Seurakunnasta Biblian rekisterissä

[Taavetti]

1. Seurakunta. Uuden testamentin seurakunta kutsutaan katoliseksi (yhteiseksi) sen tähden, ettei se ole sidottu tiettyyn kansaan ja paikkaan, niin kuin Juudan seurakunta Vanhassa Testamentissa, joka ainoastansa Kristuksen tulemiseen asti piti oleman, vaan pitää ulottuman kaikkiin aikoihin maailman loppuun asti. Matt. 28:19, Mark. 16: 15, Joh. 4: 21- 23, Ps.19: 4-5, Jes. 11: 10.
Tämän nimen omistaa Paavin lahkokunta itsellensä sopimattomasti, sillä ei hänellä ole Herran kristillistä oppia, joka on siemen, josta kristillinen seurakunta kasvaa ylös. Luukk. 8: 11,1Piet. 1: 23.

Kristillisen seurakunnan säätäjä on kolmiyhteinen Jumala, Isä, (Ef 1: 3-4) joka hengellisen morsiamen kanssa teki häät Pojallensa (Matt: 22:2), Poika, jolle morsian kihlataan. ((2.Kor 11:2) Joka myös sen verellänsä lunastanut on. (ApT 20:28) Jonka tähden Hän kutsuu sen omaksi seurakunnaksensa. (Matt. 16:18) Pyhä Henki, joka hengellisen morsiamen sanan ja sakramenttien kautta kutsuu, puhdistaa ja pyhittää. (Joh. 3:5, Ef. 5:27, Ilm. K 21:2) Joka on pantti, joka morsiamelle vakuutuksen merkiksi annetaan.(Ef. 1:14, Room. 8:15, Gal. 4:6, 2.Tim. 1:7)
--- --- ---
Vaikka nyt yhteinen seurakunta, johonka myös kaikki erinäiset (paikalliset) seurakunnat suljetaan, on ainoastaan yksi ainoa seurakunta. (Room.12:kuitenkin taidetaan sitä sen yksinäisyyden kieltämättä, tutkistella niinkuin se olisi näkyväinen ja näkymätön. Koska kristilinen seurakunta niin kirjoitetaan, ettei kaikkia sen ominaisuuksia taideta näkyväiselle seurakunnalle omistaa, niin on näkyväisen seurakunnan myös näkymätön seurakunta. (Room. 2:28- 29, 1.Piet. 4:4, Ps 45:14, Kork.v. 4:1, 7, 9- 12, 7:1, Luuk. 17:20-21, )

Kristus on seurakunnan pää, ja seurakunta Hänen hengellinen ruumiinsa.Niinkuin nyt pää on näkymätön, niin myös sen totiset jäsenet. (Ef 1:22 -23, 1.Kor 12:12 -14, 27, 1. Piet 1:8)
--- --- ---
Seurakunnan vissi seisovainen totuus,niin myös pysyvyys.Koko yhteinen näkymätön seurakunta ei taida eksyä totisessa totisessa uskossa ja perustavaisissa uskon kappaleissa, ei myös tässä maailmassa perikatoon tulla, muutoin olisi Kristus ilman valtakuntaa, pää ilman ruumista ja jäseniä, Ylkä ilman morsianta tässä maailmassa. Se osoitetaan ( Matt 16:16:18, 28:20, Jes 54:10, 59:21; Jer 33:15- , Dan 2: 44)
Jumala pitää tallella itsellenä kaikkina aikoina pyhän siemenen oikein uskovaisista., jonka Jumala yksin tuntee. Yhteinen näkyväinen seurakunta taitaa tässä maailmassa niin kauas hävitä, että julkinen jumalan palvelus lakkaa ja ainoasti salaiset Kristuksen opetuslapset ovat käsillä. Taidetaan osoittaa, mitä antikristuksen ajalla on tapahtuva.

[Taavetti]

Muutamia kohtia kopioin vanhasta Biblian rekisteristä, näitä kohtia lueskelin nuorena. Laitan tämän tänne kaikkien nähtäväksi, koska monilla eri foorumeilla jatkuvasti näkee väitteitä, miten Jumalan seurakuntakin voisi erehtyä. Tämä opetus antaa vastauksia etsiville sekä armoa ja totuutta kaipaaville, missä on se ihmisen silmille näkymätön seurakunta, joka on totuuden patsas (pylväs) ja perustus. Sellainen se on vain siksi, kun itseJumala on sen sellaiseksi tehnyt ja asettanut. Mikään muu seurakunta ei tunnusta tätä opetusta, kuin vain se jonka tämä oppi on. Jumalan seurakunta ei ole sekaseuraisuuden eikä eriseuraisuden seurakunta, vaan opin ja uskon raittiutta vaaliva Jumalan valtakunta, jonka Pää ja Kuningas on itse elämän Herra Jeesus, joka taivaalisena Majesteettina, mutta lupauksensa mukaan omissaan asuen hallitsee omiensa joukkoa.

[O.M]

Yhteinen näkymätön seurakunta on erehtymätön. Näkyvän kirkon (evankelis-luterilainen kirkko) sisällä vaikuttaa todellinen Kristuksen kirkko (kirkko kirkossa), joka ei voi erehtyä. Synagogissa käyville fariseuksille Jeesus sanoi:

"20 Ja Pharisealaiset kysyivät häneltä: koska Jumalan valtakunta olis tuleva? Vastasi hän heitä ja sanoi: ei Jumalan valtakunta tule niin, että se taidettaisiin nähdä.
21 Ei myös heidän pidä sanoman: katso tässä, katso siellä; sillä katso, Jumalan valtakunta on teidän keskellänne." (Luuk.17:20-21.)

Voidaan siis nähdä, että jo silloin oli kirkko kirkossa, seurakunta seurakunnassa, ecclesia in ecclesium. Omavanhurskaiden fariseusten lisäksi synagogissa kävivät maan hiljaiset, vanhurskaat Simeon ja Anna.

"25 Ja katso, mies oli Jerusalemissa, jonka nimi oli Simeon: tämä oli hurskas ja jumalinen mies, odottain Israelin lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänessä.
26 Ja hänelle oli sanottu Pyhältä Hengeltä, ettei hänen pitänyt ennen kuolemaa näkemän, kuin hän näkis Herran Kristuksen.
27 Ja hän tuli Hengen kautta templiin." (Luuk.2:25-27.)

