Kun syntien anteeksisaamisen armoluonne tekovaatimusten seurauksena hämärtyy, hämärtyvät myös näköalat; ihminen ei koskaan kykene täyttämään lain mittaa. Voimat loppuvat.
vl2003 kirjoitti:
Mielest�ni onkin hyv�, ett� on olemassa t�llainen punnitumpi ketju, johon voi tarvittaessa viitata, viel�p� ymp�rist�ss� jossa valvojat voivat poistaa asiaankuulumattomat viestit, jos ne alkavat peitt�� ketjun oleellista sis�lt��.
Taavetti kirjoitti:Olen tässä aikaisemmin kertonut yhden syyn näihin hatariin kirjoitelmiin. Se syy oli sellainen, että netissä saattaa liikkua kyseleviä nuoria, joilla on tarvetta tietää jotakin ajasta noin 30 vuotta siten ja sen ajan taisteluiden taustoista. En kuvitellut mitään ratkaisevaa pystyväni kertomaan, ajatus oli kuitenkin kertoa muutamia viitteitä siitä, millaista on lakihenki ollut eri vaiheissaan. Samoja pirteitä siitä löytyy vieläkin, mutta nyt en jaksa niistä kirjoittaa vähään aikaan. Olen saanut sen verran siipeeni, että täytyy ottaa jonkun mittainen aikalisä ja yrittää levätä sen aikana.
Taavetti kirjoitti:
Kun uskoa tunnustava kertoo viesteissään tai vaikka kasvokkain keskusteluissa kris´tillisyydelle vierasta opetusta omana käsityksenään, on siihen tietysti muutamia erikaltaisiakin syitä. Yksi sellainen voi olla, että hän on äskettäin paranuksen armon saanut, eikä ole vielä saanut oikeaa kristillisyyden opetusta.
Tässä välissä haluan korostaa, että voi olla oikein uskomassa, vaikka ei tietäisi opista mitään muuta, kuin että omistaa kohdalleen syntien anteeksi antamuksen Jumalan valtakunnan sovintosaarnassa.
Tällä en halua kertoa, ettei oppi olisi tärkeä. Oppi on tärkeä taisteluissa sielun vihollisen hyökkäyksiä vastaan. Raamatun sanalla Jeesuskin torjui kiusaajan houkutukset, samalla tavoin mekin saamme tehdä. On kuitenkin tarpeen pitää mielessämme, että emme tarpeetoman tiukalla opillisuudella tukahduta sitä orastavaa kaipausta, jonka näemme etsivillä sieluilla. Ensimmäisenä heille ei tyrkätä oppia, paitsi tietysti torjumaan niitä heidän vääriä käsityksiään, jotka ovat armon kerjäämisen esteenä.
Taavetti kirjoitti:Eräs lakihenkisyyteen usein kuuluva piirre on tullut mieleeni muiden keskustelujen yhteydessä. Usein he itse tuntevat onnistuneensa kohtuulliden hyvin. Se ilmenee esimerkiksi sanonnoista: En ole tehnyt mitään pahaa. Tai muista sen suntaisista ilmauksista. Ilmenee myös eriasteista, useimmin erittäin ankaraa, jatkuvaa kiukkua heitä kohtaan, jotka asianomainen katsoo vikaan menneiksi. Mieluummin he levittävät julkisiksi sellaistakin, joka on ollut vähemmän julkista.
Kun vapaat armolapset pyrkivät hiljaisesti sopimaan sellaisia tapahtumia, jotka eivät ole julkisuutta vielä saaneet, lakihengen täyttämä räväyttää sen mahdolisimman julkiseksi. Sekoitetaan kaksi asiaa, Jumalan armo opettaa sopimaan tapahtumia siinä laajuudessa, missä se on tapahtunut tai tieto levinyt, mutta ettei tietoa levitetä tarkoituksellisesti enempäää, kuin Kristuksen kirkkolain toimenpiteet edellyttävät. Laskihenki usein pyrkii vahvistamaan omaa onnistumistaan, levittämällä toisten salaisia rikkomuksia julkisuuteen.
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa