eikä muidenkaan kristittyjen neuvoja.
__ __ __

Se seikka, ettei Laestadius seurakunnan virkaa käyttänyt, johtui yksinkertaisesti siitä, että heränneet ja uskovaiset tulivat hänen luoksensa asioistaan puhumaan, eikä hänellä seurakunnan pappina ollut tilaisuudessa laveammalta niin kuin Raattamaa apostolin virassa. Ei ollut Laestadiuksella siinä pietistisen opin pohja eikä käytäntö vaikuttavana tekijänä. Se on aivan tosiasia, jonka alkuajan kristityt yksimielisesti todistivat.

[O.M]

Siitä alkaen Saarenpää opetti Hanhi-Pietin käsityksen mukaan, että ”laki vallitsee ihmistä niin kauan kuin ihminen elää maan päällä.” (Room. 7:11) Samoin Oulun Stenius toi sen Hanhi-Pietin hengen ja opin kun kävi Kittilässä. Olen edellä maininnut, että Juho Mikkola Pietarista oli myös Kittilässä käydessään siihen ”syventynyt.” Olen myös maininnut Heikki Syväjärven siihen kääntyneen Kittilässä. ”Vähä hapatus koko taikinan hapattaa,” sanoo Paavali galatalaisille opin riidassa.

Ovatpa uudessaheräyksessä irrottaneet jakeen räikeästi asiayhteydestään (se on muuten 1. jae, ei 11.), Room.7:1-6.

1776 käännös

"1 Ettekö te tiedä, rakkaat veljet, (sillä minä puhun lain taitaville) että laki vallitsee ihmistä niinkauvan kuin hän elää?
2 Sillä vaimo, joka miehen hallussa on, niinkauvan kuin mies elää, on häneen lailla sidottu, mutta jos mies kuolee, niin hän on miehen laista vapaa.
3 Sentähden jos hän toisen miehen kanssa on miehensä eläissä, niin hän huoraksi kutsutaan; mutta jos mies kuolee, niin hän on laista vapaa, ettei hän huoraksi tule, jos hän toisen miehen kanssa on.
4 Niin olette te myös, minun veljeni, laille kuoletetut Kristuksen ruumiin kautta, että teidän pitää toisen kanssa oleman, joka on noussut kuolleista, että me Jumalalle hedelmän kantaisimme.
5 Sillä kuin me lihassa olimme, niin ne syntein himot, jotka lain kautta olivat meidän jäsenissämme, vaikuttivat kuolemalle hedelmää saattamaan.
6 Mutta nyt me olemme laista vapahdetut ja hänelle kuolleet, jossa me pidettiin kiinni: että me palvelisimme hengen uudistuksessa ja ei puustavin vanhuudessa.

1992 käännös

Vapaus laista

1 Veljet, tehän tunnette lain ja tiedätte, että laki hallitsee ihmistä niin kauan kuin hän elää.
2 Laki sitoo naimisissa olevan naisen mieheensä niin kauan kuin tämä on elossa. Mutta jos mies kuolee, nainen vapautuu siitä laista, joka sitoi hänet mieheen. [3. Moos. 20:10; 1. Kor. 7:39]
3 Jos hän miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle, hän on avionrikkoja. Mutta miehensä kuoltua hän on vapaa lain määräyksestä eikä tee aviorikosta, jos menee naimisiin toisen miehen kanssa. [Matt. 5:32]
4 Samoin on teidän laitanne, veljeni. Kristuksen kuolemassa te hänen ruumiinsa jäseninä olette kuolleet vapaiksi laista ja kuulutte nyt toiselle, hänelle joka on herätetty kuolleista. Näin me kannamme hedelmää Jumalalle. [Gal. 2:19,20, 5:18; Kol. 2:14]
5 Silloin kun vielä olimme turmeltuneen luontomme vallassa, ruumiissamme vaikuttivat lain herättämät syntiset himot ja me kannoimme hedelmää kuolemalle. [Room. 6:21, 8:8; Gal. 5:19]
6 Mutta kun nyt olemme kuolleet pois siitä, mikä piti meitä vallassaan, olemme päässeet vapaiksi laista. Nyt palvelemme Jumalaa uudella tavalla, Hengen mukaan, emme enää vanhalla tavalla, lain kirjaimen orjina. [Room. 6:4, 8:4; 2. Kor. 3:6]

Me, jotka kuulumme Kristukselle, olemme siis laista vapaat. Meidän opettajamme armo ei kuitenkaan opeta meitä tekemään syntiä, vaan kaiken jumalattoman menon ja maailmalliset himot hylkäämään ynnä siveästi, hurskaasti ja jumalisesti elämään.

[O.M]

"Ettekö te tiedä, rakkaat veljet, (sillä minä puhun lain taitaville) että laki vallitsee ihmistä niinkauvan kuin hän elää?" (Room.7:1.)

Emmehän me elä itsessämme, vaan olemme ristiinnaulinneet vanhan osamme yhdessä Kristuksen kanssa kuolemaan. Yhdessä Kristuksen kanssa kuolleista on noussut uusi ihminen, Kristus Henkensä kautta meissä, jota laki ei enää hallitse.

[Taavetti]

Lyöntivirheitä tulee, eikä edes ohjelman korjaustoiminta ilmoita, kun on numeroista kyse. Oli kirjassa ensimmäinen jae merkittynä, varmaan on vahingossa sattunut sormi kahdesti ykkösen päälle, eikä tullut tarkistetuksi. Kiitos O.M. kun oikaisit. Kirjoitin omalle koneellni Vordilla ja sen jälkeen kopioin tänne.

Olen tässä kirjoittaessani mietinyt, onko nykyisin jotakin sen ajan Kittilää vastaavaa paikkaa, jossa ihmiset kävisivät "pastöreeramassa. Näyttää siltä, että muutamat uskonnon varjolla kulkevat nettipalstat, joissa erilaiset hengellsiyydet vääntävät kättä keskenään, mutta kuitenkin yhdessä rintamassa parjaavat Jumalan valtakuntaa, taitavat olla sellaisia. Aiheellisesti niistä on varoitettukin, eivät ole uskovaisen oikeita opastuspaikkoja kristillisyyteen.

[Taavetti]

Jatkoa Heikki Jussilan: Kutsujen armo, poimintoja alkaen sivulta 69

Kun Hanhi – Pieti oli ollut Jalasjärvellä ja löytänyt siellä samanlaisen kristillisyyden kuin Kittilän uudestiheränneet, niin hän usein siitä kertoi: ”Siellä armon penikat vinkuivat pöydän alla eikä ollut yhtään Jotunin hurttaa, jotka sieppaavat koko voilimpun pöydältä.” Kun huomautettiin, että ei siellä ole ollut puhdas henki eikä oppi, kun ne ovat liittyneet paikkakunnan varhaisherännäisyyteen ja pikku ryyppynenkin on ollut luvallinen, niin hän vain niitä esitti esikuvaksi ja kehotti Mikko Saarenpäätä kutsumaan seuroja pitämään.
_ __ __

Sívulta 73. Vuonna 1899 oli Hanhi-Pieti kutsunut Lindsrömin Pietarista Kittilään joulusaarnaajaksi. Hän tutki ja tuomitsi siellä kristityitä. Kun hän Vaaran Juholle oli sanonut: ”Käännä katseesi helvettiin,” niin Juho tuli sairaaksi. Hänen täytyi lähteä kotia. Palatessaan poikkesi Paksuniemeen ja Feetun Hannalle, hän kertoi, mitä hänelle oli tapahtunut? ” Mitä sinä sinne menit? Panehan tuohon sänkyyn lepäämän, minä keitän sinulle kahvia ja saarnaan synnit anteeksi, niin sillä sinä siitä taudistasi pääset.” Niin tapahtuikin, Juho meni iloiten kotiansa.
_ __ __

Surullisinta kaikesta oli se, että uudestiheräyksessä opetettiin parannuksen kautta hylkäämään entinen kristillisyys ja että Jeesuksen verestä synninpäästössä puhuttiin pilkallisesti. Moni saarnaaja kulki parannusta tekemässä siitä, mitä he olivat ennen saarnanneet. Kun Rasi-Matti pyysi Haapajärvellä ”Isolta- Amalialta” anteeksi sitä, että hän oli tällekin saarnannut viime matkalla synnit anteeksi, niin Amalia polkaisi jalkaansa ja heitti päätänsä ja karjaisi: ”Mutta kauppoja ei pureta! Kun minä, suuri syntinen sain suuren armon, niin kauppoja ei pureta.”

Vieläkin murheellisempaa oli se, että uuden hengen ihmiset kääntyivät , ei omista rikoksistaan parannusta tekemään, vaan syyttämään niistä oppia ja evankeliumia. He kääntyivät näin Pyhän Hengen saanutta seurakuntaa vastaan. Kun Pyhä Henki oli heistä paennut, niin paha henki tuli sijaan. He saivat toisen hengen, eriseuran hengen, joka kaikkialla nosti kapinan seurakuntaa vastaan, Se ei antanut rauhassa pitää seuroja. Se ei sallinut rauhassa puhujain puhua. ”Ne nukuttavat teidät evankeliumilla, pitää saarnata laki,.” he huusivat ja ärjyivät. Heidän silmänsä ja kasvonsa todistivat vihasta, mikä heillä oli entistä oppia ja evankeliumia vastaan.
__ __ __

Sivulta 81. Jo ennen uuttaheräystä oli Kittilässä niin jyrkkä vastustus syntien anteeksi antamuksen oppia ja julistusta vastaan, että vastustajat samassa kylässä pitivät toisia seuroja silloin, kun Juhani Raattamaan seurat olivat Erkkilän talossa. On mielenkiintoista, että Kittilän piispantarkastus pöytäkirjassa jo vuodelta 1876 sanotaan Hanhi-Pietin luvanneen nousta taistelemaan Raattamaan synninpäästöoppia vastaan.
_ __ __

Ei missään eriseurassa ole totuuden henkeä, vaan valheenhenki. Se on kavala puheella, kuten esim. Bileamin ja nikolaittain sekä Isebelin oppi Jumalan seurakunnan sisällä Jumalan palvelijoita vietellyt. Kun Jumala on tullut taistelemaan suunsa miekalla heidän kanssansa ja panemaan suureen vaivaan eri opin kanssa huorin tekijät, niin siitä se on kysymys tässä aikammekin taistelussa.
_ __ __

Kirja, Kutsujan armo, josta nämä koosteet on otettu, on ensi kerran julkaistu vuona 1948, joloin niin sanottu Antinpäivän henki oli voimissaan.