Kirjoittaja kehakukkanen » 16 Touko 2007, 12:56
Tiedän ettei tämä kuulu varsinaisesti tämän otsikon alle, mutta koska tästä aiheesta on tässä keskusteltu, eikä minulla ole halua eikä tarvetta aloittaa aiheesta uutta keskustelua, niin laitan tämän Lutherin tekstin tähän (sitä kun on tässä keskustelussa sivuttu). Jokainen lukekoon ja arvioikoon itse.
KAKSI KIRJETTÄ SIMON WOLFERINUKSELLE
Martti Luther
Kaksi kirjettä maisteri Simon Wolferinukselle, Eislebenin pyhän Andreaksen seurakunnan paimenelle, pyhässä ehtoollisessa jäljelle jääneiden leivän ja viinin johdosta.
ENSIMMÄINEN KIRJE
4. Heinäkuuta 1543
Kunnioitetulle miehelle Herrassa, maisteri Simon Wolferinukselle, pyhän Andrean seurakunnan pastorille, veljelleen Herrassa ja uskolliselle kanssapalvelijalle!
1. Armoa ja rauhaa Herrassa! Korkean ikäni paljoksi onnettomuudeksi tulee vielä sekin, että sinä, rakas Simonini, ja herra Friedrich, pyhän Pietarin seurakunnan pastori kotimaassani [Eislebenissä], olette saaneet aikaan minulle murhetta. Et voi väittää vastaan, että olisimme kuulleet vain häntä sinun poissa ollessasi. Olen nähnyt sinun väitöslauseesi ja kirjeesi, joissa sinä raivoat niin katkeralla tavalla ikään kuin hän (Friedrich) olisi kirotuin olio paavilaisten joukossa, vaikka te molemmat olette samassa kaupungissa saman kansan paimenia, tosin erittäin suureksi pahennukseksi. Hyvä, oletetaan, että hän on loukannut sinua julkisessa saarnassa, minkä hän kieltää, ja johon minä en ota kantaa: miksi sinä et ole käsitellyt asiaa hänen kanssaan joko lakien mukaan tai rakkauden jälkeen? Vaan raivon tulisuttamana olet ottanut koston omiin käsiisi ja asettunut tuomariksi kauhein sanoin, jotka sopisivat paremmin kelle hyvänsä juopporetkulle kuin saarnaajan sanomiksi työtoveristaan. Eihän tämä, jota sinä niin vihamielisesti kohtelet, ole harhaoppinen eikä opin vihollinen. Vai eikö keskellämme tai teidän joukossanne ole ketään ymmärtäväistä, joille olisit voinut näyttää vihasi, ennen kuin aloit sillä tavoin raivota?
2. Kuitenkin asiaan. Emme ole sinulta saaneet sitä, vaan ilman epäilystä sinä meiltä, että sakramentit ovat kertatoimia (actiones) eivätkä jatkuvia toimintoja (stantes factiones). Mutta millaista julkeutta tämä on sinun taholtasi, ettet karta niin pahan kuvan antamista, joka sinun pitäisi käsittää pahentavaksi, kun sinä sekoitat sen, mikä on jäänyt yli leivästä ja viinistä, edelliseen leipään ja viiniin? Minkä esikuvan mukaan näin teet? Varmastikaan et huomaa, kuinka vaarallisia kysymyksiä nostat esiin, kun pidät pääsi ja väität, että toimituksen päättyessä sakramenttikin lakkaa. Ehkäpä haluat tulla kutsutuksi zwingliläiseksi, vaikka haluaisin uskoa, että Zwinglin mielettömyys tuottaa sinulle kärsimystä, kun sinä niin julkeasti ja surkeasti ärsytät oudolla ja mahtailevalla viisaudellasi. Eikö sitten ollut mitään muuta tietä, ettet olisi herättänyt yksinkertaisissa ja vastustajissa sellaista epäluuloa, että olisit sakramentin halveksija, kuin että herätit pahennusta antamalla asiasta väärän kuvan, kun sekoitit sakramentista jäljelle jääneen ja panit sen edellisen viinin sekaan? Miksi haluat käydä uusien ja vaarallisten asioitten alkuunpanijasta? Kirjoitan tätä tällaisella tuskalla, että tietäisit, jotta käsittäisit pahoittaneesi mieleni ja murehduttaneesi henkeni. Sinä itse sanot kysymyksessä olevan pikku jutun, ja pikku asioidenko vuoksi sinä raivoat niin kovasti? Niin, ne ovat läpeensä vakavia pikku juttuja. Ehkäpä sinua ei kuitenkaan huolestuta se, keiden mielen pahoitat, kunhan vain selviät voittajana näistä pikku asioista. Mutta Herra, jota vastustat, on vuorostaan vastustava sinua.
3. Sen vuoksi kehotan sinua käsittämään, kuinka kirkossa tulee vaeltaa, että sovit herra Friedrichin kanssa, ja että olette samaa mieltä ja puheessa yksimielisiä. Tehän voitte siellä kuten me täällä antaa sakramentista ylijääneen ehtoollisvieraille loppuun juotavaksi ja syötäväksi, niin ettei olisi tarvetta herättää pahentavia ja vaarallisia kysymyksiä sakramentillisen toimituksen lakkaamisesta, joihin kysymyksiin sinä tukehdut, ellet tee parannusta. Tällä perusteella sinä näet kumoat koko sakramentin eikä sinulla ole, mitä sanoa panettelijoille, jotka tulevat sanomaan, että toimituksen aikana sakramentti enemmän lakkaa kuin sitä harjoitetaan. Lopulta joudumme Cratuluksen hirvittävyyksiin, että meillä pakosta sakramentti on vain toiminnossa, mutta ei satunnaisista asioista puheen ollen, ja lopulta ajasta ja hetkestä tulee sakramentin aihe sekä lisäksi seuraa monia muita sopimattomia asioita. Sen vuoksi toimi samoin kuin muutkin seurakunnat äläkä ala mitään sotaa niitä vastaan, jottet joutuisi häpeään. Tulen varmasti sikäli kuin jaksan asettumaan sinun omalaatuisuuttasi ja loukkaavaa ja pahennusta herättävää julkeuttasi vastaan enkä tule sallimaan, että minun viimeistä hetkeäni raskautetaan tuottamallasi harmilla. Voi hyvin Herrassa; Herrassa sanon, ja hillitsen sinun kostonhaluasi ja ylimielisyyttäsi, varsinkin veljeä vastaan, joka ei ole harhaoppinen eikä ole asettunut meidän oppiamme vastaan. Keskiviikkona Pietarin ja Paavalin päivän jälkeen vuonna 1543.
Minä, Johannes Bugenhagen Pommerista, tohtori, allekirjoitan kunnioitetun isämme Lutherin mielipiteen.
TOINEN KIRJE
20. Heinäkuuta 1543
1. Armoa ja rauhaa! Rakas Simon Wolferinus! Eikö ole kohtuullista, että tunnen murhetta ja tuskaa nähdessäni teidän, saman kaupungin, kansan ja kirkon saarnaajat, jotka olette kaikessa opissa yksimielisiä, joutuneen sellaisessa kiistankipeässä mielessä toisianne vastaan, asian vuoksi, joka ei teille itsellenne ole riittävän selvä, eikä myöskään niin suuresta merkityksestä, jos se olisi selvä? Katsopa itse omia lauseitasi, sopiiko niin kauhea huutaminen yhteen rakkauden ja veljellisen suhtautumisen kanssa. Huomaan perkeleen teitä kiusaavan tehdäkseen rikasta malan, pikemminkin sanoen kipinästä suuren tulen. Olisin selvittänyt tämän veljellisellä keskustelulla, kunhan ette olisi taistelleet paavilaisten raivoa vastaan, vaan olisitte olleet tekemisissä virka- ja kristiveljen kanssa.
2. Tosin herra Philipp [Melanchthon] on kirjoittanut, ettei sakramentillisen toimituksen ulkopuolella ole sakramenttia, mutta te otatte sakramentillisen toimituksen liian lyhytaikaisena ja katkaisette sen liian lyhyeksi. Sillä saatte aikaan sen, ettei teillä näytä olevan sakramenttia lainkaan. Jos näet tämä toimituksen hätäisen katkaisemisen pitäisi päteä, seuraisi siitä, ettei [asetus]sanojen lausumisen jälkeen, joka on ensisijaisin ja pääasiallisin toiminto sakramentista puheen ollen, kukaan saisi Kristuksen ruumista ja verta, sen vuoksi, että toiminto olisi lakannut. Tätä Philipp ei tietenkään halua. Ja tämä toimintoa koskeva määritelmä herättäisi lukemattomia ja loputtomia omantunnon kysymyksiä, kuten asiasta väitellään paavilaisten joukossa, olisiko Kristuksen ruumis ja veri läsnä ensimmäisen, keskimmäisen vai viimeisen tavun aikana. Sen vuoksi ei pidä kiinnittää huomiota vain tähän sen hetkisen toiminnon liikkeeseen, vaan myös aikaan, ei matemaattisesti käsitettynä, vaan fyysisesti ulotettuna, toisin sanoen, tälle toiminnolle tulee antaa riittävä aika, kuten sanotaan, en platei [ulottuvuutta].
3. Tämän mukaisesti määrittelemme ajan tai sakramentillisen toimituksen siten, että se alkaa pyhän Isä meidän alusta ja kestää siihen asti, kunnes kaikki ovat käyneet ehtoollisella, ovat juoneet maljan tyhjäksi ja syöneet ehtoollisleivät, ja kansa on laskettu takaisin paikoilleen ja on poistuttu alttarilta. Niin voimme olla varmoja ja vapaita loputtomien kysymysten aiheuttamista omantunnon epäilyistä ja pahennuksesta. Herra Philipp määrittelee sakramentillisen toiminnon suhteessa ulkonaisiin asioihin, toisin sanoen vastustaen sakramentin sulkemista lippaaseen ja kantamista kulkueessa; hän ei jaa sitä osiin sen itsensä piirissä eikä määrittele sitä sitä itseään vastaan. Sen vuoksi pitäkää huolta siitä, että kun sakramentilla jää jotakin yli, niin joko ehtoollisvieraat tai pappi itse ja saarnaaja nauttisivat sen, ei niin, että diakoni yksin tai ainoastaan joku muu joisi maljaan jääneen viinin, vaan hänen tulee antaa se toisille, jotka ovat olleet osallisia myös ruumiista, ettette näyttäisi huonolla esimerkillä jakavan sakramenttia osiin tai käsittelevän epäkunnioittavasti sakramentillista toimitusta. Tämä on mielipiteeni, myös Philippuksen, sen tiedän.
4. Vielä kehotan teitä yksimielisyyteen ja rauhaan ja että te Herran käskyn saaneina annatte toisillenne anteeksi ja sovitte keskenänne; muuten vaaraan ja pahennusta aiheuttamatta, niin, ilman Jumalan raskasta vihaa, ette voi olla seurakunnan palvelijoita. Voisitte, jos aluksi pelkäisitte puhua keskenänne, ottaa toisia, tehtävään sopivia henkilöitä palvelemaan välittäjinänne. Tämän, minkä sinulle kirjoitan, haluan käsitettävän tulleen kirjoitetuksi myös Vigiliukselle ja herra Friedrichille. Herra johtakoon teidän sydämiänne rakkaudessa ja Kristuksen kärsivällisyydessä. Ottakaa tämä, minkä olen joutunut sanelemaan, parhain päin vastaan, sillä en ole voinut itse kirjoittaa päänsäryn vuoksi. Sen vuoksi rukoilkaa puolestani ja ilahduttakaa sydäntäni. Tämän tulette tekemään, kun saan tiedon, että olette Herrassa sopineet; voikaa hyvin hänessä. Annettu Wittenbergissä, 20. heinäkuuta 1543.
Sinänsä on minusta silti mielenkiintoista, että Lutherin kanta oli se, että ehtoollisainet on hyvä nauttia loppuun. Lutherin aikana oli myös tapaus, jossa pappi laittoi konsekroidun ehtoollisleivän (yhden!) konsekroimattomien ehtoollisleipien sekaan lippaaseen ehtoollisen jälkeen. Hänet laitettiin vankilaan, ja Lutherilta kysyttiin, miten kys. pappi pitäisi tuomita. Lutherin kanta oli, että kuolemantuomio ei ole tarpeellinen, mutta että hän ei halua olla missään tekemisissä moisen väärän opin ja toiminnan kanssa, ja että pappi tulee karkottaa maasta, kalvinistien luokse. (Joo, tämä ei ole tunnustuskirjoista, mutta ihan mielenkiintoista se silti on.)
(Ainakin väitöskirjasta varmaan löytyisi mitä Lutherin tekstejä Jolkkonen on käyttänyt lähteenä, jotta voisi niihin itse perehtyä ja arvioida.)
(Todistaja-lehteä en koskaan ole nähnytkään, ei se ole Luther-säätiön lehti, joten siihen en osaa ottaa kantaa.)
Luthersäätiön opetusta tuntien, siellä ei opeteta sen kummenmin kuin mitä Luther asiasta opetti: ehtoollisaineet käytetään loppuun, ettei kysymyksiä heräisi. Mikä sana tässä lauseessa on niin vaikea ymmärtää? 
...) Luther-säätiöllä nautitaan ehtoollisaineet loppuun samasta syystä mistä Luther kehoitti ne loppuun nauttimaan: ettei heräisi turhia kysymyksiä. Jos tämä asia vielä sinua vaivaa, niin laita ihmeessä sähköpostia vaikkapa Juhana Pohjolalle ja kysy! Minulla ei tästä asiasta ole enempää sanottavaa. 8)