"36 Ja Anna prophetissa, Phanuelin tytär, Asserin suvusta, se oli joutunut pitkälle ijälle ja elänyt miehensä kanssa seitsemän ajastaikaa neitsyestänsä,
37 Ja oli leskenä lähes neljäyhdeksättäkymmentä ajastaikaa, ja ei lähtenyt templistä, palvelemasta Jumalaa paastoissa ja rukouksissa yötä ja päivää.
38 Ja tämä tuli sillä hetkellä siihen ja kunnioitti myös Herraa, ja puhui hänestä kaikille, jotka lunastusta Jerusalemissa odottivat." (Luuk.2:36-38.)

Sen sijaan yksittäiset Jumalan lapset erehtyvät. Paikallisseurakuntien enkelien (vanhimpien) erehtyväisyydestä on esimerkkejä Ilmestyskirjan ensimmäisissä luvuissa. Seitsemästä seurakunnan enkelistä viisi näyttäisi olevan eksyneitä lampaita.

Pääasiassa historian aikana Jumalan valtakunnan työ on ollut organisoimatonta. Jumalan lapset ovat toimineet hajallaan, ollen maan suolana kirkkona kirkossa. Kirkko vain on vaihtunut: se on ollut historian kuluessa juutalaiset synagogat, katolinen kirkko, luterilainen kirkko.

Nykyisenlaista Jumalan valtakunnan työtä alettiin organisoida yhdistysmuotoiseksi sata vuotta sitten. Nämä ajalliset yhdistykset eivät ole itse Jumalan valtakunta, vaan ne on perustettu evankeliumin työn helpottamiseksi. Myös meidän silmillämme näkemämme Jumalan valtakunnan mukana kulkee ns. mätiä kaloja, kuollutta uskoa.

"44 Taas on taivaan valtakunta tavaran vertainen, joka on peltoon kätketty, jonka ihminen löysi, ja kätki sen: ja ilon tähden, mikä hänellä siitä oli, meni hän pois ja myi kaikki mitä hänellä oli ja osti sen pellon.
45 Taas on taivaan valtakunta kauppamiehen vertainen, joka etsi hyviä päärlyjä.
46 Ja kuin hän löysi yhden kalliin päärlyn, meni hän pois, myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen.
47 Taas on taivaan valtakunta verkon vertainen, joka on mereen heitetty, ja kaikenlaisia kokosi.
48 Kuin se täyteen tuli, vetivät he sen rannalle, ja istuivat ja eroittivat hyvät astioihinsa, mutta mädänneet he heittivät pois.
49 Näin on tapahtuva maailman lopulla: Enkelit menevät ulos ja eroittavat pahat vanhurskasten keskeltä,
50 Ja heittävät heidät tuliseen pätsiin: siellä pitää oleman itku ja hammasten kiristys." (Matt.13:44-50.)

[Taavetti]

Kopioin avauksen suoraan Biblian rekisteristä, myös viittaukset Raamatun paikkoihin, mutta niitä paikkoja en tarkistanut. Uskon että ne kirjannut uskon puhdistaja on tehnyt tarpeeksi huolellista työtä. Tuli mieleeni vielä yksi paikka Uudesta testamentista veljemme edellä lainaamien lisäksi, joka osaltaan avaa Jumalan valtakunnan olemusta ja miten se on näkymätön luonollisile ihmisen silmille. Veljemme Johannes kirjoittaa evankeliuminsa 3 luvussa::

Niin oli yksi mies Pharisealaisista, Nikodemus nimeltä, Juudalaisten ylimmäinen.
2 Se tuli yöllä Jesuksen tykö ja sanoi hänelle: Mestari, me tiedämme, että sinä olet Jumamalasta opettajaksi tullut; sillä ei taida kenkään niitä tunnustähtiä tehdä, joita sinä teet, jollei Jumala ole hänen kanssansa.
3 Jesus vastasi ja sanoi hänelle: totisesti, totisesti sanon minä sinulle: ellei joku vastuudesta synny, ei hän taida Jumalanmalan valtakuntaa nähdä.
4 Nikodemus sanoi hänelle: kuinka taitaa ihminen vanhana syntyä? taitaako hän äitinsä kohtuun jälleen mennä, ja syntyä?
5 Jesus vastasi: totisesti, totisesti sanon minä sinulle: ellei joku synny vedestä ja Hengestä ei hän taida Jumalan valtakuntaan sisälle tulla.
6 Mitä lihasta syntynyt on, se on liha, ja mitä Hengestä syntynyt on se on henki.
7 Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän pitää uudesta syntymän.
8 Tuuli puhaltaa, kussa hän tahtoo, ja sinä kuulet hänen humunsa, ja et tiedä, kusta hän tulee taikka kuhunka hän menee: näin on jokainen, joka Hengestä syntynyt on.
9 Vastasi Nikodemus ja sanoi hänelle: kuinka ne taitavat tapahtua?
10. Jesus vastasi ja sanoi hänelle: sinä olet mestari Israelissa, etkä näitä tiedä.

Jeesus sitse opetti, että Jumalan valtakunta on maailmen silmissä tuntematon, kuin ympärillämme humiseva tuuli. Kuitenkin Jumalan valtakuntaan sisälle autetut tuntevat toisensa, eivät he, tai emme me tuntemattomuudessa tai tietämättöämyydessä vaella. Tunnemme toinen toisemme ja tunnemme rakkaan Herramme ja Mestarimme, joka kulkee joka päivä omiensa keskellä, niinkuin on aikanaan luvannutkin.

Tästä todistaa veljemme apostoli Johannes:
Johannes 11
9 Minä olen ovi: jos joku minun kauttani menee sisälle, se tulee autuaaksi, ja menee sisälle ja ulos, ja löytää laitumen.
10 Ei varas tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja kadottamaan: minä tulin, että heillä pitää elämä oleman ja yltäkyllä oleman.
11 Minä olen hyvä paimen: hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä.
12 Mutta palkollinen, joka ei ole paimen, eikä lampaat ole hänen omansa: kuin hän näkee suden tulevan, niin hän jättää lampaat ja pakenee; ja susi raatelee ja haaskaa lampaat.
13 Mutta palkollinen pakenee, sillä hän on palkollinen, eikä tottele lampaista.
14 Minä olen hyvä paimen, joka tunnen omani, ja minä tunnetaan myös omiltani,
15 Niinkuin Isä minun tuntee, ja minä tunnen Isän: ja panen henkeni lammasten edestä.

[Jaakko]

Lyhyt lisäys.

Synnin luvallisuutta hakevat tai siinä elävät ihmiset usein väittävät aivan oikeinkin, että Jumalan seurakunta ei ole vain yhden RY:n (rauhanyhdistys) jäsenistö / uskovaiset vaan koko Jumalan seurakunta kaikkine Jumalan lapsineen.


He haluavat laajentaa mielessään Jumalan siionin niin suureksi, että armoneuvot eivät saisi koskea heitä. He ovat niin vahvoja, että he eivät halua kuulla lakihenkisiä (jotka siis eivät Jumalan edessä ole lakia) neuvoja esim.TV:n, konserttien, teatterien, jne. jne. asioiden suhteen. Heille ei siis ole yksi tai kaksi Jumalan lasta tai edes oma kotisiioni riittävästi, että heidän tulisi neuvoja kuulla kuin Jumalan seurakunnan neuvoja. Ei. He sanovat heitä erehtyviksi. Omissa haluissaan ja himoissaan he katsovat veljensä ja sisarensa ylön ja samalla katsovat Jumalan seurakunnan ylön.

Jumalan seurakunta lähestyy ihmistä jopa yhden Jumalan lapsen kautta. Tämän todistaa Raamattu ja entiset pyhät ja heidän kirjoituksensa. Esim. Luther ja Raattamaa ovat lähestyneet kanssaveljiään ja sisariaan Jumalan seurakunnan nimissä. Tässä on nyt sielujemme vihollisella taas selittämisen aihetta niille, jotka yhä tahtovat pitää halpana Jumalan seurakuntaa. Kunpa ne rakkaat matkaystävät, joita monella nettipalstalla käyskentelee ja tässä asiassa kipuilevat tai ovat jopa eksyneet, saisivat tuntea Isän rakkautta ja Jumala kirkastaisi heille kasvojaan.

[Taavetti]

Siinä onkin luonnollisen ihmisen järjelle käsittämätön asia ja ihmetyksen paikka, miten erehtyvistä ihmisistä koostuva seurakunta voi olla erehtymätön. Jos se olisi ihmisistä ja heidän ymmärryksestään kiinni, erehtymätöntä seurakuntaa ei olisikaan. Nyt kysessä on kuitenkin Jumalan ima ja antama järjestys.

Koska Jumala ei anna yhdellekän yksilölle kokonaista ilmoitustaan, vaan jakaa sitä tahtonsa mukaan useiden eri yksilöiden kautta. Niin jokainen parhaillakin lahjoilla varustettu joutuu esittämään oman osuutensa kysyvällä mielellä; että minä sanon tämän puutteellisella ymmärryksellä, sanon kuitenkin ja veljet (ja sisaret) täyttävät. Niin joutuivat sanomaan myös apostolit kaikissa tärkeissä ja uusissa eteen auenneissa asioissa. Vain aikaisemmin keskustelluissa asioissa, joihin on olemassa yhteinen ymmärrys Raamatun sanan mukaisesti, voi sihen vedoten esittää varmojakin kantoja. Niidenkin esittämisessä voi yksilö erehtyä, sen voi sanoa turhassa ja liiallisassa kiivaudessa. Siitä on olemassa lukuisia esimerkkejä, turha niitä on tässä luetella. Ihminen voi yksilönä erehtyä myös niin päin, että sanoo totuudenkin pehmittetysti, ettei siitä totuus tulekaan esille.

Sellaisesta mahdollisuudesta on veljemme Wäinö Havas eläessään sanonut, että puhtainkin evankeliumi on väärää oppia, jos se kuulijoihin väärin sovitettaan niin, että sillä etsitään ja asetetaan pehmikkeitä katumattomien ihmisten kainaloiden alle, että heidän väärää uskoaan siten vahvistetaan.

Mielessäni on vielä kirjoittaa, miten yhteisen seurakunnan ääni ja kanta muodostuu ja tulee julki meidän ajassamme. Jätän sen kirjoittamisen kuitenkin toiseen kertaan.

[O.M]

Synnin luvallisuutta hakevat tai siinä elävät ihmiset usein väittävät aivan oikeinkin, että Jumalan seurakunta ei ole vain yhden RY:n (rauhanyhdistys) jäsenistö / uskovaiset vaan koko Jumalan seurakunta kaikkine Jumalan lapsineen.

Juuri näin he tekevät. On oikea peruste, että ry:t ja SRK ei Jumalan valtakunta. Onhan ry:iä mennyt eriseuroihin ja SRK:n johtokunta taisi joutua vaihtoon sekä pappiseriseuran aikoihin 60-luvulla että rovasti Sillanpään kohdalla 70-luvulla. Voi tosiaan käydä niin, että SRK joutuisi eriseuraan.

On myös oikea väite, että elämäntapojen noudattamisesta voi muodostaa tapakristillisyyttä, jos elämäntapoja noudatetaan kuten lain kirjainta eikä Jumalan terveellisen armon opettamana. Omanvanhurskauden houkutukset ovat myös kristitittyjä lähellä.

Siitä seuraavat väitteet, että lihallisia himoja hillitsemään tarkoitetut armoneuvot olisivat muka erehdyksiä, ovatkin sitten virheellisiä. Keskustelu on vakavaa, jos siionin sisällä ei ole yhteistä ymmärrystä asioista. Korostan kuitenkin edelleen, että tähän erimielisyyteen olen törmännyt vain internetissä. Lihallista vapautta olen nähnyt tosielämässä sitäkin enemmän.

On syytä tuoda esiin käsite kristityn vapaus. Kristityn vapaus ei ole vapautta tehdä syntiä, vaan vapautta synnistä. Seurakunnan armoneuvoja vastaan hyökätään myös kristityn vapaus -argumentilla, mutta kun sen oikein käsittää, se on moukari synnin luvallisuutta vastaan.

Vahvat "uskovaiset" ovat niitä, jotka kantavat itse itseään. Heikot uskovaiset ovat niitä, jotka kantavat toinen toistaan.

Vahvat pärjäävät omassa uskossaan helposti. He ovat räätälöineet uskon itselleen helpoksi ja miellyttäväksi. Heikot tuntevat, ettei uskoa riitä sinapinsiemenenkään vertaa omalta puolelta, aina on heikko ja kiusattu.

Vahvat korostavat omaa järkeään ja omaa vastuutaan asioista. Heikot yrittävät Raamatun ohjeen mukaisesti olla pitämättä itseään ylen viisaina, vaan antavat seurakunnan ohjeille niille kuuluvan arvon.

Vahvat ovat niitä, jotka hankkivat tv:n, jos siltä tuntuu. Jos heikko sen tähden joutuu uskossa haaksirikkoon, se on hänen voivoi. Heikot ajattelevat (Pyhältä Hengeltä vaikutettuina) omaa syntisyyttään ja heikompien veljien ja sisarten pahentamista, että parempi olisi myllynkivi ripustaa omaan kaulaan kuin pahentaa yhtäkään Herran pienimmistä.

Vahvojen usko on näennäisesti vakaammalla pohjalla. Jos seurakunta lakkaisi antamasta armoneuvoja, he selviäisivät omin päin. Miten kävisi meidän heikkojen? Tässä asiassa on turha katsoa tätä päivää pitemmälle. Meillä vahva Jumalan sanan lupaus uskon päättämisestä maaliin saakka. "Se, joka teissä on hyvän työn alkanut, on sen Jesuksen Kristuksen päivään asti päättävä" (Fil.1:6).

[Jaakko]

On se hyvä asia, että jaksatte ja ehditte veljet näistä asioista kirjoittaa, sillä ne ovat äärimmäisen ajankohtaisia sen vähän jälkeen, mitä on saanut itse seurata nettikeskusteluja. Itsekin ehdin vain pienen ajatuksen edellä kirjoittaa ja sydäntä lämmittää, kun lukee näitä kirjoituksianne.

[Taavetti]

Mielessäni on vielä kirjoittaa, miten yhteisen seurakunnan ääni ja kanta muodostuu ja tulee julki meidän ajassamme. Jätän sen kirjoittamisen kuitenkin toiseen kertaan.

Kun lupasin, on halu pitää kiinni lupauksesta, vaikka se heikosti onnistuisikin. Toivon kuitenkin oikeita ja hyviä sanoja, epäilyksestäni huolimatta. Jos on Jumalan tahto, uskon niitä löytyvän, muuten olisi turhaa kirjoittaakaan.

Monista varsinkin toisilla nettipalstoilla luettavista väitteistä poiketen, todellisuudessa eivät Jumalan lasten yhteisten keskustelijoiden koosteet ole yhden, eivät kahden yksittäisen ihmisen mielen tuotosta, eivät edes pienen klikin sanelemia määräyksiä. Olen joutunut seuraamaan asioiden käsittelytapaa 1950 -luvun loppupuolelta alkaen. Vaikka olen kaiken aikaa ollut sivusta seuraaja, on kuitenkin joltinen tietopohja olemassa. Tietämättömän tavoin en siis kirjoita, vaikka tietoni ohutta onkin. Ensimmäinen kokemukseni oli, kun aivan sivullisena ja asioista tietämättömänä törmäsin ns pappiseriseuran rynnistykseen, sen nokkamiesten uskovaisille lähettämien kiertokirjeiden muodossa. Sen kuittaan vain maininnalla, mutta siitä alkaen olen kiinnostuksella seurannut tapahtumia Rauhanyhdistysten piirissä ja Jumalan valtakunan asumisen muotoja erilaisissa tilanteissa. Olen joutunut näkemään eri taisteluiden vaiheita, mutta ilokseni enemmän kuitenkin rauhan ja keskinäisen rakkauden aikoja.

[Taavetti]

Televisio asian käsittelyyn törmäsin ensi kerran tammikuussa 1962, kun pidettiin Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen yhteistä seurakuntapäivää. Olin sen loppiaisen ajan juhlalomalla armeijan harmaissa esiintyen, kannoin kolehtia, mutta ennen tilaisuuden loppumista jouduin lähtemään jo junalle kohti Kuopiota. Keskustelut ehdin kuitenkin seurata ja panin merkille niissä vallineen Jumalan sanaan pitäytyvän ilmapiirin ja halun varjella yhteistä rakkautta Pyhän Hengen osallisuudessa.

Ei se ollut kuitenkaan ensimmäinen kerta, kun uskovaisten keskuudessa oli asioista keskusteltu. Muistan Lasten Sioonin kirjoitukset elokuvien ja vanhan ajan iltamien vaaroista ja nuorten uskovaisten kiusauksista ja taisteluista niiden vuoksi. Kun samat uskovaisten vuosikymmeniä (tai satoja vuosia) vierastamat ja uskoa turmelleet näytännöt olivat tunkemassa koteihin, oli huoleen todellista aihetta. Amerikassa olivat muutamat nuoret saaneet vuokralle asunnon, jossa kuului televisio huoneen kalustukseen. Aikansa olivat yrittäneet ohjelmia valiten katsoa vain hyvöät ohjelmat. Ajan oloon se ei tahtonut onnistua, vaan tämän tästä tuli tunnolle kuormaa ja syntiä, lopulta olivat ottaneet saksit ja katkaisseet antennijohdon, saivat näin rauhan kiusan kappaleesta.

Tämä vain johdatuksena siihen, miten uudet asiat tulevat esille uskovaisten keskinäisessä kanssaköäymisessä. Kun jotakin asiaa on uskovaisten keskuudessa murehdittu ja sairastettu, eikä selvää yhteistä käsitystä tunnu löytyvän, sitä aletaan kysellä lähiseutujen uskovaisilta, lopulta jossakin vaiheessa lähetetään kysely Ouluun SRKn toimistolle. Jos asiaan on vanhastaan muodostunut kävitys, voidaan vastaus lähettää jopa paluupostissa. Monesti joudutaan vastausta kuitenkin etsimään laajemmista yhteyksistä, joudutaan kysymään vastausta Yhteiseltä seurakunnalta
eli kysymään Raamatun mukaisesti Herra suuta.


Ensin sitä valmistelee sihen valitut ihmiset, ehkä jotkut palkatut työntekijät, sitten SRKn työvaliokuna, johtokunta, lopulta nöiden valmisteluiden pohjalta lähetetään kiertokirje jokaiseen paikalliseen Rauhanyhdistykseen. Seuraava käsittely tapahtuu eri paikkakunmilla, sitten tilanteen kiireelisyyden mukaan joko pian tai myöhemmin kutsuttavassa Seurakuntavanhinten ja puhujien kokouskessa. On siis laaja ja monipuolinen käsittely ennen lopullista kannan ilmaisua ja julkistamista.

[Taavetti]

Kun on kutsuttu koolle sellainen yleinen, laaja seurakuntavanhinten ja puhujien kokous, eri paikkakunnilta lähetetään sinne edustajia paikallisten valintojen ja käytäntöjen mukaisesti. Esimerkiksi Suomi 24 keskustelussa joku heitti ihmettelyn, ettei koskaan voi saada koolle koko laajaa näkymätöntä seurakuntaa ja sillä perusteella esitti väitteen, että vääriä ovat sellaisten kokousten kannan otot. Niin toivoton ei tilanne kuitenkaan ole. Kuten edellä kerroin, ennakkokeskustelu on laaja, eri paikkakunnat, jopa eri puolita maailmaa on mukana uskovaisia. Voidaan siis väittää, että on täysin mahdollista saada sen näkymättömän seurakunnan käsitys näkyviin. Vaikea kuvitella, että miltään paikkkakunnalta lähetettäisiin keskusteluun mukaan uskossaan horjuvia tai selvässä synnin vapaudessa eläviä ns mätiä kaloja. Varmasti joka Siionista pyritään saamaan matkaan uskossa ja elämässä koeteltuja veljiä ja sisaria. Tuskin edes Jerusalemin apostolien kokouksessa, jossa otettiin kantaa lain täyttämisen vaatimukseen uskovaisille. oli yhtä perusteellista ennakko valmistelua. Kuitenkin senkin kokouksen loppupäätelmässä voitiin todeta: Näin kelpasi Pyhälle Hengelle ja meille.

Näitä muutamia rivejä olen kirjoittanut aralla mielellä, miettien kirjoittaa, vai jättääkö. Nyt ne ovat kirjoitetut. jään mielenkiinnolla odottamaan jatkoa veljiltä ja sisarilta. Jos on tarpeen, ja sanoja löytyy, voin vielä itsekin osallistua keskusteluun.

[Nepheg]

Mukavaa lukea taustaa, vaikka jotain olen tiennyt jo aiemmin.

Uskon että televisiokielto on tehty Jumalan tahdosta.
Koska Jumala on vakaa, niin televisiota koteihin haluavat katsovat ylön seurakunnan ja Jumalan opetukset raamatussa.

Televisio on varmasti paha kiusaus monelle ja rukoilla pitää, että sielunvihollinen ei pääse uskovien olohuoneeseen television kautta ainakaan.
Kyllä niitä kiusauksia jää maailmaan, vaikka telkkari pysyykin poissa, mutta onpa yksi paha sielunvihollisen ansa ainakin poissa, jonka oikein Pyhä Henki on osoittanut seurakunnalle.

Pitää jatkaa sen verran, että netissä jotkut väärät hengellisyydet ovat kuulema ehdottaneet että meidän pitäisi alata kuvaamaan uskonnollisia ohjelmia ym. Kun telkkari kuulema kuuluu nykyaikaan.

Sen on paholainen saanut aikaan, että yritetään edes ehdottaa
jotain "takaporttia" että televisio tulisi uskovienkin kotiin.
Kuka lopulta jaksaisi katsella yhtä tai kahta filmiä, joita ehkä uskovaisetkin periaatteessa voisivat katsella.
Kun "opetusfilmit" on monta kertaa katseltu ja niihin jo kyllästyttykin, niin sitten alkaakin kiinnostaa telkkarin muu tarjonta...
Sen tarjonnan, että sopiiko uskovalle, tietää jo tyhmempikin...

[Taavetti]

Profeettojen opetusta seurakunnasta

Jes. 2:3
Ja paljo kansaa pitää sinne menemän, ja sanoman: tulkaat, astukaamme ylös Herran vuorelle, Jakobin Jumalan huoneeseen, että hän opettais meille teitänsä, ja me vaeltaisimme hänen poluillansa; sillä Zionista on laki tuleva, ja Herran sana Jerusalemista.

Joel. 3:16
Ja Herra on Zionista kiljuva, ja antaa kuulla äänensä Jerusalemista, että taivaan ja maan pitää vapiseman. Mutta Herra on kansansa turva, ja linna Israelin lapsille.

Aam. 1:2
Ja sanoi: Herra on Zionista kiljuva, ja Jerusalemista antaa hän äänensä kuulla, että paimenien laidun surkiana oleman pitää, ja Karmeli ylhäältä kuivuman.

Miika 4:2
Ja moninaiset pakanat sinne menemän ja sanoman: tulkaat ja astukaamme ylös Herran vuorelle ja Jakobin Jumalan huoneen tykö, että hän opettais meille teitänsä, ja me vaeltaisimme hänen poluillansa. Sillä Zionista on laki tuleva, ja Herran sana Jerusalemista.

Miika 4:11
Sillä monet pakanat pitää kokoontuman sinua vastaan, ja sanoman: hän on alttiiksi annettu, me tahdomme meidän himomme nähdä Zionista.

[Taavetti]

uuden liiton profeeta opetusta seurakunnasta:

5 Ja hänen suustansa kävi ulos terävä miekka, jolla hänen pitää pakanoita lyömän, joita hän on hallitseva rautaisella vitsalla. Ja hän on sotkuva kaikkivaltiaan Jumalan närkästyksen ja vihan viinakuurnan.
16 Ja hänellä on vaatteessansa ja reidessänsä nimi kirjoitettu: kuningasten Kuningas ja herrain Herra.

20 Ja peto otettiin kiinni, ja hänen kanssansa väärä propheta, joka ihmeitä hänen edessänsä teki, joilla hän niitä vietteli, jotka pedon merkin ottivat, ja jotka hänen kuvaansa kumarsivat: nämä kaksi ovat elävältä tuliseen järveen heitetyt, joka tulikivestä paloi.
21 Ja muut tapettiin miekalla, joka sen suusta kävi ulos, joka oriin päällä istui; ja kaikki linnut ravittiin heidän lihastansa.

Kopioin kaksi kohtaa Ilmestyskirjasta. Niissä puhutaan miekasta, joka käy ulos Taivasten Valtakunnan kuninkaan suusta. Nuorempana ihmettelin sitä kielikuvaa, kunnes luin selityksen Arvo Perälän kirjasta. Se selitys käy yksiin vanhan kristillisyyden opetuksen kanssa Jumalan valtakunnasta ja Herran suun kysymisestä, kun uskovaiset yhdelle koolle kokoontuneina keskustelevat ajankohtaisista asioista. Tämä Herran suun kysyminen ja siten saadut vastaukset eivät ole koskaan kelvanneet tuntonsa turmelleille. Sanovat niitä vain ihmisten päätöksisksi, niin on sanottu kaiken aikaa, mitä kristillisyyden historiaa on luettavissa.

Jumalan suu on elävä kristillinen seurakunta. Sieltä käy ulos se miekka, joka on terävä ja voimallinen, terävämpi kuin mikään maailman teräase. Sen voimalla Jumala sotii vääriä opetuksia vastaan. Ruotsin kirkon päätös ei ole elävän seurakunan tekemä, sen todistaa jo se, että se on vastoin kirjoitettua Jumalan sanaa. Edellä jo lainasin siitä muutaman Vanhan liiton profeetan kirjoituksia.

[lukkari]

Sillä monet pakanat pitää kokoontuman sinua vastaan, ja sanoman: hän on alttiiksi annettu, me tahdomme meidän himomme nähdä Zionista.

Aika mielenkiintoinen kohta, jos mietimme viimeaikaisia keskusteluja mm. S24 palstalla. Koko ajan pidetään esillä miksi ei saa tehdä sitä taikka tätä.

[Taavetti]

Eräs aihetta sivuava linkki sattui eteeni aamulla toiselta palstalta. Nimimerkki Olga kirjoitti pitkähkön avauksen mopin palstalle, aiheenaan vlteologin joissakin ASuomi 24 keskusteluissa esliie nostamia ajatuksia. Lainaan tähän Olgan avauksen viimeisen kappaleen.

,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,

Minulla ei ole tässä tuota Hulkon kirjaa, mutta vilkaisin kyseistä kohtaa alkuperäislähteestä. Siinä on lisäksi mielestäni jollakin tapaa selventävä lisäys em kohdan "moninkertaisin aamenin" jälkeen. "Veli Kanniainen huomautti lopuksi, että Jumala vaikuttaa kaikkialla, mutta vanhurskauttaa ainoastaan seurakuntansa kautta".
Lähde: Kertomus ja pöytäkirja, tehty kristittyjen suuressa kokouksessa Tornion ja Haaparannan kaupungissa Lokakuun 4:nä, 5:nä, 6:na ja 7:nä päivinä 1909.

Olen lukenut monia vl-teologin tekstejä. Ne vastaavat suurelta osin käsityksiäni. Ilmeisesti ko nimimerkillä on kuitenkin useita kirjoittajia. Olisi mukava jos "aito" nikki tulisi myös tälle palstalle, koska hänellä on todella kompetenssia keskusteluun. Tämän vl-teologin tekstin otin esille siksi, koska se on hieman monitulkintainen.
-------------------------
Tämä on siis nimimerkki Olgan tekstiä mopin palstalta, mutta kiinosti lainata se tännekin, sillä kiinnostaa tietää, mitä tämän palstan keskustlijat miettivät siitä. Olen joskus lukenut alkuperäisen pöytäkirjan, olen samaa mieltä sen kannanotoista, jotka on tiivistettyinä juuri Olgan lainaamassa kohdassa. Siis että Jumala vaikuttaa kaikessa ja kaikialla, mutta vanhurskauttaa vain omassa valtakunnassaan.

[Taavetti]

Otan toistona asioiden käsittelytavan, sillä liian usein väitetään, että vain muutamat harvat, tai jopa yksi mies päättäisivät sellaista, joka julkistetaan seurakunnan nimissä.

Tämä vain johdatuksena siihen, miten uudet asiat tulevat esille uskovaisten keskinäisessä kanssaköäymisessä. Kun jotakin asiaa on uskovaisten keskuudessa murehdittu ja sairastettu, eikä selvää yhteistä käsitystä tunnu löytyvän, sitä aletaan kysellä lähiseutujen uskovaisilta, lopulta jossakin vaiheessa lähetetään kysely Ouluun SRKn toimistolle. Jos asiaan on vanhastaan muodostunut kävitys, voidaan vastaus lähettää jopa paluupostissa. Monesti joudutaan vastausta kuitenkin etsimään laajemmista yhteyksistä, joudutaan kysymään vastausta Yhteiseltä seurakunnalta
eli kysymään Raamatun mukaisesti Herra suuta.


Ensin sitä valmistelee sihen valitut ihmiset, ehkä jotkut palkatut työntekijät, sitten SRKn työvaliokuna, johtokunta, lopulta nöiden valmisteluiden pohjalta lähetetään kiertokirje jokaiseen paikalliseen Rauhanyhdistykseen. Seuraava käsittely tapahtuu eri paikkakunmilla, sitten tilanteen kiireelisyyden mukaan joko pian tai myöhemmin kutsuttavassa Seurakuntavanhinten ja puhujien kokouskessa. On siis laaja ja monipuolinen käsittely ennen lopullista kannan ilmaisua ja julkistamista.

[Taavetti]

Tässä keskustelussa on johdatusta Raamatun mukaiseen seurakuntaoppiin, joka on myös Martti Lutherin opetuksen mukainen, ja jonka mukaan aikamme Jumalan lapset ahkeroivat elämän tiellä kilvoitella.

[O.M]

Uskovaiset ihmiset ovat kaksiosaisia, pahana pyhiä, mutta seurakunta on kokonaan pyhä ja puhdas. Se on Kristukselle alamainen, saastaton ja moitteeton:

Ef.5:
"24 Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin myös vaimot pitää miehillensä kaikissa alamaiset oleman.
25 Miehet, rakastakaat teidän vaimojanne, niinkuin myös Kristus seurakuntaa rakasti ja antoi ulos itsensä hänen edestänsä,
26 Että hän sen pyhittäis, ja on sen jo puhdistanut veden pesossa sanan kautta:
27 Että hän saattais itsellensä kunniallisen seurakunnan, jolla ei saastaisuutta eikä ryppyä ole eli jotakuta muuta senkaltaista, vaan että hän pyhä ja laittamatoin olis.
28 Miehet pitää vaimojansa rakastaman niinkuin omia ruumiitansa; joka vaimoansa rakastaa, se rakastaa itsiänsä.
29 Sillä ei yksikään ole omaa lihaansa koskaan vihannut, vaan elättää ja holhoo sitä, niinkuin myös Herra seurakuntaa.
30 Sillä me olemme hänen ruumiinsa jäsenet, hänen lihastansa ja luistansa.
31 Sentähden pitää ihmisen antaman ylön isänsä ja äitinsä, ja vaimoonsa sidottu oleman, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.
32 Tämä salaisuus on suuri; mutta minä puhun Kristuksesta ja seurakunnasta.
33 Kuitenkin rakastakaan myös kukin teistä vaimoansa niinkuin itsiänsä; mutta peljätköön vaimo miestänsä.
"

Kristus on seurakuntaruumiin pää, johon on hänen tuntemisensa kautta kätkettyinä kaikki viisauden ja taidon aarteet.

Kol.1-2:
"12 Ja kiittäkäät Isää, joka meitä soveliaaksi tehnyt on pyhäin perimisen osallisuuteen valkeudessa,
13 Joka meitä pimeyden vallasta pelasti ja on meidät siirtänyt rakkaan Poikansa valtakuntaan,
14 Jonka kautta meillä on lunastus hänen verensä kautta, nimittäin syntein anteeksi antamus,
15 Joka näkymättömän Jumalan kuva on, esikoinen ennen kaikkia luontokappaleita.
16 Sillä hänen kauttansa ovat kaikki luodut, jotka taivaassa ja maan päällä ovat, näkyväiset ja näkymättömät, thronit ja herraudet, vallat ja hallitukset: ne ovat kaikki hänen kauttansa ja häneen luodut.
17 Ja hän on ennen kaikkia ja kaikki ovat hänessä.
18 Ja hän on ruumiin, nimittäin seurakunnan pää, joka on alku ja esikoinen kuolleista, että hän kaikkein ylitse kävis;
19 Sillä niin kelpasi Isälle, että hänessä kokonainen täydellisyys asuis,
20 Ja kaikki olisivat hänen kauttansa hänen itse kanssansa sovitetut, sekä ne jotka maassa että ne jotka taivaissa ovat; sillä hän teki verensä kautta ristin päällä rauhan, itse kauttansa.
21 Ja te olitte muinen oudot ja viholliset ymmärryksen puolesta, pahoissa töissä; mutta nyt hän on teidät sovittanut,
22 Lihansa ruumiissa kuoleman kautta, että hän teidät saattais pyhäksi, laittamattomaksi ja nuhteettomaksi kasvoinsa edessä.
23 Jos te muutoin uskossa pysytte perustettuna ja vahvana ja horjumattomana evakeliumin toivosta, jonka te kuulitte, joka on saarnattu kaikkein luontokappalten edessä, jotka taivaan alla ovat; jonka palveliaksi minä Paavali tullut olen,
24 Joka nyt minun vaivoistani iloitsen, jotka minä kärsin teidän edestänne, ja täytän Kristuksen kärsimiset minun lihassani hänen ruumiinsa edestä, joka on seurakunta,
25 Jonka palveliaksi minä tullut olen Jumalan toimituksen jälkeen, joka minulle teidän kohtaanne annettu on, täyttämään Jumalan sanaa;
26 Sitä salaisuutta, joka ijankaikkisesta ja sukukunnista on salattu ollut, mutta nyt hänen pyhillensä ilmoitettu,
27 Joille Jumala tahtoi sen julistaa, mikä tämän salaisuuden kunniallinen rikkaus pakanain seassa on, joka on Kristus teissä, kunnian toivo,
28 Jonka me ilmoitamme, ja kaikkia ihmisiä neuvomme, ja kaikkia ihmisiä kaikkinaisessa viisaudessa opetamme, että me jokaisen ihmisen Kristuksessa Jesuksessa täydelliseksi saattaisimme:
29 Jota minä myös ahkeroitsen ja hänen vaikutuksensa jälkeen kilvoittelen, joka minussa väkevästi vaikuttaa.
1 Sillä minä soisin teidän tietävän, kuinka suuri kilvoitus minulla on teistä ja niistä, jotka Laodikeassa ovat, ja kaikista niistä, jotka ei minun kasvojani lihassa nähneet:
2 Että heidän sydämensä saisivat lohdutuksen ja liitetyksi tulisivat rakkaudessa kaikkeen rikkauteen, täydellisessä ymmärryksessä Jumalan ja Isän ja Kristuksen salaisuuden tuntemiseen,
3 Jossa kaikki viisauden ja taidon tavarat kätketyt ovat."

Kukin yksittäinen Jumalan lapsi saa ymmärrystä, viisautta ja taitoa vain määräosansa mukaan.

"Mutta jokaiselle meille on armo annettu Kristuksen lahjan mitan jälkeen" (Ef.4:7).

Yksittäiset jäsenet ovat siksi vajaita astioita, vajavaisia ymmärryksessä, mutta seurakuntaruumiin kautta heidät liitetään Jumalan Pojan täydelliseen tuntemiseen. Ruumiin pää, Kristus, kokoaa seurakuntaruumiinsa jäsenten kaiken viisauden, ymmärryksen ja taidon yhteen, käyttäen Hengen yhdyssiteenä Jumalan lasten keskinäistä rakkautta.

Ef.4:
"1 Niin minä vangittu Herrassa neuvon teitä, että te siinä kutsumisessa, johon te kutsutut olette, niin vaeltaisitte kuin sopii,
2 Kaikella nöyryydellä, siveydellä ja pitkämielisyydellä, ja kärsikäät toinen toistanne rakkaudessa.
3 Ahkeroitkaat myös pitämään hengen yhteyttä rauhan siteen kautta:
4 Yksi ruumis ja yksi henki, niinkuin tekin olette teidän kutsumisessanne yhdenkaltaiseen toivoon kutsutut,
5 Yksi Herra, yksi usko, yksi kaste,
6 Yksi Jumala ja kaikkein Isä, joka kaikkein päällä on, ja kaikkein kautta, ja teissä kaikissa.
7 Mutta jokaiselle meille on armo annettu Kristuksen lahjan mitan jälkeen.
8 Sentähden hän sanoo: hän on astunut ylös korkeuteen, ja on vankiuden vangiksi vienyt, ja ihmisille lahjoja antanut.
9 Mutta se, että hän astui ylös, ei ole mikään muu kuin että hän ennen tänne astui alas, alimmaisiin maan paikkoihin.
10 Joka on astunut alas, hän on se, joka kaikkein taivasten päälle astui ylös, että hän kaikki täyttäis,
11 Ja hän on pannut muutamat apostoleiksi, muutamat prophetaiksi, muutamat evankelistaiksi, muutamat paimeniksi ja opettajiksi.
12 Pyhäin täydellisyyteen, palveluksen työhön ja Kristuksen ruumiin rakennukseen,
13 Siihenasti kuin me kaikki tulemme uskon ja Jumalan Pojan tuntemisen yhteydessä täydeksi mieheksi, Kristuksen täydellisen varren mitan jälkeen:
14 Ettemme silleen lapset olisi, jotka horjuisimme ja kaikkinaisilta opetuksen tuulilta vieteltäisiin, ihmisten koiruuden ja kavaluuden kautta, jolla he meitä käyvät ympäri, saadaksensa pettää;
15 Mutta olkaamme toimelliset rakkaudessa ja kasvakaamme kaikissa, hänessä, joka pää on, Kristus,
16 Josta koko ruumis on koottu ja yhteen liitetty, kaiken yhdistyksen kautta, joka siihen lisääntyy, sen vaikutuksen ja määrän jälkeen, joka kullakin jäsenellä on, siitä kasvaa ruumis omaksi rakennukseksensa rakkaudessa."

Tässä yhteydessä on syytä huomauttaa, että kunkin Jumalan lapsen saamat lahjat, määräosansa mukaan, tulevat oikeaan käyttöön vain, jos seurakuntaruumiin pää, Kristus, ne kokoaa ja liittää yhteen. Muuten seurakunta on vain läjä yhteen kokoamattomia palikoita. Vähän niin kuin hyvä jääkiekkojoukkue on reilusti parempi kuin yksilöidensä summa, eikö niin? Toimimaton jääkiekkojoukkue saattaa sisältää lukuisan joukon huippunimiä ja tuloksia odotetaan, odotetaan ja odotetaan. Sen sijaan hyvin yhteen hitsautunut porukka saattaa pelata huippukiekkoa, vaikka koostuu paperilla keskinkertaisista yksilöistä. No tämä lätkävertaus nyt vain huomautuksena niille, joiden mielestä seurakunta ei voi olla muuta kuin erehtyvien ja lankeavaisten yksilöidensä summa. Voi olla, kuten osoitin esimerkilläni.

Seurakuntaa Raamattu luonnehtii myös kivistä kootuksi rakennukseksi, jonka kulmakivi on Kristus. Seurakuntarakennus ei pysy pystyssä ilman kulmakiveään ja sen rakennukseksi tarvitaan kaikki kivet, koska kullekin kivelle on annettu oma tärkeä tehtävänsä rakennukseksessa.

Ef.2:
"20 Apostolein ja prophetain perustuksen päälle rakennetut, jossa Jesus Kristus paras kulmakivi on,
21 Jonka päälle kaikki rakennus toinen toiseensa liitetään ja kasvaa pyhäksi templiksi Herrassa,
22 Jonka päälle te myös rakennetaan Jumalalle asuinsiaksi Hengessä."

Seurakunnan ihanuudesta puhutaan myös Korkeassa veisussa. Korkea veisu puhuu Kristuksen morsiamesta, seurakunnasta, ja toteaa siitä:

"Sinä olet kokonas ihana, minun armaani, ja ei sinussa ole yhtään virhettä" (Kork.v.4:7).

Seurakunta on totuuden pylväs ja perustus. Antiikin rakennukset lepäsivät pylväiden varassa, joten seurakunta on vahva pylväs, jonka päällä totuus Kristuksen tuntemisen kautta lepää.

"Mutta jos minä viivyn, ettäs tietäisit kuinka sinun pitää Jumalan huoneessa vaeltaman, joka on elävän Jumalan seurakunta, totuuden patsas ja perustus" (1.Tim.3:15).

Voimmeko siis liikaa korostaa seurakuntaa? Toki voimme. Meidän uskomme perustus on kaikesta huolimatta usko Kristukseen, ei usko seurakuntaan. Kun sanan ymmärtää oikein, tiedämme uskon Kristukseen sitovan meidät seurakuntaan, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, johon meidän tulisi antaa saamamme lahjat käyttöön. Uskovaisten tulee neuvoa toisiaan ja olla valmiita neuvottaviksi.

[lukkari]

Ihan lyhyt kommentti, kun on niin paljon ulkohommia ja kaunis sää:)

Lukaisin läpi tuota toisen palstan omatuntoketjua, ja huomautan yhden asian liittyen O.M tuomiin Raamatun kohtiin viitaten.
Olen ymmärtämässä, että kuuliaisuus seurakunnalle ja rakkaus sisariin ja veljiin on kuuliaisuutta ja rakkautta Kristukseen. Katselen illalla Lutherin tekstejä tuohon liittyen. Niitä olen paljonkin lukenut.