Sakramenteista

Elävä usko vanhoillislestadiolaisesta näkökulmasta.


ViestiKirjoittaja Weha » 16 Tammi 2007, 19:35

Olipas kerrassaan "kehäkukalla" tuttuja ajatuksia, siltä ajalta kun olin tunnustuksellinen luterilainen.

Nämä monet Tun.luterilaiset, eivät myöskään laita uudestisyntymisen paikaksi "vain" kastetta, vaan opettaa lähempänä meitä. Matti Väisänen kirjassaan "lapsikaste on Raamatullinen", sitoo uudestisyntymisen kasteeseen. Mutta on oikein tarkastaa Raamatun opetuksia.

Esim. apostoli Paavali, sanoo armosta luopuneille: Gal.4:19. "Lapsukaiseni, jotka minun jälleen täytyy kivulla synnyttää, kunnes Kristus saa muodon teissä. Siis puhutaan siitä, että "Paavalin" tuli heidät uudestaan synnyttää.

Luuk.15:11-32, On kertomus tuhlaajapojasta, joka palasi vieraalta maalta tuhlaten synnin irstaudessa Isältään saadun omaisuuden. Tässä vertauksessa hänen isänsä sanoi: ”sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi (taas, biblia) eloon, hän oli kadonnut ja on JÄLLEEN LÖYTYNYT”(jae.24). Siis: hän oli Jumalalle kuollut ja virkosi eloon (taas) ja jälleen löytynyt. Jumalalle kuollut on tietysti epäuskoinen. Mutta jos virkoaa (taas) eloon ja jälleen löytyy, tarkoittaa tämä että virkoaa eloon jo toisen kerran ja näin jälleen löytyy.


Olen paljon kuullut joissakin piireissä opetusta, ettei poika olisi nyt enää uudestisyntynyt, vaan kysymys olisi Hengen uudistuksesta. Kuitenkin on nyt tarkattava mitä Raamattu todella opettaa. Myös vertauksen lopussa Jeesus sanoo: ”tämä sinun veljesi oli kuollut ja virkosi eloon”(edzeesen, aoristi, virkosi hetkessä kerralla Luuk.15:32).
Sellainen kastettu, joka on epäuskoisena maailmassa, ei ole käsittääkseni Isän lapsi. Raamattuhan sanoo: "kellä ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa" (Room.8:9).


Mikä sitten on tämä Jumalan sana?
Vastaus:
Se minkä Herramme Jeesus Kristus lausuu Matteuksen viimeisessä luvussa: "Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Onko lutheri tehnyt tuon katekismuksen? Miksi siinä on lähetyskäsky toisin, kun lutheri on kääntänyt ja opettaa?
Weha
 

ViestiKirjoittaja Weha » 16 Tammi 2007, 19:37

Lähetyskäsky:

Tämä on erään uskovaisen papin opetus: "Mielestäni kastekäsky on analoginen vanhimpana pidetyn evankeliumin l.
Markuksen kastekäskyn kanssa.” Menkää kaikkeen maailmaan ja julistakaa
evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja saa kasteen, on pelastuva.
Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen” (Mark.16:15)

Kasteen saamisen edellytys on usko; kastamalla ei tehdä opetuslapsiksi. Näin
sekä Vanhassa kirkkoraamatussa v. 1776 että nykyisessä 1992 käännöksessä
alkutekstin mukaisesti. Vuoden 38 käännöskään ei suoranaisesti liene väärä,
mutta juuri Markusta pohjana käyttäen harhaanjohtava."
Kirkolliskokouksessa uudesta raamatun käännöksestä ensin oli sovittu lähetyskäsky oiken, mutta sitten eräät piirit halusivat muuttaa pisteen kaksoispisteeksi. Näiden oppi nojaa tuohon Matteuksen kaste kohtaan".

On opetettu kristillisyydessä, Lutheriin pitäytyen, että sakramentti on oikea, vaikka sen toimittaisi "hulttio". Mielestäni tämä perustuu siihen, ettei toimitus anna syntejä anteeksi, vaan ne sanat Jotka Pyhän Hengen virasta lausutaan (vanha katekismus, opettaa myös tähän malliin).
Weha
 

ViestiKirjoittaja Weha » 16 Tammi 2007, 20:49

Luther kirjoitta esim. Kirkkopostillassaan 19.
kolminaisuudenpäivän jälkeisen sunnuntain toisessa evankeliumisaarnassa:"Ennen kaikkia muuta täytyy olla käsillä suullisen sanan ja että tämä sana on käsitettävä korvin, mikäli Pyhän Hengen on päästävä sydämeen." Kuitenkin Huonepostillansa vastaavassa kohdassa hän sanoo:"Jos siis tahdot saada syntisi anteeksi, niin kastata heti itsesi, ellet ole jo ennen kastettu. Emme siis saa ylenkatsoa kastetta, synninpäästöä, saarnaa ja Herran ehtoollista." Tällöin voidaan kysyä, kumpi kumoaa toisen vai eikö kumpikaan tee sitä ?Uskonpuhdistuksen tutkimuksissa on sitä paitsi todettu, että Huonepostillan kokoaja Veit Dietrich muotoili varsin vapaasti Lutherin tekstejä ja liitti mukaan myös osia omista teksteistään. Luterilaisuudessa on alusta lähtien ollut ja on edelleen teologeja, jotka ovat sitä mieltä, että Jumala lukee vanhurskaudeksi vain uskon (Sola Fide), joka ottaa vastaan kasteen siunauksen. Tälle käsitykselle löytyy tukea myös Lutherin kirjoituksista. (Erkki Reinikainen "Usko ja kaste")
Weha
 

ViestiKirjoittaja O.M » 17 Tammi 2007, 09:42

Weha kirjoitti:Luther kirjoitta esim. Kirkkopostillassaan 19.
kolminaisuudenpäivän jälkeisen sunnuntain toisessa evankeliumisaarnassa:"Ennen kaikkia muuta täytyy olla käsillä suullisen sanan ja että tämä sana on käsitettävä korvin, mikäli Pyhän Hengen on päästävä sydämeen." Kuitenkin Huonepostillansa vastaavassa kohdassa hän sanoo:"Jos siis tahdot saada syntisi anteeksi, niin kastata heti itsesi, ellet ole jo ennen kastettu. Emme siis saa ylenkatsoa kastetta, synninpäästöä, saarnaa ja Herran ehtoollista." Tällöin voidaan kysyä, kumpi kumoaa toisen vai eikö kumpikaan tee sitä ?Uskonpuhdistuksen tutkimuksissa on sitä paitsi todettu, että Huonepostillan kokoaja Veit Dietrich muotoili varsin vapaasti Lutherin tekstejä ja liitti mukaan myös osia omista teksteistään.


Weha-veli on tuonut monipuolisesti esiin luterilaisia kirjoituksia, jotka osoittavat, ettei Lutherin kirjoituksista vedettävät johtopäätökset ole niin yksioikoisia kuin usein kansankirkossamme väitetään. Koska Lutherilla on kasteesta keskenään ristiriitaisia kirjoituksia, tuntuu jotenkin omituiselta, että hän voisi olla itse kaikkien käsitysten takana. Joko hän on kokenut erikoisen tulkinnallisen kehän eli muuttanut kastekäsitystään jossain vaiheessa, tai sitten hänen kirjoittamikseen on laitettu joidenkin ajan muiden jumaluusoppineiden kirjoituksia. Monien muidenkin auktoriteettien kirjoituksia on väärennetty. Ajatteellaanpa vaikka Platonia. Osaa hänen nimissään olevista kirjoituksista todella pidetään nykytutkimuksen valossa aitoina, mutta osaa väärennöksinä. En kuitenkaan lähde väittämään mitään puoleen tai toiseen. Uskovaiset toteamme ylimmäksi auktoriteetiksi pyhän Raamatun. Martti Lutherin kirjoituksia ja Tunnustuskirjoja myös uskovaiset käytämme hyvänä raamatunselityksen apuvälineenä. Jos kuitenkin esiintyy ristiriitaa, todellista tai näennäistä, uskomme Raamattua.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja O.M » 17 Tammi 2007, 10:16

kehakukkanen kirjoitti:Ymmärrän niin, että kaste synnyttää uudesti (Jumalan Sana yhdistettynä kasteveteen). En tarkoita sitä, että kaste olisi "pelastusautomaatti". Uskon kuitenkin niin, että kun olen kasteessa uudesti syntynyt, niin ei minun tarvitse toista kertaa syntyä uudesti - sen sijaan pitää uskoa aina uudesti, uskoa omalle kohdalleen evankeliumi (enkä voi tätä uskoa itse itsestäni kaivaa, se on Jumalan lahja). Joka päivä saan palata kasteen armoliittoon.


Kansankirkossamme sekoitetaan ihan yleisesti uudestisyntyminen (parannus) ja kaste. Se johtunee seuraavista raamatunkohdista:

"Ei vanhurskauden töiden kautta, joita me tehneet olemme, vaan laupiutensa kautta hän meidät autuaaksi teki, uuden syntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta" (Tit.3:5).
"25 - - Niinkuin myös Kristus seurakuntaa rakasti ja antoi ulos itsensä hänen edestänsä,
26 Että hän sen pyhittäis, ja on sen jo puhdistanut veden pesossa sanan kautta:
27 Että hän saattais itsellensä kunniallisen seurakunnan, jolla ei saastaisuutta eikä ryppyä ole eli jotakuta muuta senkaltaista, vaan että hän pyhä ja laittamatoin olis." (Ef.5:25-27.)
"Jesus vastasi: totisesti, totisesti sanon minä sinulle: ellei joku synny vedestä ja Hengestä ei hän taida Jumalan valtakuntaan sisälle tulla" (Joh.3:5).


On kuitenkin erotettava kastevesi ja elämän vesi toisistaan. Elämän vedestä Raamattu puhuu mm. seuraavissa kohdissa:

"Mutta joka siitä vedestä juo, jonka minä hänelle annan, ei hän janoo ijankaikkisesti; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kuohuu ijankaikkiseen elämään" (Joh.4:14).
"37 Mutta viimeisenä suurena juhlapäivänä seisoi Jesus ja huusi, sanoen: joka janoo, se tulkaan minun tyköni ja juokaan.
38 Joka uskoo minun päälleni, niinkuin Raamattu sanoo, hänen kohdustansa pitää vuotaman elämän veden virrat.
39 (Mutta sen hän sanoi siitä hengestä, jonka niiden piti saaman, jotka uskovat hänen päällensä; sillä ei Pyhä Henki vielä silloin saapuvilla ollut, ettei Jesus ollut vielä kirkastettu.)" (Joh.7:37-39.)
"Kaikki janoovaiset, tulkaat vetten tykö, tekin, joilla ei ole rahaa, tulkaat, ostakaat ja syökäät; tulkaat, ostakaat, ilman rahaa ja ilman hintaa, viinaa ja rieskaa" (Jes.55:1).
"Ja Herra johdattaa aina sinua, ja ravitsee sielus poudalla, ja sinun luus vahvistaa; ja sinä olet oleva niinkuin kasvatettu yrttitarha ja niinkuin lähde, josta ei koskaan vesi puutu" (Jes.58:11).


Nuo raamatunkohdat, joissa puhutaan veden pesosta ja uudestisyntymisestä samaan aikaan, puhuvat elämän vedestä eli elävästä evankeliumista, joka on se voima, joka uudestisynnyttää. Se ilmenee mm. täältä:

"Niinkuin ne, jotka jälleen syntyneet ovat, ei katoovaisesta, vaan katoomattomasta siemenestä, elävästä Jumalan sanasta, joka ijankaikkisesti pysyy" (1.Piet.1:23).

Olisi ristiriitaista, jos toisissa raamatunkohdissa väitettäisiin uudestisyntymisen tapahtuvan kasteessa ja toisissa Jumalan sanasta. Elävä Jumalan sana on elävä vesi.

"7 Sillä kolme ovat, jotka todistavat taivaassa: Isä, Sana ja Pyhä Henki, ja ne kolme yksi ovat:
8 Ja kolme ovat, jotka todistavat maan päällä: Henki ja vesi ja veri, ja ne kolme yhdessä ovat." (1.Joh.5:7-8.)


Kun Jeesus siis sanoo: "Jollei joku synny vedestä ja Hengestä" jne., hän tarkoittaa Hengen eläväksi tekemää vettä.

Sitten se Jeesuksen sana uudesti syntymisestä Nikodemukselle. Uudestisyntyminen koskee ylitsekäymisten ja syntien tähden hengellisesti kuolleita. On muistettava, että Jeesus puhui ylipappeja edustavalle Nikodemukselle, vaikka puhe sisältääkin runsaasti yleisiäkin totuuksia. Joka tapauksessa jokaisen hengellisesti kuolleen on synnyttävä uudesti. Lapsi sikiää maailmaan kaksiosaisena. Lapsi on omalta puoleltaan perisynnin saastuttama ns. luonnollinen ihminen, mutta Kristuksen sovitustyön tähden lapsi on myös uskon kautta Pyhän Hengen "kantaja". Munasolun hedelmöittyessä ikään kuin syntyy kaksi ihmistä, vanha aatami, joka koko elämän ajan kapinoi Jumalan tahtoa vastaan, ja uusi ihminen, joka elää sovinnossa Jumalan kanssa. Kun lapsi kasvaa ja kuolee synnin tähden pois elävästä uskosta, jollei häntä evankeliumilla hoideta, on hänen synnyttävä uudesti.

Kun ihminen syntien ja ylitsekäymisten tähden luopuu elävästä Jumalasta, Pyhä Henki jättää ihmisen.

"Ja Herran henki läksi Saulista, ja paha henki vaivasi häntä Herralta" (1.Sam.16:14).

Tällöin ihmisen on uudestisynnyttävä vedestä (sanasta) ja Hengestä. Vanhan testamentin termejä käyttäen, joita myös Paavali runsaasti viljelee, hänen on ympärileikattava sydämensä esinahka.[/b]
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja O.M » 17 Tammi 2007, 15:01

kehakukkanen kirjoitti:- Onko sinusta (tai teistä) sakramentti oikea, vaikka vastaanottajalta puuttuisi usko? Siis että mikä tekee mielestänne sakramentista sakramentin, mitä ovat ne "muuttujat" jotka pitää olla (vähän kapulakieltä, mutta toivottavasti teen itseni ymmärrettäväksi)? Ja mitä sakramentti vaikuttaa, jos se on/ei ole oikea ilman vastaanottajan uskoa?


Vastauksia:
1. Sakramentissa luonnolliset aineet (vesi, viini, leipä) ovat aina luonnollisia aineita riippumatta vastaanottajan uskosta.
2. Sakramentissa kastevesi, Kristuksen ruumis ja veri ovat aina todellisia riippumatta vastaanottajan uskosta.
3. Hengellinen kastaminen, syöminen ja juominen riippuvat täysin vastaanottajan uskosta.
4. Epäuskoinen kastetaan sekä syö ja juo ehtoollisen vahingokseen, uskovainen uskonsa vahvistukseksi.
5. Sakramentti on pyhä, kun se oikein siunataan ja toimitetaan.

Pyhä Henki vaikuttaa maailmassa kaikkialla, mutta vanhurskauttaa vain seurakunnassa. Siten ymmärrän Kristuksen läsnäolon sakramenteissa, vaikka paikalla ei olisi yhtään uskovaista ihmistä, joissa Pyhä Henki asuu. Pyhä Henki ei kuitenkaan ole sakramenteissa läsnä epäuskoisille armahtavana, vaan tuomitsevana ja puhuttelevana.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja kehakukkanen » 17 Tammi 2007, 16:04

O.M. kirjoitti:
Nuo raamatunkohdat, joissa puhutaan veden pesosta ja uudestisyntymisestä samaan aikaan, puhuvat elämän vedestä eli elävästä evankeliumista, joka on se voima, joka uudestisynnyttää.


Tämä voi kuulostaa jonkun mielestä saivartelulta (ei ole tarkoitus), mutta kirjoitan kuitenkin. Minusta noissa mainitsemissasi Raamatunkohdissa on kaksi eri asiaa. Kun puhutaan pesusta, puhdistumisesta tms., puhutaan jostakin mikä tapahtuu meidän ulkopuolellamme konkreettisesti (vrt.kasteveden valelu). Sitten taas kun puhutaan elävän veden juomisesta, niin sehän menee konkreettisesti sisäpuolelle. Niin kuin sana menee korvista sisään. Siksi(kään) minä en niitä yhdistäisi siinä määrin, että puhutaan tismalleen samasta asiasta (esim. Joh.4:14 - Tiit.3:5). (En tarkoita väittää, että vain tällä perustelisin, mutta yhtenä asiana tämä.)

Sitten taas ne kohdat, joissa puhutaan uudestisyntymisestä ja vedestä, niin kaikissa kohti se uudestisyntyminen liitetään siihen veteen. Minusta on yleisempää sekoittaa uudestisyntyminen ja parannus samaksi asiaksi. Jos nyt vaikka verrataan siihen Raamatunkohtaan jossa Jeesus herättää Lasaruksen kuolleista, niin eihän Lasarus synny uudelleen vaan herää, oltuaan kuollut. (Niinkuin ei kirkossa puhuta synnytysliikkeistä vaan herätysliikkeistä :), tämä vain kevennyksenä... )
Näitä hän puhui, ja sanoi sitte heille: ystävämme Latsarus makaa, mutta minä menen häntä unesta herättämään.
12. Niin sanoivat hänen opetuslapsensa: Herra, jos hän makaa, kyllä hän paranee.
13. Mutta Jesus sanoi hänen kuolemastansa; vaan he luulivat hänen sanovan unen makaamisesta.
14. Niin Jesus sanoi heille selkiästi: Latsarus on kuollut.
15. Ja minä iloitsen teidän tähtenne, etten minä siellä ollut, että te uskoisitte. Mutta menkäämme hänen tykönsä.
16. Niin sanoi Toomas, joka kutsutaan kaksoiseksi, muille opetuslapsille: käykäämme myös me, että me kuolisimme hänen kanssansa.
17. niin Jesus tuli ja löysi hänen jo neljä päivää maanneen haudassa.
18. Mutta Betania oli läsnä Jerusalemia, lähes viisitoitakymmentä vakomittaa.
19. Ja monta Juudalaisista oli tullut Martan ja Marian tykö, lohduttamaan heitä heidän veljensä tähden.
20. Kuin Martta kuuli Jesuksen tulevan, juoksi hän häntä vastaa; mutta Maria istui kotona.
21. Niin Martta sanoi Jesukselle: Herra, jos sinä olisit täällä ollut, niin ei minun veljeni olisi kuollut.
22. Mutta minä tiedän vielä, että kaikki, mitä sinä anot Jumalalta, ne Jumala sinulle antaa.
23. Jesus sanoi hänelle: sinun veljes on nouseva ylös.
24. Martta sanoi hänelle: minä tiedän hänen nousevan ylösnousemisessa viimeisenä päivänä.
25. Sanoi Jesus hänelle: minä olen ylösnousemus ja elämä: joka uskoo minun päälleni, hän elää, ehkä hän olis kuollut. (Joh.11:11-25)


Siitä me varmaan olemme yhtä mieltä, että tarvitaan parannus, jos on kasteen armoliitosta pois langennut. Mutta en sanoisi sitä uudestisyntymiseksi, vaan heräämiseksi ja parannukseksi. (Mutta ehkä tämä ero on lopulta vain termeissä?)

Isompi ero varmaan on siinä, että minä uskon Pyhän Hengen vaikuttavan Kristuksen Sanan kautta, riippumatta synninpäästön sanojan uskosta. Että Pyhä Henki synnyttää uskon Sanan kautta, herättää tuhlaajalapsen kuolleista. Mutta ei varmaan ole hyödyllistä eikä rakentavaa tästä väitellä. (Toki kuuntelen/luen mielelläni perusteluja puolesta ja vastaan, enhän muuten täällä kirjoittaisi.)
Avatar
kehakukkanen
touhukas
 
Viestit: 178
Liittynyt: 09 Tammi 2007, 13:43

ViestiKirjoittaja lukkari » 17 Tammi 2007, 17:05

Haluan yhden kohdan kiireessä (taas :) ) ottaa esille. On olemassa kaksi kastetta. Aineellinen (näkyvä kaste, joka on vertauskuvallinen) Hengellinen kaste (elävä evankeliumi). Siitä Johannes kastaja toteaa Matteuksen kolmannessa luvussa näin:

1 Minä tosin kastan teitä vedellä parannukseen; mutta se, joka minun jälkeeni tulee, on väkevämpi minua, jonka kenkiä en minä ole kelvollinen kantamaan, hän kastaa teitä Pyhällä Hengellä ja tulella.

Tuosta kasteesta ja uudestisyntymisestä Jeesus puhui Nikodeemukselle. Nikodeemus ei ymmärtänyt, mistä Jeesus puhui, niin se on tänäkin päivänä. Luulen niin, ettei sitä voi ymmärtää, ennenkuin sen omalle kohdalle on armosta saanut uskoa.

Hyvää päivänjatkoa...
lukkari
Valvoja
 
Viestit: 553
Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52

ViestiKirjoittaja O.M » 17 Tammi 2007, 18:21

kehakukkanen kirjoitti:Minusta noissa mainitsemissasi Raamatunkohdissa on kaksi eri asiaa. Kun puhutaan pesusta, puhdistumisesta tms., puhutaan jostakin mikä tapahtuu meidän ulkopuolellamme konkreettisesti (vrt.kasteveden valelu). Sitten taas kun puhutaan elävän veden juomisesta, niin sehän menee konkreettisesti sisäpuolelle. Niin kuin sana menee korvista sisään. Siksi(kään) minä en niitä yhdistäisi siinä määrin, että puhutaan tismalleen samasta asiasta (esim. Joh.4:14 - Tiit.3:5). (En tarkoita väittää, että vain tällä perustelisin, mutta yhtenä asiana tämä.)


Profeetta Sakarja kuitenkin toteaa, että elämän vesi on tarkoitettu syntiä ja saastaisuutta vastaan.

"Sillä ajalla on avoin lähde Davidin huoneelle ja Jerusalemin asuvaisille oleva syntiä ja saastaisuutta vastaan" (Sak.13:1).

Eli elämän vesi on tarkoitettu sekä juomista että niin ulkonaista kuin sisällistä puhdistusta varten. Saastaisuutta näet on sekä ulkonaista että sisällistä, ulospäin näkymätöntä saastaisuutta. Sisällinen puhdistus on se tärkein, niin kuin Jeesus sanoo fariseuksille:

"Sinä sokia Pharisealainen! puhdista ensin juoma-astia ja ruoka-astia sisältä, että myös ulkonainenkin puoli puhtaaksi tulis." (Matt.23:26.)

Palaan vielä Jeesuksen ja Nikodemuksen yölliseen keskusteluun. Niihin aikoihin kastoi Johannes Kastaja, samoin Johanneksen opetuslapset ja Jeesuksen opetuslapset. Nikodemus oli yhtenä ylimmäisistä tietoinen tapahtumista. Jos Jeesus olisi tarkoittanut sanoissa "vedestä ja Hengestä" nimenomaan kastevettä, Nikodemus olisi ymmärtänyt. Evankelista Johannes ei myöskään mainitse kastetta missään kohden, vaikka missään tapauksessa hän ei sitä varmaankaan halveksinut. Sanan ja kasteen tärkeysjärjestys tulee esiin Paavalin sanoista:

"14 Minä kiitän Jumalaa, etten minä ole yhtään teistä kastanut, vaan Krispuksen ja Gajuksen:
15 Ettei kenkään saa sanoa, että minä minun nimeeni ketään kastin.
16 Minä kastin myös Stephanaan perheen; sitte en minä tiedä, jos minä jonkun muun kastanut olen.
17 Sillä ei Kristus minua lähettänyt kastamaan, vaan evankeliumia saarnaamaan, ei sanan viisaudella, ettei Kristuksen risti turhaan menisi." (1.Kor.1:14-17.)


Palaan vielä myös Pyhän Hengen virkaan sekä lehtimajajuhlan tapahtumiin. Vanha käännös käyttää sanaa "kohdustansa", mutta uusi käännös tässä kohden paremmin sanaa "sisimmästään". Jeesus sanoi:

"37 Juhlan suurena päätöspäivänä Jeesus nousi puhumaan ja huusi kovalla äänellä: "Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon!
38 Joka uskoo minuun, 'hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat', niin kuin kirjoituksissa sanotaan."" (Joh.7:37-38, 1992 käännös.)


Kun ihminen on ensin itse ammentanut elämän veden lähteestä ja saanut uskon Herraan Jeesukseen vapahtajanaan, hänen sisimmästään kumpuavat elämän veden virrat. Tässäkin tulee siis esiin sama tuttu armojärjestys: ensin saadaan elämän vettä Pyhän Hengen viralta. Kun vesi ja Henki ovat ihmisen uudistaneet, sama elämän vesi alkaa kummuta janoisen itsensä sisimmästä.

Tässä yhteydessä on syytä muistella myös Jeesuksen keskustelua samarialaisen naisen kanssa Jaakobin lähteellä. Jeesus sanoi naiselle:

"13 Jesus vastasi ja sanoi hänelle: jokainen, joka juo tästä vedestä, hän janoo jälleen;
14 Mutta joka siitä vedestä juo, jonka minä hänelle annan, ei hän janoo ijankaikkisesti; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kuohuu ijankaikkiseen elämään." (Joh.4:13-14.)


Jeesuksen antama elävä vesi tulee lähteestä juovalle sen veden lähteeksi, joka kuohuu iankaikkiseen elämään. Jokaisessa uskovaisessa ihmisessä on siis elämän veden lähde, ei tosin omalta puoleltaan, vaan sen Hengen puolelta, joka uskovaisissa ihmisissä asuu.

Sitten taas ne kohdat, joissa puhutaan uudestisyntymisestä ja vedestä, niin kaikissa kohti se uudestisyntyminen liitetään siihen veteen. Minusta on yleisempää sekoittaa uudestisyntyminen ja parannus samaksi asiaksi.


Parannus ja uudestisyntyminen ovat kaksi samaa asiaa. Yhtä monesti kuin ihminen luopuu uskosta, yhtä monesti hän myös kuolee hengellisesti. Yhtä monesti kuin hän saa parannuksen armon, yhtä monesti hän myös syntyy uudesti ylhäältä. Weha kiinnitti huomiota Paavalin sanoihin:

"Minun rakkaat lapseni, jotka minun täytyy vasta-uudesta kivulla synnyttää, siihenasti kuin Kristus teissä jonkun muodon sais!" (Gal.4:19.)

Huomaa, että Paavali kirjoittaa jo kerran uudestisyntyneille pakanoille. Heistä oli osa luopunut, ja heidät Paavali halusi evankeliumilla uudestisynnyttää.[/u]
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Weha » 17 Tammi 2007, 19:00

Biblian sananmuoto on tässä mielenkiintoinen: 1.kor.4:15. Sillä ehkä teillä olis kymmenentuhatta opettajaa Kristuksessa, niin ei teillä kuitenkaan ole monta isää; sillä minä olen teitä Kristuksessa Jesuksessa siittänyt evankeliumin kautta. Paavalihan oli vain kastanut muutaman kyseisessä korintossa.

Niinkuin on veljet monin kohdin todistanut:

Room.10:17. "Niin tulee siis usko kuulosta, mutta kuulo Jumalan sanan kautta".

Paavalin uskoontulosta täällä olikin jo esimerkki. Ei hän saanut uskomisen lahjaa kasteessa. Samoin näyttäisi olevan Hoviherran kohdalla:

Ajatelkaa tätä.Kuinka pitkän rukousmatkan hoviherra teki, olematta elävässä uskossa?

27. Niin hän nousi ja meni. Ja katso, yksi Etiopian mies, Etiopian kuningattaren Kandasen voimallinen kamaripalvelia, joka oli pantu kaiken hänen tavaransa päälle, se oli tullut Jerusalemiin rukoilemaan,

Tässäkin Jumala lähetti Philippuksen kamarinpalvelijan luokse. Eikä hoviherra saanut Pyhää Henkeä rukouksella, eikä Raamattua lukemalla, vaan toisen uskovaisen kautta (uskosta, uskoon Room.1:17):
31. Mutta hän sanoi: kuinka minä taidan ymmärtää, ellei joku minua johdata? Ja hän rukoili Philippusta, että hän tulis ja istuis hänen kanssansa...

34. Niin kamaripalvelija vastasi Philippusta: minä rukoilen sinua, sanos: kenestä propheta näitä puhuu? itsestäänkö eli jostakin toisesta?
35. Niin Philippus avasi suunsa ja rupesi tästä kirjoituksesta hänelle saarnaamaan evankeliumia Jesuksesta.
36. Ja kuin he tiellä vaelsivat, tulivat he veden tykö, ja kamaripalvelia sanoi: katso, tässä on vesi: mikä estää minua kastamasta?
37. Mutta Philippus sanoi: jos sinä kaikesta sydämestä uskot, niin tapahtukoon. Hän vastasi ja sanoi: minä uskon Jesuksen Kristuksen Jumalan Pojaksi.
38. Niin hän käski seisahtaa vaunun; ja he astuivat molemmat veteen, Philippus ja kamaripalvelia, ja hän kasti hänen.
39. Mutta kuin he vedestä astuivat ylös, tempasi Herran Henki Philippuksen, ja ei kamaripalvelia häntä enään nähnyt, vaan meni iloiten tietänsä myöten.

Tässäkin on mielenkiintoinen kohta:
1.Piet1:23. Niinkuin ne, jotka jälleen syntyneet ovat, ei katoovaisesta, vaan katoomattomasta siemenestä, elävästä Jumalan sanasta, joka ijankaikkisesti pysyy. 24. Sillä kaikki liha on niinkuin ruoho ja kaikki ihmisen kunnia niinkuin ruohon kukkanen. Ruoho on kuivunut, ja sen kukkanen lakastunut;
25. Mutta Herran sana pysyy ijankaikkisesti, ja se on se sana, joka teidän seassanne saarnattu on.
Weha
 

ViestiKirjoittaja Taavetti » 17 Tammi 2007, 19:36

kehäkukkanen: Isompi ero varmaan on siinä, että minä uskon Pyhän Hengen vaikuttavan Kristuksen Sanan kautta, riippumatta synninpäästön sanojan uskosta. Että Pyhä Henki synnyttää uskon Sanan kautta, herättää tuhlaajalapsen kuolleista. Mutta ei varmaan ole hyödyllistä eikä rakentavaa tästä väitellä. (Toki kuuntelen/luen mielelläni perusteluja puolesta ja vastaan, enhän muuten täällä kirjoittaisi.)


Tämä sanan pyhitysiopíksi sanottu käsitys on ristiriidassa Jeesusken sanojen kanssa, jotka Hän sanoi suljettujen ovien takana opetuslapsilleen.

Johannes 21
Edelliset jakeet
20 Ja kuin hän sen sanonut oli, osoitti hän heille kätensä ja kylkensä. Niin opetuslapset ihastuivat, että he näkivät Herran.
21 Ja Jesus taas sanoi heille: rauha olkoon teille! niinkuin Isä minun lähetti, niin minä myös lähetän teidät.
22 Ja kuin hän nämät sanonut oli, puhalsi hän heidän päällensä ja sanoi heille: ottakaat Pyhä Henki:
23 Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt.

24 Mutta Toomas, yksi kahdestatoistakymmenestä, joka kaksoiseksi kutsutaan, ei ollut heidän kanssansa, kuin Jesus tuli.
25 Niin muut opetuslapset sanoivat hänelle: me näimme Herran. Mutta hän sanoi heille: ellen minä näe hänen käsissänsä naulan reikää, ja pistä sormeani naulain siaan, ja pistä kättäni hänen kylkeensä, en minä usko.
26 Ja kahdeksan päivän perästä olivat opetuslapset taas sisällä, ja Toomas heidän kanssansa. Niin Jesus tuli, kuin ovet suljetut olivat, ja seisoi heidän keskellänsä, ja sanoi: rauha olkoon teille!
27 Sitte sanoi hän Toomaalle: pistä sormes tänne, ja katso minun käsiäni, ja ojenna tänne kätes, ja pistä minun kylkeeni, ja älä ole epäuskoinen, vaan uskovainen.
28 Toomas vastasi ja sanoi hänelle: minun Herrani ja minun Jumalani!
29 Jesus sanoi hänelle: ettäs näit minun, Toomas, niin sinä uskoit: autuaat ovat ne, jotka ei näe, ja kuitenkin uskovat.

Jeesus itse kiinnitti anteeksiantamuksen vallan ja voiman nimenomaan Pyhän Hengen viraksi. Samaa voimme lukea Paavalin kirjoituksesta.

2. Korinttolaiskirje 3


2 Te olette meidän kirjamme, meidän sydämiimme kirjoitetut, joka kaikilta ihmisiltä tunnetaan ja luetaan.
3 Ja te olette ilmoitetut, että te Kristuksen lähetyskirja olette, meidän palveluksemme kautta valmistettu, ei pläkillä kirjoitettu, vaan elävän Jumalan hengellä, ei kivisiin tauluihin, vaan lihallisiin sydämen tauluihin.
4 Mutta senkaltainen uskallus on meillä Kristuksen kautta Jumalan puoleen.
5 Ei niin, että me olemme itse meistämme soveliaat jotakin ajattelemaan, niinkuin itse meistämme, vaan jos me olemme johonkuhun soveliaat, niin on se Jumalalta,
6 Joka meitä soveliaiksi tehnyt on Uuden Testamentin virkaa pitämään, ei puustavin, vaan Hengen; sillä puustavi kuolettaa, vaan Henki tekee eläväksi.
7 Mutta jos sillä viralla, joka puustavin kautta kuolettaa ja kiviin kuvattu oli, oli senkaltainen kirkkaus, niin ettei Israelin lapset taitaneet katsoa Moseksen kasvoihin, hänen kasvoinsa kirkkauden tähden, joka kuitenkin katoo:
8 Miksi ei siis paljoa enemmin sillä viralla, joka hengen antaa, pitäisi kirkkaus oleman?
9 Sillä, jos viralla, joka kadotuksesta saarnaa, kirkkaus oli, paljoa enemmin sillä viralla, joka vanhurskaudesta saarnaa, on ylönpalttinen kirkkaus;
10 Sillä se toinen, joka kirkastettu oli, ei ole ensinkään kirkkaudeksi luettava, sen ylönpalttisen kirkkauden suhteen.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja O.M » 18 Tammi 2007, 14:26

Weha kirjoitti:Tässäkin on mielenkiintoinen kohta:

1.Piet1:23. Niinkuin ne, jotka jälleen syntyneet ovat, ei katoovaisesta, vaan katoomattomasta siemenestä, elävästä Jumalan sanasta, joka ijankaikkisesti pysyy. 24. Sillä kaikki liha on niinkuin ruoho ja kaikki ihmisen kunnia niinkuin ruohon kukkanen. Ruoho on kuivunut, ja sen kukkanen lakastunut;
25. Mutta Herran sana pysyy ijankaikkisesti, ja se on se sana, joka teidän seassanne saarnattu on.


Erittäin hyvä huomio. Pietari sanoo siis, että he ovat syntyneet uudesti saarnatusta elävästä Jumalan sanasta. Tämä todistaa muiden kohtien kanssa, että uudestisyntyminen ei tapahdu kasteessa.

Meidän lienee syytä muistella myös tapahtumia Apostolien teoista, joissa kerrotaan, miten evankeliumi lähti leviämään. Kun Pietari saarnasi Jerusalemissa, hän sanoi:

"Tehkäät parannus, ja antakaan jokainen itsensä kastaa Jesuksen Kristuksen nimeen, syntein anteeksi antamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan" (Ap.t.2:38).

Huomaa raitis järjestys: 1) Tehkää parannus ja 2) antakaa kastaa itsenne. Tuosta tosin voi saada kontekstista irrotettuna käsityksen, että Pyhän Hengen saaminen edellyttäisi molempia. Näinhän ei ole, mutta Pyhä Henki vaikuttaa niin, että parannuksen armon saanut Pyhällä Hengellä kastettu uudestisyntynyt ihminen haluaa uskonsa sinetiksi, vahvistukseksi ja siunaukseksi kasteen. Tämän vuoksi kutsummekin Jumalan puolelta tehtyä liittoa kasteen armoliitoksi. Vanhan liiton aikana vastaava liitto oli ympärileikkauksen liitto. Järjestys oli kuitenkin selvä myös vanhan liiton aikana. Ensin Aabraham uskoi Jumalan lupaukseen ja sai uskonsa merkiksi ympärileikkauksen.

"9 Lieneekö siis tämä autuus ainoastaan ympärileikkaukselle tullut, elikkä myös esinahalle? Niinpä me sanomme: Abrahamille luettiin usko vanhurskaudeksi.
10 Kuinkas se hänelle luettiin: koska hän oli ympärileikkauksessa, eli esinahassa? Ei ympärileikkauksessa, vaan esinahassa,
11 Ja hän sai ympärileikkauksen merkin vahvistukseksi, että hän oli uskon kautta vanhurkaaksi tehty, joka hänellä esinahassa oli, että hänen piti oleman kaikkein uskovaisten isä esinahassa, että se niillekin vanhurskaudeksi luettaisiin," (Room.4:9-11.)


(Lue edellinen: Joka uskoo syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, hän saa kasteen merkin vahvistukseksi, että on uskon kautta vanhurskaaksi tehty uskosta, joka hänellä jo ilman kastetta on.)

Helluntain tapahtumista Raamattu sanoo:

"Jotka siis mielellänsä hänen sanansa ottivat vastaan, ne kastettiin; ja sinä päivänä lisääntyi lähes kolmetuhatta sielua" (Ap.t.2:41).

Kastetta edeltää siis aina parannus eli uudestisyntyminen eli Pyhän Hengen kaste. Olihan Johannes sanonut:

"Minä tosin kastan teitä vedellä; mutta hän kastaa teitä Pyhällä Hengellä" (Mark.1:8).

Weha kirjoittikin etiopialaisen hoviherran tapauksesta, mutta todetaan siitäkin järjestys. Ensin hoviherra uskoi, sen jälkeen Filippus kastoi kamaripalvelijan.

"37 Mutta Philippus sanoi: jos sinä kaikesta sydämestä uskot, niin tapahtukoon. Hän vastasi ja sanoi: minä uskon Jesuksen Kristuksen Jumalan Pojaksi.
38 Niin hän käski seisahtaa vaunun; ja he astuivat molemmat veteen, Philippus ja kamaripalvelia, ja hän kasti hänen." (Ap.t.8:37-38.)


Paavalinkin tapausta olemme jo käsitelleet, mutta kertaus ei haitanne. Ensin Ananias julisti Saulille Pyhän Hengen pantin, jonka seurauksena hän sai kadottamansa hengellisen näkönsä (lapsuudenuskonsa) ja ajallisen näkönsä. Sen jälkeen Paavali kastettiin.

"17 Niin Ananias meni sinne ja tuli huoneeseen sisälle ja pani kätensä hänen päällensä, ja sanoi: rakas veljeni Saul! se Herra lähetti minun, (Jesus, joka sinulle ilmestyi tiellä, jotas vaelsit,) että sinä saisit näkös jälleen, ja Pyhällä Hengellä täytettäisiin.
18 Ja hänen silmistänsä putosivat kohta niinkuin suomukset, ja hän sai sillä hetkellä näkönsä jällensä, nousi ja kastettiin." (Ap.t.9:17-18.)


Erityisen selvä on Korneliuksen huoneen tapaus. Pietari saarnasi syntien anteeksi antamuksen Jeesuksen nimessä, kuten käsky oli (Luuk.24:47) ja pakanat saivat Pyhän Hengen pantiksi syntien anteeksi antamuksesta.

"43 Hänestä kaikki prophetat todistavat, että jokainen, joka uskoo hänen päällensä, pitää hänen nimensä kautta synnit anteeksi saaman.
44 Kuin Pietari vielä näitä puhui, lankesi Pyhä Henki kaikkein niiden päälle, jotka puheen kuulivat." (Ap.t.10:43-44.)


Sen jälkeen Pietari totesi, että kastettakoon uskovaiset.

"47 Taitaako joku kieltää näitä, jotka ovat niin Pyhän Hengen saaneet kuin mekin, vedellä kastamasta?
48 Ja hän käski kastaa heitä Herran nimeen." (Ap.t.10:47-48.)


Sama järjestys toteutui myös purppuranmyyjä Lyydian kohdalla. Ensin Herra avasi hänen sydämensä uskomaan, sitten hänet kastettiin. Lyydialla oli perhettä ja myös hänen pienet lapsensa kastettiin, koska he olivat vielä lapsuudenuskossa.

"14 Ja vaimo, Lydia nimeltä, purpurain myyjä Tyatiron kaupungista, Jumalaa palvelevainen, kuulteli: jonka sydämen Herra avasi ottamaan vaaria niistä, mitä Paavalilta sanottiin.
15 Ja kuin hän ja hänen huoneensa kastettu oli
, rukoili hän meitä, sanoen: jos te minun Herralle uskollisena pidätte, niin tulkaat minun huoneeseeni ja olkaat siinä. Ja hän vaati heitä." (Ap.t.16:14-15.)


Tuttu on järjestys myös vanginvartijan ja hänen perheensä kohdalla. Ensin usko ja sitten kaste. Pienet lapset, joilla usko oli jo ennestään, haluttiin kastaa muun perheen mukana.

"30 Ja toi heidät ulos ja sanoi: herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä autuaaksi tulisin?
31 Mutta he sanoivat: usko Herran Jesuksen Kristuksen päälle, niin sinä ja sinun huonees autuaaksi tulee.
32 Ja he puhuivat hänelle Herran sanaa ja kaikille, jotka hänen huoneessansa olivat.
33 Ja hän otti heidät sillä hetkellä yöstä tykönsä ja pesi heidän haavansa, ja hän kohta kastettiin ja kaikki hänen perheensä." (Ap.t.16:30-33.)


Samoin tapahtui Krispuksen kohdalla. Hän uskoi ja hänen perheensä. Pienet lapset olivat uskomassa jo ennestään. Samoin oli laita muiden korintilaisten kohdalla: ensin uskoivat sanan kuulemisesta (Room.10:17) ja kastettiin.

"Krispus, synagogan ylimmäinen, uskoi Herran päälle kaiken huoneensa kanssa. Ja monta Korintolaisista, jotka kuulivat, uskoivat ja kastettiin." (Ap.t.18:8.)

Koko Apostolien teoissa mainitaan 1-2 tapausta, joissa kastettiin epäuskoisia. Niissäkään kaste ei vaikuttanut uskoa, vaan usko saatiin Pyhän Hengen viralta kätten päälle panemisen kautta. Toinen tapauksista olivat samarialaiset. Filippus tuli Samariaan ja saarnasi parannusta ja syntien anteeksiantamusta Jeesuksen nimessä ja veressä. Kansa uskoi ja Filippus varmaan luuli jo voittaneensa heidät Kristukselle.

"5 Niin Philippus tuli Samarian kaupunkiin ja saarnasi heille Kristuksesta.
6 Mutta kansa otti vaarin yksimielisesti ja visusti Philippuksen sanoista." (Ap.t.8:5-6.)


Ilmeni kuitenkin, ettei kansa luopunutkaan noituususkosta.

"9 Mutta siellä oli mies, Simon nimeltä, joka siinä kaupungissa ennen noituuden virkaa piti ja oli Samarian kansan villinnyt, sanoen itsensä olevan jonkun suuren,
10 Jota kaikki sekä pienet että suuret kuulivat, sanoen: tämä on Jumalan voima, joka suuri on.
11 Mutta he kuultelivat häntä mielellänsä, että hän kauvan aikaa oli heitä noituudellansa villinnyt." (Ap.t.8:9-11.)


Kuitenkin kansa näennäisesti uskoi, vaikkakin jaetulla sydämellä, mutta sitä Filippus ei tiennyt. Niinpä hän kastoi heidät.

"12 Mutta kuin he uskoivat Philippuksen, joka saarnasi Jumalan valtakunnasta ja Jesuksen Kristuksen nimestä, niin he kastettiin sekä miehet että vaimot.
13 Niin Simon myös itse uskoi, ja kuin hän kastettu oli, viipyi hän Philippuksen tykönä. Ja kuin hän näki ne merkit ja suuret voimalliset työt tapahtuvan, niin hän hämmästyi." (Ap.t.8:12-13.)


Ilmeni kuitenkin, ettei samarialaisilla ollut Pyhää Henkeä.

"14 Mutta kuin apostolit, jotka Jerusalemissa olivat, kuulivat Samarian Jumalan sanan ottaneen vastaan, lähettivät he heidän tykönsä Pietarin ja Johanneksen,
15 Jotka, kuin he sinne tulivat alas, rukoilivat niiden edestä, että he olisivat saaneet Pyhän Hengen;
16 (Sillä ei hän ollut vielä yhdenkään niiden päälle laskettu alas, vaan olivat ainoastaan Herran Jesuksen nimeen kastetut.)" (Ap.t.8:14-16.)


Syykin oli selvä: he uskoivat samanaikaisesti Simon-noidan opetuksiin ja Filippuksen saarnaan Kristuksesta. Kukaan ei voi palvella kahta Herraa. "Jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei se ole hänen omansa" (Room.8:9). Johanneksen ja Pietarin rukoukset kuitenkin avasivat heidän jaetun sydämensä ja he saivat Pyhän Hengen heidän kätten päälle panemisensa kautta.

"Niin he panivat kätensä heidän päällensä, ja he saivat Pyhän Hengen" (Ap.t.8:17).

Vastaava hengetöntä sekaoppisuutta esiintyy nykyään paljon. Raamattu toteaakin tylysti, että ei jokainen mielestään Jeesuksen seuraaja pääse Jumalan valtakuntaan sisälle.

"Ei jokainen, joka sanoo minulle: Herra, Herra! pidä tuleman taivaan valtakuntaan" (Matt.7:21).

Toinen tapauksista on efesolaiset, jotka oli aikoinaan kastettu Johanneksen kasteella. Kohdasta ei ilmene, olivatko he aikoinaan ottaneet Johanneksen kasteen vain ulkonaisesti vastaan, vai kuolleet myöhemmin pois uskosta. Joka tapauksessa heillä ei ollut Kristuksen Henkeä, ja jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei se ole hänen omansa.

"1 Niin tapahtui, kuin Apollos oli Korintossa, että Paavali matkusti lävitse ylimaakuntain, ja tuli Ephesoon, ja löysi muutamia opetuslapsia,
2 Ja sanoi heille: oletteko te saaneet Pyhän Hengen, sittenkuin te uskoitte? He sanoivat hänelle: emme ensinkään ole kuulleet, josko Pyhää Henkeä lieneekään.
3 Ja hän sanoi heille: milläs te olette kastetut? He sanoivat: Johanneksen kasteella." (Ap.t.19:1-3.)


Paavali saarnasi heille Kristuksesta, käskyn mukaan. Sitten hän kastoi heidät. Kun he kuulivat sanan, heidät kastettiin.

"4 Niin sanoi Paavali: Johannes tosin kasti parannuksen kasteella, sanoen kansalle, että heidän piti uskoman sen päälle, joka hänen jälkeensä tuleva oli, se on, Kristuksen Jesuksen päälle.
5 Niin ne, jotka sen kuulivat, kastettiin Herran Jesuksen nimeen." (Ap.t.19:4-5.)


Ilmeisesti epäuskon siemen jäi vielä, sillä vasta kuudennessa jakeessa kerrotaan Pyhän Hengen kasteesta, uudestisyntymisestä, jossa Paavalin kätten päälle panemisen kautta 12 efesolaista saivat Hengen uudistuksen kautta siirtyä pimeyden valtakunnasta Jumalan Pojan ihmeelliseen valkeuden valtakuntaan. (Saattaa tosin olla mahdollista, että Raamatun kerrontajärjestys olisi tässä kohdassa hivenen epätäsmällinen. Tällöin efesolaisilla olisi ollut Henki jo kastettaessa eli he olisivat olleet jo uskomassa, niin kuin kastettaessa oikein toimien tulisi olla.)

"6 Ja kuin Paavali pani kätensä heidän päällensä, tuli Pyhä Henki heidän päällensä" (Ap.t.19:6).

Näin nämä lukuisat raamatunkohdat osoittavat, että jollei ihmistä ensin kasteta Pyhällä Hengellä, ei vesikaste mitään hyödytä, sillä vesikaste on sen liiton merkki, joka Jumalalta uskolle omistetaan (Fil.3:9). Uskon kautta olemme saaneet "Hengen pantiksi meidän sydämiimme" (2.Kor.1:22), joka todistaa meille yhdessä meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia (Room.8:16). Jos kaste kuitenkin on jostain syystä otettu epäuskossa, ei sitä kuitenkaan tarvitse eikä saakaan uusia, sillä parannuksessa sydän kiinnittyy uskon kautta kasteen lupauksiin tulevaisesta elämästä. Raamattu ei sano, että epäuskossa kastetut samarialaiset tai efesolaiset olisi kastettu uudelleen Herran Jeesuksen kasteella. Efesolaisten aiempi kaste oli Johanneksen kaste, joten kyse ei ollut kasteen uusinnasta. Johannes ei ollut se, joka kuoli syntiemme edestä, hän vain teki Herralle tietä. Johanneksen kaste oli aikoinaan tärkeä, mutta se on jäänyt käytöstä jo aikoja sitten. Siksi kaste piti toimittaa sen nimiin, jonka Hengen kautta uskotaan.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja kehakukkanen » 18 Tammi 2007, 16:03

Kun luen Paavalin kirjeitä, en voi mitään sille, että minusta niissä kyllä kasteesta puhutaan nimenomaan uudestisyntymisen pesuna. Esimerkiksi:

1. Mitäs siis meidän pitää sanoman? Pitääkö meidän vielä synnissä oleman, että armo suuremmaksi tulis?
2. Pois se! Me, jotka synnille kuolleet olemme, kuinkas meidän vielä pitäis siinä elämän?
3. Ettekö te tiedä, että me kaikki, jotka olemme Jesuksessa Kristuksessa kastetut, me olemme hänen kuolemaansa kastetut?
4. Niin me olemme siis hänen kanssansa haudatut kasteen kautta kuolemaan: että niinkuin Kristus on kuolleista Isän kunnian kautta herätetty, niin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.
5. Sillä jos me ynnä hänen kanssansa olemme istutetut yhdenkaltaiseen kuolemaan, niin me myös tulemme yhdenkaltaiseksi ylösnousemisessa,

6. Tietäen sen, että meidän vanha ihminen on ristiinnaulittu hänen kanssansa, että synnin ruumis pitää turmeltaman, ettemme tästedes syntiä palvelisi.
7. Sillä se, joka kuollut on, hän on synnistä vanhurskaaksi tehty.
8. Mutta jos me olemme Kristuksen kanssa kuolleet, niin me uskomme, että me saamme myös elää hänen kanssansa
(Room.6:1-8 )

22. Mutta Raamattu on kaikki sulkenut synnin alle, että lupaus annettaisiin uskon kautta Jesuksen Kristuksen päälle uskovaisille.
23. Mutta ennenkuin usko tuli, olimme me lain alla kätketyt ja siihen uskoon suljetut, joka piti ilmoitettaman.
24. Niin on laki ollut meidän opettajamme Kristuksen tykö, että me uskon kautta vanhurskaaksi tulisimme.
25. Mutta sitte kuin usko tuli, niin emme enempi ole sen opettajan alla.
26. Sillä te olette kaikki Jumalan lapset uskon kautta Jesuksen Kristuksen päälle.
27. Sillä niin monta kuin te Kristukseen kastetut olette, niin te olette Kristuksen päällenne pukeneet.
28. Ei ole tässä Juudalainen eli Grekiläinen, ei orja eli vapaa, ei mies eli vaimo; sillä te olette kaikki yksi Kristuksessa Jesuksessa.
29. Mutta jos te olette Kristuksen, niin te olette myös Abrahamin siemen ja lupauksen jälkeen perilliset. (Gal.3:22-29)


Kun näiden valossa katsoo seuraavia kohtia, niin eikö Paavali puhu samasta asiasta? Ainakin kielikuvat ovat samoja.

21. Jos te muutoin hänestä kuulleet olette ja hänessä opetetut olette, niinkuin totuus Jesuksessa on,
22. Niin pankaat pois vanha ihminen, jonka kanssa te ennen vaelsitte, joka himoin kautta eksyksissä itsensä turmelee;
23. Mutta uudistakaat teitänne teidän mielenne hengessä,
24. Ja pukekaat päällenne uusi ihminen, joka Jumalan jälkeen luotu on, totisessa vahurskaudessa ja pyhyydessä. (Ef.4:21-24)


20. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Mutta minä elän, en silleen minä, vaan Kristus elää minussa; sillä jota minä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, joka on minua rakastanut ja antoi itsensä minun edestäni. (Gal.2:20)

1. Jos te siis Kristuksen kanssa olette nousseet ylös, niin etsikäät niitä, jotka ylhäällä ovat, kussa Kristus istuu Jumalan oikialla kädellä.
2. Pyrkikäät niiden perään, jotka ylhäällä ovat, ja ei niiden, jotka maan päällä ovat.
3. Sillä te olette kuolleet ja teidän elämänne on kätketty Kristuksen kanssa Jumalassa. (Kol.3:1-3)


Lutherin galatalaiskirjeen selityksessä on kasteesta sanottu mm. seuraavaa: "Kasteessa ei siis meille anneta lakiin perustuvan vanhurskauden eikä omien tekojemme pukua, vaan Kristuksesta tulee meidän verhomme. Mutta hänpä ei ole laki, ei lainantaja, ei teko, vaan jumalallinen ja sanomaton lahja, jonka Isä meille lahjoitti olemaan vanhurskauttajanamme, eläväksitekijänämme ja lunastajanamme. Kristuksen päälle pukeminen evankeliumin kannalta katsoen ei siis ole lain ja tekojen vaan sanomattoman lahjan, nimittäin syntien anteeksiantamuksen, vanhurskauden, rauhan, lohdutuksen, ilon Pyhässä hengessä, autuuden, elämän, jopa itsensä Kristuksen päällensä pukemista.

Tämä opinkohta on tarkasti huomattava kiihkohenkien vastustamiseksi, noiden, jotka halventavat ihanaa kastetta ja puhuvat siitä häijysti ja [jumalattomasti]. Paavali sitävastoin kaunistaa kasteen ihanin mainesanoin, nimittämällä sitä - Tiituksen kirjeen kolmannessa luvussa - uudestisyntymisen pesoksi ja Pyhän Hengen uudistukseksi; ja tässä hän sanoo kaikkien kastettujen pukeneen päällensä Kristuksen. Mutta Paavali ei, niinkuin sanoin, puhu seuraamiseen, vaan syntymään viittaavasta pukeutumisesta; hän ei sano: Te olette kastettaessanne saaneet merkin, jonka johdosta olette joutuneet kristittyjen joukkoon, - niinhän luulottelevat [nykyajan] lahkolaiset, jotka tekevät kasteesta vain ulkoisen tunnuksen, toisin sanoen, eräänlaisen mitättömän merkin - vaan hän sanoo: " Niin monta kuin teitä on Kristukseen kastettu, te olette Kristuksen päällenne pukeneet", toisin sanoen, teidät on temmattu lain ulkopuolelle, kasteessa tapahtuneeseen uudestisyntymiseen; ette siis enää ole lain alla, vaan olette pukeneet päällenne uuden puvun, nimittäin Kristuksen vanhurskauden. Paavali siis opettaa: kaste ei ole merkki, vaan se on Kristuksen päällensä pukemista, jopa Kristus itse pukunamme. Kaste on siis erittäin voimakas ja tehoisa. Mutta jos todellakin olemme pukeneet päällemme Kristuksen, vanhurskautemme ja autuutemme puvun, niin pukekaamme päällemme myös Kristus, se puku, jossa me seuraamme häntä. (Galatalaiskirjeen selitys, suom. v.1932, Gal.3:27)

Tähän myös minä uskon.


Joka uskoo Jumalan Pojan päälle, hänellä on todistus itsessänsä (1.Joh.5:10)

P.S. Yritän kommentoida noita O.M.:n laittamia Raamatunpaikkoja joskus myöhemmin (jos osaan), nyt en kerkiä:)
Avatar
kehakukkanen
touhukas
 
Viestit: 178
Liittynyt: 09 Tammi 2007, 13:43

ViestiKirjoittaja O.M » 18 Tammi 2007, 17:59

kehakukkanen kirjoitti:Kun luen Paavalin kirjeitä, en voi mitään sille, että minusta niissä kyllä kasteesta puhutaan nimenomaan uudestisyntymisen pesuna. Esimerkiksi:

- -3. Ettekö te tiedä, että me kaikki, jotka olemme Jesuksessa Kristuksessa kastetut, me olemme hänen kuolemaansa kastetut?
4. Niin me olemme siis hänen kanssansa haudatut kasteen kautta kuolemaan: että niinkuin Kristus on kuolleista Isän kunnian kautta herätetty, niin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.
- -

- -26. Sillä te olette kaikki Jumalan lapset uskon kautta Jesuksen Kristuksen päälle.
27. Sillä niin monta [b]kuin te Kristukseen kastetut olette, niin te olette Kristuksen päällenne pukeneet.
(Gal.3:22-29)
- -


Nuo ovat varmaan ongelmallisimpia kohtia meidän oppimme näkökulmasta. Tekisi mieli väittää, ettei Paavali puhu ensimmäisessä lainkaan vesikasteesta, vaan Pyhän Hengen kasteesta. En kuitenkaan ala väittää mitään tuollaista ohi seurakunnan, vaikka juuri nuo ja pari muuta kastekohtaa olisikin helpoin kuitata Pyhän Hengen kasteeksi.

Jälkimmäisessä raamatunkohdassa Paavali toteaa, että olemme lapsia uskon kautta. Kastamatta jättäminenhän ei kadota, mutta kasteen liiton halveksunta kadottaa. Siksi on luontevaa ajatella, että evankeliumin uskomista seuraavassa kasteessa puetaan Kristus päälle. Parannuksen armon saanut ihminen (ja pieni lapsi) on kyllä uskomassa jo parannuksesta lähtien, mutta uskon merkiksi Kristus puetaan päälle kasteen liitossa. En varmaan osaa selittää ajatusta tämän paremmin.

Kasteen haudasta mainitaan toisessakin raamatunkohdassa, nimittäin täällä:

"11 Jonka kautta te myös ympärileikatut olette sillä ympärileikkauksella, joka käsittä tapahtuu, syntisen ruumiin pois panemisen kautta, lihassa, Kristuksen ympärileikkauksella,
12 Ynnä hänen kanssansa kasteen kautta haudatut, jossa te myös hänen kanssansa olette nousseet ylös uskon kautta, jonka Jumala vaikuttaa, joka hänen kuolleista herättänyt on." (Kol.2:11-12.)


Eli raamatunkohdassa ilmenee, että ensin on tapahtunut "sydämen ympärileikkaus" (parannus) ja sen jälkeen liiton merkiksi vanha ihminen haudattu kasteessa yhdessä Kristuksen kanssa kuolemaan. Esille ottamasi Roomalaiskirjeen kohta käyttää samaa kielikuvaa. Jos kuolema olisi yllättänyt "sydämen ympärileikkauksen" jälkeen ennen kastetta, olisi ihminen kuitenkin pelastunut uskon kautta. Kastamatta jättäminenhän ei kadota, vaan kasteen halveksuminen. Tästä meillä onkin Vanhan testamentin esikuvat ympärileikkaamattomista lapsista. Mooses jätti lapsensa ympärileikkaamatta, mutta tuomio kohdistui kuitenkin sakramenttia halveksuneeseen, siitä vastuulliseen isään, eikä lapseen.

"23 Minä käsken sinua päästämään poikani minua palvelemaan. Jos kieltäydyt päästämästä häntä, minä surmaan sinun esikoispoikasi.'"
24 Matkan varrella Herra tuli Moosesta vastaan paikassa, johon hän oli perheineen yöpynyt, ja aikoi surmata hänet.
25 Silloin Sippora otti terävän piikiven, leikkasi pois poikansa esinahan ja kosketti sillä Moosesta jalkojen väliin sanoen: "Sinä olet minun veriylkäni."
26 Niin Herra jätti Mooseksen rauhaan. Sippora oli ensimmäinen, joka sanoi "veriylkä" puhuessaan ympärileikkauksesta." (2.Moos.4:23-26, 1992 käännös.)


Uhkauksesta huolimatta Jumala ei siis kajonnut syyttömään lapseen, vaan tuomio kohdistui vastuulliseen isään. Tämä hätäkasteen esikuva osoittaa samalla, että sakramenttien toimittaminen on mahdollista kaikille hätätilassa (myös naisille), joskin ensisijaisesti ne on tarkoitettu sitä varten vihityille henkilöille (Raamatun mukaan naisia taas ei tule asettaa seurakunnan sananpalvelijan virkaan, joten oikeus sakramenttien toimittamiseen on vain hätätilassa).

Vastaavasti voimme todeta, että Daavidin lapsi pääsi ympärileikkaamattomana kunniaan.

"Mutta nyt on se kuollut: mitä minun pitäis vielä paastoaman: taidanko minä hänen enää jällensä tuoda? Minä menen hänen tykönsä, mutta ei hän palaja minun tyköni." (2.Sam.12:23.)

Tässä yhteydessä on syytä huomioida, että Daavid oli saanut parannuksen armon Naatanilta aiemmin, joten hän uskon kautta luotti kohtaavansa lapsensa kerran kunnian taivaassa.

"Niin sanoi David Natanille: minä olen syntiä tehnyt Herraa vastaan. Natan sanoi Davidille: niin on myös Herra sinun syntis ottanut pois, ei sinun pidä kuoleman." (2.Sam.12:13.)

Myönnettäköön, että kyllä nuo sinun esille nostamasi kohdat vähän päänvaivaa aiheuttavat. Kontekstia vasten ne on kuitenkin luettava.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Weha » 18 Tammi 2007, 18:06

Room.6-Luvun erityinen, voimakas sanoma on opetus pyhityksestä. Valaistaessaan kristityn vaellusta Paavali yhdisti siihen kasteen velvoittavan merkityksen. Kasteen kautta kristitty on haudattu Kristuksen kanssa kuolemaan. Kun olemme osalliset yhdenkaltaiseen kuolemaan, nousemme kuolleista kuten Kristus (Room.6:4-5). Jumala herätti meidät uuteen elämään omistaessamme Kristuksen kuoleman ja elämän uskon kautta (Room.6:4; Kol.2:12). Kaste opettaa ja muistuttaa Jumalan lapsia, että heidät on liitetty Kristuksen kanssa hänen yhtäläiseen kuolemaansa ja elämäänsä, omistaessamme hänen kuolemansa ja elämänsä uskon kautta. Kristuksen sovituskuolema on kertakaikkinen kuolema synnille, mutta hänen elämänsä on elämää Jumalalle (Room.6:10). Näin tulee uskon kautta tietää,, että Jumalan lapset ovat kuolleet synnille, mutta elävät Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme (Room.6:11).

Jeesus sanoi: ”Se uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen” (Mark.16:16). Tässä Yhteydessä on vielä todettava, että kasteen halveksiminen ja hylkääminen kadottaa (Augistinus ja Luther).

Luther kirjoittaa samassa Hengessä katekismuksessa: Mitä merkitsee tällainen kastaminen? Se merkitsee, että vanhaihminen meissä on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja kaikkien syntien ja himojen kanssa kuoletettava ja että sijaan on noustava uusi ihminen, joka elää vanhurskaudessa ja puhtaudessa iankaikkisesti Jumalan edessä.

Näin kaste kantaa pelastettua, kuten vesi kantoi jo vanhurskaita ihmisiä Noan arkissa ensimmäisen maailman aikana.

Lutherin opetuksia

Tätä asiaa Luther käsittelee laajasti Genesis luennossaan ja päätyy ympärileikkausta ja kastetta vertailtuaan seuraavaan lausumaan: ”Mitä on sanottava lapsista , jotka kuolevat ennen kastetta äidin kohtuun tai syntymän jälkeen. Ennen kahdeksan päivää kuolleesta lapsesta on helppo vastata , kuten myös meidän lapsistamme, jotka kuolevat ennen kastetta. Hei eivät tee syntiä ympärileikkauksen eikä kasteen liitossa. Kun laki ei tuomitse kahdeksan päivän ikäisiä ympärileikattuja, kuinka laki tuomitsisi ennen kahdeksan päivän ikäisinä kuolleita. W A 42, 621.


Augsburgin tunnustuksessa todetaan, että sakramentit vaativat uskoa ja ”niitä käytetään oikein silloin, kun ne uskossa otetaan vastaan ja niillä uskoa vahvistetaan”.

Lutherin käsityksen mukaan Jumala vaikuttaa (lahjoittaa ensin uskon, jonka hän lukee vanhurskaudeksi. Tämän käsityksen lähtökohtana on seuraavat Jeesuksen sanat: ”Menkää kaikkeen maailmaan, ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se tulee autuaaksi, mutta joka ei usko se kadotetaan”. (Mark.16:15-16). Ensin siis evankeliumin sana, joka synnyttää uskon, sitten kaste. Usko on selvästi pääasia, joka ottaa huomioon kasteen.

-----------------------------------------------------------------

Kirkkopostillassa Luther opettaa: Kuinka tullaan Jumalan lapseksi? "Kaikki te jotka olette Kristuksen päällenne pukeneet". Kristus on Jumalan lapsi; sen joka pukeutuu Jumalan lapseen, täytyy myöskin olla Jumalan lapsi.- - Mitä merkitsee Kristuksen pukeutuminen?

Myös Galatalaiskirjeen selityksessä Luther analysoi näitä kolmen luvun jakeita:

"Koska usko on itse siunaus, itse perintö, joka aabrahamille luvattiin hänen siemenessään Kristuksessa, niin senvuoksi Kristukseen uskovalla on tämä perintö. Mutta jos hänellä on perintö, ei hän ole enää kasvattajan alainen, vaan hän on vapaa, hän on Herra ja perillinen. Mutta kenellekkään muulle ei anneta perintöä kuin lapsille. Siitä seuraa se, että se, joka uskoo Kristukseen, on Jumala lapsi. Tässä merkityksessä sanotaan JOh.1:12: "Hän antoi voiman tulla Jumala lapsiksi, niille jotka uskovat hänen nimeensä"

Apostoli selittää, että he ovat Jumalan lapsia uskoessaan Kristukseen. Kaste- hän sanoo,- Saa aikaan , että te olette pukeneet päällenne Kristuksen. Mutta Kristuksen päällepukeminen on samaa kuin pukea päälle vanhurskaus, totuus ja kaikki armo, sekä koko lain täyttäminen. Sen vuoksi Kristuksessa teillä on kaikki siunaus ja Aabrahamin perintö. Mutta jos te olette pukeneet päällenne Kristuksen, niin te olette, koska Kristus on Jumalan Poika, tämän saman päällepukemisen tähden Jumalan lapsia. Tätä samaa sanontaa apostoli käyttää Room.13.14 sanoessaan: "Vaan pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus". Ja, Ef.4, 24: "Pukekaa päällenne uusi ihminen, joka Jumaln mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen". "Totuudem" hän sano- Sillä pelkkä laki pukee päälleen ulkokullatun pyhyyden ja vanhurskauden. -- Sinä et ole- apostoli sanoo-Vanhurskas sen vuoksi että olet juutalainen ja noudatat lakia, vaan sen vuoksi, että uskot Kristukseen ja olet Kristuksen päällesi pukenut.

Galatalaiskirjeen selitys noudattaa uskon merkitystä kuin kirkkopostillan vastaava kohta. Siitä tulee samalla tavoin selkeästi esille kasteen armomerkitys, pyhitys ja kasteen siunaus vanhurskauden sinettinä.

Lähde: (usko ja kaste)
Weha
 

ViestiKirjoittaja Weha » 18 Tammi 2007, 18:13

Raamatun kertomukset osoittavat selvästi, millainen järjestys on vanhurskautamisella ja kasteen vastaanottamisella. Tapahtumat osittavat, että uskoon tultiin ennen kastetta.

1.Pietarin saarna helluntaina: "Jotka uskoivat hänen sanansa (tekivät parannuksen Biblia), ne kastettiin" (Apt.2:37-41).

2.Filippos saarnasi evankeliumia Kandaken kamaripalvelijalle ja hänet kastettiin (Apt.8:26-39).

3. Paavali uskoi Ananiaan saarnan vaikutuksesta, ja hänet kastettiin (Apt.9:17-18).

4. Kun Kornelius ja hänen mukanaan olleet kuulivat Pietarin saarnan, "lankesi Pyhä Henki kaikkien niiden päälle, jotka puheen kuulivat". Eli he tulivat uskoon ja kastettiin (Apt.10).

5.Purppuranmyyjä lyydia uskoi apostoli Paavalin julistaman evankeliumin. Sen jälkeen hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin (Apt.16:14-15).

6. Paavali ja Siilas saarnasivat Filippin vanginvartialle ja hänen huoneessa olleille evankeliumia Kristuksesta. Kuulijat uskoivat, ja heidät kastettiin. (Apt.16:25-34).

7.Kun Krispus ja hänen luonaan olleet Korintolaiset uskoivat ja "kuulivat Paavalin saarnan", heidät kohta kastettiin.

Uuden testamentin sanoma on ilmoitusta uskosta, jonka Jumala lukee vanhurskaudeksi. Markuksen evankeliumi tuo korostuksen uskosta: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se tulee autuaaksi; mutta joka ei usko, se kadotetaan. (Mark.16:15-16).

Lapsen tila syntyessään

Room.5:18. Niin kuin siis yhden ainoan rikkomus tuotti kaikille ihmisille kadotustuomion, niin riittää yhden ainoan vanhurskas teko antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän.

Se jolla on elämä ja vanhurskaus, on myös usko ja uudestisyntyminen. Yhden ihmisen kautta tuli yleinen synti ja yhden ihmisen kautta yleinen synti sovitettiin. Parannusta tehdään uskon ja ymmärryksen kautta omista tekosynneistä. Meidät tuomitaan tekojemme mukaan (Ilm.20:12-13).

Lapsen uskosta Raamattu puhuu hyvinkin usein. Lapset syntyvät kaksiosaisina maailmaan.

Esim. Jeesus sanoo, että "kaikkein" pienimmät uskovat minuun, ja pienimmäisten enkelit taivaallisen Isäni kasvot ja ovat suurimpia Jumalan valtakunnassa. Epäilemättä pieni on pienen pieni, siis kaikista pienin (Matt.18).

Lapset kastetaan, koska he uskovat : Matt.18: 6. Mutta joka pahentaa yhden näistä pienimmistä, jotka uskovat minun päälleni, parempi hänen olis, että myllyn kivi ripustettaisiin hänen kaulaansa, ja hän upotettaisiin meren syvyyteen. Kaikkein pienimmäisten enkelit näkevät myös taivaallisen Isän kasvot, sanotaan siinä..
Epäuskoisen täytyy tulla lapsen asemaan ja tilaan päästäkseen sisälle Jumalan valtakuntaan sisälle: 1. Sillä hetkellä tulivat opetuslapset Jesuksen tykö, sanoen: kuka siis on suurin taivaan valtakunnassa? 2. Ja Jesus kutsui tykönsä lapsen, ja asetti sen heidän keskellensä, 3. Ja sanoi: totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule niinkuin lapset, niin ette suinkaan tule sisälle taivaan valtakuntaan.

Kaikki kansat syntyvät Herralle Siionissa (Ps 87). Valkopukuisten joukossa (IlmK) on joka kielestä ja kansasta ihmisiä, sillä Jumala korjaa omansa jo lapsuudenuskossa monista kansoista joille ei edes saarnata valtakunnan evankeliumia, heidän epäuskonsa tähden.

Raamattu puhuu hyvin kauniisti lapsen autuaallisesta tilasta: ” Sinä olet vetänyt minut ulos äitini kohdusta. Sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla. Sinun päälles (huomaasi) minä olen heitetty äitini kohdusta. Sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta” (ps.22:10-11).

”Minä tunsin sinun jo ennen kuin minä sinun valmistin äitis kohdussa, ja pyhitin sinun, ennen kuin sinä äidistäs synnytkään” (Jer.1:5).
-Jos joku on Jumalan oma ja pyhittämä, on hänelläkin Henki ja usko.

Noilla 2 Sam 12:23 jakeen sanoilla "Minä menen hänen tykönsä, mutta ei hän palaja minun tyköni" Noilla Davidin ympärileikkaamaton lapsi pääsi taivaaseen. Samalla David itse tunsi olevansa armahdettu noinkin suuresta rikoksesta kuin huoruudesta ja Urian murhaamisesta. Kertoo sovituksesta Vanhan Testamentin ajalla, sekä samalla sen, että kastamaton lapsi on autuas.

Kertomus Mooseksesta ja hänen vaimostaan Sipporasta, sekä heidän pojastaan (2.Moos.4:24-26) antaa puhuttelevan kuvan sakramentin hylkäämisestä. Jumala oli kutsunut Mooseksen Midianin maasta johdattamaan kansaansa Israelia Egyptin orjuudesta. Matkalla yöpaikassa tapahtui, että Herra hyökkäsi Mooseksen kimppuun ja tahtoi tappaa hänet. Silloin Sippora suoritti pojalleen ympärileikkauksen ja kosketti esinahalla Moosesta alhaalta sanoen: "Veriylkä ympärileikkauksen tähden". Tuomio ei kohdistunut lapseen, vaan sakramentin laiminlyöneeseen isään.

5.Mooseksen kirja:
1:39 Ja teidän lapsenne, joiden sanoitte joutuvan
vihollisen saaliiksi, ja teidän poikanne, jotka
eivät vielä tiedä, mikä on hyvä, mikä paha, ne
pääsevät sinne; heille minä annan maan, ja he
ottavat sen omaksensa.
Martti Lutherin kirje kahdelle papille (Kirjassa Huovinen "Kaste ja "usko". Mutta meillä on Raamattu , joka sanoo, että lapset kyllä saattavat ja voivat uskoa, vaikka he eivät puhukkaan, eikä heillä olekkaan järkeä. niimpä Raamattu kertoo psalmissa 72 (ps.106:37), kuinka juutalaiset uhrasivat poikiaan ja tyttäriään epäjumalille ja vuodattivat näin viattoman veren. Jos se on ollut viaton veri (kuten teksti sanoo), niin lapset ovat varmasti olleet puhtaita ja pyhiä, ja sellaisia he eivät ole voineet olla ilman Henkeä ja uskoa.
Weha
 

ViestiKirjoittaja Weha » 18 Tammi 2007, 18:17

Lapsikaste raamatussa. ( ”Usko ja Kaste” Erkki Reinikainen)

Lestadiolaisuudessa on opetettu kasteesta Lestadiuksen mukaisesti, että lapsikaste on Jumalan sanaan perustuva ja että lapset ottavat sen vastaan uskolla. Oppi lasten uskosta on kuulunut Lestadiolaisuuteen sen syntyvaiheista asti. Uskon kautta ymmärrämme Jumalan sanasta, että myös lapset ovat autuaita sen uskon tähden, jonka Jumala on heille Jeesuksessa Kristuksessa lahjoittanut. Sen vuoksi lapsille kuuluu kaste, jonka he ottavat vastaan uskolla. Jumalan sanalla on torjuttu väitteet, etteivät lapset usko. On harhaoppia, että kaste vaikuttaa pelkkänä tekona, ilman kastettavan uskoa. Lapsikasteen hylkäämistä ja uudelleen kastamista on niinikään pidettävä harhana, jota on taisteltava Jumalan sanalla. Edellä olen osoittanut, että vanhoillislestadiolaisten on raamatun ja luterilaisen opin mukainen.

Elävä Vesi

On paikallaan tarkastella mitä Raamatussa tarkoittaa elävä vesi. Jeesuksen sanat samarialaiselle naiselle: ”Joka siitä vedestä juo, jonka minä hänelle annan, ei hän janoo iankaikkisesti (Kysymys on iankaikkisen elämän sanoista), vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä veden lähteeksi, joka kuohuu iankaikkiseen elämään”. (Joh.4:14).

1.Piet.1:22. Ja tehkäät puhtaaksi teidän sielunne totuuden kuuliaisuudessa, Hengen kautta, veljelliseen rakkauteen, joka vilpitöin olis, ja olkaat keskenänne palavaisessa rakkaudessa puhtaasta sydämestä,
23. Niinkuin ne, jotka jälleen syntyneet ovat, ei katoovaisesta, vaan katoomattomasta siemenestä, elävästä Jumalan sanasta, joka ijankaikkisesti pysyy.

Apt.10. Korneliuksen tapauksen tutkielma: Niin vastasi Pietari: ”Taitaako joku kieltää näitä, jotka ovat niin Pyhän Hengen saaneet kuin mekin (eli olivat uskoon tullet), vedellä kastamasta (eli sakramentti otetaan vastaan uskolla), ja hän (Pietari) käski kastaa heitä Herran nimeen. Tuttu on myös Paavalin lausuma: ”Sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi” (Room.10:10). Augsburgin tunnustuksen puolustuksessa todetaan, että usko tuo mukanaan Pyhän Hengen, kuten edellä kerrotusta Korneliuksen esimerkistä totesin. Kääntäen on todettavissa, että Pyhä Henki vaikuttaa uskon sanan kautta.

Samarian tapauksessa (apt.8:8:5-17) on teksti teologisesti erittäin monitahoinen ja rikas. Asiaa on tarkasteltava uskon näkökulmasta. Näiltä ihmisiltä puuttui Pyhä Henki. Miten tämä oli mahdollista? Tällöin todetaan, ettei samarialaisilla ollutkaan vielä tässä vaiheessa elävää todellista uskoa, sillä ”Pyhä Henki” saadaan uskolla. Paavali sanoo myös: ” Me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen”. (Gal.3:14). Tämä on todettavissa tekstistä, joka osoittaa, että kuulioiden sydän oli ”jaettu”: he kuuntelivat ja ylistivät Simon-noitaa sen jälkeen, kun he olivat yksimielisesti ottaneet vaarin Filippoksen saarnasta. Tässä tilassa he uskoivat myös Filippoksen evankeliumin julistukseen. Toisin sanoen, he uskoivat samanaikaisesti sekä Simon-noidan puheeseen, että Filippoksen julistukseen. Tällöin ei voinut syntyä vanhurskauttavaa uskoa. Teksti osoittaa syvällisesti, ettei ilman uskoa voi tulla vanhurskaaksi, eikä saada kasteen siunausta. Kun Pietari ja Johannes siunasivat samarialaiset kättenpäällepanemisen kautta (= Kuva evankeliumin julistamisesta) syntyi usko, ja he saivat Pyhän Hengen. Heitä ei kuitenkaan tarvinnut kastaa uudelleen, sillä Jumalan sanan mukainen kaste oli voimassa ja usko omisti sen omakseen.
Weha
 

ViestiKirjoittaja lukkari » 18 Tammi 2007, 19:42

O.M kirjoitti:
kehakukkanen kirjoitti:Kun luen Paavalin kirjeitä, en voi mitään sille, että minusta niissä kyllä kasteesta puhutaan nimenomaan uudestisyntymisen pesuna. Esimerkiksi:

- -3. Ettekö te tiedä, että me kaikki, jotka olemme Jesuksessa Kristuksessa kastetut, me olemme hänen kuolemaansa kastetut?
4. Niin me olemme siis hänen kanssansa haudatut kasteen kautta kuolemaan: että niinkuin Kristus on kuolleista Isän kunnian kautta herätetty, niin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.
- -

- -26. Sillä te olette kaikki Jumalan lapset uskon kautta Jesuksen Kristuksen päälle.
27. Sillä niin monta [b]kuin te Kristukseen kastetut olette, niin te olette Kristuksen päällenne pukeneet.
(Gal.3:22-29)
- -


Nuo ovat varmaan ongelmallisimpia kohtia meidän oppimme näkökulmasta. Tekisi mieli väittää, ettei Paavali puhu ensimmäisessä lainkaan vesikasteesta, vaan Pyhän Hengen kasteesta. En kuitenkaan ala väittää mitään tuollaista ohi seurakunnan, vaikka juuri nuo ja pari muuta kastekohtaa olisikin helpoin kuitata Pyhän Hengen kasteeksi.


Minä koitan jotakin oman vajavaisen ymmärryksen kautta selittää.

Eikös olekin niin, että usko ja kaste kuuluvat yhteen. Tästä varmaan olemme kaikki yhtä mieltä. Se on Kristuksen käsky, että meidät kaikki kastetaan.

Kuten tuossa Galatalaiskirjeen kohdassa viitataan, että laittaisimme synnin pois. Liekö Paavalin korviin kantautunut ikäviä uutisia Galatan uskovaisten vaelluksesta? Selvästi hän kehoittaa heitä palaamaan kasteen armoliittoon.

Kristillisyydessämme on aina opetettu, Jumalan sanan mukaisesti, että kaste on hyvän omantunnon liitto. Kristus meidät kuolemallaan on lunastanut. Hän kuoli koko maailman syntien edestä. Kasteessa Jumala antaa näkyvällä tavalla meille esikuvan, että me pitäisimme itsemme puhtaana synnistä. Pieni lapsi ei ole vielä synnin kautta Jumalasta eroon joutunut. Kristus on hänet perisynnin tuomion alta kuolemallaan vapahtanut. Pienen lapsen usko vahvistetaan kasteessa vertauskuvallisesti, samalla hänet saatetaan kasteen armoliittoon.

Kristus antoi kiirastorstaina opetuslapsilleen ohjeen pestä toinen toisensa jalat. Tuo on kaunis kuva siitä, miten me syntiä pesemme pois ja saamme aina uudelleen palata kasteen armoliittoon. Synnit saamme anteeksi vain ja ainoastaan äänellisen evankeliumin kautta, emme sen sijaan sakramenteissa. Sakramenteissa uskovainen saa konkreettisen uskonvahvistuksen, tuosta evankeliumista...

Veljet ovat jo tuossa edellä paljon asiaa kirkastaneet, toivottavasti kirjoitin oikein.
lukkari
Valvoja
 
Viestit: 553
Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52

ViestiKirjoittaja Weha » 18 Tammi 2007, 20:00

Niin, opettaahan Lutherkin, että usko on jokapäiväistä katumusta ja parannusta ja siten hengellistä palaamista kasteen armoliittoon.

Jeesus sanoi: ”Se uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen” (Mark.16:16). Tässä Yhteydessä on vielä todettava, että kasteen halveksiminen ja hylkääminen kadottaa (Augistinus ja Luther).

Luther kirjoittaa samassa Hengessä katekismuksessa: Mitä merkitsee tällainen kastaminen? Se merkitsee, että vanhaihminen meissä on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja kaikkien syntien ja himojen kanssa kuoletettava ja että sijaan on noustava uusi ihminen, joka elää vanhurskaudessa ja puhtaudessa iankaikkisesti Jumalan edessä.

Näin kaste kantaa pelastettua, kuten vesi kantoi ihmisiä Noan arkissa ensimmäisen maailman aikana.
Weha
 

ViestiKirjoittaja nuusku » 19 Tammi 2007, 00:26

Minä en näihin kastehommiin osaa sanoa mitään, mutta kun lueskelin tätä ketjua, ja huomasin nuo tietyt kasteeseen liittyvät kohdat, jotka ainakin itselleni tuottavat kysymysmerkkejä, niin mieleeni tuli, kuinka Jeesus sanoi, että hedelmistä väärät profeetat tunnetaan.

16 Heidän hedelmistänsä te tunnette heidät: hakeeko joku viinamarjoja orjantappuroista, taikka fikunia ohdakkeista?
17 Niin jokainen hyvä puu kasvaa hyvät hedelmät; mutta mädännyt puu kasvaa häijyt hedelmät.
18 Hyvä puu ei taida häijyjä hedelmiä kasvaa, eikä mädännyt puu hyviä hedelmiä kasvaa.
19 Jokainen puu, joka ei kasva hyvää hedelmää, hakataan pois, ja tuleen heitetään.
20 Sentähden tuntekaat heitä hedelmistänsä.


Kun minä seuraan tätä maailman menoa, niin kyllä sen huomaa, ettei Jumalan valtakunnan ulkopuolella ole uskovaisia. Muut ihmiset esimerkiksi sallivat synnin tekemisen. Avioeron, juopumisen, kiroilun, sunnuntaityön, naispappeuden, tai jotain muita selkeitä syntejä he saattavat hyväksyä. Ja heidän oppinsa ei myöskään ole selkeää. Heillä ei ole yhtä oppia, eikä heillä ole pyhää yhteistä seurakuntaa. Ihmiset, joilla on erilainen käsitys uskonasioista, pitävät toisiansa uskonveljinään.

Joskus olen myös kuullut tai lukenut henkilöistä jotka ovat aikuisena liittyneet kirkkoon ensimmäistä kertaa, ja silloinhan nämä ihmiset olisivat kai täällä olevan teorian mukaan saaneet Pyhän Hengen ottaessaan kasteen liittymisen yhteydessä. Mutta eivät ne ihmiset ole siitä miksikään muuttuneet. Moni kastettu myös kertoo, kuinka rakastaa Jumalaa yli kaiken, mutta poikkeaa lukuisissa paikoissa Raamatun opetuksista, syntikäsitys on lavea, samoin seurakuntakäsitys, jne. Ja miksi nämä ihmiset eivät voikaan kantaa hedelmää:

4 Pysykäät te minussa, ja minä teissä. Niinkuin ei oksa taida itsestänsä hedelmää kantaa, ellei hän viinapuussa kiinni ole, niin ette tekään, jollette minussa pysy.
5 Minä olen viinapuu, te olette oksat: joka minussa pysyy ja minä hänessä, hän kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua ette voi mitään tehdä.


He eivät ole kiinni viinapuussa, eivät Jumalan valtakunnassa, eivätkä he sen vuoksi voi ymmärtää. En tiedä muista, mutta itse monesti ajattelen, että että hyvin monet tämän maailman ihmiset kyllä uskovat Jumalaan, ja monet myös uskovat Jeesukseen, mutta kolmas uskonkappale on heiltä pois. He voivat "ottaa" siitä uskonkappaleesta Pyhän Hengen, mutta senhän jälkeen tulee kohdat: ... pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden (joka kai on paremmin Lutherin mukaan "pyhien yhteisön")... Ylipäätään minun mielestä kokonaisuutta ajatellen, toisten opit ovat aivan täynnä erinäisiä ristiriitoja, ainoastaan Pyhän Hengen jakama oppi uskovaisten keskuudessa on Raamatun mukaista. Vaikka esimerkiksi minulla on monia epäselviä kohtia, niin tiedän kysymättäkin, että jos lähtisin niistä etsimään vastauksia viisaammilta, niin kyllä ne lopulta osattaisiin selittää.

Luther on käsittääkseni sanonut myös näin:

Tämä kappale: (minä uskon yhden pyhän kristillisen seurakunnan) on niin hyvin uskonkappale kuin muutkin, jonka tähden ei järki taida sitä tuta; vaikka vielä kaikki nenälasit sen päälle pantaisiin, kyllä perkele sen pahennuksella ja eriseuralla peittää taitaa, niin että sinun pitää siitä pahentuman. Jumala myös taitaa kaikkinaisella virheellä ja puuttumuksella sen salata, että sinä siitä hokariksi tulet ja väärin siitä tuomitset. Ei se tahdo näyttää, vaan uskottaa; mutta usko on niistä, joita ei nähdä, Hebr. 11:1. Ja hän laulaa Herransa kanssa myös tätä virttä: autuas on se, joka ei pahene minussa. Kristitty on kyllä itsellensä salattu, niin ettei hän omaa pyhyyttänsä ja hyviä tapojansa näe, vaan näkee ainoasti kaikkia vikoja ja saastaisuutta itsessänsä: ja sinä olet viisas olevinas ja tahdot nähdä kristikunnan sokialla järjelläs ja saastaisilla silmilläs.
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

EdellinenSeuraava

Paluu Uskonvanhurskaus



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron