Yksilön omatunto

[blastus]

Joka kahdeksannesta ensiryypyn ottajasta tulee alkoholisti, joten monenlaista syntiä voi esimerkillään saattaa alulle. Paheksuntaan saattaa siten liittyä pahentuminen heikkojen puolesta.

Tuossa on hyvä pointti juuri sellaiseen tapaukseen, jossa toiminnan seurauksena on jonkun pahentuminen, eikä kyse ole pelkästä paheksumisesta. Sen sijaan on toimintaa, joka johtaa pelkkään paheksumiseen ilman tuota Paavalin mainitsemaa pahentumista ja sellaisessa tapauksessa paheksuntaa ei voi perustella rakkaudella tai sen säilyttämisellä, koska itse on sitä turhalla paheksumisellaan rikkomassa.

Alkoholiesimerkistä tuli mieleeni, että monikohan ensisauhuttelija esim. kymmenestä jää koukkuun tupakkaan? Minut aikanaan kirjaimellisesti pahennettiin heikkona veljenä tuohon koukkuun esimerkillä (viimekädessä pitää tietysti syyttää itseä tyhmyydestä) ja kesti vuosia, että siitä pääsin irti. Terveyshaitat muodostuivat varmasti suuremmiksi kuin että jos olisin esim. hyväksynyt viinin ruokapöytääni. Ei siis niin, että sitä kaipaisin, mutta ihan noin niin kuin esimerkkinä siitä, miten paheksuminen ja pahentuminenkin ovat usein pelkkää kulttuurisidonnaista pintaliitoa, vaikka niitä millä perusteltaisiin.

[Maarimi]

Minä kyllä tarkoitin, että onko uskovaisilla ikään kuin "lupa" olla eriuskoisten seurassa huolettomampia synnin suhteen, kun tietää ettei toinen pahennu ainakaan niin paljon, esim. jostakin konserttiasiasta?

Toki tuollaisessa asenteessa on monenlaisia moraalisia vaaroja!

[Taavetti]

On toki tietty vaara meillä jokaisellakin, olla huolettomampia eri tavoin uskovien ja selkeästi jumalan kieltäjienkin seurassa. Sellaisessa tilanteessa jää muistamatta, että kaikkivaltias ja kaikki näkevä Jumala tuntee, tietää ja näkee niissäkin tilanteissa sisimpämme salaisimmatkin ajatukset.
Jumalan armo kuitenkin, jos sen haluaa sydämelleen omistaa, se armo opettaa niissäkin tilanteissa toimimaan, vaeltamaan ja elämään uskovaisen tavoin. Kun tietää olevansa Kaikkivaltiaan silmien alla, vaikka kulkisi pimeimmissä paikoissa, tietää myös mikä on ulkokullaisuuden hedelmä ja seuraus.

[O.M]

Sen sijaan on toimintaa, joka johtaa pelkkään paheksumiseen ilman tuota Paavalin mainitsemaa pahentumista ja sellaisessa tapauksessa paheksuntaa ei voi perustella rakkaudella tai sen säilyttämisellä, koska itse on sitä turhalla paheksumisellaan rikkomassa.

On toki totta, ettei Raamattu anna lupaa "ammattipahentumiselle" eikä pahentumisen käyttämiseen lyömäaseena. Homman tulisikin toimia pikemminkin itseohjautuvasti: heikompi huolehtii omasta tahdostaan, ettei tuomitse, ja vahvempi omasta tahdostaan, ettei pahenna. Meillä on Jumalan ääni sisimmässämme siksi, että kuuntelisimme sitä, kun se neuvoo olemaan tuomitsematta ja pahentamatta. Kun kuitenkin olemme lankeavaisia, tarvitsemme myös muiden neuvoja. Ymmärrän niin, että omantunnon tehtävä on ottaa myös muiden neuvoista vaarin - mehän elämme vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa.

Alkoholiesimerkistä tuli mieleeni, että monikohan ensisauhuttelija esim. kymmenestä jää koukkuun tupakkaan? Minut aikanaan kirjaimellisesti pahennettiin heikkona veljenä tuohon koukkuun esimerkillä (viimekädessä pitää tietysti syyttää itseä tyhmyydestä) ja kesti vuosia, että siitä pääsin irti. Terveyshaitat muodostuivat varmasti suuremmiksi kuin että jos olisin esim. hyväksynyt viinin ruokapöytääni.

Olen samaa mieltä, että ei ole oikein esimerkillään kannustaa toista tupakoimaan. Itse olen melko immuuni esimerkille asioissa, joihin minulla on muodostunut periaatteita. Moni muu ei ole. Yhdessä vaiheessa nuoruuttani tilanne oli se, että noin tusinan kaveriporukasta muut paitsi minä polttivat. Moni on sen jälkeen lopettanut, mutta osa on ketjupolttajia vieläkin.

Alkoholi- ja tupakka-asiasta on keskusteltu enemmän alkoholia käsittelevissä ketjuissa, mutta sananen tähänkin. Luulen, että vähäinen tupakanpoltto on terveydellisesti selvästi haitallisempaa kuin vähäinen alkoholinkäyttö. Runsas tupakanpoltto ja runsas alkoholinkäyttö ovat molemmat terveydellisesti erittäin haitallisia. Raamattu ei kuitenkaan mainitse sanaakaan siitä, että alkoholinkäyttö olisi synnillistä siksi, että se on epäterveellistä, vaan synnillisyys johtuu juopumisen aiheuttamasta pahasta menosta. Alkoholilla on osuutensa mm. väkivaltaan, puolison pettämiseen, vahinkoraskauksiin, sukupuolitauteihin, abortteihin, rattijuopumuksiin, kuolemantapauksiin jne. Tilastollinen tosiasia on, että kohtuukäyttäjä on kohtuukäyttäjä vain välillä ja kohtuuton käyttäjä välillä. Siksi ei ole muuta linjaa alkoholin suhteen kuin Raamatun kehotus olla raitis, hengellisesti ja ruumiillisesti.

1.Tes.5:
"4 Mutta te, rakkaat veljet, ettepä te ole pimeydessä, ettei se päivä teitä käsittäisi niinkuin varas.
5 Te olette kaikki valkeuden lapset ja päivän lapset: emme ole yön emmekä pimeyden.
6 Niin älkäämme siis maatko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit.
7 Sillä jotka makaavat, ne yöllä makaavat, ja ne, jotka juopuvat, ne yöllä juovuksissa ovat.
8 Mutta me, jotka päivän lapset olemme, olkaamme raittiit, puetut uskon ja rakkauden rintaraudalla ja autuuden toivon rautalakilla."

[O.M]

Näen siinä sellaisen vaaran, että muita ei nähtäisikään yhtä arvokkaina, kun he eivät ole samalla tavalla uskomassa

Et kommentoinut asiaan ekumeniasta aloittamaani ketjuun (moneen asian vierestä kyllä), mutta pidätkö mielestäsi esim. muslimeja vähemmän arvokkaina ihmisinä kuin itseäsi ja muita "oikein uskovia kristittyjä"? Jos vastauksesi on KYLLÄ, niin mikä saa sinut olettamaan, että vl:ten suhtautuminen väärin uskoviin olisi jotenkin erilaista? Jos vastauksesi on EI (mihin en jaksa uskoa), niin tutkipa nettiraamatusta kohtia, joissa puhutaan lähimmäisistä.

Spekulaatiosi koski siis aihetta, voiko epäuskoisten seurassa tehdä sellaista, mitä automaattisesti välttää uskovaisten seurassa välttääkseen pahennusta. Näkemykseni on, että mielestäni sellainen kaksoiselämä on ongelmallista. Ok, pahennus vältetään, mutta voi olla, että toiminta tulee heikkojen tietoon muuta kautta, jolloin pahennusta aiheutuu jälkikäteen. Sellaiseen lipsahtamisen vaara on kuitenkin olemassa.

[Taavetti]

Jatkoksi vielä muutama lause aiheeseen liittyen. Raamatussa muistaakseni Paavalin kirjoittamana varoitetaan antamasta laittajalle sijaa. Sillähän on yleisesti ymmärretty, että ulkopuolisten tulisi tuntea uskovaiset hyvästä menostaan kaikkien ihmisten edessä. Jos kuitenkin käyttäydymme ulkopuolisten seurassa tavalla, joka ei ole uskovaiselle sopivaa, jätämme uskomme tunnustamatta heidän edessään ja kaiken lisäksi annamme ulkopuolisille ivaajille aseita ivailuihinsa.

Kuitenkin kaiken uskosta vuotavan elämän tulee tapahtua Jumalan sanaan sidotun omantunnon vuoksi, eikä ulkokultaisesti vain silmän lumeeksi ihmisten silmien alla. Jumalan silmien alla olemme joka hetki pimeimmässäkin loukossa, siitähän kirjoitetaan psalmeissakin ja sen mukaan kirjoitetussa virressä, että minne voin paeta Jumalan silmistä.

[Maarimi]

Se että omaa joukkoa korostetaan ainoana oikeani niin vahvasti, aiheuttaa helposti tahatontakin ylpeyttä ulkopuolisia kohtaan.

Onko sittenkään niin tärkeää korostaa, että on uskomassa, tervehtimällä eritavalla samoin uskovia kuin eriuskoisia? Eikä siinä ole omavanhurskauden vaara?

Myöskin se, että ollaan niin vähän tekemisissä muiden kristittyjen suuntien kanssa, antaa herkästi sen kuvan, että olisimme ikään kuin parempia kuin muut. Olen ihmetellyt miksi vl ei voisi rukoilla ei -vl:n kristityn kanssa???

Eikö usko ole niin kallisarvoinen asia, että sen haluaisi jakaa kaikkien kristittyjen kanssa? Jaammeko eriuskoisten kanssa vain ne vähemmän kalliit asiat?

O.M, eiköhän me kaikki ihmiset olla yhtä arvokkkaita

...vaikka osaan nähdä, mitä vaaroja kätkeytyy kristittyjen epäyhtenäisyyteen ja islamin uskon yhtenäisyyteen/systemaattiseen levittämiseen länteen...

[O.M]

Eikö usko ole niin kallisarvoinen asia, että sen haluaisi jakaa kaikkien kristittyjen kanssa? Jaammeko eriuskoisten kanssa vain ne vähemmän kalliit asiat?

Sanoisin, että usko niin kallis asia, että haluaisin jakaa sen kaikkien ihmisten kanssa. Siksi Jumalan valtakunnasta tarjotaan yhä evankeliumia kaikille ihmisille. Jos epäuskoinen ei kuitenkaan halua nöyrtyä parannukseen, yhteys häneen jää väkisin vähemmän kalliiden asioiden tasolle. Toki ystävyys on kallis asia ja ystävähän voi olla myös epäuskoisen kanssa, mutta kaikista kalleinta asiaa, elävää uskoa, ei voi jakaa sellaisen kanssa, jolta se puuttuu.

O.M, eiköhän me kaikki ihmiset olla yhtä arvokkkaita

Hyvä! Näin voi ja tulee ajatella riippumatta siitä, onko vakaumukseltaan ekumeeninen vai epäekumeeninen.

[Maarimi]

Onhan se niin, että uskovia voi olla kaikissa kristittyjen seurakunnissa.

On sydämessä rauha, kun voi ajatella niin.

Olen yrittänyt sitä toistakin vaihtoehtoa, eli sulkea muut pois - mutta se johtaa vain rakkaudettomuuteen, ja sen myötä Jeesuksen esikuvasta etääntymiseen.

[Taavetti]

Onhan se niin, että uskovia voi olla kaikissa kristittyjen seurakunnissa.

On sydämessä rauha, kun voi ajatella niin.

Olen yrittänyt sitä toistakin vaihtoehtoa, eli sulkea muut pois - mutta se johtaa vain rakkaudettomuuteen, ja sen myötä Jeesuksen esikuvasta etääntymiseen.

Jumalan sana, joka on Raamattuun kirjoitettu, opettaa vain yhdestä laumasta, yhdestä joukosta, yhdestä lammashuoneesta, yhdestä pyhien yhteydestä, joka toteutuu jo täällä maailmassa. Virsirunoilijakin veisaa: Oi yhteys sä kaikkein pyhien, me vaivassa, he maassa autuuden, Herrassa yhdymme me yhtehen, halleluja, halleluja, halleluja.

Jeesus opetti aikanaan, ettei Jumalan valtakunta ole siellä ja tuolla, vaan se on maailmalta kätkettynä ihmisten keskellä. Valtakunnan kansalaiset tuntevat toisensa, he seuraavat omaa Hyvää Paimentaan, vierasta paimenta ja palkkapaimenta he eivät seuraa.

En yhdy Maarímin väitteeseen, että muut ulos sulkeva oppi johtaisi rakkaudettomuuteen. Päinvastoin oikea rakkaus opettaa varoittamaan vaarasta, johon tästä lammashuoneesta ulkona olevat kulkevat.

[Se että omaa joukkoa korostetaan ainoana oikeani niin vahvasti, aiheuttaa helposti tahatontakin ylpeyttä ulkopuolisia kohtaan.

Myönnän vaaran ylpeyteen olevan olemassa, mutta toisenlainen opetus vie varmasti meiltä taivastoivon ja sielun rauhan. Ulkopuolisten varoittaminen aidosta vaarasta ei ole helppoa, sen oikea ilmaisu vaatii todellista nöyryyttä.

Onko sittenkään niin tärkeää korostaa, että on uskomassa, tervehtimällä eritavalla samoin uskovia kuin eriuskoisia? Eikä siinä ole omavanhurskauden vaara?

Paavali varoitti, että jos joku ei tuo tätä terveellistä oppia mukanaan, häntä ei saa tervehtiä, jos joku sellaista tervehtii (uskovaisten tervehdyksellä), on osallinen hänen pahoista teoistaan.

Apostoli Johannes ei kirjoittanut tervehtimisestä, mutta kirjoitti, että joka harhailee, eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole jumalaa. (Tästä voi vetää suoran päätelmän, että jolla ei ole jumalaa, hän on jumalaton.)

Tämä on nyt kovaa tekstiä, mutta vaikuttaa siltä, ettei vähempi riitä. Ei ole mitenkään mieltä ylentävää näistä jatkuvasti kirjoittaa, mutta nyt näyttää että Maarimi kerjää juuri tällaista tekstiä. Miksi et kysele näitä siellä etelän paikkakunnalla, jossa asut? Siellä näitä tulee kysyä ja siitä paikallisesta Siionista oppia.

[Ankka]

Elihu sanoo:

>>>Kun on saanut Jumalta uskomisen lahjana omistaa tuon "silmävoiteen", ei epäile että tämä usko ei kestäisi tarkastella sitä sen horjumatta. Jumalan lahjoittamassa uskossa vain ei tarvitse olla koko ajan kaivamassa ja nävertämässä ja aivankuin etsimässä jotain heikkoa kohtaa.>>>

Jumalan sanaa voi tarkastella mennen tullen ja palatessa, se ei muutu eikä horju ja se kestää maailman loppuun asti. Kun uskomme Kristuksen pelastustyön omalle kohdalle todeksi, sitä perustusta ei sovi lähteä kaivelemaan järjellä, tekovaatimuksilla tai millään muullakaan asialla. Ja kaikki maailman opitkin tulisi Kristuksen opin rinnalla tarkastella. Yksin uskosta ja Kristuksen ansion tähden (vai miten se tark meni?). Ihminen on taipuvainen ettimään ittestä jotain Jumalalle kelpaavaa eli tekemään jotain oman pelastuksen eteen. Ittessämme -ainakin minä- olemme horjuvaisia lankeilevaisia ja erehtyväisiä, ilman Jumalan antamaa ymmärrystä ja voimaa, ainakaan minä en taivaan kunniaan 'kostu'.

[O.M]

Elihu sanoo:

>>>Kun on saanut Jumalta uskomisen lahjana omistaa tuon "silmävoiteen", ei epäile että tämä usko ei kestäisi tarkastella sitä sen horjumatta. Jumalan lahjoittamassa uskossa vain ei tarvitse olla koko ajan kaivamassa ja nävertämässä ja aivankuin etsimässä jotain heikkoa kohtaa.>>>

Jumalan sanaa voi tarkastella mennen tullen ja palatessa, se ei muutu eikä horju ja se kestää maailman loppuun asti. Kun uskomme Kristuksen pelastustyön omalle kohdalle todeksi, sitä perustusta ei sovi lähteä kaivelemaan järjellä, tekovaatimuksilla tai millään muullakaan asialla. Ja kaikki maailman opitkin tulisi Kristuksen opin rinnalla tarkastella. Yksin uskosta ja Kristuksen ansion tähden (vai miten se tark meni?). Ihminen on taipuvainen ettimään ittestä jotain Jumalalle kelpaavaa eli tekemään jotain oman pelastuksen eteen. Ittessämme -ainakin minä- olemme horjuvaisia lankeilevaisia ja erehtyväisiä, ilman Jumalan antamaa ymmärrystä ja voimaa, ainakaan minä en taivaan kunniaan 'kostu'.

Olen periaatteessa samaa mieltä Ankan kanssa ylläolevasta. Kuitenkin välillä tuntuu, että muitakin autuuden reunaehtoja esiintyisi kristillisyyttä arvostelevien kirjoituksissa. Nettiluthereiden nettiuskonpuhdistuksen pääperiaate voitaneen kiteyttää näin:

"Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen ansion, yksin perinnäissääntöarvostelun, yksin teatterikäyntien, yksin hoitokokousten arvostelemisen, yksin yksilön omantunnon erehtymättömänä pitämisen, yksin seurakunnan erehtyväisenä pitämisen, yksin oman järjen (eli alkoholin) käytön, yksin ehkäisyn, yksin homoliittojen ja naispappeuden kannattamisen, yksin ekumenian sekä yksin sieluntila-arviokiellon ehdottoman noudattamisen kautta."

Ken taitaisi päästä taivaaseen, jos vl:suudessakin olisi noin pitkä sääntölista... 8)

[O.M]

Senverran tuohon Maarimin kommenttiin "on sydämessä rauha, kun voi ajatella, että uskovia voi olla kaikissa kristityissä seurakunnissa", et sydämen/omantunnon rauha tulee evankeliumin ilosanomasta. "Tyttäreni ja poikani, ole hyvässä turvassa, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi". Se että saa omalle kohdalle omistaa tuon evankeliumin, tuo rauhan. Ja se evankeliumi on ihan kaikille tarkoitettu.

Samaa mieltä noista

Kaksnelosella joku tiesi kertoa et Matti Lääkkö ois jossain puheessaan sanonu et "tässä liikkeessä olemme löytäneet armon, emme lähde muita arvioimaan".Ihminen ei näe toisen sydämeen, yksin Jumala...eli ei meillä ole mahdollisuuksiakaan arvioida toisten sieluntilaa...mutta kaikki muut opit kumoutuu Kristuksen opin rinnalla, jonka mukaan Kristus on kuollut koko maailman syntien edestä.

Hehee, pientä sekoilua...

Lääkkö ei vl:na ole varmastikaan tarkoittanut tuolla, että väärähengellisen tilaa ei saisi siinä suhteessa arvioida, että väärähengellisiä ei saisi varoittaa vaarasta ja kehottaa parannukseen tai että uskossa horjuvia ei saisi puhutella. Lääkkö lienee tarkoittanut, että viime kädessä Jumala on se, joka yksin tietää, kuka on uskovainen ja kuka ei.

[Taavetti]

Muistan miten piispa Olavi Rimpiläinen piti viimeistä tervehdystään suviseuroissa, taisi olla Kruunupyyssä. Se on Porvoon hiippakunnan aluetta, mitta Oulun piispa halusi vielä kerran käydä esittämässä tervehdyksensä, tietäessään, ettei sen jälkeen voisi sitä piispan virassa ollen esittää koska jää eläkkeelle seuraavan vuoden aikana.

Pitkähkön ja monipuolisen, SRK.n veljiä kiittävänkin puheensa loppuhuipennukseksi piispa kysyi: Nyt moni taitaa ajatella, ettei niitä vaikeita aiheita ole lainkaan käsitelty. Kysymykseen hän vastasi kuuluvasti: OOOOOon käsitelty, kaikesta on puhuttu, myös siitä, kuka ja miten pääsee taivaaseen. Minulle on kerrottu lestadiolaisten käsitys aivan selkeästi. Mitäkö vastaan siihen? Noo, senhän kerran näemme.

Tämä muistelma kertonee, miten on esimerkiksi mainittu Matti Lääkkö piispalle vastannut ja sanonut. Ymmärtävälle kuulijalle ei tarvitse yhtään enempää kertoa, ymmärtämättömille ei riitä sanojen paljouskaan. On aivan oikein Matilta, miten hän on vastannut lehden toimittajan haastattelutilanteessa.

[blastus]

Lääkkö ei vl:na ole varmastikaan tarkoittanut tuolla, että väärähengellisen tilaa ei saisi siinä suhteessa arvioida, että väärähengellisiä ei saisi varoittaa vaarasta ja kehottaa parannukseen

Mitä sinä O.M sanot jos ns. väärähengellinen tulee kehottamaan sinua parannukseen?

[weha]

...Eihän Pyhä Henki opeta monellatavalla: Siitäkin tiedämme, että Jumalan valtakunnan raja on hyvin selvä...

Tiit.3:10. "Eriseuraista ihmistä pakene, kun häntä kerta taikka kahdesti neuvottu on,
11. Tietäen, että senkaltainen on käännetty pois ja syntiä tekee, niinkuin se, joka itsensä tuominnut on".

Sama 33-käännös: 10. Harhaoppista ihmistä karta, varoitettuasi häntä kerran tai kahdesti,
11. sillä sinä tiedät, että semmoinen ihminen on joutunut harhaan ja tekee syntiä, ja hän on itse itsensä tuominnut.

[nuusku]

Alkavat olla jo vähän jauhamista nämä viime päivien keskustelut. Jos ei halua uskoa kuten vl-kristillisyys opettaa, niin on täysi vapaus uskoa toisin. Minä uskon, ja sydämessäni tunnen, että tässä joukossa on Jumalan valtakunta, ja Jumalan lapset. Samoin en usko että muualla on pelastusta, tiedän tämän sydämessäni todeksi, Raamatun mukaan Pyhä Henki kirkastaa näitä asioita uskovaisille. Eli suorastaan tiedämme Pyhän Hengen pantin kautta, että tässä on Jumalan joukko.

Kannattaisi tulla sisälle samaan joukkoon, mutta jos tahtoo uskoa toisin, niin mitä auttaa väitellä täällä? Jos sinä Timoteus olet varma omasta uskostasi, niin miksi olet kuitenkin täällä väittelemässä? Sydämessäni toivon, että kuitenkin jossain pohjalla alitajunnassa miettisit, "josko sittenkin, josko he kuitenkin ovat oikeassa.." Ja Maarimi, en enää ymmärrä, luulin vielä aiemmin, että olemme yhdenkaltaisessa uskossa, ja että olet samalla tavalla kanssani innoissasi löydettyäsi Jumalan joukon, ja haluat kilvoitella samaan uskonymmärrykseen toisten kanssa, saatuasi parannuksessa epäuskon synnin ja muut synnit anteeksi, mutta nyt onkin käynyt aivan eri tavalla kuin olisi pitänyt.

Mutta miksi väittely? Vl-usko on vl-usko, helluntai-usko on helluntai-usko ja yhteiskristillisyys on mitä on. Uskomme kuten Raamattu opettaa, ja sen vuoksi emme usko, että Jumalan valtakunnan ulkopuolella on pelastusta, muutoin Raamatusta pitäisi karsia huomattava osa tekstiä pois. Ei ole pakko olla uskovainen. Jos on uskovainen, silloin haluaa uskoa kuten Raamattu opettaa ja Jumalan valtakuntaan on kirkastunut Pyhän Hengen ymmärryksen kautta. Joko uskoo kuten vl-uskovaiset tai ei usko, puolittain ei voi uskoa. Ei se vl-usko mihinkään tästä muutu koskaan tulevaisuudessa, eikä ole muuttunut aiemminkaan, ja jos on vilpittömällä ja kyselevällä mielellä kysymässä, että miksi näin tai näin, niin aina tulee rehellinen ja vilpitön vastaus. Sitä voi väitellä hamaan maailman tappiin asti, jos toinen ei halua uskoa samalla tavoin. Mitä se auttaa? Mutta jos haluaa tulla sisälle Jumalan valtakuntaan, niin se on aina mahdollista ja vieläpä helposti.

Toivottavasti en liian kovasanaisesti kertonut kantaani, mutta minua vain ihmetyttää, että miksi pyrkiä jollain foorumilla muuttamaan vl-ymmärrystä toiseksi, eivät uskovaisetkaan käy helluntai-palstoilla kumoamassa heidän oppiaan. Keskustelu on hyvä asia, ja sekin on hyvä asia, että tulee uutta tietoa kun keskustelee, mutta itse uskon vankasti, että väittelytyylinen keskustelu ei johda suurimmalta osaltaan mihinkään hyvään, se on päättymätön tie ja pohjaton suo. Miksi kysyä jos ei haluakaan uskoa vastausta? Jos kysyy vl-palstalla vastausta niin siihen saa vl-vastauksen. Ja jos kertoo vl-uskovaisten palstalla eri totuuden kuin vl-uskovaisten totuuden, niin silloin voi odottaa, että uskovaiset korjaavat sen jotta asiasta ei jää väärää käsitystä. Jos vl-vastaus ei kelpaa, niin on vapaasti lupa uskoa toisella tavalla. Se ei kannata, mutta valinta on jokaisen oma.

Mutta ei voi olettaa saavansa täällä ymmärrystä asialle. Se on lähes sama, kuin menisi sanomaan Eero Heinäluomalle, että Kokoomus on paras puolue, liity siihen. Ei tällainen johda mihinkään, oikeasti!!

[Taavetti]

Tuo timoteuksen hyökkäilevä tapa on tuttua minulle siltä ajalta asti, kun ensi kerran eksyin tälle palstalle. Hän kirjoitti silloin eri nimimerkillä, mutta samaa babtistista hapatusta tulee joka kerta.

Kannattaisi timoteuksenkin lukea ajatuksella nuuskun kirjoituksia. Niissä on todellista ja terveellistä opin suolaa, mutta löytyy niistä terveellinen evankeliumin sanomakin, joka löytyy toistenkin uskovaisten kirjoituksista, keltä selkeämmin, keltä hiukan peitetymmin.

[blastus]

Tuo timoteuksen hyökkäilevä tapa

En ole lukenut muita timoteuksen kirjoituksia, mutta tuossa viimeisimmässä en kyllä itse näe mitään hyökkäävää?

Ajatuksena timoteus esittää täysin saman asian kuin vaikkapa Raattamaa kirjeessään: "Vieläpä toivokaamme, että kaikki heräykset viimein yhdistyvät, sekä valtakirkosta erkaantuneet, että uudestakastajat, metodistit, Hedbergit; vieläpä mailman joukosta erkaantuneet Kirkon yhteydessä olevaiset elävät kristityt. Että kaikki rakastaisit keskenäns, nimitettäköön millä nimellä tahansa, että kuin kaikissa vakoissa on yhdenkaltainen hapatus, niin sotkekoon leipojat yhdeksi taikinaksi."

Eli löytyy näitä unelmoitsijoita meidänkin porukastamme.

Ja selvyyden vuoksi: tämä ei ole kannanotto mihinkään suuntaan, koska oma kantani tässä asiassa on toistaiseksi epäselvä. Yritän nyt alkuun uskoa itse sen sijaan että uskoisin muittenkin puolesta

[hannu]

"Vieläpä toivokaamme, että kaikki heräykset viimein yhdistyvät, sekä valtakirkosta erkaantuneet, että uudestakastajat, metodistit, Hedbergit; vieläpä mailman joukosta erkaantuneet Kirkon yhteydessä olevaiset elävät kristityt. Että kaikki rakastaisit keskenäns, nimitettäköön millä nimellä tahansa, että kuin kaikissa vakoissa on yhdenkaltainen hapatus, niin sotkekoon leipojat yhdeksi taikinaksi."

Tähän kohtaan on monesti viitattu, mutta kun tarkasti luemme näemme, mitä Raattamaa tarkoittaa. Lukekaa tuo tummalla painettu teksti. Olen ymmärtänyt että hapatus viittaa oppiin. Eli kun on yhdenkaltainen oppi, voidaan sotkea yhdeksi taikinaksi. Nyt en muista mistä luin tätä, oliko täällä vai jossakin kirjassa. En usko että Raattamaa siis ajatteli oikeaa hengen yhteyttä erilaisien oppien (hapatuksen) kesken. Sen sijaan on oikeaa toivoa, että kaikkiin vakkoihin tulisi yhdenkaltainen hapatus, ja sitten voidaan löytää yhteys. Tämähän ei tarkoita kylkeytymistä van loppujen lopuksi parannuksen portti on ainut tie Jumalan valtakuntaan.

Blastus, on oikein uskoa itse, vaikka ei ymmärtäisikään jotain kohtaa, eikä osaisikaan muotoilla kantaa johonkin asiaan.