Weha kirjoitti:Tässäkin on mielenkiintoinen kohta:
1.Piet1:23. Niinkuin ne, jotka jälleen syntyneet ovat, ei katoovaisesta, vaan katoomattomasta siemenestä, elävästä Jumalan sanasta, joka ijankaikkisesti pysyy. 24. Sillä kaikki liha on niinkuin ruoho ja kaikki ihmisen kunnia niinkuin ruohon kukkanen. Ruoho on kuivunut, ja sen kukkanen lakastunut;
25. Mutta Herran sana pysyy ijankaikkisesti, ja se on se sana, joka teidän seassanne saarnattu on.
Erittäin hyvä huomio. Pietari sanoo siis, että he ovat syntyneet uudesti saarnatusta elävästä Jumalan sanasta. Tämä todistaa muiden kohtien kanssa, että uudestisyntyminen ei tapahdu kasteessa.
Meidän lienee syytä muistella myös tapahtumia Apostolien teoista, joissa kerrotaan, miten evankeliumi lähti leviämään. Kun Pietari saarnasi Jerusalemissa, hän sanoi:
"Tehkäät parannus, ja antakaan jokainen itsensä kastaa Jesuksen Kristuksen nimeen, syntein anteeksi antamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan" (Ap.t.2:38).Huomaa raitis järjestys: 1) Tehkää parannus ja 2) antakaa kastaa itsenne. Tuosta tosin voi saada kontekstista irrotettuna käsityksen, että Pyhän Hengen saaminen edellyttäisi molempia. Näinhän ei ole, mutta Pyhä Henki vaikuttaa niin, että parannuksen armon saanut Pyhällä Hengellä kastettu uudestisyntynyt ihminen haluaa uskonsa sinetiksi, vahvistukseksi ja siunaukseksi kasteen. Tämän vuoksi kutsummekin Jumalan puolelta tehtyä liittoa kasteen armoliitoksi. Vanhan liiton aikana vastaava liitto oli ympärileikkauksen liitto. Järjestys oli kuitenkin selvä myös vanhan liiton aikana. Ensin Aabraham uskoi Jumalan lupaukseen ja sai uskonsa merkiksi ympärileikkauksen.
"9 Lieneekö siis tämä autuus ainoastaan ympärileikkaukselle tullut, elikkä myös esinahalle? Niinpä me sanomme: Abrahamille luettiin usko vanhurskaudeksi.
10 Kuinkas se hänelle luettiin: koska hän oli ympärileikkauksessa, eli esinahassa? Ei ympärileikkauksessa, vaan esinahassa,
11 Ja hän sai ympärileikkauksen merkin vahvistukseksi, että hän oli uskon kautta vanhurkaaksi tehty, joka hänellä esinahassa oli, että hänen piti oleman kaikkein uskovaisten isä esinahassa, että se niillekin vanhurskaudeksi luettaisiin," (Room.4:9-11.)(Lue edellinen: Joka uskoo syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, hän saa kasteen merkin vahvistukseksi, että on uskon kautta vanhurskaaksi tehty uskosta, joka hänellä jo ilman kastetta on.)
Helluntain tapahtumista Raamattu sanoo:
"Jotka siis mielellänsä hänen sanansa ottivat vastaan, ne kastettiin; ja sinä päivänä lisääntyi lähes kolmetuhatta sielua" (Ap.t.2:41).Kastetta edeltää siis aina parannus eli uudestisyntyminen eli Pyhän Hengen kaste. Olihan Johannes sanonut:
"Minä tosin kastan teitä vedellä; mutta hän kastaa teitä Pyhällä Hengellä" (Mark.1:8).Weha kirjoittikin etiopialaisen hoviherran tapauksesta, mutta todetaan siitäkin järjestys. Ensin hoviherra uskoi, sen jälkeen Filippus kastoi kamaripalvelijan.
"37 Mutta Philippus sanoi: jos sinä kaikesta sydämestä uskot, niin tapahtukoon. Hän vastasi ja sanoi: minä uskon Jesuksen Kristuksen Jumalan Pojaksi.
38 Niin hän käski seisahtaa vaunun; ja he astuivat molemmat veteen, Philippus ja kamaripalvelia, ja hän kasti hänen." (Ap.t.8:37-38.)Paavalinkin tapausta olemme jo käsitelleet, mutta kertaus ei haitanne. Ensin Ananias julisti Saulille Pyhän Hengen pantin, jonka seurauksena hän sai kadottamansa hengellisen näkönsä (lapsuudenuskonsa) ja ajallisen näkönsä. Sen jälkeen Paavali kastettiin.
"17 Niin Ananias meni sinne ja tuli huoneeseen sisälle ja pani kätensä hänen päällensä, ja sanoi: rakas veljeni Saul! se Herra lähetti minun, (Jesus, joka sinulle ilmestyi tiellä, jotas vaelsit,) että sinä saisit näkös jälleen, ja Pyhällä Hengellä täytettäisiin.
18 Ja hänen silmistänsä putosivat kohta niinkuin suomukset, ja hän sai sillä hetkellä näkönsä jällensä, nousi ja kastettiin." (Ap.t.9:17-18.)Erityisen selvä on Korneliuksen huoneen tapaus. Pietari saarnasi syntien anteeksi antamuksen Jeesuksen nimessä, kuten käsky oli (Luuk.24:47) ja pakanat saivat Pyhän Hengen pantiksi syntien anteeksi antamuksesta.
"43 Hänestä kaikki prophetat todistavat, että jokainen, joka uskoo hänen päällensä, pitää hänen nimensä kautta synnit anteeksi saaman.
44 Kuin Pietari vielä näitä puhui, lankesi Pyhä Henki kaikkein niiden päälle, jotka puheen kuulivat." (Ap.t.10:43-44.)Sen jälkeen Pietari totesi, että kastettakoon uskovaiset.
"47 Taitaako joku kieltää näitä, jotka ovat niin Pyhän Hengen saaneet kuin mekin, vedellä kastamasta?
48 Ja hän käski kastaa heitä Herran nimeen." (Ap.t.10:47-48.)Sama järjestys toteutui myös purppuranmyyjä Lyydian kohdalla. Ensin Herra avasi hänen sydämensä uskomaan, sitten hänet kastettiin. Lyydialla oli perhettä ja myös hänen pienet lapsensa kastettiin, koska he olivat vielä lapsuudenuskossa.
"14 Ja vaimo, Lydia nimeltä, purpurain myyjä Tyatiron kaupungista, Jumalaa palvelevainen, kuulteli: jonka sydämen Herra avasi ottamaan vaaria niistä, mitä Paavalilta sanottiin.
15 Ja kuin hän ja hänen huoneensa kastettu oli, rukoili hän meitä, sanoen: jos te minun Herralle uskollisena pidätte, niin tulkaat minun huoneeseeni ja olkaat siinä. Ja hän vaati heitä." (Ap.t.16:14-15.)Tuttu on järjestys myös vanginvartijan ja hänen perheensä kohdalla. Ensin usko ja sitten kaste. Pienet lapset, joilla usko oli jo ennestään, haluttiin kastaa muun perheen mukana.
"30 Ja toi heidät ulos ja sanoi: herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä autuaaksi tulisin?
31 Mutta he sanoivat: usko Herran Jesuksen Kristuksen päälle, niin sinä ja sinun huonees autuaaksi tulee.
32 Ja he puhuivat hänelle Herran sanaa ja kaikille, jotka hänen huoneessansa olivat.
33 Ja hän otti heidät sillä hetkellä yöstä tykönsä ja pesi heidän haavansa, ja hän kohta kastettiin ja kaikki hänen perheensä." (Ap.t.16:30-33.)Samoin tapahtui Krispuksen kohdalla. Hän uskoi ja hänen perheensä. Pienet lapset olivat uskomassa jo ennestään. Samoin oli laita muiden korintilaisten kohdalla: ensin uskoivat sanan kuulemisesta (Room.10:17) ja kastettiin.
"
Krispus, synagogan ylimmäinen,
uskoi Herran päälle
kaiken huoneensa kanssa. Ja monta Korintolaisista, jotka
kuulivat, uskoivat ja kastettiin." (Ap.t.18:8.)
Koko Apostolien teoissa mainitaan 1-2 tapausta, joissa kastettiin epäuskoisia. Niissäkään kaste ei vaikuttanut uskoa, vaan usko saatiin Pyhän Hengen viralta kätten päälle panemisen kautta. Toinen tapauksista olivat samarialaiset. Filippus tuli Samariaan ja saarnasi parannusta ja syntien anteeksiantamusta Jeesuksen nimessä ja veressä. Kansa uskoi ja Filippus varmaan luuli jo voittaneensa heidät Kristukselle.
"5 Niin Philippus tuli Samarian kaupunkiin ja saarnasi heille Kristuksesta.
6 Mutta kansa otti vaarin yksimielisesti ja visusti Philippuksen sanoista." (Ap.t.8:5-6.)Ilmeni kuitenkin, ettei kansa luopunutkaan noituususkosta.
"9 Mutta siellä oli mies, Simon nimeltä, joka siinä kaupungissa ennen noituuden virkaa piti ja oli Samarian kansan villinnyt, sanoen itsensä olevan jonkun suuren,
10 Jota kaikki sekä pienet että suuret kuulivat, sanoen: tämä on Jumalan voima, joka suuri on.
11 Mutta he kuultelivat häntä mielellänsä, että hän kauvan aikaa oli heitä noituudellansa villinnyt." (Ap.t.8:9-11.)Kuitenkin kansa näennäisesti uskoi, vaikkakin jaetulla sydämellä, mutta sitä Filippus ei tiennyt. Niinpä hän kastoi heidät.
"12 Mutta kuin he uskoivat Philippuksen, joka saarnasi Jumalan valtakunnasta ja Jesuksen Kristuksen nimestä, niin he kastettiin sekä miehet että vaimot.
13 Niin Simon myös itse uskoi, ja kuin hän kastettu oli, viipyi hän Philippuksen tykönä. Ja kuin hän näki ne merkit ja suuret voimalliset työt tapahtuvan, niin hän hämmästyi." (Ap.t.8:12-13.)Ilmeni kuitenkin, ettei samarialaisilla ollut Pyhää Henkeä.
"14 Mutta kuin apostolit, jotka Jerusalemissa olivat, kuulivat Samarian Jumalan sanan ottaneen vastaan, lähettivät he heidän tykönsä Pietarin ja Johanneksen,
15 Jotka, kuin he sinne tulivat alas, rukoilivat niiden edestä, että he olisivat saaneet Pyhän Hengen;
16 (Sillä ei hän ollut vielä yhdenkään niiden päälle laskettu alas, vaan olivat ainoastaan Herran Jesuksen nimeen kastetut.)" (Ap.t.8:14-16.)Syykin oli selvä: he uskoivat samanaikaisesti Simon-noidan opetuksiin ja Filippuksen saarnaan Kristuksesta. Kukaan ei voi palvella kahta Herraa. "Jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei se ole hänen omansa" (Room.8:9). Johanneksen ja Pietarin rukoukset kuitenkin avasivat heidän jaetun sydämensä ja he saivat Pyhän Hengen heidän kätten päälle panemisensa kautta.
"Niin he panivat kätensä heidän päällensä, ja he saivat Pyhän Hengen" (Ap.t.8:17).Vastaava hengetöntä sekaoppisuutta esiintyy nykyään paljon. Raamattu toteaakin tylysti, että ei jokainen mielestään Jeesuksen seuraaja pääse Jumalan valtakuntaan sisälle.
"Ei jokainen, joka sanoo minulle: Herra, Herra! pidä tuleman taivaan valtakuntaan" (Matt.7:21).Toinen tapauksista on efesolaiset, jotka oli aikoinaan kastettu Johanneksen kasteella. Kohdasta ei ilmene, olivatko he aikoinaan ottaneet Johanneksen kasteen vain ulkonaisesti vastaan, vai kuolleet myöhemmin pois uskosta. Joka tapauksessa heillä ei ollut Kristuksen Henkeä, ja jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei se ole hänen omansa.
"1 Niin tapahtui, kuin Apollos oli Korintossa, että Paavali matkusti lävitse ylimaakuntain, ja tuli Ephesoon, ja löysi muutamia opetuslapsia,
2 Ja sanoi heille: oletteko te saaneet Pyhän Hengen, sittenkuin te uskoitte? He sanoivat hänelle: emme ensinkään ole kuulleet, josko Pyhää Henkeä lieneekään.
3 Ja hän sanoi heille: milläs te olette kastetut? He sanoivat: Johanneksen kasteella." (Ap.t.19:1-3.)Paavali saarnasi heille Kristuksesta, käskyn mukaan. Sitten hän kastoi heidät. Kun he kuulivat sanan, heidät kastettiin.
"4 Niin sanoi Paavali: Johannes tosin kasti parannuksen kasteella, sanoen kansalle, että heidän piti uskoman sen päälle, joka hänen jälkeensä tuleva oli, se on, Kristuksen Jesuksen päälle.
5 Niin ne, jotka sen kuulivat, kastettiin Herran Jesuksen nimeen." (Ap.t.19:4-5.)Ilmeisesti epäuskon siemen jäi vielä, sillä vasta kuudennessa jakeessa kerrotaan Pyhän Hengen kasteesta, uudestisyntymisestä, jossa Paavalin kätten päälle panemisen kautta 12 efesolaista saivat Hengen uudistuksen kautta siirtyä pimeyden valtakunnasta Jumalan Pojan ihmeelliseen valkeuden valtakuntaan. (Saattaa tosin olla mahdollista, että Raamatun kerrontajärjestys olisi tässä kohdassa hivenen epätäsmällinen. Tällöin efesolaisilla olisi ollut Henki jo kastettaessa eli he olisivat olleet jo uskomassa, niin kuin kastettaessa oikein toimien tulisi olla.)
"6 Ja kuin Paavali pani kätensä heidän päällensä, tuli Pyhä Henki heidän päällensä" (Ap.t.19:6).Näin nämä lukuisat raamatunkohdat osoittavat, että jollei ihmistä ensin kasteta Pyhällä Hengellä, ei vesikaste mitään hyödytä, sillä vesikaste on sen liiton merkki, joka Jumalalta uskolle omistetaan (Fil.3:9). Uskon kautta olemme saaneet "Hengen pantiksi meidän sydämiimme" (2.Kor.1:22), joka todistaa meille yhdessä meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia (Room.8:16). Jos kaste kuitenkin on jostain syystä otettu epäuskossa, ei sitä kuitenkaan tarvitse eikä saakaan uusia, sillä parannuksessa sydän kiinnittyy uskon kautta kasteen lupauksiin tulevaisesta elämästä. Raamattu ei sano, että epäuskossa kastetut samarialaiset tai efesolaiset olisi kastettu uudelleen Herran Jeesuksen kasteella. Efesolaisten aiempi kaste oli Johanneksen kaste, joten kyse ei ollut kasteen uusinnasta. Johannes ei ollut se, joka kuoli syntiemme edestä, hän vain teki Herralle tietä. Johanneksen kaste oli aikoinaan tärkeä, mutta se on jäänyt käytöstä jo aikoja sitten. Siksi kaste piti toimittaa sen nimiin, jonka Hengen kautta uskotaan.