Taavetti kirjoitti:Vanhan liiton aikaan kuuluivat uhrimenot, joiden tarkoitus oli muistuttaa todellisesta, tulevasta lunastuksesta, jonka Jumala oli jo Paratiisissa luvannut langenneille ihmisille. Todellinen anteeksi anto ja -saaminen ei kuitenkaan ollut uhrieläinten veressä tai verestä, vaan Herran Jeesuksen verestä. Siitä apostoli kirjoitti muistaakseni kirjeessä hebrealaisille.
kehakukkanen kirjoitti:Mikä O.M. sitten on sitä virkapappeutta ja mistä se periytyy? Itse ymmärrän nykyisen kirkon pappisviran olevan "apostolista perua" eikä suinkaan vanhatestamentillista pappeutta. Miten sinä näet tämän?
Ei jokaista, jolle on armo tapahtunut, aseteta erityisen pappeuden virkaan, mutta yleisen pappeuden, eli hyvän sanoman julistajan tehtävän lähimmäisilleen saa sillä hetkellä, kun armo on ihmiselle tapahtunut.1 Sentähden, että meillä senkaltainen virka on, sen jälkeen kuin armo meidän kohtaamme tapahtunut on, niin emme suutu,
Nähdäkseni Paavali puhuu tuossa siitä palvelusvirasta, johon hänet(kin) on asetettu, julistamaan evankeliumia seurakunnan yli. Siihen samaan virkaan hän on ollut asettamassa esim. Tiitusta, josta hän myös kirjeessään puhuu. Hän myös opettaa selkeästi tuossa, että evankeliumin kirkkaus on evankeliumissa, ei viran hoitajassa.
3. Sillä ilmeistä on, että te olette Kristuksen kirje, meidän palvelustyöllämme kirjoitettu, ei musteella, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin.
6. Sillä Jumala, joka sanoi: "Loistakoon valkeus pimeydestä", on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa.
kehakukkanen kirjoitti:Nyt tulee pitkä lainaus 2. Korinttolaiskirjeestä (2.Kor.2:12-4:18 )... yritän tummennuksilla perustella miksi siinä puhutaan erityisestä pappeudesta eikä yleisestä pappeudesta.
Taavetti kirjoitti:Ensimmäinen kohta kertoo selvimmin yleisestä pappeudesta, siinähän sanotaan:
Lainaus:
1 Sentähden, että meillä senkaltainen virka on, sen jälkeen kuin armo meidän kohtaamme tapahtunut on, niin emme suutu,
Ei jokaista, jolle on armo tapahtunut, aseteta erityisen pappeuden virkaan, mutta yleisen pappeuden, eli hyvän sanoman julistajan tehtävän lähimmäisilleen saa sillä hetkellä, kun armo on ihmiselle tapahtunut.
Taavetti kirjoitti:Nähdäkseni Paavali puhuu tuossa siitä palvelusvirasta, johon hänet(kin) on asetettu, julistamaan evankeliumia seurakunnan yli. Siihen samaan virkaan hän on ollut asettamassa esim. Tiitusta, josta hän myös kirjeessään puhuu. Hän myös opettaa selkeästi tuossa, että evankeliumin kirkkaus on evankeliumissa, ei viran hoitajassa.
Niin puhuukin, mutta uskon pitänyt erityisen viran pappi on oikeutettu jopa velvollinen hoitamaan myös yleisten pappeuden tehtävää. Yleinen papin virka ja tehtävä kuuluu kaikille uskovaisille, ei siitä ole irrotettu erilleen virkapappeja, vaan hekin saatuaan vihkimyksen erityisen papin virkaan, jatkavat kaiken aikaa kristittyjen yleistä pappeutta, mutta jos he luopuvat ja lankeavat uskosta, lakkaa heidän kohdallaan yleisen pappeuden oikeutus. Tarkoitan sitä, että vaikka he saattaisivat entisin sanoin julistaa syntejä anteeksi, sillä on korkeintaan psykologinen vaikutus.
Poimin välistä yhden jakeen, joka osoittaa, että vaikka apostoli kirjoittaa paljon erityisen papin tehtävistä, hän sivuaa siinä myös kristittyjen yleisen pappeuden ominaisuuksia.3. Sillä ilmeistä on, että te olette Kristuksen kirje, meidän palvelustyöllämme kirjoitettu, ei musteella, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin.
Samaa voidaan nähdä myös seuraavassa jakeessa, jos se oikein ymmärretään. Eihän voida kuvitella, että Jumalan kirkkaus loistaisi vain virkapapista, kyllä se loistaa jokaisesta oikein uskovasta, olkoonkin että ainakin uskovan itsensä tuntemisten mukaan, kuin tuulessa häilyvästä ja lepattavasta kynttilästä. Pienikin valo näkyy, varsinkin jos ympärillä on pimeää, mutta näkyy se suurenkin valkeuden keskellä jokaiselle, joka siihen katsoo.6. Sillä Jumala, joka sanoi: "Loistakoon valkeus pimeydestä", on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa.
Näin siis Biblian rekisterissä. Aiemmin samassa kohtaa (siis Saarnavirka) lukee: "Voiman valita ja kutsua siihen on Jumala antanut, ei jollekulle erinäiselle säädylle, vaan koko seurakunnalle...ja koska taivaan valtakunnan avaimet koko seurakunnalle ovat annetut, miksei myös voima kutsua siihen?" Eli seurakunta on kutsunut jonkun hoitamaan saarnavirkaa: julistamaan evankeliumia saarnaamalla, hoitamalla sakramentteja ja käyttämällä avainten valtaa (nuohan menevät päällekkäin ja limittäin toki). Minun nähdäkseni on donatolaista (ja sehän on jo varhaisessa kirkossa harhaoppina torjuttu, kuten myös sitten luterilaisissa tunnustuskirjoissa!) ajatella, että synninpäästön vaikuttavuus riippuisi jotenkin viran hoitajan henk.koht. uskon tilasta, jos kerran sakramenttien pätevyyskään ei riipu.
kehakukkanen kirjoitti:Minun nähdäkseni on donatolaista (ja sehän on jo varhaisessa kirkossa harhaoppina torjuttu, kuten myös sitten luterilaisissa tunnustuskirjoissa!) ajatella, että synninpäästön vaikuttavuus riippuisi jotenkin viran hoitajan henk.koht. uskon tilasta, jos kerran sakramenttien pätevyyskään ei riipu.
Taavetti kirjoitti:Kiinnostaisi tietää, missä kohdassa luterilaisessa tunnustiskirjoissa opetetaan, että synninpäästö on pätevä, vaikka sen julistaja ei olisikaan uskovainen. Toisaalta vaikka sellainen kohta löytyykin, se tuskin saa minua vakuuttuneeksi, koska olen Raamatusta lukenut toisen kaltaista opetusta.
Taavetti kirjoitti:Kiinnostaisi tietää, missä kohdassa luterilaisessa tunnustiskirjoissa opetetaan, että synninpäästö on pätevä, vaikka sen julistaja ei olisikaan uskovainen. Toisaalta vaikka sellainen kohta löytyykin, se tuskin saa minua vakuuttuneeksi, koska olen Raamatusta lukenut toisen kaltaista opetusta.
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa