Syntien anteeksi saaminen

Elävä usko vanhoillislestadiolaisesta näkökulmasta.


AABRAHAMIN HELMASSA

ViestiKirjoittaja JIA » 06 Helmi 2007, 13:50

Näin olen kuullut sanottavan: meni lepäämään Aabrahamin helmaan. Mihin silloin mennään, kun viimeinen henkäys on maan päällä vedetty ja maanpäällinen vaihe on ohitse? Tuomiopäivään ja ylösnousemukseen on aikaa, enemmän tai vähemmän. Joillakin se on ollut jo tuhansia vuosia elävien ajalla mitattuna. Millaisessa tilassa ollaan, ollaanko tajuisuudessa samalla tavoin kuin vaikka yöunen aikana vai kokonaan poissa? Onko tämä vaihe jo erilainen eri ihmisillä sen mukaan, miten lopullisessa tuomiossa käy?
JIA
 

Syntien anteeksi saaminen

ViestiKirjoittaja mvv » 06 Helmi 2007, 19:00

26. Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä,
27. vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat. (Heprealaiskirje)

Voiko siis saada anteeksi, jos on näin tehnyt, vai onko niin, ettei mielen muutos ole ollut aito, jos sen j'lkeen syntiä vielä harjoittaa. Tarkoitan tässä synnillä harkittua, yksittäistä, tekoa. En yleisesti.
mvv
 

ViestiKirjoittaja Weha » 06 Helmi 2007, 23:04

Jaa, a. taas selittäjä vauhdissa:) Korjakkaa rakkaat, ihan vapaasti jos vikaan meen...
Hebr.10:25. Ei antain ylön yhteistä seurakuntaa, niinkuin muutamain tapa on, vaan neuvokaat teitänne keskenänne, ja sitä enemmin kuin te näette sen päivän lähestyvän.
26. Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä,
27. vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat.

V: Ei tule antaa ylen yhteisiä seurakunnan tilaisuuksia, vaan rakentua keskenään. Ei tule elää sellaisessa, eikä muunkaanlaisessa synnissä, sillä ihminen paaduttaa siten itsensä, eikä välitä enään armosta, vaan maailma vetää puoleensa. Tästä tulee hirmuinen tuomio.
Weha
 

ViestiKirjoittaja lukkari » 06 Helmi 2007, 23:16

Tuohon vois laulaa kolminkertaisen aamenen :D
lukkari
Valvoja
 
Viestit: 553
Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52

ViestiKirjoittaja Nepheg » 07 Helmi 2007, 00:21

Ei ole turha rukous, kun pyytää olla uskomassa loppuun asti.
Raamatussakin itse Jumalan Poika kehoittaa valvomiseen ja rukoilemiseen.

41. Valvokaat ja rukoilkaat, ettette kiusaukseen lankeaisi. Henki tosin on altis, mutta liha on heikko.
Avatar
Nepheg
Aurinkopilvi
 
Viestit: 999
Liittynyt: 29 Elo 2005, 19:02
Paikkakunta: Espoo

Re: AABRAHAMIN HELMASSA

ViestiKirjoittaja O.M » 07 Helmi 2007, 16:38

Niin olen ymmärtänyt, että vanhurskaiden sielut odottavat viimeistä tuomiota levollisina, kenties ikään kuin jonkinlaisessa unitilassa. Epäuskoisilla odotus on levotonta. Jonkinlainen välitila on. Välitilassa oleville ei kuitenkaan ole aikaa meidän tarkoittamallamme tavalla, vaan he ovat siirtyneet ajasta iankaikkisuuteen. Aika ajallisesta kuolemasta viimeiseen tuomioon ei tunnu tuhansia vuosia sitten kuolleesta sen pitemmälle kuin viisi minuuttia ennen loppua kuolleesta.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja O.M » 07 Helmi 2007, 16:48

Viesteistä aiheen päätelleenä sanon oman kantani. Seuroissa käynti ei ole pakollista, sen mukaan käy kuin on mahdollista ja kuin tuntee sielun ravintoa tarvitsevansa. Hirveästi en suosittelisi muita menoja seurojen ajaksi. Itselläni esim. keskiviikkoseurat jäävät lähes poikkeuksetta väliin, koska olen vastuuhenkilönä muualla, jota ei voikaan enää noin vain lopettaa. Siksi pääsee helpoimmalla, jos alunperin suunnittelee menot muihin päiviin kuin seurapäiviin, etenkin, jos on vaarana, että menosta muodostuu seurojen aikaan jatkuvasti toistuva.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Weha » 07 Helmi 2007, 18:10

On joitain kohtia Raamatusta, jotka kertovat tilasta tämän ajan jälkeen:

Kuolemassa "henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin, ja ruumis menee maahan, josta se on tullutkin" (Saar.12:7).

Mikä on sitten uskovaisten mestattujen ja muiden uskovaisten tila "taivaassa"ts. "alttarin alla"?

Ilm.6:9. Ja kuin hän viidennen sinetin avasi, näin minä alttarin alla niiden sielut, jotka Jumalan sanan tähden tapetut olivat ja sen todistuksen tähden, joka heillä oli.
10. Ja he huusivat suurella äänellä sanoen: sinä pyhä ja totinen Herra! kuinka kauvan et sinä tuomitse ja meidän vertamme kosta niille, jotka maan päällä asuvat?
11. Ja kullekin heistä annettiin valkia vaate ja sanottiin heille, että heidän piti vielä vähän aikaa lepäämän, siihenasti kuin heidän kanssapalveliainsa ja veljeinsä luku täytetyksi tulis, jotka piti tapettaman niinkuin hekin.

Ilm.20:4. "Ja minä näin istuimet, ja he istuivat niiden päällä, ja heille annettiin tuomio; ja niiden sielut, jotka Jesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden mestatut olivat, ja jotka ei petoa kumartaneet eikä hänen kuvaansa, ja ei ottaneet hänen merkkiänsä otsiinsa taikka käsiinsä; ja he elivät ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta".

--Tämän mukaan siis näyttää sille, ettei uskovainen ei kuole, vaan sielu jatkaa elämistä kuoltuaankin.
Weha
 

ViestiKirjoittaja Weha » 07 Helmi 2007, 18:36

Käsittääkseni viimmeiselle tuomiolle, uskovaisen sielu yhtyy kirkastettuun ruumiiseen:

Joh.5:28. "Älkää tätä ihmetelkö; sillä hetki tulee, jona kaikki ne, jotka haudoissa ovat, saavat kuulla hänen äänensä.
29. Ja pitää tuleman edes ne, jotka hyvää tehneet ovat, elämän ylösnousemiseen, mutta jotka pahaa tehneet ovat, tuomion ylösnousemiseen".

1.kor.15:51. "Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme tosin kaikki nuku, vaan kaikki me muutetaan,
52. Ajan rahdussa, silmänräpäyksessä, viimeisellä basunalla; sillä basuna soi, ja kuolleet pitää turmelematoinna nouseman ylös ja me tulemme muutetuksi.
53. Sillä tämä katoova pitää pukeman päällensä katoomattomuuden ja kuoleva pukee päällensä kuolemattomuuden".

Fil.3:20. "Mutta meidän menomme on taivaissa, josta me myös lunastajaa Herraa Jesusta Kristusta odotamme,
21. Joka meidän heikon ruumiimme kirkastaa, että se hänen kirkkaan ruumiinsa kaltainen olis, sillä voimalla, jolla hän myös voi kaikki itsellensä alamaiseksi tehdä".
Weha
 

Jumalan tahdon täyttäminen

ViestiKirjoittaja Jani_S » 31 Heinä 2009, 12:35

Matt. 7:21:
"Ei jokainen, joka sanoo minulle: Herra, Herra! pidä tuleman taivaan valtakuntaan; mutta joka tekee minun isäni tahdon, joka on taivaissa."

Mikä on Jumalan tahto? Hän haluaa, että kaikki ihmiset tulisivat autuaaksi ja pääsisivät hänen luokseen taivaaseen. Sitä varten hän uhrasi ainoan poikansa Jeesuksen Kristuksen ristinkuolemaan ja sillä työllä maksamaan koko maailman syntivelan. Se sovitus koskee siis kaikkia ihmisiä viimeistä myöten. Siitä on myös todisteita, niin raamatussa kuin myös meidän ajassamme, eli ihmisiä, jotka ovat saaneet suuret syntinsä anteeksi ja päässeet pelkästä armosta tuntemaan Jumalan rakkautta.

Kuitenkaan kaikki, jotka sanovat "Herra, Herra!", eivät pääse taivaaseen. Emme siis tule Jumalan lapsiksi emmekä säily sellaisena muotoseikkojen avulla. Syntistä eivät vanhurskauta oikea oppi eikä sen oikeellisuuden vakuuttelu, ei myöskään näkyvä toimiminen Jumalan lasten yhteydessä, ei hyvän tekeminen eikä tervehtely tai hyvästely Jumalan terveellä ja rauhalla. Nämä ovat kaikki vain ulkoisia merkkejä, mutta syntisen pelastaa vain Jumalan armo Jeesuksessa Kristuksessa, sovintoveren kaiken synnin puhdistava voima.

Kiintyminen maailmaan ja sen tuoma vieraantuminen elävästä uskosta sekä taivasikävän ja anteeksiannon tarpeen väheneminen ovat huonoja merkkejä ja murehduttavat Pyhän Hengen. Sielunvihollinen on niin viekas ja täydellisen säälimätön, että voi yrittää ihastuttaa Jumalan armolapsen jopa pelkästään oman uskon erinomaisuuteen ja tehdä siitä epäjumalan. Tosin siinä ei ole mitään uutta, sillä niinhän oli käynyt jo Jeesuksen ajan farisealaisille, jotka kiivailivat oikeasta opista ilman synnintuntoa ja ilman mitään tarvetta tai halua parannukseen.

Jumala on kuitenkin armollinen ja jakaa anteeksiantoa ihmismielelle käsittämättömän suurella mitalla sekä järkeen täysin sopimattomalla tavalla. Jokaisen heikon matkalaisen, joka on tehnyt uskomisen lupauksia ja lähtenyt tielle pois maailman katoavasta turhuudesta, on lupa uskoa joka päivä uudestaan synnit, nuo taivasmatkaa hidastavat maailman tartunnaiset anteeksi. Hän saa uskoa niitä armosta anteeksi joka hetki, ja niitä vikoja, jotka jäävät vaivaamaan tuntoa, saarnataan seurakunnasta anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Saarnamiehenä tai -naisena voi hänelle olla yksittäinen Jumalan lapsi tai suurempi joukko; Pyhä Henki kyllä neuvoo nöyrälle sydämelle, miten syntiä pannaan pois. Siksi senkin puolesta saa Jumalan armolapsi olla huoleton, sillä kaikki on tehty ja täytetty hänen puolestaan, eikä hänen tarvitse muuta kuin kuunnella, mitä Jumala sanassaan neuvoo ja sen neuvon Pyhän Hengen kautta ilmoittaa.

Ja sinä rakas epäuskoinen lukija: Muistatko lapsuutesi huolettomat päivät? Ja muistatko, miten lapsenusko, luottavaisuus ja huolettomuus katosivat, kun vähän kasvoit? Se tapahtui ehkä kahdeksan, ehkä kahdentoista tai ehkä vasta yli kahdenkymmenen vuoden iässä, mutta tapahtui silti. Uskotko että Jumala luo ihmisiä yhä vain siksi, että he pääsisivät taivaaseen? Ei hän luo ketään kadotukseen, vaan sinne on sieluja johtamassa Jumalan vihollinen. Saiko sielunvihollinen sinutkin saaliikseen, kun aloit järkeillä ilman uskon valoa? Ehkä muistelit niitä uskonopetuksia, joita mieleesi oli jäänyt pyhäkoulusta ja rippikoulusta tai aivan tavallisesta ajallisesta koulusta. Huomasit ehkä sen ristiriidan, joka vallitsi niiden opetusten ja elämäsi välillä, mutta sielunvihollinen esitteli sinulle maailman menot ainoana oikeana ilona muun ollessa hänen mukaansa tylsää ja tuomitsevaa.

Vaan miten on nyt käynyt? Kuka sinut onkaan tuominnut? Tokihan Jumalan sana tuomitsee kaiken synnin, mutta ei se tuomitse syntiin joutunutta. Jos sinut joku on tuominnut, niin sielujen murhaaja eli perkele. Hän on sanonut, että nyt kannattaa vetää loppuun saakka näin, iloisena maailmassa ja ottaen irti sieltä sen minkä saa; omaisuutta, hauskaa menoa ja viihdykettä. On ruotsinlaivojen iltamat viinoineen, siellä ehkä mukava pieni vaihtelu puolison jäätyä kotiin, vain eräänä esimerkkinä aikamme syntimenosta. Tällaiseen jumalattomuuteen on sielunvihollinen saanut johdatettua aikamme ihmisiä ja haluaa heidän pysyvän siinä. Hän siis on mielessään tuominnut heidät kadotukseen ja haluaa heidät kanssaan sinne, vaikka tietää taivaan olevan olemassa.

Kun sielunvihollinen on saanut uskoteltua, ettei mikään ole niin ehdottoman pikkutarkkaa, siitä on ehkä seurannut myös melkoinen suurpiirteisyys vähän joka puolella. Ei ehkä ole enää niin tärkeää, meneekö kauppa tai sopimuksen täyttäminen juuri kuten tuli luvattua, koska pitäähän sitä nyt vapauttakin olla. On tullut laiminlyöntejä yksi toisensa jälkeen ja nyt ne eivät enää oikeastaan edes tunnu missään. Kuitenkin lasket mielessäsi, että voiton puolella tai vähintäänkin tasoissa ollaan, sillä on tässä tullut takkiinkin. Toisten suurpiirteisyys siis harmittaa ja tiedätkin aika tarkkaan, mitä olisit heiltä saamassa kaiken kärsimäsi jälkeen, mutta et edes aio maksaa, vaan tasata tilejä.

Rakas ystävä, näin se sielunvihollinen tekee ja on aina tehnyt. Hän sotkee ihmisraukan pauloihinsa ja sitoo synnin ja katkeruuden kautta hänet niin tiukasti ajallisiin asioihin, tähän synnin ja kuoleman maailmaan, että taivas unohtuu ehkä aivan kokonaan. Hän tuntee ihmisen taipumuksen vieraantua Jumalasta ja haluaa peittää väärällä huolettomuudella sen totuuden, että synti johtaa eroon Jumalasta ja lopulta helvetin vaivaan. Herää kuitenkin nyt ja tee parannus. Jätä kaikki tämä ajallinen roska ja tyhjänpäiväisyys, sillä et sinä siitä kauan ehdi iloita etkä saa siitä mitään mukaasi, kun iankaikkisuus alkaa kohdallasi. Jos menet tällä sydämentilalla viimeiselle tuomiolle, et kestä siellä. Sinulla ei ole mitään, millä vastaisit syntivelastasi ja siksi taivas pysyy sinulle tällä sieluntilallasi kiinni.

Tee siis parannus, sinä epäuskoinen lukija. Jumalan valtakunnasta saarnataan kaikkien syntien anteeksiantoa Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Siinä evankeliumissa on sinulle täydellinen syntien anteeksianto ja kaiken velkasi lunastus. Jumalan armo ei pane sielunvihollisen orjuuttamaa syntisraukkaa uudestaan raskaisiin töihin, eikä tämän siksi tarvitse ryhtyä luettelemaan syntejään, vaan hän saa uskoa ne anteeksi kerrasta. Jumalan armolupaukset ovat yhä voimassa ja kantavat jokaisen armonkerjäläisen taivaan kotiin. Siellä on lepo ja rauha ilman synnin kiusauksia.
Jani_S
 

ViestiKirjoittaja Taavetti » 17 Tammi 2011, 23:04

Luukas 16
19 Oli yksi rikas mies, joka vaatetti itsensä purpuralla ja kalliilla liinavaatteilla, ja eli joka päivä ilossa herkullisesti.
20 Oli myös kerjääjä, nimeltä Latsarus, joka makasi hänen ovensa edessä täynnänsä paisumia,
21 Ja pyysi ravittaa niistä muruista, jotka rikkaan pöydältä putosivat; mutta koirat myös tulivat ja nuolivat hänen paisumansa.
22 Niin tapahtui, että kerjääjä kuoli ja vietiin enkeleiltä Abrahamin helmaan: niin kuoli myös rikas ja haudattiin.
23 Ja kuin hän helvetissä vaivassa oli, nosti hän silmänsä ja näki Abrahamin taampana ja Latsaruksen hänen helmassansa.
24 Ja hän huusi, sanoen: isä Abraham, armahda minun päälleni ja lähetä Latsarus kastamaan sormensa pää veteen, että hän jäähdyttäis minun kieleni; sillä minä kovin vaivataan tässä liekissä.
25 Niin sanoi Abraham: poikani, muista, että sinä sait sinun hyvääs elämässä, niin myös Latsarus pahaa. Mutta nyt hän lohdutetaan, ja sinä vaivataan.
26 Ja paitsi kaikkia näitä on meidän ja teidän välillä suuri juopa kiinnitetty, että ne, jotka tahtovat, ei he voi, eikä sieltä tännekään tulla.
27 Niin hän sanoi: minä rukoilen siis sinua, isä, ettäs lähetät hänen minun isäni kotoon;
28 Sillä minulla on viisi veljeä, todistamaan heille, ettei hekin tulisi tähän vaivan siaan.
29 Sanoi hänelle Abraham: heillä on Moses ja prophetat; kuulkoot niitä.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Uskonvanhurskaus



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron