Kirjoittaja O.M » 19 Marras 2007, 17:19
[
Raamatun mukaan jos vain vähäinenkin, pikkuriikkinenkin halu taistella syntiä vastaan, niin aina saarnataan synnit anteeksi.
"Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hänkin valkeudessa on, niin meillä on osallisuus keskenämme, ja Jesuksen Kristuksen, hänen Poikansa veri puhdistaa meitä kaikesta synnistä" (1. Joh.1:7).
Usko tulee kuulemisesta ja kun jatkuvasti ahkeroimme käydä kuulemaan evankeliumia, on halu taistella syntiä vastaan ja hylätä syntielämä.
Tit.2:
"11 Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt.
12 Joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään."
Vaikka halu on syntiä välttää ja sitä vastaan taistella, niin lankeemuksia tulee jatkuvasti.
Room.7:
"18 Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen.
19 En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo."
Siinä tilanteessa on vain yksi keino: turvautua Kristuksen armoon.
2. Kor.12:
"7 Ja ettei ilmoitusten ylönpalttisuus minua ylen paljon korottaisi, on pistin annettu minun lihaani, nimittäin saatanan enkeli, rusikoitsemaan minua, etten minä itsiäni ylen paljon korottaisi.
8 Sentähden olen minä kolmasti Herraa rukoillut, että hän läksis minusta.
9 Ja hän sanoi minulle: tyydy minun armooni; sillä minun voimani on heikoissa väkevä. Sentähden minä mielelläni kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima minussa asuis."
Armo opettaa sitten jumalattoman menon hylkäämään. Jumalan armo ei tee sitä vain kerran, vaan aina kun katuu ja haluaa synnit uskoa anteeksi.
Jos ihminen alkaa mielistyä syntiin, voi käydä näin:
Hepr.3:
"12 Katsokaat, rakkaat veljet, ettei teissä joskus olisi kelläkään paha, uskotoin sydän, joka elävästä Jumalasta luopuis,
13 Vaan neuvokaat teitänne keskenänne joka päivä, niinkauvan kuin tänäpänä sanotaan, ettei joku teistä synnin petoksen kautta paatuisi."
Synnin petoksen kautta tulee paatumus, jolla on pahat seuraamukset.
Hepr.10:
"25 Ei antain ylön yhteistä seurakuntaa, niinkuin muutamain tapa on, vaan neuvokaat teitänne keskenänne, ja sitä enemmin kuin te näette sen päivän lähestyvän.
26 Sillä jos me ehdollamme sitte syntiä teemme, kuin me olemme totuuden tuntoon tulleet, niin ei meillä ole enään yhtään uhria syntein edestä,
27 Vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka vastahakoiset syövä on."
Jos havaitsee itsensä joutuneen tuohon tilaan, niin vielä on apu lähellä.
"Tänäpänä, jos te kuulette hänen äänensä, niin älkäät paaduttako teidän sydämiänne" (Hepr.4:7).
Jumalan valtakunnasta saarnataan yhä evankeliumia, joka on Jumalan voima jokaiselle sen uskovalle autuudeksi.
"Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan" (Joh.20:23).