Anteeksiantamisesta

Elävä usko vanhoillislestadiolaisesta näkökulmasta.


Jumalan valtakunta on suuhuone

ViestiKirjoittaja Taavetti » 16 Marras 2006, 06:08

Väitetään, että Siionilta pystyy pimittämään asioita. Varmasti pystyy, mutta Jumalan edessä olemme kaikki julki ja paljaat joka hetki. Kaikkea meidän ei tarvitsekaan kertoa, ei edes uskovaisille, mutta kaikesta meidän tulee olla valmiita vastaamaan tarvittaessa.

Kun Jumala näkee yksittäisen pienenkin ihmisen sisimpiin sopukoihin asti, jos siellä on tulenarkoja aineita, ajallaan Hän antaa sen jollakin tavalla paljastua Siionin hoidettavaksi,. On suurta Jumalan rakkautta, jos niin saa tapahtua, mutta jos Jumala on ihmiselle TOSI vihainen, Hän antaakin kaiken turmeltuneen luontomme kätketyn saastaisen tavaran kertyä ja kasaantua. Siinä tilanteessa voi käydä niin, että Siionin hoito ei kelpaakaan, vaan kaikkivaltiaan Jumalan täytyy oksentaa sellainen tottelematon ulos suustaan, eli Valtakunnastaan.

Tähän selitykseksi sopii muistaa, että Jumalan Valtakunta on suuhuone. Johanneksen Ilmestyskirjan mukaan Kaikkivaltiaan suusta käy ulos terävä miekka, joka tarkoittaa juuri niitä Jumalan tuomiota, joita Valtakunnan lapset on lähetetty julistamaan

Juhani Raattamaa opetti aikanaan, että mitä palvalijat voivat toisillekin osoittaa, ne saadaan ulos niin, etteivät nisut tule nyhdetyiksi. Kun Jumalan Valtakunnassa jonkun ihmisen sielun tila paljastuu, sen ihmisen puheista ja kirjoituksista voi päätellä paljon siitä sieluntilasta. Sydämen kyllyydestä suu puhuu tai käsi kirjoittaa.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Emka » 16 Marras 2006, 13:30

Siksi Jumalan lasten on hyvä ja hyvin tarpeellinen olla toisten uskovaisten kanssa tekemisissä, muutenkin eikä vain seurojen yhteydessä- Meillä on siitä hyvä, kun on pieni Siioni niin kaikki tuntee toisensa yksityisestikkin.

Silloin kun saa uskovaisia sisaria ja veljiä kylään niin usein saa niissä tilanteissa keskustella tiestä ja matkasta.

Kyllä aika pian huomaa tutussa joukossa sen,jos jollakin ei oikein hyvin ole asiat, silloin lähestytään kaikessa rakkaudessa ja voi kysyä kuulumisia.

Siitä olen kiitollinen että on saattomiehiä- naisia kanssakulkijoina.
Avatar
Emka
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1464
Liittynyt: 25 Tammi 2005, 22:05
Paikkakunta: Pirkanmaalla pieni pitäjä

Anteeksiantamisesta

ViestiKirjoittaja Emka » 26 Joulu 2006, 14:14

Muutama ajatus anteeksiantamisesta.

Kun me kaksiosaisina täällä maailmassa elämme, niin usein tulee sellaista,että joutuu anteeksi pyytäjän paikalle. Uskovaisella on se mieli,että kun on asiat sovittu anteeksi pyydetty ja annettu niin ne asiat ovat silloin upotettu armon pohjattomaan mereen.
Mutta sielunvihollinen on ovela ja kuiskuttelee korvaan että" Olikohan tuo nyt tarpeeksi katunut, tai pyysiköhän tuo toinen ihan vain mielistelläkseen"

Toisaalta ihminen on niin raadollinen että niitä sovittuja asioita turmeluksessa uudelleen haluaa tuoda esille.

Jos muistaisimme sen,että itse olemme saaneet anteeksi sen suuren velan,mistä Raamatussakin kerrotaan siinä palvelija vertauksessa. Se velka oli sillä palvelijalla niin suuri,ettei hän olisi sitä voinut ikinä elämänsä aikana maksaa, ja hän pyysi armoa, ja myös sai,eli koko velan anteeksi.

Kun hän lähti pois anteeksi saaneena,tuli häntä vastaan mies joka oli mitättömän summan velkaa, niin tämä paha palvelija pistätti tämän velallisen tyrmään,koska hänellä ei ollut millä olisi velkansa maksanut.

32 Silloin hänen herransa kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: 'Sinä paha palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, koska sitä minulta pyysit;
33 eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?'
34 Ja hänen herransa vihastui ja antoi hänet vanginvartijan käsiin, kunnes hän maksaisi kaiken, minkä oli hänelle velkaa.
35 Näin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi."

Tässäkin asiassa me saamme pyytää Jumalalta sellaista mieltä,että voisimme itse kukin antaa lähimmäisillemme anteeksi niin monta kertaa kuin on tarpeen.
Tässä ilmenee myös rakkaus toisiamme kohtaan,että voimme antaa sydämestämme anteeksi jos tulee kannemieltä sisarta tai veljeä kohtaan.

Myös muita ihmisiä kohtaan,jos on tullut rikkomusta heitä kohtaan

Luuk. 7:47

Minä sanon sinulle: sentähden että hänelle paljo syntiä anteeksi annettiin, niin hän paljon rakasti; mutta jolle vähempi anteeksi annetaan, se vähemmän rakastaa.


Room. 13:8

Älkää olko kenellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne. Joka rakastaa toista, on täyttänyt lain vaatimukset. [13:8,9: 2. Moos. 20:13-17; 3. Moos. 19:18 | Mark. 12:31+]
Avatar
Emka
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1464
Liittynyt: 25 Tammi 2005, 22:05
Paikkakunta: Pirkanmaalla pieni pitäjä

Re: Anteeksiantamisesta

ViestiKirjoittaja Tero A.A. » 17 Helmi 2007, 12:36

Ei vapahtajamme ristillä riippuessansa sanonut: "Minä annan teille anteeksi sen minkä te teitte", vaan hän huusi: "Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä tekevät." Ei Jumala kaikille antanut anteeksi. Kaltoin kävi maaherra Herodekselle, joka vainosi Jumalan seurakuntaa. (Apt. 4:27, Apt. 12) Enkeli löi hänet sairaudella ja hänet syötiin madoilta.

Isotkin asiat on sangen keveä antaa anteeksi, silloin kun ihminen ymmärtää väärin tehneensä. Meidän uskovaisten tulisi anteeksipyytämistäkin paremmin tehdä parannus: lakata tekemästä sellaista mikä toista sattuu, ja mahdollisuuksien mukaan osallistua niiden haavojen sitomiseen, mitkä olemme itse lyöneet. Etulahjana on oikeus antaa anteeksi, mutta mielestäni ei velvollisuutta, sillä Isä meidän -rukouskin menee Raamatun kaikissa käännöksissä sekä muissa kielissä paitsi nykysuomessa, että anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin anteeksi annamme meidän velallisillemme. Se velallinen merkitsee henkilöä, joka tietää mitä hän on velkaa. Ei pakoteta antamaan anteeksi meitä vastaan rikkoneille, jotka jatkavat meitä vastaan rikkomista. Ei sitä Paavali ja Pietarikaan jaksaneet niinä hetkinä, kun heitä piestiin ja haukuttiin. En tiedä, olenko minä näine ajatuksineni hoitokokouksen tarpeessa, mutta ei minua todennäköisesti pystytä hoitamaan nykyaikana, kun kotisiionissamme on niin satamäärin väkeä, ja se olisi varmaan ajantuhlaustakin, sillä olisi varmaan monia paljon tärkeämpiäkin hoitamisen aiheita.
Tero A.A.
vakiintunut
 
Viestit: 136
Liittynyt: 11 Marras 2006, 15:18

ViestiKirjoittaja Emka » 17 Helmi 2007, 13:49

22 Mutta minä sanon teille: että jokainen, joka tyhmästi vihastuu veljellensä, hänen pitää tuomioon vikapää oleman; mutta jokainen, joka sanoo veljellensä: raka, hänen pitää neuvon alle vikapää oleman; mutta jokainen, joka sanoo: sinä tyhmä, hänen pitää helvetin tuleen vikapää oleman.
23 Sentähden, jos sinä uhraat lahjas alttarille, ja siellä muistat, että veljelläs on jotakin sinua vastaan:
24 Niin jätä sinne lahjas alttarin eteen, ja mene ensin sopimaan veljes kanssa, ja tule sitte lahjas uhraamaan.
25 Sovi nopiasti riitaveljes kanssa, koskas vielä hänen kanssansa tiellä olet, ettei riitaveljes anna sinua joskus tuomarille, ja tuomari antaa sinun palvelialle, ja sinä heitetään torniin.
26 Totisesti sanon minä sinulle: et sinä suinkaan pääse sieltä ulos, siihenasti kuin sinä maksat viimeisen rovon.


En tiedä tarkoittaako tämä nyt oikeutta vai velvollisuutta anteeksi antamiseen tai pyytämiseen, mutta näin Raamattu meitä neuvoo!

Itsekukin me olemme Jumalamme edessä täysin paljaana Hän tietää tekomme ja ajatuksemme, Häneltä emme voi pimittää mitään vaikka ihmisiltä voisimmekin.
Jumala tietää myös sen millä mielellä me sisariamme ja veljiämme ajattelemme, näkyykö sisar tai veli rakkaana vai tunnemmeko sydämissämme katkeruutta tai kaunaa.

Silloin kun itse pyydämme anteeksi veljeämme tai sisartamme loukanneet asiat, saamme olla vapaat, vastuu on silloin sen toisen, onko hän antanut sydämestään anteeksi.
Avatar
Emka
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1464
Liittynyt: 25 Tammi 2005, 22:05
Paikkakunta: Pirkanmaalla pieni pitäjä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 17 Helmi 2007, 16:05

On vanha sanonta uskovaisten keskudesta, että saa jo etulahjana uskoa anteeksi. Sihen ei pysty kukaan omalla voimallaan, mutta jos Jumalan voima saa uskon kautta tulla voimaksi, Jumalan täydellinen armo vaikuttaa anteeksiantavan mielen. Jos ei ole anteeksi antavaa mietä, se on tavalisesti merkki siitä, ettei se anteeksiantamaotn itse jaksa käsittää eikä omistaa omalle kohdalleen Jumalan täydellistä rakkautta ja anteeksiantamusta.

Olen vuosikymmeiä sitten jo kuullut selitettä'vän armottoman palvelijan käyttäytymistä siten, ettei se armoton palvaelija jaksanutkaan omalle kohdalleen uskoa eikä omistaa suunatonta velkaansa anteeksi. Hän halusi kuitenkin maksaa velkansa, siksi hän kävi armottomasti kanssapalvelijansa kimppun. Toisin sanoe tämä armoton palvelija olikin lakihengessä, jos sitä sillä kuvalla halutaan kuvata.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Emka » 18 Helmi 2007, 21:40

Kyllähän tällaisten asioiden kanssa on saanut "painia"ja sielunvihollinen niillä asioilla mielellään alkaakin kiusaamaan :(
Kuuntelin kerran Jämsän maakunnallisissa seuroissa,kun Taskilan Lauri puhui siitä, että uskovaisissakin on sellaisia luonteita,että ei kertakaikkiaan sovi yhteen,jolloin saattaa tulla välille skismaa ja loukkaavia sanojakin.
Silloin on vaan parempi pitää sellainen välimatka siihen ihmiseen,että niitä yhteen törmäämisiä ei synny.

Toiselle ihmiselle saattaa joku asia olla hyvinkin "iso" ja taas toiselle se ei merkitse mitään, eli asia saattaa löukata toista,mutta tämä henkilö ei pidä sitä loukkauksena,vaan ihan olan kohautuksella suhtautuu asiaan.

Me olemme persoonina erilaisia ja tunnemme asioita eri tavoilla, mutta olen kyllä itse sitä mieltä,että jos näen että toine loukkaantuu sanoihini,vaikka en sitä ole loukkaukseski tarkoittanut, on silloin hyvä asiasta keskustella ja päästä kompromissiin.

Itselläni oli hyvin vaikea suhde äitiini, ja kauan kipuilin sen asian kanssa,enkä sydämestäni voinut antaa anteeksi. Taistelin niiden asioiden kanssa useita vuosia, ja rukoilin että Jumala antaisi minulle voiman siihen että voisin sydämestäni anteeksi antaa.

Jumala antoikin siihen voiman puolivuotta ennen äitini kuolemaa, joka varmaan olisi ollut hyvinkin ahdistavaa,jos emme olisi voineet asioita sopia, Itse sain rauhan tunnolleni, ja äitini oli jo niin dementoitunut että hän ei varmaan edes sitä tajunnut,kuinka ahdistunut olin ollut monet vuodet.

Näissäkin asioissa saamme pyytää voimaa ja ymmärrystä Taivaan Isältä sen mukaan kun tarvitsemme, Hän on luvannut olla omiensa kanssa loppuun asti.
Avatar
Emka
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1464
Liittynyt: 25 Tammi 2005, 22:05
Paikkakunta: Pirkanmaalla pieni pitäjä

Re: Anteeksiantamisesta

ViestiKirjoittaja O.M » 19 Helmi 2007, 10:26

Tero A.A. kirjoitti:Etulahjana on oikeus antaa anteeksi, mutta mielestäni ei velvollisuutta, sillä Isä meidän -rukouskin menee Raamatun kaikissa käännöksissä sekä muissa kielissä paitsi nykysuomessa, että anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin anteeksi annamme meidän velallisillemme. Se velallinen merkitsee henkilöä, joka tietää mitä hän on velkaa.


Korostin itse tuota lainauksessa olevaa ensimmäistä lausettasi. Mietin vain, että miten kuvitteellisessa tilanteessa, jossa internetkeskusteluissa henkilö tunnistaa jonkun nimimerkin oikeasta elämästä. Tunnistettu
- loukkaantuu johonkin tuntemattomaan asiaan, mahd. toisen huolimattomaan heittoon vakavasti ottamisesta tai siihen, että hänet on tunnistettu
- ei osoita mitään reaktiota 3-5-kertaiseen anteeksipyyntöön
- levittelee hänelle laitettua yksityisviestiä väänneltynä muille palstoille jättäen samalla vastaamatta yksityisviestiin.

Miten Tero toimisit edellä kuvatussa tilanteessa, jos mm.
- huumorintaju alkaa olla aika lähellä nollaa
- epäilee toisen edelleen vain pelehtivän ja kenties jopa vähän nauttivan hämmennyksen aiheuttamisesta (jonkinlainen vallankäytön muoto tai sen sukuinen tunne)
- tuntee jo vähän loukkaantuneensa
- ei haluaisi soveltaa kuoliaaksi vaikenemisen periaatetta
- yksityisviestiä ei voi laittaa, koska siihen ei vastausta tule, mutta sitä tullaan levittelemään väänneltynä muualle.

En odota viestiin tulevan vastausta. Pohdiskelinpa vain tässä ääneen, koska joskus pohdiskelu voi olla luottamuksellisempaa julkisesti kuin toisen kanssa yksityisesti. Samalla se ainakin itselleni kuvastaa tilannetta, jossa anteeksipyytäminen tuntuu turhauttavalta ja jossa anteeksiantava mieli voi olla vähissä, kun olettaa toisen joka tapauksessa, anteeksiannon etulahjasta huolimatta, jatkavan toimintaansa.

Joka tapauksessa pyydän anteeksi kaikilta, jotka ovat kirjoituksiini tietämättänikin loukkaantuneet.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Elena » 19 Helmi 2007, 11:12

Netissä ihmiset voivat joskus jopa ihan silkkaa ilkeyttään käyttää hyväkseen toisista tietämiään tietoja. Onneksi en ole itse tällaiseen joutunut, mutta sitä on tapahtunut internetissä. On hyvin ikävää, jos joku kertoo toisesta henkilökohtaisia tietoja tai vaikkei kertoisikaan, niin jos kertoo henkilön tunteville tietoja, joista tunnistaa, ja sitten vielä vähän sellaista mitä toinen ei tiedä. Netissä juoruaminen on yksi juttu, mistä en pidä, mutta onneksi olen pitänyt hyvin varovaista linjaa ihmisiin tutustuessani, koska en ole törmännyt kovin ikäviin tyyppeihin. :?
Avatar
Elena
tosi pirteä
 
Viestit: 321
Liittynyt: 28 Syys 2005, 21:02
Paikkakunta: Aika lähellä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 10 Kesä 2007, 09:19

Tunnen uskovaisia Lapin porteilta aina Helsingin seudulle ja Venäjän rajoilta Pohjanlahden rannikoille. Melkein yhtä laajalta alueelta on kotiseudulleni tullut uskovaisia asumaan. Mistään muualta en ole kuullut tai saanut tietoja sellaisista kauheuksista viime aikoina Siionin sisällä yleisenä tapahtuneiksi, kuin mitä on muutamilla nettipalstoilla kerrottu. Kuulin eilen, että tuo ristiriita nettitodellisuuden ja normaalien vapaiden Jumalan lasten todellisuuden välillä on pantu merkille ulkomaillakin.

Sitä ei ole tarpeen kiistää, etteikö olisi joskus tapahtunut sellaistakin, mikä ei ole Jumalan mielen mukaista. Ne ovat kuitenkin yksittäisten ihmisten, eivät suinkaan Jumalan valtakunnan syntejä. Niiden yksittäisten ihmisten niistä on parannuskin tehtävä. Siis on aivan aiheellinen se neuvo, että joka tietää ja tuntee itseään kohdelluksi väärin, voisi mennä puhumaan sinne, missä tietää sen vääryyden tapahtuneen. Voi ottaa muitakin uskovaisia avukseen, jos siltä tuntuu, ettei muuten uskalla. Niin on minunkin tarvinnut tehdä, niin olen neuvonut muitakin. Jeesuksen ohje veljien ja sisarten välisten asioiden hoitamiseen on aivan aiheesta annettu. Huomatkaa miten siinäkin Jeesus nostaa seurakunnan merkityksen korkealle. Sen ohjeen käyttö on kuitenkin vain pieni, vaikkakin tärkeä osa vapaiden Jumalan lasten talostelua. Kunnian taivashan on tavoitteemme, miksi emme auttaisi ja rohkaisisi sisaria ja veljiä sillä matkalla?

Kannattaisi kuunnella vaikka muutama saarna Ruotsin suviseuroista, tietääkseni ne ovat vielä kuunneltavissa. Samaa sanomaa sain illalla kuunnella naapuriseurakunnan Rauhanyhdistyksellä.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Saara-äiti -käsitteestä

ViestiKirjoittaja nuusku » 05 Elo 2007, 01:50

Kertokaapa te asioista tietävät kristityt, että mistä tuo nimitys Saara-äiti eli seurakuntaäiti tulee, tai siis kuinka se on selitetty, että Saara on seurakunnan symboli.

En ole kuullut asiaa selitettävän seuroissa, ja Saarasta tiedän onnettoman Raamatun tuntemukseni perusteella vain sen, että hän oli Abrahamin vaimo, joka synnytti vanhana, jo hedelmättömään ikään tultuaan pojan Abrahamille. Juuri muuta en aiheesta tiedäkään.
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

ViestiKirjoittaja Taavetti » 05 Elo 2007, 09:03

Paavalin kirjeistä löytyy sen opetuksen alku, mikään nykyisten aikojen keksintö tai opetus ei ole kysymyksessä, vaikka sellaisiakin väitteitä kohtaa silloin tällöin. Kerään niitä opetuksia tähän viestiin vähitellen, liitän yhden kerrallaan, joten olkaa kärsivällisiä. Ensimmäiseksi sain muistiin kohdan, joka ei varsinaisesti liity tähän, mutta on silti hyvä hiukan avaamaan käsitettä uskosta:

Heprealaiskirje 11
8 Uskon kautta tuli Abraham kuuliaiseksi, kuin hän kutsuttiin menemään siihen maahan, jonka hän oli perivä, ja hän meni eikä tietänyt kuhunka hän tuleva oli.
9 Uskon kautta oli hän muukalainen luvatussa maassa, niin kuin vieraalla maalla, ja asui majoissa Isaakin ja Jakobin kanssa, jotka olivat sen lupauksen kanssaperilliset.
10 Sillä hän oli odottanut sitä kaupunkia, jolla perustus oli, jonka rakentaja ja luoja on Jumala.
11 Uskon kautta myös Saara sai voiman siittääksensä, ja synnytti jälkeen ikänsä ajan; sillä hän piti sen uskollisena, joka sen hänelle luvannut oli.

12 Sen tähden myös yhdestä, joka niin jo kuollut oli, syntyi monta, niin kuin tähtiä on taivaassa ja niin kuin santaa meren rannassa, joka epälukuinen on.
13 Nämät kaikki ovat uskossa kuolleet ja ei ole niistä lupauksista saaneet, vaan ainoastansa taampaa nähneet ja kuitenkin niihin turvanneet ja hyvin tyytyivät ja tunnustivat, että he vieraat ja muukalaiset maan päällä olivat.
14 Sillä ne, jotka näitä sanovat, he osoittavat, että he isänmaata etsivät.

Varsinaisesti Jumalan lasten äitinä tulee esille ainakin Galatalaiskirjeessä, kun Paavali kirkastaa lain vanhurskauden eroa vapaiden Jumalan lasten armovanhurskaudesta, siinä tulee esille myös vertaus Jumalan valtakunnasta Jerusalemin kuvalla. Vertauksiahan nämä kaikki ovat, pyrkivät eri tavoin kirkastamaan samaa asiaa.

Galatalaiskirje 4
21 Sanokaat minulle te, jotka lain alla olla tahdotte: ettekö te lakia kuule?
22 Sillä kirjoitettu on: Abrahamilla oli kaksi poikaa, yksi palkkavaimosta ja yksi vapaasta.
23 Mutta joka palkkavaimosta oli, se oli lihan jälkeen syntynyt, ja joka vapaasta oli, se oli lupauksen kautta.
24 Nämät jotakin merkitsevät; sillä nämät ovat ne kaksi Testamenttia: yksi Sinain vuoresta, joka orjuuteen synnyttää, joka on Agar.

25 Sillä Agar on Sinain vuori Arabiassa ja ulottuu hamaan Jerusalemiin, joka nyt on, ja on lastensa kanssa orjana.
26 Mutta se Jerusalem, joka ylhäältä on, on vapaa, joka on kaikkein meidän äitimme.
27 Sillä kirjoitettu on: iloitse, sinä hedelmätöin, joka et synnytä, pakahda ja huuda sinä, joka et raskas ole; sillä yksinäisellä on enempi lapsia kuin sillä, jolla mies on.
28 Mutta me, rakkaat veljet, olemme niinkuin Isaakikin, lupauksen lapset.
29 Mutta niinkuin se silloin, joka lihan jälkeen syntynyt oli, vainosi sitä, joka hengen jälkeen syntynyt oli, niin se nytkin tapahtuu.
30 Mutta mitä Raamattu sanoo? aja palkkavaimo poikinensa ulos; sillä ei palkkavaimon pojan pidä perimän vapaan pojan kanssa.
31 Niin me siis olemme, rakkaat veljet, emme palkkavaimon poikia, vaan vapaan.

Tämä kohta sopii myös keskusteluun lakihenkisyydestä, voi jo siellä ollakin.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 11 Kesä 2014, 22:55

Vielä siihen Raamattua, että seurakunta on Kristuksen ruumis, löytyy ainakin Paavalin kirjeestä. Tummennan sen jakeen.

Kolossalaiskirje 1
19 Sillä niin kelpasi Isälle, että hänessä kokonainen täydellisyys asuis,
20 Ja kaikki olisivat hänen kauttansa hänen itse kanssansa sovitetut, sekä ne jotka maassa että ne jotka taivaissa ovat; sillä hän teki verensä kautta ristin päällä rauhan, itse kauttansa.
21 Ja te olitte muinen oudot ja viholliset ymmärryksen puolesta, pahoissa töissä; mutta nyt hän on teidät sovittanut,
22 Lihansa ruumiissa kuoleman kautta, että hän teidät saattais pyhäksi, laittamattomaksi ja nuhteettomaksi kasvoinsa edessä.
23 Jos te muutoin uskossa pysytte perustettuna ja vahvana ja horjumattomana evakeliumin toivosta, jonka te kuulitte, joka on saarnattu kaikkein luontokappalten edessä, jotka taivaan alla ovat; jonka palveliaksi minä Paavali tullut olen,
24 Joka nyt minun vaivoistani iloitsen, jotka minä kärsin teidän edestänne, ja täytän Kristuksen kärsimiset minun lihassani hänen ruumiinsa edestä, joka on seurakunta,
25 Jonka palveliaksi minä tullut olen Jumalan toimituksen jälkeen, joka minulle teidän kohtaanne annettu on, täyttämään Jumalan sanaa;
26 Sitä salaisuutta, joka ijankaikkisesta ja sukukunnista on salattu ollut, mutta nyt hänen pyhillensä ilmoitettu,

27 Joille Jumala tahtoi sen julistaa, mikä tämän salaisuuden kunniallinen rikkaus pakanain seassa on, joka on Kristus teissä, kunnian toivo,
28 Jonka me ilmoitamme, ja kaikkia ihmisiä neuvomme, ja kaikkia ihmisiä kaikkinaisessa viisaudessa opetamme, että me jokaisen ihmisen Kristuksessa Jesuksessa täydelliseksi saattaisimme:
29 Jota minä myös ahkeroitsen ja hänen vaikutuksensa jälkeen kilvoittelen, joka minussa väkevästi vaikuttaa.
__ __ __

Tätä taustaa vasten tuntuu vähintään oudolta väite, jota varsinkin nettipalstoilta saa lukea, että julistus ja oppi seurakunnasta on samaa, kuin Kristuksen hylkääminen uskomme kohteena.


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 11 Kesä 2014, 22:55
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Uskonvanhurskaus



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa