Kirjoittaja O.M » 14 Helmi 2007, 10:56
"23 Ja kirjoittivat heidän kättensä kautta tällä tavalla: me apostolit ja vanhimmat veljet toivotamme veljille, jotka pakanoista Antiokiassa ja Syriassa ja Kilikiassa ovat, terveyttä!
24 Että me olemme kuulleet, kuinka muutamat meiltä lähteneet ovat teitä opillansa eksyttäneet ja teidän sielujanne vaivanneet, sanoen: teidän pitää itsenne antaman ympärileikata ja lain pitämän; joille emme ole käskeneet.
25 Niin kelpasi meille yksimielisesti kokoontuneille valita miehiä ja teidän tykönne lähettää, meidän rakkaan Barnabaan ja Paavalin kanssa,
26 Jotka miehet ovat sielunsa meidän Herramme Jesuksen Kristuksen nimen tähden alttiiksi antaneet.
27 Niin me olemme lähettäneet Juudaan ja Silaan, jotka myös sen suusanalla teille ilmoittavat.
28 Sillä niin kelpasi Pyhälle Hengelle ja meille, ettei yhtään enempää raskautta pidä teidän päällenne pantaman kuin nämät tarpeelliset:
29 Että te vältätte epäjumalain uhria, ja verta, ja läkähtynyttä, ja salavuoteutta. Jos te niitä vältätte, niin te teette hyvin. Olkaat hyvästi!" (Ap.t.15:23-29.)
- Epäjumalien uhri. Epäjumalille ei tietenkään tule uhrata, sillä käsky kuuluu: älä pidä muita jumalia. Kohdasta ei kuitenkaan ilmene, tuleeko epäjumalille uhrattujen eläinten lihaa myös karttaa, mistä näyttikin myöhemmin tulleen alkuseurakunnassa kiistakysymys.
- Veri. Tuohon aikaan monet ajattelivat sielun olevan veressä. Huonosti kypsennetystä verestä siirtyvät myös monet taudit. Samoin verensiirroissa aikana, jolloin veren laatua ei ollut mahdollista varmentaa samalla tavoin kuin nykyään.
- Läkähtynyt = liha, josta ei ole verta laskettu (1992 käännöksen mukaan). Terveydellisistä syistä kannattaa välttää, pilaantuu nimittäin aika nopeasti ja on kait pahanmakuista. Jos verta vältetään, on myös loogista välttää lihaa, josta verta ei ole laskettu pois.
- Salavuoteus = huoruus. Selvä juttu, sitä tulee edelleen karttaa.
Edellä kirjoitin jo, miten Paavali perusteli vakuuttavasti, että epäjumalille uhratun eläimenkin liha on sinällään ihan hyvää ja syötäväksi kelpaavaa. Silti Herra Jeesus näyttää Johanneksen ilmestyksessä olevan vihainen Tyatiran seurakunnan enkelille, miten hän sallii portto Jesebelin käytöksellään yllyttää heikkojen omiatuntoja syömään epäjumalain uhria.
"18 Ja Tyatiran seurakunnan enkelille kirjoita: näitä sanoo Jumalan Poika, jonka silmät ovat niinkuin tulen liekki ja hänen jalkansa valantovasken kaltaiset:
19 Minä tiedän sinun tekos ja rakkautes, ja palvelukses ja uskos, ja sinun kärsivällisyytes ja sinun tekos, ja ne viimeiset usiammat kuin ensimäiset.
20 Vaan minulla on vähä sinua vastaan, ettäs sallit sen vaimon Jesabelin, joka itsensä prophetaksi sanoo, opettavan ja minun palvelioitani viettelevän, salavuoteudessa makaavan ja epäjumalan uhria syövän.
21 Ja minä annoin hänelle ajan parannusta tehdä salavuoteudestansa, mutta ei hän tehnytkään.
22 Katso, minä panen hänen vuoteesen ja ne, jotka hänen kanssansa huorin tekevät, suureen vaivaan, ellei he tee parannusta töistänsä.
23 Ja hänen lapsensa minä tapan kuolemalla. Ja jokaisen seurakunnan pitää tietämän, että minä olen se, joka munaskuut ja sydämet tutkin, ja annan kullekin teistä teidän työnne jälkeen." (Ilm.2:18-23.)
Herran Jeesuksen tahto on, ettei yhtäkään hänen pienimmistään vieteltäisi.
"Ja kuka ikänä pahentaa yhden vähimmistä, jotka uskovat minun päälleni, parempi olis hänelle, jos myllyn kivi pantaisiin hänen kaulaansa ja heitettäisiin mereen" (Mark.9:42).
Huom. toisin kuin Matt.18:6:ssa, asiayhteys ei näytä viittaavan lapsiin, vaan kaikkein heikoimpiin ja vähävoimaisimpiin Jumalan lapsiin. Luultavasti niihin, joiden heikko omatunto helposti yllytetään "epäjumalan uhria atrioitsemalla epäjumalan uhria syömään", tuntonsa pahennukseksi.
Kun tätä palstaa luultavasti lukee myös joitakin kristillisyyden opetusta (sisältä tai ulkoapäin) uudistamaan pyrkiviä, niin annanpa teille pienen harjoitustehtävän (ei ole pakko vastata, mutta mielessään saa pohtia :)). Vaihtakaapa "epäjumalille uhratun lihan syömisen" kohdalle vaikka klassisen musiikin konserteissa käyminen. Tuohan on aihe, joka laajasti kristillisyydessämme jakaa omiatuntoja. Toisia se pahentaa ja toisia ei lainkaan. Tehtävässä on seuraavat osat:
1. Pohdi, mitä mieltä avarakatseinen Paavali olisi klassisen musiikin konserteissa käymisestä.
2. Miten Paavali kehottaisi molempia osapuolia suhtautumaan klassisen musiikin konserteissa käymiseen?
3. Miten Paavali kehottaisi toimimaan sellaista Jumalan lasta, joka epäröi?
4. Miten Paavalin mukaan "vahvan" klassisen musiikin konsertissa käyminen vaikuttaisi "heikon" käymiseen tai käymättä jättämiseen? Yllyttäisikö Paavalin mukaan "vahvan" käyminen myös "heikkoa" käymään?
5. Jos vastaus edellisiin on myöntävä, niin noudattaisiko "vahva" Kristuksen mieltä käymällä vai tekisikö hän syntiä Kristusta vastaan?
6. Miten Paavali toimisi itse, jos hän heikon veljensä käymisellä pahentaisi?
7. Etsiikö Paavalin mukaan uskovaisten keskinäinen rakkaus omaa vapautta?
8. Onko Paavalin mukaan oma henkilökohtainen "tieto" konsertissa käymisen vaarattomuudesta se perusta, johon seurakunnan kannattaa opetuksensa perustaa?
9. Kumpia Herra Jeesus moittisi: a) niitä, jotka opettavat konserteissa käymään "heikoista" huolimatta? vai b) niitä, jotka opettavat välttämään konserteissa käymistä "heikkojen" vuoksi?
Lähteenä voi käyttää esim. esille ottamaani 1. Korintolaiskirjeen kohtia tai Hannun esillen ottamia Roomalaiskirjeen kohtia.