Kirjoittaja O.M » 04 Kesä 2007, 15:09
Uskovaiset ihmiset ovat kaksiosaisia, pahana pyhiä, mutta seurakunta on kokonaan pyhä ja puhdas. Se on Kristukselle alamainen, saastaton ja moitteeton:
Ef.5:
"24 Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin myös vaimot pitää miehillensä kaikissa alamaiset oleman.
25 Miehet, rakastakaat teidän vaimojanne, niinkuin myös Kristus seurakuntaa rakasti ja antoi ulos itsensä hänen edestänsä,
26 Että hän sen pyhittäis, ja on sen jo puhdistanut veden pesossa sanan kautta:
27 Että hän saattais itsellensä kunniallisen seurakunnan, jolla ei saastaisuutta eikä ryppyä ole eli jotakuta muuta senkaltaista, vaan että hän pyhä ja laittamatoin olis.
28 Miehet pitää vaimojansa rakastaman niinkuin omia ruumiitansa; joka vaimoansa rakastaa, se rakastaa itsiänsä.
29 Sillä ei yksikään ole omaa lihaansa koskaan vihannut, vaan elättää ja holhoo sitä, niinkuin myös Herra seurakuntaa.
30 Sillä me olemme hänen ruumiinsa jäsenet, hänen lihastansa ja luistansa.
31 Sentähden pitää ihmisen antaman ylön isänsä ja äitinsä, ja vaimoonsa sidottu oleman, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.
32 Tämä salaisuus on suuri; mutta minä puhun Kristuksesta ja seurakunnasta.
33 Kuitenkin rakastakaan myös kukin teistä vaimoansa niinkuin itsiänsä; mutta peljätköön vaimo miestänsä.
"
Kristus on seurakuntaruumiin pää, johon on hänen tuntemisensa kautta kätkettyinä kaikki viisauden ja taidon aarteet.
Kol.1-2:
"12 Ja kiittäkäät Isää, joka meitä soveliaaksi tehnyt on pyhäin perimisen osallisuuteen valkeudessa,
13 Joka meitä pimeyden vallasta pelasti ja on meidät siirtänyt rakkaan Poikansa valtakuntaan,
14 Jonka kautta meillä on lunastus hänen verensä kautta, nimittäin syntein anteeksi antamus,
15 Joka näkymättömän Jumalan kuva on, esikoinen ennen kaikkia luontokappaleita.
16 Sillä hänen kauttansa ovat kaikki luodut, jotka taivaassa ja maan päällä ovat, näkyväiset ja näkymättömät, thronit ja herraudet, vallat ja hallitukset: ne ovat kaikki hänen kauttansa ja häneen luodut.
17 Ja hän on ennen kaikkia ja kaikki ovat hänessä.
18 Ja hän on ruumiin, nimittäin seurakunnan pää, joka on alku ja esikoinen kuolleista, että hän kaikkein ylitse kävis;
19 Sillä niin kelpasi Isälle, että hänessä kokonainen täydellisyys asuis,
20 Ja kaikki olisivat hänen kauttansa hänen itse kanssansa sovitetut, sekä ne jotka maassa että ne jotka taivaissa ovat; sillä hän teki verensä kautta ristin päällä rauhan, itse kauttansa.
21 Ja te olitte muinen oudot ja viholliset ymmärryksen puolesta, pahoissa töissä; mutta nyt hän on teidät sovittanut,
22 Lihansa ruumiissa kuoleman kautta, että hän teidät saattais pyhäksi, laittamattomaksi ja nuhteettomaksi kasvoinsa edessä.
23 Jos te muutoin uskossa pysytte perustettuna ja vahvana ja horjumattomana evakeliumin toivosta, jonka te kuulitte, joka on saarnattu kaikkein luontokappalten edessä, jotka taivaan alla ovat; jonka palveliaksi minä Paavali tullut olen,
24 Joka nyt minun vaivoistani iloitsen, jotka minä kärsin teidän edestänne, ja täytän Kristuksen kärsimiset minun lihassani hänen ruumiinsa edestä, joka on seurakunta,
25 Jonka palveliaksi minä tullut olen Jumalan toimituksen jälkeen, joka minulle teidän kohtaanne annettu on, täyttämään Jumalan sanaa;
26 Sitä salaisuutta, joka ijankaikkisesta ja sukukunnista on salattu ollut, mutta nyt hänen pyhillensä ilmoitettu,
27 Joille Jumala tahtoi sen julistaa, mikä tämän salaisuuden kunniallinen rikkaus pakanain seassa on, joka on Kristus teissä, kunnian toivo,
28 Jonka me ilmoitamme, ja kaikkia ihmisiä neuvomme, ja kaikkia ihmisiä kaikkinaisessa viisaudessa opetamme, että me jokaisen ihmisen Kristuksessa Jesuksessa täydelliseksi saattaisimme:
29 Jota minä myös ahkeroitsen ja hänen vaikutuksensa jälkeen kilvoittelen, joka minussa väkevästi vaikuttaa.
1 Sillä minä soisin teidän tietävän, kuinka suuri kilvoitus minulla on teistä ja niistä, jotka Laodikeassa ovat, ja kaikista niistä, jotka ei minun kasvojani lihassa nähneet:
2 Että heidän sydämensä saisivat lohdutuksen ja liitetyksi tulisivat rakkaudessa kaikkeen rikkauteen, täydellisessä ymmärryksessä Jumalan ja Isän ja Kristuksen salaisuuden tuntemiseen,
3 Jossa kaikki viisauden ja taidon tavarat kätketyt ovat."
Kukin yksittäinen Jumalan lapsi saa ymmärrystä, viisautta ja taitoa vain määräosansa mukaan.
"Mutta jokaiselle meille on armo annettu Kristuksen lahjan mitan jälkeen" (Ef.4:7).
Yksittäiset jäsenet ovat siksi vajaita astioita, vajavaisia ymmärryksessä, mutta seurakuntaruumiin kautta heidät liitetään Jumalan Pojan täydelliseen tuntemiseen. Ruumiin pää, Kristus, kokoaa seurakuntaruumiinsa jäsenten kaiken viisauden, ymmärryksen ja taidon yhteen, käyttäen Hengen yhdyssiteenä Jumalan lasten keskinäistä rakkautta.
Ef.4:
"1 Niin minä vangittu Herrassa neuvon teitä, että te siinä kutsumisessa, johon te kutsutut olette, niin vaeltaisitte kuin sopii,
2 Kaikella nöyryydellä, siveydellä ja pitkämielisyydellä, ja kärsikäät toinen toistanne rakkaudessa.
3 Ahkeroitkaat myös pitämään hengen yhteyttä rauhan siteen kautta:
4 Yksi ruumis ja yksi henki, niinkuin tekin olette teidän kutsumisessanne yhdenkaltaiseen toivoon kutsutut,
5 Yksi Herra, yksi usko, yksi kaste,
6 Yksi Jumala ja kaikkein Isä, joka kaikkein päällä on, ja kaikkein kautta, ja teissä kaikissa.
7 Mutta jokaiselle meille on armo annettu Kristuksen lahjan mitan jälkeen.
8 Sentähden hän sanoo: hän on astunut ylös korkeuteen, ja on vankiuden vangiksi vienyt, ja ihmisille lahjoja antanut.
9 Mutta se, että hän astui ylös, ei ole mikään muu kuin että hän ennen tänne astui alas, alimmaisiin maan paikkoihin.
10 Joka on astunut alas, hän on se, joka kaikkein taivasten päälle astui ylös, että hän kaikki täyttäis,
11 Ja hän on pannut muutamat apostoleiksi, muutamat prophetaiksi, muutamat evankelistaiksi, muutamat paimeniksi ja opettajiksi.
12 Pyhäin täydellisyyteen, palveluksen työhön ja Kristuksen ruumiin rakennukseen,
13 Siihenasti kuin me kaikki tulemme uskon ja Jumalan Pojan tuntemisen yhteydessä täydeksi mieheksi, Kristuksen täydellisen varren mitan jälkeen:
14 Ettemme silleen lapset olisi, jotka horjuisimme ja kaikkinaisilta opetuksen tuulilta vieteltäisiin, ihmisten koiruuden ja kavaluuden kautta, jolla he meitä käyvät ympäri, saadaksensa pettää;
15 Mutta olkaamme toimelliset rakkaudessa ja kasvakaamme kaikissa, hänessä, joka pää on, Kristus,
16 Josta koko ruumis on koottu ja yhteen liitetty, kaiken yhdistyksen kautta, joka siihen lisääntyy, sen vaikutuksen ja määrän jälkeen, joka kullakin jäsenellä on, siitä kasvaa ruumis omaksi rakennukseksensa rakkaudessa."
Tässä yhteydessä on syytä huomauttaa, että kunkin Jumalan lapsen saamat lahjat, määräosansa mukaan, tulevat oikeaan käyttöön vain, jos seurakuntaruumiin pää, Kristus, ne kokoaa ja liittää yhteen. Muuten seurakunta on vain läjä yhteen kokoamattomia palikoita. Vähän niin kuin hyvä jääkiekkojoukkue on reilusti parempi kuin yksilöidensä summa, eikö niin? Toimimaton jääkiekkojoukkue saattaa sisältää lukuisan joukon huippunimiä ja tuloksia odotetaan, odotetaan ja odotetaan. Sen sijaan hyvin yhteen hitsautunut porukka saattaa pelata huippukiekkoa, vaikka koostuu paperilla keskinkertaisista yksilöistä. No tämä lätkävertaus nyt vain huomautuksena niille, joiden mielestä seurakunta ei voi olla muuta kuin erehtyvien ja lankeavaisten yksilöidensä summa. Voi olla, kuten osoitin esimerkilläni.
Seurakuntaa Raamattu luonnehtii myös kivistä kootuksi rakennukseksi, jonka kulmakivi on Kristus. Seurakuntarakennus ei pysy pystyssä ilman kulmakiveään ja sen rakennukseksi tarvitaan kaikki kivet, koska kullekin kivelle on annettu oma tärkeä tehtävänsä rakennukseksessa.
Ef.2:
"20 Apostolein ja prophetain perustuksen päälle rakennetut, jossa Jesus Kristus paras kulmakivi on,
21 Jonka päälle kaikki rakennus toinen toiseensa liitetään ja kasvaa pyhäksi templiksi Herrassa,
22 Jonka päälle te myös rakennetaan Jumalalle asuinsiaksi Hengessä."
Seurakunnan ihanuudesta puhutaan myös Korkeassa veisussa. Korkea veisu puhuu Kristuksen morsiamesta, seurakunnasta, ja toteaa siitä:
"Sinä olet kokonas ihana, minun armaani, ja ei sinussa ole yhtään virhettä" (Kork.v.4:7).
Seurakunta on totuuden pylväs ja perustus. Antiikin rakennukset lepäsivät pylväiden varassa, joten seurakunta on vahva pylväs, jonka päällä totuus Kristuksen tuntemisen kautta lepää.
"Mutta jos minä viivyn, ettäs tietäisit kuinka sinun pitää Jumalan huoneessa vaeltaman, joka on elävän Jumalan seurakunta, totuuden patsas ja perustus" (1.Tim.3:15).
Voimmeko siis liikaa korostaa seurakuntaa? Toki voimme. Meidän uskomme perustus on kaikesta huolimatta usko Kristukseen, ei usko seurakuntaan. Kun sanan ymmärtää oikein, tiedämme uskon Kristukseen sitovan meidät seurakuntaan, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, johon meidän tulisi antaa saamamme lahjat käyttöön. Uskovaisten tulee neuvoa toisiaan ja olla valmiita neuvottaviksi.
Viimeksi muokannut
O.M päivämäärä 04 Kesä 2007, 15:28, muokattu yhteensä 1 kerran