Saunanaama kirjoitti:En ole asiantuntija, pikemminkin päinvastoin, mutta väittäisin, että tuo eron tekeminen uskossaan horjuvan ja mädän fisun välillä on meille ihmisille aika mahdotonta. Mutta ei kai se ole tarkoituskaan, että meidän joukossamme olisi kaikkitietäviä fariseuksia tai ylipappeja, jotka valikoisivat kelpaamattomia.
Akuutteihin ja ilmiselviin tapauksiin on tietenkin puututtava, mutta jos vain on pieni epäilys, niin voihan sitä vaikka kysyä, että miten on laitasi. Puhumalla asiat selviävät.
Kuten aiemminkin sanoin, sanon yhä: kuka on se joka voisi väittää aina olevansa puhtoinen? Mätiä lienemme kaikki toisinaan, mutta ei anneta sen lannistaa, kun apukin on lähellä.
Lyhyesti muutamia ajatuksia tämän viestin herättäminä. Ei meidän kenenkään tarvitse erottaa, kuka olisi mahdollisesti niin sanottu mätä kala. On täysi lupa ja oikeus pitää rakkaina veljinä ja sisarina, vaikka joku olisi uskossaan horjuvampikin. Mutta jos siinä rakkaassa ystävässä havaitsee vieraalta tuntuvia aineksia, sopii siitä kaikessa hiljaisuudessa, ja kristillisen rakkauden hengessä kysyä, miten sinä tuon asian oikein ymmärrät, kun minulla on siitä hiukan toisenlainen käsitys. Onko meistä jommalla kummalla vääriä käsityksiä, tai onko minulla vääriä valvomisia. Niitäkin voi olla. Viassahan voi olla kumpi tahansa, ja Jumalan edessä olemme viallisia joka tapauksessa.
Ei meidän kenenkään tarvitse toisten sielun tilaa tuntea, mutta joitakin ystäviä voimme kyllä tuntea lähemmin, niin sanotusti "Napin alta." Toisin sanoen hän on lähemmin, eli sydämen kautta tunnettu. Tunnemme siis hänen sisintäänkin, ajatusten kulkuaan ja käsityksiään paremmin, kuin tavallisesti. Jokaista edes oman kotikylän uskovaista ei tarvitse niin läheisesti tuntea, hyvä olisi kuitenkin, että olisi ainakin yksi tai mieluummin muutamia läheisempiä saattomiehiä.
Sitten Saunanaaman viimeiseen kappaleeseen vastauksena muistelen tästä lähiseudulta erään vanhan kunniaan siirtyneen puhujaveljen monelle mieleen jääneen sanonnan.
"Kun minä ajattelen itseäni ja omaa syntisyyttäni, ei auta muuta kuin huokaista, että ei ole helvetissä pahempaa, kuin on Ville Pistemaa. Mutta kun saan katsella itseäni Jeesuksen veren puhdistamana, niin eipä ole taivaassa pyhempää, kuin on Ville Pistemaa."
Muistaakseni sama veli on sanonut myös, että kun on saanut Jeesuksen veren puhtaudessa ummistaa silmänsä tälle maailmalle, ja kun kerran Jeesus katsoo nimiä elämän kirjasta, niin saa kuulla Mestarin suusta sanat: "Ville Pistemaa, eikä yhtään syntiä."
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4