Sakramenteista

[Taavetti]

Nuusku kirjoitti olennaisia asioita, vaikka ei kasteesta kirjoittanutkaan. Näin ovat asiat ja asian laidat.

Vaikka Kehäkukkaselle on monin selkein Raamatun ja Lutherin kirjoituksin osoitettu uskon ja kasteen merkitystä ja suhdetta, hänellä on sitkeä taipumus etsiä tukea muista paikoista tukea omille käsityksilleen. Hänen esille ottamansa kohdat eivät kuitenkaan kumoa vielä selkeämpiä kohtia. En ehdi enkä jaksa tarkemmin niihin puuttua, tuskin osaisinkaan. Kun olen niitä kohtia lukenut, eivät ne kumoa kristillisyytemme kastekäsitystä, eivät ole ristiriidassa sen kanssa. Varmasti niissä on jokin sanoma, pitäisi tutkia tarkemmin muistaen vanha hyvä Raamatun lukemisen ohje. Eli katsoa kuka kirjoittaa, kelle kirjoittaa tai sanoo, mikä on sanojan sieluntila, mikä sanoman kohteen sielun tila. Kun nämä kohdat otetaan huomioon, hälvenee monta näennäistä ristiriitaisuutta Raamatun kirjoitusten väliltä.

[kehakukkanen]

Vaikka Kehäkukkaselle on monin selkein Raamatun ja Lutherin kirjoituksin osoitettu uskon ja kasteen merkitystä ja suhdetta, hänellä on sitkeä taipumus etsiä tukea muista paikoista tukea omille käsityksilleen. Hänen esille ottamansa kohdat eivät kuitenkaan kumoa vielä selkeämpiä kohtia.

Näin asian näet sinä, minä näen juuri päinvastoin. Mutta en halua riidellä. Jätän tämän keskustelun tältä erää tähän omalta osaltani. Kiitos kärsivällisyydestänne. Jatkan foorumin lukemista tulevaisuudessakin, ehkä joskus sitten johonkin kommentoinkin, saa nähdä.

10. Jos siis Kristus teissä on, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden.
11. Jos nyt sen Henki, joka Jesuksen kuolleista herätti, asuu teissä, niin myös se, joka Kristuksen kuolleista herätti, on teidän kuolevaiset ruumiinne eläväksi tekevä, sen teissä asuvaisen hengen kautta.
12. Niin emme nyt ole, rakkaat veljet, velkapäät lihalle, lihan jälkeen elämään.
13. Sillä jos te lihan jälkeen elätte, niin teidän pitää kuoleman; mutta jos te lihan työt hengen kautta kuoletatte, niin te saatte elää.
14. Sillä kaikki, jotka Jumalan Hengeltä vaikutetaan, ne ovat Jumalan lapset.
15. Sillä ette ole saaneet orjuuden henkeä, että teidän vielä pitäis pelkäämän, mutta te olette saaneet valittuin lasten hengen, jossa me huudamme: Abba, rakas Isä.
16. Se Henki todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapset.
17. Jos me olemme lapset, niin me olemme myös perilliset, nimittäin Jumalan perilliset ja Kristuksen kanssaperilliset. (Room. 8: 10-17)

[Weha]

Kehäkukkaselle jotain. Mielestäni sait liudan kohtia, jotka todistivat yksinomaan Jumalan sanan uudestisynnyttävää voimaa. Näitä sait niin paljon, että toki ymmärrän, sen ettei ole halua alkaa varsinkaan yksin näkemyksiään esittämään ky.kohdista.

On niin, että kun keskustelen luterilaisten kanssa esim. Todisajaseuran kannatajien kanssa, otetaan tietyt kohdat Ramatusta esim. apt.2:38: Joh.3:5 ja seliteään niitä, kuin ne halutaan ymmärtää ja ottamatta huomioon koko Raamatun opetusta. Tuolainen yksipuolinen Raamatun kohtiin tukeutiminen, ei ole mielestäni reilua ensinkään.

Erikoiseti minua kosketti tässä rakkaan veljen kirjoitus, joka kuului:

"Kun minä seuraan tätä maailman menoa, niin kyllä sen huomaa, ettei Jumalan valtakunnan ulkopuolella ole uskovaisia. Muut ihmiset esimerkiksi sallivat synnin tekemisen. Avioeron, juopumisen, kiroilun, sunnuntaityön, naispappeuden, tai jotain muita selkeitä syntejä he saattavat hyväksyä. Ja heidän oppinsa ei myöskään ole selkeää. Heillä ei ole yhtä oppia, eikä heillä ole pyhää yhteistä seurakuntaa. Ihmiset, joilla on erilainen käsitys uskonasioista, pitävät toisiansa uskonveljinään".

[lukkari]

Näin se on niinkuin nuusku sanoi. Hyvä puu kantaa hyviä hedelmiä...

[lukkari]

Sen verran vielä, että puun täytyy kuitenkin olla hyvä, ennenkuin se kykenee hedelmiä kantamaan. Miten tuo puu sitten tehdään hyväksi? Sitä me olemme koittaneet selittää kehäkukkaselle. Synnin hädässä kipuilevalle ihmiselle kuuluu hyvää puhuva sovintosaarna Jumalan valtakunnasta. Jumalan valtakunta kulkee tänäkin päivänä jalkojen päällä.

[Weha]

Tässä jotain, miten on kristillisyydessämme ymmärretty näistä kohdista, myös muun Raamatun valossa.



Apt.2-luku

38. Vaan Pietari sanoi heille: tehkäät parannus, ja antakaan jokainen itsensä kastaa Jesuksen Kristuksen nimeen, syntein anteeksi antamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. 39. Sillä teille ja teidän lapsillenne on tämä lupaus annettu, ja kaikille, jotka taampana ovat, kutka ikänä Herra meidän Jumalamme kutsuu…
41. Jotka siis mielellänsä hänen sanansa ottivat vastaan, ne kastettiin; ja sinä päivänä lisääntyi lähes kolmetuhatta sielua.

Vastaus: Eli tässäkin on ensin, parannuksen teko ja usko ja sitten kaste. Tunnustuskirjoissamme sanotaan: "Myös ne jotka ovat uskossa ennen kastetta tai tulevat kasteessa uskoon, saavat uskon ulkonaisen, edeltävän sanan välityksellä" (s.276 kohta 7). Tässä on viittaus siis apostolien tekojen 10-lukuun.
44. Kuin Pietari vielä näitä puhui, lankesi Pyhä Henki kaikkein niiden päälle, jotka puheen kuulivat.
45. Niin ne uskovaiset ympärileikkauksesta, jotka Pietarin kanssa tulleet olivat, hämmästyivät, että pakanainkin päälle Pyhän Hengen lahja vuodatettiin.
46. Sillä he kuulivat heidän kielillä puhuvan ja Jumalaa ylistävän. Niin vastasi Pietari:
47. Taitaako joku kieltää näitä, jotka ovat niin Pyhän Hengen saaneet kuin mekin, vedellä kastamasta?
Näin on kristillisyydessä opettetu Joh.3:5 asianyhteydestä:

Nikodeemus


Kirkon piirissä pidetään keskeisenä kastetekstinä yleiseti Nikodeemos kertomusta(Joh.3;1-5) ja erityiseti Jeesusken vastausta Nikodemukselle: "...Ellei joku synny vedestä ja Hengestä, ei hän taida Jumaaln valtakuntaan sisälle tulla" (Joh.3:5). Jeesus ei sanonut kasteesta ja hengestä. Sanasta "vesi" on tehty yksipuolinen tulkinta. On perusteltua todeta, ettei veden yhdistäminen kasteeseen ole Raamatullinen selitys tässä yhteydessä. Sensijaan on täysi syy uskoa vastoin tradiotanaalista käsitystä, että kysymyksessä on sana, joka puhdistaa. Paavali kirjoitti efosalaislille, kuinka Jeesus on pyhittänyt seurakunnan veden pesussa sanan kautta (Ef.5:26). Alkukielen mukaan: "Veden pesulla sanassa". Jäähyväispuheessaan Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Te olette puhtaat sen sanan tähden, jonka minä teille puhuin" (Joh.15:3).

Johanneksen 3-luku kertookin uskon kautta syntymisestä: "Ja niinkuin Moses ylensi kärmeen korvessa, niin myös Ihmisen Poika pitää ylennettämän.
Että jokainen, joka uskoo hänen päällensä, ei pidä hukkuman, mutta ijankaikkisen elämän saaman(Joh.3:14-15). Tämän jälkeen seuraakin evankeliumin tiivistelmä: "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, että jokainen, joka uskoo hänen päällensä, ei pidä hukkuman, mutta ijankaikkisen elämän saaman." (Joh.3:16).

Sitä, että Nikodeemuksen ja Jeesuksen keskustelussa ei voinut olla kysymys kasteesta, tukee myös se tosiasia, ettei Jeesus ollut edes vielä asettanut kastetta. Ei tunnu loogiselle, että hän olisi ryhtynyt puhumaan tuntemattomasta asiasta. Nikodemus tosin tunsi juutalaisen proselyyttikasteen ja näin ollen myös Johannes kastajan suorittaman kasteen.

Seuraavassa luvussa JOH.4. Jeesus puhuu jälleen vedestä, "elävästä vedestä".
13. Jesus vastasi ja sanoi hänelle: jokainen, joka juo tästä vedestä, hän janoo jälleen;
Jeesus sanoo: 14. Mutta joka siitä vedestä juo, jonka minä hänelle annan, ei hän janoo ijankaikkisesti; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kuohuu ijankaikkiseen elämään.

Kysymys on sanasta, evankeliumista, "sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen" (Hebr.4:12). Evankeliumi on Jumalan voima (Room.1:16). Johanneksen 4-Luku vahvistaa sitä, ettei kolmannessa luvussa puhuta kasteesta.

[nuusku]

Tämäkään ei liity kasteeseen, mutta kun täällä on puhe vedestä, niin ajattelin että voisin tämän otsikon alle liittää kysymyksen eräästä vesiasiasta. Pohdin nimittäin, että pitäisinkö koulussa esitelmän kemiallisesta aineesta nimeltä vesi, ja huvikseni katsoin luomiskertomuksesta, että mitä siellä kerrotaan vedestä. Huomasin, että siellä sanotaan näin:

6 Ja Jumala sanoi: tulkoon vahvuus vetten vaiheelle, eroittamaan vesiä vesistä.
7 Ja Jumala teki vahvuuden, ja eroitti vedet, jotka ovat vahvuuden alla, niistä vesistä, jotka ovat vahvuuden päällä: ja tapahtui niin.
8 Ja Jumala kutsui vahvuuden taivaaksi. Ja tuli ehtoosta ja aamusta toinen päivä.

Mitä nuo jakeet tarkoittavat? Onko niillä jokin vertauskuvallinen merkitys? Uusi käännös sanoo:

6 Jumala sanoi: "Tulkoon kaartuva kansi vesien väliin, erottamaan vedet toisistaan."
7 Jumala teki kannen ja erotti toiset vedet sen alapuolelle ja toiset sen yläpuolelle. Niin tapahtui,
8 ja Jumala nimitti kannen taivaaksi. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni toinen päivä.

Niin, mitähän tuo meinaa? Luin netistä, että ilmeisesti vanhaan aikaan uskottiin, että taivaankannen päällä on vettä, mutta koska tuo kirjoitus on Jumalan sanaa, niin sillä on varmasti jokin syvällinen ja ajaton merkitys.

En tiedä, tuli vaan jotenkin päähän, että tuossa on ainakin kyse kahdesta erilaisesta vedestä, joista toinen on taivaissa. Mutta ehkäpä se ei tähän liity, ei parane ryhtyä itse moisia tulkitsemaan.

[O.M]

Niin ei raitis oppi aukea kuin uskon kautta. Kun saa parannuksessa uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, on kuin suomut putoaisivat silmiltä. Oikea oppi on uskon hedelmä ja sitäkin Jumala aukaisee vain tarvitsemamme määräosan mukaan.

Ajattelin vielä tehdä muutamia poimintoja Erkki Reinikaisen kirjasta Näin on kirjoitettu. Martti Luther kirjoittaa teoksessaan Kirkon Baabelin vankeudesta seuraavaa:

"Meidän samoin kuin esi-isienkin merkkeihin eli sakramentteihin liittyy lupauksen sana, joka vaatii uskoa ja jonka vaatimuksia ei voi täyttää millään muilla teoilla. Sen tähden ne ovat vanhurskauttamisen merkkejä eli sakramentteja, koska ne kerran ovat vanhurskauttavan uskon eivätkä minkään teon sakramentteja. - - Se, joka ne uskoo, täyttää ne, vaikka ei suorittaisikaan mitään ulkonaista tekoa. Siitä johtuukin sanonta: Sakramentti ei vanhurskauta, vaan usko sakramenttiin. Samoin ei ympärileikkaus vanhurskauttanut Aabrahamia ja hänen siementään, vaikka apostoli sanookin ympärileikkausta uskonvanhurskauden sinetiksi. Sillä usko ympärileikkaukseen liittyvään lupaukseen vanhurskautti ja täytti sen, mitä ympärileikkaus merkitsi. Sillä usko on sydämen esinahan hengellistä leikkaamista, jota lihan ympärileikkaaminen kirjaimen mukaan kuvasi. Totisesti ei Aabeliakaan vanhurskauttanut hänen uhrinsa, vaan usko, jossa hän kokonaan ja täydellisesti uhrasi itsensä Jumalalle. Ulkonainen uhri kuvasti tätä uskoa. Samoin ei myöskään kaste vanhurskauta ja hyödytä ketään, vaan sen tekee usko siihen lupauksen sanaan, johon kaste liittyy. Sillä usko vanhurskauttaa ja täyttää sen, mitä kaste merkitsee. Usko on vanhan ihmisen upottamista ja uuden nousemista. Sen tähden on mahdotonta, että uudet sakramenti eroaisivat vanhoista. Sillä molempiin kuuluu samalla tavalla jumallinen lupaus ja sama uskon henki." (Lutherin valitut teokset, II osa, s. 435-436, WSOY 1959.)

Tuli vielä mieleeni sellainen, että kastevedessä toki on vaikuttavana elementtinä Kristuksen Henki ("Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen", ei kuitenkaan kohta "vedestä ja Hengestä"). Kun siis uskovainen kastetaan, hänet puetaan myös ulkonaisesti aineella (kastevedellä) Kristukseen, uskon vahvistukseksi. Kristus on kastevedessä läsnä myös kastettaessa epäuskoisia, mutta ei lohduttavana, vaan tuomitsevana. Kun siis epäuskoinen kastetaan, hänet puetaan Kristukseen tuomiokseen, uskovainen taas lohdutukseksi ja armovakuudeksi. Toivottavasti en nyt horise ihan omiani, veljet ja sisaret voivat oikaista, jos niin teen.

[Taavetti]

[quote "weha"=] Mikä sitten on tämä Jumalan sana?
Vastaus:
Se minkä Herramme Jeesus Kristus lausuu Matteuksen viimeisessä luvussa: "Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Onko lutheri tehnyt tuon katekismuksen? Miksi siinä on lähetyskäsky toisin, kun lutheri on kääntänyt ja opettaa?[/quote]
Kyllä se on Lutherin katekismuksesta toimitettu Suomen kielelle, lähetyskäsky on pantu 1938 käännöksen mukaisena väännöksenä.
En enää muistanut miten lainausmerkintä kirjoitetaan, kelvatkoon tällaisena.