Syntien anteeksiantamus VT:n aikana

Elävä usko vanhoillislestadiolaisesta näkökulmasta.


Syntien anteeksiantamus VT:n aikana

ViestiKirjoittaja O.M » 28 Joulu 2007, 09:44

Olen ymmärtänyt niin, että Jeesus antaessaan seuraajilleen vallan päästää synneistä (Joh. 20:23) ei oikeastaan antanut mitään uutta valtaa, vaan vain vahvisti vanhan anteeksiantamuksen viran. VT:n aikana viran voima perustui lupaukseen Messiaasta. UT:n aikana se saa voimansa Jeesuksen sovitustyöstä ristillä.

Vl-opetus on, että Jumala antaa synnin hädässä olevalle ihmiselle synnit anteeksi, kun uskovainen ihminen ne saarnaa Pyhän Hengen voimasta anteeksi ja synninpäästö vastaanotetaan uskolla. Ilman Pyhän Hengen läsnäoloa ei ole syntien anteeksiantamusta. Jumalalle olisi mahdollista antaa synnit anteeksi millä tavalla tahansa, mutta hänelle on otollista antaa ne anteeksi seurakuntansa (tai sen jäsenten) kautta ja hän säätänyt armojärjestyksensä tuollaiseksi. Samoinhan Jumalalle olisi mahdollista ravita ihmiset ilman ruokaa, mutta hänelle kuitenkin on otollista ravita ihmiset ruualla.

Tuossa järjestyksessä näyttää tapahtuneen syntien anteeksiantaminen myös VT:n aikana.

2. Sam. 12:
"1 Ja Herra lähetti Naatanin Daavidin tykö. Kun hän tuli hänen tykönsä, sanoi hän hänelle: "Kaksi miestä oli samassa kaupungissa, toinen rikas ja toinen köyhä.
2 Rikkaalla oli lampaita ja raavaita hyvin paljon.
3 Mutta köyhällä ei ollut muuta kuin yksi ainoa pieni karitsa, jonka hän oli ostanut. Hän elätti sitä, ja se kasvoi hänen luonansa yhdessä hänen lastensa kanssa: se söi hänen leipäpalastansa, joi hänen maljastansa, makasi hänen sylissään ja oli hänelle niinkuin tytär.
4 Niin rikkaalle miehelle tuli vieras. Mutta hän ei raskinut ottaa omia lampaitansa eikä raavaitansa valmistaakseen ruokaa matkamiehelle, joka oli tullut hänen luoksensa; vaan hän otti köyhän miehen karitsan ja valmisti sen miehelle, joka oli tullut hänen luoksensa."
5 Niin Daavid vihastui kovin siihen mieheen ja sanoi Naatanille: "Niin totta kuin Herra elää: mies, joka tämän on tehnyt, on kuoleman oma.
6 Ja karitsa hänen on korvattava nelinkertaisesti, koska hän teki näin ja koska hän ei sääliä tuntenut."
7 Mutta Naatan sanoi Daavidille: "Sinä olet se mies. Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: 'Minä olen voidellut sinut Israelin kuninkaaksi ja pelastanut sinut Saulin käsistä.
8 Minä olen antanut sinulle herrasi linnan ja antanut herrasi vaimot sinun syliisi; ja minä olen antanut sinulle Israelin ja Juudan heimot. Ja jos tämä olisi vähän, niin minä antaisin sinulle vielä sekä sitä että tätä.
9 Miksi sinä olet pitänyt halpana Herran sanan ja tehnyt sitä, mikä on pahaa hänen silmissään? Heettiläisen Uurian sinä olet surmannut miekalla, olet tappanut hänet ammonilaisten miekalla, ja hänen vaimonsa sinä olet ottanut vaimoksesi.
10 Sentähden ei miekka ole milloinkaan väistyvä sinun suvustasi, koska olet pitänyt halpana minut ja ottanut vaimoksesi heettiläisen Uurian vaimon.
11 Näin sanoo Herra: Katso, minä nostatan sinulle onnettomuuden sinun omasta perheestäsi, ja silmiesi edessä minä otan sinun vaimosi ja annan heidät toiselle, ja hän on makaava sinun vaimojesi kanssa tämän auringon nähden.
12 Sillä sinä olet tehnyt tekosi salassa, mutta minä teen tämän koko Israelin ja auringon nähden.'"
13 Niin Daavid sanoi Naatanille: "Minä olen tehnyt syntiä Herraa vastaan". Naatan sanoi Daavidille: "Niin on myös Herra antanut sinun syntisi anteeksi; sinä et kuole.
14 Mutta koska sinä tällä teolla olet saattanut Herran viholliset pilkkaamaan häntä, niin se poika, joka sinulle on syntynyt, on kuoleva.""


Tässä myös lienee kyse uskovaisen ihmisen iankaikkisesta siunauksesta?

1. Moos. 14:
Melkisedek siunaa Abramia

"17 Kun Abram oli paluumatkalla lyötyään Kedorlaome- rin ja hänen kanssaan liittoutuneet kuninkaat, Sodo- man kuningas tuli häntä vastaan Savenlaaksoon, jota sanotaan myös Kuninkaanlaaksoksi.
18 Salemin kuningas Melkisedek toi sinne leipää ja viiniä. Hän oli Korkeimman Jumalan pappi,
19 ja hän siunasi Abramia sanoen: -- Siunatkoon Abramia Korkein Jumala, taivaan ja maan luoja.
20 Kiitetty olkoon Korkein Jumala, joka antoi sinun lyödä vastustajasi. Abram antoi hänelle kymmenykset kaikesta saaliista."
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Taavetti » 28 Joulu 2007, 10:04

Vanhan liiton aikaan kuuluivat uhrimenot, joiden tarkoitus oli muistuttaa todellisesta, tulevasta lunastuksesta, jonka Jumala oli jo Paratiisissa luvannut langenneille ihmisille. Todellinen anteeksi anto ja -saaminen ei kuitenkaan ollut uhrieläinten veressä tai verestä, vaan Herran Jeesuksen verestä. Siitä apostoli kirjoitti muistaakseni kirjeessä hebrealaisille.

Rippi ja henkilökohtainen sielunhoito oli voimassa kuitenkin aivan ensimmäisten ihmisten ajalta alkaen, siitä on esimerkki Mooseksen kirjassa:

1. Mooseksen kirja 4
23 Ja Lamek sanoi emännillensä, Adalle ja Zillalle: te Lamekin emännät, kuulkaat minun ääntäni, ja vaari ottakaat siitä kuin minä sanon: minä olen miehen tappanut minulleni haavaksi, ja nuorukaisen minulleni sinimarjaksi:
24 Kain kostetaan seitsemän kertaisesti, mutta Lamek seitsemän ja seitsemänkymmenen kertaisesti.
25 Ja Adam taas tunsi emäntänsä, ja hän synnytti pojan, ja kutsui hänen nimensä Set, sanoen: Jumala on minulle toisen siemenen antanut Habelin edestä, jonka Kain tappoi.

Tässä on esillä myöskin anteeksi antamuksen mitta, sama mitta, jonka Jeesus sanoi Pietarille: En sano sinulle ainoasti seitsemän kertaa, vaan seitsemän kymmentä kertaa ja seitsemän, eli niin usein kuin veljesi tulee ja sanoo, minä kadun, niin anna hänelle anteeksi.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja O.M » 29 Joulu 2007, 01:38

Taavetti kirjoitti:Vanhan liiton aikaan kuuluivat uhrimenot, joiden tarkoitus oli muistuttaa todellisesta, tulevasta lunastuksesta, jonka Jumala oli jo Paratiisissa luvannut langenneille ihmisille. Todellinen anteeksi anto ja -saaminen ei kuitenkaan ollut uhrieläinten veressä tai verestä, vaan Herran Jeesuksen verestä. Siitä apostoli kirjoitti muistaakseni kirjeessä hebrealaisille.


Taitaa olla tässä asiaa siitä, Hepr. 10:

"1 Laissa siis on vain varjo tulevasta, paremmasta todellisuudesta, ei sen varsinaista ilmentymää. Vaikka lain määräämät uhrit toistetaan vuodesta vuoteen, laki ei ikinä pysty tekemään pysyvästi täydellisiksi niitä, jotka astuvat Jumalan eteen.
2 Muutoinhan uhraaminen olisi lopetettu. Jos ne, jotka ottavat osaa jumalanpalvelukseen, olisivat jo kerran tulleet puhdistetuiksi, heillä ei olisi enää mitään syntejä tunnollaan.
3 Mutta uhrit päinvastoin muistuttavat synneistä joka vuosi.
4 Mahdotontahan on, että härkien ja pukkien veri poistaisi synnit.
5 Siksi Kristus sanoo maailmaan tullessaan: -- Uhreja ja lahjoja sinä et halunnut, mutta sinä loit minulle ruumiin.
6 Polttouhrit ja syntiuhrit eivät sinua miellyttäneet.
7 Silloin minä sanoin: Tässä olen. Niin kuin minusta on kirjakääröön kirjoitettu, niin olen tullut tekemään, täyttämään sinun tahtosi, Jumala.
8 Hän sanoo siis ensin: "Uhreja ja lahjoja, polttouhreja ja syntiuhreja sinä et halunnut, ne eivät sinua miellyttäneet", vaikka näistä uhreista on laissa määräykset.
9 Mutta sitten hän sanoo: "Tässä olen. Olen tullut täyttämään sinun tahtosi." Hän siis kumoaa nuo määräykset asettaakseen niiden tilalle Jumalan tahdon.
10 Tämän tahdon mukaisesti meidät on pyhitetty ainutkertaisella uhrilla, kun Jeesus Kristus uhrasi oman ruumiinsa.
11 Jokainen pappi seisoo joka päivä toimittamassa jumalanpalvelusta ja uhraa kerran toisensa jälkeen samat uhrit, jotka eivät milloinkaan voi poistaa syntejä.
12 Kristus sitä vastoin on uhrannut yhden ainoan syntiuhrin ja asettunut pysyvästi istuimelleen Jumalan oikealle puolelle.
13 Hän odottaa siellä, kunnes hänen vihollisensa pannaan korokkeeksi hänen jalkojensa alle,
sillä hän on jo yhdellä ainoalla uhrilla tehnyt pysyvästi täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.
15 Tästä todistaa meille myös Pyhä Henki.
Ensin näin:
16 -- Tämän liiton minä teen heidän kanssaan tulevina aikoina, sanoo Herra: minä asetan lakini heidän sydämeensä, kirjoitan sen heidän sisimpäänsä.
17 Ja sitten: -- Heidän syntejään ja vääriä tekojaan minä en enää koskaan muista.
18 Missä synnit on annettu anteeksi, siellä ei enää tarvita syntiuhria."


Elikäs VT:n aikana oli määräykset sovitusuhreista, mutta ne olivat vain "varjo tulevasta", vertauskuva tai esikuva tulevasta täydellisestä uhrista, joka toteutui historiallisena tapahtumana ajanlaskumme alkupuolella. Ehkä niiden tarkoitus oli olla jotain konkreettista itse varsinaista sovitustyötä odotellessa. Ne eivät tehneet vanhurskaaksi, mutta vahvistivat vanhan liiton uskovaisten uskoa.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja O.M » 02 Tammi 2008, 16:46

Oliko Melkisedekin pappeus Pyhän Hengen pappeutta (=Kristuksen pappeutta)?

Ps. 110:
"3 Nyt sinulla on valta, kansasi seuraa sinua yhtenä miehenä. Pyhillä vuorilla minä sinut synnytin, sinä synnyit kuin kaste aamuruskon helmasta."
4 Näin on Herra vannonut, eikä hän valaansa peruuta: "Sinä olet pappi ikuisesti, sinun pappeutesi on Melkisedekin pappeutta.""


Jos oli, niin kuka on Melkisedekin pappeudessa ylipappi?

Hepr. 5:
"5 Siten ei Kristuskaan itse korottanut itseään ylipapin arvoon, vaan hänet korotti se, joka sanoi hänelle: -- Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin,
6 ja toisessa paikassa: -- Sinä olet pappi ikuisesti, sinun pappeutesi on Melkisedekin pappeutta."
- -
9 Kun hän oli saavuttanut täydellisyyden, hänestä tuli iankaikkisen pelastuksen tuoja, kaikkien niiden pelastaja, jotka ovat hänelle kuuliaisia.
10 Hänestä tuli Jumalan asettama ylipappi, jonka pappeus on Melkisedekin pappeutta.


Jos Meldisedekin pappeus oli Pyhän Hengen pappeutta, niin mikä on virkapappeuden rooli? Kumpi on vanhempaa perua, virkapappeus vai Melkisedekin pappeus?

Hepr. 7:
"11 Jos jo Leevin heimon pappisvirka, josta Israelin kansalle on annettu säädökset laissa, olisi johtanut täydellisyyteen, mitä tarvetta olisi ollut sanoa, että vielä tulee uudenlainen pappi, jonka pappeus on Melkisedekin pappeutta, ei Aaronin?
12 Jos pappisvirka muuttuu, muuttuu välttämättä myös laki.
13 Se, josta tässä on puhe, kuuluukin aivan toiseen heimoon, jonka jäsenistä ei yksikään ole toimittanut alttaripalvelusta.
14 Kaikkihan tietävät, että meidän Herramme on noussut Juudan heimosta, eikä Mooses ole puhunut mitään sille kuuluvasta pappeudesta.

Melkisedekin kaltainen uusi pappi

15 Asia käy vielä selvemmäksi silloin kun virkaan astuu uudenlainen pappi, joka Melkisedekin tavoin
16 ei ole saanut virkaansa inhimillistä syntyperää koskevan lain käskyn mukaan vaan häviämättömän elämänsä voimasta.
17 Hänestä kirjoitukset todistavat: -- Sinä olet pappi ikuisesti, sinun pappeutesi on Melkisedekin pappeutta.
18 Näin kumotaan aikaisempi määräys, koska se oli heikko ja hyödytön:
19 eihän laki tehnyt mitään täydelliseksi. Sen tilalle me olemme saaneet parempaa: toivon, joka antaa meille uskalluksen lähestyä Jumalaa.
20 On myös otettava huomioon Jumalan vala. Leevin heimon miehistä tuli pappeja ilman sitä,
21 mutta tämän toisen pappeus vahvistettiin valalla, näillä sanoilla: -- Herra on vannonut valan eikä sitä peruuta: sinä olet pappi ikuisesti.
22 Tästä näemme, kuinka paljon vahvempi on se liitto, jonka takaajana Jeesus on.
23 Muiden pappien määrä on jatkuvasti kasvanut, kun kuolema on estänyt heitä pysymästä virassaan.
24 Mutta Jeesus pysyy ikuisesti, hänen pappeutensa on muuttumaton.
25 Siksi hän pystyy nyt ja aina pelastamaan ne, jotka hänen välityksellään lähestyvät Jumalaa. Hän elää iäti rukoillakseen heidän puolestaan.
26 Juuri tällaisen ylipapin me tarvitsimme. Hän on pyhä, viaton ja tahraton, hänet on erotettu syntisistä ja korotettu taivaita korkeammalle."
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja kehakukkanen » 02 Tammi 2008, 19:00

Mikä O.M. sitten on sitä virkapappeutta ja mistä se periytyy? Itse ymmärrän nykyisen kirkon pappisviran olevan "apostolista perua" eikä suinkaan vanhatestamentillista pappeutta. Miten sinä näet tämän?
Avatar
kehakukkanen
touhukas
 
Viestit: 178
Liittynyt: 09 Tammi 2007, 13:43

ViestiKirjoittaja O.M » 02 Tammi 2008, 23:57

kehakukkanen kirjoitti:Mikä O.M. sitten on sitä virkapappeutta ja mistä se periytyy? Itse ymmärrän nykyisen kirkon pappisviran olevan "apostolista perua" eikä suinkaan vanhatestamentillista pappeutta. Miten sinä näet tämän?


VT:n leeviläisessä ja UT:n "apostolista perua olevassa" virkapappeudessa on sekä eroja että samankaltaisuuksia.

1. Leeviläinen pappeus oli periytyvää, kun taas UT:ssa papin työ on kutsumus eikä periydy.
2. Leeviläiset papit toimittivat monia VT:n ajan uhrijumalanpalveluksia, jotka ovat UT:n aikana käyneet tarpeettomiksi.
3. Molemmissa alkuperäinen tarkoitus on ollut, että tehtävään valittaisiin ja sitä toimittaisi uskovainen ihminen, mutta molemmissa viroissa on käytännössä aina ollut runsaasti jumalattomia vanhurskaiden seassa.
4. Sekä VT:n että UT:n virkapappeus ovat miehisiä virkoja.
5. Papin tehtäväksi on tarkoitettu seurakunnan paimenena toimiminen ja jumalanpalveluselämän johtaminen eikä tässä liene suurta eroa VT:n ja UT:n aikana.
6. Kumpikaan pappeus itsessään ei tee pappia Pyhän Hengen papiksi ilman uskoa.

Karkeistaen voisi sanoa, että luulen papin viran olevan "saarnavirka yli seurakunnan". Käytännöllisyys- ja järjestyssyistä papeille on sitten ympätty uhrien ja sakramenttien toimittamista, avioliittoon ja hautaan siunaamista yms. Tarkoitus olisi, että nämä seurakunnan paimenet ja johtajat olisivat jonkinlaisia esikuvia, mutta joskus asia voi olla aivan toisinkin. Luterilaiset tunnustuskirjat toteavat kirkon tilasta näin:

"jumalattomat - - tässä elämässä, kun Kristuksen valtakunta ei vielä ole tullut ilmi, ovat kirkkoon sekoittuneina ja hoitavat kirkon virkoja."
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja kehakukkanen » 03 Tammi 2008, 01:21

Kiitos, luulisin nyt ymmärtäväni miten ajattelet. :)

Minä uskon, että UT puhuu kahdenlaisesta pappeudesta, nimittäin yleisestä ja erityisestä. Yleisen pappeuden "pappisvihkimys" on kaste, ja se on kaikkien kristittyjen yhteinen virka. Siitä puhuu esim. apostoli Pietari:

1. Pankaa siis pois kaikki pahuus ja kaikki vilppi ja ulkokultaisuus ja kateus ja kaikki panettelu,
2. ja halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen,
3. jos "olette maistaneet, että Herra on hyvä".
4. Ja tulkaa hänen tykönsä, elävän kiven tykö, jonka ihmiset tosin ovat hyljänneet, mutta joka Jumalan edessä on valittu, kallis,
5. ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia.
6. Sillä Raamatussa sanotaan: "Katso, minä lasken Siioniin valitun kiven, kalliin kulmakiven; ja joka häneen uskoo, ei ole häpeään joutuva".
7. Teille siis, jotka uskotte, se on kallis, mutta niille, jotka eivät usko, "on se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, tullut kulmakiveksi"
8. ja "kompastuskiveksi ja loukkauskallioksi". Koska he eivät tottele sanaa, niin he kompastuvat; ja siihen heidät on pantukin.
9. Mutta te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja", joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa;
10. te, jotka ennen "ette olleet kansa", mutta nyt olette "Jumalan kansa", jotka ennen "ette olleet armahdetut", mutta nyt "olette armahdetut". (1.Piet.2)


Sitten taas erityinen pappeus on sen viran jatkoa, jonka Jeesus asetti apostoleilleen ennen taivaaseen astumistaan (se sama, josta Augsburgin tunnustuksen kohta V puhuu), josta esim. Paavali kirjoittaa Efesolaisille (otin Biblian käännöksen, kun se on tässä kaikista selvin):

11. Ja hän on pannut muutamat apostoleiksi, muutamat prophetaiksi, muutamat evankelistaiksi, muutamat paimeniksi ja opettajiksi.
12. Pyhäin täydellisyyteen, palveluksen työhön ja Kristuksen ruumiin rakennukseen,
13. Siihenasti kuin me kaikki tulemme uskon ja Jumalan Pojan tuntemisen yhteydessä täydeksi mieheksi, Kristuksen täydellisen varren mitan jälkeen. (Ef.4)


Tämän jälkimmäisen viran Jumala on asettanut , jotta sana tulisi oikein saarnatuksi ja sakramentit oikein toimitetuiksi - eli että usko voisi syntyä ja Kristuksen ruumis rakentua. Jumala on sitoutunut siihen virkaan, koska on sen itse asettanut, ja voi siksi käyttää sitä, vaikka viran toimittajasta tulisikin jumalaton (seurakunnalla ei toki ole oikeutta siihen ketään jumalattomaksi tietämäänsä kutsua). :)

Melkisedekin pappeus on Kristuksen ylimmäistä pappeutta. Koska voi olla vain yksi ylipappi kerrallaan, ja Kristuksen ylipappeus on ikuista, ei muita Melkisedekin pappeja enää ole eikä tule, näin ymmärrän tämän. Tässä on aiheesta luento, poistakaa jos ei ole sopiva.
Avatar
kehakukkanen
touhukas
 
Viestit: 178
Liittynyt: 09 Tammi 2007, 13:43

ViestiKirjoittaja Taavetti » 03 Tammi 2008, 02:08

Pikaisesti luettuani kehäkukkasen tekstin, vaikuttaa siltä, että käsityksesi pappeudesta on lähellä sitä, minkä lestadiolaisetkin tuntevat omakseen. Ne kaksi pappeuden muotoa mekin tunnemme ja tunnustamme. En lukenut ainakaan vielä, linkkien takaa löytyviä tekstejä, mutta näkyville kirjoittamasi antaa sellaisen vaikutelman.

Virkapappeudesta olemme ainakin suunnilleen samassa käsityksessä, jos eroja on, ne taitavat olla pieniä. Virkapappeutta tärkeämpi on mainitsemasi kristittyjen yleinen pappeus, jota tietoni mukaan sanotaan myös Melkisedekin säädyn mukaiseksi pappeudeksi. Ehkä merkittävin ero meidän käsityksessämme on, että emme pidä kastetta sen pappeuden alkuna eikä vihkimyksenä.
Opetuksemme mukaan yleisen kristittyjen pappeuden alku ja peruste on omakohtainen usko, eli se alkaa sillä hetkellä, kun ihminen on saanut parannuksen armon. Parannuksen armon saanut ihminen voi toimittaa yleisen pappeuden virkaa, vaikka ei häntä olisi kastettukaan. Nykyisenä aikana tämä tilanne on melko harvinainen, mutta esimerkiksi Venäjällä sellaisia tilanteita on ollut viimeisten 20 vuoden aikana. Apostolisena aikana, kun kristillisyys levisi pakanoiden keskuuteen, eikä israelilaisiakaan ollut kovin yleisesti kastettu, tilanne oli hyvinkin yleinen. Siihen löytyy Raamattuakin.

2. Korinttolaiskirje 4
1 Sentähden, että meillä senkaltainen virka on, sen jälkeen kuin armo meidän kohtaamme tapahtunut on, niin emme suutu,
2 Vaan vältämme salaiset häpiät ja emme vaella kavaluudella, emmekä petoksella Jumalan sanaa turmele, vaan me ilmoitamme totuuden ja meitämme julkisesti kaikkein ihmisten omaatuntoa kohtaan Jumalan edessä osoitamme.

Room. 12:7
Jos jollakin on joku virka, niin pitäkään virastansa vaarin. Jos joku opettaa, niin ottakaan opetuksestansa vaarin.

1. Kor. 9:17
Sillä jos minä sen mielelläni teen, niin minulla on palkka; mutta jos minä ylönmielin sen teen, niin on se virka kuitenkin minulle uskottu.

1. Pietarin kirje 4
8 Mutta ennen kaikkia pitäkäät keskenänne palava rakkaus; sillä rakkaus peittää paljon rikoksia.
9 Olkaat vierasten holhoojat keskenänne napisematta,
10 Ja palvelkaat toinen toistanne, jokainen sillä lahjalla, minkä hän saanut on, niinkuin hyvät Jumalan moninaisen armon huoneenhaltiat.
11 Jos joku puhuu, hän puhukaan niinkuin Jumalan sanoja: jos jollakin on joku virka, hän tehkään niinkuin siitä voimasta, jonka Jumala antaa, että Jumala kaikissa Jesuksen Kristuksen kautta kunnioitettaisiin,
jolla on kunnia ja valta ijankaikkisesta ijankaikkiseen, amen!
12 Minun rakkaani! älkäät oudoksuko sitä hellettä, joka teille tapahtuu, että teitä koetellaan, niinkuin teille jotakin outoa tapahtuis;
13 Vaan iloitkaat, että te Kristuksen kanssa kärsitte, että tekin ajallansa hänen kunniansa ilmestyksessä iloitsisitte ja riemuitsisitte.
14 Autuaat olette te, jos teitä Kristuksen nimen tähden pilkataan; sillä se Henki, joka on kunnian ja Jumalan Henki, lepää teidän päällänne: heiltä hän pilkataan, vaan teiltä hän kunnioitetaan.

En jaksa nyt ottaa näistä viimeisen käännöksen mukaista, mutta eiköhän näistäkin jotakin selvää saa. Tässä on opetusta muustakin, kuin yleisestä pappeudesta, annoin niidenkin kohtien tulla mukaan, että näkee, minkä kaltaisissa yhteyksissä asia on kirjoitettu. Nämä ovat vain esimerkkejä, varmasti etsimällä löytyy lisääkin Raamattua.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja kehakukkanen » 03 Tammi 2008, 23:55

Taavetti, minun nähdäkseni noista ottamistasi Raamatunkohdista melkeinpä kaikki puhuvat erityisestä virasta, ei yleisestä pappeudesta. Ainoastaan viimeisessä kohdassa (1.Piet. 4) puhutaan molemmista. :?
Avatar
kehakukkanen
touhukas
 
Viestit: 178
Liittynyt: 09 Tammi 2007, 13:43

ViestiKirjoittaja Taavetti » 04 Tammi 2008, 00:19

Ensimmäinen kohta kertoo selvimmin yleisestä pappeudesta, siinähän sanotaan:
1 Sentähden, että meillä senkaltainen virka on, sen jälkeen kuin armo meidän kohtaamme tapahtunut on, niin emme suutu,
Ei jokaista, jolle on armo tapahtunut, aseteta erityisen pappeuden virkaan, mutta yleisen pappeuden, eli hyvän sanoman julistajan tehtävän lähimmäisilleen saa sillä hetkellä, kun armo on ihmiselle tapahtunut.

Voisin kertoa pari esimerkkiäkin. Eräs vanha mies kertoi minulle kymmeniä vuosia sitten tapahtuneesta parannuksen armon saannistaan. He asuivat silloin laajahkossa maalaispitäjässä, kaukana kirkonkylästä ja muistakin kylistä. Eräänä sunnuntaina kirkossa käydessään he saivat piston sydämeensä, mutta eivät vielä silloin uskaltaneet mennä pyytämään synninpäästöä sinne tulleelta uskovaiselta pastorilta. Kotiin päästyä tunnon tuska vain paheni, lopulta he tekivät suunnitelman, jonka toteuttivatkin. Mies käveli ne kymmenet kilometrit pappilaan, pyysi ja sai synnin päästön pastorilta. Sen jälkeen hän käveli kotiinsa ja julisti vaimolleen saman evankeliumin.

Saman tapainen, enemmän kerrottu ja siksi tunnetumpi tapaus oli silloin, kun Perhon erämaapitäjään saapui lestadiolaisuus. Muuan mies oli käynyt rannikon kaupungissa, osunut siellä seuroihin ja luvannut uskoa synnin päästön sanat. Perhoon palattuaan hän keskusteli metsässä kaverinsa kanssa kertoen, mitä hänelle oli kaupunkireissulla tapahtunut. Kaveri oli ilmaissut halunsa päästä uskomaan samalla tavalla, mutta kaupungissa käynyt mies ei ollut ymmärtänyt, miten menetellä. Niin oli se armoa kaivanut mies antanut neuvon: Tee minulle samalla tavalla, kuin siellä tehtiin sinulle ja niin oli tapahtunut.

Näissä molemmissa tapauksissa parannuksen armon saaneet miehet toteuttivat yleisen pappeuden virkaa, eli kuljettivat evankeliumia eteenpäin.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja kehakukkanen » 04 Tammi 2008, 00:44

Nyt tulee pitkä lainaus 2. Korinttolaiskirjeestä (2.Kor.2:12-4:18 )... yritän tummennuksilla perustella miksi siinä puhutaan erityisestä pappeudesta eikä yleisestä pappeudesta.

12. Tultuani Trooaaseen julistamaan Kristuksen evankeliumia avautui minulle ovi työhön Herrassa,
13. mutta minä en saanut lepoa hengessäni, kun en tavannut Tiitusta, veljeäni. Sentähden sanoin heille jäähyväiset ja lähdin Makedoniaan.
14. Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun!
15. Sillä me olemme Kristuksen tuoksu Jumalalle sekä pelastuvien että kadotukseen joutuvien joukossa:
16. näille tosin kuoleman haju kuolemaksi, mutta noille elämän tuoksu elämäksi. Ja kuka on tällaiseen kelvollinen?
17. Sillä me emme ole niinkuin nuo monet, jotka myyskentelevät Jumalan sanaa; vaan puhtaasta mielestä, niinkuin Jumalan vaikutuksesta, Jumalan edessä, me Kristuksessa puhumme.

1. Alammeko taas suositella itseämme? Vai tarvinnemmeko, niinkuin muutamat, suosituskirjeitä teille tai teiltä?
2. Te itse olette meidän kirjeemme, joka on sydämeemme kirjoitettu ja jonka kaikki ihmiset tuntevat ja lukevat.
3. Sillä ilmeistä on, että te olette Kristuksen kirje, meidän palvelustyöllämme kirjoitettu, ei musteella, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin.
4. Tämmöinen luottamus meillä on Kristuksen kautta Jumalaan;
5. ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikäänkuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta,
6. joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita,
ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.
7. Mutta jos jo kuoleman virka, joka oli kirjaimin kaiverrettu kiviin, ilmestyi kirkkaudessa, niin etteivät Israelin lapset kärsineet katsella Mooseksen kasvoja hänen kasvojensa kirkkauden tähden, joka kuitenkin oli katoavaista,
8. kuinka paljoa enemmän onkaan Hengen virka oleva kirkkaudessa!
9. Sillä jos kadotustuomion virka jo oli kirkkautta, niin on vanhurskauden virka vielä paljoa runsaammassa määrin kirkkautta.
10. Sillä se, millä ennen oli kirkkaus, on tämän rinnalla kirkkautta vailla, tämän ylenpalttisen kirkkauden tähden.
11. Jos sillä, mikä on katoavaista, oli kirkkaus, niin vielä paljoa enemmän on sillä, mikä on pysyväistä, oleva kirkkautta.
12. Koska meillä siis on tämmöinen toivo, niin me olemme aivan rohkeat
13. emmekä tee niinkuin Mooses, joka pani peitteen kasvoillensa, etteivät Israelin lapset näkisi sen loppua, mikä on katoavaista.
14. Mutta heidän mielensä paatuivat, sillä vielä tänäkin päivänä sama peite, vanhan liiton kirjoituksia luettaessa, pysyy poisottamatta, sillä vasta Kristuksessa se katoaa.
15. Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä;
16. mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois.
17. Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus.
18. Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.

1. Sentähden, kun meillä on tämä virka sen laupeuden mukaan, joka on osaksemme tullut, me emme lannistu,
2. vaan olemme hyljänneet kaikki häpeälliset salatiet, niin ettemme vaella kavaluudessa emmekä väärennä Jumalan sanaa, vaan julkituomalla totuuden me suositamme itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan edessä.
3. Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat,
4. niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva.
5. Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden.

6. Sillä Jumala, joka sanoi: "Loistakoon valkeus pimeydestä", on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa.
7. Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.
8. Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat,
9. vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut.
10. Me kuljemme, aina kantaen Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme, että Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.
11. Sillä me, jotka elämme, olemme alati annetut kuolemaan Jeesuksen tähden, että Jeesuksen elämäkin tulisi kuolevaisessa lihassamme näkyviin.
12. Niinpä siis kuolema tekee työtään meissä, mutta elämä teissä.
13. Mutta koska meillä on sama uskon Henki, niinkuin kirjoitettu on: "Minä uskon, sentähden minä puhun", niin mekin uskomme, ja sentähden me myös puhumme,
14. tietäen, että hän, joka herätti Herran Jeesuksen, on herättävä meidätkin Jeesuksen kanssa ja asettava esiin yhdessä teidän kanssanne.
15. Sillä kaikki tapahtuu teidän tähtenne, että aina enenevä armo yhä useampien kautta saisi aikaan yhä runsaampaa kiitosta Jumalan kunniaksi.
16. Sentähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu.
17. Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti,
18. meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.


Nähdäkseni Paavali puhuu tuossa siitä palvelusvirasta, johon hänet(kin) on asetettu, julistamaan evankeliumia seurakunnan yli. Siihen samaan virkaan hän on ollut asettamassa esim. Tiitusta, josta hän myös kirjeessään puhuu. Hän myös opettaa selkeästi tuossa, että evankeliumin kirkkaus on evankeliumissa, ei viran hoitajassa.
Avatar
kehakukkanen
touhukas
 
Viestit: 178
Liittynyt: 09 Tammi 2007, 13:43

ViestiKirjoittaja Taavetti » 04 Tammi 2008, 08:33

Nähdäkseni Paavali puhuu tuossa siitä palvelusvirasta, johon hänet(kin) on asetettu, julistamaan evankeliumia seurakunnan yli. Siihen samaan virkaan hän on ollut asettamassa esim. Tiitusta, josta hän myös kirjeessään puhuu. Hän myös opettaa selkeästi tuossa, että evankeliumin kirkkaus on evankeliumissa, ei viran hoitajassa.


Niin puhuukin, mutta uskon pitänyt erityisen viran pappi on oikeutettu jopa velvollinen hoitamaan myös yleisten pappeuden tehtävää. Yleinen papin virka ja tehtävä kuuluu kaikille uskovaisille, ei siitä ole irrotettu erilleen virkapappeja, vaan hekin saatuaan vihkimyksen erityisen papin virkaan, jatkavat kaiken aikaa kristittyjen yleistä pappeutta, mutta jos he luopuvat ja lankeavat uskosta, lakkaa heidän kohdallaan yleisen pappeuden oikeutus. Tarkoitan sitä, että vaikka he saattaisivat entisin sanoin julistaa syntejä anteeksi, sillä on korkeintaan psykologinen vaikutus.

Poimin välistä yhden jakeen, joka osoittaa, että vaikka apostoli kirjoittaa paljon erityisen papin tehtävistä, hän sivuaa siinä myös kristittyjen yleisen pappeuden ominaisuuksia.

3. Sillä ilmeistä on, että te olette Kristuksen kirje, meidän palvelustyöllämme kirjoitettu, ei musteella, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin.


Samaa voidaan nähdä myös seuraavassa jakeessa, jos se oikein ymmärretään. Eihän voida kuvitella, että Jumalan kirkkaus loistaisi vain virkapapista, kyllä se loistaa jokaisesta oikein uskovasta, olkoonkin että ainakin uskovan itsensä tuntemisten mukaan, kuin tuulessa häilyvästä ja lepattavasta kynttilästä. Pienikin valo näkyy, varsinkin jos ympärillä on pimeää, mutta näkyy se suurenkin valkeuden keskellä jokaiselle, joka siihen katsoo.

6. Sillä Jumala, joka sanoi: "Loistakoon valkeus pimeydestä", on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja O.M » 04 Tammi 2008, 10:24

kehakukkanen kirjoitti:Nyt tulee pitkä lainaus 2. Korinttolaiskirjeestä (2.Kor.2:12-4:18 )... yritän tummennuksilla perustella miksi siinä puhutaan erityisestä pappeudesta eikä yleisestä pappeudesta.


Luin lainauksesi sekä lihavoinnit vielä erityisellä huolellisuudella, mutta en ymmärrä, miten noissa kohdissa puhuttaisiin erityisestä pappeudesta. Mielestäni niissä puhutaan yleisestä pappeudesta eli Hengen saarnavirasta, joka on jokaisella uskovaisella. Painotetaan, että voima ei tule evankeliumin julistajista itsestään, vaan uskovaisissa asuvasta Hengestä. Jotkut tuntevat sitten saaneensa vielä jonkinlaisen erityiskutsumuksen evankeliumin työn tekemiseen, jolloin he hakeutuvat papeiksi.

Yhdyn tähän Taavetin perusteeseen:

Taavetti kirjoitti:Ensimmäinen kohta kertoo selvimmin yleisestä pappeudesta, siinähän sanotaan:

Lainaus:
1 Sentähden, että meillä senkaltainen virka on, sen jälkeen kuin armo meidän kohtaamme tapahtunut on, niin emme suutu,

Ei jokaista, jolle on armo tapahtunut, aseteta erityisen pappeuden virkaan, mutta yleisen pappeuden, eli hyvän sanoman julistajan tehtävän lähimmäisilleen saa sillä hetkellä, kun armo on ihmiselle tapahtunut.


Syntinen saa armon uskoessaan Kristuksen sovitustyön kohdalleen. Olisi omituista, jos Paavali tuossa puhuisi vielä jostain "erityisarmosta". Kohtahan ei suinkaan anna ymmärtää, että Hengen saarnavirka olisi vain niillä, jotka Jumala on kutsunut erityisellä tavalla sananpalvelijan tehtävään, vaan kaikilla, joita armo on kohdannut. Armo on kohdannut jokaista, joka on uskonut evankeliumin kohdalleen.

Melkisedekin pappeudesta olen kuullut ja lukenut ihan liian vähän opetusta. Einari Lepistö käsittelee Heprealaiskirjettä varsin laajasta teoksessa Lammasten askelissa, mutta en muista, kirjoittaako hän siinä Melkisedekin pappeudesta. Kuitenkin minulla on tuntuma, että Melkisedekin pappeus olisi kristittyjen yleistä pappeutta. Siinä on vain yksi ylimmäinen pappi, Jeesus Kristus, mutta ylimmäisellä papilla on sitten useita alempia pappeja, joissa ylimmäinen pappi itse Henkensä kautta asuu ja joiden päästämisten voiman ylimmäinen pappi itse vaikuttaa sovintokuolemansa kautta. Ainakin lukemieni kohtien perusteella Melkisedekin Aabrahamille antama siunaus vaikuttaa samalta, minkä olen tottunut kuulemaan uskovaisten ihmisten suusta "Jeesuksen nimessä ja veressä" julistettuna.

Ilmeisesti samasta asiasta puhutaan myös täällä.

Ilm. 20:

"1 Ja minä näin enkelin astuvan alas taivaasta, jolla oli syvyyden avain ja suuri kahle hänen kädessänsä.
2 Ja hän otti lohikärmeen kiinni, vanhan madon, joka on perkele ja saatana, ja sitoi hänen tuhanneksi vuodeksi,
3 Ja heitti hänen syvyyteen, ja sulki hänen, ja lukitsi päältä, ettei hänen enempi pitäisi pakanoita viettelemän, siihenasti kuin tuhannen vuotta kuluu; ja sitte pitää hän vähäksi hetkeksi päästettämän.
4 Ja minä näin istuimet, ja he istuivat niiden päällä, ja heille annettiin tuomio; ja niiden sielut, jotka Jesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden mestatut olivat, ja jotka ei petoa kumartaneet eikä hänen kuvaansa, ja ei ottaneet hänen merkkiänsä otsiinsa taikka käsiinsä; ja he elivät ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta.
5 Mutta ne muut ei kuolleista virvonneet siihenasti kuin tuhannen ajastaikaa kului. Tämä on ensimäinen ylösnousemus.
6 Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimäisessä ylösnousemisessa: niiden ylitse ei ole toisella kuolemalla yhtään valtaa, vaan he tulevat Jumalan ja Kristuksen papeiksi, ja hallitsevat hänen kanssansa tuhannen vuotta."


Liittyykö myös Danielin kirjan 7. luku aiheeseen? Melkisedekistä on viittaus kohtaan Dan. 7:27.

"Kuninkuus ja valta ja valtakuntien mahti kaiken taivaan alla annetaan Korkeimman pyhien kansalle. Sen kansan valtakunta on ikuinen valtakunta, ja kaikki vallat palvelevat ja tottelevat sitä." (Dan. 7:27.)
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja O.M » 04 Tammi 2008, 10:29

Miten Kehäkukkanen ymmärrät yleisen pappeuden merkityksen? Voiko tavallinen uskovainen (ei pappi) tehdä Jeesukselle opetuslapsia? Vai onko tavallisen kristityn tehtävä vain puhua Jeesuksesta ja saattaa sitten syntinen papin puheille ja kastettavaksi (jos ei ole kastettu)?
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja O.M » 04 Tammi 2008, 10:46

Myös Naaman, syyrialainen, näyttää saaneen uskon uskovaisen sanan kautta.

2. Kun. 5:
"8 Kun Jumalan mies Elisa kuuli, että Israelin kuningas oli repäissyt vaatteensa, hän lähetti sanomaan kuninkaalle: "Miksi repäisit vaatteesi? Lähetä tuo mies minun luokseni, niin hän tulee tietämään, että Israelissa on profeetta."
9 Naaman tuli hevosineen ja vaunuineen ja pysähtyi Elisan talon oven eteen.
10 Elisa lähetti hänen luokseen sananviejän ja käski sanoa: "Mene Jordanille ja peseydy siellä seitsemästi. Silloin ihosi palaa entiselleen, ja olet taas puhdas ja terve."
11 Mutta Naaman vihastui ja lähti pois. Hän sanoi: "Minä luulin hänen sentään tulevan ulos luokseni ja rukoilevan Herraa, omaa jumalaansa. Minä luulin, että hän liikuttaa kättään sairaan paikan päällä ja sillä tavoin ottaa pois spitaalini.
12 Eivätkö Damaskoksen joet Abana ja Parpar ole kaikkia Israelin vesiä paremmat! Yhtä hyvin minä voin peseytyä ja puhdistua niissä!" Hän kääntyi vihoissaan takaisin ja lähti pois.
13 Mutta hänen palvelijansa alkoivat taivutella häntä ja sanoivat: "Herramme! Jos profeetta olisi määrännyt sinulle jonkin vaikean tehtävän, etkö olisi täyttänyt sitä? Saati sitten, kun hän sanoo, että sinun on puhdistuaksesi vain peseydyttävä!"
14 Niin hän meni Jordanille ja kastautui joessa seitsemän kertaa, niin kuin Jumalan mies oli määrännyt. Silloin hänen ihonsa tuli lapsen ihon kaltaiseksi, ja hän oli taas puhdas.
15 Naaman palasi saattueineen Jumalan miehen luo. Hän astui Elisan eteen ja sanoi: "Nyt minä tiedän, ettei Jumalaa ole missään muualla kuin Israelissa. Otathan siis kiitoslahjan palvelijaltasi.""


Tuo kohta näyttää puhuvan yleisen pappeuden puolesta. Nimittäin, sanan elävästä toivosta ja tervehtymisestä vei Naamanille Elisan sanansaattaja, joka kaikesta päätellen oli uskovainen ihminen. Naaman uskoi sen heikkona, vaikka heti tulivatkin mieleen sielunvihollisen valheet kolauksen saaneesta ylpeydestä yms. Heikkoudessa hän kuitenkin uskoi ja tuli terveeksi ajallisesta spitaalista ja syntispitaalista. Sen seurauksena hän myös tajusi kirkkaasti, ettei syntinen voi missään muualla kohdata elävän Jumalan laupiaita kasvoja kuin hengellisessä Israelissa.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja kehakukkanen » 04 Tammi 2008, 10:53

Taavetti kirjoitti:
Nähdäkseni Paavali puhuu tuossa siitä palvelusvirasta, johon hänet(kin) on asetettu, julistamaan evankeliumia seurakunnan yli. Siihen samaan virkaan hän on ollut asettamassa esim. Tiitusta, josta hän myös kirjeessään puhuu. Hän myös opettaa selkeästi tuossa, että evankeliumin kirkkaus on evankeliumissa, ei viran hoitajassa.


Niin puhuukin, mutta uskon pitänyt erityisen viran pappi on oikeutettu jopa velvollinen hoitamaan myös yleisten pappeuden tehtävää. Yleinen papin virka ja tehtävä kuuluu kaikille uskovaisille, ei siitä ole irrotettu erilleen virkapappeja, vaan hekin saatuaan vihkimyksen erityisen papin virkaan, jatkavat kaiken aikaa kristittyjen yleistä pappeutta, mutta jos he luopuvat ja lankeavat uskosta, lakkaa heidän kohdallaan yleisen pappeuden oikeutus. Tarkoitan sitä, että vaikka he saattaisivat entisin sanoin julistaa syntejä anteeksi, sillä on korkeintaan psykologinen vaikutus.


Meillä taitaa olla osin eri käsitys siitä, mikä kuuluu yleiseen ja mikä erityiseen pappeuteen... (mutta sen kai jo tiesimmekin aiempien keskustelujen pohjalta.) Mielenkiinnosta tutkailin Biblian rekisteriä, mitä siellä sanotaan erityisen viran tehtävistä. Pitkästä jutusta poimin nyt vain jotakin.
"Saarnaviralle on päästöavain uskottu: ja on se, että saarnamies, ei omasta voimasta ja vallasta, vaan siitä vallasta, jonka Jumala vapaasta ehdosta saarnaviralle armollisesti antanut on, ei itse puolestansa, vaan Jumalan puolesta ilmoittaa armollisen syntien anteeksi antamisen, vieläpä sen, kuitenkin palvelevaisesti, välikappaleena, palvelusviran puolesta, ei kaikille yhteisesti, vaan katuvaisille ja uskovaisille itse työssä jakaa, antaa sovittaa ja omistaa; niin että saarnaviran toimitus tässä asiassa ei ole paljas ihmisellinen, Jumalan toimituksesta eroitettu, vaan kokonansa jumalallinen, aivan yksi jumalallisen toimituksen kanssa: niin että saarnaviralla on yhtäläinen päästö-avain Jumalan kanssa, on myös yhtäläinen päästö, joka tapahtuu maan päällä ja taivaassa, Matt. 16:19, 18:18, Joh.20:22,23. Esimerkki: 2. Sam.12:13 (sovita tähän Matt.9:2, Luuk.7:48 ). Niinkuin päästö taivaassa tapahtuu itse työssä ja totuudessa, juuri niin on myös laita sen päästämisen kanssa, joka saarnaviralta maan päällä tapahtuu; joka osoitetaan usiammista jumalallisista toimituksista, jotka Raamatussa saarnaviralle itse työssä omistetaan; niin että saarnaviran on palvelevaisena välikappaleena senkaltaisiin jumalallisiin toimituksiin Jumala asettanut."

Näin siis Biblian rekisterissä. Aiemmin samassa kohtaa (siis Saarnavirka) lukee: "Voiman valita ja kutsua siihen on Jumala antanut, ei jollekulle erinäiselle säädylle, vaan koko seurakunnalle...ja koska taivaan valtakunnan avaimet koko seurakunnalle ovat annetut, miksei myös voima kutsua siihen?" Eli seurakunta on kutsunut jonkun hoitamaan saarnavirkaa: julistamaan evankeliumia saarnaamalla, hoitamalla sakramentteja ja käyttämällä avainten valtaa (nuohan menevät päällekkäin ja limittäin toki). Minun nähdäkseni on donatolaista (ja sehän on jo varhaisessa kirkossa harhaoppina torjuttu, kuten myös sitten luterilaisissa tunnustuskirjoissa!) ajatella, että synninpäästön vaikuttavuus riippuisi jotenkin viran hoitajan henk.koht. uskon tilasta, jos kerran sakramenttien pätevyyskään ei riipu. Hänhän hoitaa virkaa, johon seurakunta on hänet kutsunut ja asettanut. Seurakunnalla on valta hänet myös siitä erottaa, jos hänet kelvottomaksi katsotaan. Uudestaan ja uudestaan esim. Paavali toistaa sitä, kuinka kirkkaus on hänen julistamassaan evankeliumissa, ei hänessä itsessään, ja että seurakunnan tulee arvioida julistusta eikä uskoa väärää opetusta (esim. Gal.1:6-10).


Poimin välistä yhden jakeen, joka osoittaa, että vaikka apostoli kirjoittaa paljon erityisen papin tehtävistä, hän sivuaa siinä myös kristittyjen yleisen pappeuden ominaisuuksia.

3. Sillä ilmeistä on, että te olette Kristuksen kirje, meidän palvelustyöllämme kirjoitettu, ei musteella, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin.


Samaa voidaan nähdä myös seuraavassa jakeessa, jos se oikein ymmärretään. Eihän voida kuvitella, että Jumalan kirkkaus loistaisi vain virkapapista, kyllä se loistaa jokaisesta oikein uskovasta, olkoonkin että ainakin uskovan itsensä tuntemisten mukaan, kuin tuulessa häilyvästä ja lepattavasta kynttilästä. Pienikin valo näkyy, varsinkin jos ympärillä on pimeää, mutta näkyy se suurenkin valkeuden keskellä jokaiselle, joka siihen katsoo.

6. Sillä Jumala, joka sanoi: "Loistakoon valkeus pimeydestä", on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa.


Tästä emme liene eri mieltä.
Avatar
kehakukkanen
touhukas
 
Viestit: 178
Liittynyt: 09 Tammi 2007, 13:43

ViestiKirjoittaja Taavetti » 04 Tammi 2008, 11:14

Näin siis Biblian rekisterissä. Aiemmin samassa kohtaa (siis Saarnavirka) lukee: "Voiman valita ja kutsua siihen on Jumala antanut, ei jollekulle erinäiselle säädylle, vaan koko seurakunnalle...ja koska taivaan valtakunnan avaimet koko seurakunnalle ovat annetut, miksei myös voima kutsua siihen?" Eli seurakunta on kutsunut jonkun hoitamaan saarnavirkaa: julistamaan evankeliumia saarnaamalla, hoitamalla sakramentteja ja käyttämällä avainten valtaa (nuohan menevät päällekkäin ja limittäin toki). Minun nähdäkseni on donatolaista (ja sehän on jo varhaisessa kirkossa harhaoppina torjuttu, kuten myös sitten luterilaisissa tunnustuskirjoissa!) ajatella, että synninpäästön vaikuttavuus riippuisi jotenkin viran hoitajan henk.koht. uskon tilasta, jos kerran sakramenttien pätevyyskään ei riipu.


Tummensin kohdan, joka kertoo yleisestä pappeudesta, jatko sitten osoittaa sitä, että on yleisen pappeuden tehtävää erottaa sopiviksi katsottuja erityisen pappeuden virkaa noitamaan.

Kiinnostaisi tietää, missä kohdassa luterilaisessa tunnustiskirjoissa opetetaan, että synninpäästö on pätevä, vaikka sen julistaja ei olisikaan uskovainen. Toisaalta vaikka sellainen kohta löytyykin, se tuskin saa minua vakuuttuneeksi, koska olen Raamatusta lukenut toisen kaltaista opetusta. Niitä on jo lainattu tähänkin keskusteluun.
Toisaalta sakramenttien vaikutus ei ole ensi sijaisesti synnyttää uskoa, vaan vahvistaa ennen alkanutta uskoa. Sakramentin yhteydessä usko voi viritä sakramentin yhteydessä vain, jos sakramenttia jakaa uskovainen ja sakramentin vastaan ottaja samalla uskoon myös jakajan suusta kuulemansa synninpäästön, edellyttäen että vastaan otettu sanoma kiteytyy uskoksi vastaanottajan sieluun.

Sakramenttia voi siis jakaa myös uskosta osaton, mutta silloin sen hyödytys kohdistuu vain sakramentin uskolla vastaan ottaneeseen, siis sellaiseen, joka oli oikein uskomassa jo sakramentin osallisuuteen tullessaan.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja O.M » 04 Tammi 2008, 11:29

kehakukkanen kirjoitti:Minun nähdäkseni on donatolaista (ja sehän on jo varhaisessa kirkossa harhaoppina torjuttu, kuten myös sitten luterilaisissa tunnustuskirjoissa!) ajatella, että synninpäästön vaikuttavuus riippuisi jotenkin viran hoitajan henk.koht. uskon tilasta, jos kerran sakramenttien pätevyyskään ei riipu.


Taavetti kirjoitti:Kiinnostaisi tietää, missä kohdassa luterilaisessa tunnustiskirjoissa opetetaan, että synninpäästö on pätevä, vaikka sen julistaja ei olisikaan uskovainen. Toisaalta vaikka sellainen kohta löytyykin, se tuskin saa minua vakuuttuneeksi, koska olen Raamatusta lukenut toisen kaltaista opetusta.


Näihin nopeana kommenttina:

On erotettava toisistaan rippi ja parannus. Rippi on uskovaisia varten. Siihen kuuluu syntien ja syntisyyden tunnustaminen sekä samalla uskominen synneistä päästöön. Uskovaisen synnit ovat anteeksi, vaikka niiden anteeksiantamisesta vakuuttelisi epäuskoinen pappi. Luonnollisesti uskovainen pyrkii etsimään itselleen uskovaisen rippi-isän eikä tietoisesti vie asioitaan epäuskoisten retosteltavaksi.

Parannuksen armon ihminen saa silloin, kun uskovainen ihminen julistaa evankeliumin Kristuksen sovitustyöstä.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja O.M » 04 Tammi 2008, 11:44

Taavetti kirjoitti:Kiinnostaisi tietää, missä kohdassa luterilaisessa tunnustiskirjoissa opetetaan, että synninpäästö on pätevä, vaikka sen julistaja ei olisikaan uskovainen. Toisaalta vaikka sellainen kohta löytyykin, se tuskin saa minua vakuuttuneeksi, koska olen Raamatusta lukenut toisen kaltaista opetusta.


Luin joskus eräästä Martti Lutherin nimiin laitetusta katekismuksesta, että synninpäästö olisi pätevä, vaikka sen lausuisi epäuskoinen pastori. Julkaisija oli Suomen tunnustuksellinen luterilainen yhdistys tms. En osaa sanoa, oliko kyse alkuperäisestä Lutherin tekstistä vai yhdistyksen omien kirjoittajien teksteistä. Lutherin omista katekismuksista en näet ole kohtaa löytänyt.

MUTTA. Vaikka uskovaisen synnit ovat anteeksi silloinkin, kun rippi-isä on uskovaisen tietämättä ollut luopunut, ei rippi-isäksi pidä tietoisesti etsiä epäuskoista ihmistä. Synnit eivät ole anteeksi siksi, että epäuskoinen rippi-isä julistaa ne anteeksi, vaan siksi, että uskovainen on ne uskon kautta saanut anteeksi Kristuksen sovitustyön tähden. Hän on saanut ne anteeksi, jos hän on säilyttänyt lapsenuskon tai uudestisyntynyt parannuksen kautta. Jos hän ei olisi sillä hetkellä uskomassa, kun hän tunnustaa syntinsä epäuskoiselle ihmiselle ja epäuskoinen julistaa synninpäästön, kyseessä on kuollut sana, jolla ei ole uudestisynnyttävää voimaa. Tunnolle jäisi varmasti edelleen rauhattomuus ja etsintä jatkuisi.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Taavetti » 04 Tammi 2008, 12:10

Aivan oikein, eikä rippiin neuvotakaan siksi, että vasta siinä saisi syntinsä anteeksi. Kun armosta osaton kuulee ja omistaa Jumalan armon omalle kohdalleen, kuullessaan todistuksen syntiensä anteeksi saamisesta, kyllä silloin aina annetaan yhdellä kerralla kaikki synnit anteeksi. Ei syntejä anneta anteeksi tipoittain, vaan anteeksi antaminen on ehdoton ja kertakaikkinen. On sitten aivan eri asia, että Jumalan Pyhä Henki alkaa kuljettaa armon saanutta ihmistä korjaamassa niitä vikoja, virheitä ja syntejä, joita muistaa tehneensä ja joista omatunto erikseen muistuttaa.

Sillä tavalla ovat Laestadiuksen aikana monet viinatrokarit kaataneet viinansa maahan, porovarkaat ja muut varkaat palauttaneet varastamaansa omaisuutta ja muuta sen kaltaista. Samalla he ovat pyytäneet anteeksi heiltä, joita vastaan tunsivat ja tiesivät rikkoneensa. Nekin synnit olivat anteeksi jo ennen vahingon korjaamista, mutta jos vahinko olisi jäänyt oikaisematta, ennen pitkää se laiminlyönti olisi tullut synniksi, siis tottelemattomuuden, eli noituuden synniksi, ja vienyt uskon liekin sielusta.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Seuraava

Paluu Uskonvanhurskaus



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron