Yksilön omatunto

Elävä usko vanhoillislestadiolaisesta näkökulmasta.


Yksilön omatunto

ViestiKirjoittaja O.M » 12 Helmi 2007, 10:40

Yksilön omantunnon rooli on aina puhuttanut paljon kristillisyyden ympärillä. Raamattu ei kiistä, etteikö myös uskovaisten omientuntojen välillä voi olla eroja. Silti on kuitenkin jokin ratkaiseva ero, mikä erottaa uskovaisten suhtautumistavan seurakunnan ja yksilön omantunnon rooleihin maailman väärien hengellisyyksien suhtautumistavasta. Miksi uskovaiset korostavat seurakuntaa, kun maailman väärissä hengellisyyksissä korostetaan yksilön omaatuntoa ja päädytään siksi synnin luvallisuuteen periaatteella "tehköön kukin mitä hyväksi näkee".

Otan esimerkiksi epäjumalille uhratun lihan syömisen.

1. Paavali oli sitä mieltä, että kun Jumala on ruuan pyhittänyt, se on hyvää ja syötäväksi kelpaavaa. "Tiedämme siitä ruasta, joka epäjumalille uhrataan, ettei yhtään epäjumalaa maailmassa olekaan, ja ettei yhtään muuta Jumalaa ole kuin yksi" (1.Kor.8:4).
2. Paavalin mukaan kaikilla ei välttämättä ollut samaa tietoa. "Mutta ei jokaisella ole tietoa; sillä muutamat tekevät itsellensä omantunnon epäjumalista ja syövät niinkuin epäjumalille uhrattua, ja että heidän omatuntonsa on heikko, niin se saastutetaan" (1.Kor.8:7).
3. Hän toteaa, että jos joku syö epäillen, hän syö kadotuksekseen. "Jos joku näkee sinun, jolla tieto on, atrioitsevan epäjumalain huoneissa, eikö siitä omatunto, joka heikko on, yllytetä epäjumalain uhria syömään? Ja niin sinun tietos kautta sinun veljes hukkaantuu." (1.Kor.8:10-11.)
4. Paavali kirjoittaa, että jos joku käytöksellään yllyttää heikkoa veljeä syömään epäjumalille uhratun eläimen lihaa tuntonsa pahennukseksi, hän tekee syntiä Kristusta vastaan. "Kuin te niin syntiä teette veljiänne vastaan ja särjette heidän heikon omantuntonsa, niin te Kristusta vastaan syntiä teette" (1.Kor.8:12).
5. Siksi Paavali toteaakin, ettei hän söisi ko. lihaa, jos hän sillä heikon veljensä pahentaisi. "Sentähden jos ruoka minun veljeni pahentais, niin en minä ikänäni söisi lihaa, etten minä veljeäni pahentaisi" (1.Kor.8:13).
6. Paavalin mukaan tieto paisuttaa myös epäjumalille uhratun lihan kohdalla, mutta rakkaus rakentaa. "Epäjumalain uhreista me tiedämme, että kaikilla meillä on tieto. Tieto paisuttaa, mutta rakkaus rakentaa." (1.Kor.8:1.)
7. Paavali sanookin, ettei rakkaus etsi omaansa - ei edes omaa vapautta heikon veljen kustannuksella. "Rakkaus on kärsivällinen ja laupias. Ei rakkaus kadehdi, ei rakkaus ole tyly, ei hän paisu: Ei hän käytä itsiänsä sopimattomasti, ei omaansa etsi, ei hän vihaan syty, ei hän pahaa ajattele." (1.Kor.13:4-5.)
8. Tiedosta Paavalin käsitys on, että se katoaa, mutta rakkaus säilyy. "Ei rakkaus koskaan väsy; vaikka prophetiat lakkaavat, ja kielet vaikenevat, ja tieto katoo" (1.Kor.13:8).

Meidän ei siksi tule antaa tiedolle liian suurta painoarvoa. Uskovaisten keskinäisen rakkauden tulee olla kaikessa etusijalla.

Minullakin on asioita, joita saattaisin tehdä, jos se ei matkaystävissä aiheuttaisi pahennusta. Onnistuneeksi en itseäni tässäkään suhteessa kuitenkaan koe, sillä paljon on asioita, jotka olisi saanut jäädä kokonaan tekemättä. Joka tapauksessa Kristuksen armo on saanut opettaa minua, että joissakin asioissa olen saanut ilman ymmärrystä jättää syntinä asian, joka on ainakin heikon matkaystävän pahentamisen kautta synniksi kirkastunut.

Rakkaus ei etsi omaansa, sanoo Raamattu. Etsiikö omaansa se, joka lukee Raamattua etsien kohta kohdalta, että onko nimenomaan tämä ja tämä asia Raamatussa kielletty. Sellaisesta ihmisestä on ensinnä sanottava, että hän on totaalisesti lain alla. Kristityltä kun ei ole kielletty mitään, vaan armo opettaa välttämään tunnon pahennusta. Toisekseen on outoa, miten hän onnistuu kerran toisensa jälkeen hyppäämään ohi kohdan, jossa todetaan: "Kuin te niin syntiä teette veljiänne vastaan ja särjette heidän heikon omantuntonsa, niin te Kristusta vastaan syntiä teette" (1.Kor.8:12). Niin, lain alla oleva ihminen kaipaa sääntölistoja, lakia, koska hänen opettajansa on laki eikä hän tiedä toisenlaisesta opettajasta mitään. Sitten hän on ihan ihmeissään, että missä se kuviteltu vl:ien sääntölista on. No ei sellaista tarvita, kun Pyhä Henki opettaa jumalattoman menon hylkäämään ja seurakunnan neuvojen kautta kirkastaa heikon matkaystävän pahentamisen sekä oman lihallisen vapauden etsimisen synniksi.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja lukkari » 12 Helmi 2007, 10:53

Mielenkiintoista on myös, että omatunto on ruotsiksi samvete. Näin on myös monissa muissakin kielissä. Se siis merkitsee enemmän yhteistä tietoa ja tuntoa, kuin minun omaani. Tottakai hoidettu omatunto toimii oikein ja ohjaa meidän valintojamme. Se myös nuhtelee, kun synti on tarttunut.
lukkari
Valvoja
 
Viestit: 553
Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52

ViestiKirjoittaja hannu » 12 Helmi 2007, 11:40

Mielenkiintoinen ja tärkeä keskustelunaihe. Olemme mm. kotona tästä vaimon kanssa keskustelleet. Nykyajan itsekeskeisessä maailmassa ajatellaan juuri toisin kuin Raamattu opettaa. Mitä se muille kuuluu jos teen tätä tai tätä. En voi välttyä ajatukselta, että laineet lyövät myös Jumalan valtakuntaan. On itelläkin vaikeeta olla tekemättä jotain, jos joku "herkempi" sanoo ettei olisi oikein sopivaa. Toisaalta sen kyllä tuntee omassa tunnossa jos joku asia on siinä sopivan rajamaillakaan. Nimittäin Pyhä Henki opettaa paljon tarkemmin kuin laki. On sittenkin halu olla mielummin varovainen kuin liian rohkea. Sitä kun vahingossa johonkin syntiin joutuu niin siihen saattaakin mieltyä eikä enää haluakaan olla varovainen.

Roomalaiskirjeessä Paavali kirjoittaa samasta asiasta asettuen ensin periaatteessa vahvemman puolelle, mutta päätyy lopulta samaan lopputulemaan kuin Korinttolaiskirjeessä. Lainaan koko luvun kun siinä asiasta puhutaan:

1 Heikkouskoista korjatkaat, ei kamppausten riidoissa.
2 Yksi kyllä uskoo saavansa kaikkinaista syödä, vaan heikko syö kaalia.
3 Joka syö, älkään sitä katsoko ylön, joka ei syö; ja se, joka ei syö, älkään tuomitko sitä, joka syö; sillä Jumala on hänen ottanut vastaan.

4 Kuka sinä olet, joka toisen palveliaa tuomitse? Omalle isännällensä hän seisoo eli lankee. Mutta hän taidetaan ojentaa ylös; sillä Jumala on voimallinen häntä ojentamaan.
5 Yksi eroittaa yhden päivän toisesta, toinen pitää kaikki päivät yhtäläisenä: jokainen olkoon vahva mielessänsä.
6 Joka päivää tottelee, sen hän Herralle tekee; ja joka ei päivää tottele, se myös sen Herralle tekee. Joka syö, hän syö Herralle; sillä hän kiittää Jumalaa: ja joka ei syö, se ei syö Herralle, ja kiittää Jumalaa.
7 Sillä ei yksikään meistä itsellensä elä, eikä yksikään itsellensä kuole.
8 Sillä jos me elämme niin me Herralle elämme; jos me kuolemme, niin me Herralle kuolemme. Sentähden joko me elämme tai kuolemme, niin me Herran omat olemme.
9 Sillä sentähden on myös Kristus kuollut ja noussut ylös ja jälleen eläväksi tullut, että hän olis kuolleiden ja elävien Herra.
10 Mutta miksi sinä veljes tuomitset? Eli miksi sinä veljes katsot ylön? sillä me asetetaan kaikki Kristuksen tuomio-istuimen eteen.
11 Sillä kirjoitettu on: niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, minua pitää kaikki polvet kumartaman, ja kaikki kielet pitää Jumalaa tunnustaman.
12 Sentähden jokaisen meistä pitää edestänsä Jumalalle luvun tekemän.
13 Älkäämme siis tästedes toinen toistamme tuomitko, vaan tuomitkaat paremmin niin, ettei yksikään veljensä eteen pane loukkausta eli pahennusta.
14 Minä tiedän ja olen vahva Herrassa Jesuksessa, ettei mitään itsestänsä yhteistä ole, vaan joka jotakin yhteiseksi luulee, hänelle se on yhteinen.
15 Mutta jos sinun veljes sinun ruastas surulliseksi tulee, niin et sinä enään vaella rakkaudessa. Älä sitä ruallas kadota, jonka tähden Kristus on kuollut.
16 Sentähden sovittakaat niin, ettei teidän hyvyyttänne laitettaisi.
17 Sillä ei Jumalan valtakunta ole ruoka ja juoma, mutta vanhurskaus, ja rauha, ja ilo Pyhässä Hengessä.
18 Sillä joka niissä Kristusta palvelee, hän on Jumalalle otollinen ja ihmisille kelvollinen.
19 Sentähden noudattakaamme niitä, mitkä rauhaan sopivat, ja sitä, mikä keskenämme parannukseksi tulee.
20 Älä ruan tähden Jumalan työtä turmele. Kaikki tosin ovat puhtaat; vaan sille ihmiselle on se paha, joka syö omantuntonsa pahennuksen kanssa.
21 Se on hyvä, ettet lihaa söisi etkä viinaa joisi eli jotakin, josta veljes loukkaantuu, taikka pahenee, elikkä heikoksi tulee.
22 Jos sinulla on usko, niin pidä se itsessäs Jumalan edessä. Autuas on, joka ei tee itsellensä omaatuntoa niissä, mitkä hän koettelee.
23 Mutta joka siitä epäilee ja kuitenkin syö, se on kadotettu; sillä ei hän syönyt uskossa, mutta kaikki, mikä ei uskosta ole, se on synti.


Tässä mielestäni Paavali kehottaa vapauteen juuri esim. ruoka-asioissa, mutta vapaus ei saa antaa lihalle tilaa missään muodossa (vrt. Galatalaiskirje 13 Sillä te, rakkaat veljet, olette vapauteen kutsutut; ainoastaan karttakaat, ettette salli vapauden lihalle tilaa antaa, vaan palvelkaat rakkaudessa toinen toistanne.)

Näissä kohdissa Paavali oivallisesti valottaa Kristuksen kehotuksia rakkauteen (mm. hyvästijättöpuhe). Ja tämän rakkauden sieluvihollinen haluaa murtaa, koska sitä kautta se saa sieluja vangikseen.
hannu
vakiintunut
 
Viestit: 129
Liittynyt: 12 Heinä 2006, 09:53
Paikkakunta: Länsi-Suomi

ViestiKirjoittaja O.M » 12 Helmi 2007, 12:27

hannu kirjoitti:Nykyajan itsekeskeisessä maailmassa ajatellaan juuri toisin kuin Raamattu opettaa. Mitä se muille kuuluu jos teen tätä tai tätä. En voi välttyä ajatukselta, että laineet lyövät myös Jumalan valtakuntaan.


Tuohon meillä on onneksi Raamatun opetus: "Ettemme silleen lapset olisi, jotka horjuisimme ja kaikkinaisilta opetuksen tuulilta vieteltäisiin, ihmisten koiruuden ja kavaluuden kautta, jolla he meitä käyvät ympäri, saadaksensa pettää" (Ef.4:14). Monenlaiset opin tuulet puhaltavat ja yrittävät eksyttää Jumalan lapsia pois pyhäin perimisen osallisuudesta. Lankeemuksiakin voi tulla, sillä sielunvihollinen on tuhanten juonten konstimestari, mutta onneksi meillä Jumalan seurakunnassa on evankeliumi matkan lian pois pesemiseksi. "Pankaamme pois kaikki kuorma ja synti, joka aina meihin tarttuu ja hitaaksi tekee, ja juoskaamme kärsivällisyyden kautta siinä kilvoituksessa, joka meidän eteemme pantu on" (Hepr.12:1).

On itelläkin vaikeeta olla tekemättä jotain, jos joku "herkempi" sanoo ettei olisi oikein sopivaa. Toisaalta sen kyllä tuntee omassa tunnossa jos joku asia on siinä sopivan rajamaillakaan. Nimittäin Pyhä Henki opettaa paljon tarkemmin kuin laki. On sittenkin halu olla mielummin varovainen kuin liian rohkea. Sitä kun vahingossa johonkin syntiin joutuu niin siihen saattaakin mieltyä eikä enää haluakaan olla varovainen.


Samoja tuntemuksia on itselläkin kuin veljellä. Monesti on valvomisen paikka, ihan jokapäiväisessä elämässä. Silti tietää ohjeen, että jos vähän epäröi, helpoimmalla pääsee, kun ei tee lainkaan. Parempi on olla tekemättä kuin tehdä tuntonsa pahennuksen kanssa.

Tässä yhteydessä otetaan monesti puheeksi ns. ammattipahentujat. Niin voihan kristillisyydessä olla myös niitä, jotka haluaisivat noudattaa tiukempaa linjaa monien asioiden suhteen kuin mikä on siionin yhteinen ymmärrys. Tännekin suuntaan tunnistan itsessäni toisinaan vetoa jollain tavalla. Jossain asiassa omatuntoni olisi seurakunnan käsitystä "vapaampi", toisessa "kireämpi". Minua hämäävät tietyt raamatunkohdat esim. veren karttamisesta ja permanentin karsastamisesta. Mutta kun ymmärtää, ettei kristityllä ole sääntöjä eikä lakia, vaan neuvoja ja ohjeita Raamatun ja seurakunnan kautta, niin on helppo taas ymmärtää, ettei Raamattu ole sääntökirja oikeasta ja väärästä.

Sitaatit laitoin "vapaampi" ja "kireämpi" -sanoihin siksi, että kirjoitin noista ns. lihallisen vapauden (=lihan himojen/synnin orjuuden)näkökulmasta. Ilman Henkeä eläville epäuskoisille lihallinen vapaus näet on ainoa "vapaus", jonka he lain alla elävinä käsittävät. Kristityn vapautta synnistä he eivät käsitä lainkaan, vaan jankuttavat: säännöt, säännöt, sääntölista, sääntölista, kielto, kielto. Niin, Pyhän Hengen uudistus on koettava omakohtaisesti ennen kuin voi syntyä sisäinen halu Jumalan mielen mukaiseen elämään.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja O.M » 13 Helmi 2007, 17:07

Parannusta seuraa pyhitys ja uusi kuuliaisuus. Lain alla oleva ihminen tekee sitä ja sitä hyvää, koska laki vaatii. Sellainen "hyvä" ei kelpaa Jumalalle. Parannuksen armon saanut ihminen tekee hyviä töitä, koska hän haluaa tehdä niin. Hyvät työt vuotavat Pyhästä Hengestä. Uskovainen ihminen ei tee niitä ulkoisesta pakosta, vaan sisäisestä halusta, joka on Pyhän Hengen aiheuttama mielenmuutos. Pyhitys ja elämänvanhurskaus ovat uskonvanhurskauden vääjättömiä seurauksia. Vaikka liha jatkuvasti himoitsee syntiin, uskovainen haluaa elää kuuliaisena Jumalan sanalle. (Room. 7. luku.)
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja O.M » 14 Helmi 2007, 10:56

"23 Ja kirjoittivat heidän kättensä kautta tällä tavalla: me apostolit ja vanhimmat veljet toivotamme veljille, jotka pakanoista Antiokiassa ja Syriassa ja Kilikiassa ovat, terveyttä!
24 Että me olemme kuulleet, kuinka muutamat meiltä lähteneet ovat teitä opillansa eksyttäneet ja teidän sielujanne vaivanneet, sanoen: teidän pitää itsenne antaman ympärileikata ja lain pitämän; joille emme ole käskeneet.
25 Niin kelpasi meille yksimielisesti kokoontuneille valita miehiä ja teidän tykönne lähettää, meidän rakkaan Barnabaan ja Paavalin kanssa,
26 Jotka miehet ovat sielunsa meidän Herramme Jesuksen Kristuksen nimen tähden alttiiksi antaneet.
27 Niin me olemme lähettäneet Juudaan ja Silaan, jotka myös sen suusanalla teille ilmoittavat.
28 Sillä niin kelpasi Pyhälle Hengelle ja meille, ettei yhtään enempää raskautta pidä teidän päällenne pantaman kuin nämät tarpeelliset:
29 Että te vältätte epäjumalain uhria, ja verta, ja läkähtynyttä, ja salavuoteutta.
Jos te niitä vältätte, niin te teette hyvin. Olkaat hyvästi!" (Ap.t.15:23-29.)


- Epäjumalien uhri. Epäjumalille ei tietenkään tule uhrata, sillä käsky kuuluu: älä pidä muita jumalia. Kohdasta ei kuitenkaan ilmene, tuleeko epäjumalille uhrattujen eläinten lihaa myös karttaa, mistä näyttikin myöhemmin tulleen alkuseurakunnassa kiistakysymys.
- Veri. Tuohon aikaan monet ajattelivat sielun olevan veressä. Huonosti kypsennetystä verestä siirtyvät myös monet taudit. Samoin verensiirroissa aikana, jolloin veren laatua ei ollut mahdollista varmentaa samalla tavoin kuin nykyään.
- Läkähtynyt = liha, josta ei ole verta laskettu (1992 käännöksen mukaan). Terveydellisistä syistä kannattaa välttää, pilaantuu nimittäin aika nopeasti ja on kait pahanmakuista. Jos verta vältetään, on myös loogista välttää lihaa, josta verta ei ole laskettu pois.
- Salavuoteus = huoruus. Selvä juttu, sitä tulee edelleen karttaa.

Edellä kirjoitin jo, miten Paavali perusteli vakuuttavasti, että epäjumalille uhratun eläimenkin liha on sinällään ihan hyvää ja syötäväksi kelpaavaa. Silti Herra Jeesus näyttää Johanneksen ilmestyksessä olevan vihainen Tyatiran seurakunnan enkelille, miten hän sallii portto Jesebelin käytöksellään yllyttää heikkojen omiatuntoja syömään epäjumalain uhria.

"18 Ja Tyatiran seurakunnan enkelille kirjoita: näitä sanoo Jumalan Poika, jonka silmät ovat niinkuin tulen liekki ja hänen jalkansa valantovasken kaltaiset:
19 Minä tiedän sinun tekos ja rakkautes, ja palvelukses ja uskos, ja sinun kärsivällisyytes ja sinun tekos, ja ne viimeiset usiammat kuin ensimäiset.
20 Vaan minulla on vähä sinua vastaan, ettäs sallit sen vaimon Jesabelin, joka itsensä prophetaksi sanoo, opettavan ja minun palvelioitani viettelevän, salavuoteudessa makaavan ja epäjumalan uhria syövän.
21 Ja minä annoin hänelle ajan parannusta tehdä salavuoteudestansa, mutta ei hän tehnytkään.
22 Katso, minä panen hänen vuoteesen ja ne, jotka hänen kanssansa huorin tekevät, suureen vaivaan, ellei he tee parannusta töistänsä.
23 Ja hänen lapsensa minä tapan kuolemalla. Ja jokaisen seurakunnan pitää tietämän, että minä olen se, joka munaskuut ja sydämet tutkin, ja annan kullekin teistä teidän työnne jälkeen." (Ilm.2:18-23.)


Herran Jeesuksen tahto on, ettei yhtäkään hänen pienimmistään vieteltäisi.

"Ja kuka ikänä pahentaa yhden vähimmistä, jotka uskovat minun päälleni, parempi olis hänelle, jos myllyn kivi pantaisiin hänen kaulaansa ja heitettäisiin mereen" (Mark.9:42).

Huom. toisin kuin Matt.18:6:ssa, asiayhteys ei näytä viittaavan lapsiin, vaan kaikkein heikoimpiin ja vähävoimaisimpiin Jumalan lapsiin. Luultavasti niihin, joiden heikko omatunto helposti yllytetään "epäjumalan uhria atrioitsemalla epäjumalan uhria syömään", tuntonsa pahennukseksi.

Kun tätä palstaa luultavasti lukee myös joitakin kristillisyyden opetusta (sisältä tai ulkoapäin) uudistamaan pyrkiviä, niin annanpa teille pienen harjoitustehtävän (ei ole pakko vastata, mutta mielessään saa pohtia :)). Vaihtakaapa "epäjumalille uhratun lihan syömisen" kohdalle vaikka klassisen musiikin konserteissa käyminen. Tuohan on aihe, joka laajasti kristillisyydessämme jakaa omiatuntoja. Toisia se pahentaa ja toisia ei lainkaan. Tehtävässä on seuraavat osat:

1. Pohdi, mitä mieltä avarakatseinen Paavali olisi klassisen musiikin konserteissa käymisestä.
2. Miten Paavali kehottaisi molempia osapuolia suhtautumaan klassisen musiikin konserteissa käymiseen?
3. Miten Paavali kehottaisi toimimaan sellaista Jumalan lasta, joka epäröi?
4. Miten Paavalin mukaan "vahvan" klassisen musiikin konsertissa käyminen vaikuttaisi "heikon" käymiseen tai käymättä jättämiseen? Yllyttäisikö Paavalin mukaan "vahvan" käyminen myös "heikkoa" käymään?
5. Jos vastaus edellisiin on myöntävä, niin noudattaisiko "vahva" Kristuksen mieltä käymällä vai tekisikö hän syntiä Kristusta vastaan?
6. Miten Paavali toimisi itse, jos hän heikon veljensä käymisellä pahentaisi?
7. Etsiikö Paavalin mukaan uskovaisten keskinäinen rakkaus omaa vapautta?
8. Onko Paavalin mukaan oma henkilökohtainen "tieto" konsertissa käymisen vaarattomuudesta se perusta, johon seurakunnan kannattaa opetuksensa perustaa?
9. Kumpia Herra Jeesus moittisi: a) niitä, jotka opettavat konserteissa käymään "heikoista" huolimatta? vai b) niitä, jotka opettavat välttämään konserteissa käymistä "heikkojen" vuoksi?

Lähteenä voi käyttää esim. esille ottamaani 1. Korintolaiskirjeen kohtia tai Hannun esillen ottamia Roomalaiskirjeen kohtia.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja O.M » 14 Helmi 2007, 14:16

Raamattu korostaa yhteisöllisyyttä. Yksilö on aina suhteessa yhteisöön ja yhteiskuntaan. Yksilön tekemiset ja tekemättä jättämiset heijastuvat hänen omassa elinympäristössään. Siksi Paavali kysyykin: Eikö epäjumalan uhrin syöminen yllytä myös heikkoa syömään? Silloin heikko syö tuntonsa pahennukseksi ja molemmat pahentavat itsensä. Vahva siksi, että hän ei rakastanut lähimmäistään niin kuin itseään, vaan etsi omaansa, ja syyllistyi rakkaudettomuuden syntiin, joka ei ole Hengen hedelmä. Heikko paheni siksi, että hän epäili ja silti söi, tuntonsa pahennukseksi.

Tähän sopiikin mielestäni hyvin Jeesuksen opetus rakkauden kaksoiskäskystä. Rakkauden kaksoiskäskyssä riippuvat kaikki muut käskyt. Kun sen pitää, pitää muutkin käskyt.

"34 Mutta kuin Pharisealaiset sen kuulivat, että hän oli Saddukealaisten suun tukinnut, kokoontuivat he yhteen.
35 Ja yksi lain-opettaja heistä kysyi häneltä, kiusaten häntä, ja sanoi:
36 Mestari, mikä on suurin käsky laissa?
37 Niin Jesus sanoi hänelle: sinun pitää rakastaman Herraa sinun Jumalaas, kaikesta sydämestäs, ja kaikesta sielustas, ja kaikesta mielestäs:
38 Tämä on ensimäinen ja suurin käsky.
39 Toinen on tämän kaltainen: sinun pitää rakastaman lähimmäistäs niinkuin itse sinuas.
40 Näissä kahdessa käskyssä kaikki laki ja prophetat riippuvat
." (Matt.22:34-40.)


Jos vahva Jumalan lapsi rakastaa heikkoa lähimmäistään niin kuin itseään, yllyttääkö hän tätä "epäjumalain uhria syömään"? Olen tässä nyt koko ajan "heikon" puolella, mutta siihenhän Paavalikin lopulta pohdintojen jälkeen päätyi. Toki "heikollakin" on tehtävä rakastaa "vahvaa" lähimmäistään niin, ettei hän kasaisi vahvalle liikaa raskautta ja tarpeettomia, lihasta nousevia rajoituksia.

Pahoittelen, jos kirjoitan näitä viestejäni uskovaisten keskinäisestä rakkaudesta monesti astianmakuisesti ja jankuttaenkin. Toivon kuitenkin, että vaikka ne saastaisten huulten kautta kirjoitetaan, Pyhästä Hengestä vuotaisi niihin edes hitunen rakkautta. Niinhän se on, että Jumalan sanan siemen kylvetään turmeluksessa ja kuitenkin kerran nousee ylös turmelematon.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja hannu » 14 Helmi 2007, 17:21

Mielestäni kirjoitit asiasta aivan selkeästi. Olen miettinyt, kuinka paljon tämänkaltainen rakastaminen vaatiikaan. Se vaatii kokonaisen Jumalan työn eikä mitään saa tulla ihmisestä. On myös tärkeää olla yhteydessä uskovaisiin, sillä kuinka muutoin tällaiset asiat voivat toteutua.

Ihan oikeasti ihmettelen kuinka OM:n kirjoituksen sisältämät voisivat toteutua monioppisille, jotka ajattelevat Jumalan lapsia olevan monissa joukoissa. :?:
hannu
vakiintunut
 
Viestit: 129
Liittynyt: 12 Heinä 2006, 09:53
Paikkakunta: Länsi-Suomi

ViestiKirjoittaja O.M » 15 Helmi 2007, 16:17

hannu kirjoitti:Ihan oikeasti ihmettelen kuinka OM:n kirjoituksen sisältämät voisivat toteutua monioppisille, jotka ajattelevat Jumalan lapsia olevan monissa joukoissa. :?:


Tuossa riittääkin ihmettelemistä. Monioppisuus on jotenkin niin absurdisti Raamatun vastainen oppi, että sen täytynee liittyä viimeisten aikojen totaalipimeyteen. Oppineisuutta ja tiedonhalua maailmasta löytyy kyllä varmasti enemmän kuin koskaan ennen, mutta millaista tiedonhalua?

"Kuitenkin, kuin Ihmisen Poika on tuleva, löytäneekö hän uskoa maan päältä?" (Luuk.18:8.)

"1 Mutta sen sinun pitää tietämän, että viimeisinä päivinä vaaralliset ajat lähenevät;
2 Sillä ne ihmiset, jotka itsiänsä rakastavat, ahneet, kerskaajat, ylpiät, pilkkaajat, vanhemmillensa tottelemattomat, kiittämättömät, jumalattomat,
3 Haluttomat, sopimattomat, laittajat, irtaalliset, kiukkuiset, kateet,
4 Pettäjät, tuimat, paisuneet, jotka enemmin hekumaa kuin Jumalaa rakastavat,
5 Joilla on jumalinen meno olevinansa, mutta sen voiman he kieltävät pois. Karta siis senkaltaisia.
6 Sillä ne ovat niitä, jotka huoneesta huoneeseen juoksevat ja vaimoväen vangiksi vievät, jotka synneillä rasitetut ovat ja moninaisten himoin kanssa käyvät,
7 Aina oppivaiset, ja ei koskaan totuuden tuntoon tulevaiset.
8 Mutta niinkuin Jannes ja Jambres olivat Mosesta vastaan, niin nämätkin ovat totuutta vastaan: ne ovat ihmiset taidosta turmellut ja kelvottomat uskoon." (2.Tim.3:1-8.)
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja O.M » 21 Maalis 2007, 17:56

Toisella palstalla on käsitelty kirkkohistoriallisista teoksistaan suuresti arvostamani Seppo Lohen alustusta. Alustusta kuulematta ja lukematta en ota siihen enempää kantaa, mutta uskoisin osan palstalaisista poimivan asioita vähän oman korvasyyhynsä mukaan. En ole rekisteröitynyt ko. palstalle enkä toistaiseksi ole aikeissa rekisteröityä. Aihe koskettaa kuitenkin myös tässä viestiketjussa esiin nostamiani asioita, joten kirjoitan tähän jotain.

Ymmärtääkseni seurakunnan yhteistieto ei mitätöi yksilön omatuntoa. Voi toki olla hivenen virheellistä puhua 'yhteisestä omastatunnosta', koska omatunto on tietysti aina henkilökohtainen. Seurakunnassa on kuitenkin kätkettyinä kaikki viisauden ja taidon aarteet, joita sen yksilöillä ei yksinään ole. Se puolustaa yhteistieto-nimitystä. Jos tässä oikeasti on jokin periaatteellinen näkemysero kristittyjen välillä, se varmasti ennakoi hajaannusta. Tätä en ainakaan vielä ole valmis uskomaan, vaan haluan ajatella asiassa olevan kyse enemmän käsitteellisistä epäselvyyksistä.

Jättääkö joku oikeasti ns. heikon veljen pahentamisen takia tekemättä asioita, jotka eivät ole hänen mielestään syntiä, on kysytty. Kysymys vaikuttaa sisältävän epäilyn, että voiko epäitsekkyyttä oikeasti esiintyä? Omasta puolestani vastaan, että kyllä jätän. Luultavasti en kuitenkaan toimi epäitsekkäästi, koska Raamatun todistuksen mukaan ei ole yhden yhtäkään, joka hyvää tekee. Luultavasti toimin niin siksi, jotta veljeni ja sisareni toimisivat vastaavalla tavalla asioissa, joissa minä tunnen itseni heikoksi.

On asioita, joiden tekemisessä en näe juuri muuta ongelmaa omantuntoni puolesta kuin muiden pahentamisen. Heikon veljen pahentamisesta omatuntoni kuitenkin sairastuu. Toki olen pahentanut heikkoja veljiä ja sisaria, ihan liikaa. Onneksi niitäkin asioita on saanut sopia ihan nimellisestikin.

Ilmestyskirjassa Herra Jeesus sanoo Tyatiran seurakunnan enkelille:

"Vaan minulla on vähä sinua vastaan, ettäs sallit sen vaimon Jesabelin, joka itsensä prophetaksi sanoo, opettavan ja minun palvelioitani viettelevän, salavuoteudessa makaavan ja epäjumalan uhria syövän" (Ilm.2:20).

Meidän on siis kysyttävä, että
a) oliko Jeesus nipompi epäjumalan uhrilihan syömisen suhteen kuin Paavali? Vai
b) oliko Jeesuksen mielestä väärin yllyttää esimerkillään heikkoja syömään tuntonsa pahennukseksi?

Jos kyse oli A:sta, ehkä Paavali ei sitten ollut uskomassa, koska hän oli eri mieltä synnistä kuin Jeesus. Jos kyse on B:stä, selitys on täysin ristiriidaton. Jeesus näki heikon veljen pahentamisen syntinä itseään vastaan, aivan kuten Paavali toisaalla sanoo. Kyse ei myöskään näytä olevan mistään pikkusynnistä, vaan se mainitaan yhdessä salavuoteuden kanssa.

Tässä yhteydessä on kuitenkin jälleen syytä korostaa eroa, joka on

1. ulkoisella vaatimuksella ja
2. sisäisellä halulla/velvollisuudentunteella.

Jos ihminen jättää jotain tekemättä vain, koska näkee heikon veljen pahentamatta jättämisen lainomaisena vaatimuksena, hän yrittää ansaita autuutta jättämällä pahentamatta heikkoa veljeään. Jos ihminen tekee saman rakkaudesta lähimmäistään kohtaan, hän toimii oikealla mielellä. Tässä asiassa on varmasti jokaisella sydämen tutkiskelun paikka. Sielunvihollinen yrittää saada lankeamaan milloin lihallisuuteen, milloin omaanvanhurskauteen.

En ole törmännyt kristillisyydessä ihmisiin, jotka korostaisivat kuuliaisuutta seurakunnalle ja heikon veljen pahentamatta jättämistä ohi Raamatun. Ne asiat löytyvät Raamatusta. Sen sijaan nettipalstoilla törmää tavan takaa ihmisiin, jotka saattavat poimia 60 minuuttia kestävästä verenpriiskoitussaarnasta 15 sekunnin kuuliaisuusosion ja väittää, että saarnan painopiste oli kilvoituksessa eikä sovituksessa.

Itse kirjoitan kuuliaisuudesta lähinnä, kun ulkopuolinen taho provosoi minua siihen. Internetissä on runsaasti nimimerkkejä, joiden pääasiallisia kirjoitusaiheita ovat "perinnäissäännöt", "elämäntapasäännöstö", "seurakunnan erehtyväisyys" jne. On tietysti vähän heidän "tahtiinsa tanssimista" ylipäätään vastata heille.

En hyväksy ajattelutapaa, jonka mukaan Raamattu olisi luettelo sallituista ja kielletyistä asioista, hyväksyttävistä asioista ja synneistä. Eihän kristityllä on ole kiellettyjä asioita, vaan Pyhä Henki kotiopettajana opettaa esim. olemaan pahentamatta heikkoa veljeä. Ajattelutapa Raamatusta sääntökirjana on mielestäni erittäin lakihenkinen ajattelutapa ja kielii siitä, ettei ihmisellä ole Pyhää Henkeä kotiopettajana. Tällaiset ihmiset saattavat vaatia Raamattuun lisälehtiä, joissa kiellettäisiin asiat, joita uskovaiset eivät tee, mutta joita ei Raamatun aikana tunnettu. Raamatun oma neuvo on koetella kaikki, pitää se mikä hyväksi näkyy ja välttää niitä, jotka näyttäytyvät pahaksi.

"21 Koetelkaat kaikki, ja pitäkäät se mikä hyvä on.
22 Välttäkäät kaikkea, mikä pahaksi näkyy." (1.Tes.5:21-22.)


Onhan tuo yksinkertaisuudessaan monimutkainen aihe, mutta jääköön tällä kertaa tähän.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja lukkari » 21 Maalis 2007, 19:15

Mielestäni on virheellistä puhua yhteisestä omastatunnosta. Seurakunta hoitaa yksilöiden omiatuntoja Evanleliumilla. Yhteistä omaatuntoa ei siinä mielessä ole. On siis omatunto, joka on sidottu Jumalan sanaan ja lähimmäisiin. Korjatkaa, jos olen väärässä.
Ap. t. 24:16
Ja sentähden minä harjoitan itsiäni aina pitämään pahentamattoman omantunnon Jumalan ja ihmisten edessä.

Huomatkaa erityisesti Jumalan jaihmisten edessä. Hyvä omatunto toimii lähimmäisen parhaaksi.
lukkari
Valvoja
 
Viestit: 553
Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52

ViestiKirjoittaja Taavetti » 21 Maalis 2007, 20:01

quuzzonen kirjoitti:jumalinen meno olevinansa, mutta sen voiman he kieltävät pois.Sselittäkääpä veljet mitä tämä oikeastaan tarkottaa.


Sehän tarkoittaa tekohurskautta, teeskentelevää uskoa. Voi sellainen mielestään olla hyvinkin tosissaan ja kuvittelee uskovansa oikein, vaikka sellainen ei tunnustakaan Jumalan voimaa, joka Jumalan valtakunnassa vaikuttaa ja tulee näkösälle evankeliumin saarnassa.

Voima Room. 1:16

16 Sillä en minä häpee Kristuksen evankeliumia; sillä se on Jumalan voima itsekullekin uskovaiselle autuudeksi. Ensin Juudalaiselle, niin myös Grekiläiselle.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja O.M » 13 Heinä 2007, 09:15

Omantunnon ja seurakunnan neuvojen suhteesta on Päivämiehessä Juhani Uljaan puhujainkokouksessa pitämä hyvä alustus. Ei voi muuta kuin sanoa aamenta ko. alustukseen.

Kummasten sellaisia ihmisiä, jotka pitävät omaatuntoaan erehtymättömänä ja vastaavasti Jumalan seurakuntaa erehtyväisenä. Itsessäni olen huomannut päinvastoin piirteen, että synnin tekemisen kautta tunto alkaa paatua ja sama synti ei enää seuraavalla kerralla tunnukaan niin pahalta. Jos sitä ei evankeliumilla (ylönpalttisella armolla ja ripauksella totuutta) hoideta, niin synnin petoksen kautta tulee täydellinen paatumus ja lopulta hengellinen kuolema, kun synnin mitta tulee täyteen.

Samoin olen huomannut, että lopultakin ymmärrän asioita vain puolittain ja hetkittäin. Toisina hetkinä tunnen itseni täysin ymmärtämättömäksi ja epäileväksi. Mutta Jumalan seurakunnassa, jossa on neuvojana Hengen viisaus, on kaikki viisauden ja taidon aarteet. Niitä ei ole onneksi annettu kenellekään yksittäiselle uskovaiselle, jottei tämä paisuisi itsessään ja tulisi ylpeäksi.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Maarimi » 29 Syys 2007, 17:24

Puhutaan paljon ettei heikkoa veljeä tule pahentaa.

Tarkoittaako tämä myös muita kuin samoin uskovia?

Entä onko pahentajan paheksunta omavanhurskasta?

Mitä voisi tarkoittaa seuraavat raamatun lause?

"Annoin teille ravinnoksi maitoa, en vahvaa ruokaa, sillä sitä te ette olisi vielä kestäneet. Ette kestä sitä vielä nytkään...

Istuttaja ei siis ole mitään, ei myöskään kastelija, vaan kaikki on Jumalan kädessä, hän suo kasvun."
(1.Kor.3:2, 7)
Avatar
Maarimi
sisupiristäjä
 
Viestit: 419
Liittynyt: 07 Heinä 2006, 00:06
Paikkakunta: Länsi Suomi

ViestiKirjoittaja weha » 29 Syys 2007, 20:20

Veljiä ja siskoja ovat keskenään ne, jotka uskovat ja opettavat samallatavalla ts. heillä on sama mieli ja ajatus.

1.kor.1:10. "Mutta minä neuvon teitä, rakkaat veljet, meidän Herran Jesuksen Kristuksen nimen kautta, että te kaikki yhdenkaltaisen puheen pitäisitte, ja ettei teidän seassanne eriseuroja olisi, vaan olkaat sovitetut yhdessä mielessä ja yhdessä neuvossa".
weha
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1135
Liittynyt: 18 Kesä 2007, 13:40

ViestiKirjoittaja blastus » 29 Syys 2007, 20:33

Keskusteltiin toisaalla aiheesta pahentuminen ja tuli siinä esille, että itse olen ymmärtänyt sanan väärin koko ikäni.

Paavalihan viittaa tuossa pahentamiseen siinä merkityksessä, että tuo heikko veli uskoo, että hänellekin on sopivaa syödä epäjumalille uhrattua lihaa. Heikko veli on siis pahentunut ja tuo uhrilihaa syönyt on pahentunut.

Heikko veli ei siis tosiaankaan paheksunut uhrilihan syöjää, vaan päin vastoin, otti siitä mallia vastoin omaatuntoaan, joka sanoi toisin.

Paheksumisella tai paheksumisen herättämisellä ei toisin sanoen ole mitään tekemistä pahentumisen kanssa, koska paheksumisen kohteena on yleensä asia, johon paheksuja ei missään tapauksessa itse ryhtyisi. Ja sen vuoksi siinä tapauksessa, että toiminnan seurauksena ei ole pahentuminen, vaan paheksuminen, sitä ei minusta tarvitse rakkauden nimissä varoa, päin vastoin. Paheksuminen ei millään tavalla kuulu kristilliseen rakkauteen, joten paheksujaa pitäisi korjata, ei hyppiä sellaisen pillin tahdissa, niin kuin toisinaan valitettavasti tehdään.
blastus
 

ViestiKirjoittaja weha » 29 Syys 2007, 20:42

Room.14:21. "Sinun on hyvä olla syömättä lihaa ja juomatta viiniä ja välttää muutakin, mikä loukkaa veljeäsi.
22. Säilytä sinä oma uskosi Jumalan edessä. Onnellinen se, joka ei tuomitse itseään siitä minkä uskoo oikeaksi.
23. Mutta se, joka epäröi ja silti syö, on tuomittu, koska hän ei toimi uskon perusteella. Kaikki, mikä ei perustu uskoon, on syntiä".
weha
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1135
Liittynyt: 18 Kesä 2007, 13:40

ViestiKirjoittaja Taavetti » 30 Syys 2007, 09:14

Room. 14: 1-2
1. Heikkouskoisia korjatkaat, ei kamppausten riidoissa.
2.Yksi kyllä uskoo saavansa kaikkinaista syödä, vaan heikko syö kaalia.
3. Joka syö, älköön sitä katsoko ylön, joka ei syö; ja se joka ei syö, älköön tuomitko sitä, joka syö, sillä Jumala on hänet ottanut vastaan.
4. Kuka sinä olet, joka toisen palvelijaa tuomitset? Omalle isännällensä hän seisoo eli lankee. Mutta hän taidetaan ojentaa ylös, sillä Jumala on voimallinen häntä ojentamaan.

Löysin tämän muistamani kohdan Raamattuhaun kautta, mutta jostakin syystä se ei suostunut näyttämään yhtä jaetta enempää. Siksi jouduin kirjoittamaan muut jakeet kirjasta katsoen. Olisin ottanut rinnalle uusimman käännöksen tekstin, mutta se jäi saamatta Raamattuhaun lakkoilun vuoksi, enkä sitä viitsinyt itse kirjoittaa. Kyllä tästäkin katkelmasta jotakin selviää.
Ensiksi on otettava huomioon ajankohta, kun juutalaisesta lakihengestä tullut kristillisyys törmäsi pakanuudesta parannukseen autettuun kristillisyyteen. Samaa kristillisyyttä olivat toki molemmat, mutta molemmilla oli taipumusta ja haluakin tuoda kristillisyyteen jotakin entisestä uskostaan, eikä edes vääräksi havaituista ilmiöistä ollut helppoa hylätä. Erikoisesti ilmiö nousi varmaan pintaan Roomassa, silloisen maailmanvallan keskuksessa, jossa oli sekä pakanuudesta kääntyneitä, että juutalaisen kansan jäseniä kristittyinä. Varmaan samaa ilmiötä on esiintynyt kaikkina aikoina, on sitä meidänkin aikanamme näkyvissä. Vaikka Jumalan Henki Paavalin kirjeen kautta kehottaa ymmärtämään ja hyväksymään molemmat osapuolet toisiaan, kuitenkin korostamassani viimeisen lainatun jakeen osassa ilmenee, että molempia on opetettava ja neuvottava todelliseen Jumalan lasten vapauteen. Se kertoo myös sen, kuka ja missä on se todellinen korjaaja, että se on Jumala, vaikka käyttääkin heikkoja palvelijoitaan työkaluinaan. Toistan, että olemme vain halpoja työkaluja Jumalan kädessä, eikä meidän sen korkeammalle sovikaan pyrkiä. Siihen osaan tyytyi Paavali, siihen sopii meidänkin tyytyä.
On kohta vuoden ajan ollut mielessäni kirjoittaa jotakin pahentumisesta ja pahentamisesta, mutta se on siirtynyt aina uudelleen ja uudelleen. Jumalan valtakunnan pienimpien pahentamisesta lausui Vapahtajamme maan päällä kulkiessaan erittäin vakavia sanoja, joten ei ole mistään sivuseikasta, eikä vähäarvoisesta seikasta. Juuri tällä hetkellä eivät voimani riitä tästä enempää kirjoittamaan, jätän aiheen siis vielä hautumaan. Kenties tämä pieni vähäpätöinen kommenttini kirvoittaa joillekin aiheesta enemmän, kuin mitä minä voin tässä esille kantaa. Jatkan toki myöhemmin, jos hiukan hengitettyäni ehdin ja jaksan.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja O.M » 30 Syys 2007, 11:13

Maarimi kirjoitti:Puhutaan paljon ettei heikkoa veljeä tule pahentaa.

Tarkoittaako tämä myös muita kuin samoin uskovia?


Ei aiheetta, mutta aiheesta uskosta osattomia lähimmäisiä voi pahentaa, koska Jumalan sana joko parantaa tai pahentaa. Fariseuksetkin pahenivat usein Jeesukseen.

"Niin tulivat hänen opetuslapsensa, ja sanoivat hänelle: tiesitkös, että Pharisealaiset pahenivat, kuin he tämän puheen kuulivat?" (Matt.15:12.)

Tuossa kohdassa on kyse erilaisesta pahentumisesta kuin heikon veljen tapauksessa. Asiayhteydestä ilmenee, että se tarkoittaa jokseenkin "fariseukset loukkaantuivat" tms.

Entä onko pahentajan paheksunta omavanhurskasta?


Sellainen vaara on toki olemassa, mutta ei automaattisesti.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja O.M » 30 Syys 2007, 11:57

blastus kirjoitti:Paheksumisella tai paheksumisen herättämisellä ei toisin sanoen ole mitään tekemistä pahentumisen kanssa, koska paheksumisen kohteena on yleensä asia, johon paheksuja ei missään tapauksessa itse ryhtyisi. Ja sen vuoksi siinä tapauksessa, että toiminnan seurauksena ei ole pahentuminen, vaan paheksuminen, sitä ei minusta tarvitse rakkauden nimissä varoa, päin vastoin. Paheksuminen ei millään tavalla kuulu kristilliseen rakkauteen, joten paheksujaa pitäisi korjata, ei hyppiä sellaisen pillin tahdissa, niin kuin toisinaan valitettavasti tehdään.


Kyllä niillä jotain tekemistä on toistensa kanssa. On esim. totta, että minä en ikinä joisi alkoholia, mutta tiedän, että moni tässä asiassa heikompi on esimerkillä viekoteltavissa maistamaan. Joka kahdeksannesta ensiryypyn ottajasta tulee alkoholisti, joten monenlaista syntiä voi esimerkillään saattaa alulle. Paheksuntaan saattaa siten liittyä pahentuminen heikkojen puolesta.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Seuraava

Paluu Uskonvanhurskaus



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron