Sakramenteista

[Sinikettu]

Se pappi, joka äitini kanssa jutteli, sanoi, että lestadiolaisten oppi on eksytystä... Olin unohtanut, että minullakin tuo Svebiliuksen katekismus on (viime kesänä sain sen kirpputorilta 25 sentillä) ja niinhän siellä selkeästi sanotaan kuin edellä olette minulle kirjoittaneet. Pitäisikö kysyä kuka tässä eksytystä opettaa...

Matt. 26: 26 - 28: Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: "Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini."
Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: "Juokaa tästä, te kaikki. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. (92 käännös)

Tulkitsisivatko muut sitten tuon raamatun kohdan niin, että tämä tarkoittaa sitä, että juomalla Jeesuksen veren saa synnit anteeksi, vai mistä lienee johtuu sellainen ymmärrys?

[kehakukkanen]

"Jotta saisimme tämän uskon, on asetettu evankeliumin opettamisen ja sakramenttien jakamisen virka. Sanaa ja sakramentteja välineinä käyttäen lahjoitetaan Pyhä Henki, joka niissä, jotka kuulevat evankeliumin, vaikuttaa uskon missä ja milloin Jumala hyväksi näkee. Toisin sanoen Jumala vanhurskauttaa Kristuksen tähden eikä meidän ansiomme tähden ne, jotka uskovat, että heidän Kristuksen tähden otetaan armoon, jotta me uskon kautta (Gal. 3:14) saisimme luvatun Hengen (Gal. 3). Seurakuntamme tuomitsevat kasteenuusijat ja muut, 9 jotka katsovat, että Pyhä Henki tulee ihmisiin ilman ulkonaisen sanan välitystä heidän omien valmistelujensa ja tekojensa avulla." (Augsburgin tunnustus, kohta V)

Kysyn, kun en ole ymmärtänyt. Mihin perustuu se opetus teillä (en itse ole vl), että sakramentti jonka toimittaa epäuskoinen pappi, on pätevä, mutta synninpäästö, jonka antaa epäuskoinen pappi, ei ole pätevä? Kun Augsburgin tunnustus kuitenkin ne selkeästi rinnastaa.

[Weha]

No ensinnäkin tämä opetus perustuu Raamattuun. Ei siis uskota sananpyhyys oppiin, vaan vain Pyhän Hengen viran kautta ihminen saa parannuksen armon, eli Pyhän Hengen:

2.kor.3:6. Joka meitä soveliaiksi tehnyt on Uuden Testamentin virkaa pitämään, ei puustavin, vaan Hengen; sillä puustavi kuolettaa, vaan Henki tekee eläväksi...8. Miksi ei siis paljoa enemmin sillä viralla, joka hengen antaa, pitäisi kirkkaus oleman?

Jumalan vanhurskaus siirtyy uskovaiselta toiselle: Room.1:17. "Sillä siinä se vanhurskaus, joka Jumalan edessä kelpaa, ilmoitetaan uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: vanhurskaan pitää elämän uskosta".

Joh.20:21. Ja Jesus taas sanoi heille: rauha olkoon teille! niinkuin Isä minun lähetti, niin minä myös lähetän teidät.
22. Ja kuin hän nämät sanonut oli, puhalsi hän heidän päällensä ja sanoi heille: ottakaat Pyhä Henki:
23. Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt.

Tästä voisi antaa vaikka muutamia esimerkkejä Raamatusta:

Paavali kirjoittaa korintialaisille:1.kor.4:15. Vaikka teillä Kristukseen uskovina olisi tuhansia kasvattajia, teillä on vain yksi isä. Minähän teidät olen evankeliumia julistamalla synnyttänyt Kristukseen Jeesukseen uskoviksi.

Ja kuitenkin Paavali oli kastanut korintossa vain muutaman: 1.kor.1:16. Niin, Stefanaan perhekunnan olen myös kastanut, mutta ketään muuta en muista kastaneeni.
17. Eihän Kristus lähettänyt minua kastamaan vaan julistamaan evankeliumia, ei kuitenkaan viisain puhein, koska Kristuksen risti silloin menettäisi merkityksensä.

Kaste ei siis uudestisynnyttänyt korintialaisia, vaan evankeliumin julistus. "Usko tulee kuulosta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta".

Ef.lut.tunnustuskirjamme opettavat kolmenlaista kasteoppia.

1. s.186, 5 Sanan ja sakramentin vaikutus sama

2. Sitoo uudestisyntymisen kaseeseen:. ...Perisynti on todella synti, joka tuo iankaikkisen kuoleman niille, jotka eivät kasteen ja Pyhän Hengen voimasta synny uudestaan s.52.

3. on se jota itse edustan: "Myös ne jotka ovat uskossa ennen kastetta tai tulevat kasteessa uskoon, saavat uskon ulkonaisen, edeltävän sanan välityksellä" (s.276 kohta 7).

[O.M]

Kysyn, kun en ole ymmärtänyt. Mihin perustuu se opetus teillä (en itse ole vl), että sakramentti jonka toimittaa epäuskoinen pappi, on pätevä, mutta synninpäästö, jonka antaa epäuskoinen pappi, ei ole pätevä? Kun Augsburgin tunnustus kuitenkin ne selkeästi rinnastaa.

Sakramentteja ja sanaa ei rinnasteta, vaan todetaan niiden kulkevan käsi kädessä: missä Jumalan sana oikein saarnataan, siellä myös sakramentit oikein toimitetaan. "Sanaa ja sakramentteja välineenä käyttäen" tarkoittanee luonnollisesti sitä, että kun sana on oikein saarnattu ja synnyttänyt uskon, liitto sinetöidään ja sitä lujitetaan sakramentein.

Synninpäästön virka on Pyhän Hengen virka, joka tulee ilmi mm. seuraavasta raamatunkohdasta: "Miksi ei siis paljoa enemmin sillä viralla, joka hengen antaa, pitäisi kirkkaus oleman?" (2.Kor.3:8). Se virka on niillä, joita kohtaan on ensin armo tapahtunut: "Meillä senkaltainen virka on, sen jälkeen kuin armo meidän kohtaamme tapahtunut on" (2.Kor.4:1).

Miksi näin? Jumala on niin vain hyväksi nähnyt säätää. "Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itse kanssansa, ja ei lukenut heille heidän syntiänsä, ja on meissä sovintosaarnan säätänyt" (2.Kor.5:19). Tämä Pyhän Hengen ns. yleinen pappeus on kaikilla kristityillä, joilla on Henki: "Te olette valittu suku, kuninkaallinen pappeus, pyhä kansa, omaisuuden kansa, ilmoittamaan sen voimaa, joka teitä pimeydestä ihmeelliseen valkeuteensa kutsunut on" (1.Piet.2:9).

Raamatusta löytyy ainakin kaksi esimerkkiä, kun Hengen virkaa vailla oleva todettiin kykenemättömäksi antamaan Pyhää Henkeä muille. Toinen oli Simon-noita.

"18 Mutta kuin Simon näki, että apostolien kätten päälle-panemisen kautta Pyhä Henki annettiin, taritsi hän heille rahaa,
19 Sanoen: antakaat minullekin se voima, että kenenkä päälle minä käteni panen, se sais Pyhän Hengen.
20 Vaan Pietari sanoi hänelle: sinun rahas olkoon sinun kanssas kadotuksessa, että Jumalan lahjan luulet rahoilla ostettavan.
21 Ei sinulla ole osaa eikä arpaa tässä sanassa; sillä ei sinun sydämes ole oikia Jumalan edessä.
22 Sentähden tee parannus sinun pahuudestas, ja rukoile Jumalaa, että sydämes ajatukset sinulle anteeksi annettaisiin.
23 Sillä minä näen sinun olevan katkerassa sapessa ja vääryyden solmussa.
24 Niin Simon vastasi ja sanoi: rukoilkaat te Herraa minun edestäni, ettei mitään näistä, mitä te sanoitte, minun päälleni tulisi." (Ap.t.8:18-24.)

Toinen tapaus oli ylipappi Skeuaan pojat.

"13 Niin muutamat Juudalaiset, jotka olivat lumoojat, vaelsivat ympäri, ja kiusasivat mainita Herran Jesuksen nimeä niiden päälle, joilla pahat henget olivat, ja sanoivat: me vannotamme teitä Jesuksen puolesta, jota Paavali saarnaa.
14 Ja muutamat niiden seassa, jotka tätä tekivät, olivat Skevan, Juudalaisten ylimmäisen papin, seitsemän poikaa.
15 Mutta paha henki vastasi ja sanoi: Jesuksen minä tunnen, ja Paavalin minä tiedän, mutta mitkä te olette?
16 Ja ihminen, jossa paha henki oli, karkasi heidän päällensä, ja voitti heidät ja paiskasi heidät allensa, niin, että he alasti ja haavoitettuna pääsivät siitä huoneesta ulos pakenemaan." (Ap.t.19:13-16.)

Sama on tilanne nykyäänkin: vain Pyhän Hengen virka voi karkottaa ihmisestä väärän hengen.

Kysymyksesi koski sakramenttien ja synninpäästön toimittamisen viran eroa: sakramentti ei siitä muuksi muutu, vaikka sen epäuskoinen pappi toimittaisi, mutta syntejä ei saa anteeksi epäuskoiselta. Yleinen pappeus on vastaus synninpäästön virkaan, kun taas virkapappeus on Vanhan testamentin jatkumoa, toimitukset vain ovat muuttuneet hivenen. Etsin muutamia kohtia tähän.

[O.M]

Kysyn, kun en ole ymmärtänyt. Mihin perustuu se opetus teillä (en itse ole vl), että sakramentti jonka toimittaa epäuskoinen pappi, on pätevä, mutta synninpäästö, jonka antaa epäuskoinen pappi, ei ole pätevä? Kun Augsburgin tunnustus kuitenkin ne selkeästi rinnastaa.

Eli Jeesushan sanoo yksinkertaisesti: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan" (Luuk.22:19). Hän ei sano, että se on "minun ruumiini, jos...", vaan "tämä on minun ruumiini". Näin ollen ehtoollisessa kaikki saavat Kristuksen totisen ruumiin jakajan tai vastaanottajan mielentilasta riippumatta. Hengellinen syöminen sen sijaan riippuu vastaanottajan mielentilasta.

Jos vertaa ehtoollista pääsiäislampaaseen, niin tulee mieleen, että Juudas oli sekä valmistamassa pääsiäislammasta että nauttimassa sitä Herran aterialla, vaikka oli jo epäuskossa. Niin ainakin ymmärtäisin tuosta tekstistä. Juudaksen epäusko ei kuitenkaan tehnyt ateriaa mitättömäksi.

"12 Ja ensimäisenä makian leivän päivänä, kuin pääsiäislammas teurastettiin, sanoivat hänelle hänen opetuslapsensa: kussas tahdot, että me menemme ja valmistamme syödäkses pääsiäislampaan?
13 Ja hän lähetti kaksi opetuslapsistansa, ja sanoi heille: menkäät kaupunkiin, ja yksi ihminen kohtaa teitä, kantain vesiastiaa; noudattakaat häntä.
14 Ja kuhunka hän menee sisälle, sanokaat perheen isännälle: Mestari sanoo: kussa on vierasten huone, jossa minä opetuslasteni kanssa söisin pääsiäislampaan?
15 Ja hän osoittaa teille suuren salin, rakennetun ja valmistetun, valmistakaat siellä meille.
16 Ja hänen opetuslapsensa menivät ja tulivat kaupunkiin, ja löysivät niinkuin hän oli heille sanonut, ja valmistivat pääsiäislampaan.
17 Ja kuin ehtoo tuli, tuli hän kahdentoistakymmenen kanssa.
18 Ja kuin he istuivat pöydän tykönä ja söivät, sanoi Jesus: totisesti sanon minä teille: yksi teistä, joka syö minun kanssani, on minun pettävä.
19 Mutta he rupesivat murehtimaan ja yksi toisen jälkeen sanomaan: ollenko minä se? ja toinen ollenko minä se?
20 Hän vastasi ja sanoi heille: yksi kahdestatoistakymmenestä, joka minun kanssani vatiin rupee.
21 Ihmisen Poika tosin menee, niinkuin hänestä on kirjoitettu; mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta Ihmisen Poika petetään! se olis hänelle parempi, jos ei se ihminen olis syntynyt." (Mark.14:12-21.)

[Weha]

Minun Raamatuissani kyllä on:
2. Kor. 3:6
"Kirjain näet tuo kuoleman, mutta Henki tekee eläväksi." (1992)
"kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi." (1938)

[Taavetti]

Selitystä kirjaimen kuolettavaan vaikutukseen kirjoitti Matti Suo aikanaan, kirjoitus on julkaistu kirjassa:Salattu viisaus

Onko Raamatun sana kuollut puustavi

Aihetta käsitellään monipuolisesti, en sitä tähän kirjoita, ainakaan vielä. Poimin kirjoituksen välistä muutamia kohtia esimerkiksi ja aiheen valaisemiseksi.
Mutta kun eivät lukemalla siitä rauhaa eikä elämää saaneet, niin ovat tulleet siihen johto päätökseen, että se on kuollut puustavi. Ja kun vielä Paavali sanoo: Puustavi kuolettaa, mutta henki tekee eläväksi. (2Kor. 3:6) Mutta jos Raamatun sana olisi kuollut puustavi, niin kuinka siinä sitten voisi olla kuolettava voima, niin kuin sanat kuuluvat: Puustavi kuolettaa. Ei sanota puustavia kuolleeksi, vaan että puustavissa itsessään on kuolettava voima. Sanalla puustavi tarkoittaakin apostoli kymmenten käskyjen lakia, jota Jumala ei antanutkaan eläväksi tekemään. Sillä jos laki olisi annettu eläväksi tekemään synnin alle, että lupaus annettaisiin uskon kautta Jeesuksen Kristuksen päälle uskovaisille. (Gal. 3:21, 22)

Enemmän keskustelua aihetta sivuten:
Muokkasin pois vanhentuneen linkin, Taavetti

[O.M]

Kysyn, kun en ole ymmärtänyt. Mihin perustuu se opetus teillä (en itse ole vl), että sakramentti jonka toimittaa epäuskoinen pappi, on pätevä, mutta synninpäästö, jonka antaa epäuskoinen pappi, ei ole pätevä?

Vielä aiheeseen liittyen: Selasin Biblian rekisteriä, jossa todettiin, että todennäköisesti Jeesuksenkin ympärileikkasi fariseus, joka ei ollut puhdas opissa eikä siis uskomassa. Kuitenkaan itse ympärileikkauksen sakramentti ei sillä mitätöitynyt.

2. Aikakirjan 30. luvussa kerrotaan, miten Hiskias uudisti pääsiäisen vieton sellaiseksi kuin se oli tarkoitettu. Epäjumalien alttarit kukistettiin ja papit pyhittivät itsensä, mutta olivat häpeissään. Ilmeisesti he olivat aiemmin saastaisina uhranneet pääsiäislampaita. Ei voida myöskään olettaa, että kaikki papitkaan tekivät sydämen parannuksen, vaan joukossa oli varmasti ns. leipäpappeja. Todetaan myös, että kaikki eivät puhdistaneet itseään, vaan söivät epäpuhtaina pääsiäisaterian. Käsky kuitenkin oli, että pääsiäsaterialle käydessä on puhdistettava itsensä.

"14 Ja he nousivat ja kukistivat alttarit, jotka olivat Jerusalemissa, ja ottivat kaikki suitsutukset pois ja heittivät Kidronin ojaan,
15 Ja teurastivat pääsiäisen neljäntenä päivänä toisena kuukautena. Ja papit ja Leviläiset häpesivät, ja pyhittivät itsensä, ja kantoivat polttouhria Herran huoneesen,
16 Ja seisoivat järjestyksessänsä niinkuin pitikin, Moseksen Jumalan miehen lain jälkeen. Ja papit priiskottivat Leviläisten kädestä.
17 Sillä monta oli seurakunnassa, jotka ei olleet pyhittäneet itsiänsä; sentähden teurastivat Leviläiset pääsiäisen kaikkein niiden edestä, jotka ei olleet puhtaat, pyhittääksensä heitä Herralle.
18 Sillä paljo kansaa oli, suuri joukko Ephraimista, Manassesta, Isaskarista ja Sebulonista, jotka ei itsiänsä puhdistaneet, vaan söivät pääsiäislampaan, ei niinkuin kirjoitettu on. Mutta Jehiskia rukoili heidän edestänsä ja sanoi: Herra, joka on hyvä, hän olkoon armollinen heille." (2.Aik.30:14-18.)

Samalla tavoin meidänkin tulee synninpäästössä puhdistaa itsemme ennen alttarin sakramentille menoa. Tosiasia kuitenkin, että alttarille menee myös niitä, jotka eivät itseään puhdista, kelvottomia ehtoollisvieraita. Myös kelvottomat ehtoollisvieraat saavat ehtoollisessa Kristuksen totisen ruumiin, mutta he syövät ja juovat sitä kadotuksekseen.

[O.M]

Olen kuullut joskus väitteitä, että avainten valta olisi mennyt opetuslasten mukana hautaan. Jos kuitenkin tutkisimme, miten asia sanotaan raamatuissa.

Jeesus sanoi omille opetuslapsilleen, joita oli koolla 11 suljettujen ovien takana:

”Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt” (Joh.20:23).

Paikalla olivat: Pietari (Simon), Andreas, Jaakob Sebedeuksen poika, Johannes, Filippus, Bartolomeus, Tuomas, Matteus, Jaakob Alfeuksen poika ja Taddeus. Paikalla ei ollut esim. Paavalia, joka ei siihen aikaan ollut uskomassa.

Jeesus rukoili opetuslastensa puolesta, mutta ei vain opetuslastensa, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän sanansa uskovat.

”En minä ainoasti heidän edestänsä rukoile, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minun päälleni” (Joh.17:20).

Jos avainten valta olisi mennyt hautaan apostolien mukana, miksi Jeesus olisi rukoillut myös muiden kuin omien läheistensä puolesta? Virka, joka antaa Hengen, oli myös Paavalilla, joka ei ollut paikalla, kun Jeesus antoi omilleen vallan antaa syntejä anteeksi.

”Kuin Paavali pani kätensä heidän päällensä, tuli Pyhä Henki heidän päällensä” (Ap.t.19:6).

No nyt seuraava selitys on se, että avainten valta olisikin ollut apostolinen virka ja koska Paavali luetaan apostolien joukkoon, olisi hänellä ollut siis avainten valta. Tässä yhteydessä on huomautettava, että Juudaksen tilalle valittiin Mattias (Ap.t.1:26), ei Paavalia, joka ei siinä vaiheessa edes ollut vielä uskomassa. Paavali luettiin kuitenkin myöhemmin apostolien sekaan, pakanain apostoliksi. Selityksen mukaan tavallisilla uskovaisilla ei olisi valtaa antaa Pyhää Henkeä sitä anoville. Luetaan kuitenkin, mitä raamatuissa sanotaan Ananiaasta. Kaikki viittaa siihen, että Ananias oli aivan tavallinen uskovainen, ei apostoli eikä sananpalvelija.

”Niin yksi opetuslapsi oli Damaskussa, Ananias nimeltä, jolle Herra sanoi näyssä: Ananias! Hän sanoi: Herra, tässä minä olen.” (Ap.t.9:10.)

Ananiaalla oli Pyhän Hengen virka antaa Henki Paavalille, taivaan valtakunnan avaimet päästää Paavali synneistään.

”17 Niin Ananias meni sinne ja tuli huoneeseen sisälle ja pani kätensä hänen päällensä, ja sanoi: rakas veljeni Saul! se Herra lähetti minun, (Jesus, joka sinulle ilmestyi tiellä, jotas vaelsit,) että sinä saisit näkös jälleen, ja Pyhällä Hengellä täytettäisiin.
18 Ja hänen silmistänsä putosivat kohta niinkuin suomukset, ja hän sai sillä hetkellä näkönsä jällensä, nousi ja kastettiin.” (Ap.t.9:17-18.)

Tässä yhteydessä lienee syytä tarkastella myös tilannetta, kun Jeesus antoi Pietarille taivaan valtakunnan avaimet. Paavin kirkon mukaanhan avaimet annettiin vain Pietarille ja ylintä valtaa niitten suhteen käyttää paavi. Raamattu sanoo:

”15 Sanoi hän heille: mutta kenenkä te sanotte minun olevan?
16 Vastasi Simon Pietari ja sanoi: sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.
17 Ja Jesus vastaten sanoi hänelle: autuas olet sinä, Simon Jonan poika! sillä ei liha eikä veri ilmoittanut sitä sinulle, vaan Isäni, joka on taivaissa.
18 Mutta minä myös sanon sinulle: sinä ole Pietari, ja tämän kallion päälle tahdon minä rakentaa minun seurakuntani, ja helvetin portit ei pidä häntä voittaman.
19 Ja minä annan sinulle taivaan valtakunnan avaimet: ja mitä sinä maan päällä sidot, pitää sidotun oleman taivaissa, ja mitä sinä päästät maan päällä, sen pitää oleman päästetyn taivaissa.” (Matt.16:15-19.)

On virheellistä ajatella, että Jeesus olisi antanut avaimet Pietarille luonnollisena ihmisenä, sillä hänhän toteaa: ”Ei liha eikä veri ilmoittanut sitä sinulle, vaan Isäni, joka on taivaissa” (Matt.16:17). Pietarin kaksiosaisuus tulee ilmi, kun luemme tekstiä eteenpäin.

”20 Niin hän haastoi opetuslapsiansa kellenkään sanomasta, että hän oli Jesus Kristus.
21 Siitä ajasta rupesi Jesus julistamaan opetuslapsillensa, että hänen piti Jerusalemiin menemän, ja paljon vanhimmilta ja pappein päämiehiltä ja kirjanoppineilta kärsimän, ja tapettaman, ja kolmantena päivänä ylösnouseman.
22 Ja Pietari otti hänen erinänsä, rupesi häntä nuhtelemaan, sanoen: armahda itsiäs, Herra: älköön sinulle se taphtuko!
23 Niin hän käänsi itsensä ympäri ja sanoi Pietarille: mene pois minun tyköäni, saatana! sinä olet minulle pahennukseksi: ettes ymmärrä niitä, jotka Jumalan ovat, mutta ne, jotka ihmisen ovat.” (Matt.16:20-23.)

Ei Pietari sen huonompi eikä parempi ollut kuin muutkaan Jumalan lapset, vaan Jumala vain näki hyväksi, ettei avannut hänelle vielä pelastussuunnitelmaansa. Hetkeä aiemmin Jumala oli Henkensä kautta ilmoittanut Pietarille, että Jeesus on elävän Jumalan Poika. Kohta Jumala ei enää avannutkaan pelastussuunnitelmaansa Pietarille. Jumala antaa uskovaisillekin ymmärrystä vain kunkin tarvitseman määräosan mukaan. Pietari kuitenkin yritti ymmärtää Jeesuksen sanomista lihallisella puolellaan ja sai kuulla tylyn tuomion: ”Mene pois minun tyköäni, saatana! sinä olet minulle pahennukseksi: ettes ymmärrä niitä, jotka Jumalan ovat, mutta ne, jotka ihmisen ovat” (Matt.16:23).

Taivaan valtakunnan avaimet annettiin siis sille uskolle, jonka Pietari Pyhän Hengen osallisuuden kautta omisti. Niitä ei annettu Pietarille luonnollisena ihmisenä, lihallisena olentona, vaan Pietarin lihallinen luonto oli samalla tavalla tyystin turmeltunut kuin meidän tämänkin päivän uskovaisten ja epäuskoisten, niin kuin Paavali sanoo:

”10 Niinkuin kirjoitettu on: ei ole kenkään vanhurskas, ei yksikään;
11 Ei ole yhtäkään ymmärtäväistä, ei ole ketään, joka etsii Jumalaa.
12 Kaikki ovat poikenneet pois ja ynnä kelvottomaksi tulleet: ei ole yhtään, joka hyvää tekee, ei yhtäkään.” (Room.3:10-12.)

Se uskovaisissakin ihmisissä vaikuttava turmeltunut luonto on niin turmeltunut, että Jeesus sanoo sitä aivan oikeutetusti saatanaksi. Mutta avainten valta uskovaisilla ihmisillä, jotka olemme Kristuksen puolesta käskyläisiä, niin kuin Paavali sanoo: ”Niin olemme me Kristuksen puolesta käskyläiset; sillä Jumala neuvoo meidän kauttamme” (2.Kor.5:20). Emme kuitenkaan ole soveliaita tähän suureen tehtävään omalta puoleltamme. ”Ei niin, että me olemme itse meistämme soveliaat jotakin ajattelemaan, niinkuin itse meistämme, vaan jos me olemme johonkuhun soveliaat, niin on se Jumalalta” (2.Kor.3:5).

[O.M]

Paikalla olivat: Pietari (Simon), Andreas, Jaakob Sebedeuksen poika, Johannes, Filippus, Bartolomeus, Tuomas, Matteus, Jaakob Alfeuksen poika ja Taddeus. Paikalla ei ollut esim. Paavalia, joka ei siihen aikaan ollut uskomassa.

Unohdin mainita Simon Kananeuksen.

[O.M]

Jatkan edelleen tästä ehtoollisopista. On tärkeää huomioida, että ehtoollinen on Vanhan testamentin pääsiäislampaan jatkumoa ja analogia siihen liittyviin säädöksiin on selvä. Pääsiäislampaat uhrattiin Jumalalle ja ne vahvistivat vanhan liiton uskovaisten uskoa. Meidän pääsiäislampaamme on Kristus, täydellinen uhrikaritsa, niin kuin Paavali sanoo:

"Sentähden peratkaat se vanha taikina, että te olisitte uusi taikina, niinkuin te happamattomat olette; sillä meidän pääsiäislampaamme on meidän edestämme uhrattu, joka on Kristus" (1.Kor.5:7).

Pääsiäislampaan syömistä varten oli puhdistauduttava, niin myös meidän uhrikaritsamme syömistä (ehtoollista) varten. Pääsiäislammasta saastaisena syönyt söi sielunsa vahingoksi. Niin syövät myös kelvottomat ehtoollisvieraat Herran ruumiista omaksi vahingokseen, kuten Paavali sanoo:

"Joka kelvottomasti syö tästä leivästä ja juo Herran kalkista, se on vikapää Herran ruumiiseen ja vereen" (1.Kor.11:27).

[O.M]

Matt. 26: 26 - 28: Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: "Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini."
Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: "Juokaa tästä, te kaikki. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. (92 käännös)

Tulkitsisivatko muut sitten tuon raamatun kohdan niin, että tämä tarkoittaa sitä, että juomalla Jeesuksen veren saa synnit anteeksi, vai mistä lienee johtuu sellainen ymmärrys?

Luultavasti he tulkitsevat sen niin. Jeesus kuitenkin sanoi, että hänen verensä vuodatetaan syntien anteeksi antamiseksi, ei, että juomalla hänen verensä saa syntien anteeksiantamuksen kohdalleen. Juomalla Jeesuksen veren uskovainen saa muistutuksen ja vakuutuksen siitä, että Jeesus on kerran Golgatan keskimmäisellä ristillä vuodattanut verensä kaikkien ihmisten puolesta. Ehtoollinen vahvistaa aljettua uskoa ja muistuttaa uskossa valvomisen tärkeydestä.

[Weha]

Poimin toiselta palstalta:

synninpäästö perustuu Kristuksen käskyyn, toiseksi se on olemukseltaan Pyhän Hengen virka ja kolmanneksi Kristus on jättänyt tämän viran Pyhän Hengen saaneelle seurakunnalleen. (KirkkopostillaII 1942,393-395)

”Koska synninpäästö perustuu Kristuksen nimenomaiseen käskyyn, sisäiset puristavat siteet myös katkaistaan toimeksiantajan eli "Kristuksen nimessä". Havainnolliseen tapaan Luther panee sanat kristityn suuhun: "Minä julistan sinut vapaaksi synneistäsi Kristuksen nimessä." Hänen käsityksensä mukaan evankeliumin vapauttavassa sanomassa kuuluu Kristuksen oma ääni.
Luther saarnaa: "Jos synninpäästön sen sijaan on oltava oikea ja tehokas, täytyy sen perustua Kristuksen käskyyn ja kuulua näin: Minä julistan sinut vapaaksi synneistäsi, en omassa enkä kenenkään ihmisen ansion tähden, vaan Kristuksen nimessä ja hänen käskynsä nojalla, joka on käskenyt minun sinulle sanoa, että synnit ovat sinulle anteeksi annetut. Syntisi antaa sinulle anteeksi - minun suuni kautta - hän itse, en minä, ja sinun on se omaksuttava ja vahvasti uskottava se, ei ihmisen sanana, vaan aivan kuin olisit kuullut sen hänen, Herran Kristuksen, omasta suusta.
Luther pitää ehdottomasti kiinni siitä, että Vapahtaja on sitonut vapauttavan evankeliuminsa Pyhään Henkeen.
"Se on siis sekä olemukseltaan että nimitykseltään Pyhän Hengen virka ja Kristus antaa Pyhän Hengen sitä varten, että vaikka saarna tuntuu heikolta, ainoastaan vähäiseltä hengähdykseltä, joka käy ihmisen suusta, sen mukana ja siinä kaikesta huolimatta on sellainen voima, että sen tieltä täytyy väistyä synnin, Jymalan vihan, kuoleman ja helvetin"

"Pyhän Paavalin opin mukaan on maan päällä aina olemassa kristillinen, pyhä kansa, jossa Kristus elää, vaikuttaa ja hallitsee armon ja syntien anteeksiantamisen kautta. Sen siis, jonka on löydettävä Kristus, on ensin löydettävä seurakunta. Kuinka tiedettäisiin,missä on Kristus ja hänen uskonsa, ellei tiedettäisi, missä hänen uskovaisensa ovat?
Hänen valtakuntansa on nimittäin armon valtakunta, avun valtakunta, lohdutuksen valtakunta kaikille kurjille syntisille. -- Ristillä hän kerta kaikkiaan kantoi meitä kaikkia, nyt hän kantaa meitä evankeliumilla, toisin sanoen, nyt saarnataan, hän meitä kaikkia silloin kantoi ansaiten anteeksiantamuksen kaikista niistä synneistä, jotka olimme tehneet, joita nyt tai vasta teemme. Oi mikä ihana tehtävä!" (Kirkkopostilla 1941,230,314)
Kukaan ei tule osalliseksi armosta ja anteeksisaamisesta ohi maan päällä elävän seurakunnan, missä sovituksen sana, virka ja valtuus kulkevat perintönä, "uskosta uskoon".

[kehakukkanen]

Lutherin kirkkopostilla II (1942), s. 400:
"Olkaamme siis kiitolliset rakkaalle Herrallemme, Kristukselle, joka ylösnousemiselllansa on perustanut sen luontoisen armovaltakunnan, että siitä lakkaamatta löydämme varman avun ja lohdutuksen kaikkeen hätäämme ja ahdistukseemme. Meidän ei myöskään ole tarvis tätä kallista aarretta kaukaa hakea, eikä suurta vaivaa nähden ja suurin kustannuksin sitä tavoitella, sillä hän on käskenyt ja valtuuttanut apostolinsa ja kaikki heidän seuraajansa ja hätätilassa jokaisen kristityn aina maailman loppuun asti lohduttamaan ja vahvistamaan heikkoja ja alakuloisia ja hänen nimessään antamaan syntejä anteeksi."

Svebiliuksen katekismuksessa sanotaan (kohta V, Ripistä ja synninpäästöstä):
"1. Mitä se sana rippi merkitsee?
Vastaus: Synnin tunnustusta.

2. Miten se tapahtuu
Vastaus: Koska syntinen tuntee syntinsä, niitä katuvaisella sydämellä Jumalan edessä tunnustaa ja pyytää anteeksi antamista Kristuksen tähden.

3. Kuinka monella tavalla synnin tunnustus tapahtuu?
Vastaus: Se tapahtuu yhteisesti ja erittäin.

4. Minkä sinä kutsut yhteiseksi?
Vastaus: Koska koko seurakunta yhteisesti tunnustaa syntinsä yhteisessä jumalanpalveluksessa, eli koska yhteinen hätä käsillä on.
Neh. 9:1,2. Neljäntenä päivänä kolmattakymmentä seitsemännestä kuusta tulivat Israelin lapset kokoon, paastoten säkeissä ja multaa heidän päällänsä ja tunnustivat heidän syntinsä ja heidän isäinsä pahat teot.
Tuom. 10:10. Israelin lapset huusivat Herran tykö sanoen: me olemme syntiä tehneet, sinua vastaan, sillä me olemme hyljänneet meidän Jumalamme ja palvelleet Baalia.

5. Minkä sinä kutsut erityiseksi?
Vastaus: Koska joku erittäin eli yksinänsä tunnustaa syntinsä.

6. Kuinka se tapahtuu?
Vastaus: Monella tavalla:
1. Jumalan edessä ainoasti, koska joku yksinänsä ollessansa, eli itseksensä huokaa Jumalan tykö, tunnustaa syntinsä ja rukoilee niitä anteeksi, niin kuin Daavid, Manasse ja publikaani tekivät: jonkakaltainen synnintunnustus on aina tarpeellinen ja pitää joka päivä tehtämän.
2. Koko seurakunnan edessä; koska julkisyntinen, joka suuren pahan teon tehnyt on, tunnustaa ja anteeksi anoo syntinsä; se kutsutaan julkiripiksi.
3. Lähimmäisen edessä, jonka joku vihoittanut on, ja häneltä rikoksensa anteeksi pyytää.
4. Jumalan sanan palvelijain edessä myös synnit tunnustetaan, joko yhteisesti kaikki tai joku erityinen synti, mikä jonkun omaatuntoa vaivaa; tätä kutsutaan salaripiksi ja tunnustukseksi, eikä sitä kenkään saa ilmoittaa.
Ps. 51:6. Sinua, sinua ainoaa vastaan minä syntiä tein, ja pahasti tein sinun edessäsi, ettäs olisit oikea sanoissasi ja puhdas tuomitessasi.
1 Tim. 6:20. Nuhtele niitä, jotka syntiä tekevät, kaikkein kuullen, että muutkin pelkäisivät.
Luukk. 17:4. Jos sinun veljesi seitsemän kertaa päivässä rikkoo sinua vastaan ja seitsemän kertaa päivässä sinun tykösi palajaa sanoen: minä kadun, niin anna hänelle anteeksi.
Matt. 5:23,24. Jos sinä uhraat lahjasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä sinne lahjasi alttarin eteen ja mene sopimaan veljesi kanssa ja tule sitten lahjasi uhraamaan.
2 Sa. 12:13. Daavid sanoi Naatanille: minä olen syntiä tehnyt Herraa vastaan; Naatan sanoi Daavidille: niin on myös Herra sinun syntisi ottanut pois, ei sinun pidä kuoleman.
Matt. 3:5,6. Jerusalemi ja koko Juudea ja kaikki maakunta Jordanin ympäriltä menivät Johanneksen tykö, ja hän kastoi heidät Jordanissa, ja he tunnustivat syntinsä.

7. Onko se tarpeellinen näin ripittää itsensä?
Vastaus: On; ei ainoastansa tarpeellinen, vaan myös hyödyllinen; sillä siitä ihminen saa sydämessänsä lohdutuksen ja omalletunnollensa rauhan ja levon.
...12. Mikä on synninpäästö?
Vastaus: Se on lupaus ja vakuutus syntein anteeksi saamisesta, annettu sananpalvelijoilta Kristuksen puolesta.

13. Kuka on antanut sananpalvelijalle sen voiman?
Vastaus: Kristus Jeesus, Jumalan Poika.
Ap.t.13:28. Olkoon teille tiettävä miehet, rakkaat veljet, että minä myös anteeksi annan; sillä jolle minä jotkin anteeksi annoin, sen minä anteeksi annoin teidän tähtenne Kristuksen puolesta.

14. Mistä sen tiedät?
Vastaus: Kristuksen omista sanoista, kun Hän sanoi apostoleillensa, Joh. 20:22,23: Ottakaat Pyhä Henki: joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan; ja joilla te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt. Matt. 18:18: Totisesti sanon minä teille: Kaikki, mitä te maan päällä sidotte, pitää myös oleman sidotut taivaassa, ja kaikki, mitä te päästätte maan päällä, pitää myös oleman päästetyt taivaassa. Ja Pietarille, Matt. 16:19: Minä annan sinulle taivaan valtakunnan avaimet: ja mitä sinä maan päällä sidot, sen pitää sidotun oleman taivaissa, ja mitä sinä päästät maan päällä, sen pitää oleman päästetyn taivaissa.

15. Mitä taivaan valtakunnan avaimilla ymmärretään?
Vastaus: Se voima, jonka Kristus on antanut seurakunnalle ja erikoisesti saarnaviralle, syntiä anteeksi antaa ja pidättää.
Joh. 20:23"

[O.M]

hän on käskenyt ja valtuuttanut apostolinsa ja kaikki heidän seuraajansa ja hätätilassa jokaisen kristityn aina maailman loppuun asti lohduttamaan ja vahvistamaan heikkoja ja alakuloisia ja hänen nimessään antamaan syntejä anteeksi."

15. Mitä taivaan valtakunnan avaimilla ymmärretään?
Vastaus: Se voima, jonka Kristus on antanut seurakunnalle ja erikoisesti saarnaviralle, syntiä anteeksi antaa ja pidättää.
Joh. 20:23"

Vastauksesi on hivenen arvoituksellinen, sisältää asiallisia lainauksia Kirkkopostillasta ja Svebeliuksen katekismuksesta. Mitä tahdot sanoa noilla korostuksilla? Itse ymmärrän niin, että hätätila on kyseessä aina, kun lain murjoma ihminen haluaa tehdä parannuksen ja saada syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

[kehakukkanen]

Vastauksesi on hivenen arvoituksellinen, sisältää asiallisia lainauksia Kirkkopostillasta ja Svebeliuksen katekismuksesta. Mitä tahdot sanoa noilla korostuksilla? Itse ymmärrän niin, että hätätila on kyseessä aina, kun lain murjoma ihminen haluaa tehdä parannuksen ja saada syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

"Mitä taivaan valtakunnan avaimilla ymmärretään?
Vastaus: Se voima, jonka Kristus on antanut seurakunnalle ja erikoisesti saarnaviralle, syntiä anteeksi antaa ja pidättää.
Joh. 20:23""

Liittäisin itse tämän siihen mitä aikaisemmin lainasin Augsburgin tunnustuksesta: "Jotta saisimme tämän uskon, on asetettu evankeliumin opettamisen ja sakramenttien jakamisen virka. Sanaa ja sakramentteja välineinä käyttäen lahjoitetaan Pyhä Henki, joka niissä, jotka kuulevat evankeliumin, vaikuttaa uskon missä ja milloin Jumala hyväksi näkee."

Käsitän niin, että apostolin seuraajia eli saarnaviran (evankeliumin opettamisen ja sakramenttien jakamisen viran) haltijoita ovat ne, jotka siihen on asianmukaisesti kutsuttu ja vihitty eli papit (miespapit). Eli että tuo valtuutus liittyisi siihen virkaan, ei persoonaan. Että voin samalla tavoin luottaa saavani pätevän synninpäästön kuin pätevän kasteen ja ehtoollisen, riippumatta viran toimittajan vakaumuksesta. Näin minä sen ymmärrän. Toki voin saada synninpäästön myös toiselta kristityltä. (Tämä ei sitten sulje pois sitä, että minun kristittynä pitää Raamatulla kaikki saamani opetus koetella.)

Sen lisäksi alleviivasin tuosta Svebiliuksesta yhteisen ja erityisen ripin eri muodot:
"6. Kuinka se tapahtuu?
Vastaus: Monella tavalla:
1. Jumalan edessä ainoasti, koska joku yksinänsä ollessansa, eli itseksensä huokaa Jumalan tykö, tunnustaa syntinsä ja rukoilee niitä anteeksi, niin kuin Daavid, Manasse ja publikaani tekivät: jonkakaltainen synnintunnustus on aina tarpeellinen ja pitää joka päivä tehtämän.
2. Koko seurakunnan edessä; koska julkisyntinen, joka suuren pahan teon tehnyt on, tunnustaa ja anteeksi anoo syntinsä; se kutsutaan julkiripiksi.
3. Lähimmäisen edessä, jonka joku vihoittanut on, ja häneltä rikoksensa anteeksi pyytää.
4. Jumalan sanan palvelijain edessä myös synnit tunnustetaan, joko yhteisesti kaikki tai joku erityinen synti, mikä jonkun omaatuntoa vaivaa; tätä kutsutaan salaripiksi ja tunnustukseksi, eikä sitä kenkään saa ilmoittaa. " (lainasin nyt lyhemmin, kun pitkä löytyy edellisestä viestistä)

[Nepheg]

Että voin samalla tavoin luottaa saavani pätevän synninpäästön kuin pätevän kasteen ja ehtoollisen, riippumatta viran toimittajan vakaumuksesta.

Olen ymmärtämässä, että pitää olla uskomassa = Saanut Pyhän Hengen.
Muutenhan olisimme sellaisessa tilanteessa, että vaikka ateisti, joka on saanut ihmisiltä viran, aukoo ja sulkee taivaan ovia.
Tällaista porttia Jumala ei mielestäni ole jättänyt sielunvihollisen hyväksi, vaan kuten näet alleviivatusta lauseesta järjestyksen: ensin Pyhä Henki ja vasta sitten valta sitoa ja sulkea.

Pyhä Henki on totuuden henki, joten on aivan luonnollistakin sen vahva osallisuus tällaisessa asiassa eikä mielestäni häntä voi siinä ohittaa.

Kopioin toisesta viestiketjusta allaolevan tekstin:

Jeesus sanoi opetuslapsilleen ylösnousemisensa jälkeen suljettujen ovien takana: Joille te synnit anteeksi annatte, heille ne ovat taivaassakin anteeksi annetut. Saman Hän oli sanonut Pietarille jo aikaisemmin. Tämä valta on siis annettu sekä yksittäiselle uskovaiselle, että koko uskovien joukolle. Mutta Pyhään Henkeen se valta on sidottu, sen merkkinä Jeesus silloin suljettujen ovien takana puhalsi oppilaidensa päälle sanoen: Ottakaa Pyhä Henki, joille ta synnit anteeksi annatte.... ja niin edelleen.

[lukkari]

Kaikille (sukupuolesta riippumatta) Jumalan lapsille on annettu virka sovinnosta saarnata.

2. kor 5

17 Sentähden jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luontokappale; sillä vanhat ovat kadonneet, katso, kaikki ovat uudeksi tulleet.
18 Mutta ne kaikki ovat Jumalasta, joka meitä on itse kanssansa sovittanut Jesuksen Kristuksen kautta, ja antoi meille viran sovinnosta saarnata.
19 Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itse kanssansa, ja ei lukenut heille heidän syntiänsä, ja on meissä sovintosaarnan säätänyt.

Enempää en ehdi vastaamaan, mutta tiedän että tämä ei jää ainoaksi... Veljet ja sisaret kirkastavat lisää...

[kehakukkanen]

Olen ymmärtämässä, että pitää olla uskomassa = Saanut Pyhän Hengen.
Muutenhan olisimme sellaisessa tilanteessa, että vaikka ateisti, joka on saanut ihmisiltä viran, aukoo ja sulkee taivaan ovia.

Niin. Minä olen ymmärtänyt, että ei sitä virkaa saada ihmisiltä (keneltä tahansa) vaan seurakunnalta, ts. seurakunta keskuudestaan kutsuu. Niin sen pitäisi mennä (ei aina nykyjään mene). Että avainten valta on annettu ennenkaikkea seurakunnalle, ja "viranhaltija" sitä pääasiassa seurakunnan puolesta käyttää. Ainakin Tunnustuskirjoissa niin opetetaan(alleviivaukset minun):

"...Meitä vastaan vedotaan tiettyihin Kristuksen sanoihin: "Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni", (Matt. 16:18 s.) "Sinulle minä annan avaimet", "Kaitse minun lampaitani" jne. (Joh. 21:17) Koska kuitenkin koko tämä kiistakysymys on käsitelty perusteellisesti meikäläisten teoksissa eikä nyt ole mahdollista käsitellä kaikkea uudestaan, me viittaamme ja yhdymme noihin teoksiin. Vastaamme kuitenkin lyhyesti kysymykseen, kuinka nuo Kristuksen lausumat on tulkittava. Kaikissa näissä Pietari edustaa koko apostolien joukkoa, kuten tekstistä käy ilmi. Eihän Kristus tee kysymystään (Matt. 16:15) yksin Pietarille, vaan hän sanoo: "Kenen te sanotte minun olevan?" Lauseiden "sinulle annan avaimet" ja "mitä sinä sidot" yksikköä vastaa (Matt. 18:18 ) toisaalla monikko: "Mitä te sidotte" ja Johanneksen evankeliumissa: (Joh. 20:23) "Keiden synnit te annatte anteeksi". Nämä sanat todistavat, että avainten antaminen ja työhön lähettäminen koskevat kaikkia apostoleja samanvertaisina. Onhan lisäksi myönnettävä, että avaimet eivät kuulu kenellekään yksityiselle henkilölle vaan kirkolle, kuten monet täysin selvät ja vankat perusteet osoittavat. Puhuessaan avaimista Kristus lisää (Matt. 18:20): "Missä ikinä maan päällä kaksi tai kolme sopii asiasta." Varsinaisesti ja välittömästi hän siis uskoo avaimet kirkon haltuun, ja juuri siksi oikeus kutsua virkaan kuuluu varsinaisesti kirkolle, Noissa Kristuksen sanoissa Pietari siis pakostakin edustaa koko apostolijoukkoa. Ne eivät myönnä Pietarille mitään etuoikeutta, ylivaltaa tai herruutta.

Entä sitten lause: (Matt. 16:18 ) "Tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni"? Kirkkoa ei varmasti rakennettu jonkun ihmisen arvovallan varaan vaan sen tunnustuksen viran varaan, jonka Pietari oli lausunut, kun hän julisti Jeesuksen Kristukseksi, Jumalan Pojaksi. Siksi Kristus puhuttelee häntä viran hoitajana: "Tälle kalliolle" merkitsee: tälle viralle. Uuden liiton virkaa ei ole sidottu paikkoihin eikä henkilöihin kuten leeviläinen virka, vaan se ulottuu koko maailmaan, missä ikinä Jumala jakaa lahjojaan, nimittäin apostoleja, profeettoja, paimenia ja opettajia. Viran merkitys ei perustu yhdenkään ihmisen arvovaltaan, vaan Kristukselta peräisin olevaan sanaan. Useimmat pyhistä isistäkin selittävät sanan "tälle kalliolle" niin, ettei se tarkoita Pietarin henkilöä tai ylivaltaa, näin esim. Origenes, Ambrosius, Cyprianus, Hilarius ja Beda. Khrysostomos lausuu: 9 "Kristus sanoo 'tälle kalliolle', ei 'Pietarille'. Ei hän ole rakentanut kirkkoaan ihmisen varaan vaan Pietarin uskon varaan. Minkä uskon? Tämän: 'Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.'" Hilarius kirjoittaa: 10 "Isä Jumala ilmoitti asian Pietarille, niin että hän voi sanoa: 'Sinä olet elävän Jumalan Poika.' Tällä tunnustuksen kalliolla kirkon rakennus seisoo. Tämä usko on kirkon pelastus."

Entä sitten lauseet "Kaitse minun lampaitani" ja "Rakastatko minua enemmän kuin nämä?" Näistäkään lauseista ei voi (Joh. 21:17, 15) päätellä, että Pietarille olisi uskottu jokin erityinen johtoasema. Pietarin käsketään "kaita" eli opettaa ja ohjata kirkkoa sanalla, mutta se tehtävä on hänen ja muiden apostolien yhteinen.

Toinen kohta on vielä selvempi. Kristus on antanut apostoleille yksinomaan hengellisen vallan, se merkitsee: tehtävän saarnata evankeliumia, julistaa syntien anteeksiantamus, toimittaa sakramentteja ja erottaa jumalattomia kirkon yhteydestä ulkonaista väkivaltaa käyttämättä..." (Paavin valta ja johtoasema, kohdasta Historiallinen perustelu)(anteeksi pitkä lainaus)

Tuossa käytetään sanaa kirkolle, mutta sen voi käsittääkseni korvata myös sanalla seurakunta, ne kun ovat pitkälti samansisältöisiä merkitykseltään tuossa yhteydessä (kun ei puhuta kirkosta instituutiona, vaan Kristuksen kirkosta).

Viimeinen sanahan siitä, kuka taivaaseen pääsee, on Jumalalla, mutta jotta voisin luottaa saavani oikean synninpäästön, pitää sen johonkin perustua (mielellään Raamattuun , vai mitä.) En kuitenkaan usko, että se voi olla kiinni synninpäästön antajan uskosta, koska siitähän en koskaan voi olla loppuun saakka/täysin varma. Näin minä uskon ja ymmärrän. Saa toki korjata ja kommentoida.

[Weha]

Olisihan se perin merkillistä, epäuskoisia ja eriseuroja on käsketty karttamaan hengellisessä mielessä, että he voisivat antaa syntejä anteeksi.

1.kor. 4:20. Sillä Jumalan valtakunta ei ole puheessa, vaan voimassa.

Siis Pyhän Hengen virka tulee Jumalalta ja se on jokaisella, joka on uskomassa. Ihminen ei pysty omassa voimassaan tätä virkaa luomaan tai kenellekkäään antamaan.

1.Piet.2:9. Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen pappeus, pyhä kansa, omaisuuden kansa, ilmoittamaan sen voimaa, joka teitä pimeydestä ihmeelliseen valkeuteensa kutsunut on,
10. Jotka ette muinen kansa olleet, mutta nyt olette Jumalan kansa: jotka ette muinen armossa olleet, mutta nyt te armossa olette.

Kun katsomme Raamatussa esim, Ananiasta, hänellä oli valta antaa syntejä anteeksi.

Paavalin uskoontulo

Ei Paavalikaan saanut Pyhää Henkeä ilmestyksessään, vaikka eri hengellisyydet niin väittääkin, mutta tekstin mukaan niin ei ole.

apt.9:17. Niin Ananias meni sinne ja tuli huoneeseen sisälle ja pani kätensä hänen päällensä, ja sanoi: rakas veljeni Saul! se Herra lähetti minun, (Jesus, joka sinulle ilmestyi tiellä, jotas vaelsit,) että sinä saisit näkös jälleen, ja Pyhällä Hengellä täytettäisiin.
18. Ja hänen silmistänsä putosivat kohta niinkuin suomukset, ja hän sai sillä hetkellä näkönsä jällensä, nousi ja kastettiin.

Tässä Ananiin kautta Paavalilta tippui suomukset ja hän näki ja täyttyi Pyhällä Hengellä.

"Ihminenhän täytyy aina Pyhällä Hengellä, kun saa parannuksen armon:
kol.2:9. Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti,
10. ja te olette täytetyt hänessä, joka on kaiken hallituksen ja vallan pää".