Mitä on lakihenkisyys?

[Taavetti]

Jouduin noin 30 vuotta sitten sisäisesti kamppaillen etsimään lakihengen olemusta, kun se opin myrskyjen riehuessa oli joutumassa hukkaan. Onko se lakihenkeä, jos evankeliumin hengessä autetaan ja nostetaan langennutta lankeemuksestaan. Sellaiseen toimintaan kehottavat monet apostolit, muiden muassa Paavali, Jaakob, Juuda. sellaisesta on monia esimerkkejä niin vanhassa, kuin uudessakin testamentissa. Esimerkkejä aivan käytännön tapahtumien tasolla.

Sain Jumalan armosta löytää lakihengen olemuksen aivan toisaalta. Se on lakihenkeä pahimmillaan, kun langennut ja lyöty jätetään oman onnensa nojaan, korkeintaan saattetaan sanoa, että nouse nyt siitä, kun olet itsesi tuohon asemaan saattanut. Hiljaisimmillaan se saattoi esiintyä ilmiönä, että puhuttiin takan päin, mutta ilman pienintäkään aikomusta rientää avuksi.

Lakihenkisyys ilmenee muillakin tavoilla, siitä kuitenkin toisella kerralla jos ilmenee tarvetta.

[Weha]

Olen ymmärtänyt, että lakihengeksi on yleisesti sanottu myös ylhäältäpäin neuvomista. Siis, tulisi pyrkiä neuvomaan ja kantamaan vikaan mennyttä siskoa tai veljeä alhaaltapäin.

Hyvin usein on niinkin, että monet henget eivät anna itseään auttaa alhaaltapäin ja silloinhan on kysymyksessä toinen henki tai luopumuksen tila.

Korjatkaan rakkaat, jos olen väärin ymmärtänyt asian.

Mielestäni on vielä ero siinä, antaako kadotustuomion vai oppituomion. Nimittäin, kun oikea oppi kumoaa väärän opin, tämähän on itsessään jo oppituomio: Joh.7:24. "Älkää tuomitko näön mukaan, vaan tuomitkaa oikea tuomio". On siis oikeus ja velvollisuus arvostella ja varoittaa väärästä opista ja sen opettajista. Tämä ei oo Raamatun mukaan sama kuin siis kadotustuomios lausuminen. Matt.7:15. "Mutta kavahtakaat teitänne vääristä prophetaista, jotka teidän tykönne lammasten vaatteilla tulevat, mutta sisältä he ovat raatelevaiset sudet", on Jeesuksen sana.

[Taavetti]

Miten se lain alla eläminen näkyy käytännössä? Monellakin tavalla, tuli mieleen yksi, joka on heti kirjoitettava, sillä se voi kadota muististani.
Omien hyvien töidensä kohtuuton luetteleminen kerto, että luettelija luottaa enemmän omaan onnistumiseensa, kuin Jumalan armoon. Tämä ei tarkoita sitä, että uskovaisella pitäisi olla huono itsetunto, päinvastoin hyvällä itsetunnolla varustettuna kestämme paremmin havaita oman kelvottomuutemme masentumatta. Siksi kannattaa hyvää itsetuntoakin rukoilla Jumalalta. Mitenkäs sen ilmaisi vanha Siionin laulaja: Ota pois oma voima ja kunto, anna oikea itseni tunto.

Mutta autuuden asiassa ei voi luottaa mihinkään omiin tekemisiin, ei hyvään eikä huonoon itsetuntoonkaan. Kautta historian on omiin tekemisiin luottaminen ilmennyt monilla erilaisilla tavoilla, jos on mahdollista. yritän joitakin niistä valottaa lähiaikoina. Nyt en siihen urakkaan ryhdy, ettei mene aivan sekaisin. Tämän verran laitoin selitystä ja vastaselitystä lähinnä muistilapuksi itselleni.

Korjasin lyöntivirheitä, Taavetti

[Taavetti]

Olen jo kauan miettinyt aiheesta keskustelun avaamista, arkuus on vaivannut ja pitkittöänyt aloittamista väsymyksen ja ajan puutten ohella. E nerityisen taitavaksi itseäni tunne tästä kirjoittamaan, vaikka joitakin osia aiheesta on Jumala saanut joskus kirkastaakin. Kun olen satunnaisia otoksia lukenut toisiltakin palstoilta ja syytöksiä, että tämä palsta ja opetuksemme olisi lakihenkistä, tuntui enemmän kuin tarpeelliselta yrittää edes hiukan tutkia ja valottaa mitä se lakihenki ja laillisuus onkaan. Jos katsotte tämän keskustelun avauksen päivää, siitä on tähän hetkeen kulunut kauan aikaa, paljon kauemmin olen kuitenkin tästä aiheesta tuntenut tarvetta saada keskutelua ja Jumalan sana mukaisia kommentteja palstallemme. En ole mitenkäään erityisemmin perehtynyt aiheeseen, ei minulla ole minkäälaista loppututkintoa eikä edes aloitetuja opintoja näistä. Rohkenen kuitenkin jotakin tutkia ja kirjoittaa. Jos se on Jumalan tahto, Hän antaa oikeita sanoja ja avaa. Jos niin ei tapahdtu, voimme hyvin tyytyä siihenkin.

Keskustelua pyrin avaamaan muutamalla Raamatun paikalla, joista toivottavasti joitakin totuuden murusia saamme opiksemme. Ensimmäiseksi avautui kohta Johanneksen evankeliumin alusta, se kertoo yhden tärkeän ydinkohdan mistä on kyse, kun puhutaan laista ja evankeliumista. Sen jälkeen yritän löytää muutamia kohtia vanan liiton aikaista käsityksistä. Niiden etsimiseen ja kirjoittamiseen voi mennä aikaa, joten pyydän kärsivällissyyttä. Keskustelu toivottavasti jatkuu silti kaiken aikaa.

Johannes 1
15 Johannes todisti hänestä, ja huusi, sanoen: tämä oli se, josta minä sanoin: minun jälkeeni on tuleva, joka minun edelläni on ollut; sillä hän oli ennen kuin minä.
16 Ja me olemme kaikki hänen täydellisyydestänsä saaneet ja armon armosta.
17 Sillä laki on Moseksen kautta annettu: armo ja totuus on Jesuksen Kristuksen kautta tullut.
18 Ei ole kenkään koskaan Jumalaa nähnyt: ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, hän ilmoitti meille.

Kuten korostetussa kohdassa ilmenee, on erikseen laki ja erikseen armo ja totuus. Nämä armo ja totuus ovat sis evankeliumia, kuitenkin niin ymmärtäen, että armo kulkee edellä ja totuus tulee mukana niinkuin uskollinen palvelija tai paimenkoira paimenen ohjauksessa. Ehkä varsinkin tämä viimeinen vertaus ontuu, mutta jotenkin sitä on yritettävä avata.
,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,

Vanhassa testamentissa on ainakin kaksi eri käsitettä kun puhutaan laista. Ensimmäisessä tarkoitetaan Jumalan sanan kokonaisuutta, kuten seuraavaksi lainatussa psalmissa:

Psalmit 1

1 Autuas on se, joka ei vaella jumalattomain neuvossa, eikä seiso syntisten tiellä, eikä istu kussa pilkkaajat istuvat;
2 Vaan rakastaa Herran lakia, ja ajattelee hänen lakiansa päivät ja yöt.
3 Hän on niinkuin istutettu puu vesiojain tykönä, joka hedelmänsä antaa ajallansa, ja hänen lehtensä ei varise, ja kaikki menestyy, mitä hän tekee.
4 Mutta jumalattomat ei ole niin, vaan niinkuin akana, jonka tuuli hajoittelee.
5 Sentähden ei jumalattomat kestä tuomiota, eikä syntiset vanhurskasten seuraa.
6 Sillä Herra tietää vanhurskasten tien; mutta jumalattomain tie hukkuu.

Tässä korostetussa kohdassa mainitaan lain rakastaminen. Ensiksi kun laki ajaa ihmistä paimenkoiran tavoin evankeliumin hoidetavaksi ja taivaan valtakunnan ovelle, niin sisälle päästön jälkeen oppii rakastamaan sitä ankaraa lakiakin, joka on turvapaikkaan ja suojaan ajanut. Enemmän kuitenkin rakastamme Armahtajaamme, Herraa Jeesusta, valtakuntansa kuningasta.

Mutta kuten aiemin tuli mainituksi, Vanhan testamentin uskovaiset ymmärsivät usein Herran lailla Jumalan sanan kokonaisuutta, johon kuuluu myös evankeliumin lupaukset. Jos ne mainitaan erikeen, voidaan puhua laista ja profeetoista. Profeetat olivat Vanhan liiton evankeliumin julistajia, he kehottivat ja neuvoivat turvaamaan lupauksen sanaa Lunastajasta, Herran Voidellusta, tai monella muulla sanoilla samaa ilmaisevasta lohdutuksesta. Vanhan liiton uskovaiset uskoivat samalla tavalla, kuin me uuden liiton uskovaiset. Muodollisena erona vain se, että he uskoivat lupauken sanaa, me saamme uskoa jo täytetyn lunastuksen päälle turvaten. Onkohan meille uskominen helpompaa?

Esimerkiinä Vanhan liiton Jumalan palveluksen käytännöstä voimme lukea vaikka Apostolien teoista:
Apostolien teot 13

14 Mutta he vaelsivat Pergestä ja tulivat Pisidian Antiokiaan, ja menivät sabbatina synagogaan, ja istuivat.
15 Ja sitte kuin laki ja prophetat olivat luetut, lähettivät synagogan päämiehet heidän tykönsä, sanoen: miehet, rakkaat veljet, onko teillä mitään kansaa neuvomista, niin sanokaat.
16 Niin Paavali nousi ja viittasi kädellänsä heitä vaikenemaan, ja sanoi: Israelin miehet, ja jotka Jumalaa pelkäätte, kuulkaat.

[Taavetti]

Vähän Jumalan asettamasta sisäisestä lain tunnosta ihmisellä:
Roomalaiskirje 2
1 Sentähden, oi ihminen, et sinä taida itsiäs syyttömäksi tehdä, vaikka kuka sinä olet, joka tuomitset; sillä jossa sinä toista tuomitset, siinä sinä titses tuomitset, ettäs niitä teet, joita sinä tuomitset.
2 Miedämme, että Jumalan tuomio on oikia niiden ylitse, jotka senkaltaisia tekevät.
3 Eli luuletkos, ihminen, sinä joka niitä tuomitset, jotka senkaltaisia tekevät, ja itse myös niitä teet, että sinä vältät Jumalan tuomion?
4 Eli katsotkos ylön hänen hyvyytensä, kärsiväisyytensä ja pitkämielisyytensä rikkauden, ettet tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen?
5 Mutta kovuutes ja katumattoman sydämes jälkeen kartutat sinä vihan itselles vihan päivänä, kuin Jumalan oikia tuomio ilmaantuu,
6 Joka antaa itsekullekin hänen töittensä jälkeen,
7 Niille, jotka pyytävät ylistystä, kunniaa ja katoomatointa menoa kärsiväisyydellä hyvissä töissä, ijankaikkisen elämän;
8 Mutta niille, jotka riitaiset ovat, eikä kuule totuutta, vaan kuulevat vääryyttä, on tuleva närkästys ja viha.
9 Murhe ja vaiva kunkin ihmisen sielun päälle, joka pahaa tekee, ensisti Juudalaisen, niin myös Grekiläisen;
10 Mutta ylistys, kunnia ja rauha jokaiselle, joka hyvää tekee, ensisti Juudalaiselle, niin myös Grekiläiselle.
11 Sillä ei Jumala katso ihmisen muodon jälkeen.
12 Kaikki, jotka ilman lakia ovat syntiä tehneet, niiden pitää myös ilman lakia hukkuman, ja kaikki, jotka laissa ovat syntiä tehneet, ne pitää lain kautta tuomittaman.
13 Sillä ei ne ole Jumalan edessä vanhurskaat, jotka lain kuulevat; mutta ne, jotka lain töillänsä täyttävät, ne pitää vanhurskaaksi tuleman.
14 Sillä koska pakanat, joilla ei lakia ole, tekevät luonnostansa sitä, mitä laki anoo, niin he, vaikka ei heillä lakia ole, ovat itsellensä laki,
15 Että he osoittavat lain työn olevan kirjoitetun sydämiinsä, ja niin heidän omatuntonsa ynnä todistaa, ja heidän ajatuksensa keskenänsä itse päällensä kantavat eli myös heitänsä syyttömäksi tekevät,
16 Sinä päivänä, jona Jumala ihmisten salaisuudet on tuomitseva, minun evankeliumini perästä Jesuksen Kristuksen kautta.
17 Katso, sinä kutsutaan Juudalaiseksi, ja sinä luotat lakiin ja kerskaat Jumalasta,
18 Ja tiedät hänen tahtonsa, ja että sinä olet laista neuvottu, niin sinä koettelet ne parhaat,
19 Ja luulet itses sokiain johdattajaksi ja niiden valkeudeksi, jotka pimeydessä ovat.

Kannattaa lukea kirjast pitempäänkin, oli vaikea rajata tai korostaa mitään kohtaa. Jotakin yritin, korostamattomat kohdat tulefat korostetuiksi omalla tavallaan. Yritin kuitenkin kiinnittää huomiota käsiteltävän aiheen kannalta merkittäviin kohtiin.
...............................

Edelleen opetusta lain merkityksestä ja käytöstä:

Roomalaiskirje 3
16 Heidän teissänsä on sula tuska ja sydämen kipu.
17 Ja ei he rauhan tietä tunteneet.
18 Ei ole Jumalan pelko heidän silmäinsä edessä.
19 Mutta sen me tiedämme, että kaikki, mitä laki sanoo, sen hän sanoo niille, jotka lain alla ovat: että jokainen suu pitää tukittaman ja kaiken maailman pitää Jumalan edessä vikapää oleman,
20 Sentähden ettei yksikään liha taida lain töiden kautta hänen edessänsä vanhurskautetuksi tulla; sillä lain kautta synnin tunto tulee.
21 Mutta nyt on se vanhurskaus, joka Jumalan edessä kelpaa, ilman lakia julistettu, lain ja prophetain kautta todistettu;
22 Se Jumalan vanhurskaus, (sanon minä), joka tulee Jesuksen Kristuksen uskon kautta, kaikkein tykö ja kaikkein päälle, jotka uskovat: sillä ei ole yhtään eroitusta.
23 Sillä kaikki ovat he syntiä tehneet ja ei heillä ole mitään kerskattavaa Jumalan edessä.
24 He tulevat ilman ansiotansa vanhurskaaksi, hänen armostansa, sen lunastuksen kautta, joka on Jesuksessa Kristuksessa,
25 Jonka Jumala on armonistuimeksi asettanut, uskon kautta hänen veressänsä, osoittaaksensa sitä vanhurskautta, joka hänen edessänsä kelpaa, edelläkäyväisten syntein anteeksi antamisen kautta,
26 Joita Jumala kärsinyt on, osoittaaksensa vanhurskauttansa tällä ajalla: että hän itse vanhurskas olis ja sen vanhurskaaksi tekis, joka Jesuksen uskosta on.

[Taavetti]

Mooseksen laista ja lain merkityksestä

1 Paavali, Jesuksen Kristuksen apostoli Jumalan meidän Lunastajamme asetuksen jälkeen, ja Herran Jesuksen Kristuksen, joka meidän toivomme on,
2 Timoteukselle, minun vakaalle pojalleni uskossa, armo, laupius ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja meidän Herralta Jesukselta Kristukselta!
3 Niinkuin minä Makedoniaan lähteissäni käskin sinun olla Ephesossa, niin neuvo muutamia, ettei he toisin opettaisi,
4 Eikä juttuja tottelisi ja polvilukuja, joilla ei loppua ole, jotka enemmin tutkimiset matkaan saattavat kuin parannuksen Jumalan tykö, joka on uskossa.
5 Mutta käskyn päätös on rakkaus puhtaasta sydämestä, ja hyvästä omastatunnosta, ja vilpittömästä uskosta.
6 Joista muutamat ovat hairahtuneet ja ovat turhiin jaarituksiin kääntyneet,
7 Ja tahtovat lainopettajat olla, ja ei ymmärrä, mitä he puhuvat eli päättävät.
8 Mutta me tiedämme lain hyväksi, jos se oikein käytetään,
9 Tietäen sen, ettei vanhurskaalle ole laki pantu, vaan väärille ja tottelemattomille, jumalattomille ja syntisille, pakanallisille ja kelvottomille, isänsä tappajille ja äitinsä tappajille, miehentappajille,
10 Huorintekiöille, miesten kanssa makaajille, ihmisten varkaille, valehtelijoille, valapattoisille, ja mitä muuta senkaltaista sitä terveellistä oppia on:
11 Autuaan Jumalan kunniallisen evankeliumin jälkeen, joka minulle uskottu on.
12 Ja minä kiitän meidän Herraamme Kristusta Jesusta, joka minun voimalliseksi tehnyt on, ja luki minun uskolliseksi, asettain tähän virkaan,
13 Joka ennen pilkkaaja ja vainooja ja häpäisiä olin, mutta minulle on laupius tapahtunut; sillä minä tein sitä tietämättä epäuskossa.
14 Mutta meidän Herramme armo oli sitä runsaampi, uskon ja rakkauden kanssa, joka Kristuksessa Jesuksessa on.
15 Se on totinen sana ja kaiketi mahdollinen ottaa vastaan, että Kristus Jesus on tullut maailmaan syntisiä vapahtamaan, joista minä suurin olen:
16 Mutta sentähden om minulle laupius tapahtunut, että Jesus Kristus minussa ensin osoittais kaiken pitkämielisyyden niille esikuvaksi jotka hänen päällensä pitää uskoman ijankaikkiseen elämään.
17 Mutta Jumalalle, ijankaikkiselle kuninkaalle, kuolemattomalle ja näkymättömälle, ja ainoalle viisaalle olkoon kunnia ja ylistys ijankaikkisesta ijankaikkiseen, amen!
18 Tämän käskyn minä annan sinulle, minun poikani Timoteus, entisten ennustusten jälkeen sinusta, ettäs niissä sotisit niinkuin jalo sotamies,
19 Ja pitäisit uskon ja hyvän omantunnon, jonka muutamat ovat hyljänneet ja ovat uskon puolesta haaksirikkoon tulleet,
20 Joista on Hymeneus ja Aleksander, jotka minä olen saatanan haltuun antanut, että he tulisivat kuritetuksi enempi pilkkaamasta.

En osannut rajata mistän kohdasta pois, niin jouduin kopioimaan koko luvun. Haitanneeko tuo kuitenkaan. Tässä on tullut esille kaksi erilaista lain käyttöä, laki paimenkoirana herättämässä ihmisiä synin unesta ja ajamassa heitä Jumalan valtakunnan rajalle suuren Armanhtajan hoidettaviksi. Kun ponpuhuttu lakihengestä entisinä aikoina, esille on pulpahtanut käsite: Lain kolmas käyttö. Yritän etsiä siitä jotakin vanhoja opetuksia ja Jumalan sanan paikoja. En halua turhaan hätäillä, sillä aihe on tärkeä mutta usein väärin ymmärretty.

[Taavetti]

Nykyisenä nettiaikana löytyy uutta tietoa melko helposti, joskus on vaikeaa suodattaa siitä olennainen niin, että epäolennaiset saa hylätyksi. Kun etsin tietoa lain kolmannesta käytöstä, kohta löytyi vikipendian sivu, jossa siit äkerrotaan olennaiset asiat.

Lain kolmas käyttö
Wikipedia
Lain kolmas käyttö on oppi, joka löytyy luterilaisen kirkon tunnustuskirjoista, yksimielisyyden ohjeessa. Opetuksen mukaan hengellinen laki kuuluu kristitylle, eli kristitty on lain alla. Tämän opin vastustajat taas opettavat, ettei hengellinen laki kuulu kristitylle, eli hän ei ole lain alla.

Tunnustuskirjoja laadittaessa vähemmistö luterilaisista jumaluusoppineista (aitoluterilaiset) torjui tämän opetuksen, mutta enemmistö (filippistit) Melanchtonin johdolla sai opetuksen kirjattua tunnustuskirjoihin. Tunnustuskirjoissa onkin maininta, että opetusta ei laitettu tunnustuskirjoihin yksimielisyyden vallitessa. Opista on tunnustuskirjojen mukaan syntynyt kiistaa "muutamien harvojen teologien kesken". Siitä lähtien tämä oppi on kuulunut luterilaisuuteen, erityisesti puhdasoppisuuden aikana, mutta myös myöhemmin ortodoksiluterilaisuudessa. Opetuksen vastakohta on antinomismi.

Tämä uskontoihin liittyvä artikkeli on tynkä.
Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Lain_kolma ... 4ytt%C3%B6

Luokat: Uskontotyngät | Kristinusko
Näkymät

Lisää tietoa löytyi nopeasti:

Laki on annettu ihmisille kolmesta syystä: 1. se pitää hillittömiä ja tottelemattomia ulkonaisesti kurissa, 2. se opettaa ihmiset tuntemaan syntinsä, 3. se on uudestisyntyneille varmana ohjeena, jonka mukaan heidän tulee järjestää ja suunnata koko elämänsä - eiväthän hekään ole päässeet eroon lihasta. Tästä lain kolmannesta käytöstä on muutamien harvojen teologien kesken syntynyt kiistaa. Onko lakia saarnattava myös uudestisyntyneille vai ei? Toinen osapuoli on vastannut myöntäen, toinen kieltäen.

Tässä on tieteellisesti esitety lain kolme käyttöä, enimmät kristillisyydestä lähteneet eriseurat ovat tavalla tai toisella harhailleet tämän kohdan tulkinnassa. en nyt lähde harhoista kirjoittamaan, kunhan mainitsin vain. Kristillisyden käsitys on aina ollut raamatullinen, ettei Mooseksen laki kuulu kristitylle edes ohjeen tai opastajana. Mooseksen laki vaatii täydellisyyttä ja tuomitsee pienestäkin rikkeestä, Kristuksen laki, täydellisen rakkauden laki opettaa toisin.

Vakuudeksi toistan sen, mitä jo ylempänä oli korostettu Paavalin kirjeestä Timoteukselle:
8 Mutta me tiedämme lain hyväksi, jos se oikein käytetään,
9 Tietäen sen, ettei vanhurskaalle ole laki pantu, vaan väärille ja tottelemattomille, jumalattomille ja syntisille, pakanallisille ja kelvottomille, isänsä tappajille ja äitinsä tappajille, miehentappajille,
10 Huorintekiöille, miesten kanssa makaajille, ihmisten varkaille, valehtelijoille, valapattoisille, ja mitä muuta senkaltaista sitä terveellistä oppia on.

Tätä asiaa on käsitelty muuallakin Raamatussa, yritän etsiä vielä ainakin yhden kohdan.

[lukkari]

Kiitos Taavetille, kun olet hyödyllistä tietoa (ainakin minulle) tänne poiminut.

[Taavetti]

Suhdetta lakikristillisyyden suhteen käsiteltiin ainakin apostolien ja vanhinten kokouksesa Jerusalemissa. Kopioin taas luvun melkein kokonaan, niin voimme havaita asiayhteydenkin.

Apostolien teot 15
1 Ja muutamat tulivat alas Juudeasta ja opettivat veljiä: ellei teitä ympärileikata Moseksen tavan jälkeen, niin ette taida autuaaksi tulla.
2 Koska siis kapina nousi, ja ei ollut vähin kamppaus Paavalilla ja Barnabaalla heitä vastaan, sääsivät he, että Paavali ja Barnabas ja muutamia muita heistä, piti menemän apostolien ja vanhimpain tykö ylös Jerusalemiin tämän kysymyksen tähden.
3 Ja he saatettiin seurakunnalta, ja vaelsivat Phenisian ja Samarian lävitse, julistain pakanain kääntymystä, ja saattivat suuren ilon kaikille veljille.
4 Kuin he tulivat Jerusalemiin, otettiin he vastaan seurakunnalta ja apostoleilta ja vanhimmilta, ja he ilmoittivat, kuinka suuria töitä Jumala heidän kanssansa tehnyt oli.
5 Niin nousivat muutaman Pharisealaisten lahkokunnassa, jotka uskoneet olivat, sanoen: he pitää ympärileikattaman ja käskettämän Moseksen lakia pitää.
6 Niin apostolit ja vanhimmat tulivat kokoon, tätä puhetta tutkimaan.
7 Mutta kuin suuri kamppaus ollut oli, nousi Pietari ja sanoi heille: miehet, rakkaat veljet! te tiedätte, että Jumala kauvan ennen tätä aikaa valitsi meidän seassamme, että pakanat piti minun suuni kautta evankeliumin sanan kuuleman ja uskoman.
8 Ja Jumala sydänten tutkia todisti heille ja antoi heille Pyhän Hengen niinkuin meillekin,
9 Ja ei tehnyt yhtään eroitusta meidän ja heidän välillänsä, puhdistain uskolla heidän sydämensä.
10 Miksi te siis nyt kiusaatte Jumalaa, että te tahdotte opetuslasten kaulaan panna sen ikeen, jota ei meidän isämme emmekä me voineet kantaa?
11 Vaan me uskomme Herran Jesuksen Kristuksen armon kautta autuaaksi tulevamme niinkuin hekin.
12 Ja kaikki joukko vaikeni ja kuulteli Barnabasta ja Paavalia, jotka juttelivat, kuinka suuret merkit ja ihmeet Jumala oli heidän kauttansa pakanoissa tehnyt.
13 Vaan sitte kuin he vaikenivat, vastasi Jakob ja sanoi: miehet, rakkaat veljet, kuulkaat minua!
14 Simon jutteli, kuinka Jumala ensin on etsinyt omistaaksensa kansaa nimellensä pakanoista.
15 Ja tämän kanssa prophetain sanat pitävät yhtä, niinkuin kirjoitettu on:
16 Senjälkeen tahdon minä palata, ja Davidin kaatuneen majan jälleen rakentaa, ja hänen reikänsä paikata, ja sen ojentaa:
17 Että ne, jotka ihmisistä jääneet ovat, pitää Herran perään kysymän, niin myös kaikki pakanat, joissa minun nimeni avuksihuudettu on, sanoo Herra, joka nämät tekee.
18 Jumalalle ovat kaikki hänen työnsä tiettävät maailman alusta.
19 Sentähden minä päätän, ettemme niitä häiritsisi, jotka pakanoista Jumalan tykö kääntyvät;
20 Vaan kirjoittaisimme heille, että he välttäisivät epäjumalain saastaisuutta, ja salavuoteutta, ja läkähtynyttä ja verta.
21 Sillä Moseksella on muinaiselta jokaisessa kaupungissa niitä, jotka häntä saarnaavat, koska se joka sabbatina synagogassa luetaan.
22 Silloin kelpasi apostoleille ja vanhimmille, koko seurakunnan kanssa, joukostansa valita miehiä ja lähettää Antiokiaan, Paavalin ja Barnabaan kanssa: nimittäin Juudaan, joka kutsuttiin Barsabas, ja Silaan, ylimmäiset miehet veljesten seassa.
23 Ja kirjoittivat heidän kättensä kautta tällä tavalla: me apostolit ja vanhimmat veljet toivotamme veljille, jotka pakanoista Antiokiassa ja Syriassa ja Kilikiassa ovat, terveyttä!
24 Että me olemme kuulleet, kuinka muutamat meiltä lähteneet ovat teitä opillansa eksyttäneet ja teidän sielujanne vaivanneet, sanoen: teidän pitää itsenne antaman ympärileikata ja lain pitämän; joille emme ole käskeneet.
25 Niin kelpasi meille yksimielisesti kokoontuneille valita miehiä ja teidän tykönne lähettää, meidän rakkaan Barnabaan ja Paavalin kanssa,
26 Jotka miehet ovat sielunsa meidän Herramme Jesuksen Kristuksen nimen tähden alttiiksi antaneet.
27 Niin me olemme lähettäneet Juudaan ja Silaan, jotka myös sen suusanalla teille ilmoittavat.
28 Sillä niin kelpasi Pyhälle Hengelle ja meille, ettei yhtään enempää raskautta pidä teidän päällenne pantaman kuin nämät tarpeelliset:
29 Että te vältätte epäjumalain uhria, ja verta, ja läkähtynyttä, ja salavuoteutta. Jos te niitä vältätte, niin te teette hyvin. Olkaat hyvästi!
30 Kuin he siis olivat lähteneet, tulivat he Antiokiaan, ja kokosivat kansan paljouden, ja antoivat heille kirjan.
31 Kuin he sen olivat lukeneet, ihastuivat he siitä lohdutuksesta.
32 Mutta Juudas ja Silas, että hekin olivat prophetat, neuvoivat monilla sanoilla veljiä ja vahvistivat heitä.
33 Ja kuin he siellä hetken aikaa viipyivät, lähetettiin he veljiltä jälleen rauhassa apostolien tykö.

En nyt tiedä, josko nuo korostukset ovat aivan kohdallaan, auttanevat kuitenkin jäsentämään apostolien kokousta ja sen keskustelujen luonnetta ja päätöksiä.

[Taavetti]

Vaikka uskovainen ei olekaan Mooseksen lain alla, on meillä toisenlainen laki, joka on tarkempi, kuin Mooseksen laki konsanaan. Se laki ei kuitenkaan ole armoton, kuten Mooseksen laki:
Biblia 1776 tekstistä:
1. Kor. 15:40
Ja ovat taivaalliset ruumiit ja maalliset ruumiit; mutta toinen kirkkaus on taivaallisilla ja toinen maallisilla.
1. Kor. 15:41
Toinen kirkkaus on auringolla ja toinen kirkkaus kuulla, ja toinen kirkkaus tähdillä; sillä yksi tähti voittaa toisen kirkkaudessa.
2. Kor. 3:7
Mutta jos sillä viralla, joka puustavin kautta kuolettaa ja kiviin kuvattu oli, oli senkaltainen kirkkaus, niin ettei Israelin lapset taitaneet katsoa Moseksen kasvoihin, hänen kasvoinsa kirkkauden tähden, joka kuitenkin katoo:
2. Kor. 3:8
Miksi ei siis paljoa enemmin sillä viralla, joka hengen antaa, pitäisi kirkkaus oleman?
2. Kor. 3:9
Sillä, jos viralla, joka kadotuksesta saarnaa, kirkkaus oli, paljoa enemmin sillä viralla, joka vanhurskaudesta saarnaa, on ylönpalttinen kirkkaus;
2. Kor. 3:11
Sillä jos sillä oli kirkkaus, joka katoo, paljoa enemmin on sillä kirkkaus, joka pysyy.
Room. 8:12
Niin emme nyt ole, rakkaat veljet, velkapäät lihalle, lihan jälkeen elämään.
Gal. 5:13
Sillä te, rakkaat veljet, olette vapauteen kutsutut; ainoastaan karttakaat, ettette salli vapauden lihalle tilaa antaa, vaan palvelkaat rakkaudessa toinen toistanne.
Kol. 2:23
Joilla kyllä viisauden muoto on itsevalitussa palveluksessa ja nöyryydessä, ja siinä, ettei he ruumistansa armahda eikä tee lihalle kunniaa hänen tarpeissansa.

[Taavetti]

Tähän on jo niin monta kohtaa Raamatusta löydetty, että eiköhän se puoli vakuuta. Lisääkin löytyisi, otin vain pienen otoksen löydetyistä, hakukonetta osaavat käyttää useimmat lukijat. Siis osoitteeksi http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible ja hakusanaksi: laki, toinen hakusana: lain, tuottaa myös melkoisesti Raamatunpaikkoja, jos vlitsette Biblian kirjaksi. Kannattaa tutustua muihinkin käännöksiin, uusimmassa ovat parhaiten ymmärrettvät sanat nykyihmiselle.

Myös Googlen haulla löysin helposti tietoa. Nyt jatkossa olisi syytä hiukan etsiä kristillisyyden keskusteluista viimeisen runsaan sadan vuoden ajalta. Siitä tuskin edelä mainitut hakukoneet paljoakaan auttavat, joten täytyy turvautua vanhoihin kristillisyyden julkaisuihin. Joitakin nistä minulla on, enemmän löytyisi muutaman sadan metrin päästä, mutta ovat lukitun oven takana, enkä talon nykyisestä omistajasta ja avaimen haltijasta paljoakaan tiedä. Eniten tietysti löytyisi SRKn arkistosta ja eräiden tutkijoiden kammioista. Annetan niiden olla toistaiseksi siellä, tulevat julki aikanaan, jos on tarpeellista. Ensimmäisenä on tarkoitus poimia jotakin Heikki Jussilan kirjasta: Kutsujan armo. Toivottavasti sitä lukevat toisetkin, sen vuoksi laitoin tämän vihjeen. Minulla alkaa nyt arkiset työt, joten ehdin vilkaisemaan palstalle vain hetkittäin. Vilkuilen kuitenkin ja kommentoin jaksamiseni ja ehtimiseni mukaan.

Tarkoitukseni on erilaisista julkaisuista koota joitakin huomiota tähän jatkoksi. Kirjoitan erillisen sepustuken ilman nettiyhteyttä ja valmiina yritän tänne sen jälkeen kopioida. Tärkeimpänä lähteenäni poimin kohtia Heikki Jussilan kirjasta: Kutsujan armo. Jos haluatte tietää tämän veljen vaiheista jotakin, samasta kirjasta niitä voi lukea. Olen poiminut siitäkin muutamia kohtia Leikekansioon.

[Taavetti]

Muutamia perustavia kohtia asian sivustalta, mutta tärkeitä huomattavia:

Heikki Jussila kirjoitti vuonna 1948 ensi kerran ilmestyneessä kirjassaan: Kutsujan armo, seuraavasti:
Yli sata vuotta on siitä, kun nk. laestadiolainen kristillisyys alkoi Ruotsin Lapissa ja tuli yli rajan Suomen puolelle. Sen nykyinen asema kirkollisena herätysliikkeenä luterilaisessa kirkossa on antanut aihetta ja mielenkiintoa kirjoittaa siitä historioita, väitöskirjoja ym. tutkielmia. Mutta kuten Luukas evankeliumissaan sanoo: ”että moni on alkanut järjestänsä kirjoittamaan niistä, kuin Jeesus rupesi tekemään ja opettamaan jne. – joista meillä on täydellisempi tieto.” On mahdoton eri hengen ja opin miesten osata asioita paikalleen selittää, asioita, joita he eivät ole edes nähneet eikä kokeneet.
Kun pöytäkirjoja ja muita kirjoituksia, jotka ovat katkerain vihamiesten kynästä lähteneet, otetaan tutkielman perustukseksi, eivät ne vastaa siteeksikään asian todellista lyhdettä.
__ __ __

Pyhän Hengen työ maan päällä on pantu matkaan ja hoidettu kaikilla Pyhän Hengen lahjoilla eikä yksillä lahjoilla. Sitä eivät ole uskottomat eikä eriseuraiset havainneet. ” Seurakunta oin se totuuden patsas ja perustus,” jolle Pyhä Henki sanoo ja jota Kunnian Herra velvoittaa kuulemaan ja sille kuuliainen olemaan. Vaaralliset synnit ovat salattuna, kuten oli Laodikean ja Efeson seurakunnan opettajilla. Vaan seurakunnan kautta, Jumalan moninainen viisaus tiettäväksi tehdään kaikille.

[Nepheg]

Meitä VL:iä pidetään lakihenkisinä.

Jos elämme kuten omalletunnolle hyvä on, jää moni meno maailmalla pois.
Silloin esim. työtoverit usein ajattelevat että alkoholittomuus, rumien sanojen pois jättäminen ym. jää pois uskovilta koska seurakunta käskee niin.

Ulkopuolisen on vaikea ymmärtää, kuinka parannuksen armon saaneelle tulee valtava halu jättää syntejä pois.
Käsittääkseni silloin ei ole lain alaisena, kun noudattaa omaatuntoa tehdäkseen parannusta.


Sananlaskuista löytyi mielenkiintoinen pätkä:

14. Vääryys on hänen sydämessänsä, ja aikoo pahaa: hän saattaa riidat matkaan.
15. Sentähden tulee pikaisesti hänen kadotuksensa, ja hän äkisti muserretaan rikki, niin ettei hänellä yhtään parannusta ole.
16. Kuusi on, joita Herra vihaa, ja seitsemää kauhistuu hänen sielunsa:
17. Ylpiät silmät, petollinen kieli, kädet, jotka vuodattavat viatointa verta;
18. Sydän, joka vahingollisia ajattelee, jalat, jotka ovat nopsat pahuuteen juoksemaan;
19. Väärä todistaja, joka valheita tuottaa, ja se, joka saattaa riidan veljesten välille.
20. Poikani, pidä isäs käskyt, ja älä hylkää äitis lakia.
21. Sido ne alati yhteen sydämes päälle, ja ripusta ne kaulaas.
22. Koskas vaellat, niin ne johdattavat sinua; koskas lepäät, niin he varjelevat sinua; koskas heräät, niin he puhuttelevat sinua.
23. Sillä käsky on niinkuin kynttilä, ja laki niinkuin valkeus, ja opin kuritus on elämän tie,
24. Ettäs varjeltaisiin pahasta vaimosta, ja muukalaisen makiasta kielestä.

Osaisiko kukaan selittää tarkemmin ko. sananlaskujen kohtaa?
Minulla tuli tällaisia asioita mieleen:
Kuten 14 sanotaan, vääryys sydämessä tai kuin 21 Jumalan ihana laki sydämessä jota heikoinkin Jumalan lapsi haluaa noudattaa ihan vapaaehtoisesti.


Hutilyöntejä tulee, kun olemme luonnostamme pahoja, mutta senkin Isä tiesi etukäteen ja antoi lääkkeen: Synnit anteeksi Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä.

[Taavetti]

Jeesus sanoi eläessään: En Minä (Jeesus) ole tullut lakia kumoamaan, vaan täyttämään.

Paavali kirjoitti: Älköön teidän vapautenne salliko lihalle lihan jälkeen elää. Monia muita kalliita neuvoja on kirjoitettu evankeliumin hengessä. Evankeliumi ei kumoa lain käskyjä, se näyttää paljon tarkemminkin, kuin Mooseksen laki. Mooseksen laki on vihan laki, vaikka onkin pyhä ja Jumalan antama laki. Siitä syystä useimmat lain alla elävät ovat vihaisia vapaan armon lapsille. Niin oli vihainen tuhlaaja pojan vanhempi velikin. Vihassaan hän sanoi isälleen: Niin kauan olen palvellut sinua, enkä kertaakaan ole käskyäsi lyönyt laimin, enkä ole vohlaakaan saanut iloitakseni ystäväini kanssa.

Oletteko huomanneet sen kaltaisia mielipiteitä joillkin nettipalstoilla? Satoja vuosia ennemmin niitä on kuultu ja luettu muista yhteyksistä. Siitä keroo se katkelmakin, jonka lainasin Heikki Jussilan kirjasta.

Mutta onko vapaílta Jumalan lapsilta puuttunut ilon aiheita murheidenkin keskellä? Onko sittenkin joulu keskell paastoa ja suvi talvella, kuten Siionin laulaja toteaa.

[lukkari]

Luin erästä Lutherin saarnaa epistolasta 2 Kor, jossa hän puhui Lain ja Evankeliumin erosta. Luther toi mieliin sen, kun Mooses palasi Siinain vuorelta alas laintaulut mukanaan. Kansa ei voinut katsoa Moosesta.

2 Moos. 34

29 Koska Moses astui Sinain vuorelta alas, oli hänellä kaksi todistustaulua kädessänsä, astuissansa alas vuorelta: ja ei Moses tietänyt, että hänen kasvonsa nahka paisti siitä, että Herra oli puhutellut häntä.
30 Ja koska Aaron ja kaikki Israelin lapset näkivät hänen kasvonsa nahan paistavan, pelkäsivät he häntä lähestyä.
31 Niin kutsui Moses heitänsä hänen puoleensa, sekä Aaron että kaikki ylimmäiset kansan seasta, ja Moses puhutteli heitä.
32 Sitte lähestyivät kaikki Israelin lapset häntä, ja hän käski heille kaikki ne, mitkä Herra puhui hänen kanssansa Sinain vuorella.
33 Ja että Moses olis tainnut päättää puheensa heidän kanssansa, pani hän peitteen kasvoinsa eteen.
34 Mutta koska hän meni sisälle Herran eteen puhuttelemaan häntä, pani hän peitteen pois, niin kauvaksi kuin hän läksi jällensä ulos. Ja koska hän läksi ulos, puhui hän Israelin lapsille, mitä hänelle käsketty oli.
35 Niin katsoivat Israelin lapset hänen kasvoihinsa, kuinka hänen kasvoinsa nahka paisti: niin veti jällensä peitteen kasvoinsa päälle, niinkauvaksi kuin hän jällensä meni puhuttelemaan häntä.

Tässä on kuva siitä Jumalan antamasta vaativasta laista. Mooseksen piti peittää kasvonsa, kun hän Israelin kansalle puhui.

Toisenlaista oli se kirkkaus mitä opetuslapset kirkastusvuorella saivat kokea.

Matt 17.

1 Ja kuuden päivän perästä otti Jesus Pietarin ja Jakobin ja Johanneksen hänen veljensä, ja vei heidät erinänsä korkialle vuorelle.
2 Ja kirkastettiin heidän edessänsä, ja hänen kasvonsa paistivat niinkuin aurinko, ja hänen vaatteensa tulivat valkiaksi niinkuin valkeus.
3 Ja katso, heille näkyivät Moses ja Elias, jotka puhuivat hänen kanssansa.
4 Niin vastasi Pietari ja sanoi Jesukselle: Herra, meidän on tässä hyvä olla: jos sinä tahdot, niin me teemme tähän kolme majaa, sinulle yhden, ja Mosekselle yhden, ja Eliaalle yhden.
5 Vielä hänen puhuissansa, katso, paistava pilvi ympäri varjosi heidät, ja katso, ääni pilvestä sanoi: tämä on minun rakas Poikani, johonka minä mielistyin: kuulkaat häntä.
6 Ja kuin opetuslapset sen kuulivat, lankesivat he kasvoillensa, ja peljästyivät sangen kovin.
7 Ja Jesus tuli, ja rupesi heihin, ja sanoi: nouskaat, ja älkäät peljätkö.

Evankeliumin valossa on hyvä olla. Lain kirkkaus on polttavaa. Se herättää tunnon, ja on ihmistä ohjaamassa evankeliumin hoidettavaksi. Jumalanlapsi ei enää ole lain alla. Vaan armon auringon alla.

Tässäpä koko 2 Kor 3 luku, josta Taavetti lainasikin jo joitakin jakeita. Tämä puhuu kokonaisuudessa evankeliumin ja lain suhteesta. Lain saarna on kadotussaarnaa ja evankeliumi on vanhurskauden saarnaa.

1 Rupeemmeko me siis itsiämme taas kehumaan? eli tarvitsemmeko me, niinkuin muutamat, kiitoskirjaa teidän tykönne, eli kiitoskirjaa teiltä?
2 Te olette meidän kirjamme, meidän sydämiimme kirjoitetut, joka kaikilta ihmisiltä tunnetaan ja luetaan.
3 Ja te olette ilmoitetut, että te Kristuksen lähetyskirja olette, meidän palveluksemme kautta valmistettu, ei pläkillä kirjoitettu, vaan elävän Jumalan hengellä, ei kivisiin tauluihin, vaan lihallisiin sydämen tauluihin.
4 Mutta senkaltainen uskallus on meillä Kristuksen kautta Jumalan puoleen.
5 Ei niin, että me olemme itse meistämme soveliaat jotakin ajattelemaan, niinkuin itse meistämme, vaan jos me olemme johonkuhun soveliaat, niin on se Jumalalta,
6 Joka meitä soveliaiksi tehnyt on Uuden Testamentin virkaa pitämään, ei puustavin, vaan Hengen; sillä puustavi kuolettaa, vaan Henki tekee eläväksi.
7 Mutta jos sillä viralla, joka puustavin kautta kuolettaa ja kiviin kuvattu oli, oli senkaltainen kirkkaus, niin ettei Israelin lapset taitaneet katsoa Moseksen kasvoihin, hänen kasvoinsa kirkkauden tähden, joka kuitenkin katoo:
8 Miksi ei siis paljoa enemmin sillä viralla, joka hengen antaa, pitäisi kirkkaus oleman?
9 Sillä, jos viralla, joka kadotuksesta saarnaa, kirkkaus oli, paljoa enemmin sillä viralla, joka vanhurskaudesta saarnaa, on ylönpalttinen kirkkaus;
10 Sillä se toinen, joka kirkastettu oli, ei ole ensinkään kirkkaudeksi luettava, sen ylönpalttisen kirkkauden suhteen.
11 Sillä jos sillä oli kirkkaus, joka katoo, paljoa enemmin on sillä kirkkaus, joka pysyy.
12 Että meillä siis senkaltainen toivo on, niin me puhumme rohkiasti,
13 Ja emme tee niinkuin Moses, joka kasvoillensa peitteen pani, ettei Israelin lapset taitaneet sen loppua katsoa, joka katoo.
14 Vaan heidän taitonsa olivat paatuneet. Sillä tähän päivään asti, kuin vanhaa Testamenttia luetaan, pysyy se peite ottamatta pois, joka Kristuksessa lakkaa.
15 Mutta tähän päivään asti, kuin Mosesta luetaan, riippuu se peite heidän sydämensä edessä.
16 Mutta kuin he palajavat Herran puoleen, niin peite otetaan pois.
17 Sillä Herra on Henki; mutta kussa Herran Henki on, siinä on vapaus.
18 Mutta me kaikki avoimilla kasvoilla Herran kirkkautta katselemme, niinkuin peilissä, ja me muutetaan siihen kuvaan kirkkaudesta niin kirkkauteen niinkuin Herran Hengestä

[O.M]

esim. työtoverit usein ajattelevat että alkoholittomuus, rumien sanojen pois jättäminen ym. jää pois uskovilta koska seurakunta käskee niin.

Ulkopuolisen on vaikea ymmärtää, kuinka parannuksen armon saaneelle tulee valtava halu jättää syntejä pois.

Juuri noin. Maailman lapset luulevat Jumalan lasten elävän sääntöjen (ulkoinen pakko) mukaan, kun taas Jumalan lapset tiedämme elävämme niin kuin elämme vapaasta tahdosta (sisäinen halu). Armo opettaa meitä jättämään synnin, pitämään itseämme pyhää yhteistä seurakuntaa vähemmän viisaina, olemaan pahentamatta heikkoja veljiä/sisaria ja täyttämään kaikessa Kristuksen mieltä. Se, että monesti silti joudumme syntiin johtuu vain siitä, ettei liha tee parannusta, vaikka Jumalan Henki meissä asuis. Kristitylle on periaatteessa kaikki luvallista, mutta armo opettaa meitä kaiken jumalattoman menon ynnä maailmalliset himot hylkäämään ja tässä maailmassa siveästi, hurskaasti ja jumalisesti elämään.

[O.M]

Sen verran ajattelisin, että jos on herkkä tuomitsemaan muita, voisi olla itsetutkiskelu lakihenkisyydestään paikallaan - että yrittäisi vain omalle kohdalleen miettiä, mikä ei ole minulle hyväksi. Siinäkin kilvoittelua riittää, ja synnit jotka vaivaa ovat usein erilaiset eri ihmisillä.

Pyhille on kuitenkin annettu valta tuomita maailmaa, ei tosin omalta puoleltaan, vaan Pyhän Hengen valtuuksin. Henki tutkiskelee kaikki Jumalan syvyydetkin.

Lakihenki ja hempeä henki tosiaan saattavat hyvinkin kulkea käsi kädessä. Naatan kertoi Daavidille tarinan rikkaasta miehestä, joka ei raaskinut omista lampaistaan ottaa vieraalle tarjottavaksi, vaan otti köyhän silmäterän, ainoan lampaan. Kun Daavid kuuli Naatanin tarinan, hän julisti miehelle kuolemantuomion. (2.Sam.12:1-6.) Ko. rikoksesta ei olisi Israelin silloisen lain mukaan kuulunut kuolemanrangaistusta, vaan rikos olisi lain mukaan pitänyt korvata neljällä lampaalla (2.Moos.22:1). Daavid oli siis vahvasti lakihenkinen: hän suuttui Naatanin kertoman vertauksen miehelle niin, että hän olisi ollut valmis langettamaan hänelle huomattavasti kovemman rangaistuksen kuin mitä laki vaati.

Miten oli Daavid toiminut itse? Oliko hän ollut mallikansalainen, jolla oli moraalinen oikeus tuomita alaisensa lakia kovempaan rangaistukseen? Ei ollut! "Niin sanoi Natan Davidille: sinä olet se mies" (22.Sam.12:7). Daavid oli osoittanut omille teoilleen hempeyttä sallimalla huoruuden Batseban kanssa ja Urian murhan. Hempeä henki omia syntejä kohtaan ilmeni kovana lakihenkenä muita kohtaan. Tiedämme, että Daavidille oli palaamisen armo. Elävä usko on Jumalan lahja.

Syntien ja ylitsekäymisten tähden ei edes uskovaisen ihmisen omatunto ole erehtymätön. Siksi Jeesus rukoileekin, että he yhdessä täydelliset olisivat (Joh.17:23). Jokaisen kannattaa omalle kohdalleen miettiä, miten voi auttaa heikon veljen/sisaren uskomassa pysymistä. Saattaa olla, että jossain asiassa oma omatunto ei sano mitään, mutta tietää kuitenkin seurakunnan kannan asiassa ja tietää heikon veljen/sisaren pahenevan. Pitääkö silloin itseään ylen viisaana, etsiikö omaansa ja pahentaako heikon veljen/sisaren heikon omantunnon, tehden syntiä Kristusta vastaan. Kaikkiin noihin voi vastata: Jumalan terveellinen armo ei opeta tekemään syntiä - ei edes pieniä syntejä.

[Nepheg]

Jeesus sanoi eläessään: En Minä (Jeesus) ole tullut lakia kumoamaan, vaan täyttämään.

Jossain (muistaakseni psalmeissa) kerrottiin Kristuksen tulemisesta ja kuinka Kristuksen sydämeen on kirjoitettu Herran lait.

Siellä sydämessä sen lain oikea paikka varmasti on, sieltä se oma tahto ja halu noudattaa kumpuaa.

[Maarimi]

O.M. edellä sanoi, että helposti vaatii toisilta enemmän kuin itseltään. Haluaisin vielä korostaa sitä kuinka erilaisia voimme ihmisinäkin olla.

Esim. jos alkoholisti on tehnyt parannuksen, ei hän niin herkästi tuomitse toista alkoholiongelmaista, koska tietää kuinka vaikea asia se on ollut itselleen.

Hänellä kuitenkin voi olla jokin toinen asia, vaikkapa ahneus, josta hän mielellään piikittelee kanssakulkijaansa, kun on siinä asiassa itse vahvempi tätä toista.

Eli kuten eräs viisas vanhempi ihminen kerran minulle on sanonut, että "rukoilkaa itsellenne vaikeuksia". Tänään käsitän sen niin, että ilman omia kärsimyksiä en kykene ymmärtämään muiden tuskaa; ja siksi ei kannata toivoa itselleen ainakaan liian helppoa elämää.

Vekkuli kirjoitti kuinka ei teekään mieli tehdä syntiä. Omalla kohdallani olen ilokseni huomannut saman monissa asioissa. Ei sitä sitten maailman kulkijalle oikein osaa järkevästi edes selittää; ja se usein tulkitaan jopa ylpeydeksi, vaikka on vaatinutkin nöyryyttä luopua jostain vanhoista tottumuksistaan!

Toki riittää minullakin syntikuormaa ihan päivittäin anteeksipyydettäväksi. Sellaisella tunnolla kun saisi matkaa tehdä jatkossakin. Sillä tavalla vapaana, ettei tarvitsis koskaan suorittamalla uskoa vaan luottamalla Jumalan rakkauteen ja johdatukseen.

[lukkari]

O.M tuossa kyllä kirkasti kalliisti, millainen on lain henki. Lakihenkinen ei tunne armoa toisia kohtaan. Omalla kohdalla saattaa juuri tällaista hempeyttä olla. Jos minä itseäni ajattelen ja tutkin, kyllä se tuollainen kovuus on lähellä. Monesti sitä kuitenkin haluaa rukoilla, että Taivaallinen Isä varjelisi niin, että omatunto pysyisi puhtaana. Huono puu kantaa huonoja hedelmiä...

Olen ajattelemassa, että tuollainen kova lakihenki johtuu nimenomaa huonosta omastatunnosta. Juuri näinhän oli O.M:n esiin nostamassa Daavidin tapauksessakin. Ajatelkaa miten Jumala oli armollinen Daavidia kohtaan. Eikö vain sen takia, kun Daavid näki oman tilansa, sellaiselle Jumalan armo tänäkin päivänä kuuluu. Antakoon Jumala meille sellaisen mielen, joka tutkisi omaa itseä ensin, sen jälkeen sisaria ja veljiä samalla evankeliumilla hoitaa. Tämähän on se "marssijärjestys", vai miten te asian näette?