Sakramenteista

[Weha]

Raamatussahan on joku esimerkki, kuinka epäuskoisen julistus ei synnytä uskoa.


Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te kierrätte meret ja mantereet tehdäksenne yhden käännynnäisen; ja kun joku on siksi tullut, niin teette hänestä helvetin lapsen, kahta vertaa pahemman, kuin te itse olette!

Matt. 23:33

Ja voi käydä kuin Skevan
pojille
jos lähtee kiusa- ja ilkkumismielellä matkimaan Jumalan valtakunnan evankeliumin saarnaa.

Ap.t. 19
13. Niin muutamat Juudalaiset, jotka olivat lumoojat, vaelsivat ympäri, ja kiusasivat mainita Herran Jesuksen nimeä niiden päälle, joilla pahat henget olivat, ja sanoivat: me vannotamme teitä Jesuksen puolesta, jota Paavali saarnaa.
14. Ja muutamat niiden seassa, jotka tätä tekivät, olivat Skevan, Juudalaisten ylimmäisen papin, seitsemän poikaa.
15. Mutta paha henki vastasi ja sanoi: Jesuksen minä tunnen, ja Paavalin minä tiedän, mutta mitkä te olette?
16. Ja ihminen, jossa paha henki oli, karkasi heidän päällensä, ja voitti heidät ja paiskasi heidät allensa, niin, että he alasti ja haavoitettuna pääsivät siitä huoneesta ulos pakenemaan.

"Samarian tapauksessa (apt.8:8:5-17) on teksti teologisesti erittäin monitahoinen ja rikas. Asiaa on tarkasteltava uskon näkökulmasta. Näiltä ihmisiltä puuttui Pyhä Henki. Miten tämä oli mahdollista? Tällöin todetaan, ettei samarialaisilla ollutkaan vielä tässä vaiheessa elävää todellista uskoa, sillä ”Pyhä Henki” saadaan uskolla. Paavali sanoo myös: ” Me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen”. (Gal.3:14). Tämä on todettavissa tekstistä, joka osoittaa, että kuulioiden sydän oli ”jaettu”: he kuuntelivat ja ylistivät Simon-noitaa sen jälkeen, kun he olivat yksimielisesti ottaneet vaarin Filippoksen saarnasta. Tässä tilassa he uskoivat myös Filippoksen evankeliumin julistukseen. Toisin sanoen, he uskoivat samanaikaisesti sekä Simon-noidan puheeseen, että Filippoksen julistukseen. Tällöin ei voinut syntyä vanhurskauttavaa uskoa. Teksti osoittaa syvällisesti, ettei ilman uskoa voi tulla vanhurskaaksi, eikä saada kasteen siunausta. Kun Pietari ja Johannes siunasivat samarialaiset kättenpäällepanemisen kautta (= Kuva evankeliumin julistamisesta) syntyi usko, ja he saivat Pyhän Hengen. Heitä ei kuitenkaan tarvinnut kastaa uudelleen, sillä Jumalan sanan mukainen kaste oli voimassa ja usko omisti sen omakseen. " (usko ja kaste).

...Koska se (päästösana) lausutaan ihmisten kautta, niin luullaan sitä pelkäksi ihmissanaksi ja ajatellaan että Jumala on tuolla ylhäällä korkeuksissa, kaukana sanasta, joka on maanpäällä, ja niin töllistetään ylös taivasta kohti...juuri ne samat avaimet, jotka ovat Kristuksella eikä kellään muulla, juuri ne hän antaa Pietarille, ikäänkuin hän sanoisi: Mitä töllistelet taivaalle ja sieltä etsit avaimiani? etkö kuule, että olen antanut ne Pietarille? Ne ovat kyllä taivaan avaimet, se on totta, mutta ne eivät ole taivaassa. Minä olen jättänyt ne alas maanpäälle. Sinun ei pidä etsiä niitä taivaasta, eikä mistään muualta, vaan löydät ne Pietarin suusta, jonne ne olen pannut. Pietarin suu on minun suuni, ja hänen kielensä on minun avainkoteloni, hänen virkansa on minun virkani, hänen sitomisensa, on minun sitomiseni, hänen päästämisensä on minun päästämiseni...Minä katson vain sitä mitä Pietari sitoo ja päästää, sihen minä pitäydyn. Älä anna johtaa itseäsi harhaan tuon Farisealaisen lörpötyksen, jolla muutamat pettävät itseänsä, nimittäin kuinka muka ihminen voisi antaa syntejä anteeksi. Pysy sinä Kristuksen sanoissa ja ole varma siitä, ettei Jumala millään muulla tapaa anna syntejä anteeksi, kuin suullisen sanan kautta, jonka tavan hän on määrännyt meille ihmisille. Ellet etsi anteeksiantamusta tässä sanassa, niin turhaan töllistelet taivasta kohti odottaen sieltä armoa, tai niinkuin he sanovat, sisäistä anteeksiantamusta. (Luther kirjasta "Avaimista" v.1530).

[O.M]

Viimeinen sanahan siitä, kuka taivaaseen pääsee, on Jumalalla, mutta jotta voisin luottaa saavani oikean synninpäästön, pitää sen johonkin perustua (mielellään Raamattuun :wink: , vai mitä.) En kuitenkaan usko, että se voi olla kiinni synninpäästön antajan uskosta, koska siitähän en koskaan voi olla loppuun saakka/täysin varma. Näin minä uskon ja ymmärrän. Saa toki korjata ja kommentoida.

Keskustelu on erittäin mielenkiintoinen, mutta en ehdi tässä yhteydessä vastaamaan enempää. Totean vain, että jaetulla sydämellä uskovilla ei ollut Pyhän Hengen virkaa. Huomaa, mitä Simonista sanotaan:

"Niin Simon myös itse uskoi, ja kuin hän kastettu oli, viipyi hän Philippuksen tykönä. Ja kuin hän näki ne merkit ja suuret voimalliset työt tapahtuvan, niin hän hämmästyi" (Ap.t.8:13).

Simon siis uskoi, mutta vain omalla tavallaan, sekaoppisesti, jaetulla sydämellä. Sen tähden hänen uskonsa ei ollut elävää uskoa, armo ei tapahtunut häntä kohtaan eikä hän saanut Pyhän Hengen virkaa.

[kehakukkanen]

Keskustelu on erittäin mielenkiintoinen, mutta en ehdi tässä yhteydessä vastaamaan enempää. Totean vain, että jaetulla sydämellä uskovilla ei ollut Pyhän Hengen virkaa. Huomaa, mitä Simonista sanotaan:

"Niin Simon myös itse uskoi, ja kuin hän kastettu oli, viipyi hän Philippuksen tykönä. Ja kuin hän näki ne merkit ja suuret voimalliset työt tapahtuvan, niin hän hämmästyi" (Ap.t.8:13).

Simon siis uskoi, mutta vain omalla tavallaan, sekaoppisesti, jaetulla sydämellä. Sen tähden hänen uskonsa ei ollut elävää uskoa, armo ei tapahtunut häntä kohtaan eikä hän saanut Pyhän Hengen virkaa.

En halua kuulostaa inttäjältä. Sitä vain kysyisin, että mistä voit koskaan olla varma, onko se toinen uskomassa vaiko kenties luopunut? Olen käsittänyt, että teillä ei opeteta "mukana olemisen/ seuroissa käymisen" sinänsä pelastavan. Minä olen ymmärtänyt, että samalla tavoin kuin kasteessa ja ehtoolisessa me ihmiset tarvitsemme 'ulkoisen merkin' (vesi/viini ja leipä) uskomme vahvistukseksi sanan lisäksi, me tarvitsemme sitä myös synninpäästössä, ts. että voin luottaa synninpäästön pätevyyteen, sen pitää perustua johonkin muuhun kuin päästön antajan uskontilaan.

[Weha]

Tuli mieleen tohon Raamattuakin:

Yksi Lauma


JOh.10:1. Totisesti, totisesti sanon minä teille: joka ei ovesta mene sisälle lammashuoneesen, vaan astuu siihen muualta, se on varas ja ryöväri.
2. Mutta joka oven kautta sisälle menee, se on lammasten paimen:
3. Sille ovenvartia avaa, ja lampaat kuulevat hänen äänensä. Ja omia lampaitansa kutsuu hän nimeltänsä, ja vie heidät ulos.
4. Ja kuin hän omat lampaansa päästää ulos, käy hän heidän edellänsä, ja lampaat seuraavat häntä, sillä he tuntevat hänen äänensä.
5. Mutta ei he muukalaista seuraa, vaan pakenevat häntä; sillä ei he tunne muukalaisten ääntä.


V: Tämän mukaan hänen omansa ei kuule eriseurojen opetusta, koska eivät tunne sitä, vaan ihan pakenevat sitä. Eli väärässä opissa ei voi pelastua vahingossakaan.

[Nepheg]

En halua kuulostaa inttäjältä. Sitä vain kysyisin, että mistä voit koskaan olla varma, onko se toinen uskomassa vaiko kenties luopunut? Olen käsittänyt, että teillä ei opeteta "mukana olemisen/ seuroissa käymisen" sinänsä pelastavan. Minä olen ymmärtänyt, että samalla tavoin kuin kasteessa ja ehtoolisessa me ihmiset tarvitsemme 'ulkoisen merkin' (vesi/viini ja leipä) uskomme vahvistukseksi sanan lisäksi, me tarvitsemme sitä myös synninpäästössä, ts. että voin luottaa synninpäästön pätevyyteen, sen pitää perustua johonkin muuhun kuin päästön antajan uskontilaan.

Veljet ja sisaret varmasti korjaavat mielellään kaikki virheeni, joita toivottavasti ei tule kovin runsaasti. Mutta: Mielestäni on aivan eri tilanne suorittaa jokin uskonnollinen liturgia, kuin avata raamattua (opettaa) epäuskoisena.
Siinä puhujan oma uskontilanne paljastuisi hyvin pian verrattuna jonkin kaavan mukaan suoritettuun rutiini "ohjelmaan".

Raamatussa on monia kohtia, kuten veljet ovat joitakin näyttäneet tässäkin viestiketjussa, että esim. määrättyä "ulkoisen merkin" sakramentin suorittamista syntien anteeksiantamiseksi ei raamatussa ole, kuten esimerkiksi Jumalan Pojan muistoateriassa, ehtoollisessa jonka Jeesus opetti.

Kuten tiedämme, Ananias oli aiemmin saanut Pyhän Hengen ja hän vain yksinkertaisesti laski kätensä Saulin pään päälle ja antoi Pyhän Hengen virassa synnit anteeksi.
Saul uskoi (eikä toimenpide vaatinut mitään näkyviä merkkejä tai muita ihmisen tekemisiä) ja sai Pyhän Hengen. Sen jälkeen myös Paavalilla oli valta päästää ja sitoa synneistä.

Huomaa:
1. Ananias oli (muistaakseni) paikalla kun Jeesus puhalsi Pyhän Hengen samanaikaisesti moniin ihmisiin.
2. Saul ei ollut silloin uskomassa, eikä hänellä ollut silloin vielä Pyhää Henkeä.
3. Kuten raamattu sanoo "usko siirtyy uskosta uskoon" toteutui Ananiaksen ja Saulin kohdalla täydellisesti. Pyhä Henki siirtyi aiemmin uskoneen välityksellä sellaiselle jolla ei vielä elävää uskoa ollut.

Pyhä Henki, totuuden henki on A ja O tässä asiassa, sillä avaintenvallan Jeesus jätti uskoville, eikä yksikään uskova ole ilman Pyhää Henkeä.
Näin ymmärrän ja jään odottamaan mielenkiintoiseen aiheeseen rakkaiden veljien korjauksia/lisäyksiä.

[kehakukkanen]

Mielestäni on aivan eri tilanne suorittaa jokin uskonnollinen liturgia, kuin avata raamattua (opettaa) epäuskoisena.
Siinä puhujan oma uskontilanne paljastuisi hyvin pian verrattuna jonkin kaavan mukaan suoritettuun rutiini "ohjelmaan".

Raamatussa on monia kohtia, kuten veljet ovat joitakin näyttäneet tässäkin viestiketjussa, että esim. määrättyä "ulkoisen merkin" sakramentin suorittamista syntien anteeksiantamiseksi ei raamatussa ole, kuten esimerkiksi Jumalan Pojan muistoateriassa, ehtoollisessa jonka Jeesus opetti.

Totta, kyllä liturgiasta selviää ilman uskoakin. Saarnasta/ Raamatun opettamisesta yleensä paljastuu, mikä on puhujan usko ja oppi. (Toisaalta voi kyllä puhuakin hyvin, vaikka ei itse uskoisi siihen mitä puhuu ja mihin kuulijat uskovat, tällaisiakin puheita olen kuullut. Harvinaista, mutta mahdollista.)

Augsburgin tunnustuksen puolustus kuitenkin sanoo:
"Jos sanomme sakramenteiksi sellaisia toimituksia, jotka perustuvat Jumalan käskyyn ja joihin liittyy armon lupaus, on helppo ratkaista, mitkä ovat varsinaisia sakramentteja. Ihmisten säätämiä jumalanpalvelusmenoja ei näet voida tässä mielessä sanoa varsinaisiksi sakramenteiksi. Eihän ihmisellä ole valtuuksia armon lupaamiseen. Näin ollen eivät ne merkit, joita on säädetty ohi Jumalan käskyn, ole varmoja armona merkkejä, jos kohta oppimattomille niihin sisältyy jokin opetus tai kehotus. Todellisia sakramentteja ovat siis kaste ja Herran ehtoollinen sekä synninpäästö, se kun on parannuksen sakramentti. Nämä toimitukset perustuvat näet Jumalan käskyyn, ja niihin liittyy armon lupaus, joka on uudelle liitolle ominainen. Pitäähän meidän meitä kastettaessa, nauttiessamme Herran ruumista ja saadessamme synninpäästön olla sydämessämme varmat siitä, että Jumala todella Kristuksen tähden antaa meille anteeksi. Toisaalta Jumala sanan ja jumalanpalvelusmenojen kautta myös taivuttaa sydäntämme uskomaan ja ottamaan uskon vastaan, niin kuin Paavali (Room. 10:17) sanoo: "Usko tulee kuulemisesta." Mutta samoin kuin sana tunkeutuu korviin kohdatakseen sydämen, samoin kohtaa itse toimitus silmät taivuttaakseen sydämen. Sanan ja toimituksen vaikutus on sama. Augustinus onkin sattuvasti sanonut sakramenttia näkyväksi sanaksi, koska silmät havaitsevat jumalanpalvelustoimituksen, joka on kuin sanan kuva ja ilmaisee samaa kuin sana. Kummankin vaikutus on siis sama."

Miksi Tunnustuskirjat monessa kohtaa rinnastavat synninpäästön/Sanan saarnan ja sakramentit? Tätä pohdin.

[Weha]

Tunnustuskirjat


Ef.lut.tunnustuskirjamme opettavat kolmenlaista kasteoppia.

1. s.186, 5 Sanan ja sakramentin vaikutus sama

2. sitoo uudestisyntymisen kasteeseen:...Perisynti on todella synti, joka tuo iankaikkisen kuoleman niille, jotka eivät kasteen ja Pyhän Hengen voimasta synny uudestaan s.52.

3. on se jota itse edustan: "Myös ne jotka ovat uskossa ennen kastetta tai tulevat kasteessa uskoon, saavat uskon ulkonaisen, edeltävän sanan välityksellä" (s.276 kohta 7).

Tähän haluan lisäksi laittaa vastaansanomattoman kohdan Raamatusta:

1.kor.4:15. Vaikka teillä Kristukseen uskovina olisi tuhansia kasvattajia, teillä on vain yksi isä. Minähän teidät olen evankeliumia julistamalla synnyttänyt Kristukseen Jeesukseen uskoviksi.

Ja kuitenkin Paavali oli kastanut korintossa vain muutaman: 1.kor.1:16. Niin, Stefanaan perhekunnan olen myös kastanut, mutta ketään muuta en muista kastaneeni.
17. Eihän Kristus lähettänyt minua kastamaan vaan julistamaan evankeliumia, ei kuitenkaan viisain puhein, koska Kristuksen risti silloin menettäisi merkityksensä.
________________________________________________

Raamattu kyllä yleisesti kehottaa seuraamaan omia paimenia, eikä varsinaisesti väääriä paimenia:

Hebr.13:7. Muistakaat teidän opettajianne, jotka teille Jumalan sanaa puhuneet ovat, joiden uskoa te seuratkaat, ja ottakaat vaari, millainen loppu heidän menollansa oli.

2.Tim.2:2. "Ja minkä olet kuullut minulta ja minkä monet ovat todistaneet, usko se luotettaville miehille, jotka sitten ovat soveliaita muitakin opettamaan".

Joh.10:16. Minulla on myös muita lampaita, jotka ei ole tästä lammashuoneesta: ne pitää minun myös tänne saattaman: ja he saavat kuulla minun ääneni; ja pitää oleman yksi lammashuone ja yksi paimen.

- Ajattelen tämän siten, että Jumalan valtakunan raja on selvä ja esim. yhdellä paikkakunnalla, on yksi Kristuksen seurakunta, niin ei niitä ole monia. On vain yksi lauma ja ne ovat samassa mielessä ja samassa käsityksessä. Sinne hänen omansa johdetaan. Ahkeroiden tulee pitää hengen luoma yhteys. Tässä viitataan myös juutalaisiin ja pakanoihin, jotka ovat myös yksi lauma.

[Weha]

Juuri puhuin tästä muutaman ns. luterilaisen kanssa.

Kolmenlaista opetusta kuulin ns. luterilaisuudessa:

1. Väittää, että kaste vain uudestisynnyttää ja kastamattomat lapset joutuvat kadotukseen.

2. kuolleiden kastamattomien lasten tilaa ei tiedetä.

3. Jumala antaa uskon ja Pyhän Hengen, jos lapset kuolevat ennen kastetta.

Kolme oppia, jota ei Raamattu opeta.

Näistä kiistellään eri luterilaisissa piireissä ja joskus, ihan oman liikkeen sisälläkin.

Olisiko Jumala jättänyt näin tärkeän kohdan auki?

Nähdäkseni näin: Room.5:18. Niin kuin siis yhden ainoan rikkomus tuotti kaikille ihmisille kadotustuomion, niin riittää yhden ainoan vanhurskas teko antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän.

Se jolla on vanhurskaus ja elämä, on myös usko: Matt.18:6. "Mutta joka pahentaa yhden näistä pienimmistä, jotka uskovat minun päälleni, parempi hänen olis, että myllyn kivi ripustettaisiin hänen kaulaansa, ja hän upotettaisiin meren syvyyteen".

Matt.21:16. "... Niin Jesus sanoi heille: kuulen kyllä. Ettekö te koskaan ole lukeneet: lasten ja imeväisten suusta olet sinä kiitoksen valmistanut?"
Kiitoshan on uskon hedelmää. Pienet lapset syntyvät siis Jeesuksessa Kristuksessa. Meidät tuomitaan tekojemme mukaan (Ilm.20). Pieni lapihan ei ole mitään syntiä tehnyt. Jeesus on perisynnin sovittanut. Parannusta tehdään siis uskon ja ymmärryksen kautta omista tekosynneistä.

[kehakukkanen]

"Edelleen seurakuntamme opettavat, että Aadamin lankeemuksen jälkeen kaikki ihmiset, jotka lisääntyvät luonnollisella tavalla, syntyvät synnissä, so. ilman jumalanpelkoa, ilman luottamusta Jumalaan sekä pahan himon hallitsemina, ja että tämä alkusairaus ja perisynti on todella synti, joka tuomitsee ja tuo jo nyt mukanaan iankaikkisen kuoleman niille, jotka eivät kasteen ja Pyhän Hengen voimasta synny uudestaan.

Seurakuntamme tuomitsevat pelagiolaiset ja muut 8, jotka väittävät ettei perisynti ole synti ja kaventaakseen Kristuksen ansiota ja hänen hyville teoilleen kuuluvaa arvoa katsovat ihmisen voivan tulla omilla järjen voimillaan vanhurskaaksi Jumalan edessä." (Augsburgin tunnustus, kohta II)

"Sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt, tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi; mutta sinä olet oikea puheessasi ja puhdas tuomitessasi.
7. Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.
8. Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden." (Ps. 51: 6-8 )

"Ja he toivat hänen tykönsä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia.
14. Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.
15. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle." " (Mark.10:13-15)

Minä olen ymmärtänyt, että Jeesus tuossa tarkoittaa sitä, että lapset ottavat hänet vastaan kun heidät tuodaan hänen luokseen. Ja että se nykyjään tarkoittaisi kastetta. Kastamattomista vauvoista, jotka kuolevat, olen kuullut opetettavan, että a) heidän kohtalonsa on armollisen Jumalan käsissä JA b) heitä suojaa heidän äitinsä kaste (alkukirkon ajattelu).

Weha kirjoitti:

Raamattu kyllä yleisesti kehottaa seuraamaan omia paimenia, eikä varsinaisesti väääriä paimenia

Näin on, tämä on totta ja tästä olemme yhtä mieltä. Kaikki opetus pitää koetella Raamatulla.

Lukkari kirjoitti:

Pyhä Henki tekee tuon lähteen eläväksi. Eli ei se ole sanoissa se sovintosaarna, vaan hengessä.

"Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala." (Joh.1:1)
Olen oppinut ja uskon, että Pyhä Henki asuu Kristuksen Sanassa, koska se on Kristuksen Henki.

--------------------------------------------------------------------------------
Kiitos kun jaksatte asiallisesti kommentoida, vaikka näkemykset eroavat minun kanssani. Hyvää yötä.

[nuusku]

En halua kuulostaa inttäjältä. Sitä vain kysyisin, että mistä voit koskaan olla varma, onko se toinen uskomassa vaiko kenties luopunut? Olen käsittänyt, että teillä ei opeteta "mukana olemisen/ seuroissa käymisen" sinänsä pelastavan. Minä olen ymmärtänyt, että samalla tavoin kuin kasteessa ja ehtoolisessa me ihmiset tarvitsemme 'ulkoisen merkin' (vesi/viini ja leipä) uskomme vahvistukseksi sanan lisäksi, me tarvitsemme sitä myös synninpäästössä, ts. että voin luottaa synninpäästön pätevyyteen, sen pitää perustua johonkin muuhun kuin päästön antajan uskontilaan.

Minun teki mieli vastata tähän ketjuun. Minun käsittääkseni usko on _kokonaan_ Jumalan työ. Ihminen ei siis "hanki" itsellensä uskoa etsimällä uskovaisen ja kysymällä syntejä anteeksi, eikä se jää ihmisen varaan ikään kuin tehdä se työ ja löytää. Vaan _Jumala_ suuresta rakkaudestansa johdattaa herätetyllä tunnolla olevan ihmisen uskovaisen ihmisen tykö. Ei ihmiset voikaan tietää toisen tunnon tilaa, mutta Jumala sen kyllä tietää, ja Jumala kaikki nämä ohjailee. Jos Jumala on valinnut jonkun henkilön, niin silloin on varmaa, että tämä henkilö kohtaa uskovaisen ihmisen ja kuulee eläväksi tekevän evankeliumin.

Ja haluaisin sanoa käsitykseni siitä, että jos saa uskoa syntinsä anteeksi, niin se on Pyhän Hengen vaikutusta, kyllä sen silloin ihminen sydämessänsä tuntee kun hän saa siirtyä epäuskon valtakunnasta Jumalan pojan valtakuntaan. Pelkkä ihmisen sana ei vaikuta mitään, vaan Pyhä Henki tekee sen sanan eläväksi. Vaikka se sana saarnattaisiin aivan samalla tavalla, niin jos siinä ei ole Henkeä, se ei vaikuta mitään.

Luin joskus netistä, että Raattamaa on ilmeisesti kirjoittanut näin: ""Mutta kun sain uskossa ja hengessä katsella veripunaista, orjantappuroilla kruunattua kuningasta, silloin voima läksi Hänestä ja Kristuksen kärsiminen vaikutti sielussani elävän voiman." Raamatussa taas sanotaan (tosin hieman eri yhteydessä) näin: "Katso, minä näen taivaat avoinna, ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikialla kädellä. "
Ajattelisin, että jotain tämän tyylistä voi kokea, jos saa parannuksen armon. Mutta ei se tietenkään aina niin "voimallista" ole, asiat voi selkiintyä pikkuhiljaa. Käsittääkseni silti parannuksen armon saanut ihminen muistaa sen hetken, sen päivän, jolloin sai uskoa ensimmäisen kerran syntinsä anteeksi. Minä ainakin muistan sen. Silloin siitä ei epäile, että olikohan se toinen nyt uskomassa, vaan kyllä syntien anteeksi saamisesta sai sillä hetkellä sisällänsä todistuksen kokea.

Satuin törmäämään tällaiseen kohtaan Raamatussa, ajattelin laittaa senkin tähän, ajattelen että jos saa käsittää parannuksen armon, voi Jumalan valtakunta näyttää tältä:

1 Ja enkeli, joka minun kanssani puhui, tuli jälleen ja herätti minun, niinkuin joku unestansa herätettäisiin.
2 Ja sanoi minulle: mitäs näet? Mutta minä sanoin: minä näen, ja katso, kynttiläjalka seisoi kokonansa kullasta, ja malja sen pään päällä, ja seitsemän lamppua oli hänessä, ja seitsemän kauhaa kussakin lampussa, jotka olivat sen pään päällä.

[Weha]

Tähän tapaan on kristillisyydessä opetettu ja ymmärretty.

Kyllä luterilainen tunnustus on aika selvää tekstiä. Mutta sekin kirjoitus on tutkittava raamatun valossa. Monissa viesteissä lainataan myös muutamia raamatunkohtia. Keskusteluista päätellen kohdat ilmeisesti ovat osoittamassa että lapsi syntyy vailla uskoa.

Jos jollaki on sellainen käsitys että tuollaiset raamatunkohdat jotka antaa ihmisestä todellisen kuvan eivät koske häntä, niin ymmärtääkseni kristinuskon olemus on hänelle vieras. (pahana sinut luetaan vanhurskaaksi, HUOM!! Sinä et muutu yhtään paremmaksi tullessasi uskovaiseksi, mutta sinä saat halun, mielen ja voiman kilvoitella puhtaalle omalletunnolle, uskomalla omat (ei Aadamin) syntisi anteeksi)

Sitten tuosta pienen lapsen syntisyydestä.

Tässä konkreettisesti, sama kysymys:

Ps. 51:7: "Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt."

Sama Daavid sanoo myös:

Ps 22: 10. Sillä sinä olet minun vetänyt ulos äitini kohdusta: sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla.
11. Sinun päälles minä olen heitetty äitini kohdusta: sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.

Tämähän todistaa vain lapsen syntymistä kaksiosaisena, maailmaan.

Onko tässä ristiriita ? Daavid oli ihminen ja perisynnin turmelema, siis Ps. 51:7 on totta. Mutta Ps 22 on myös totta, sillä onhan Jumala selvästi (Matt 18:6) esim. Hesekielin kautta ilmoittanut että lapset ovat Kristuksen ansiosta vapaita perisynnin kirouksesta:


2. Mitä te pidätte keskenänne Israelin maalla tätä sananlaskua, ja sanotte: isät ovat syöneet happamia viinamarjoja, mutta lasten hampaat ovat huoltuneet?
3. Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, senkaltainen sananlasku ei pidä enään oleman teidän seassanne Israelissa.
4. Sillä katso, kaikki sielut ovat minun, isän sielu on niin minun kuin pojankin sielu; se sielu, joka syntiä tekee, sen pitää kuoleman.

[lukkari]

Kehäkukkaselle kiitos siitä, että on harvinaisen viksu keskustelija. Toisin on eräällä muulla palstalla.

EDIT: (Tarkennus: S24 palstalla ei ole montaa asiallista kyselijää)

[Weha]

Lapsen tilasta:

Raamattu puhuu hyvin kauniisti lapsen autuaallisesta tilasta: ” Sinä olet vetänyt minut ulos äitini kohdusta. Sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla. Sinun päälles (huomaasi) minä olen heitetty äitini kohdusta. Sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta” (ps.22:10-11).

”Minä tunsin sinun jo ennen kuin minä sinun valmistin äitis kohdussa, ja pyhitin sinun, ennen kuin sinä äidistäs synnytkään” (Jer.1:5).

Noilla 2 Sam 12:23 jakeen sanoilla "Minä menen hänen tykönsä, mutta ei hän palaja minun tyköni" Davidin ympärileikkaamaton lapsi pääsi taivaaseen. Samalla David itse tunsi olevansa armahdettu noinkin suuresta rikoksesta kuin huoruudesta ja Urian murhaamisesta. Kertoo sovituksesta Vanhan Testamentin ajalla, sekä samalla sen, että kastamaton lapsi on autuas.

Martti Lutherin kirje kahdelle papille (Kirjassa Huovinen "Kaste ja "usko": Mutta meillä on Raamattu , joka sanoo, että lapset kyllä saattavat ja voivat uskoa, vaikka he eivät puhukkaan, eikä heillä olekkaan järkeä. niimpä Raamattu kertoo psalmissa 72 (ps.106:37), kuinka juutalaiset uhrasivat poikiaan ja tyttäriään epäjumalille ja vuodattivat näin viattoman veren. Jos se on ollut viaton veri (kuten teksti sanoo), niin lapset ovat varmasti olleet puhtaita ja pyhiä, ja sellaisia he eivät ole voineet olla ilman Henkeä ja uskoa. -Jos joku on Jumalan oma ja pyhittämä, on hänelläkin Henki ja usko.

Kertomus Mooseksesta ja hänen vaimostaan Sipporasta, sekä heidän pojastaan (2.Moos.4:24-26), antaa puhuttelevan kuvan sakramentin hylkäämisestä. Jumala oli kutsunut Mooseksen Midianin maasta johdattamaan kansaansa Israelia Egyptin orjuudesta. Matkalla yöpaikassa tapahtui, että Herra hyökkäsi Mooseksen kimppuun ja tahtoi tappaa hänet. Silloin hänen vaimonsa Sippora suoritti pojalleen ympärileikkauksen ja kosketti esinahalla Moosesta alhaalta sanoen: "veriylkä ympärileikkauksen tähden". Tuomio ei kohdistunut lapseen, vaan sakramentin laiminlyöneeseen isään.

Kaikki kansat syntyvät Herralle Siionissa (Ps 87 ). Valkopukuisten joukossa (IlmK) on joka kielestä ja kansasta ihmisiä, sillä Jumala korjaa omansa jo lapsuudenuskossa monista kansoista joille ei edes saarnata valtakunnan evankeliumia, heidän epäuskonsa tähden.

[Weha]

Hatunnosto minultakin kehäkukalle. Varmasti on mielekästä lukea hänen tekstejää ja ei itsekkään "profosoidu". Asioita voi rakentavassa hengessä lueskella, vaikka ne ei mieluisille aina tuntuisikaan.

Kehäkukka: "Näin on, tämä on totta ja tästä olemme yhtä mieltä. Kaikki opetus pitää koetella Raamatulla".

Siis, mielestäni parannuksen armon kautta Jumala epäuskoisen synnyttää valtakuntaansa. Jumalan valtakunnan asiat avautuvat sieltä sisältäpäin. Uskovaisen tehtävä on saarnata parannusta ja synteinanteeksiantoa.

Tästä, vaikka esimerkkinä monet hengellisyydet, jotka yrittävät löytää Raamattua lukemalla oikean seurakunnan. Niinpä he päätyvät kukin erituloksiin, valiten porukan kuin valintamyymälästä omiin luuloihinsa. Eihän se noinkaan mene.

[O.M]

Huomaa:
1. Ananias oli (muistaakseni) paikalla kun Jeesus puhalsi Pyhän Hengen samanaikaisesti moniin ihmisiin.
2. Saul ei ollut silloin uskomassa, eikä hänellä ollut silloin vielä Pyhää Henkeä.
3. Kuten raamattu sanoo "usko siirtyy uskosta uskoon" toteutui Ananiaksen ja Saulin kohdalla täydellisesti. Pyhä Henki siirtyi aiemmin uskoneen välityksellä sellaiselle jolla ei vielä elävää uskoa ollut.

Yhdyn muuten Vekkuli-veljen kirjoitukseen, mutta yksi pieni asiavirhe on lipsahtanut. Ananias nimittäin ei ollut yksi niistä yhdestätoista, vaan Ananiaan kohdalle oli toteutunut Jeesuksen lupaus: "Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan" (Joh.20:23). Raamattu ei kerro, oliko Ananias uskonut ja saanut Hengen saarnaviran nimenomaan joltain niistä 11 Jeesuksen lähimmistä opetuslapsista vai joltain muulta Pyhän Hengen papilta. Voidaan kuitenkin todeta, että Ananiaan kohdalla oli toteutunut Paavalin sana, jonka mukaan evankeliumissa Jumalan edessä kelpaava vanhurskaus ilmoitetaan uskosta uskoon (Room.1:17). Kun Ananias oli näin saanut itse armon kohdalleen, hänellä oli avainten valta päästää myös Saulus synneistään ja sitä valtaa hän myös käytti.

Raamattu ei osoita aukottomasti, oliko Ananias ns. tavallinen uskovainen vai oliko hänet asetettu sananpalvelijan tehtävään. Mikään ei kuitenkaan viittaa erityisesti siihen, että hän olisi ollut sananpalvelija. Hänestä todetaan seuraavaa:

"12 Ja siellä oli jumalinen mies lain jälkeen, Ananias niemeltä; hänellä oli hyvä todistus kaikilta Juudalaisilta, jotka siellä asuivat.
13 Hän tuli minun tyköni, seisoi ja sanoi minulle: rakas veljeni Saul, saa sinun näkös jälleen. Ja minä katsoin sillä hetkellä hänen päällensä." (Ap.t.22:12-13.)

Vaikka Ananias olisi ollut sananpalvelija, jonka tehtäväksi olisi annettu toimittaa sanan saarnavirkaa seurakunnan yhteisissä kokoontumisissa, ei hänen avainten valtansa olisi johtunut sanan saarnavirasta, vaan Hengen saarnavirasta. Hengen saarnavirka on elävässä uskossa kilvoittelevien kristittyjen yleinen pappeus, joka tulee ilmi mm. Pietarin sanoista:

"9 Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen pappeus, pyhä kansa, omaisuuden kansa, ilmoittamaan sen voimaa, joka teitä pimeydestä ihmeelliseen valkeuteensa kutsunut on,
10 Jotka ette muinen kansa olleet, mutta nyt olette Jumalan kansa: jotka ette muinen armossa olleet, mutta nyt te armossa olette." (1.Piet.2:9-10.)

Pietari toteaa tuossa lyhykäisesti, että entiset pakanat, jotka eivät ennen olleet armosta osallisia, ovat saaneet Pyhän Hengen pappeuden (viran), sen jälkeen, kun armo on heitä kohtaan tapahtunut. "Meillä senkaltainen virka on, sen jälkeen kuin armo meidän kohtaamme tapahtunut on" (2.Kor.4:1).

Vekkuli kiinnitti kirjoituksessaan huomiota tärkeään asiaan Jeesuksen sanojen kohdalla. Ensin otetaan Pyhä Henki ja vasta sitten saadaan valta synninpäästöön ja anteeksiannon pidättämiseen.

"22 Ja kuin hän nämät sanonut oli, puhalsi hän heidän päällensä ja sanoi heille: ottakaat Pyhä Henki:
23 Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt." (Joh.20:22-23.)

Nuo kaksi asiaa, Pyhän Hengen saaminen ja avainten valta, kulkevat käsi kädessä toinen toistaan erottamatta.

Lukkari kiinnitti huomiota Paavalin kirjoitukseen sovintosaarnan virasta. Paavalihan sanoo:

"Ne kaikki ovat Jumalasta, joka meitä on itse kanssansa sovittanut Jesuksen Kristuksen kautta, ja antoi meille viran sovinnosta saarnata" (2.Kor.5:18).

Sovintosaarna on siis säädetty kaikissa uskovaisissa. Tässä ei kyse ole varsinaisesti ihmisiin sidotusta virasta, vaan Hengen virasta, joka asuu vain uskovaisissa ihmisissä.

"9 Mutta ette ole lihassa, vaan hengessä, jos muutoin Jumalan Henki asuu teissä; mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei se ole hänen omansa.
10 Jos siis Kristus teissä on, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden.
11 Jos nyt sen Henki, joka Jesuksen kuolleista herätti, asuu teissä, niin myös se, joka Kristuksen kuolleista herätti, on teidän kuolevaiset ruumiinne eläväksi tekevä, sen teissä asuvaisen hengen kautta." (Room.8:9-11.)

Henki kyllä vaikuttaa seurakunnan (=uskovaiset sydämen kristityt) ulkopuolellakin, mutta ei vanhurskauttavana, elämän veden uuden syntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen (Tit.3:5) virkana.

[O.M]

"Seurakuntamme tuomitsevat pelagiolaiset ja muut 8, jotka väittävät ettei perisynti ole synti ja kaventaakseen Kristuksen ansiota ja hänen hyville teoilleen kuuluvaa arvoa katsovat ihmisen voivan tulla omilla järjen voimillaan vanhurskaaksi Jumalan edessä." (Augsburgin tunnustus, kohta II)

"Sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt, tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi; mutta sinä olet oikea puheessasi ja puhdas tuomitessasi.
7. Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.
8. Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden." (Ps. 51: 6-8 )

Tästä onkin Roomalaiskirjeen 5. luvussa:

"14 Vaan kuolema vallitsi Adamista Mosekseen asti niitäkin, jotka ei syntiä tehneet olleet senkaltaisella ylitsekäymisellä kuin Adam, joka on sen esikuva, joka jälkeen tuleva oli.
15 Mutta ei niin lahjan kanssa ole kuin synnin; sillä jos monta ovat sen yhden synnin tähden kuolleet, niin on paljoa enemmin Jumalan armo ja lahja sen yhden ihmisen Jesuksen Kristuksen armossa monen päälle runsaasti tullut.
16 Ja ei niinkuin (se tuli) yhden kautta, joka syntiä teki, niin myös lahja; sillä tuomio on tosin yhdestä kadotukseen, mutta lahja monesta synnistä vanhurskauteen.
17 Sillä jos kuolema on yhden synnin tähden vallinnut sen yhden kautta, paljoa enemmin ne, jotka saavat armon ja vanhurskauden lahjan yltäkylläisyyden, pitää vallitsemassa elämässä yhden Jesuksen Kristuksen kautta.
18 Niinkuin siis yhden synnin kautta on kadotus tullut kaikkein ihmisten päälle, niin on myös yhden vanhurskauden kautta elämän vanhurskaus tullut kaikkein ihmisten päälle."

Eli: Kuolema tosiaan vallitsisi maailmassa myös niitä, jotka eivät ole tehneet syntiä samalla tavoin Aatami. Perisynti todellakin kadottaisi ilman Kristuksen sovitustyötä. Nyt on kuitenkin asianlaita niin hyvin, että Kristuksen sovitustyön tähden on elämän vanhurskaus tullut kaikkien ihmisten päälle, kuoleman valta voitettu ja perisynnin kadotusvoima (ilman tekosyntejä) kuoletettu. Ainut ihan välttämätön välikappale Jumalan ja ihmisen välillä on usko, niin Heprealaisepistolan kirjoittaja sanoo:

"Ilman uskoa on mahdotoin kelvata (Jumalalle); sillä joka Jumalan tykö tulla tahtoo, sen pitää uskoman, että hän on" (Hepr.11:6).

Koska elämän vanhurskaus on tullut kaikkien ihmisten päälle, on kaikilla ihmisillä jossain elämänsä vaiheessa tämä välikappale, joka mahdollista elämän vanhurskauden tulemisen ihmisen kohdalle. Efeson pakanatkin olivat olleet Kristuksesta mitään tietämättöminä elävässä uskossa jo pieninä lapsina, ennen kuin kuolivat syntien ja ylitsekäymisten tähden uskosta pois, niin kuin Paavali todistaa.

"Ja myös (herätti) teidät, kuin te kuolleet olitte ylitsekäymisten ja syntein tähden" (Ef.2:1).

Jeesus toteaa lapsista hyvin yksinkertaisesti:

"Joka pahentaa yhden näistä pienimmistä, jotka uskovat minun päälleni, parempi hänen olis, että myllyn kivi ripustettaisiin hänen kaulaansa, ja hän upotettaisiin meren syvyyteen" (Matt.18:6).

Hän toteaa jo imeväisikäisten huulilta nousevan kiitoksen.

"Ja sanoivat hänelle: kuuletkos, mitä nämät sanovat? Niin Jesus sanoi heille: kuulen kyllä. Ettekö te koskaan ole lukeneet: lasten ja imeväisten suusta olet sinä kiitoksen valmistanut?" (Matt.21:16.)

Lapset siis uskovat. Uskon kautta Jeremiaskin pyhitettiin jo äitinsä kohdussa.

"Minä tunsin sinun jo ennenkuin minä sinun valmistin äitis kohdussa, ja pyhitin sinun ennenkuin sinä äidistäs synnyitkään" (Jer.1:5).

Usko ei vanhurskauta siksi, että uskossa olisi mitään ansiollista, vaan siksi, että se on välikappale, joka omistaa Kristuksen sovitustyön.

"Ja hänessä löydettäisiin, ettei minun vanhurskauteni laista olisi, vaan joka tulee uskosta Kristuksen päälle, nimittäin se vanhurskaus, joka Jumalalta uskolle omistetaan" (Fil.3:9).

Kiitos kun jaksatte asiallisesti kommentoida, vaikka näkemykset eroavat minun kanssani. Hyvää yötä.

Kiitos itsellesi! Asiallisten keskustelijoiden kanssa on aina mukava rupatella.

[Weha]

Juuri tuohon myös Luther viittaa perisynnin suhteen, josta O.M kertoikin.

Kastamattomana kuolleet

”Mitä meidän on sanottava kastamattomana kuolleista lapsistamme, jotka jo äidin kohdussa tai synnyttyään, eivät ehdi saamaan kastetta?”

Tähän on helppo antaa vastaus sekä ennen kahdeksan päivän ikää kuolleista juutalaisten lapsista, että meidän ennen kastetta kuolleista lapsistamme. He eivät näet tee syntiä ympärileikkauksen tai kasteen liittoa vastaan. Sillä lain mukaan heidät tuli ympärileikata vasta kahdeksantena päivänä, kuinka Jumala voisi silloin tuomita ne, jotka kuolivat ennen sitä. Sen tähden meidän tulee uskoa heidän pikku sielunsa heidän taivaallisen Isänsä käteen ja tahtoon, joka on armollinen, kuten tiedämme. Tähän kuuluu myös se mitä Paavali sanoo hienolla, lempeällä tavalla niistä, ”jotka eivät ole tehneet syntiä samalla tavalla kuin Aadam” (Room.5:14), ja Jaakobista ja Eesausta hän sanoo: ”ennen kuin he olivat tehneet hyvää tai pahaa” (Room.9:11).

Tosin pikkulapset tuovat mukanaan maailman synnynnäistä perua olevan synnin, jota me sanomme perisynniksi. Mutta on kuitenkin suuri asia, etteivät he vielä ole tehneet syntiä (ympärileikkausta tai kastetta koskevaa) lakia vastaan. Sillä koska Jumala luonnoltaan on laupias ja armollinen, hän ei tuomitse heitä kadotukseen sen vuoksi, että he ovat jääneet joko vanhassaliitossa vaille ympärileikkausta tai Uudessa liitossa vaille kastetta.

Lähde: Luther St. Luisin laitos I, 1040 – Kun Lutherilta kysyttiin, pitäisikö lapsi kastaa, ennen kuin se on ehtinyt kokonaan syntyä, hän vastasi kieltävästi.

[O.M]

En halua kuulostaa inttäjältä. Sitä vain kysyisin, että mistä voit koskaan olla varma, onko se toinen uskomassa vaiko kenties luopunut? Olen käsittänyt, että teillä ei opeteta "mukana olemisen/ seuroissa käymisen" sinänsä pelastavan. Minä olen ymmärtänyt, että samalla tavoin kuin kasteessa ja ehtoolisessa me ihmiset tarvitsemme 'ulkoisen merkin' (vesi/viini ja leipä) uskomme vahvistukseksi sanan lisäksi, me tarvitsemme sitä myös synninpäästössä, ts. että voin luottaa synninpäästön pätevyyteen, sen pitää perustua johonkin muuhun kuin päästön antajan uskontilaan.

Minun teki mieli vastata tähän ketjuun. Minun käsittääkseni usko on _kokonaan_ Jumalan työ. Ihminen ei siis "hanki" itsellensä uskoa etsimällä uskovaisen ja kysymällä syntejä anteeksi, eikä se jää ihmisen varaan ikään kuin tehdä se työ ja löytää. Vaan _Jumala_ suuresta rakkaudestansa johdattaa herätetyllä tunnolla olevan ihmisen uskovaisen ihmisen tykö. Ei ihmiset voikaan tietää toisen tunnon tilaa, mutta Jumala sen kyllä tietää, ja Jumala kaikki nämä ohjailee. Jos Jumala on valinnut jonkun henkilön, niin silloin on varmaa, että tämä henkilö kohtaa uskovaisen ihmisen ja kuulee eläväksi tekevän evankeliumin.

Nuuskun esille ottamien ajatusten lisäksi haluan tuoda esille, että Raamatun mukaan "Henki todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapset" (Room.8:16). Kun Jumalan rauha on täyttänyt ihmisen sydämen, hän tietää syntien olevan anteeksi. Tunnemme myös Hengen yhteyden toisiin uskovaisiin.

On toki Raamatun mukaista, että näkyvän seurakunnan mukana kulkee sekä elävää että kuollutta uskoa. Siitä sanotaan Raamatussa, että "teidän seassanne pitää myös eriseurat oleman, että ne, jotka koetellut ovat, teidän seassanne ilmoitettaisiin" (1.Kor.1:19). Näkymätön seurakunta on kuitenkin se todellinen Kristuksen seurakunta, ja nimenomaan näkymättömällä seurakunnalla on taivaan valtakunnan avaimet. Seurakunta on äiti, joka uudestisynnyttää katoamattamasta siemenestä, joka on elävä Jumalan sana (1.Piet.1:23).

[O.M]

- -Todellisia sakramentteja ovat siis kaste ja Herran ehtoollinen sekä synninpäästö, se kun on parannuksen sakramentti. Nämä toimitukset perustuvat näet Jumalan käskyyn, ja niihin liittyy armon lupaus, joka on uudelle liitolle ominainen. - -

Miksi Tunnustuskirjat monessa kohtaa rinnastavat synninpäästön/Sanan saarnan ja sakramentit? Tätä pohdin.

Rinnastus saattaa johtua siitä, että uskovaiselle niin rippi (ja siihen sisältyvä synninpäästö) kuin sakramentit ovat voimallisia armovakuutuksia. Synninpäästöä luonnehditaan tosiaan joskus kolmanneksi sakramentiksi. Verrattuna kasteeseen ja ehtoolliseen siinä on kuitenkin sekä eroja että samankaltaisuuksia. Sekä synninpäästöstä että sakramenteista Jeesus on antanut selvät ohjeet. Toisaalta synninpäästöstä puuttuu aine, joka sakramenteissa on, ja synninpäästössä on oleellista vastaanottajan uskon lisäksi myös julistajan usko.

Kun puhumme siitä synninpäästöstä, joka annetaan ripissä uskovaisten omientuntojen lohdutukseksi, puhumme hivenen eri asiasta kuin siitä synninpäästöstä, jossa parannuksessa lain murtamalle epäuskoiselle luvataan syntien anteeksiantamus Jeesuksen nimessä ja veressä. Ulkonaisesti nämä kaksi ovat samanlaisia tapahtumia.

Uskovainen ihminen voi uskoa syntinsä olevan anteeksi ripin, kasteen, ehtoollisen ja rukouksen aikana, periaatteessa joka hetki. Uskovainen ihminen tietää syntien olevan anteeksi myös epäuskoisen papin julistaessa synninpäästön Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, koska hän on saanut Pyhän Hengen viralta kuulla syntien anteeksiantamuksesta jo aiemmin. Matkan lian ja saastan pesemiseksi uskovainen haluaa kuitenkin ennen kaikkea juoda ehtymättömästä elävän veden lähteestä. Tämä elävä vesi on elävä Jumalan sana, Hengen eläväksi tekemä evankeliumi, jonka ydintä on synninpäästö. "Syntisi ovat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä" on suurin armovakuutus uskovaiselle ihmiselle kaikista mahdollisista armovakuutuksista. Kun sen lausuu uskovainen ihminen, on se elävä evankeliumi, jolloin se lohduttaa uskovaista monin verroin enemmän kuin esim. epäuskoisen papin julistama hengetön synninpäästö.

Epäuskoinen ihminen voi saada syntinsä anteeksi vain uskovaisen ihmisen julistamasta evankeliumista. Sanamuoto ei ole oleellinen, vaan se, asuuko Pyhä Henki julistajassa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki sanan kuulijat olisivat sanan vastaanottavaisia kuulijoita. Pyhä Henki on valmistanut vastaanottavaisen kuulijan tunnon ottamaan vastaan evankeliumin. Toiset paaduttavat sydämensä, ja Jesaja kysyykin: "Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?"

En tiedä, selventääkö tuo yhtään vai sekoittaako vain entisestään.

[kehakukkanen]

En tiedä, selventääkö tuo yhtään vai sekoittaako vain entisestään.

Sekä että. Selventää osaltaan, mutta herättää lisää kysymyksiä.
- Onko sinusta (tai teistä) sakramentti oikea, vaikka vastaanottajalta puuttuisi usko? Siis että mikä tekee mielestänne sakramentista sakramentin, mitä ovat ne "muuttujat" jotka pitää olla (vähän kapulakieltä, mutta toivottavasti teen itseni ymmärrettäväksi)? Ja mitä sakramentti vaikuttaa, jos se on/ei ole oikea ilman vastaanottajan uskoa?

Ketjun otsikkona varsinaisesti taisi olla ehtoollisesta, mutta kun tässä on jo muutenkin puhuttu sakramenteista ja ripistä, niin laitan pari lainausta kasteesta Lutherilta:
"Mitä on kaste?
Vastaus:
Kaste ei ole pelkkää vettä, vaan Jumalan käskyyn sisältyvä ja Jumalan sanaan yhdistetty vesi.

Mikä sitten on tämä Jumalan sana?
Vastaus:
Se minkä Herramme Jeesus Kristus lausuu Matteuksen viimeisessä luvussa: "Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Mitä kaste antaa ja hyödyttää?
Vastaus:
Kaste vaikuttaa syntien anteeksiannon, vapauttaa kuoleman ja Perkeleen vallasta sekä antaa iankaikkisen autuuden kaikille, jotka uskovat Jumalan sanat ja lupaukset niin kuin ne kuuluvat.

Mitkä ovat nämä Jumalan sanat ja lupaukset?
Vastaus:
Ne jotka Herramme Jeesus Kristus lausuu Markuksen viimeisessä luvussa: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen."

Miten vedellä voi olla näin suuri vaikutus?
Vastaus:
Ei sitä vaikutakaan vesi, vaan veteen liittyvä ja vedessä oleva Jumalan sana sekä Jumalan sanaan luottava usko. Ilman Jumalan sanaa vesi ei ole mikään kaste, vaan pelkkää vettä. Jumalan sanaan liittyessään se kuitenkin on kaste, armoa tulviva elämän vesi ja "uudestisyntymisen pesu Pyhässä Hengessä", niin kuin pyhä Paavali lausuu kirjeessään Titukselle, sen kolmannessa luvussa: "Hän pelasti meidät laupeutensa mukaan uudestisyntymisen pesun ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan. Tämä sana on varma."

Mitä sitten tällainen vesikaste merkitsee?
Vastaus:
Se merkitsee, että meissä oleva vanha ihminen on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja surmattava kaikkine synteineen ja pahoine himoineen, ja sen tilalle pitää joka päivä tulla esiin ja nousta ylös uusi ihminen, joka iankaikkisesti elää Jumalalle vanhurskaana ja puhtaana.

Missä se on kirjoitettuna?
Vastaus:
Pyhä Paavali lausuu Roomalaiskirjeen kuudennessa luvussa: "Me olemme Kristuksen kanssa haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman."" (Vähä katekismus)

"... Ei auta sekään, että jaetaan Jumalan valtakunta kolmia: ensiksi se muka on kristillinen seurakunta, toiseksi iankaikkinen elämä ja kolmanneksi evankeliumi; sitten sanotaan lapset kastettavan taivasten valtakuntaan sekä ensimmäisessä että kolmannessa merkityksessä, toisin sanoen, heitä ei kasteta, siten tullakseen autuaiksi ja syntien anteeksiantamuksen omistukseen, vaan heidät otetaan kristikunnan yhteyteen ja saatetaan evankeliumin ääreen. Tämä on varsin tyhjää puhetta, omien mielijohteiden mukaista sepustelua... vaan se on taivasten valtakunnassa olemista, kun minä olen kristikunnan elävä jäsen enkä ainoastaan kuule evankeliumia, vaan myös uskon sen...
...pyhä Paavali Efesolaiskirjeen 4.luvussa (5.jakeessa) sanoo, että on vain 'Yksi kaste, yksi Herra, yksi usko'. Ellei näet kaste vaikuta eikä anna lapsille samaa minkä se vaikuttaa ja antaa aikuisille, se ei ole samaa kastetta, jopa se ei ole kastetta laisinkaan, vaan se on kasteella leikkimistä ja sen pilkkaamista, koskapa ei ole olemassa mitään muuta kastetta kuin sellainen joka tekee autuaaksi. Mikäli siis tiedetään ja käsitetään, että kaste ei tee autuaaksi, sitä ei ole toimitettava; jos se kaikesta huolimatta toimitetaan, silloin ei toimiteta kristillistä kastetta, koska silloin ei uskota sen vaikuttavan sitä, minkä kasteen on määrä vaikuttaa, ja siitä syystä se on jokin muu, vieras kaste...
...lapsia ei kasteta kasteentodistajien eikä seurakunnan uskoon, vaan kasteentodistajien ja seurakunnan usko rukoilee ja saa heille omakohtaisen uskon; siihen heidät kastetaan ja siinä he omakohtaisesti uskovat. Tätä tukee moni voimallinen raamatunkohta: Matt.19:13- , Mark.10:13- , Luuk.18:15-" (Luther, Kirkkopostilla I 1942,s.84,87) (lainasin vähän pätkissä, olisi muuten tullut niin pitkä)

Ymmärrän niin, että kaste synnyttää uudesti (Jumalan Sana yhdistettynä kasteveteen). En tarkoita sitä, että kaste olisi "pelastusautomaatti". Uskon kuitenkin niin, että kun olen kasteessa uudesti syntynyt, niin ei minun tarvitse toista kertaa syntyä uudesti - sen sijaan pitää uskoa aina uudesti, uskoa omalle kohdalleen evankeliumi (enkä voi tätä uskoa itse itsestäni kaivaa, se on Jumalan lahja). Joka päivä saan palata kasteen armoliittoon.