Kolmen kyynärän oppi

[O.M]

Tätä termiä on ihmetelty monessa paikassa ja uskovaisia siitä myös syytetty. Tarkoitus ei ole kirjoittaa mitään tyhjentävää viestiä aiheesta, vaan lähinnä availla keskustelua.

Käsitykseni mukaan kolmen kyynärän oppi on harhaoppi, jonka mukaan Pyhä Henki ei vaikuta seurakunnan ulkopuolella. Uskovaisten käsityksen mukaan Pyhä Henki vaikuttaa kaikkialla, myös seurakunnan ulkopuolella, mutta vanhurskauttaa vain seurakunnassa. Pyhä Henki puhuttelee epäuskoisiakin ihmisiä, mutta asuu vain Jumalan omissa.

"9 Mutta ette ole lihassa, vaan hengessä, jos muutoin Jumalan Henki asuu teissä; mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei se ole hänen omansa.
10 Jos siis Kristus teissä on, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden.
11 Jos nyt sen Henki, joka Jesuksen kuolleista herätti, asuu teissä, niin myös se, joka Kristuksen kuolleista herätti, on teidän kuolevaiset ruumiinne eläväksi tekevä, sen teissä asuvaisen hengen kautta." (Room.8:9-11.

Pyhä Henki oli tehnyt työtään esim. Korneliuksen kohdalla jo kauan ennen kuin Kornelius sai parannuksen armon. Pyhä Henki oli herättänyt Korneliuksen tunnon etsimään elävää Jumalaa niin, että hänestä sanotaan:

"1 Niin oli Kesareassa mies, nimeltä Kornelius, sadanpäämies, Italian joukosta,
2 Jumalinen ja Jumalaa pelkääväinen kaiken huoneensa kanssa, joka jakoi paljon almua kansalle, ja rukoili alati Jumalaa." (Ap.t.10:1-2.)

Vaikka Pyhä Henki oli herättänyt Korneliuksen tunnon jo aiemmin, tuli Pyhästä Hengestä hänelle kotiopettaja vasta silloin, kun Kornelius sai parannuksen ja syntien anteeksiantamuksen Jeesuksen nimessä ja veressä.

"43 Hänestä kaikki prophetat todistavat, että jokainen, joka uskoo hänen päällensä, pitää hänen nimensä kautta synnit anteeksi saaman.
44 Kuin Pietari vielä näitä puhui, lankesi Pyhä Henki kaikkein niiden päälle, jotka puheen kuulivat." (Ap.t.10:43-44.)

Pyhä Henki tekee työtään nykyäänkin kaikkialla maailmassa. Se puhuttelee ja neuvoo etsimään elävää Jumalaa. Erityisen voimakkaasti Pyhä Henki puhuttelee aikana, jota kutsumme etsikonajaksi.

Se, että uskovaisia syytetään kolmen kyynärän jumalopista, johtuu väärinkäsityksestä. Kun uskovaiset raamatunmukaisesti opetamme, että Pyhä Henki vanhurskauttaa vain seurakunnassa, joku saattaa virheellisesti ymmärtää asian niin, että tarkoittaisimme Pyhän Hengen vaikuttavan vain seurakunnassa. Näinhän ei tietenkään ole.

[O.M]

Kolmen kyynärän oppi vaikutti lestadiolaisuudessa laajemmin kait vasta 1860-70-luvuilla. Jonkin tutkijan (en muista kenen) mukaan kolmen kyynärän harhaoppi oli valmis jo herätyksen alkuaikoina 1840-luvun lopulla tai 1850-luvun alussa. 1860-luvulla oppia edusti mm. Pietari Hanhivaara, joka teki erilaisia opillisia täyskäännöksiä elämänsä aikana. Myöhemmin hän oli uudenheräyksen eriseurassa päänäpäsmärinä.

Raattamaa puhutteli harhaoppiin joutuneita puhujia ja osa heistä teki parannuksen harhastaan. Esim. Hanhivaara kuitenkin lupasi vain luopua opetuksestaan tekemättä siitä parannusta. Tuleekin mieleen ripin armoedun merkitys. Olisiko lakihenkinen uusheräys koskaan noussut, jos hän olisi jaksanut olla synnin poispanijana?

Kristillisyyden piirissä todettiin, että tietäjät löysivät Jeesuksen luo Pyhältä Hengeltä johdettuina. Pyhä Henki vaikuttaa siis kaikkialla maailmassa. Kuitenkaan tietäjät eivät olleet uskovaisia ihmisiä, joten Pyhä Henki vaikuttaa myös seurakunnan ulkopuolella.

Pyhä Henki ei kuitenkaan vanhurskauta seurakunnan ulkopuolella. Pyhä Henki herätti Korneliuksen tunnon. Kun Kornelius vaikutettuna Pyhältä Hengeltä rukoili Jumalaa, lähetti Jumala hänen luokseen enkelin, joka opasti noutamaan uskovaisen ihmisen, Pietarin. Pietari saarnasi parannusta ja syntien anteeksiantamusta Jeesuksen nimessä. Kornelius oli sanan vastaanottava kuulija. Kohta on samalla osoitus, ettei Jumala katso katumuksen syvyyttä eikä pituutta, sillä muutkin Pietarin saarnan kuulijat (luultavasti vähemmän katuneet ja rukoilleet kuin Kornelius) saivat piston sydämeensä ja uskoivat synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Paavali vainosi seurakuntaa ja itse Jeesus ilmestyi hänelle tiellä. Jeesus ei kuitenkaan saarnannut hänelle syntejä anteeksi, vaan kehotti menemään Damaskokseen. Siellä Ananias saarnasi synnit anteeksi.

Hoviherra oli tullut Etiopiasta saakka Israeliin. Raamattu ei kerro syytä, miksi hän oli tullut. Luultavasti hän toimitti jotain ajallisiakin asioita. Voimme kuitenkin olla varmoja, että hänen tulonsa oli ollut Pyhältä Hengeltä vaikutettu. Hän luki profeetta Jesajaa, mutta ei ymmärtänyt. Selitys on yksinkertainen, sama, minkä Tapaninen näyttää maininneen alustuksessaan (ks. toinen viestiketju): Raamattua ei voida ymmärtää oikein, jollei Pyhä Henki asu ihmisessä. Tarvittiin uskovainen Filippus, jolla oli Pyhä Henki kotiopettajana ja siten taito selittää Raamattua oikein. Tarvittiin Filippus saarnaamaan Kristuksen sovituksesta.

Nämä esimerkit osoittavat, että Pyhä Henki todella toimii kaikkialla maailmassa, vaikka asuu vain pyhissä. Samalla ne osoittavat, että Jumala on armojärjestyksessään luja. Monissa tilanteissa meitä kummastuttaa, että eikö Jumala olisi voinut poiketa armojärjestyksestään, antaa enkelin saarnata parannuksesta. Jumala on kuitenkin nähnyt hyväksi säätää armojärjestyksen, jossa seurakunta on äiti, joka uudestisynnyttää hengellisesti kuolleen ihmisen. Seurakunta on ihmisten keskellä, se koostuu uskovaisista ihmisistä, jotka muodostavat Kristuksen ruumiin, Kristuksen lihassa.

[O.M]

Googletin hakusanalla "kolmen kyynärän jumala" ja Google löysi tuoreen Suomi24:n keskustelun aiheesta. Siellä joku oli arvellut kolmen kyynärän jumalan olevan 175 cm. Wikipedian mukaan ruotsalais-suomalainen kyynärä oli kuitenkin 59,4 cm.

"Vanha suomalainen, alkujaan ruotsalainen, kyynärä (aln) on kuitenkin 59,4 cm."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kyyn%C3%A4r%C3%A4

Kolmen kyynärän jumalan pituus kiireestä kantapäähän on siis 3 x 59,4 cm = 178,4 cm. Ollaanpa tarkkoja!

Niin ilmeisesti sanonta "kolmen kyynärän jumala" on SI-järjestelmää edeltävältä "barbaariselta ajalta" ja viittaa siis alkujaan ihmisen mittaiseen jumalaan. Jumalaan, joka on niin pieni, että hän olisi ihmisten liikuteltavissa ja toimii ihmisten aivoitusten mukaan. Tuossa mielessä sanonta on varsin kuvaava.

Vanhoillislestadiolaista käsitystä, jonka mukaan Jumala vanhurskauttaa vain ennen uskoneiden ihmisten kautta seurakunnassa, saatetaan pintapuolisesti hutaisten väittää kolmen kyynärän opiksi. Olen jo käynyt läpi raamatunkohtia, jotka osoittavat Jumalan vaikuttavan seurakunnan ulkopuolellakin, mutta ei vanhurskauttavana. Mutta onko Jumala niin pieni, ettei kykene vanhurskauttamaan ihmistä muutoin kuin sanassaan?

Vastaus on jyrkkä ei.

Jumala voisi ravita ihmiset ilman leipää, mutta tahtoo ravita meidät leivällä.

Jumala voisi vanhurskauttaa syntiset ilman sanaa, mutta tahtoo vanhurskauttaa syntiset sanallaan.

Miksi?

Tulemme Jumalan majesteettiuden alueelle, jonka tutkiskelu on oppi-isämme Martti Lutherin mukaan hyödytöntä. Kun Jumala on nähnyt hyväksi tehdä jonkin asian niin kuin on säätänyt, hän tekee sen niin. Hänellä on varmasti hyvät perusteet, mutta niiden tutkiskelu on meidän vajavaiselle järjellemme hyödytöntä, kuten Jumala on Jesaja-profeetan kautta ilmoittanut:

"8 Sillä minun ajatukseni ei ole teidän ajatuksenne, ja teidän tienne ei ole minun tieni, sanoo Herra.
9 Vaan niin paljo korkeampi kuin taivas on maasta, niin ovat myös minun tieni korkeammat teidän teitänne, ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne." (Jes.55:8-9.)

Näin voimme siis todeta, ettei Jumalan oma säätämys heikennä hänen kaikkivaltiuttaan. Minkä majesteetti itse on säätänyt, sen hän voisi halutessaan muuttaa. Hän vain ei tahdo.

Paavali toteaa, että Jumala on säätänyt sovintosaarnan uskovaisissa ihmisissä:

"Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itse kanssansa, ja ei lukenut heille heidän syntiänsä, ja on meissä sovintosaarnan säätänyt" (2.Kor.5:19).

Nyt ne, joille Kristuksen ies ja hallituksen muoto ovat sopimattomia, etsivät keinoja päästä lammashuoneeseen muualta kuin ovesta, ahtaasta portista. He saattavat kysyä: "Jumala on poikennut joskus itse säätämistään luonnonlaeista. Eikö hän voisi poiketa myös säätämästään armojärjestyksestä?"

Tähän vastaus on varmasti kyllä. Jumala voisi aivan varmasti kaikkivaltiaana poiketa itse säätämästään armojärjestyksestä. Meillä ei kuitenkaan ole yhtään esimerkkiä sitten ensimmäisen ihmisparin, jossa Jumala olisi niin toiminut. Jumala on myös sanassaan ilmoittanut, ettei niin tee. Heprealaiskirjeen kirjoittajan mukaan on mahdotonta, että vain hyvä Jumala sortuisi valehtelemaan. Siksi uskovaiset emme voi antaa vääriä luuloja ulkopuolella Jumalan valtakunnan vaeltaville, vaan kehotamme käskyn mukaan parannuksen askelille, käymään ahtaasta portista sisälle.

[O.M]

Tähän kolmen kyynärän jumalan teemaan liittyy myös rukouksen vaikuttavuus. Asiaa on käsitelty J.U:n kirjassa Peltoon kätketty aarre, mutta siitä on jo jonkin aikaa, kun olen kirjan lukenut. Referoin siis varsin vapaasti.

J.U:n mukaan uskovaisen rukous vaikuttaa aina, koska uskovaiset rukoilevat Hengessä. Tästä onkin Raamatun sana:

"21 Jesus sanoi hänelle: vaimo, usko minua: se aika tulee, ettette tällä vuorella eikä Jerusalemissa Isää rukoile.
22 Ette tiedä, mitä te rukoilette, mutta me tiedämme, mitä me rukoilemme; sillä autuus on Juudalaisista.
23 Mutta hetki tulee, ja jo nyt on, että totiset rukoiliat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa; sillä Isä tahtoo myös senkaltaisia, jotka häntä rukoilevat.
24 Jumala on Henki, ja jotka häntä rukoilevat, niiden pitää hengessä ja totuudessa häntä rukoileman." (Joh.4.)

Uskovaisenkaan rukous ei toki vaikuta aina niin kuin saviastiat sen haluaisivat vaikuttavan, vaan niin kuin Jumala ihmisen tarpeet täydellisesti tietävänä hyväksi näkee.

Epäuskoisen rukous sen sijaan vaikuttaa kahdella tavalla. Ensinnä väärällä mielellä rukoileva rukoilee kaiketi tuomiokseen. J.U:n kirjassa oli eräs Jesajan kohta, mutta en ole varma löysinkö sitä hakutoiminnolla. Löysin kuitenkin Jumalasta pois kääntyneen Saulin rukouksen, jota ei kuultu, tai joka kuultiin, mutta joka ei häntä hyödyttänyt.

"Samuel käänsi itsensä ja seurasi Saulia; ja Saul rukoili Herraa" (1.Sam.15:31).

On siis huomattava, että väärällä mielellä rukoiltu rukouskaan ei ole vaikutukseltaan merkityksetön. Se vaikuttaa kuitenkin ilmeisesti päinvastoin: epäuskoinen rukoilee tuomiokseen.

On kuitenkin tilanteita, joissa epäuskoinen rukoilee oikealla mielellä. Tällöin Jumala on Pyhällä Hengellään vaikuttanut piston epäuskoisen ihmisen sydämeen ja ihminen rukoilee, että hän tulisi autuaaksi. Tällaiseen rukoukseen Jumala vastaa lähettämällä rukoilijan luokse sanansaattajansa, joka julistaa rauhan evankeliumia.

"1 Niin oli Kesareassa mies, nimeltä Kornelius, sadanpäämies, Italian joukosta,
2 Jumalinen ja Jumalaa pelkääväinen kaiken huoneensa kanssa, joka jakoi paljon almua kansalle, ja rukoili alati Jumalaa.
3 Hän näki julkisesti näyssä, liki yhdeksättä hetkeä päivästä, Jumalan enkelin tulevan tykönsä ja sanovan hänelle: Kornelius!
4 Ja hän katseli hänen päällensä, peljästyi ja sanoi: Herra, mikä on? Hän sanoi hänelle: sinun rukoukses ja almus ovat tulleet muistoon Jumalan edessä.
5 Ja nyt lähetä miehiä Joppeen, ja anna noutaa Simonin, jota Pietariksi kutsutaan."
- -
43 Hänestä kaikki prophetat todistavat, että jokainen, joka uskoo hänen päällensä, pitää hänen nimensä kautta synnit anteeksi saaman.
44 Kuin Pietari vielä näitä puhui, lankesi Pyhä Henki kaikkein niiden päälle, jotka puheen kuulivat. (Ap.t.10.)

Vastaavalla tavalla Jumala kuuli myös Paavalin ja Kandaken hoviherran rukoukset, kun he epäuskoisina rukoilivat Jumalaa. Korneliuksen luo Jumala lähetti Pietarin, Paavalin luo Ananiaan ja hoviherran luo Filippuksen. Pyhä Henki oli siis vaikuttanut jo seurakunnan ulkopuolella murskaamalla sydämet ja herättämällä tunnot, mutta vanhurskautti vain ennen uskoneiden kautta. On huomattava, että todellinen näkymätön Kristuksen seurakunta on uskovaiset ihmiset ja seurakunta on se äiti, joka uudestisynnyttää. Kristuksen seurakunnan jäsenillä on taivaan valtakunnan avaimet.

Kolmen kyynärän opin mukaan Jumala vaikuttaa vain uskovaisissa, jolloin vain uskovaisten rukoukset vaikuttaisivat. Kaikki rukoukset kuitenkin vaikuttavat, myös epäuskoisten rukoukset. Se, miten ne vaikuttavat, riippuu siitä, millä mielellä rukoukset rukoillaan. Jos epäuskoisen rukous esim. on: "Osoita minulle, miten tullaan autuaaksi, kunhan ei vain niin kuin nuo tuomitsevat vanhoillislestadiolaiset", on rukous varmasti väärällä mielellä rukoiltu ja niin rukoileva rukoilee tuomiokseen.

[O.M]

Jumala vaikuttaa todellisen Kristuksen seurakunnan ulkopuolella myös sakramenteissa, joita ovat kaste ja ehtoollinen (uusi liitto). Kastevedessä puetaan kastettavan päälle Kristus ja ehtoollisessa ihminen saa totisen Kristuksen ruumiin ja veren riippumatta siitä, onko sakramentin toimittaja tai vastaanottaja uskomassa.

Sakramentit vaikuttavat kuitenkin päinvastaisella tavalla uskovaisen ja epäuskoisen kohdalla. Uskovaiselle sakramentit vahvistavat uskoa, kun taas epäuskoisesta ne tekevät vikapään Kristuksen kuolemaan.

"23 Sillä minä olen sen Herralta saanut, jonka minä myös teille annoin. Sillä Herra Jesus, sinä yönä, jona hän petettiin, otti leivän,
24 Ja kiitti, mursi ja sanoi: ottakaat, syökäät! tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne murretaan: se tehkäät minun muistokseni;
25 Niin myös kalkin ehtoollisen jälkeen ja sanoi: tämä kalkki on se Uusi Testamentti minun veressäni; se tehkäät, niin usein kuin te juotte, minun muistokseni.
26 Sillä niin usein kuin te syötte tästä leivästä ja juotte tästä kalkista, pitää teidän Herran kuoleman julistaman, siihenasti kuin hän tulee.
27 Sentähden joka kelvottomasti syö tästä leivästä ja juo Herran kalkista, se on vikapää Herran ruumiiseen ja vereen.
28 Mutta koetelkaan ihminen itsiänsä, ja niin syökään tästä leivästä ja juokaan tästä kalkista.
29 Sillä joka syö taikka juo kelvottomasti, hän syö ja juo tuomion itsellensä, ettei hän Herran ruumista eroita." (1.Kor.11.

[O.M]

Kolmen kyynärän jumalan teemaan voisi sopia myös luetun sanan vaikuttavuus. Jos olettaisimme virheellisesti, että Pyhä Henki ei vaikuta todellisen Kristuksen seurakunnan ulkopuolella, meidän täytyisi olettaa, että epäuskoisen lukema Jumalan sana olisi täysin kuollut (eloton) kirjain. Näin ei kuitenkaan ole. Kirjain kuolettaa. Raamatun kirjoitukset eivät suinkaan välttämättä jätä kylmäksi seurakunnan ulkopuolella vaeltavaa epäuskoista ihmistäkään, vaan ne vaikuttavat, kuolettaen. Raamatun kirjoitukset voivat herättää suruttoman tai armovarkaan synnintunnon, jos Pyhälle Hengelle on ajallaan niin otollista.

2.Kor.3:
"6 Joka meitä soveliaiksi tehnyt on Uuden Testamentin virkaa pitämään, ei puustavin, vaan Hengen; sillä puustavi kuolettaa, vaan Henki tekee eläväksi."

Uskovaiselle luettu Jumalan sana on täynnä lohdutusta ja neuvoja kilvoituksen matkalle.

2.Tim.3:
"15 Ja ettäs jo lapsuudesta olet Pyhän Raamatun taitanut, joka sinun taitaa autuuteen neuvoa, sen uskon kautta, joka on Kristuksessa Jesuksessa.
16 Sillä kaikkinainen kirjoitus on Jumalalta annettu, ja tarpeellinen opiksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kuritukseksi, joka on vanhurskaudessa:
17 Että Jumalan ihminen täydellinen olis, ja kaikkiin hyviin töihin sovelias."

Johanneksen evankeliumissa tulee erityisen selvästi esille, miksi Raamattu on kirjoitettu. Se on kirjoitettu, jotta ihminen tulisi synnintuntoon, mutta myös siksi, että Jumalan ja Kristuksen työt tulisivat tiettäväksi. Se on kirjoitettu, jotta epäuskoinen ihminen ymmärtäisi, ettei Jumala ole jättänyt ihmistä yksin ja miten Jumala ihmisen vanhurskauttaa. Se ilmaisee myös Jumalan armojärjestyksen: ensin ihminen saa itse aiemmin uskoneen kautta Pyhän Hengen, jonka jälkeen hänellä on taivaan valtakunnan avaimet päästää epäuskoinen ihminen synneistä. Jos epäuskoinen ottaa päästön sanat uskolla vastaan, hän saa Pyhän Hengen.

Joh.20:
"20 Ja kuin hän sen sanonut oli, osoitti hän heille kätensä ja kylkensä. Niin opetuslapset ihastuivat, että he näkivät Herran.
21 Ja Jesus taas sanoi heille: rauha olkoon teille! niinkuin Isä minun lähetti, niin minä myös lähetän teidät.
22 Ja kuin hän nämät sanonut oli, puhalsi hän heidän päällensä ja sanoi heille: ottakaat Pyhä Henki:
23 Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt.
24 Mutta Toomas, yksi kahdestatoistakymmenestä, joka kaksoiseksi kutsutaan, ei ollut heidän kanssansa, kuin Jesus tuli.
25 Niin muut opetuslapset sanoivat hänelle: me näimme Herran. Mutta hän sanoi heille: ellen minä näe hänen käsissänsä naulan reikää, ja pistä sormeani naulain siaan, ja pistä kättäni hänen kylkeensä, en minä usko.
26 Ja kahdeksan päivän perästä olivat opetuslapset taas sisällä, ja Toomas heidän kanssansa. Niin Jesus tuli, kuin ovet suljetut olivat, ja seisoi heidän keskellänsä, ja sanoi: rauha olkoon teille!
27 Sitte sanoi hän Toomaalle: pistä sormes tänne, ja katso minun käsiäni, ja ojenna tänne kätes, ja pistä minun kylkeeni, ja älä ole epäuskoinen, vaan uskovainen.
28 Toomas vastasi ja sanoi hänelle: minun Herrani ja minun Jumalani!
29 Jesus sanoi hänelle: ettäs näit minun, Toomas, niin sinä uskoit: autuaat ovat ne, jotka ei näe, ja kuitenkin uskovat.
30 Niin teki myös Jesus monta muuta merkkiä opetuslastensa nähden, jotka ei tässä kirjassa ole kirjoitetut.
31 Mutta nämät ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että te saisitte elämän uskon kautta hänen nimeensä."

Raamatun syvällisempään ymmärrykseen tarvitaan aina Pyhä Henki. Sellainen ihminen, jossa Pyhä Henki ei asu, voi ymmärtää oikein kohdan sieltä, kohdan täältä, mutta ilman Pyhää Henkeä häneltä jää perusteellisempi ymmärrys saavuttamatta. Toki myös niille, jotka ovat lapsuudestaan saakka saaneet elää Pyhä Henki kotiopettajanaan tai jotka ovat sen saaneet uudessa syntymisessä kotiopettajakseen, Pyhä Henki avaa Raamattua vain hänen tarvitsemansa määräosan mukaan. Pyhä Henki asuu Kristuksen omissa.

Room.8:
"9 Mutta ette ole lihassa, vaan hengessä, jos muutoin Jumalan Henki asuu teissä; mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei se ole hänen omansa.
10 Jos siis Kristus teissä on, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden.
11 Jos nyt sen Henki, joka Jesuksen kuolleista herätti, asuu teissä, niin myös se, joka Kristuksen kuolleista herätti, on teidän kuolevaiset ruumiinne eläväksi tekevä, sen teissä asuvaisen hengen kautta."

[O.M]

Välillä näkee esitettävän myös arvostelua, että uskovaisten mukaan epäuskoisen papin saarna ei vaikuttaisi ja että epäuskoisen papin hengellinen vaikutusvalta olisi mitätön. Väite ei tarkkaan ottaen pidä paikkaansa ja jos pitäisi paikkaansa, kyseessä voisi olla kolmen kyynärän harhaoppi.

Epäuskoiselta papilta puuttuu Pyhä Henki, minkä vuoksi hän ei voi tehdä yhtään opetuslasta Herralle. Sen sijaan epäuskoisen papin saarna voi herättää suruttoman tai armovarkaan synnintunnon. Jumalalle voi joskus olla otollista herättää suruttomien ja armovarkaiden tuntoja myös epäuskoisten saarnan kautta. Jumala voi herättää tunnon luonnon suuruuden edessä, kansojen vaiheiden ja ihmiskohtailoiden kautta - miksi ei siis myös epäuskoisen papin saarnan kautta.

Todettakoon kuitenkin, että ylläoleva tilanne olisi ideaali, mutta voi olla melko harvinainen meidän ajallamme. Onhan ne saarnat yleensä melkoista lipilaarumia, mutta poikkeuksiakin on.

Tässä yhteydessä lienee syytä perustella, miksi kuka tahansa ei voi antaa syntejä anteeksi. Kuka tahansa voi luvata synnit anteeksi, mutta kuka tahansa ei niitä voi antaa anteeksi.

Paavali toteaa:

"Jumalan valtakunta ei ole puheessa, vaan voimassa" (1.Kor.4:20).

Mikä on se voima? Se voima on Pyhän Hengen voima, josta hän sanoo:

"5 Ei niin, että me olemme itse meistämme soveliaat jotakin ajattelemaan, niinkuin itse meistämme, vaan jos me olemme johonkuhun soveliaat, niin on se Jumalalta,
6 Joka meitä soveliaiksi tehnyt on Uuden Testamentin virkaa pitämään, ei puustavin, vaan Hengen; sillä puustavi kuolettaa, vaan Henki tekee eläväksi." (2.Kor.3.)

Tämä virka on Pyhän Hengen virka, joka antaa Hengen.

"Miksi ei siis paljoa enemmin sillä viralla, joka hengen antaa, pitäisi kirkkaus oleman?" (2.Kor.3:8.)

Virka on niillä, joita itseään kohtaan on ensin armo tapahtunut, jotka itse ovat ensin saaneet Pyhän Hengen.

"Sentähden, että meillä senkaltainen virka on, sen jälkeen kuin armo meidän kohtaamme tapahtunut on, niin emme suutu" (2.Kor.4:1).

Se, onko ihmisellä Pyhä Henki vai ei, ei ole mikään yhdentekevä asia, sillä jolla ei ole Pyhää Henkeä, ei ole uskovainen.

"Mutta ette ole lihassa, vaan hengessä, jos muutoin Jumalan Henki asuu teissä; mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei se ole hänen omansa" (Room.8:9).

Pyhän Hengen viralle on uskovaisten ihmisten kautta on säädetty sovintosaarna. Niille, jotka ovat saaneet sovituksen armon uskon kautta kohdalleen, on annettu virka sovinnosta saarnata.

2.Kor.5:
"18 Mutta ne kaikki ovat Jumalasta, joka meitä on itse kanssansa sovittanut Jesuksen Kristuksen kautta, ja antoi meille viran sovinnosta saarnata.
19 Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itse kanssansa, ja ei lukenut heille heidän syntiänsä, ja on meissä sovintosaarnan säätänyt.
20 Niin olemme me Kristuksen puolesta käskyläiset; sillä Jumala neuvoo meidän kauttamme. Niin me rukoilemme siis Kristuksen puolesta, että te Jumalan kanssa sovitte."

Tästä samasta virasta Jeesus puhui Pietarille. Jeesus ei antanut avainten vallan virkaa niinkään Pietarille (toki myös Pietarille), vaan Pietarin uskolle ja kaikille Aabrahamin uskon perillisille.

Matt.16:
"18 Mutta minä myös sanon sinulle: sinä ole Pietari, ja tämän kallion päälle tahdon minä rakentaa minun seurakuntani, ja helvetin portit ei pidä häntä voittaman.
19 Ja minä annan sinulle taivaan valtakunnan avaimet: ja mitä sinä maan päällä sidot, pitää sidotun oleman taivaissa, ja mitä sinä päästät maan päällä, sen pitää oleman päästetyn taivaissa."

Tämä virka oli fariseuksille pahennukseksi. He ajattelivat pahaa sydämessään, että kukaan muu kuin Jumala ei ollut kelvollinen antamaan syntejä anteeksi.

Matt.9:
"2 Ja katso, he toivat hänen eteensä halvatun, joka makasi vuoteella. Ja kuin Jesus näki heidän uskonsa, sanoi hän halvatulle: poikani, ole hyvässä turvassa, syntis annetaan anteeksi sinulle.
3 Ja katso, muutamat kirjanoppineista sanoivat keskenänsä: tämä pilkkaa (Jumalaa).
4 Ja kuin Jesus näki heidän ajatuksensa, sanoi hän: miksi ajattelette pahaa sydämessänne?
5 Sillä kumpi on keviämpi sanoa: synnit annetaan anteeksi sinulle, taikka sanoa: nouse ja käy?
6 Mutta että teidän pitää tietämän Ihmisen Pojalla olevan vallan maan päällä synnit anteeksi antaa, (niin sanoi hän halvatulle:) nouse ja ota vuotees, ja mene kotias.
7 Ja hän nousi ja meni kotiansa.

Jeesus tosiaan maan päällä ollessaan antoi syntejä anteeksi suoraan. Taivaaseen astuttuaan hän jätti sen viran yksinomaan oman ruumiinsa jäsenille, uskovaisille ihmisille. Näistä Paavali sanoo:

"Te olette Kristuksen ruumis ja jäsenet, jokainen osansa jälkeen" (1.Kor.12:27).

Paavali toteaa, että Kristuksen Hengen osallisuuden kautta on Kristus hänessä ja hän Kristuksessa. Kun Kristus on uskovaisissa ihmisissä, Siionin laulun sanoin Jeesus omissaan, hän käyttää uskovaisten ihmisten saastaisten huulten kautta valtaansa antaa maan päällä synnit anteeksi.

"Sentähden om minulle laupius tapahtunut, että Jesus Kristus minussa ensin osoittais kaiken pitkämielisyyden niille esikuvaksi jotka hänen päällensä pitää uskoman ijankaikkiseen elämään" (1.Tim.1:16).

Paavali toteaakin antavansa syntejä anteeksi ikään kuin Kristuksen puolesta, niin kuin Kristus hänessä antaisi ne synnit anteeksi.

"Jolle minä jotain anteeksi annoin, sen minä anteeksi annoin teidän tähtenne Kristuksen puolesta" (2.Kor.2:10).

Puhtainkin Jumalan sana ilman Henkeä on vain kuolettava kirjain. Fariseuksista todetaan, ettei heillä ollut mahdollisuutta tehdä hengellisiä juutalaisia, Aabrahamin uskon perillisiä, sillä heillä ei ollut Hengen virkaa.

"Voi teitä kirjanoppineet ja Pharisealaiset, te ulkokullatut! jotka merta ja mannerta ympäri vaellatte, tehdäksenne yhtä uutta Juudalaista; ja kuin se tehty on, niin te hänestä teette kaksikertaa enemmän helvetin lapsen kuin te itse olette" (Matt.23:15).

Pyhä Henki puuttui myös Simon-noidalta, joka jaetulla sydämellä sitä itselleen pyysi. Jaetulla sydämellä ei voinut uskoa, saada Pyhää Henkeä eikä Pyhän Hengen virkaa.

Ap.t.8:
"18 Mutta kuin Simon näki, että apostolien kätten päälle-panemisen kautta Pyhä Henki annettiin, taritsi hän heille rahaa,
19 Sanoen: antakaat minullekin se voima, että kenenkä päälle minä käteni panen, se sais Pyhän Hengen.
20 Vaan Pietari sanoi hänelle: sinun rahas olkoon sinun kanssas kadotuksessa, että Jumalan lahjan luulet rahoilla ostettavan.
21 Ei sinulla ole osaa eikä arpaa tässä sanassa; sillä ei sinun sydämes ole oikia Jumalan edessä.
22 Sentähden tee parannus sinun pahuudestas, ja rukoile Jumalaa, että sydämes ajatukset sinulle anteeksi annettaisiin.
23 Sillä minä näen sinun olevan katkerassa sapessa ja vääryyden solmussa.
24 Niin Simon vastasi ja sanoi: rukoilkaat te Herraa minun edestäni, ettei mitään näistä, mitä te sanoitte, minun päälleni tulisi.

Pyhän Hengen virka puuttui myös ylipappi Skevan pojilta. He yrittivät häätää pahoja henkiä pois ihmisistä Jeesuksen nimeen, mutta koska armo ei ollut ensin heitä itseään tapahtunut, osui pilkka omaan nilkkaan.

Ap.t.19:
"13 Niin muutamat Juudalaiset, jotka olivat lumoojat, vaelsivat ympäri, ja kiusasivat mainita Herran Jesuksen nimeä niiden päälle, joilla pahat henget olivat, ja sanoivat: me vannotamme teitä Jesuksen puolesta, jota Paavali saarnaa.
14 Ja muutamat niiden seassa, jotka tätä tekivät, olivat Skevan, Juudalaisten ylimmäisen papin, seitsemän poikaa.
15 Mutta paha henki vastasi ja sanoi: Jesuksen minä tunnen, ja Paavalin minä tiedän, mutta mitkä te olette?
16 Ja ihminen, jossa paha henki oli, karkasi heidän päällensä, ja voitti heidät ja paiskasi heidät allensa, niin, että he alasti ja haavoitettuna pääsivät siitä huoneesta ulos pakenemaan."

Nämä lukuisat raamatunkohdat osoittavat, että uusi syntyminen ei ole mahdollista epäuskoisen ihmisen saarnaamasta sanasta, vaikka siinä toisteltaisiin tarkkaan uskovaisten käyttämää sanamuotoa "Jeesuksen nimessä ja veressä synnit ovat anteeksi." Jumalan valtakunta ei ole puheessa, vaan voimassa. Sanamuoto ei ole ratkaisevaa, vaan ratkaisevaa on se, onko saarnaajaa itseään kohtaan armo jo tapahtunut, onko vastaanottavaista mieltä ja kykeneekö vastaanottava uskomaan saarnan. Eivät kaikki saarnan kuulevat usko.

Room.10:
"13 Sillä jokainen, joka Herran nimeä avuksensa huutaa, tulee autuaaksi.
14 Mutta kuinka he sitä avuksensa huutavat, jonka päälle ei he uskoneet? Ja kuinka he sen uskovat, josta ei he ole kuulleet? Mutta kuinka he kuulevat ilman saarnaajaa?
15 Ja kuinka he saarnaavat, ellei heitä lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: oi kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka rauhaa julistavat, niiden jotka hyvää julistavat.
16 Mutta ei he ole kaikki evankeliumille kuuliaiset; sillä Jesaias sanoo: Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?
17 Niin tulee siis usko kuulosta, mutta kuulo Jumalan sanan kautta.
18 Mutta minä sanon: eikö he sitä ole kuulleet? Heidän äänensä tosin on lähtenyt kaikkeen maailmaan ja heidän sanansa maailman ääriin."

Tässä on muutamilla raamatunkohdilla osoitettu, että epäuskoisen ihmisen saarna voi vaikuttaa vain kuolettavasti. Toisaalta myös sillä voi olla vaikutusta ja myös positiivisia vaikutuksia, jos se herättää ihmisen tunnon etsimään elävää Jumalaa. Samalla haluan tuoda esille, että vaikka tunnon herääminen voi tapahtua monella tavalla, vanhurskauttaminen tapahtuu aina vain ahtaasta portista, kun ovenvartija avaa oven. Ovenvartijaksi ei käy sellainen, joka on tullut lammashuoneeseen muualta kuin ovesta, sillä he ovat varkaita ja ryöväreitä, raatelevia susia lammasten vaatteissa, vuohia lammasten seassa.

[lukkari]

Kiitos O.M mielenkiitoisista kirjoituksista. Tässä yhteydessä nousi mieleen Lestadius. Lestadius loi luultavasti pohjaa herätyksille ankaralla lakisaarnallaan, evankeliumille oli paljon otollista maaperää. Lestadiuksen löydettyä peltoon kätketyn aarteen, hän alkoi evankeliumilla korjaamaan ja sitomaan niitä haavoja, joita lain miekka oli herättänyt.

[O.M]

Kolmen kyynärän opin teemaan liittyy myös, että voiko uskovainen pysyä uskomassa ilman seurakuntayhteyttä. Nähdäkseni vastaus on ei sellaisella paikkakunnalla, jossa on uskovaisia ja jossa seurakuntayhteyden voi helposti saada. Ei yhteistä seurakuntaa voi antaa ylön.

"Ei antain ylön yhteistä seurakuntaa, niinkuin muutamain tapa on, vaan neuvokaat teitänne keskenänne, ja sitä enemmin kuin te näette sen päivän lähestyvän" (Hepr.10:25).

Sen sijaan jos asuu paikkakunnalla, jossa uskovaisiin ei ole mahdollisuutta pitää yhteyttä (esim. ulkomailla), voi säilyä pitkäänkin uskomassa ilman seurakuntayhteyttä. Monet tietävät sellaisiakin tapauksia, jotka Jumala on vuosikausia varjellut uskomassa yksin vieraan maailman keskellä. Sellaisessa tilanteessa varmasti korostuu rukousyhteys.

Yhteys kolmiyhteiseen Jumalaan toteutuu toisaalta rukousyhteytenä, mutta osin myös muiden uskovaisten ja seurakuntayhteyden kautta. Seurakunnalla on yhteiset kokoontumiset ja neuvot. Toinen toistaan tukien, neuvoen ja Kristuksen priiskoitusverellä puhdistaen kristityt jaksavat pitkässä uskon kilvoituksessa.

Käsittääkseni on siis torjuttava netissä ilmaan heitetty väite, että vl-käsityksen mukaan kolmiyhteinen Jumala olisi vl:ille olemassa vain suhteessa muihin vl:iin. Kolmen kyynärän jumalakäsityksessä niin voi olla, mutta ei vl-käsityksessä.

[O.M]

Voisiko Pyhän Hengen roolin seurakunnan ulko- ja sisäpuolella kiteyttää niin, että Pyhä Henki puhuttelee kaikkialla, mutta puhuu vain seurakunnassa.

Pyhä Henki puhuttelee jokaisen ihmisen omassatunnossa, mutta synnin petoksen tähden sen ääni on epäuskoisten omissatunnoissa vaimea, etäinen kuiskaus jostain kaukaisuudesta. Omantunnon ääni on kirkkaampi niillä, joiden sydämissä Pyhä Henki asuu, ja niillä heränneellä tunnolla olevilla, joiden sydämet Jumala Pyhän Henkensä kautta on lain avulla murskannut evankeliumille otolliseksi.

Olisi kuitenkin mielestäni absurdia väittää, että uskovaisenkaan ihmisen omatunto olisi sataprosenttisen luotettava, sillä meitä Jumalasta ja Jumalan äänestä erottavaa syntiä tulee koko ajan. Jollei sitä panna pois, omantunnon ääni heikkenee ja lopettaa lopulta varoittamasta joistakin asioista kokonaan. Siksi Heprealaiskirjeen kirjoittaja kehottaakin neuvomaan toinen toisiaan, ettei kukaan synnin petoksen kautta joutuisi pois elävästä uskosta.

Hepr.3:
"12 Katsokaat, rakkaat veljet, ettei teissä joskus olisi kelläkään paha, uskotoin sydän, joka elävästä Jumalasta luopuis,
13 Vaan neuvokaat teitänne keskenänne joka päivä, niinkauvan kuin tänäpänä sanotaan, ettei joku teistä synnin petoksen kautta paatuisi.
14 Sillä me olemme Kristuksesta osallisiksi tulleet, jos me muutoin aljetun uskon loppuun asti vahvana pidämme,
15 Kuin sanotaan: tänäpänä, jos te kuulette hänen äänensä; niin älkäät paaduttako sydämiänne, niinkuin haikeudessa tapahtui."

Voidaan siis todeta, kuten Päivämiehen kolumnissa, että evankeliumin kokonaisuuteen kuuluvat toisten uskovaisten ja seurakunnan armoneuvot. Tuskin kukaan säilyy pitkään uskomassa tieten tahtoen yhteisen seurakunnan kokoontumisia ja neuvoja ylönkatsoen. Miksi? Kyse on hyvin yksinkertaisesta asiasta, jonka Jaakob selittää: ensin ihmistä kiusataan omilta himoiltansa, himo siittää synnin ja kun synnin mitta tulee täyteen, synnyttää synti (hengellisen) kuoleman.

Jaak.1:
"12 Autuas on se mies, joka kiusauksen kärsii; sillä koska hän koeteltu on, niin hänen pitää elämän kruunun saaman, jonka Herra niille luvannut on, jotka häntä rakastavat.
13 Älkään kenkään sanoko, kuin häntä kiusataan, että hän Jumalalta kiusataan; sillä ei Jumala ole kiusaaja pahuuteen, ja ei hän ketään kiusaa,
14 Vaan jokainen kiusataan, kuin hän omalta himoltansa vietellään ja houkutellaan.
15 Sitte kuin himo on siittänyt, niin hän synnyttää synnin; mutta kuin synti täytetty on, niin se synnyttää kuoleman.
16 Älkäät eksykö, minun rakkaat veljeni!"

Ennen hengellistä kuolemaa sielunvihollinen pyrkii hämärtämään omantunnon ääntä ihmisen sisimmässä.

On melko narsistinen käsitys, että uskoontulon jälkeen ihminen pysyisi uskomassa pelkän rukousyhteyden avulla yhteistä seurakuntaa ylönantaen. Mielestäni Pyhä Henki kotiopettajana ei todellakaan tarkoita sellaista, vaan Pyhä Henki kotiopettajana opettaa myös etsimään lohdutuksen ja neuvon sanoja Jumalan seurakunnasta, jossa kaikki viisauden ja taidon aarteet ovat Kristuksen tuntemisen kautta kätkettyinä. Se opettaa myös huomiomaan heikon veljen, välttämään pahennusta ja pahennuksen matkaan saattajia.

[O.M]

O.M jatkaa taas jaarlittelujaan kolmen kyynärän jumalasta (haukotus). Jostain syystä näen tämän teeman kiehtovana ja selkeyttävänä tapana hahmottaa Pyhän Hengen vaikutustapoja maan päällä. Tuli mieleeni eräs raamatunkohta, jota tässä yhteydessä ei voi sivuuttaa. Nimittäin kun Jeesus sanoi omilleen, että kun kaksi tai kolme uskovaista kokoontuu hänen nimeensä, on hän heidän keskellään.

"Sillä kussa kaksi taikka kolme tulevat kokoon minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä" (Matt.18:20).

Raamattua lukemalla voimme todeta, että Jeesus on Pyhän Henkensä kautta kaikkialla. Asuvaisena hän kuitenkin on vain uskovaisten ihmisten sydämissä. Tämä raamatunkohta osoittaa, että hän on erityisellä tavalla läsnä silloin, kun uskovaiset kokoontuvat hänen nimiinsä.

Jos väitettäisiin ko. raamatunkohdan perusteella, että Jeesus olisi läsnä vain uskovaisten kokoontuessa hänen nimiinsä, olisi kyse kolmen kyynärän jumalasta, ihmisen korkuisesta jumalasta. Silloin Jeesus todella olisi olemassa vain ihmisten kautta, ja tarkalleen ottaen vain uskovaisten kautta. Kolmen kyynärän jumalakäsitys ei kuitenkaan ole vl-käsitys. Ei siis pidä sotkea Jeesuksen läsnäoloa uskovaisten kokoontumisissa erityisellä tavalla siihen, että Jeesus ei olisi lainkaan läsnä muutoin kuin uskovaisten kokoontumisissa.

Mitä asioita sitten eri lailla silloin, kun uskovaiset ovat keskenään koolla verrattuna siihen, että he ovat hajallaan? Vaikka vain kaksi tai kolme uskovaista olisi koolla, on tällöin jokaisella mahdollisuus kuulla Hengen eläväksi tekemää evankeliumia. Toinen asia on, että heiltä saa kuulla lohdutuksen, rohkaisun ja neuvon sanoja. Yksinäisyydessä tai epäuskoisten seurassa kuulee enemmän vain sielunvihollisen kuiskuttelua.

Jos kohdan tulkintaa laajennettaisiin niin, että katsottaisiin Jeesuksen puhuneen kaikille ihmisille, ei vain uskovaisille, sen tulkinnasta tulisi mielenkiintoinen. Silloin nimittäin voitaisiin katsoa Jeesuksen olevan erityisellä tavalla läsnä missä tahansa, missä epäuskoisetkin ihmiset kokoontuvat hänen nimiinsä. On kuitenkin muistettava, että Jeesus puhuu koko Matteuksen evankeliumin 18. luvussa opetuslapsilleen.

Tosin Jeesus on Henkensä kautta läsnä valmiina saattamaan ihmisen autuaaksi myös silloin, yksi uskovainen ja yksi tai kaksi epäuskoista (eli yht. kaksi tai kolme ihmistä) kokoontuu hänen nimeensä. Olen joskus katsonut ko. raamatunkohdan viittavan nimenomaan tällaiseen tilanteeseen, mutta tarkemmin lukien sanat näyttää olevan tarkoitettu vain Jeesuksen omille. Toki Jeesus on todella läsnä yhden uskovaisen julistaessa evankeliumia hänen nimeensä, mutta se asia ilmenee varmaan kuitenkin paremmin muista kohdista. Jeesus ei ole vanhurskauttavana läsnä kammiossa eikä erämaassa, vaikka meidän päivinämme on paljon sellaisia, jotka niin väittävät. He saattavat esim. sanoa, että tulivat uskoon rukoillessaan Jeesusta erämaassa tai omassa huoneessaan ennen nukkumaanmenoa. Raamattu kehottaa vain olemaan uskomatta heitä.

"Jos he siis teille sanovat: katso, hän on korvessa! niin älkäät menkö ulos; katso, hän on kammiossa! älkäät uskoko." (Matt.24:26.)

[O.M]

Edelliseen viestiin liittyen on todettava, että epäuskoisten kokoontuessa tai mätien kalojen kokoontuessa etsimään vahvistusta synnin luvallisuudelle, Jeesus ei varmastikaan ole läsnä. Päinvastoin, tällaisiin tapauksiin pätee varmasti vanha viisaus, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Siirak kirjoittaakin osuvasti:

"Älä luota siihen, että se joukko on suuri, jonka kanssa sinä pahaa teet" (Siir.7:17).

[O.M]

Pilkkaajat ovat netissä kutsuneet vl-käsitystä mm. "yhteisöjumalaksi" ja virheellisesti kolmen kyynärän Jumalaksi. Kolmen kyynärän Jumalan voisi määritellä myös siten, että sen mukaan Jumala ja Kristus Henkensä kautta on vain uskovaisten keskellä eikä lainkaan yksinäisissä uskovaisissa ihmisissä tai puhuttelevana seurakunnan ulkopuolella. Se ei ole vl-käsitys, vaan vl-käsityksen ja Raamatun mukaan Jeesus on puhuttelevana kaikkialla, Henkensä kautta uskoviensa sydämissä ja erityisellä tavalla omiensa keskellä.

"Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään" (Matt.18:20).
"Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti" (Matt.28:20).
"Kumpi on suurempi, se, joka on aterialla, vai se, joka palvelee häntä? Eikö se, joka on aterialla? Mutta minä olen teidän keskellänne niin kuin se, joka palvelee." (Luuk.22:27.)
"Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä." (Joh.14:17.)
"Mutta minä sanon teille totuuden: teille on hyödyksi, että minä menen pois. Ellen mene, ei Puolustaja voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne." (Joh.16:7.)
"Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva. Hän kirkastaa minut, sillä sen, minkä hän teille ilmoittaa, hän saa minulta." (Joh.16:13-14.)
"Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän kannettavaksenne pidä panna mitään taakkaa. Annamme ainoastaan nämä välttämättömät ohjeet." (Ap.t.15:28.)
"Mehän olemme elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala on sanonut: -- Minä asetun heidän keskelleen ja vaellan heidän mukanaan. Minä olen oleva heidän Jumalansa ja he minun kansani." (2. Kor.6:16.)
"Tutkikaa itseänne, oletteko uskossa. Pankaa itsenne koetteelle. Ettekö huomaa, että Jeesus Kristus on teidän keskellänne? Ellei niin ole, ette selviydy koetuksesta." (2. Kor.13:5.)
"Hän on tahtonut antaa heille tiedoksi, miten häikäisevän kirkas on tämä kaikille kansoille ilmaistava salaisuus: Kristus teidän keskellänne, kirkkauden toivo" (Kol.1:27).
"Pyhittäjällä ja pyhitettävillä on kaikilla sama isä; siksi ei pyhittäjä häpeäkään kutsua näitä veljikseen: -- Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä." (Hepr.2:11-12.)
"Kirjoita Efesoksen seurakunnan enkelille: "Näin sanoo hän, jolla on oikeassa kädessään seitsemän tähteä ja joka käyskentelee seitsemän kultajalkaisen lampun keskellä" (Ilm.2:1).

Toki sellaiselle ihmiselle, joka Raamatun vastaisesti katsoo seurakunnan ylön, voi vl-käsitys tuntua yhteisöjumalalta. Omiensa keskellä Jeesus kuitenkin on sanonut olevansa. Sekä omissaan että erityisellä tavalla omiensa keskellä, heidän koolla ollessaan.

[O.M]

"Kirjoita Efesoksen seurakunnan enkelille: "Näin sanoo hän, jolla on oikeassa kädessään seitsemän tähteä ja joka käyskentelee seitsemän kultajalkaisen lampun keskellä" (Ilm.2:1).

Ilmestyskirjan mukaanhan Vähässä Aasiassa oli 7 seurakuntaa. Niiden keskellä Jeesus käyskentelee.

[O.M]

Myös tämä liittyy aiheeseen: Kristuksen Henki on erityisellä tavalla läsnä hänen lastensa koolla ollessa.

1. Kor. 5:4 "Kun te olette yhdessä koolla Herramme Jeesuksen nimessä ja minun henkeni ja Herramme Jeesuksen voima ovat läsnä, [Matt. 18:20; Ap. t. 15:28]"

Läsnä vaikuttaa olevan hengen yhteyden kautta myös samassa uskonymmärryksessä olevat poissaolevat uskovaiset, koska Paavali toteaa myös hänen itsensä hengen olevan läsnä.