Mitä on lakihenkisyys?

Elävä usko vanhoillislestadiolaisesta näkökulmasta.


ViestiKirjoittaja Taavetti » 11 Maalis 2007, 10:29

Otteita Matti Suon kirjoituksista

Muutamia kohtia vielä vanhoista veljemme Matti Suon kirjoituksista, jotka on julkaistu aikanaan lähinnä Siionin Lähetyslehdessä, myöhemmin niistä on koostettu kirja, joka julkaistu SRK.n kustantamana nimellä: Salattu viisaus, julkaisuvuosi 1968. Ensimmäinen kirjan teksteistä sivulta 7 alkaen on otsikoitu:

Lain vaikutus

Laki kehottaa vihan, sillä kussa ei lakia ole, ei siellä ole myös ylitsekäymistä. (Room.4:15)
Lain ominainen vaikutus ja virka on se, että se langettaa tuomion pahantekijälle. Joka on saatu rikoksesta kiinni, se otetaan tutkittavaksi ja rangaistaan lain mukaan ansionsa jälkeen.
Pahantekijät kyllä usein kieltävät rikollisuutensa, mutta kun on varmat vieraat miehet olemassa hänen rikoksistansa, niin laki tuomitsee hänet rangaistukseen hänen syynsä mukaan, huolimatta siitä, vaikka hän kieltääkin syyllisyytensä.
Näin maallinen laki menettelee pahantekijäin suhteen. Samoin Jumalan vanhurskas lakikin pahantekijät rankaisee. Pahantekijät kyllä usein kieltävät syyllisyytensä. Synnissään paatunut maailman suruton joukko ja itsehurskaat fariseukset kyllä kieltävät rikollisuutensa ja tahtovat käydä aivan oikeasta ja kaikin puolin rehellisestä, niin kuin eivät he mitään pahaa koskaan olisi tehneet, ei semminkään lain rangaistavia rikoksia. Jos kristitty mainitsee jotakin sinne päin, että olisi kai niitä pahoja tekoja katuman verta sinullakin, josta olisi jo tehtävä pikainen parannus, niin usein saa vastaukseksi: ”Mistä sinä tiedät minun pahat tekoni, voitko näyttää toteen, jne.” Varsinkin fariseus on hyvin arka kunniastansa, joka oman vanhurskauden haisevalla pyhyydellä on kaikki saastaisuutensa peitellyt, ja tahtoo sanoa: ”Minä kiitän sinua Jumala, etten minä ole niin kuin kaikki muut ihmiset, ryöväri, väärä, huorin tekijä jne.”

Mutta hurskaasti heränneen laita on aivan toisen kaltainen. Se ei saa millään pahoja tekojaan peitetyksi. Sen ei käy ulkokultaileminen vanhurskaan lain edessä. Sillä pahat teot julki ja paljaat, siltä ei puutu vieraita miehiä syyllisyydestänsä, sillä jokaisesta rikoksesta on selvä ja ankara lain tuomio tunnolla. Ja täytyy ahdistuksen alla valittaa: ”Vapisenpa, syypää parka, enkä kuhunkaan tästä karkaa.” Tuntuu ikäänkuin maa huojuisi jalkojen alla. Tuntuu ettei ainoastaan Jumalan edessä ole minun pahat tekoni julki, vaan kaikilla ihmisilläkin tietona. Senkaltainen on lain vaikutus, virka ja tehtävä, kuten apostoli sanoo: laki kehottaa vihan. Se riisuu alasti ja näyttää syvän langenneille hänen rikollisuutensa tähden Jumalan vihan.

Tämä on alkuosa kirjoituksesta, joka on ensi kerran julkaistu Siionin Lähetyslehdessä 1921, numerossa 1.
Muokasin tekstiä vain sen verran, että lisäsin tämän alkuperätiedon tähän.
Viimeksi muokannut Taavetti päivämäärä 11 Maalis 2007, 18:09, muokattu yhteensä 1 kerran
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 11 Maalis 2007, 17:54

Mielenkiintoinen näkökulma avautuu Matti Suon kirjoituksesta kirjan Salattu viisaus sivulta 12 alkaen. Kirjoitus on otsikoitu:

Onko Raamatun sana kuollut puustavi

Muutamain käsityksen mukaan Raamatun sana on kuollut puustavi, mutta sitten se vasta tulee eläväksi, kun Pyhän Hengen saaneet ihmiset sen selittävät. Sillä jos Raamatun sana olisi elävä, niin he olisivat siitä lukemisella elämän käsittäneet. Mutta kun eivät ole siitä rauhaa eikä elämää saaneet, niin ovat he tulleet siihen johtopäätökseen, että se on kuollut puustavi. Ja kun vielä Paavali sanoo: Puustavi kuolettaa, vaan henki tekee eläväksi. (2Kor. 3:6) Mutta jos Raamatun sana olisi kuollut puustavi, niin kuinka siinä sitten voisi olla kuolettava voima, niin kuin sanat kuuluvat: Puustavi kuolettaa. Ei sanota puustavia kuolleeksi, vaan että puustavissa itsessään on tuo kuolettava voima. Sanalla puustavi tarkoittaakin apostoli kymmenten käskyjen lakia, jota Jumala ei olekaan antanut eläväksi tekemään. Sillä jos laki olisi annettu eläväksi tekemään, niin tosin vanhurskaus tulisi laista. Mutta Raamattu on kaikki sulkenut synnin alle, että lupaus annettaisiin uskon kautta Jeesukseen Kristuksen päälle uskovaisille. (Gal. 3:21) Mutta vaikka lakia ei olekaan annettu eläväksi tekemään, niin ei se sen vuoksi ole kuollut puustavi, vaan osoittaa epäuskossa vaeltavan ihmisen kuolleeksi. Lain kirkkaudessa Paavalilta itseltään katosi kaikki väärä turva ja kuolema astui silmäin eteen, kuten hän itse tunnustaa: Koska siis käsky tuli, niin synti taas virkosi, ja minä kuolin. Ja niin löydettiin, että se käsky, kuin minulle oli elämäksi, tuli minulle kuolemaksi. (Room. 7: 9,10) Siis lailla on se voima, että herättää synnissään nukkuneen tuntoihinsa, kuten apostoli sanookin: Lain kautta synnin tunto tulee. (Room. 3:20) Ei niin muodoin laki suinkaan ole kuollut puustavi, sillä kuolleella ei ole mitään vaikutusvoimaa. Mutta laista sanotaan, että synnin voima on laki. (1. Kor. 3:20) Ja koska ei lain puoli Raamatun sanasta ole kuollut puustavi, niin ei suinkaan evankeliumin puolikaan mahda olla kuollut puustavi. Apostoli nimittää evankeliumia Jumalan voimaksi., (Room. 1:16) eikä Jumalan voima suinkaan kuollutta ole. Niin muodoin kirjoitettu Raamatun sana, sekä luettuna että saarnattuna, on Jumalan totinen, pyhä ja elävä sana. Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin joku kaksiteräinen miekka. (Hebr. 4:12)
__ __ __

Mutta jos Raamattu palaakin tulessa tuhkaksi, joka kyllä on myönnettävä, niin sen sisältö ei voi palaa tuhkaksi, sen horjumaton sana jää sittenkin palamatta. Ja niin kerran, sinä suurena sovintopäivänä, pyhän Raamatun totuuden mukaan tuomitaan kaikki Aatamin lapset, vaikka kaikki Raamatut olisivatkin jo silloin tuhkaksi palaneet.
__ __ __

Tämä oli alkuosa kirjoituksesta, joka on júlkaistu ensi kerran Siionin Lähetyslehdessä 1919, numero 3.

Matti Suo oli se veli, joka kävi Kittilässä pastöreeraamassa uudesti heränneiden oppia. Sillä matkallaan hänele kirkastui, että siellä onkin musta lakioppi. Kotimatkallaan junassa hän kirjoitti runon, joka on tullut tunnetuksi Siionin lauluna 119, Mä sydämestän nähdä halajan, mun iki ystäväni armahan, Oi Immanue Vapahtajani, iäinen olet Armahtajani.

Erikoisesti kannattaa kiinnittää huomiota sen 7 säkeistöön:

Ei kerubiinit valkosiivillään, nyt enää peitä armoistuinta, se avoimena keskellämme on, ken janoo, lähteest ammentakohon.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 18 Maalis 2007, 12:01

Vielä muutamia kohtia Matti Suon kirjoituksista


Kirjan ”Salattu viisaus” sivulla 9 kirkastetaan lain tehtävää ja sitä, miten se on saarnattava, sivun keskiosan yläpuolelta alkaen näin: Ja sen tähden on Jumalan pyhä laki saarnattava, että nukkuneet heräisivät ja näkisivät alastomuutensa, sekä tuntisivat, että Jumalan viha lepää heidän monien suurien syntiensä ja ylitsekäymistensä tähden.
Silloin laki on omassa virassansa ja oikein käytetty, kun se saarnataan värille ja tottelemattomille, jumalattomille ja syntisille, pakanallisille ja kelvottomille, isänsä tappajille ja äitinsä tappajille, miehen tappajille, huorintekijöille, miesten kanssa makaajille, (joka on se Sodoman synti, 1. Moos. 19:5, Tuom. 19:22, 23) ihmisten varkaille, valehtelijoille, valapattoisille, ja mitä muuta sitä terveellistä oppia vastaan on. (1 Tim. 1:9, 10)
__ __ __

Muistan vuosia sitten lukeneeni samasta kirjasta, miten Matti Suo vertasi lain valoa kuun valoon ja evankeliumin valoa aurinkoon. En nyt pikaisella etsimisellä sitä kohtaa löytänyt, mutta yritän muistella, miten sama kirjoittaja kirkastaa, että samoin kuin luonnon kuu loistaa lainavaloa, jonka se saa auringosta. Myös Mooseksen laki, vaikka se tuntuukin synnin unesta herätetyn silmissä kirkkaalta, suorastaan häikäisevältä, on kuitenkin kalpeaa heijastusta siitä, miten kirkkaasti evankeliumi valaisee sen omalle kohdalleen uskoneiden sisintä.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 20 Maalis 2007, 21:28

Luultavasti riittävät nämä vanhojen tekstien lianaukset. Olen pieniä näytteitä sieltä täältä poiminut malliksi, että voimme nähdä, (jos siihen näkökykyä saamme) miten on ennen kristillisyydessä näitä asioita ymmärretty ja Jumalan sanaan perustuen niistä opetettu. Joitakin ajankohtaisemmista havainnoista on minulla valmisteilla erillinen luonnos, jos Jumala sen sallii, on tarkoitukseni se jossakin vaiheessa tuoda tämän pohdinnan ja keskustelun päätteeksi. Samalla on tarkoitukseni kertoa, miksi olen nämä poiminnat ja pohdinnat tänne kirjoittanut.


Kun syntien anteeksisaamisen armoluonne tekovaatimusten seurauksena hämärtyy, hämärtyvät myös näköalat; ihminen ei koskaan kykene täyttämään lain mittaa. Voimat loppuvat.

En ole tässä mainittua tekojen vaatimista havainnut kristillisyydessä. On monelle meille pohdinnan ja ihmettelyn aihetta, miksi sitten on joitakin sellaisia, jotka sitä ilmiötä jatkuvasti jaksavat väittää olevan Siionin opetuksessa tai käytännössä. Oikeastaan juuri tässä mainitun kaltaiset väitteet ja niiden ilmeneminen ovat yksi syy, että tämän keskustelun aloitin. On siinä toinenkin syy, mutta siitä joskus tuonempana.

Piti korjata jääneitä lyöntivirheitä, että ajatus ja tarkoitus tulee selvemmäksi.
Viimeksi muokannut Taavetti päivämäärä 27 Maalis 2007, 17:53, muokattu yhteensä 4 kertaa
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja lukkari » 20 Maalis 2007, 22:00

Täytyy lukea tämä tämä ketju vielä kertaalleen läpi. Sinänsä on hyvä, että tätä asiaa joutuu miettimään. Me olemme valkeuden lapsia ja valkeudessa haluamme vaeltaa, syntiä vastaan taistella ja karttaa sellaista mikä voi uskoa vahingoittaa.

1. Joh 1
6 Jos me sanomme, että meillä on osallisuus hänen kanssansa, ja vaellamme pimeydessä, niin me valehtelemme ja emme tee totuutta.
7 Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hänkin valkeudessa on, niin meillä on osallisuus keskenämme, ja Jesuksen Kristuksen, hänen Poikansa veri puhdistaa meitä kaikesta synnistä.
8 Jos me sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me petämme itsemme, ja ei ole totuus meissä.
9 Jos me tunnustamme meidän syntimme, niin hän on uskollinen ja hurskas, joka meille synnit anteeksi antaa ja puhdistaa meitä kaikesta vääryydestä,
10 Jos me sanomme: emmepä me syntiä tehneet ole, niin me teemme hänet valehteliaksi ja ei hänen sanansa ole meissä.
lukkari
Valvoja
 
Viestit: 553
Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52

ViestiKirjoittaja Taavetti » 20 Maalis 2007, 22:32

Sitä joudun edelleen ihmetelemään, kun nähdään vapaiden Jumalan lasten talostelu jonkinlaisena lain vaatimuksena. Ei se sellaista ole. Eikä evankeliumi ole esteiden tai painojen alla, kuten tässä lainauksessa väitetään. En ole sellaiseen törmännyt, että jollekin sanottaisiin, että tee tämä tai tuo, muuta elämän tapojasi, muten sinulle ei julisteta syntejä anteeksi. Toisaalta sen kaltainen kipuilu kertoo, miten sitä kukakin kirjoittaja ymärtää ja kokee.

Monet ovat sanoneet, ettei toisen sielun tilaa tiedä eikä tunne kukaan muut, kuin Jumala ja asian omainen itse. Joskus on tullut vastatuksi, ettei tiedäkään, mutta ihmisen omista puheista, puheen parresta ja tekemisistä voi jotakin päätellä. Miten muuten voitaisiin Jumalan valtakunassa kantaa evankeliumin pesumaljaa langenneiden luokse ja hänelle jalkojen pesua tarjota.
Viimeksi muokannut Taavetti päivämäärä 27 Maalis 2007, 17:49, muokattu yhteensä 1 kerran
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja vl2003 » 21 Maalis 2007, 01:55

[quote="vl2003"] [quote="Taavetti"] Oikeastaan juuri tässä mainitun kaltaiset väitteet ja niiden ilmeneminen ovat yksi syy, että tämän keskustelun aloitin. On siinä toinenkin syy, mutta siitä joskus tuonempana.
[/quote]

Minä ja varmasti moni muukin lukija kuulisimme mielellämme, mitä huomioita on kirjoitustesi taustalla.

Ehkä sotken nyt tarpeettomasti täähän keskusteluun hieman eri asiaa, mutta sanonpa kuitenkin ajatukseni. Tämä ketju tuntuu tärke�lt� muutaman minulle ahaa-elämyksenä valjenneen asian johdosta. Olen (varmastikin monien muiden lailla) harmitellut sitä, ettïä punnitumpi puhe tahtoo jäädä kaiken kuohunnan jalkoihin. Aivan viime aikoina minulle on lisäksi tullut selväksi, että palstoilla kirjoittaa uskovaisina esiintyvi� ja kenties el�vi�kin henkil�it�, joille vanhoillislestadiolaisuuden el�m� ja erityisesti opetukset kuitenkin ovat tuttuja korkeintaan pintapuolisesti. Taisin t�st� kirjoittaakin muutamia viikkoja sitten, olisiko ollut Hakomaja-foorumille, vai per�ti ns. Mopin palstalle, josta luinkin vasta tapauksesta, ett� vl:n� esiintynyt moni-nimimerkkinen kirjoittaja "paljastui".

Mielest�ni onkin hyv�, ett� on olemassa t�llainen punnitumpi ketju, johon voi tarvittaessa viitata, viel�p� ymp�rist�ss� jossa valvojat voivat poistaa asiaankuulumattomat viestit, jos ne alkavat peitt�� ketjun oleellista sis�lt��.


[quote="Taavetti"]Viestiä kirjoittaessa on käytetty ohjelmaa, joka ei ymmärrä ä ja ö merkkejä. Halusin tietää, mitä tässä on haluttu ilmaista, siksi muokkasin epäselvät merkit ymmärrettäviksi, toivottavasti onnistui. Lisään muokkauksena ja jätän alkuperäisen tekstin näkyville.[/quote]

[quote="vl2003"]"Oikeastaan juuri tässä mainitun kaltaiset väitteet ja niiden ilmeneminen ovat yksi syy, että tämän keskustelun aloitin. On siinä toinenkin syy, mutta siitä joskus tuonnempana.[/quote]


[quote="vl2003"]Minä ja varmasti moni muukin lukija kuulisimme mielellämme, mitä huomioita on kirjoitustesi taustalla.

Ehkäpä sotken nyt tarpeettomasti tähän keskusteluun hieman eri asiaa, mutta sanonpa kuitenkin ajatukseni. Tämä ketju tuntuu tärkeältä muutaman minulle ahaa-elämyksenä valjenneen asian johdosta. Olen (varmastikin monien muiden lailla) harmitellut sitä, että punnitumpi puhe tahtoo jäädä kaiken kuohunnan jalkoihin. Aivan viime aikoina minulle on lisäksi tullut selväksi, että palstoilla kirjoittaa uskovaisina esiintyviä ja kenties eläviäkin henkilöitä joille vanhoillislestadiolaisuuden elämä ja erityisesti opetukset kuitenkin ovat tuttuja korkeintaan pintapuolisesti. Taisin tästä kirjoittaakin muutamia viikkoja sitten, olisiko ollut Hakomaja-foorumille, vai peräti ns. Mopin palstalle, josta luinkin vasta tapauksesta, että vl.nä esiintynyt moni-nimimerkkinen kirjoittaja "paljastui".

Mielestäni onkin hyvä, että on olemassa tällainen punnitumpi ketju, johon voi tarvittaessa viitata, vieläpä ympäristössä jossa valvojat voivat poistaa asiaankuulumattomat viestit, jos ne alkavat peittää ketjun oleellista sisältöä.[/quote]
vl2003
tosi pirteä
 
Viestit: 334
Liittynyt: 09 Touko 2005, 22:25

ViestiKirjoittaja Jaakko » 21 Maalis 2007, 08:55

vl2003 kirjoitti:
Mielest�ni onkin hyv�, ett� on olemassa t�llainen punnitumpi ketju, johon voi tarvittaessa viitata, viel�p� ymp�rist�ss� jossa valvojat voivat poistaa asiaankuulumattomat viestit, jos ne alkavat peitt�� ketjun oleellista sis�lt��.



En tiedä ymmärsinkö oikein, mutta tähän omaa kokemustani. Elämässäni on ollut 2 keskustelupalstaa (tai oikeastaan 3 eli wehan ensimmäinenkin palsta), joista toinen on suomi24.fi:ltä löytyvä vl-palsta ja toinen on tämä palsta. Kokemukseni mukaan voisi karkeasti sanoa yhtenä linjauksena, että suomi24:lla tähän palstaan viittaaminen / linkittäminen on sama asia kuin kertoisi keskustelijalle, että tee parannus. Näin jyrkästi siellä ainakin aikoinaan koettiin asiat, jotka täällä ovat usein esillä ja joista olen ilolla saanut todeta yhdessä veljien ja sisarten kanssa, että näin ne on Jumalan valtakunnassa aina opetettu aivan Raamattua lainaten. Tällä tekstilläni tarkoitan niitä keskusteluja, joissa olin itsekin mukana ja niissä oli mukana joko vl:ksi itseään kutsuvia tai sellaisena esiintyviä. Tätä on kuitenkin turha pohtia ja parempi jättää nettipalstatkin, jos sellaisessa alkaa valvomaan.


On tietysti eri asia, saako puheet vaikuttaa jälkeenpäin. Niinhän käy useinkin ja itsenikin kohdalta muistan näitä monia lähestymisiä, jotka eivät kantaneet heti hedelmää.

Tällaisissa keskusteluissa, joissa on ehkä kyse veljien ja sisarten välisistä keskusteluista ja on herännyt ihmetystä ja kipuilua, on tälläkin palstalla kalliisti neuvottu, että on hyvä lähestyä vaikkapa niitä seurakunnan paimenia kotisiioneissamme. Ei kannata jäädä tänne aivan kuin riitelemään ja väittelemään ja uskotella itselleen ja ehkä kanssakeskustelijoillekin(maailman tavoin), että kyse on vain keskustelusta. Raamattu todistaa hyvin vahvasti, kuinka uskomisen ilo saa näkyä kirkkaimmin siellä, missä veljet ja sisaret kasvotusten kohtaavat ja tukevat toinen toistaan. Tällaisilla anonyymipalstoilla on aivan oikeaa keskustella uskomisenkin asioista ja etenkin tuoda Jumalan terveisiä uskosta osattomille, mutta älköön tällainen koskaan korvatko sitä, mitä mihin yhteyteen meidät on liitetty, kun ne siunaavat kädet ovat laskeneet päällemme kuuluttaen evankeliumin ydinsanomaa.
Jaakko
Valvoja
 
Viestit: 373
Liittynyt: 11 Huhti 2005, 08:37

ViestiKirjoittaja Taavetti » 25 Maalis 2007, 22:49

Lakihengestä ja henkien taistelusta vielä jotakin

Kun joutuu opillisesti ristiriitaiseen tilanteeseen, se kuluttaa uskovaistakin monella tavalla. Olin nuoruudestani alkaen kiinnostuksella lukenut vanhoja uskovaisten kirjoituksia, niistä olin jotakin oppinut elävän uskon vaiheista eri aikoina. Keskustelut muutamien veljien ja sisarten kanssa antoivat myös opillista pohjaa. Se ei kuitenkaan merkinnyt minkäänlaista takuuta siihen, ettei ristiriitaisessa tilanteessa joutuisi harhailemaankin. Opillinen harhailu ei ole ilo missään tilanteessa, päinvastoin se on varsin raskasta ja kuluttavaa. Tuntui että itselleni riittäisi se opillinen tieto, jonka olin saanut omaksua. Kun alkoi tulla ristiriitaisia kyselyjä, olin lopulta itsekin vaikeuksissa, sillä en osannut niihin monimutkaisiin kysymyksiin antaa kysyjille tyydyttäviä vastauksia. Siitä en tähän tämän tarkemmin kirjoita, koska en katso oikeaksi kertoa muiden harhoista, eikä omistakaan kertominen mitenkään ole ilon asia. Sen verran voin kuitenkin kirjoittaa, että oli joitakin sellaisia mielipiteitä, että esimerkiksi television hankkineet on ehdottomasti nopeasti ja ilman ehtoja saatava eroon. Toinen ääripää sanoi, ettei heille saa puhua eikä sanoa mitään. Olin oppinut kuitenkin, ja sen sanoin nopeaa erottamista vaatineelle, että ei suinkaan niin, vaan on syytä ensin yrittää keskustellen avata langenneille uskon ja parannuksen ovea. Kun näiden kahden ääripään kesken lopulta jouduin sisäisesti taistelemaan, ja muutenkin olivat omantunnon asiat jääneet hunningolle, oli lopulta seurauksena uskon kuivaminen. Opilliseen ristiriitaan löytyi lopulta Jumalan johtaman ratkaisu yllättävästi, uskon kuivamisen hoitoon tarvitsin ja sain omistaa armoevankeliumin sovintoraanasta tervehdyttävän Pyhän Hengen lohdutuksen.

Helmikuun 2007 Siionin Lähetyslehden sivuilta 18 -19 kertoi sen lyhyesti, minkä sain silloin aikanaan lukea Päivämiehestä. Mainitun Siionin Lähetyslehden sivulla 18 on sarja erääseen kristittyjen kokoukseen lähetettyjä keskustelu kysymyksiä. Ensimmäisenä on kysymys: Miten on ymmärrettävä Paavalin neuvo 1Tim. 5: 20: ”Nuhtele niitä jotka syntiä tekevät kaikkien kuullen, että muutkin pelkäisivät.” Miten ja kenen kohdalla se on käytännössä sovellutettava? (A. Halttu, Haukipudas.)

Siionin Lähetyslehdessä on vain kysymykset, mutta Päivämiehessä oli kooste vanhasta pöytäkirjasta, joka kertoi käydyn keskustelun puheenvuorojen pääkohdat. Saman pöytäkirjan sain myöhemmin lukea alkuperäisenä eräältä ystävältä lainaamastani kirjasta, jossa oli sidottuna alkuperäiset pöytäkirjat kovien kansien väliin melkein (ellei aivankin) niin pitkältä ajalta, kuin niitä oli alettu julkaista, päättyen jonnekin 1930 luvun loppupuolelle. Kyse oli siis melko vanhasta julkaisusta, se kertoi minulle, ettei syntiin langenneiden nuhteleminen ole niin uusi keksintö, kuin muutamat väittivät.
Päinvastoin oli monilla paikkakunnilla käynyt niin, kun Juhani Raattamaa ja monet vanhat puhujaveljet olivat eläessään varottaneet. Hehän olivat Kristuksen kirkkolaiksi sanotusta evankeliumin kohdasta, että siitä on ainakin kristittyjen hiukan pidemmissä seuroissa saarnattava ainakin kerran, ettei se pääsisi unohtumaan. Joillakin seuduilla sen käytäntö oli unohtunut, vaikka se oli opissa nimellisesti mukana.
Mainitussa pöytäkirjassa keskustelijat yhtyivät ymmärrykseen, että julkisista synneistä voidaan nuhde esittää julkisesti, mutta salaiset synnit hoidetaan Kristuksen kirkkolain mukaisesti.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 28 Maalis 2007, 03:52

Vastoin periaateellisia tapojani ja suosituksiani lyhensin kahta viestiäni tässä keskustelussa, koska niihin oli ajattelemattomuuteni vuoksi lipsahtanut kohtia, jotka saattoi tulkita vain yhteen tiettyyn henkilöön kohdistuvaksi arvosteluksi. Sellainen henkilöön kohdistuva moite ei ollut, eikä saa olla tarkoituksena näin julkisella nettipalstalla.
Viestissäni oli tarkoituksena torjua lähinnä varsinkin Suomi 24 lestadiolaisuus palstalla tavan takaa ilmenevää SRK.n toimintaan kohdistuvaa asiatonta kritisointia. Alkuaan en edes suunnitellut siitä tähän ketjuun kirjoittavani, oli aivan hetken mielijohde niin menetellä.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 28 Maalis 2007, 19:08

Olen tässä aikaisemmin kertonut yhden syyn näihin hatariin kirjoitelmiin. Se syy oli sellainen, että netissä saattaa liikkua kyseleviä nuoria, joilla on tarvetta tietää jotakin ajasta noin 30 vuotta siten ja sen ajan taisteluiden taustoista. En kuvitellut mitään ratkaisevaa pystyväni kertomaan, ajatus oli kuitenkin kertoa muutamia viitteitä siitä, millaista on lakihenki ollut eri vaiheissaan. Samoja pirteitä siitä löytyy vieläkin, mutta nyt en jaksa niistä kirjoittaa vähään aikaan. Olen saanut sen verran siipeeni, että täytyy ottaa jonkun mittainen aikalisä ja yrittää levätä sen aikana.

Kannustimenani kirjoittamiseen oli muisto, miten aikanaan epätoivoisesti etsin tietoa, kun sitä ei tuntunut löytyvän mistään. Ei ole syytä epäillä Jumalan mahdollisuuksia, jos Hän sellaisen haluaa tarjota. Löysinhän minäkin silloin tarvitsemani tiedot aivan yllättäen. Siispä varsinkin nuoret, jotka kipuilette vanhojen teiltä salassa olevien asioiden puutteesta. Niiden tietäminen ei lopultakaan ole tärkeää, tärkeintä on uskoa syntinsä anteeksi Jumalan valtakunnan sovintosaarnasta. Jos joskus jotakin tarvitsette tietää, voitte kysyä, mutta vanhojakaan rippisalaisuuksia ei sovi muistella. Jokaisella on lupa uskoa oman sielunsa autuudeksi. Laki ja lain vaatimukset päättyvät Jumalan valtakunnan rajalle, sen jälkeen alkaa armo ohjaamaan tietämme.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja hannu » 28 Maalis 2007, 19:53

Mielestäsi kirjoituksesi ovat olleet erittäin hyviä. Tuota kohua, joka nousi toisella palstalla en oikein ymmärrä, kun alunperin en yhdistänyt kirjoituksiasi tiettyihin nimimerkkeihin. En ehkä ihan syvällistä analyysia kirjoituksistasi suorittanutkaan. Ymmärrän tunteesi siipeen saamisesta, ja haluan myös suoda aikalisän sinulle.

Jokatapauksessa oikeista asioista ja mielestäni oikeassa hengessä olet kirjoitellut.
hannu
vakiintunut
 
Viestit: 129
Liittynyt: 12 Heinä 2006, 09:53
Paikkakunta: Länsi-Suomi

ViestiKirjoittaja lukkari » 28 Maalis 2007, 22:09

Minä olen tässä viime päivinä hiukan miettinyt noita kaplakoita. Omaani ja Taavetinkin. Emme me ole täydellisiä ja se on ainakin minun kohdallani näkynyt. Asia mistä ollaan oltu huolissaan on varmasti kuitenkin tärkeä. Mielestäni tämän päivän Päivämiehessä sivuttiin sitä. Siikalatvan talvipäivien alustuksessa kannettiin huolta uskon omakohtaisuuden vääränlaisesta korostamisesta. Seurakunnan parjaamisesta juuri tuohon liittyen on ollut merkkejä Kannattaa lukea artikkeli.

Ole Taavetti huoleti. Tämä viestiketju on ollut erittäin hyvä. Näkisin, että nämäkin "kaplakat" voivat omalla tavallaan olla kaikille hyödyksi, jos Jumala suo.
Viimeksi muokannut lukkari päivämäärä 28 Maalis 2007, 23:09, muokattu yhteensä 1 kerran
lukkari
Valvoja
 
Viestit: 553
Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52

ViestiKirjoittaja lukkari » 28 Maalis 2007, 22:34

sen verran tähdennän, että edellä olevasta sai sen käsityksen, että Päivämiehessä olisi mainittu tuo seurakunnan parjaaminen. Niin ei ihan lukenut, lukekaa juttu läpi niin saatte paremman käsityksen.
lukkari
Valvoja
 
Viestit: 553
Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52

ViestiKirjoittaja O.M » 29 Maalis 2007, 12:18

Taavetti kirjoitti:Olen tässä aikaisemmin kertonut yhden syyn näihin hatariin kirjoitelmiin. Se syy oli sellainen, että netissä saattaa liikkua kyseleviä nuoria, joilla on tarvetta tietää jotakin ajasta noin 30 vuotta siten ja sen ajan taisteluiden taustoista. En kuvitellut mitään ratkaisevaa pystyväni kertomaan, ajatus oli kuitenkin kertoa muutamia viitteitä siitä, millaista on lakihenki ollut eri vaiheissaan. Samoja pirteitä siitä löytyy vieläkin, mutta nyt en jaksa niistä kirjoittaa vähään aikaan. Olen saanut sen verran siipeeni, että täytyy ottaa jonkun mittainen aikalisä ja yrittää levätä sen aikana.


Kirjoituksesi ovat olleet hyviä ja historiaa valottavia. Kaiken nykyisyyden takana on historiallinen tapahtumainkulku ja ei siitä ainakaan mitään haittaa ole, jos vähän taustoja tuntee.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Taavetti » 30 Maalis 2007, 08:20

Joskus tuntuu, ettei jaksa kirjoittaa mitään, seuraavassa hetkessä voi tuntua, ettei jaksa pidättää kirjoittamista. Niin kävi miulle, kun eilen aamulla kirjoitin tämäm vlfoorumin toiseen keskusteluun lyhyttä jatkoviestiä, jossa lainasin mutama päivä aikaisemmin kirjoittamaani lyhyttä viestiä. Tuntui että siitä on jotakin kirjoitettava myös tähän keskusteluun. Kun nyt vihdoin tunnen hiukan jaksavani, otin kopion eilisen aamuisesta viestistäni, jonka kopion tähän väliin.

Taavetti kirjoitti:
Kun uskoa tunnustava kertoo viesteissään tai vaikka kasvokkain keskusteluissa kris´tillisyydelle vierasta opetusta omana käsityksenään, on siihen tietysti muutamia erikaltaisiakin syitä. Yksi sellainen voi olla, että hän on äskettäin paranuksen armon saanut, eikä ole vielä saanut oikeaa kristillisyyden opetusta.

Tässä välissä haluan korostaa, että voi olla oikein uskomassa, vaikka ei tietäisi opista mitään muuta, kuin että omistaa kohdalleen syntien anteeksi antamuksen Jumalan valtakunnan sovintosaarnassa.


Tällä en halua kertoa, ettei oppi olisi tärkeä. Oppi on tärkeä taisteluissa sielun vihollisen hyökkäyksiä vastaan. Raamatun sanalla Jeesuskin torjui kiusaajan houkutukset, samalla tavoin mekin saamme tehdä. On kuitenkin tarpeen pitää mielessämme, että emme tarpeetoman tiukalla opillisuudella tukahduta sitä orastavaa kaipausta, jonka näemme etsivillä sieluilla. Ensimmäisenä heille ei tyrkätä oppia, paitsi tietysti torjumaan niitä heidän vääriä käsityksiään, jotka ovat armon kerjäämisen esteenä.


Edelliseen jatkona oli jo eilen aamulla tarkoitus kirjoittaa muistumia, joita kertoivat aikanaan monet sodassa kaatuneen uskovaisen papin, kansanedustajan ja armoitetun puhujan sanomisiksi ja puheissa esille tuomiksi opin käsityksiksi.

Ensinnä mainitun veljen käsitys seurakuntaopista ja lakihengestä. Hän oli joissakin yhteyksissä sanonut, että puhtainkin evankeliumin saarna on väärää oppia, jos se kuulijoihin väärin sovitetaan, siten että sillä heidän väärää oppiaan tuetaan ja väriä pehmikkeitä heidän kainaloidensa alle asetetaan.

Seurakunta opista kertoo eräiden vanhojen, hänen useita saarnojansa kuunnelleiden ja monissa keskusteluissa mukana olleiden muistamana keskusteluna. Oli eräs tunnettu ja lahjakkaana pidetty pappi, joka oli jutellut tähän tapaan: Me molemmat teemme työtä Jumalan kalastajina ja molemmat saamme kaloja, samaa työtä siis teemme.
Vastauksessaan tämä uskovaisten rakastama veli oli vastannut: On siinä kuitenkin yksi ero, kun sinä saat saat kaloja, sinä heität ne pitkin tannerta. Minulla on pieni koppa, jonne saamani kalat laitan.

Se oli ahkeran vapaa-ajan kalastajan hieno kielikuva, joka sen tuntevalle kertoo myös lauseen kertojan seurakuntaopin.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 29 Touko 2007, 07:31

Vanhempia keskusteluja lukiessani sattui silmään Petsorin viesti, joka mahdollisessa tulevassa siivouksessa on vaarassa poistua sen keskustelun mukana. Viestin aihe sopii ja täydentää tätäkin keskustelua, joten otampa talteen tänne.

Petsor
Liittynyt: 26 Syy 2005
Viestejä: 21
Koukkarin Antin kirjassa Päivämies palkan saa s. 85 on aihetta pikkuesikoisten (kyse rauhan sanasta)yhteenliittämiseksi vanhoillislestadiolaisuuteen. Koukkari kirjoitti näin: "Kristuksen seurakunnan velvollisuss on tarkata, ovatko hedelmät parannukseen soveliaita hedelmiä. Eräät erossa olleet tunnustivat avoimesti, että pikkuesikoisuus on eriseura ja sellaisena väärä oppi. Katsomme sen jo vääräksi opiksi, että se on puoltanut eriseuraisuutta muodostamalla erillisen seurakuntayhteyden Kristuksen opista poiketen. -- Suurin mitä syntinen voi sydämmeensä voi saada, on rakkauden lahja. Voiko sellainen opettaa Kristuksen rakkauden käskyä pitämään, joka ei itse sitä pidä? Rikkomus veljellistä rakkautta vastaan on aivan eri asia kuin koko Kristuksen seurakunnan yhteisen rakkauden särkeminen. Kokous päättyi yhdistämisneuvottelujen lopettamiseen. Monet mukana olleista korjasivat asiaa evankeliumilla."

"Monet mukana olleista korjasivat asiaa evankeliumilla.": Tämä kertoo jo paljon miksi rauhan sana on eriseura.

Tähän tähtään että alimmaisella lausella että pikkuesikoisuus kuten myös muutkin esikoisuus 'lahkot' on eriseuroja.

Olen monista paikoista lukenut että vanhoillislestadiolaisuus on se aito lestadiolaisuus, nimikin sanoo että se on vanha se aito. ja kaikki eriseurat syntyvät kun seurakunnan yhteinen rakkaus ei kaikkien kesken pysy kunnossa.

Näin olen tämän ainakin oppinut.

Itsekin VL

ps. eikö tämä ole pelkästään VL keskustelupalsta
_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 19 Heinä 2007, 09:38

Eräs lakihenkisyyteen usein kuuluva piirre on tullut mieleeni muiden keskustelujen yhteydessä. Usein he itse tuntevat onnistuneensa kohtuullisen hyvin. Se ilmenee esimerkiksi sanonnoista: En ole tehnyt mitään pahaa. Tai muista sen suuntaisista ilmauksista. Ilmenee myös eriasteista, useimmin erittäin ankaraa, jatkuvaa kiukkua heitä kohtaan, jotka asianomainen katsoo vikaan menneiksi. Mieluummin he levittävät julkisiksi sellaistakin, joka on ollut vähemmän julkista.

Kun vapaat armolapset pyrkivät hiljaisesti sopimaan sellaisia tapahtumia, jotka eivät ole julkisuutta vielä saaneet, lakihengen täyttämä räväyttää sen mahdollisimman julkiseksi. Sekoitetaan kaksi asiaa, Jumalan armo opettaa sopimaan tapahtumia siinä laajuudessa, missä se on tapahtunut tai tieto levinnyt, mutta ettei tietoa levitetä tarkoituksellisesti enempää, kuin Kristuksen kirkkolain toimenpiteet edellyttävät. Lakihenki usein pyrkii vahvistamaan omaa onnistumistaan, levittämällä toisten salaisia rikkomuksia julkisuuteen.

Huom. korjasin muutamia lyöntivirheitä
Viimeksi muokannut Taavetti päivämäärä 21 Heinä 2007, 12:09, muokattu yhteensä 1 kerran
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja timoteus » 21 Heinä 2007, 09:16

Taavetti kirjoitti:Eräs lakihenkisyyteen usein kuuluva piirre on tullut mieleeni muiden keskustelujen yhteydessä. Usein he itse tuntevat onnistuneensa kohtuulliden hyvin. Se ilmenee esimerkiksi sanonnoista: En ole tehnyt mitään pahaa. Tai muista sen suntaisista ilmauksista. Ilmenee myös eriasteista, useimmin erittäin ankaraa, jatkuvaa kiukkua heitä kohtaan, jotka asianomainen katsoo vikaan menneiksi. Mieluummin he levittävät julkisiksi sellaistakin, joka on ollut vähemmän julkista.

Kun vapaat armolapset pyrkivät hiljaisesti sopimaan sellaisia tapahtumia, jotka eivät ole julkisuutta vielä saaneet, lakihengen täyttämä räväyttää sen mahdolisimman julkiseksi. Sekoitetaan kaksi asiaa, Jumalan armo opettaa sopimaan tapahtumia siinä laajuudessa, missä se on tapahtunut tai tieto levinyt, mutta ettei tietoa levitetä tarkoituksellisesti enempäää, kuin Kristuksen kirkkolain toimenpiteet edellyttävät. Laskihenki usein pyrkii vahvistamaan omaa onnistumistaan, levittämällä toisten salaisia rikkomuksia julkisuuteen.


Hyvä kirjoitus joka kannattaa painaa mieleen. Olen samaa mieltä taavetin kanssa tässä asiassa.
timoteus
vakiintunut
 
Viestit: 146
Liittynyt: 01 Kesä 2006, 10:07

Taavetti

ViestiKirjoittaja anne » 21 Heinä 2007, 09:59

Taavetti kirjoittaakin ymmärtäväisesti eikä liian mustavalkoisesti.
anne
perehtynyt
 
Viestit: 78
Liittynyt: 27 Syys 2005, 19:46

EdellinenSeuraava

Paluu Uskonvanhurskaus



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron