Kirjoittaja O.M » 10 Tammi 2007, 12:26
Olen kuullut joskus väitteitä, että avainten valta olisi mennyt opetuslasten mukana hautaan. Jos kuitenkin tutkisimme, miten asia sanotaan raamatuissa.
Jeesus sanoi omille opetuslapsilleen, joita oli koolla 11 suljettujen ovien takana:
”Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt” (Joh.20:23).
Paikalla olivat: Pietari (Simon), Andreas, Jaakob Sebedeuksen poika, Johannes, Filippus, Bartolomeus, Tuomas, Matteus, Jaakob Alfeuksen poika ja Taddeus. Paikalla ei ollut esim. Paavalia, joka ei siihen aikaan ollut uskomassa.
Jeesus rukoili opetuslastensa puolesta, mutta ei vain opetuslastensa, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän sanansa uskovat.
”En minä ainoasti heidän edestänsä rukoile, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minun päälleni” (Joh.17:20).
Jos avainten valta olisi mennyt hautaan apostolien mukana, miksi Jeesus olisi rukoillut myös muiden kuin omien läheistensä puolesta? Virka, joka antaa Hengen, oli myös Paavalilla, joka ei ollut paikalla, kun Jeesus antoi omilleen vallan antaa syntejä anteeksi.
”Kuin Paavali pani kätensä heidän päällensä, tuli Pyhä Henki heidän päällensä” (Ap.t.19:6).
No nyt seuraava selitys on se, että avainten valta olisikin ollut apostolinen virka ja koska Paavali luetaan apostolien joukkoon, olisi hänellä ollut siis avainten valta. Tässä yhteydessä on huomautettava, että Juudaksen tilalle valittiin Mattias (Ap.t.1:26), ei Paavalia, joka ei siinä vaiheessa edes ollut vielä uskomassa. Paavali luettiin kuitenkin myöhemmin apostolien sekaan, pakanain apostoliksi. Selityksen mukaan tavallisilla uskovaisilla ei olisi valtaa antaa Pyhää Henkeä sitä anoville. Luetaan kuitenkin, mitä raamatuissa sanotaan Ananiaasta. Kaikki viittaa siihen, että Ananias oli aivan tavallinen uskovainen, ei apostoli eikä sananpalvelija.
”Niin yksi opetuslapsi oli Damaskussa, Ananias nimeltä, jolle Herra sanoi näyssä: Ananias! Hän sanoi: Herra, tässä minä olen.” (Ap.t.9:10.)
Ananiaalla oli Pyhän Hengen virka antaa Henki Paavalille, taivaan valtakunnan avaimet päästää Paavali synneistään.
”17 Niin Ananias meni sinne ja tuli huoneeseen sisälle ja pani kätensä hänen päällensä, ja sanoi: rakas veljeni Saul! se Herra lähetti minun, (Jesus, joka sinulle ilmestyi tiellä, jotas vaelsit,) että sinä saisit näkös jälleen, ja Pyhällä Hengellä täytettäisiin.
18 Ja hänen silmistänsä putosivat kohta niinkuin suomukset, ja hän sai sillä hetkellä näkönsä jällensä, nousi ja kastettiin.” (Ap.t.9:17-18.)
Tässä yhteydessä lienee syytä tarkastella myös tilannetta, kun Jeesus antoi Pietarille taivaan valtakunnan avaimet. Paavin kirkon mukaanhan avaimet annettiin vain Pietarille ja ylintä valtaa niitten suhteen käyttää paavi. Raamattu sanoo:
”15 Sanoi hän heille: mutta kenenkä te sanotte minun olevan?
16 Vastasi Simon Pietari ja sanoi: sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.
17 Ja Jesus vastaten sanoi hänelle: autuas olet sinä, Simon Jonan poika! sillä ei liha eikä veri ilmoittanut sitä sinulle, vaan Isäni, joka on taivaissa.
18 Mutta minä myös sanon sinulle: sinä ole Pietari, ja tämän kallion päälle tahdon minä rakentaa minun seurakuntani, ja helvetin portit ei pidä häntä voittaman.
19 Ja minä annan sinulle taivaan valtakunnan avaimet: ja mitä sinä maan päällä sidot, pitää sidotun oleman taivaissa, ja mitä sinä päästät maan päällä, sen pitää oleman päästetyn taivaissa.” (Matt.16:15-19.)
On virheellistä ajatella, että Jeesus olisi antanut avaimet Pietarille luonnollisena ihmisenä, sillä hänhän toteaa: ”Ei liha eikä veri ilmoittanut sitä sinulle, vaan Isäni, joka on taivaissa” (Matt.16:17). Pietarin kaksiosaisuus tulee ilmi, kun luemme tekstiä eteenpäin.
”20 Niin hän haastoi opetuslapsiansa kellenkään sanomasta, että hän oli Jesus Kristus.
21 Siitä ajasta rupesi Jesus julistamaan opetuslapsillensa, että hänen piti Jerusalemiin menemän, ja paljon vanhimmilta ja pappein päämiehiltä ja kirjanoppineilta kärsimän, ja tapettaman, ja kolmantena päivänä ylösnouseman.
22 Ja Pietari otti hänen erinänsä, rupesi häntä nuhtelemaan, sanoen: armahda itsiäs, Herra: älköön sinulle se taphtuko!
23 Niin hän käänsi itsensä ympäri ja sanoi Pietarille: mene pois minun tyköäni, saatana! sinä olet minulle pahennukseksi: ettes ymmärrä niitä, jotka Jumalan ovat, mutta ne, jotka ihmisen ovat.” (Matt.16:20-23.)
Ei Pietari sen huonompi eikä parempi ollut kuin muutkaan Jumalan lapset, vaan Jumala vain näki hyväksi, ettei avannut hänelle vielä pelastussuunnitelmaansa. Hetkeä aiemmin Jumala oli Henkensä kautta ilmoittanut Pietarille, että Jeesus on elävän Jumalan Poika. Kohta Jumala ei enää avannutkaan pelastussuunnitelmaansa Pietarille. Jumala antaa uskovaisillekin ymmärrystä vain kunkin tarvitseman määräosan mukaan. Pietari kuitenkin yritti ymmärtää Jeesuksen sanomista lihallisella puolellaan ja sai kuulla tylyn tuomion: ”Mene pois minun tyköäni, saatana! sinä olet minulle pahennukseksi: ettes ymmärrä niitä, jotka Jumalan ovat, mutta ne, jotka ihmisen ovat” (Matt.16:23).
Taivaan valtakunnan avaimet annettiin siis sille uskolle, jonka Pietari Pyhän Hengen osallisuuden kautta omisti. Niitä ei annettu Pietarille luonnollisena ihmisenä, lihallisena olentona, vaan Pietarin lihallinen luonto oli samalla tavalla tyystin turmeltunut kuin meidän tämänkin päivän uskovaisten ja epäuskoisten, niin kuin Paavali sanoo:
”10 Niinkuin kirjoitettu on: ei ole kenkään vanhurskas, ei yksikään;
11 Ei ole yhtäkään ymmärtäväistä, ei ole ketään, joka etsii Jumalaa.
12 Kaikki ovat poikenneet pois ja ynnä kelvottomaksi tulleet: ei ole yhtään, joka hyvää tekee, ei yhtäkään.” (Room.3:10-12.)
Se uskovaisissakin ihmisissä vaikuttava turmeltunut luonto on niin turmeltunut, että Jeesus sanoo sitä aivan oikeutetusti saatanaksi. Mutta avainten valta uskovaisilla ihmisillä, jotka olemme Kristuksen puolesta käskyläisiä, niin kuin Paavali sanoo: ”Niin olemme me Kristuksen puolesta käskyläiset; sillä Jumala neuvoo meidän kauttamme” (2.Kor.5:20). Emme kuitenkaan ole soveliaita tähän suureen tehtävään omalta puoleltamme. ”Ei niin, että me olemme itse meistämme soveliaat jotakin ajattelemaan, niinkuin itse meistämme, vaan jos me olemme johonkuhun soveliaat, niin on se Jumalalta” (2.Kor.3:5).