Mitä on lakihenkisyys?

Elävä usko vanhoillislestadiolaisesta näkökulmasta.


ViestiKirjoittaja Taavetti » 01 Elo 2007, 19:22

Laki, siis Mooseksen kautta annettu laki vaatii ehdotonta ja täydellsitä suorittamista, mutta se vaatii sen ihmiseltä itseltään. Edes hivenen vertaa ei Mooseksen kautta annettu laki anna voimaa sen määräysten täyttämiseen, ei edes niin sanotun kolmannen käytön, eli ohjeellisen käytön kyseessä ollen. Siksi se ei ole armon alla oleville tarkoitettu, mutta sen tehtävä on vain herättää synnin unessa nukkuvia ja ajaa heitä Kristuksen luokse armahdettavaksi.

-Kristuksen laki, armon laiksikin sanottu, myös rakkauden lakina tunnettu, on armon ja anteeksiantamuksen sanomaa. Kristuksen laki on täydellisyyden laki, se on evankeliumin voimaa sovintosaarnan alla omistettuna. Sisällöllisesti se on vielä tarkempi, kuin konsaan Mooseksen laki, mutta armon voima tulee sen omistajalle voimaksi ja opastajaksi.

Ainakin Matti Suo vertasi Mooseksen lain valoa kuun valoon, mutta armon valoa hän vertasi auringon valoon. Mooseksen laki heijastaa vain kalpeana sitä valoa, jonka se on saanut auringosta. Siitä opetti aikanaan myös apostoli Paavali, jos löydän kohdan, tuon sen tähän muokkauksena loppuun.

Seuraava on eri kohta kuin se, jonka lupasin tänne kopioida. Kaiken olennaisen tämäkin kertoo hänelle, joka sen ymmärtää. Toisessa yhteydessä olen joku aika sitten tämänkin tälle palstalle kopioinut, olkoon nyt toinenkin kerta.

Kirje Titukselle 2
9 Neuvo palvelioita isännillensä alamaiset olemaan, ja kaikissa kelvolliseksi, ei vastaan sanojat,
10 Ei pettäväiset, vaan kaiken hyvän uskollisuuden näyttäväiset, että he Jumalan meidän Vapahtajamme opin kaikissa kaunistavat.
11 Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt.
12 Joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään,

13 Ja odottamaan autuaallista toivoa, ja suuren Jumalan ja meidän Lunastajamme Jesuksen Kristuksen ilmestystä,

Löytyi myös aluksi aikomani, se kertoo hiukan eri asioista, sinänsä tarpeellisista. Korostan sitä kohtaa, josta Matti Suo muiden kohtien ohella vertauksensa otti.


1. Korinttolaiskirje 15
36 Sinä tomppeli! Se, minkä sinä kylvät, ei tule eläväksi, ellei hän (ensin) kuole.
37 Ja jonka sinä kylvät, ei se ole se ruumis, joka tuleva on, vaan paljas jyvä, nimittäin nisun jyvä eli joku muu.
38 Mutta Jumala antaa hänelle ruumiin niinkuin hän tahtoi, ja kullekin siemenelle oman ruumiinsa.
39 Ei kaikki liha ole yhtäläinen liha; vaan toinen on ihmisten liha, toinen on karjan liha, toinen on kalain, toinen on lintuin;
40 Ja ovat taivaalliset ruumiit ja maalliset ruumiit; mutta toinen kirkkaus on taivaallisilla ja toinen maallisilla.
41 Toinen kirkkaus on auringolla ja toinen kirkkaus kuulla, ja toinen kirkkaus tähdillä; sillä yksi tähti voittaa toisen kirkkaudessa.
42 Niin myös kuolleitten ylösnousemus: se kylvetään turmeluksessa ja nousee ylös turmelematoin,
43 Se kylvetään huonona ja nousee ylös kunniassa, se kylvetään heikkoudessa ja nousee ylös väkevyydessä,
44 Se kylvetään luonnollinen ruumis ja nousee hengellinen ruumis. Meillä on luonnollinen ruumis, on myös hengellinen ruumis.
45 Niinkuin myös kirjoitettu on: ensimäinen ihminen Adam on tehty eläväksi sieluksi, ja viimeinen Adam eläväksi tekeväiseksi hengeksi.
46 Mutta hengellinen ei ole ensimäinen, vaan luonnollinen, senjälkeen hengellinen.
Viimeksi muokannut Taavetti päivämäärä 04 Elo 2007, 14:55, muokattu yhteensä 1 kerran
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja O.M » 04 Elo 2007, 14:23

Siitä Yksimielisyyden ohjeen sovinnon kaavasta: En tiedä, miten vl-jumaluusoppineet asiaa perustelevat, mutta yritän perustella asian itse, käyttäen apuna Reinikaisen teosta Usko ja Jumalan sana.

1. Me uskomme, opetamme ja tunnustamme: Vaikka Kristus on vapauttanut oikein uskovat, todella Jumalan puoleen kääntyneet ihmiset lain kirouksesta ja pakosta, ei näiden silti ole määrä olla ilman lakia, vaan Jumalan Poika on lunastanut heidät juuri sitä varten, että he syventyisivät siihen päivin ja öin (Ps. 119:1). Eiväthän esivanhempamme eläneet ilman lakia edes ennen lankeemusta, vaan Jumalan laki oli kirjoitettu heidänkin sydämeensä, koskapa heidät oli luotu Jumalan (1 Moos. 1:27) kuvaksi.


Tuo ei pidä paikkaansa Raamatun perusteella. Paavali kirjoittaa, Gal.3:

"24 Niin on laki ollut meidän opettajamme Kristuksen tykö, että me uskon kautta vanhurskaaksi tulisimme.
25 Mutta sitte kuin usko tuli, niin emme enempi ole sen opettajan alla."


Kun usko tulee, lain tehtävä päättyy. Ps.119:1 ei välttämättä kerro uskovaisesta ihmisestä, jolle laki on ojennusnuora. Vaikka se kertoisi uskovaisesta ihmisestä, se ei silti merkitsisi välttämättä suinkaan Mooseksen laissa elämistä edes lakia ojennusnuorana pitäen, vaan hengen laissa elämistä.

2. Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että lakia on tunnollisesti saarnattava, ei ainoastaan epäuskoisille ja paatuneille, vaan myös oikeauskoisille, vilpittömästi kääntyneille, uudestisyntyneille, uskosta vanhurskautetuille ihmisille.

3. Vaikka he näet ovat uudestisyntyneitä, "mielensä hengeltä uudistuneita", ei uudestisyntyminen ja (Ef. 4:23) uudistus ole tässä maailmassa täydellistä vaan vasta alullaan. Uskovaisten "mielen henki" on alituisessa taistelussa lihaa eli meihin koko elämän ajaksi piintynyttä turmelusta vastaan. Tämä vanha Aadam, joka yhä vielä on ihmisen järkeen, tahtoon ja kaikkiin kykyihin piintyneenä, olisi alttiisti ryhtymässä ihmisten uskollisuudessaan keksimiin ja itse valitsemiin jumalanpalvelusmenoihin; siksi on välttämätöntä, että Herran laki aina loistaa meille. Vanha Aadam ei saa noudattaa omaa tahtoaan, vaan se on sekä lain kehotuksin ja uhkauksin että myös rangaistuksin ja kärsimyksin pakotettava seuraamaan Hengen johdatusta ja antautumaan hänen vangikseen (1 Kor. 9:27; Room. 6:12; Gal. 6:14; Ps.119:1; Hepr. 13:21).


Toki on totta, että uskovaisessa ihmisessä vaikuttaa kaksi osaa. Vanha osa eli oma liha himoitsee syntiin. Uusi ihminen eli Jumalan Pyhä Henki himoitsee Hengen hedelmiin. Kyse on vain siitä, että uusi ihminen ei tarvitse lakia ojennusnuorakseen ja vanha ihminen ei tee hyviä töitä edes laki ojennusnuoranaan. Nuo kohdat eivät puhu lainkaan laista ojennusnuorana.

Ef.4:
"22 Niin pankaat pois vanha ihminen, jonka kanssa te ennen vaelsitte, joka himoin kautta eksyksissä itsensä turmelee;
23 Mutta uudistakaat teitänne teidän mielenne hengessä,
24 Ja pukekaat päällenne uusi ihminen, joka Jumalan jälkeen luotu on, totisessa vahurskaudessa ja pyhyydessä.


--> Tuossa puhutaan lihan töiden kuolettamisesta Hengen miekalla eli Jumalan sanalla. Pois paneminen on evankeliumin kohdalleen uskomista.

"Vaan minä kuritan ruumistani ja painan sitä alas, etten minä, joka muille saarnaan, itse hyljättäväksi tulisi" (1. Kor.9:27).
"Niin älkäät salliko synnin vallita kuolevaisessa ruumiissanne, niin että te häntä kuulisitte hänen himoissansa" (Room.6:12).
"Mutta pois se minusta, että minä muusta kerskaisin, vaan ainoastansa meidän Herran Jesuksen Kristuksen rististä, jonka kautta maailma minulle ristiinnaulittu on ja minä maailmalle" (Gal.6:14).
"Saattakoon teidät kaikessa hyvässä työssä toimellisiksi, tekemään hänen tahtoansa jaa tehköön teissä, mitä hänen edessänsä otollinen on, Jesuksen Kristuksen kautta, jolle olkoon kunnia ijankaikkisesta ijankaikkiseen, amen!" (Hepr.13:21.)

--> Sama homma. Lailla ei uudessa kuuliaisuudessa ole osaa eikä arpaa, vaan Henki sotii lihaa vastaan ja liha Henkeä vastaan. Evankeliumi on 'hengen laki', joka selvästi erotettava 'Mooseksen laista'.

"Autuaat ovat ne, jotka viattomasti elävät, ja jotka Herran laissa vaeltavat" (Ps.119:1).

--> Tätä kohtaa Reinikainen ei käsittele. Mielestäni tuossa ei välttämättä puhuta lainkaan syntisen vanhurskauttamisesta eikä Hengen hedelmistä, vaan todetaan, että jos joku koko lain pitää, hän tulee autuaaksi. Jaakob toteaa siitä vähän tylysti, Jaak.2:

"Sillä jos joku koko lain pitää, ja rikkoo yhdessä, hän on vikapää kaikissa" (Jaak.2:10).

4. Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että lain teot on osattava erottaa Hengen hedelmistä. Lain mukaisia tekoja on katsottava ja sanottava lain teoiksi niin kauan kuin yksinomaan rangaistuksesta muistuttaminen ja Jumalan vihan uhka puristaa ne esiin ihmisestä.


Tähän neloskohtaan voin uskoakseni yhtyä täysin. Kohta on kuitenkin varsin erikoinen Sovinnon kaavan kokonaisuutta ajatellen, sillä vähän väliä näyttää menevän laki (Mooseksen laki) ja evankeliumi (hengen laki) sekaisin.

5. Hengen hedelmiä ovat sitä vastoin ne teot, joita uskovissa asuva Jumalan Henki saa aikaan uudestisyntyneiden välityksellä. Niitä uskovaiset tekevät uudestisyntyneinä vapaaehtoisesti, ikään kuin eivät olisi edes kuulleet mistään käskystä, uhkauksesta tai palkinnosta. Tällä tavoin Jumalan lapset (Ps. 119:1) "elävät Jumalan laissa" ja vaeltavat sen mukaan. Pyhä Paavali kutsuu lakia Kristuksen laiksi ja mielen laiksi. Silti Jumalan lapset eivät ole lain alla, vaan armon alla (Room. 7:25; Room. 8:7).


Tässä kohdassa kaavaa sekoitetaan laki (Mooseksen laki/kaikkien ihmisten sydämen tauluihin kirjoitettu laki) ja evankeliumi (hengen laki). Kohdat nimittäin eivät puhu laista, vaan Pyhästä Hengestä kristityn kotiopettajana.

"Minä kiitän Jumalaa Jesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta. Niin minä itse palvelen nyt mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia." (Room.7:25.)
"Että lihan halu on viha Jumalaa vastaan, ettei se ole Jumalan laille kuuliainen, sillä ei se voikaan" (Room.8:7).

6. Laki on siis yhä vielä yksi ja sama laki niin katuville kuin paatuneillekin, niin uudestisyntyneille kuin uudestisyntymättömillekin, sillä se on Jumalan muuttumaton tahto. Ero on kuuliaisuudessa eli pelkästään ihmisissä. Uudestisyntymätön tottelee lakia pakosta, vastahakoisena - ja niin täyttää lain vaatimuksia vielä uudestisyntynytkin, sikäli kuin hän on lihaa. Mutta uskova, sikäli kuin on uudestisyntynyt, tekee alttiisti ja vailla pakkoa sellaista, mitä ei mikään lain uhkaus ikinä saisi häntä tekemään.


On totta, että kumpikaan, laki eikä evankeliumi, opeta tekemään huorin. Noiden kahden opettajan opetustarkkuudessa on kuitenkin eroja. Lain mukaan voi kokeilla rajojaan esim. juuri huoruuden synnin kohdalla, kunhan pitää huolen, ettei lankea. Armo on tarkempi opettaja, eräänlainen ennakoivan ajon opettaja, joka kehottaa pitämään turvaväliä. Apostoli Pietari ilmaisee asian näin:

"Rakkaat veljet! minä neuvon teitä, niinkuin outoja ja muukalaisia: välttäkäät lihallisia himoja, jotka sotivat sielua vastaan" (1. Piet.2:11).

Laki on ns. karttakeppiopettaja, joka pienimmästäkin rikkeestä näpäyttää sormille ja lujaa. Armo taas tarkkuudestaan huolimatta ei vaadi ainuttakaan onnistumista. "Armon voima meitä kantaa, kunnes pääsemme perille", saarnataan monesti vl-seuroissa.

Negativa
Väärä oppi

Edellä sanotun perusteella me hylkäämme vahingollisena, kristillisen siveellisyyden ja oikean jumalisuuden vastaisena sellaisen harhaopin, jonka mukaan lakia ei edellä selostetulla tavalla pitäisi saarnata kristityille, oikein uskoville, vaan ainoastaan epäuskoisille, paatuneille jumalattomille.


Raamattu on tuosta eri mieltä.

"Sillä Kristus on lain loppu, jokaiselle uskovaiselle vanhurskaudeksi" (Room.10:4).

Se, miten toisten uskovaisten/seurakunnan neuvot asettuvat evankeliumin kokonaisuuteen, selittyy mielestäni niin, että Pyhä Henki opettaa kristittyä paitsi kristityn omassatunnossa, myös toisten uskovaisten ja seurakunnan kautta. Näin ollen neuvot ovat osa evankeliumin kokonaisuutta eli hengen lakia. Ne eivät velvoita ulkoisena pakkona, vaan sisäisenä haluna tai velvollisuudentunteena. Niiden tehtävä on todella toimia vain neuvoina, joilla kristitty voi välttää tilanteita, joissa joutuu helposti syntiin. Mielestäni Taavetin esille ottama vertaus kuun ja auringon valosta on kuvaava. Laki (kuunvalo) paljastaa huoruuden synniksi, mutta evankeliumi (auringonvalo) paljastaa lyhytnäköiseksi jo kiusauksiin hakeutumisen.

Lain kolmas käyttö on syvimmiltään liittynyt kuulemma kaikkiin kristillisyyden eriseuroihin tavalla tai toisella. Luulen, että se johtuu siitä, että ilman Henkeä elävä ihminen tarvitsee lain. Nämä nyt ovat yhden "kotiteologin" ajatuksia, jolta tosin puuttuvat ne teologian opinnot.

------

Korjaukset: näppäilyvirheitä.
Viimeksi muokannut O.M päivämäärä 04 Elo 2007, 16:39, muokattu yhteensä 1 kerran
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Taavetti » 04 Elo 2007, 15:08

Edellisessä veljen kirjoittamassa viestissä oli lainaus Paavalilta, jossa apostoli toteaa, että Kristus on lain loppu jokaisella uskovaiselle. Niin se onkin, toteaahan apostoli toisessa kohdassa:

1. kirje Timoteukselle 1
5 Mutta käskyn päätös on rakkaus puhtaasta sydämestä, ja hyvästä omastatunnosta, ja vilpittömästä uskosta.
6 Joista muutamat ovat hairahtuneet ja ovat turhiin jaarituksiin kääntyneet,
7 Ja tahtovat lainopettajat olla, ja ei ymmärrä, mitä he puhuvat eli päättävät.
8 Mutta me tiedämme lain hyväksi, jos se oikein käytetään,
9 Tietäen sen, ettei vanhurskaalle ole laki pantu, vaan väärille ja tottelemattomille, jumalattomille ja syntisille, pakanallisille ja kelvottomille, isänsä tappajille ja äitinsä tappajille, miehentappajille,
10 Huorintekiöille, miesten kanssa makaajille, ihmisten varkaille, valehtelijoille, valapattoisille, ja mitä muuta senkaltaista sitä terveellistä oppia on:

11 Autuaan Jumalan kunniallisen evankeliumin jälkeen, joka minulle uskottu on.

Kun näihin vertaa, että sama apostoli Paavali kirjoitti joskus melkoisen raskaita nuhteita joihinkin seurakuntiin. Uskovaisille apostoli ne enimmät kirjoitti, mutta ei siis kirjoittanut uskovaisille lain sanoja, vaan evankeliumiin sisältyviä neuvoja. Tämä tieto kumoaa saumattomasti väitteet, joita saa tämän tästä lukea ja kuulla, ettei neuvot sisältyisi evankeliumin kokonaisuuteen. Kuitenkin Pietarin Tiberiaan rannassa saaman tehtävän mukaan, ensin ruoka, sitten kaitsenta (evankeliumin neuvot) ja vielä sen jälkeen ruoka, eli lohdutuksen ja rohkaisun sanat.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 19 Elo 2007, 18:39

Kuuntelin iltapäivän seurapuheen Helsingistä, siinä oli tekstinä kertomus Hiskiasta. Hiskiahan rukoili hätääntyneenä, kun profeetta toi viestiä, että toimita talosi, sinun pitää kuolla, eikä elää- Hiskian rukous oli kuitenkin outo, hän kehui sinä itseään: Muista Herra, miten olen Sinun edessäs vakaalla sydämellä vaeltanut. Selvä lakihenki siinä ilmaisee itseään oman kilvoituksen onnistumisen muodossa. Saman sisältöinen oli fariseuksen rukous Jeesuksen kertomuksessa, oman hyvyyden kertomista Jumalalle. Sellainen ei ole oikea rukous Jumalan edessä, eikä sitä kauan kuunnellut Jumalan profeettakaan. Hiskian katkerasta itkusta huolimatta profeetta lähti pois. Siinä on selvä ja raamatullinen kertomus tilanteesta, jolloin seurakunta vaikenee katumattoman pyynnön edessä.

Kotiin asti ei Jesaja kuitenkaan ehtinyt, hänelle tuli sanoma, että käänny takaisin, ja niin profeetta palasi Hiskian luokse. Nyt oli kuninkaan kohdalla tilanne muuttunut ja Jesaja saattoi sanoa hänelle vapauttavat sanat: Ei sinun tarvitse kuolla, sinulle Jumala antaa lisää elinpäiviä.

2. Kuninkaiden kirja 20
1 Silloin sairasti Hiskia kuolemallansa, ja propheta Jesaia Amotsin poika tuli hänen tykönsä ja sanoi hänelle: näin sanoo Herra: toimita talos, sillä sinun pitää nyt kuoleman ja ei elämän.
2 Mutta hän käänsi kasvonsa seinän puoleen, rukoili Herraa ja sanoi:
3 Oi, Herra! muista että minä olen uskollisesti ja vaalla sydämellä vaeltanut sinun edessäs ja tehnyt, mikä sinulle otollinen ollut on! Ja Hiskia itki hartaasti.
4 Mutta kuin Jesaia ei ollut vielä puoli kaupunkiin käynyt ulos, tuli Herran sana hänen tykönsä ja sanoi:
5 Palaja ja sano Hiskialle, kansani päämiehelle: näin sanoo Herra sinun isäs Davidin Jumala: minä olen kuullut sinun rukoukses ja nähnyt sinun kyyneles: katso, minä parannan sinun: kolmantena päivänä pitää sinun menemän ylös Herran huoneesen.
6 Ja minä lisään sinun ikääs viisitoistakymmentä ajastaikaa, ja vapahdan sinun ja tämän kaupungin Assyrian kuninkaan kädestä, ja varjelen tämän kaupungin minun tähteni ja minun palveliani Davidin tähden.

Vakuudeksi armostaan Jumala lupasi merkin, että auringon varjo kulkee takaperin Ahaksen säijerissä, eli aurinkokellossa. Seuraavissajakeissa ilmenee myös Hiskian väärän hengellisyyden laji, sisäinen paisuminen ja sen hoitamisen vertauskuva.

7 Ja Jesaia sanoi: tuokaat minulle fikunarypäle. Ja he toivat ja panivat paisuman päälle, ja hän tuli terveeksi.
8 Hiskia sanoi Jesaialle: mikä merkki siihen on, että Herra minun parantaa, ja että minun pitää menemän kolmantena päivänä Herran huoneesen?
9 Jesaia sanoi: sinä saat tämän merkin Herralta, että Herra tekee mitä hän sanonut on. Pitääkö varjon käymän kymmenen piirtoa edeskäsin, taikka kymmenen piirtoa takaperin?
10 Ja Hiskia sanoi: se on keviä, että varjo käy edeskäsin kymmenen piirtoa: ei, mutta että hän kävis kymmenen piirtoa takaperin.
11 Niin rukoili Jesaia Herraa, ja hän veti varjon kymmenen piirtoa takaperin, jotka hän oli käynyt edeskäsin Ahaksen säjärissä.

Näitä ajatuksia tuli mieleeni, kun kuuntelin saarnaa Helsingistä. Nämä muistikuvat eivät ole saarnan referiointia, en tehnyt siitä muistiin panoja. Nämä ovat vain niitä mietteitä, joita minulle tuli saarnan ohessa ja sen jälkeen.

Kun Hiskian lakihenki ilmeni itsensä kiittämisenä, kuningas Daavidin lakihenki ilmeni aivan toisella tavalla. Daavid langetti Mooseksen lakia ankaramman rangaistuksen, eli karitsan varastamisesta kuolemantuomion varkaalle. Daavidkin sai parannuksen armon profeetta Naatanin puhuttelussa.

Toisin oli kuningas Saulin laita, hän puolusteli sitä, että oli menetellyt vastoin profeetan kautta saamaansa Jumalan ilmoitusta. Niinpä Jumalan mies (Samuel?) joutui sanomaan Saulille ankaran tuomion: Koska sinä olet hyljännyt Herran sanan, on Herrakin hyljännyt sinut, sinä et enää saa olla kuninkaana Israelissa.
Saulin lakihenki tulee esille monella tavalla, yksi tunnetuimmista on, ettei hän luvannut väsyneen ja nälkäisen kansan syödä eikä levätä ja uhkasi hiukan hunajaa maistanutta poikaansa Joonatania kuolemalla. Kopioin vain osan teksteistä, lukekaa lisää Samuelin kirjasta, on melko mielenkiintoista.

Samuelin kirjasta 14 luvusta
24 Ja kuin Israelin miehet olivat väsyneet sinä päivänä, vannotti Saul kaiken kansan, ja sanoi: kirottu olkoon jokainen, joka syö jotakin ehtooseen asti, että minä kostaisin vihollisilleni. Ja koko kansa ei syönyt mitäkään.
25 Ja kaikki kansa tuli metsään, ja siellä oli hunajaa kedolla.
26 Kuin kansa tuli metsään, katso, silloin vuosi siellä hunajaa, mutta ei yksikään ottanut sitä kädellänsä suuhunsa; sillä kansa pelkäsi valaa.
27 Mutta Jonatan ei kuullut isänsä vannottaneeksi kansaa, hän ojensi sauvansa joka hänen kädessänsä oli, ja satutti pään hunajaläjään, ja pisti kätensä suuhunsa, niin hänen silmänsä valpauntuivat.
28 Silloin vastasi yksi kansasta ja sanoi: isäs vannotti kovasti kansaa, ja sanoi: kirottu olkoon jokainen, joka jotakin syö tänäpänä. Ja kansa oli väsyksissä.
29 Ja Jonatan sanoi: minun isäni on turmellut maan: katsos, kuinka minun silmäni vilpauntuivat, että minä tästä jotakin maistoin.

Edelleen Samuelin kirjasta 15 luvusta.
11 Minä kadun, että minä olen tehnyt Saulin kuninkaaksi, sillä hän on luopunut minusta ja ei täyttänyt minun sanojani; ja Samuel vihastui ja huusi Herran tykö kaiken sen yön.
12 Ja Samuel nousi varhain huomeneltain kohtaamaan Saulia, ja Samuelille oli sanottu Saulin tulleeksi Karmeliin, ja panneeksi voiton merkin, ja vaeltaneeksi ympäri, ja tulleeksi Gilgaliin.
13 Kuin Samuel tuli Saulin tykö, sanoi Saul hänelle: siunattu ole sinä Herralta; minä olen täyttänyt Herran sanan.
14 Samuel vastasi: mikä siis on tämä lammasten määkynä minun korvissani ja karjan ammuminen, jonka minä kuulen?

15 Saul sanoi: Amalekilaisilta ovat he ne tuoneet; sillä kansa säästi parhaita lampaista ja karjasta, Herran sinun Jumalas uhrin tähden; ne muut olemme me hävittäneet.
16 Mutta Samuel sanoi Saulille: salli, että minä sanon sinulle, mitä Herra on puhunut minun kanssani tänä yönä. Hän sanoi hänelle: puhu!
17 Samuel sanoi: eikö se näin ole? Kuin sinä olit vähäinen sinun silmäis edessä, tulit sinä Israelin sukukuntain pääksi, ja Herra voiteli sinun Israelin kuninkaaksi.
18 Ja Herra lähetti sinun matkaan ja sanoi: mene ja tapa ne syntiset Amalekilaiset ja sodi heitä vastaan, niinkauvan että hukutat heidät.
19 Miksi et kuullut Herran ääntä? mutta annoit itses saaliin puoleen ja teit pahoin Herran silmäin edessä?
20 Niin sanoi Saul Samuelille: minä olen kuitenkin kuullut Herran äänen ja olen vaeltanut sitä tietä, kuin Herra minun lähetti: minä olen tuonut tänne Agagin Amalekilaisten kuninkaan ja surmannut Amalekilaiset.
21 Mutta väki on ottanut saaliista, lampaita ja karjaa: ne parhaat kirotuista, uhrataksensa Gilgalissa Herralle sinun Jumalalles.

22 Mutta Samuel sanoi: kelpaako Herralle paremmin polttouhri ja uhri, kuin että sinä kuulisit Herran äänen? Katso, kuuliaisuus on parempi kuin uhri, ja totella parempi kuin oinasten lihavuus.
23 Sillä tottelemattomuus on noituuden synti, ja vastahakoisuus on taikaus ja epäjumalan palvelus: ettäs siis olet hyljännyt Herran sanan, on hän sinun myös hyljännyt, ettei sinun silleen pidä kuningasna oleman.

24 Niin sanoi Saul Samuelille: minä olen syntiä tehnyt rikkoissani Herran käskyn ja sinun sanas; sillä minä pelkäsin kansaa ja kuulin heidän äänensä.
25 Anna siis nyt minulle tämä synti anteeksi, ja palaja minun kanssani, että minä kumartaisin ja rukoilisin Herraa.
26 Samuel sanoi Saulille: en minä palaja sinun kanssas; sillä sinä olet hyljännyt Herran sanan, ja Herra on myös sinun hyljännyt, niin ettei sinun pidä oleman Israelin kuninkaana.
27 Kuin Samuel käänsi itsensä menemään pois, otti hän hänen hameensa liepeestä kiinni, ja se repesi.
28 Niin sanoi Samuel hänelle: Herra on tänäpänä repinyt Israelin valtakunnan sinulta ja antanut sen lähimmäiselles, joka parempi on sinua.
29 Ja Israelin sankari ei valehtele eikä kadu; sillä ei hän ole ihminen, että hän katuis.
30 Mutta hän sanoi: minä olen syntiä tehnyt. Tee siis minulle nyt kunnia minun kansani vanhimpain edessä ja Israelin edessä ja palaja minun kanssani, että minä kumartaen rukoilisin Herraa sinun Jumalaas.
31 Ja Samuel käänsi itsensä ja seurasi Saulia; ja Saul rukoili Herraa.
32 Ja Samuel sanoi: antakaat Agagin tulla minun tyköni, Amalekilaisten kuninkaan. Ja Agag tuli rohkiasti hänen eteensä ja sanoi: totisesti kuoleman katkeruus on paennut.
33 Samuel sanoi: niinkuin sinun miekkas on tehnyt vaimot lapsettomaksi, niin pitää myös sinun äitis vaimoin seassa lapsetoin oleman; niin Samuel hakkasi Agagin kappeleiksi Herran edessä Gilgalissa.
34 Ja Samuel meni Ramaan, mutta Saul meni huoneeseensa Saulin Gibeaan.
35 Ja ei nähnyt Samuel enää Saulia kuolemapäivään asti; sillä Samuel murehti Saulia, että Herra oli katunut asettaneensa hänen Israelin kuninkaaksi.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 29 Elo 2007, 19:52

Sitäkin on keskusteltu, miten neuvon sanat on uskovaiselle sanottava, jos kerran lakia ei kuulu saarnata, eikä lain töihin uskovaista kehottaa. Jeesus opetti lähestymään rikkonutta veljeä rakkaudella, kuten voimme lukea Kristuksen kirkkolaiksi sanotussa rakkauden ohjeessa. Apostolit monissa kirjoituksissaan vahvistivat ja täsmensivät sitä ohjetta. Kun eräässä yhteydessä olin poiminut apostolien ohjeita, sain vastaukseksi, etteivät ne ole armoneuvoja, vaan armoneuvot ovat sana ja sakramentit, sekä evankeliumin julistaminen. Siis kristillisessä kielenkäytössä armon välineiksikin tai armon välikappaleiksikin kutsutut ja sellaisina tarpeelliset toimenpiteet.

Tällaisista vastauksista on ainakin sellainen hyöty, että ne panevat etsimään vastauksia Raamatusta. Tänä aamuna niin menettelin, ajan vähäisyys kuitenkin keskeytti alkuunsa, vaikka jotakin olin asian tiimoilta löytänytkin. En armoneuvoista, vaan neuvon sanojen kuulumisesta evankeliumin kokonaisuuteen. Sitähän on joissakin yhteyksissä väitetty SRK.n keksimäksi uudeksi opiksi. Aivan uutta se ei kuitenkaan ole, sillä tietämäni mukaan pääasiassa Lutherin laatimassa Biblianrekisterissä siitä selvin sanoin kirjoitetaan.

Hakusanoilla Nuhdellus, Nuhteleminen, löytyy seuraavanlaista tekstiä:

Sitä tulee papin tehdä. 2Tim. 4:2, Tiit. 1:9, 1Tim. 5:1. 2, 20, 2Tim. 2:24, 25. Evankeliumi on neuvo ja varoitus sana, Hebr. 13: 22. Veljellinen nuhteleminen ja varoitus, 3Moos. 19:17, Ps 141: 5, San.l. 9:7, 8, 12:1. 15:32, 17:10, 27:5, 28:23, 29:1, Hoos 4:4, lisäksi mainitaan kohta Siirakin kirjasta ja lukuisat Uuden testamentin kohdat. Katsokaa itse ne Biblian rekisteristä.

Näillä vähäisillä riveillä haluan osoittaa, ettei neuvojen kuuluminen evankeliumin kokonaisuuteen ole uusi keksintö. Sitä opetti Jeesus Pietarille Tiberiaan meren rannalla, kun ensin kolmesti kysyi Pietarin rakkautta Vapahtajaa kohtaan ja antoi ohjeen heikkojen uskovaisten hoitamiseen: Ruoki, kaitse, ruoki Minun Karitsoitani /lampaitani, eli siis armosta uskovaisia Jumalan lapsia.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja O.M » 29 Elo 2007, 23:44

Taavetti kirjoitti:Sitä tulee papin tehdä. 2Tim. 4:2, Tiit. 1:9, 1Tim. 5:1. 2, 20, 2Tim. 2:24, 25. Evankeliumi on neuvo ja varoitus sana, Hebr. 13: 22. Veljellinen nuhteleminen ja varoitus, 3Moos. 19:17, Ps 141: 5, San.l. 9:7, 8, 12:1. 15:32, 17:10, 27:5, 28:23, 29:1, Hoos 4:4, lisäksi mainitaan kohta Siirakin kirjasta ja lukuisat Uuden testamentin kohdat. Katsokaa itse ne Biblian rekisteristä.

Näillä vähäisillä riveillä haluan osoittaa, ettei neuvojen kuuluminen evankeliumin kokonaisuuteen ole uusi keksintö.


Onpa Taavetti ollut tarkkana. Muistaako kukaan, mikä polemiikki heräsikään joillakin nettipalstoilla taannoin, kun T.M kirjoitti Päivämieheen toteamuksen, että evankeliumiin kuuluvat myös neuvon sanat? Tuli väitteitä, että nyt lisäillään evankeliumiin omiaan ja että SRK kehittelee uusia oppeja. Olkoonkin, että kirjoituksessa käytettiin termiä 'armoneuvo', jolla näyttää olleen vanhassa suomessa myös merkitys 'armoväline'.

Onko veikkauksia, mitä neuvon sanoista pahentujat tekevät nyt, kun heidän väitteensä neuvoista ns. myöhempänä lisäyksenä valahti kasaan kuin korttitalo? Veikkaan, että he toteavat vain: "Harmi, ei toiminut tuo argumentti", ja ei kun sepän pajaan takomaan uusia argumentteja SRK:n kuvitteellisen pään menoksi. Paksunahkaiset Jumalan sanan vastustajat eivät vähästä masennu. Motto lienee: "Sanoi Raamattu sitä taikka tätä, älä äsärkoota morkkaamatta jätä."

Tuossa muuten viitataan Heprealaiskirjeen kohtaan 13:22. Sitä edeltää liuta neuvoja, joita olen tuosta lihavoinut. Heprealaisapostoli näyttää tuossa antavan uskoville ainakin 12 elämänvanhurskauteen liittyvää neuvoa, mm. neuvon olla opettajille kuuliainen. Neuvot kuuluvat kuin kuuluvatkin evankeliumin kokonaisuuteen.

"1 Pysykäät vahvana veljellisessä rakkaudessa.
2 Huoneesen ottamista älkäät unohtako; sillä sen kautta ovat muutamat tietämättä enkeleitäkin huoneeseensa ottaneet.
3 Muistakaat sidotuita, niin kuin te heidän kanssansa sidotut olisitte, ja niitä, jotka murhetta kärsivät, niinkuin te itse vielä lihassa olisitte.
4 Aviokäsky pitää kunniallisesti kaikkein seassa pidettämän ja aviovuode saastatoinna; mutta huorintekiät ja salavuoteiset Jumala tuomitsee.
5 Teidän menonne olkoon ilman ahneutta, ja tyytyvät niihin, mitkä teillä on; sillä hän on sanonut: en suinkaan minä sinua anna ylön, enkä ikänä sinua hylkää;
6 Niin että me hyvässä turvassa sanomme: Herra on minun auttajani, enkä minä pelkää, mitä ihminen minulle tekis.
7 Muistakaat teidän opettajianne, jotka teille Jumalan sanaa puhuneet ovat, joiden uskoa te seuratkaat, ja ottakaat vaari, millainen loppu heidän menollansa oli.
8 Jesus Kristus sama eilen ja tänäpänä ja myös ijankaikkisesti.
9 Älkäät antako vietellä teitänne moninaisilla ja muukalaisilla opetuksilla; sillä se on hyvä, että sydän vahvistuu armolla ja ei rualla, joista ei ne mitään hyötyneet, jotka niissä vaelsivat.
10 Meillä on alttari, Josta ei ole niiden lupa syödä, jotka majassa palvelevat.
11 Sillä joiden eläinten veren ylimmäinen pappi vie pyhään syntein edestä, niiden ruumis ulkona leiristä poltetaan.
12 Sentähden myös Jesus, että hän oli pyhittävä kansan omalla verellänsä, on ulkona portista kärsinyt.
13 Niin menkäämme siis hänen tykönsä ulos leiristä, kantain hänen pilkkaansa.
14 Sillä ei meillä tässä ole pysyväistä kaupunkia, vaan tulevaista me etsimme.
15 Niin uhratkaamme siis aina Jumalalle kiitosuhri hänen kauttansa, se on: niiden huulten hedelmät, jotka hänen nimensä tunnustavat.
16 Mutta älkäät hyvin tekemistä ja jakamista unohtako; sillä senkaltaiset uhrit kelpaavat Jumalalle.
17 Olkaat teidän opettajillenne kuuliaiset ja seuratkaat heitä; sillä he valvovat teidän sieluanne niinkuin ne, jotka luvun niistä tekemän pitää; että he sen ilolla tekisivät ja ei huokauksella; sillä ei se ole teille hyödyllinen.
18 Rukoilkaat meidän edestämme; sillä se on meidän uskalluksemme, että meillä on hyvä omatunto, ja että me ahkeroitsemme pitää hyvää menoa kaikkein seassa.
19 Mutta päälliseksi minä neuvon teidän näitä tekemään, että minä sitä pikemmin teidän tykönne tulisin.
20 Mutta rauhan Jumala, joka on kuolleista jälleen tuottanut suuren lammaspaimenen, ijankaikkisen Testamentin veren kautta, meidän Herran Jesuksen,
21 Saattakoon teidät kaikessa hyvässä työssä toimellisiksi, tekemään hänen tahtoansa jaa tehköön teissä, mitä hänen edessänsä otollinen on, Jesuksen Kristuksen kautta, jolle olkoon kunnia ijankaikkisesta ijankaikkiseen, amen!
22 Minä neuvon teitä, rakkaat veljet: ottakaat tämä neuvon sana hyväksi; sillä minä olen lyhykäisesti teille kirjoittanut."
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Taavetti » 16 Syys 2007, 12:27

Olen muutamia kertoja kirjoittanut ripistä, viimeksi tänä aamuna S24 palstalle. Seuraan myöhemmin, miten sitä siellä kommentoivat ja ehkä vääristellen etsivät turhia kuormia uskovaisille. Kopion kuitenkin vastaukseni tähän jatkoksi´, sillä usein on myös rippi ja lakihenki sekoitettu keskenään. Enempää en nyt ehdi kommentoimaan, vain tekstin jätän talteen.

Ensimmäisenä ja monen mielestä ainoana ripin muotona on salarippi, jossa ripittäytyjä kertoo rippi-isälleen (-äidilleen) syntejään, samalla siihen voi sisältyä eritasoista keskustelua. Tärkeimpänä salaripissä on kuitenkin rippi-isän julistama synninpäästö, joka Lutherinkin mukaan tulee uskoa, kuin itse Jumala sen olisi julistanut.

Toinen ripin muoto on julkirippi, jossa julkista pahennusta aiheuttanut tai levittänyt korjaa pahennusta siinä laajuudessa, kuin tietää pahennusta aiheuttaneensa.

Kolmatta ripin muotoa sanotaan rakkauden ripiksi. Siinä toiselle vahinkoa aiheuttanut korvaa, tai ainakin pyrkii sopimaan korvaamisesta heidän kanssaan, joille on pahennusta aiheuttanut. Siis palauttamaan varastettua omaisuutta, ja pyytämään anteeksi vahinkoa kärsineiltä.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja kehakukkanen » 16 Syys 2007, 20:55

Lutherilta:

"Kuinka sitten asiain näin ollen lain saarna voitaisiin tai pitäisi sulkea pois Kirkosta? Eikö samantien suljeta pois jumalanpelkoa ja suurinta osaa Jumalan teoista? Näitä Jumala ei todellakaan tee sitä varten, että ne jäisivät salaan: hän tahtoo, että ne nähtäisiin ja näin meidät johdettaisiin jumalanpelkoon. Jos siis ei olisi mitään ruttoa eikä mitään tauteja, jos ei olisi mitään tulta eli tulipalon ja veden vaaroja, ei äkkikuolemaa eikä senkaltaisia onnettomuuksia, minäkin kyllä vaikenisin niistä ja puhuisin vain Jumalan suloisuudesta ja hänen hyvistä teoistaan. Mutta kokemus osoittaa muuta.
Se väite, ettei Kirkossa pidä lakia saarnata, on peräisin ihmisistä, jotka eivät Kristusta tunne ja jotka heidän ylpeytensä ja pahuutensa on sokaissut. Edellä Mooses on esittänyt monia esimerkkejä Jumalan laupeudesta: hän lupasi Aabrahamille luvatun siemenen, hän antoi hänen saada suurenmoisen voiton, hän tuli hänen tykönsä vieraaksi ja söi hänen pöydässään leipää. Tämän kaiken Mooses kertoo eikä siihen mitään muuta lisätä. Tässä kuitenkin annetaan lisäksi käsky saarnaamisesta: 'Hänen tulee kertoa', Jumala sanoo, 'lapsillensa', mikä tarkoittaa: Juuri kirkossa tahdon saarnattavan Sodoman tuhosta. Mistä syystä? Koska Kirkko ei koskaan ole täysin puhdas. Aina suurin osa on pahoja, niinkuin kylväjävertaus osoittaa (Matt.13:3). Vieläpä todella pyhissäkin, jotka uskossa Jumalan Poikaan ovat vanhurskaita, on liha, joka tekee syntiä; sitä täytyy jatkuvalla nuhtelulla kuolettaa niin kuin Paavali sanoo: 'Jos me itseämme tuomitsisimme, ei Herra meitä nuhtelisi' (1.Kor.11:31). Muistakaa siis tämä raamatunkohta, joka jo sekin riittää kumoamaan antinomilaiset."
(Genesis-kommentaari, osa III. 1.Moos.18:19, s.51. 2005 painos.)
-----------------------------------------------------

"Ensiksi. Saarnaajan on ennen kaikkea varottava ja vältettävä monenlaisia, toisistaan poikkeavia sanamuotoja kymmenestä käskystä, Isä meidän -rukouksesta, uskontunnustuksesta, sakramenteista jne. Hänen on valittava yksi ainoa muoto, pysyttävä siinä ja käytettävä sitä vuodesta toiseen. Nuoria ja yksinkertaisia ihmisiä on nimittäin opetettava yhdenlaisin, määrätyin sanamuodoin, muutoin he menevät kovin helposti sekaisin. Jos tänään opetetaan niin ja vuoden kuluttua parantelun halusta näin, koko työ ja vaiva valuu hukkaan. Tämän ovat hyvin oivaltaneet myös rakkaat isät, jotka kaikki ovat käyttäneet Isä meidän -rukouksesta, uskontunnustuksesta ja kymmenestä käskystä aina samaa muotoa. Siksi on meidänkin opetettava nuorille ja yksinkertaisille ihmisille nämä lauseet siten, ettemme siirrä tavuakaan paikaltansa. Emme saa yhtenä vuonna pitää hyvänä tai suositella yhtä muotoa ja toisena vuonna toista. Valitse sen vuoksi mielesi mukainen muoto ja pysy siinä aina. Tietosi saat osoittaa silloin, kun saarnaat oppineille ja ymmärtäväisille. Silloin voit muodostella nämä lauseet niin monenkirjaviksi kuin osaat ja sorvailla niitä niin mestarillisesti kuin kykenet. Nuorten keskuudessa pidä kuitenkin aina kiinni yhdestä ja samasta muodosta ja esitystavasta. Opeta heille ensimmäiseksi yllä mainitut kappaleet, nimittäin kymmenen käskyä, uskontunnustus, Isä meidän -rukous jne., sana sanalta tekstin mukaisesti siten, että he kykenevät toista maan ne ja oppivat ne ulkoa.

Mutta niille, jotka eivät halua oppia, on sanottava, että he kieltävät Kristuksen ja ovat kaikkea muuta kuin kristittyjä. Heitä ei myöskään saa päästää ehtoolliselle, ei todistamaan yhdenkään lapsen kastetta eikä nauttimaan vähääkään kristityn vapautta, vaan heidät on jätettävä kerta kaikkiaan paavin ja hänen virkakuntansa, vieläpä itse Perkeleen käsiin. Heidän vanhempiensa ja isäntiensä on kieltäydyttävä antamasta heille ruokaa ja juomaa sekä ilmoitettava heille, että ruhtinas haluaa ajaa tuollaiset raakalaiset maasta pois.

Sillä vaikka ketään ei voi eikä sovikaan pakottaa uskoon, niin kansaa on silti ohjattava tietämään, mitä ne ihmiset pitävät oikeana ja vääränä, joiden keskuudessa he haluavat asua, hankkia elantonsa ja elää. Kaupunkiin asumaan hakeutuvan on nimittäin tunnettava kaupungin laki, jonka suojaa hän aikoo nauttia, ja noudatettava sitä, riippumatta siitä, uskooko hän todella vai onko hän sisimmässään roisto tai lurjus.

Toiseksi. Sitten kun he ovat nämä kohdat oppineet hyvin ulkoa, opeta heidät ymmärtämään niiden merkitys, jotta he myös käsittäisivät lausumansa. Voit jälleen käyttää joko näiden taulujen sanamuotoa tai valita mielesi mukaan jonkin muun Lyhyen sana muodon. Pysy siinä tavuakaan muuttamatta, aivan samoin kuin juuri sanottiin itse tekstin opettelemisesta. Käytä siihen aikaa, sillä ei ole tarpeen käsitellä kaikkea yhdellä kertaa, vaan on edettävä kohta kohdalta. Ota toinen käsky vasta sitten kun he ymmärtävät ensimmäisen, ja niin edelleen. Muutoin kaikki valuu yli laitojen eikä heidän muistiinsa jää mitään.

Kolmanneksi. Kun olet opettanut heille tällaisen Lyhyen katekismuksen, ota käyttöösi Iso katekismus sekä rikastuta ja laajenna heidän ymmärrystään. Selitä siitä jokainen käsky, rukous ja uskonkohta sekä niihin liittyvät monenlaiset sovellutukset, hyvä ja hyöty, vaara ja vahinko. Kaikkeen löydät runsaasti ainesta monista tästä aihepiiristä laadituista kirjoista. Painota erityisesti niitä käskyjä ja kohtia, joissa näet väkesi eniten ohjausta tarvitsevan. Esimerkiksi varastamisen kieltävää seitsemättä käskyä sinun on ' lujasti iskettävä käsityöläisten, kauppiaiden ja myös talonpoikien ja heidän palvelusväkensä mieleen, sillä tällaisten ihmisten keskuudessa esiintyy paljon kaikenlaista epärehellisyyttä sekä varastelua. Lapsia ja tavallista kansaa sinun taas on opastettava neljänteen käskyyn, jotta he eläisivät hiljaisesti, uskollisesti, kuuliaisesti ja sävyisästi. Käytä aina paljon Raamatun esimerkkikertomuksia siitä, miten Jumala on heidänlaisiaan rangaissut ja siunannut."
(Vähän katekismuksen esipuheesta)
--------------------------------------------------------

"Näiden seitsemän pääasian lisäksi on enemmänkin ulkonaisia merkkejä, joita tuntee pyhän, kristillisen kirkon, nimittäin - katsoen siihen, Pyhä Henki pyhittää meitä myöskin toisen taulun mukaan - kun Pyhä Henki auttaa meitä sydämestämme kunnioittamaan isää ja äitiä, ja vanhempia puolestansa kasvattamaan lapsia kristillisesti ja itse elämään kunniallisesti; kun me kuuliaisesti ja uskollisesti palvelemme ruhtinaitamme ja hallitsijoitamme ja olemme heille alamaiset, ja kun hallitsijat puolestansa rakastavat, hoivaavat ja suojelevat alamaisiansa. Edelleen, kun emme ole nurjamielisiä ketään kohtaan, emme kanna vihaa, kaunaa, kateutta ja kostonhalua lähimmäistämme vastaan, vaan mielellämme annamme heille anteeksi ja lainaamme heille, autamme heitä ja annamme heille hyviä neuvoja. Kun emme ole epäsiveellisiä emmekä juomareita, ylpeitä, pöyhkeilijöitä, komeilevia, vaan siveitä, puhtaita, raittiita, ystävällisiä, suloisia, lempeitä ja nöyriä; emme varasta, ryövää, kisko korkoja, ahnehdi, määrää liian korkeita hintoja, vaan olemme laupiaita, hyväntahtoisia, tyytyväisiä, osaaottavaisia; emme ole kavalia, valheellisia, valapattoja, vaan totuudellisia, uskollisia ja kaikkea muuta sellaista, kuten pyhä Paavali meille oivallisesti opettaa. Sillä sentähden me tarvitsemme Decalogin (=kymmenen käskyä), ettemme ainoastaan lain kirjaimesta saisi tietää, mitä olemme velkapäät tekemään, vaan että myöskin siitä näkisimme, miten pitkälle Pyhä Henki on meitä pyhiensä joukossa saanut viedä ja miten paljon meiltä vielä puuttuu, ettemme tulisi liian varmoiksi ja ajattelisi jo tehneemme kaikkea. Ja siten lakkaamatta kasvaisimme pyhityksessä ja yhä enemmän tulisimme uudeksi luontokappaleeksi Kristuksessa." (Kirkolliskokouksesta ja kirkosta, s.172. Näköispainos vuoden 1910 painoksesta 1989)
Avatar
kehakukkanen
touhukas
 
Viestit: 178
Liittynyt: 09 Tammi 2007, 13:43

ViestiKirjoittaja Taavetti » 29 Syys 2007, 08:04

Ensiksi. Saarnaajan on ennen kaikkea varottava ja vältettävä monenlaisia, toisistaan poikkeavia sanamuotoja kymmenestä käskystä, Isä meidän -rukouksesta, uskontunnustuksesta, sakramenteista jne. Hänen on valittava yksi ainoa muoto, pysyttävä siinä ja käytettävä sitä vuodesta toiseen. Nuoria ja yksinkertaisia ihmisiä on nimittäin opetettava yhdenlaisin, määrätyin sanamuodoin, muutoin he menevät kovin helposti sekaisin. Jos tänään opetetaan niin ja vuoden kuluttua parantelun halusta näin, koko työ ja vaiva valuu hukkaan. Tämän ovat hyvin oivaltaneet myös rakkaat isät, jotka kaikki ovat käyttäneet Isä meidän -rukouksesta, uskontunnustuksesta ja kymmenestä käskystä aina samaa muotoa. Siksi on meidänkin opetettava nuorille ja yksinkertaisille ihmisille nämä lauseet siten, ettemme siirrä tavuakaan paikaltansa. Emme saa yhtenä vuonna pitää hyvänä tai suositella yhtä muotoa ja toisena vuonna toista. Valitse sen vuoksi mielesi mukainen muoto ja pysy siinä aina.


Kiinnittyi huomioni näihin Lutherin ohjeisiin, jotka lainasin edellisestä viestistä ja muutamia kohtia korostin. Siinä on vanhaa vastinetta heille, jotka moittivat lestadiolaisten puhujien yksinkertaista saarnaa ja fraasien toistelua.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Nepheg » 29 Syys 2007, 16:37

Taavetti kirjoitti: Jos tänään opetetaan niin ja vuoden kuluttua parantelun halusta näin, koko työ ja vaiva valuu hukkaan.


Mielestäni sopii moneen muuhunkin kuin isä meidän rukoukseen.
On kyllä tosi mukavaa ja turvallista kun seurakunta pitää tiukasti kiinni
raamatun opetuksista.
Avatar
Nepheg
Aurinkopilvi
 
Viestit: 999
Liittynyt: 29 Elo 2005, 19:02
Paikkakunta: Espoo

ViestiKirjoittaja weha » 29 Syys 2007, 20:58

Mun mielestä se on niinkin, että vain tässä uskossa ei oo lakia ollenkaan, vaan se on ulkopuolisilla. Korjatkaa, jos oon väärässä.

Tiit.2:11. "Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt.
12. Joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään"

Room.10:4. "Sillä Kristus on lain loppu, jokaiselle uskovaiselle vanhurskaudeksi.
5. Sillä Moses kirjoittaa siitä vanhurskaudesta, joka laista on, että kuka ihminen ne tekee, hänen pitää niissä elämän".

1.Tim.1:9. "Tietäen sen, ettei vanhurskaalle ole laki pantu, vaan väärille ja tottelemattomille, jumalattomille ja syntisille, pakanallisille ja kelvottomille, isänsä tappajille ja äitinsä tappajille, miehentappajille,
10. Huorintekiöille, miesten kanssa makaajille, ihmisten varkaille, valehtelijoille, valapattoisille, ja mitä muuta senkaltaista sitä terveellistä oppia on:"
weha
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1135
Liittynyt: 18 Kesä 2007, 13:40

ViestiKirjoittaja Taavetti » 01 Loka 2007, 10:46

Maarimi kirjoitti:Kyllä minä olen kokenut tässä uskossa lain alla olemista ja rakkaudettomuuttakin. Että mieluummin ollaan kovia kuin armahtavia.

Toki ymmärrän mitä tarkoittaa "halpa armo" ja "armonvarkaat", kritisoin sitä itsekin - ja se on ollut yksi syy, miksi kiinnostuin lestadiolaisuudesta.

Mutta ilman rakkautta ei ole mitään.


Olen kuullut, että veteen hukkuva ihminen tuntee tietyssä hukkumisen vaiheessa ollessaan olonsa hyväksi ja levolliseksi, saattaa siinä tilanteessa vastustaa pelastajaansa joskus niinkin vahvasti, että molemmat ovat hukkumisen vaarassa.
Kumpi on oikeaa rakkautta hukkuvaa kohtaan, antaa hänen olla koska tuntee olonsa hyväksi, vai yrittää pelastaa hänet vastusteluistaan huolimatta?
Siis kumpi on oikeaa rakkautta, sekö jota rakkauden nimissä jatkuvasti toistetaan, että pitää antaa jokaisen olla rauhassa omillaan, vai että ainakin yritetään varoittaa vaarasta, jossa hänen nähdään olevan?

Yleinen toisen mielipiteen kunnioitus ja arvostaminen hänen mielipiteenään, ei saa olla vääräksi tiedetyn hyväksymistä. Olen jatkuvasti kanssakäymisissä erilaisten ihmisten kanssa, jos keskustelemme jostakin uskoon liittyvästä aiheesta, minun tarvitsee vain sanoa, että sinähän tiedät meidän käsityksemme seurakunnasta. Kun hän sen tietää, ei tarvitse sitä jatkuvasti toistella, mutta jos hän yrittää saada käsitykseni toiseksi, on minun yhtä monta kertaa se torjuttava.

Sitten Maarimi, jos tunnet joutuneesi tässä kristillisyydeksi lain alle, sinulla on täysi vapaus päästä sieltä pois. Kysy omassa kotisiionissasi, miten se tapahtuu.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 01 Tammi 2008, 03:49

Yksi lakihengen muoto on taas nostanut päätään, nimittäin sellainen, että vain takana ulkopuolisille, mieluummin vielä nimettömänä aloitetaan parjauskampanja jotakin julkisesti tunnettua veljeä tai sisarta kohtaan. Sellaisesta kampanjasta puuttuu Kristuksen mieli, laskeutua alas pesuveden ja liinaisen kanssa, kuten siitä Jeesus itse antoi esikuvan ja esimerkin viimeisellä yhteisellä aterialla opetuslastensa kanssa.

Sellainen kampanjan nostaja tai nostattaja jättää helposti ryövärien käsiin henkihieveriin lyödyn makaamaan leeviläisen ja papin tavoin ajatellen, että nouskoon itse ja omin avuin, kun on tuohon asemaan itsensä saattanut. Vielä surkeampaa on, jos sellaiselta kampanjalta puuttuu todellisuuspohja.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja kuikuilija » 01 Tammi 2008, 16:00

Kaikkien tulee pysähtyä miettimään mitä on sanonut ja kenelle ja missä tilanteessa.
Evlut seurakunnassa rippi tarkoittaa keskustelua papin tai muun seurakunnan henkilön kanssa joilla on koulutus siihen tehtävään. Ripittäytyvä kertoo mieltä painavia asioita ja saa synninpäästön.
Uskovaisten kesken kun puhumme asioita ja pyydämme siunausta saamme uskoa synnit anteeksi.
Rippi on vaitiolovelvollisuuden alainen asia ja tarkoittaa että niistä ei saa puhua edes tuomioistuimen edessä eli lakituvassa. Asioiden vatvominen ei kuulu asiaan, mutta virheiden korjaaminen tapahtuu hengenhedelmänä, eli tulee halu korjata tekemänsä virheet.

Monesti keskustelu toisen henkilön kanssa aukaisee silmiä ja selvittää elämän eri vaikeuksia.

Mitä tulee asioihin edellä olevaan viestiin. En ole lukenut tai kuullut sieltä puh.kokouksesta, joten minun on vaikea kommentoida näkemyksiä. Asioilla on aina kaksi puolta, joten odotamme maltilla tarkempaa tietoa asioista. MIstä me tiedämme sen, että huomio voisi olla oikea tai väärä?

Olemme yksityisiä henkilöitä ja usko on myös henkilökohtainen asia, ei kannata heittäytyä jonkin henkilön nimeen mukaan kulkemaan, että tuo henkilö on aina oikeassa.
kuikuilija
touhukas
 
Viestit: 189
Liittynyt: 22 Loka 2005, 19:21
Paikkakunta: koti jossain suunnassa

ViestiKirjoittaja Taavetti » 03 Tammi 2008, 13:07

Synnistä ja synnin vaaroista varoittaminen ei välttämättä ole lakihenkisyyttä. Synnistä voi varoittaa joko lain tai evankeliumin hengessä. Armosta osattomat kuulevat kaikki varoitukset lakina, vaikka ne armon omistaja kuulee vain hiljaisina varoituksina. Lakihenki ei osoita eikä anna voimaa synnin vastustamiseen, päin vastoin se saattaa pahimmillaan johtaa jopa jonkin asteiseen synnin vapauteen, niin käsittämättömältä kuin se tuntuukin.

Evankeliumin hengessä synnistä varoittaminen on anteeksi antamuksen tarjoamista langenneelle. Se merkitsee varoittajan asettumista palvelijan paikalle, palvelijan tehtävään. Tulee vielä muistaa, että jokaisen meidän tulee itse ennen muuta elää itse siitä evankeliumista, jota haluaa toisille tarjota. Ellei itse elä armosta, ei voi toisillekaan armoa tarjota.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja näre » 05 Tammi 2008, 00:52

Taavetti kirjoitti:Evankeliumin hengessä synnistä varoittaminen on anteeksi antamuksen tarjoamista langenneelle. Se merkitsee varoittajan asettumista palvelijan paikalle, palvelijan tehtävään.

Tulkitsen tuota nyt jotenkin vajaasti tai sitten minulla on tuosta hiukan erilainen näkemys. Mielestäni anteeksiantamuksen tarjoaminen ei ole suoranaisesti evankeliumin hengen mukaista synnistä varoittamista. Anteeksiantamusta voi tarjota tosin aina, mutta erityisesti silloin kun langenneen synnintunto on herännyt. Tällöin varoituksen tai nuhteen sanat ovat jo saaneet osua kohdalleen. Anteeksiantamuksen liittäminen varoitukseen muodostuu helposti uskovaisenkin mieleen vaatimuksena, johon sitten ehkä myöntyy pelkästään päästäkseen epämiellyttävästä tilanteesta. Kuitenkaan anteeksiantamuksella ei ole tarkoitus peitellä epäselviä tai selviäkään syntejä jonkun toisen kehotuksesta, vaan siihen tarvitaan oman syntisyyden näkeminen. (Vrt. jos lapselle sanotaan: ”tuota sinun pitää pyytää anteeksi”.)
näre
 

ViestiKirjoittaja Taavetti » 05 Tammi 2008, 03:07

Anteeksi antamuksen tarjoaminen on pesun tarjoamista. Koskaan anteeksi antaminen eikä -saanti ei ole syntien piilottamista tai peittämistä sanan varsinaisessa mielessä, vaan kehotusta pesemään tietty nimeltä mainittava asia pois. Vertaahan Raamattu evankeliumia pesijän saippuaankin.


Apostoli Jaakob kirjoittaa tosin peittämisestä, mutta siinä on ymmärrettävä toisen kaltaista peittämistä, nimittäin anteeksi annettuja syntejä syntejä ei ole lupa muistella, ei ainakaan syyttävässä mielessä. Kun synti on upotettu armon mereen, sen jälkeen on onkiminen kielletty, kuten eräs jo fraassiksikin muodostunut sanonta kuuluu. Se on kuitenkin erittäin lohdullinen fraasi. Laitan jakeen kahtena käännöksenä.

Jaakobin kirje 5
20 Se tietäkään, että joka syntisen palauttaa tiensä erehdyksestä, se vapahtaa sielun kuolemasta ja peittää syntein paljouden.

20 niin tietäkää tämä: joka palauttaa syntisen harhatieltä, pelastaa hänet kuolemasta ja peittää paljotkin synnit.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 05 Tammi 2008, 03:26

Mitä tulee asioihin edellä olevaan viestiin. En ole lukenut tai kuullut sieltä puh.kokouksesta, joten minun on vaikea kommentoida näkemyksiä. Asioilla on aina kaksi puolta, joten odotamme maltilla tarkempaa tietoa asioista. MIstä me tiedämme sen, että huomio voisi olla oikea tai väärä?

Ei ollut tarkoitus tässä keskustelussa varsinaisesti tuoda esille asiaa, joka nyt on internetin palstoilla keskusteluttanut, vaikka kieltämättä viimeinen lakihengen muotoon viitannut viestini siitä kirposikin. Tarkoitin viestilläni nimenomaan tapaa, jolla nimimerkki puhujan huomio vei asian julkiselle internetin keskustelupalstalle, vaikka ei edes siellä kokouksessa maininnut siitä halaistua sanaa.
Sellainen menettely on erään tyypin lakihenkeä, olkoon asiassa perää tai ei. Sellaisesta menettelystä puuttuu Kristuksen rakkaus, joka panee alhaalta päin lähestyen tarjoamaan pesuvettä, pesua ja liinaisella kuivaamista. Siinä menettelyssä ei ole ensi sijaisena tarkoituksena saasa langennutta nostetuksi, vaan saada hänet julkisesti leimatuksi ja kenties erotetuksi, ei niinkään nostetuksi ja puhdistetuksi.

Havaitsin eilen päivällä S24 keskusteluun lisätyn puheenvuoron, joka ainakin minua ilahdutti. Vasta nyt ehdin ja muistin sen kopioida tänne, mielestäni se kertoo asiaa niin kuin uskon sen olevankin. En tiedä kuka sen on kirjoittanut, mutta vaikuttaa siltä, että kirjoittaja on ollut myös siinä puhujain kokouksessa mukana. Huomenna alkaa opistolla loppiaispäivät, on mahdollista, että kuulen siellä lisääkin asiasta. Lisään tähän kuitenkin sen S24 palstalta kopioimani viestin.

Kirjoittanut: yksi pienimmistä 4.1.2008 klo 01.20

Ei ole avaaja kirjoittanut totuutta puheenvuorosta. Ei nimittäin Haho puhunut noin. Pakkoripistä ei ollut mitään tietoa vaan ripistä armoetuna. Tätä ja kristuksen kirkkolakia hän on rohkaissut puhujia tuomaan esille saarnoissaan.

Palstalaisille näkyy olevan punainen vaate hoitokokoukset,rippi ja kristuksen kirkkolaki.
Kielletäänkö kaikki?

Mielestäni ne ovat osa Raamattua ja sitä kautta uskoa (ripin armoetu ja Kristuksen kirkkolaki). Ei niitä ole syytä unohtaa, vaikka ympäristön synnin luvallisuuden paine olisikin kova. Siksi on syytäkin rohkaista puhujia puhumaan myös näistä aiheista.

Ei siis kannata syyllistyä parjaukseen, ei varsinkaan väärän informaation perusteella.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re:

ViestiKirjoittaja mies » 23 Heinä 2014, 09:48

Taavetti kirjoitti: Kirjan sivulla 48 kerrotaan Salli Katilan muistelu erään toisen sisaren käynnistä esikoisten seuroissa ja sen jälkeisistä tunnelmista:

Tuo seurakäynti ei kiusauksia vähentänyt. Polte povella kiihtyi, kumpi on oikea, kumpi väärä? Yksi Kristuksen oppi on oikea, ei edes kahta. Puolelta toiselle vaappuminen käy yli voimien. Selvyys on saatava. Hän luki, tutki, käänteli pyhän kirjan lehtiä… ”Hyvä Isä, anna pyhän sanasi valkeus tielleni!” Kello löi yksi yöllä, löi kaksi. Taistelija oli uupua. ”Sinä kaikkinäkevä suuri Jumala, auta! ”Huutajan pyyntöön vastattiin. Aukeni Salomonin tuomio: Kaksi äitiä tuotiin viisaan kuninkaan tuomittavaksi. Toinen heistä oli yöllä maannut pienokaisensa kuoliaaksi, mutta silti hän vaati elävä lasta omakseen. Salomo tarttui miekkaansa. Elävä lapsi tuotiin kuninkaan eteen. Kirkas teräs kohosi. Tuomio kuului: ”Jaetaan lapsi, kumpikin saa puolet.” Äidin sydänjuurista saakka kuului parahdus: ”Ei saa jakaa! Annettakoon lapseni ennen vieraalle äidille.” Vieras äiti vaati: ”Jaetaan kahtia!” – Oikean äidin rakkaus oli vääjäämätön todistaja. Lapsi pääsi äitinsä rinnoille.
Tätä taustaa vasten kirkastui Selma Talolalle selvääkin selvempänä lapsen oikea äiti, Jumalan seurakunta. Hän muisti iän hopeoimain vanhusten kyyneliin asti liikuttuneena kertoneen sitä surkeasta ajasta, jolloin eriseura koetteli Siionia. Onnistuneet, isoiksi kasvaneet se vei. Kyynelin heitä pyydettiin lapsen paikalle nöyrtymään, kotiin jäämään. He eivät jääneet. Erota täytyi ”vaikka ei muuksi kuin kahdeksi viikoksi, ”kuten esikoisten saarnaaja Ryytsä oli sanonut. – Kun tuon kahtiajaon jälkeen Jumalan seurakuntaan jääneet kokoon tulivat, kuului suuri valitus seuratuvasta. Äiti itki lapsen kuolemaa.


Vielä toistamiseen:
Ei saa jakaa!

Origen vertaa tuota toista porttoa, jolla elävä lapsi oli, portto Rahabiin jonka huone ja suku pelastui Jerikon sortuessa.

Origen: Homilies on Joshua, p.47,48 kirjoitti:Muistan kerran eräässä kirkossa väitelleeni niistä kahdesta portosta joista on
kirjoitettu kolmannessa kuninkaiden kirjassa. He olivat tulleet Salomonin tuomiolle,
yhdellä heistä oli elävä vastasyntynyt, toisella kuollut. Tarkasti tutkin tuota
raamatun kohtaa ja sanoin että se toinen portto saattaisi olla se jolle Salomon
määräisi elävän lapsen palautettaman, ei vanhan liiton Salomon vaan se joka
"vahvistaa rauhan kaiken kanssa, mitä on maan päällä ja taivaissa."
(Kol 1:20).
Toinen nainen, joka todella omisti kuolleen lapsen, saattaa olla synagooga joko
aiemmista ihmisistä tai niistä jotka ovat eriseuraan menneet.

I remember once in a certain church disputing about the two prostitutes who are
written in the 3rd book of Kingdoms. They had come to the judgement of Solomon;
one of them held a living infant, the other a dead one. I carefully examined
the passage and said that the latter prostitute might be the one whom Solomon
ordered the living infant restored, not the Solomon of old but the one who
"came to reconcile the things that are in heaven and in earth" (Col 1.20). The
former woman, the one who truly owned the dead infant, might be the synagogue
either of that prior people or of those who have turned aside into heresy.
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Re: Mitä on lakihenkisyys?

ViestiKirjoittaja Ilpo » 23 Heinä 2014, 16:09

Mielenkiintoinen muistelu pikkuesikoisuuden hajaantumisen ajalta.
Ilpo
Ilpo
ahertaja
 
Viestit: 552
Liittynyt: 04 Kesä 2011, 00:46

Edellinen

Paluu Uskonvanhurskaus



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron