Aadamista Moosekseen

[weha]

Kun olen luopunut tuosta luterilaisesta opista, se ei ole tapahtunut kevyin perustein, vaan ihan seurakunnan ja Raamatun opetuksiin vedoten.

Tunnustuskirjat ristiriitaiset



Siis tunnustuskirjoissa on kolmenlainen kasteoppi:


1. s.186, 5 Sanan ja sakramentin vaikutus sama

2. Vain kaste uudestisynnyttää:...Perisynti on todella synti, joka tuo iankaikkisen kuoleman niille, jotka eivät kasteen ja Pyhän Hengen voimasta synny uudestaan s.52.

3. on se jota itse edustan: "Myös ne jotka ovat uskossa ennen kastetta tai tulevat kasteessa uskoon, saavat uskon ulkonaisen, edeltävän sanan välityksellä" (s.276 kohta 7).

Tähän haluan lisäksi laittaa vastaansanomattoman kohdan Raamatusta:

1.kor.4:15. Vaikka teillä Kristukseen uskovina olisi tuhansia kasvattajia, teillä on vain yksi isä. Minähän teidät olen evankeliumia julistamalla synnyttänyt Kristukseen Jeesukseen uskoviksi.

Ja kuitenkin Paavali oli kastanut korintossa vain muutaman: 1.kor.1:16. Niin, Stefanaan perhekunnan olen myös kastanut, mutta ketään muuta en muista kastaneeni.
17. Eihän Kristus lähettänyt minua kastamaan vaan julistamaan evankeliumia, ei kuitenkaan viisain puhein, koska Kristuksen risti silloin menettäisi merkityksensä.

Lyhyesti sanoen, miksi lapset kastetaan? V: Koska he ovat jo Jumalan lapsia.

Room.5:18. "Niin kuin siis yhden ainoan rikkomus tuotti kaikille ihmisille kadotustuomion, niin riittää yhden ainoan vanhurskas teko antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän".

Tämän mukaan Aadamin lankeemus on sovitettu ja pienokaiset syntyvät Jeesuksessa Kristuksessa ja heillä on elämä ja vanhurskaus.

Myös Jeesuksen omien sanojen mukaan pienet lapset uskovat:

Matt.18:6. "Mutta joka pahentaa yhden näistä pienimmistä, jotka uskovat minun päälleni, parempi hänen olis, että myllyn kivi ripustettaisiin hänen kaulaansa, ja hän upotettaisiin meren syvyyteen".

Matt.21:16. "Ja sanoivat hänelle: kuuletkos, mitä nämät sanovat? Niin Jesus sanoi heille: kuulen kyllä. Ettekö te koskaan ole lukeneet: lasten ja imeväisten suusta olet sinä kiitoksen valmistanut?".

Vauvat syntyvät kaksiosaisina maailmaan, syntisinä ja vanhurskautettuna: Jeesuksessa Kristuksessa:
Ps.51:7. "Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja minun äitini on synnissä minun siittänyt."

Sama Daavid sanoo myös:

Ps.22:10. "Sillä sinä olet minun vetänyt ulos äitini kohdusta: sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla.
11. Sinun päälles minä olen heitetty äitini kohdusta: sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta".

Jr.1:5. "Minä tunsin sinun jo ennenkuin minä sinun valmistin äitis kohdussa, ja pyhitin sinun ennenkuin sinä äidistäs synnyitkään".

[weha]

Raamatun mukaan perisynti ei kadota, koska Jeesus on sen ristillä sovittanut. Meidäthän nyt tuomitaan "tekojemme mukaan":

Ilm.20:12. "Näin myös kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä. Kirjat avattiin, avattiin myös elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan.
13. Meri antoi kuolleensa, Kuolema ja Tuonela antoivat kuolleensa, ja kaikki heidät tuomittiin tekojensa mukaan".

Parannusta tehdään siis tekosynneistä, uskon ja ymmärryksen kautta.

[kehakukkanen]

Raamatun mukaan perisynti ei kadota, koska Jeesus on sen ristillä sovittanut. Meidäthän nyt tuomitaan "tekojemme mukaan"

Toivon että arvon Martti-tohtorilla on tarpeeksi iso arkku, sillä hän kyllä nyt kääntyy haudassaan (tai pikemminkin pyörii...).

[weha]

Raamattu tietysti ratkaisee tällaiset kysymykset, kuten yllä osoitin.

Kuitenkin Lutherin oppi näyttäisi olevan myös sama:

Kastamattomana kuolleet

”Mitä meidän on sanottava kastamattomana kuolleista lapsistamme, jotka jo äidin kohdussa tai synnyttyään, eivät ehdi saamaan kastetta?”

Tähän on helppo antaa vastaus sekä ennen kahdeksan päivän ikää kuolleista juutalaisten lapsista, että meidän ennen kastetta kuolleista lapsistamme. He eivät näet tee syntiä ympärileikkauksen tai kasteen liittoa vastaan. Sillä lain mukaan heidät tuli ympärileikata vasta kahdeksantena päivänä, kuinka Jumala voisi silloin tuomita ne, jotka kuolivat ennen sitä. Sen tähden meidän tulee uskoa heidän pikku sielunsa heidän taivaallisen Isänsä käteen ja tahtoon, joka on armollinen, kuten tiedämme. Tähän kuuluu myös se mitä Paavali sanoo hienolla, lempeällä tavalla niistä, ”jotka eivät ole tehneet syntiä samalla tavalla kuin Aadam” (Room.5:14), ja Jaakobista ja Eesausta hän sanoo: ”ennen kuin he olivat tehneet hyvää tai pahaa” (Room.9:11).

Tosin pikkulapset tuovat mukanaan maailman synnynnäistä perua olevan synnin, jota me sanomme perisynniksi. Mutta on kuitenkin suuri asia, etteivät he vielä ole tehneet syntiä (ympärileikkausta tai kastetta koskevaa) lakia vastaan. Sillä koska Jumala luonnoltaan on laupias ja armollinen, hän ei tuomitse heitä kadotukseen sen vuoksi, että he ovat jääneet joko vanhassaliitossa vaille ympärileikkausta tai Uudessa liitossa vaille kastetta.

Lähde: Luther St. Luisin laitos I, 1040 – Kun Lutherilta kysyttiin, pitäisikö lapsi kastaa, ennen kuin se on ehtinyt kokonaan syntyä, hän vastasi kieltävästi.

[O.M]

Raamatun mukaan perisynti ei kadota, koska Jeesus on sen ristillä sovittanut. Meidäthän nyt tuomitaan "tekojemme mukaan"

Toivon että arvon Martti-tohtorilla on tarpeeksi iso arkku, sillä hän kyllä nyt kääntyy haudassaan (tai pikemminkin pyörii...).

Weha kirjoittaa aivan oikein. Perisynti olisi kadotusvoimainen ilman Kristuksen sovitustyötä, mutta Kristuksen sovituksen voima on suurempi perisynnin kadotusvoima. Tosin, ymmärrän niin, että jos ihminen ei usko, riittää jo pelkkä perisynti kadottamaan ihmisen, vaikka hänellä ei olisikaan nimellisiä syntejä (täysin teoreettinen tilanne). Pienet lapset pelastuvat uskonsa tähden. Kaste lupaa sen, minkä usko omistaa, eli iankaikkisen autuuden. Kaste on tärkeä ja sikäli välttämätönkin, että sen halveksuminen kadottaa, mutta ilman kastetta jääminen ei kadota, jollei halveksu kastetta.

[O.M]

Raamatun mukaan perisynti ei kadota, koska Jeesus on sen ristillä sovittanut. Meidäthän nyt tuomitaan "tekojemme mukaan"

Toivon että arvon Martti-tohtorilla on tarpeeksi iso arkku, sillä hän kyllä nyt kääntyy haudassaan (tai pikemminkin pyörii...).

Kaste ei poista perisyntiä ("lihan saastaisuus"), vaan lupaa, että Kristuksen ansion tähden perisyntiä ei lueta uskovaisille kadotukseksi. Kaste lupaa, että uskon kautta saa täydellisen lahjavanhurskauden Jeesuksessa Kristuksessa.

"Se nyt meitäkin kasteessa autuaaksi tekee, joka sitä aavisti (ei että lihan saastaisuudet pannaan pois, vaan että se on hyvän omantunnon liitto Jumalan tykönä) Jesuksen Kristuksen ylösnousemisen kautta" (1.Piet.3:21).

Koska kasteessa ei tapahdu mitään sellaista, että siinä perisynti pantaisiin pois, on pieni lapsi (ja parannuksen tehnyt kastamaton aikuinen) yhtä uskovainen ennen kastetta kuin kasteen jälkeen. Kaste otetaan, jotta säilytään uskomassa. Se on merkki uskon kautta vanhurskaaksi tekemisestä, aineellinen armovakuutus ja sillä on siunaus.

Uskovaisia monesti näkee arvosteltavan kasteen väheksymisestä. Kuitenkin, jos menet uuteen työpaikkaan ilman kirjallista työsopimusta, olet jo töissä siellä. Lienee kuitenkin selvää, että jos haluat työskennellä uudessa työpaikassasi pitempäänkin, haluat tehdä kirjallisen työsopimuksen, jossa työn jatkuminen luvataan ihan konkreettisestikin. Toki suullinenkin työsopimus on periaatteessa yhtä pätevä. Samoin on kasteen laita, jos haluaa oikeasti uskoa, toki haluaa siitä lupauksen iankaikkisesta elämästä konkreettisesti aineellisessa muodossa.

Tuossa kohdassa kieltämättä hämää tuo lause "se (Kristus) nyt meitäkin kasteessa autuaaksi tekee." Jos sen lukee irrallisena Raamatun kokonaisuudesta, voi saada käsityksen, että ihminen kasteessa tulee autuaaksi. Näinhän ei ole, vaan jos ihminen on lapsenuskon menettänyt, hänen on ensin synnyttävä uudesti Hengen eläväksi tekemästä sanasta, evankeliumista eli elävästä vedestä. Uskoisin, että kastevesi symbolisoi elämän vedellä (evankeliumilla) tapahtuvaa uudestisyntymisen pesoa ja siksi kastetta kutsutaan joskus uudestisyntymisen pesoksi, vaikka se ei itsessään yksinään sitä ole, vaan vain uudestisyntymiseen keskeisesti liittyvä tapahtuma.

[weha]

niin, epäusko kadottaa, mutta perisynti ei kadota pienokaista.

Luterilaisuudessa oonkin kuullu kolmea epäraamatullista oppia.

1. kasteetta kuolleet lapset menevät kadotukseen.

2. kasteetta kuolleiden lasten tilaa ei tiedetä.

3. Jumala tietää ketkä lapset olisi kastettu ja ne pelastuvat.

Huom: Mitään näitä Raamattu ei opeta.

[timoteus]

Weha
Sen tähden meidän tulee uskoa heidän pikku sielunsa heidän taivaallisen Isänsä käteen ja tahtoon, joka on armollinen, kuten tiedämme. Tähän kuuluu myös se mitä Paavali sanoo hienolla, lempeällä tavalla niistä, ”jotka eivät ole tehneet syntiä samalla tavalla kuin Aadam” (Room.5:14), ja Jaakobista ja Eesausta hän sanoo: ”ennen kuin he olivat tehneet hyvää tai pahaa” (Room.9:11).

Lainaamasi teksti ei oikeastaan viittaa siihen, että vauvat uskoisivat syntymälahjana. Pikemminkin niin, että on vain luotettava armolliseen Jumalaan ja jätettävä lapset Hänen käsiin.

[Taavetti]

Weha
Sen tähden meidän tulee uskoa heidän pikku sielunsa heidän taivaallisen Isänsä käteen ja tahtoon, joka on armollinen, kuten tiedämme. Tähän kuuluu myös se mitä Paavali sanoo hienolla, lempeällä tavalla niistä, ”jotka eivät ole tehneet syntiä samalla tavalla kuin Aadam” (Room.5:14), ja Jaakobista ja Eesausta hän sanoo: ”ennen kuin he olivat tehneet hyvää tai pahaa” (Room.9:11).

Lainaamasi teksti ei oikeastaan viittaa siihen, että vauvat uskoisivat syntymälahjana. Pikemminkin niin, että on vain luotettava armolliseen Jumalaan ja jätettävä lapset Hänen käsiin.

Koska vain uskolla voi kelvata Jumalalle, niin miten muuten Jumala voi pelastaa pienet lapset, kuin vain ja ainoastaan uskon kautta ja uskolla, jonka Hän suuressa hyvyydessään on antanut lapsen sisimpään jo ennen lapsen syntymää.
Jos taas ymmärrettäisiin timoteuksen esittämällä tavalla, että pienokaiset pelastuvat muuten, kuin heidän sydämessään olevan uskon kautta ja uskolla, joudutaan kahdenlaisen pelastuksen oppiin. Raamattu tuntee kuitenkin vain yhden ja yhdenkaltaisen todellisen pelastuksen tien, koska Mooseksen laki on mahdotonta synnin vian alaisen ihmisen täyttää.

[weha]

Taavetin oivallus oli oikea. Lutherin täytyy opettaa ja olla johdonmukainen, että lapset uskovat, sillä "ilman uskoa on mahdoton olla otollinen Jumalalle".

[weha]

Martti Lutherin kirje kahdelle papille (Kirjassa Huovinen "Kaste ja "usko": Mutta meillä on Raamattu , joka sanoo, että lapset kyllä saattavat ja voivat uskoa, vaikka he eivät puhukkaan, eikä heillä olekkaan järkeä. niimpä Raamattu kertoo psalmissa 72 (ps.106:37), kuinka juutalaiset uhrasivat poikiaan ja tyttäriään epäjumalille ja vuodattivat näin viattoman veren. Jos se on ollut viaton veri (kuten teksti sanoo), niin lapset ovat varmasti olleet puhtaita ja pyhiä, ja sellaisia he eivät ole voineet olla ilman Henkeä ja uskoa. -Jos joku on Jumalan oma ja pyhittämä, on hänelläkin Henki ja usko.

[timoteus]

Olen keskustellut ja tiedän, että Timoteuksen oppi on tässäkohden, että Jumala pelastaa ne lapset, jotka hän on valinnut pelastukseen. Minusta oppi on lohduton ja hirvittävä, nimittäin jos vanhemmilta kuolee lapsi, niin ei tiedä menikö kadotukseen vai taivaaseen.

Korjaa Timoyeus, jos väärin sanoin.

Ihan oikein sanoit. Taavetille vielä, korostan vielä, että kuoleva lapsi saa uskon. Uskon, että Jumala on valinnut hänet pelastukseen. Lapsilla ei ole erilaista pelastustietä kuin muilla.

Minusta siinä ei ole mitään lohdutonta ja hirvittävää niin kuin weha liioitellen kuvaili On äärimmäisen helppoa ja huojentavaa luovuttaa kuollut lapsi armolliselle ja oikeudenmukaiselle Jumalalle. Jumala ei tee virheitä.

[kehakukkanen]

Raamatun mukaan perisynti ei kadota...

...Lutherin oppi näyttäisi olevan myös sama.

Luther kirjoittaa Genesis-kommentaarissaan liittyen jakeeseen 1.Moos.3:15 näin:
"Tässä meillä siis on se lause, joka teki Aadamin ja Eevan eläviksi ja herätti kuolemasta taas elämään, jonka he olivat synnin tähden menettäneet, kuitenkin enemmän toivossa kuin omistuksessa. Niinhän Paavalikin usein puhuu: 'Joka päivä me kuolemme' (1.Kor.15:31). Sillä vaikka me emme elämää, jota täällä elämme, tahdokaan nimittää kuolemaksi, se ei todellakaan ole mitään muuta kuin rientämistä kuolemaa kohti. Se, joka on saanut ruttotartunnan, ei sitä enää voi sanoa elämäksi synnin ja synnin rangaistuksen tähden, vaan kuolemaksi. Jo heti äidinkohdusta alkaen me kuolemme.
Kasteen ansiosta meille kuitenkin palautetaan toivo elämään tai pikemminkin elämä toivoon. Ennen kuin siihen pääsemme, olemme kuolon kourissa, kuolemme ja lahoamme maassa muiden ruumiiden lailla aivan kuin ei elämää olisikaan. Kuitenkin meillä, jotka uskomme Kristukseen, on toivo siitä, että meidät tullaan viimeisenä päivänä herättämään iankaikkiseen elämään..."

Vielä selkeämpi on Lutherin opetus Isossa Katekismuksessa:
"Kysymys on siis kasteen hyödystä, siitä, mitä se antaa ja saa aikaan. Se on kaikkein parhaiten ymmärrettävissä niiden Kristuksen sanojen perusteella, joihin edellä on viitattu: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu." Ota tämä asia sen vuoksi mahdollisimman yksinkertaisesti eli näin: Kasteen voima, vaikutus, hyöty, hedelmä ja päämäärä on siinä, että se pelastaa. Eihän ketään sitä varten kasteta, että hänestä tulisi ruhtinas, vaan niin kuin sana kuuluu, että hän pelastuisi. Pelastuminen taas, kuten hyvin tiedämme, ei ole mitään muuta kuin vapautumista synnin, kuoleman ja Perkeleen vallasta, pääsy Kristuksen valtakuntaan ja iankaikkinen elämä hänen kanssaan...
...Nyt siis käsitämme, miten äärettömän suurenmoinen asia kaste on. Se tempaa meidät Perkeleen kidasta, omistaa meidät Jumalalle, kukistaa synnin ja ottaa sen pois. Joka päivä se sitten vahvistaa uutta ihmistä ja jatkaa vaikutustaan, kunnes pääsemme tämä elämän kurjuudesta iankaikkiseen ihanuuteen. Siksi jokaisen on pidettävä kastetta joka päivä päälle puettavana vaatteena. Sitä hänen on kannettava aina, mikäli hän mielii, että hänestä jatkuvasti löytyisi uskoa ja sen hedelmiä, että hänen vanha ihmisensä tukahtuisi ja että uusi varttuisi hänessä. Jos me näet aiomme pysyä kristittyinä, meidän on harjoitettava sitä tekoa, joka on tehnyt meidät kristityiksi. Jos joku lankeaa siitä pois, hänen on palattava siihen takaisin. Kristus, armoistuin, ei järky siitä, että teemme syntiä, eikä hän estä meitä palaamasta takaisin luokseen. Samoin pysyvät myös kaikki hänen aarteensa ja lahjansa. Niin myös se syntien anteeksiantamus, jonka olemme kerran kasteessa saaneet, pysyy yhäti voimassa joka päivä koko tämän elämämme, jonka aikana vanha ihminen riippuu meissä kiinni."

Se on tullut jo selväksi, että ymmärrämme kasteen eri tavalla, joten turha kai siitä väitellä. Mutta Lutherin selkeä opetus on, että on kaksi valtakuntaa: Perkeleen valtakunta ja Jumalan valtakunta - ihminen ei luonnostaan, ts. luonnollisen syntymän kautta voi olla muuta kuin Perkeleen valtakunnan kansalainen, ilman Jumalan tekoa eli kastetta ja uskoa. Teidän oppinne on eri kuin Lutherin, sitä yritän sanoa. Maailman tappiin asti kai voimme kiistellä sitten siitä onko Luther oikeassa vai väärässä. Sen kiistelyn hedelmällisyydestä en ole lainkaan varma... Minä uskon ennemmin niin kuin "isätkin" ovat uskoneet.

P.S. Minun henk.koht. kokemukseni teidän opetuksesta on, että se on vähintään yhtä paljon "järkiuskoa/järkioppia" kuin nykyajan liberaaliteologia. Tästä toki saa olla eri mieltä, mutta tämä on minun kokemukseni.

[weha]

Maarimi, Raamattu ei missään opetta, että tämän ajan jälkeen ihminen saisi uskoa ja Pyhää Henkeä. Vain tässä elämässä on se armonaika. Tuollaiset opit kuuluvat nähdäkseni pakanauskoihin.

Jeesus sanoi, että pienet lapset uskovat ja kuinka aikuisten olisi tultava heidän kaltaisekseen. Uudelleenkastajat aina ovat selittäneet ns. lasten evankeliumeista, pienet lapset pois. Tarkatkaamme yhdessä nyt erästä kohtaa Raamatussa.

Luuk.18:15. "Ja he toivat hänen tykönsä myös pieniä lapsia (kai ta brefee) , että hän koskisi heihin; mutta sen nähdessään opetuslapset nuhtelivat tuojia.
16. Mutta Jeesus kutsui lapset tykönsä ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta".

Luukaan sananvalinta "pienistä lapsista" on mielenkiintoinen "brevos", vauva.

[weha]

kehakukkanen, oikein ymmärrettynä tuossa ei liene mitään opetustamme vastaan.

Emme opeta, että "kun lapsi kastetaan, sielu taivaaseen vilahtaa". Tämä oppion, room.kat "ex operate, operatio" oppia. Useat kirkolliset väittävät, että kaste antaa lapselle armon ja uskon, siis tehtynä tekona. VL:ssä opetetaan, sitä vastoin, että pienet lapset uskovat, jo äitinsä kohdussa. Kaikki kansat syntyvät Herralle Siionissa (Ps 87 ). Valkopukuisten joukossa (IlmK) on joka kielestä ja kansasta ihmisiä, sillä Jumala korjaa omansa jo lapsuudenuskossa monista kansoista joille ei edes saarnata valtakunnan evankeliumia, heidän epäuskonsa tähden. Niinkuin Nooa perheineen oli jo vanhurskas, kun arkkiin menivät, ja pelastuivat veden kantamana. Samoin kastekkin on hyvän omantunnonliitto Jumalan luona. Näin siis kaste kuuluu sille, joka on sovitettu ja, jolla on hyvä omatunto, kuten on pienen lapsen tila syntyessään. Raamattu käyttää tästä kasteen kohdasta 1.Piet.3:21, sanaa "eperooteema" , LIITTO. Tätä sanaa käytettiin jo ennen uudeentestamentin kirjojen syntyä vanhoissa papyruksissa. Luther käänsi tämän myös liitoksi. Näin myös tätä liittoa korostaa, yksi kaste opetus.

Noilla 2 Sam 12:23 jakeen sanoilla "Minä menen hänen tykönsä, mutta ei hän palaja minun tyköni" Davidin ympärileikkaamaton lapsi pääsi taivaaseen. Samalla David itse tunsi olevansa armahdettu noinkin suuresta rikoksesta kuin huoruudesta ja Urian murhaamisesta. Kertoo sovituksesta Vanhan Testamentin ajalla, sekä samalla sen, että kastamaton lapsi on autuas.

Room.6-Luvun erityinen, voimakas sanoma on opetus pyhityksestä. Valaistaessaan kristityn vaellusta Paavali yhdisti siihen kasteen velvoittavan merkityksen. Kasteen kautta kristitty on haudattu Kristuksen kanssa kuolemaan. Kun olemme osalliset yhdenkaltaiseen kuolemaan, nousemme kuolleista kuten Kristus (Room.6:4-5). Jumala herätti meidät uuteen elämään omistaessamme Kristuksen kuoleman ja elämän uskon kautta (Room.6:4; Kol.2:12). Kaste opettaa ja muistuttaa Jumalan lapsia, että heidät on liitetty Kristuksen kanssa hänen yhtäläiseen kuolemaansa ja elämäänsä, omistaessamme hänen kuolemansa ja elämänsä uskon kautta. Kristuksen sovituskuolema on kertakaikkinen kuolema synnille, mutta hänen elämänsä on elämää Jumalalle (Room.6:10). Näin tulee uskon kautta tietää,, että Jumalan lapset ovat kuolleet synnille, mutta elävät Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme (Room.6:11).

Jeesus sanoi: ”Se uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen” (Mark.16:16). Tässä Yhteydessä on vielä todettava, että kasteen halveksiminen ja hylkääminen kadottaa (Augistinus ja Luther).

Luther kirjoittaa samassa Hengessä katekismuksessa: Mitä merkitsee tällainen kastaminen? Se merkitsee, että vanhaihminen meissä on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja kaikkien syntien ja himojen kanssa kuoletettava ja että sijaan on noustava uusi ihminen, joka elää vanhurskaudessa ja puhtaudessa iankaikkisesti Jumalan edessä.

Näin kaste kantaa pelastettua, kuten vesi kantoi jo vanhurskaita ihmisiä Noan arkissa ensimmäisen maailman aikana.

Lutherin opetuksia

Tätä asiaa Luther käsittelee laajasti Genesis luennossaan ja päätyy ympärileikkausta ja kastetta vertailtuaan seuraavaan lausumaan: ”Mitä on sanottava lapsista , jotka kuolevat ennen kastetta äidin kohtuun tai syntymän jälkeen. Ennen kahdeksan päivää kuolleesta lapsesta on helppo vastata , kuten myös meidän lapsistamme, jotka kuolevat ennen kastetta. Hei eivät tee syntiä ympärileikkauksen eikä kasteen liitossa. Kun laki ei tuomitse kahdeksan päivän ikäisiä ympärileikattuja, kuinka laki tuomitsisi ennen kahdeksan päivän ikäisinä kuolleita. W A 42, 621.


Augsburgin tunnustuksessa todetaan, että sakramentit vaativat uskoa ja ”niitä käytetään oikein silloin, kun ne uskossa otetaan vastaan ja niillä uskoa vahvistetaan”.

Lutherin käsityksen mukaan Jumala vaikuttaa (lahjoittaa ensin uskon, jonka hän lukee vanhurskaudeksi. Tämän käsityksen lähtökohtana on seuraavat Jeesuksen sanat: ”Menkää kaikkeen maailmaan, ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se tulee autuaaksi, mutta joka ei usko se kadotetaan”. (Mark.16:15-16). Ensin siis evankeliumin sana, joka synnyttää uskon, sitten kaste. Usko on selvästi pääasia, joka ottaa huomioon kasteen.

[weha]

»Sakramentti ei vanhurskauta, vaan usko sakramenttiin». Samoin ei ympärileikkaus vanhurskauttanut Aabrahamia ja hänen siementään, vaikka apostoli sanookin ympärileikkausta »uskon vanhurskauden sinetiksi». Sillä usko ympärileikkaukseen liittyvään lupaukseen vanhurskautti ja täytti sen, mitä ympärileikkaus merkitsi. Sillä usko on sydämen esinahan hengellistä leikkaamista, jota lihan ympärileikkaaminen kirjaimen mukaan kuvasi. Totisesti ei Aabeliakaan vanhurskauttanut hänen uhrinsa, vaan usko, jossa hän kokonaan ja täydellisesti uhrasi itsensä Jumalalle. Ulkonainen uhri kuvasi tätä uskoa.

Samoin ei myöskään kaste vanhurskauta ja hyödytä ketään, vaan sen tekee usko siihen lupauksen sanaan, johon kaste liittyy. Sillä usko vanhurskauttaa ja täyttää sen, mitä kaste merkitsee. Usko on vanhan ihmisen upottamista ja uuden nousemista. Sen tähden on mahdotonta, että uudet sakramentit eroaisivat vanhoista. Sillä molempiin kuuluu samalla tavalla jumalallinen lupaus ja sama uskon henki. Mutta lupauksen sana erottaa ne tarkoin vanhoista juhlamenoista, ja sehän onkin ainoa ja olennainen eroavaisuuden merkki. Tosin pukujen, paikkojen ja lukemattomien juhlamenojenkin loisto epäilemättä nytkin kuvailee suuria asioita, jotka on täytettävä hengessä. Mutta tätä kaikkea ulkonaista loistoa ei suinkaan saa verrata kasteen ja Ehtoollisen merkkeihin, koska ensin mainittuun ei liity mitään jumalallista lupausta. Tällaiset ulkonaiset seikat eivät voikaan vanhurskauttaa eivätkä muutenkaan hyödyttää, sillä ne täytetään ja toimitetaan kokonaan ilman uskoa. Ne täyttävät nimittäin tehtävänsä jo sillä, että ne toimitetaan, niin kuin apostoli sanoo Kol. 2:22: »Sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta, ihmisten käskyjen ja oppien mukaan» jne. Sillä sakramentteja ei täytetä niitä toimittamalla, vaan niihin uskomalla.

Ei siis myöskään voi olla totta, että sakramenteissa asuisi vanhurskauttamisen vaikuttava voima tai että ne olisivat armon vaikuttavia merkkejä. Sillä sellaista puhutaan uskon vahingoksi, tuntematta jumalallista lupausta, paitsi jos sakramentteja sanotaan vaikutusvoimaisiksi siinä merkityksessä, että ne antavat varmasti ja tehokkaasti armon silloin, kun epäilemätön usko on olemassa. Mutta se, ettei pidetä niitä tässä merkityksessä vaikuttavina, ilmenee siitä, että opetetaan sakramenttien hyödyttävän kaikkia, myöskin jumalattomia ja uskottomia, kunhan nämä vain eivät tee suoranaista vastarintaa, ikään kuin ei juuri uskon puute olisi itsepintaisin ja turmiollisin armon este. Siinä määrin he ovat muuttaneet sakramentin käskyksi ja uskon teoksi! Sillä jos sakramentti suo minulle armon sen tähden, että otan sen vastaan, silloin saan todellakin armon oman tekoni perusteella enkä uskosta; en myöskään saa sakramentista lupausta, vaan ainoastaan Jumalan asettaman ja säätämän merkin. Huomaat siis selvästi, etteivät sakramenttien dogmaatikot ole ensinkään ymmärtäneet niitä, koska he eivät ole kiinnittäneet mitään huomiota uskoon eivätkä sakramenttien lupaukseen. He takertuvat pelkkään merkkiin ja sen käyttöön ja työntävät meidät uskosta tekoihin ja sanasta merkkiin. Mutta siten he eivät ainoastaan, niin kuin sanottu, ole vanginneet sakramenttia, vaan kerrassaan tuhonneet sen sisällön.

Avatkaamme sen tähden silmämme ja oppikaamme kiinnittämään enemmän huomiota sanaan kuin merkkiin, enemmän uskoon kuin merkin käyttämiseen. Tiedämmehän, että jumalallinen lupaus aina vaatii uskoa ja että molemmat, lupaus ja usko, ovat toisilleen välttämättömiä, mutta yksinään tehottomia. Sillä ilman lupausta on uskominen mahdotonta eikä lupaus toteudu ilman uskoa. Mutta kun molemmat ovat vuorovaikutuksessa keskenään, niin ne takaavat sakramenttien oikean ja mitä varmimman vaikutuksen. On siis turhaa ponnistelua ja kadotukseen kulkemista etsiä sakramentin voimaa sivuuttamalla lupaus ja usko. Kristushan sanoo: »Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.» Täten hän osoittaa uskon olevan sakramentissa niin välttämätöntä, että se voi pelastaa ilman sakramenttejakin, ja sen tähden hän ei tahtonut lisätä: »Joka ei usko eikä tule kastetuksi.»

Kasteella on siis kaksi merkitystä, kuolema ja ylösnousemus, se on: täydellinen ja päättynyt vanhurskauttaminen. Sillä kun pappi kastaa lapsen veteen, merkitsee se kuolemaa, ja kun hän nostaa sen vedestä, merkitsee se elämää. Niin Paavali selittää tämän Room. 6:4: »Niin olemme siis hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.» Tätä kuolemista ja ylösnousemista sanomme uudeksi luomukseksi, uudesti syntymiseksi ja hengelliseksi syntymiseksi. Tätä ei saa käsittää, niin kuin monet tekevät, vain kuvaannollisesti synnin kuolemaksi ja armon elämäksi, vaan todelliseksi kuolemaksi ja ylösnousemukseksi. Sillä kaste ei ole keksitty vertauskuva. Eikä synti kuole eikä armo nouse täydellisenä ylös ennen kuin synnin ruumis, jota tässä elämässä kannamme, tuhoutuu, niin kuin apostoli sanoo mainitussa paikassa. Sillä niin kauan kuin olemme lihassa, kiihottavat meitä ja kiihottuvat lihan himot. Sen tähden me myöskin alkaessamme uskoa alamme kuolla tästä maailmasta ja elää Jumalalle tulevassa elämässä, niin että usko todella kuolee ja nousee kuolleista. Se on hengellinen kaste, jossa meidät upotetaan ja jossa jälleen nousemme.

Martti Luther

[weha]

Room.5:18. ”Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi”
Room.6:3. ”Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?”

Kohdat kertovat selvästi, että yhden kautta tuli ”peri” synti ja yhden kautta se myös sovitettiin. Tästä on aivan turha jankuttaa tai väitellä. Kenenkään ei tulisi opettaa, että kastamattomat lapset joutuisivat kadotukseen, vaan että heidät tulee kastaa.

Omaan mahdottomuutensa taitaa muuten kaatua ihmisen antautumiset ja ratkaisutkin, sillä semmoiseen ei liha luonnostaan kykene, eikä koskaan kykene.

[kehakukkanen]

Tätä asiaa Luther käsittelee laajasti Genesis luennossaan ja päätyy ympärileikkausta ja kastetta vertailtuaan seuraavaan lausumaan: ”Mitä on sanottava lapsista , jotka kuolevat ennen kastetta äidin kohtuun tai syntymän jälkeen. Ennen kahdeksan päivää kuolleesta lapsesta on helppo vastata , kuten myös meidän lapsistamme, jotka kuolevat ennen kastetta. Hei eivät tee syntiä ympärileikkauksen eikä kasteen liitossa. Kun laki ei tuomitse kahdeksan päivän ikäisiä ympärileikattuja, kuinka laki tuomitsisi ennen kahdeksan päivän ikäisinä kuolleita. W A 42, 621.

Lainaanpa minäkin tuosta Lutherin Genesiskommentaarista jälleen, ympärileikkauksesta: "10. Ja tämä on minun liittoni sinun ja sinun jälkeläistesi kanssa; pitäkää se: ympärileikatkaa jokainen miehenpuoli keskuudessanne. 11. Ympärileikatkaa esinahkanne liha, ja se olkoon liiton merkki meidän välillämme, minun ja teidän.
...Kysymykseen naisista, jotka ovat toinen puoli ihmiskuntaa, samoin lapsista, jotka kuolevat ennen kahdeksatta päivää, olen edellä puuttunut. Myös Sentenssien kirjoittaja käsittelee kysymystä, miten naiset ovat pelastuneet ilman ympärileikkausta.
Vastaus on kuitenkin yksinkertainen: laki itse sulkee ulkopuolelle naiset ja se on säädetty vain miehenpuolista: näin ollen naiset eivät siinä, ettei heitä ympärileikata, riko tätä lakia vastaan, niin kuin eivät riko pikkulapsetkaan, jotka eivät elä kahdeksan päivän ikäisiksi. Koskeehan laki ympärileikkauksesta ainoastaan miehenpuoli, jotka ovat eläneet kahdeksan päivän ikäisiksi.
Siispä sekä naiset että alle kahdeksan päivän ikäisinä kuolleet lapset jätetään osattomiksi ympärileikkauksesta, mutta pelastuksesta ja Aabrahamin uskosta he eivät ole poissuljetut...
... Ennen muuta meidän on varmasti oltava sillä kannalla, etteivät ennen kahdeksatta päiväänsä kuolleet poikalapset ole tämän lain perusteella tuomionalaiset. Eiväthän he ole tehneet mitään syntiä tätä lakia vastaan niin kuin eivät naisetkaan, jotka ympärileikkaamattomina silti ovat osa Jumalan kansaa.
Sentenssien ija ja muut tohtorit väittävät tällaisten lasten joutuvan kadotukseen. Meillä on kuitenkin tässä selvä teksti, johon voimme turvallisesti nojautua, siitä ettei Jumala kiroa ympärileikkaamattomia lapsia kahdeksannenkaan päivän jälkeen. Mutta jos tahdot väitellä lasten perisynnistä, on kysymys eri asiasta. Tässä tutkimme kysymystä ympärileikkauksesta, josta Jumalan sana kuuluu, että lapsi, jonka esinahan lihaa ei kahdeksantena päivänä ympärileikata, on hävitettävä Jumalan kansasta.
Tätä uhkausta ei ole korostettava eikä laajennettava yli niiden rajojen, jotka Jumala on sille pannut...
...Tunnettu on myös sääntö: suosionosoituksia ei pidä liioitella, mutta jyrkkiä toimenpiteitä tulee pitää rajoissa. Kun tässä asiassa näin teemme, edistämme Jumalan kunniaa. Onhan hänelle luontaista antaa anteeksi ja armahtaa; emme siis voi päätellä, että hän on ylen ankara oman kansansa lapsia kohtaan, joiden ennenaikainen kuolema tekee mahdottomaksi tämän liittosopimuksen noudattamisen. Hänhän 'tahtoo että kaikki ihmiset pelastuisivat'(1.Tim.2:4)...
... Älkäämme siis kiistelkö ennen kahdeksatta päivää ympärileikkaamattomista lapsista vaan jättäkäämme heidät Jumalan hyvyyden varaan. Keskustelkaamme sen sijaan asioista, jotka eivät ole epävarmoja ja joista on kokemusta, niistä joista meillä on Jumalan käsky. Älkäämme pitäkö huolta siitä mitä Jumala muissa asioissa tekee. Meidän tulee kuulla Kristusta, niin kuin Isän taivaasta kuuluva sana sanoo. Jättäkäämme sivuun taivaallisen valtasuuruuden salaisuudet, joita Jumala ei ole sanassaan ilmoittanut, älkäämme kajotko niihin. Kun näin teemme, emme suistu harhaan...
...Olen aivan varma, että Luciferin synti on ollut jotakin sellaista, että hän on tahtonut nuuskia ja tietää enemmän kuin hänen asemansa edellytti tuntemattomasta Jumalasta, toisin sanoen sellaista, jota ei ole ilmoitettu ja paljastettu sanalla, tietää jotakin, mitä Jumala tietää, mitä tekee ja mitä tahtoo; se ei kuulu minulle. Mutta tämä kuuluu minulle: tieto siitä, mitä hän on käskenyt, mitä luvannut ja millä uhkaillut. Kun tätä huolella mietiskelet, löydät Jumalan tai ennemminkin hän itse ottaa sinut helmaansa. Jos sieltä putoat pois, toisin sanoen jos kuvittelet tietäväsi jotakin yli siitä, mitä sanassa on ilmoitettu, syöksyt Helvetin kitaan...
...Mitä sitten tulee esillä olleeseen kysymykseen lapsista, jotka kuolevat ennen kahdeksatta päivää, tiedän sen, ettei tämä ympärileikkauksesta säädetty laki heitä tuomitse. Kysymykseen, miten Jumala heidän asiassaan menettelee, vastaan, että tiedän, etten sitä tiedä, eivätkö he kuulu Jumalan kansaan, jos he elävät kahdeksanteen päivään asti eivätkä tule ympärileikatuiksi; mutta siinä tapauksessa että he kuolevat ennen kahdeksatta päivää, asia riippuu Jumalan ratkaisusta, jota minä en tunne ja joka on minun yläpuolellani; sen vain tiedän, että Jumala on laupias. Tämän hyvän asian Jumala on tahtonut antaa minun tietää, sillä niin hän opettaa sanassaan. Muuta hän ei ole tahtonut minun tietävän...

...14. Mutta ympärileikkaamaton miehenpuoli, jonka esinahan liha ei ole ympärileikattu, hävitettäköön kansastansa; hän on rikkonut minun liittoni.
...Tämän lauseen ulkopuolelle jäävät, niinkuin yllä jo olen selittänyt, lapset, jotka kuolevat ennen kahdeksatta päivää,sillä vaikka heitä rasittaa perisynti, laupias Jumala kuitenkin löytää heille samoin kuin muillekin synnintekijöille jonkin menetelmän, jolla hän heidät vapahtaa. Kuitenkin tästä uhkauksesta he ovat vapaat, koska he eivät mitenkään ole tehneet syntiä tätä ympärileikkauslakia vastaan. Heihin jää syntymässä saatu syynalaisuus, siis perisynti, mutta ei ympärileikkaukseen liittyvä syynalaisuus.
Samoin on ajateltava pikkulapsista, joita vanhempiensa laiminlyönnin tai häijyyden tähden ei ole ympärileikattu, aivan kuin jos nykyään heidät jätetään kastamatta. Kulkeehan paavi Clemens VII:stä sitkeä huhu, ettei häntä ollut kastettu. Tällaiset lapset on uskottava Jumalan hyvyyden varaan, ehkä he näin saavat vapautuksen. Eiväthän lapset ole syyllistyneet tätä lakia vastaan tehtyyn rikokseen, kun he joko kuolevata tai jumalattomat vanhemmat heidät laiminlyövät. Jättäkäämme siis heidät Jumalan laupeuden varaan, älkäämme kirotko heitä, niin kuin viisastelijat ovat tehneet." (Luther, Genesiskommentaari, s.404-414. 2004 painos)

[weha]

Kertomus Mooseksesta ja hänen vaimostaan Sipporasta, sekä heidän pojastaan (2.Moos.4:24-26), antaa puhuttelevan kuvan sakramentin hylkäämisestä. Jumala oli kutsunut Mooseksen Midianin maasta johdattamaan kansaansa Israelia Egyptin orjuudesta. Matkalla yöpaikassa tapahtui, että Herra hyökkäsi Mooseksen kimppuun ja tahtoi tappaa hänet. Silloin hänen vaimonsa Sippora suoritti pojalleen ympärileikkauksen ja kosketti esinahalla Moosesta alhaalta sanoen: "veriylkä ympärileikkauksen tähden". Tuomio ei kohdistunut lapseen, vaan sakramentin laiminlyöneeseen isään.

[Taavetti]

Ihmettelen, että etsittekö tahallanne vikoja Timoteuksen ajatuksista

"...kuoleva lapsi saa uskon. Uskon, että Jumala on valinnut hänet pelastukseen. Lapsilla ei ole erilaista pelastustietä kuin muilla"

Näin minäkin uskon!

Tuskin täällä kukaan tarkoituksella etsii timoteuksen kirjoituksista vikoja, mutta sellaiseen törmää etsimättä, kun timoteus ja muutkin vain aikuisia kastavat perustelevat käsitystään sillä, ettei lasta voi kastaa, koska lapsi ei usko tai ei ymmärrä uskoa.
Kuitenkin jos lapsella on kyllin uskoa, kelvatakseen Jumalalle kuollessaan, on hänellä kylliksi uskoa kelvatakseen kasteellekin. Kysymys ja sen asettelu on yksinkertaisesti, onko lapsella uskoa, että lapsi uskon perusteella kelpaa taivaaseen, jolloin kasteen kieltäminen lapselta on perusteeton. Vai että pelastuuko lapsi muuten kuin uskon kautta, jolloin löytyy epäraamatullinen kahdenlaisen pelastuksen oppi.

Erikseen hämmästelen Maarimin asettumista epäraamatullisen aikuiskastajan tukijaksi, jos ehdin ja jaksan, voinen palata siihen vielä muissa yhteyksissä.