Kirjoittaja Taavetti » 13 Tammi 2008, 05:02
Matt. 13:3
Ja hän puhui heille paljon vertauksilla, sanoen: katso, kylväjä meni kylvämään.
Matt. 13:10
Niin opetuslapset tulivat ja sanoivat hänelle: miksi sinä puhut heille vertauksilla?
Matt. 13:13
Sentähden minä puhun heille vertauksilla, ettei he nähden näe, eikä kuullen kuule, ei myös ymmärrä.
Matt. 13:34
Nämät kaikki puhui Jesus kansalle vertauksilla, ja ilman vertauksia ei hän mitään puhunut heille,
Matt. 22:1
Ja Jesus vastaten puhui taas heille vertauksilla, sanoen:
Mark. 3:23
Ja hän kutsui heidät tykönsä, ja sanoi heille vertauksilla: kuinka taitaa saatana saatanan ajaa ulos?
Mark. 4:2
Ja hän opetti heitä paljon vertauksilla, ja sanoi opettaissansa:
Mark. 4:33
Ja sen muotoisilla monilla vertauksilla puhui hän heille sanan, sen perästä kuin he voivat kuulla.
Mark. 12:1
Ja hän rupesi heille puhumaan vertauksilla: ihminen istutti viinamäen, ja pani aidan sen ympärille, ja kaivoi kuopan, ja rakensi tornin, ja pani sen vuorolle peltomiehille, ja matkusti muille maille,
Siinä muutamia mainintoja, kuinka Jeesus puhui vertauksilla opetuslapsilleen, joukossa sellainenkin maininta, joka selittää syyn runsaaseen vertausten esittämiseen. Tuntuu jotenkin raskaalta ymmärtää,että syy voisi olla sellainen kuin esimerkiksi seuraava jae antaa ymmärtää: Matt. 13:13
Sentähden minä puhun heille vertauksilla, ettei he nähden näe, eikä kuullen kuule, ei myös ymmärrä.
Mieluummin haluaisimme ymmärtää, että vertausten syynä olisi, että ne auttavat meitä ymmärtämään paremmin uskomisen asioita. Pyhän Hengen valaisemille uskovaisille niin onkin, vaikka kellekään meille yksilönä ei Jumala koskaan avaa kaikkia sanansa aarteita. Ei siltikään, vaikka helposti tuntuu jotakin runsailla lahjoilla varustettua uskovaista ajatellessa, ettei häneltä ole mitään sanan aarteita kätkettynä.
Niin on myös Ilmestyskirjan kohdalla, siinä on paljon suoraan, tavallaan fundamentaalisesti ymmärrettävää. On myös sellaisia kohtia, joille voi sovittaa molemmat selitykset, mutta vielä enemmän siinä sellaisia kohtia, joille selitys avautuu vertauksen ymmärtämisen kautta. Siksi Ilmestyskirja on melkein kaikille vaikea ymmärtää. Otan yhden esimerkin:
Johanneksen ilmestys 10
7 Vaan seitsemännen enkelin äänen päivinä, kuin hän rupee basunalla soittamaan, niin pitää Jumalan salaisuus täytettämän, niinkuin hän on palvelioillensa prophetaille ilmoittanut.
8 Ja ääni, jonka minä kuulin taivaasta, puhui taas minun kanssani ja sanoi: mene ja ota avoin kirja enkelin kädestä, joka meren ja maan päällä seisoo.
9 Ja minä menin enkelin tykö ja sanoin: anna kirja minulle. Ja hän sanoi minulle: ota ja syö se! ja se on karvasteleva sinun vatsassas, vaan sinun suussas pitää sen oleman makian niinkuin hunaja.
10 Ja minä otin kirjan enkelin kädestä ja söin sen, ja se oli makia minun suussani niinkuin hunaja. Ja kuin minä sen syönyt olin, karvasteli se minun vatsassani.
11 Ja hän sanoi minulle: taas tulee sinun propheteerata kansoille, ja pakanoille, ja kielille, ja monelle kuninkaalle.
Sama vielä vuoden 1992 käännöksestä:
7 Kun tulee päivä, jolloin seitsemäs enkeli kohottaa torvensa ja puhaltaa, on Jumalan salattu suunnitelma viety päätökseen, sen mukaisesti kuin hän on palvelijoilleen profeetoille ilmoittanut." [Ap. t. 3:21]
8 Ääni, jonka olin taivaasta kuullut, puhui minulle uudestaan: "Mene tuon enkelin luo, joka seisoo meren ja maan päällä, ja ota avattu kirjakäärö, joka hänellä on kädessään."
9 Minä menin enkelin luo ja pyysin häntä antamaan käärön minulle. Hän vastasi: "Ota ja syö se. Se karvastelee vatsassasi, mutta suussasi se maistuu makealta kuin hunaja." [Hes. 3:3]
10 Minä otin käärön enkelin kädestä ja söin sen. Se maistui suussani makealta kuin hunaja, mutta kun olin sen syönyt, alkoi vatsaani karvastella.
11 Minulle sanottiin: "Vieläkin sinun tulee ennustaa, miten käy maailman kansoille, maille, kielille ja kuninkaille." [Jer. 1:10]
Korostin yhtä jaetta, joka on melkein mahdoton ymmärtää fundamentaalisesti. Biblia puhuu kirjasta, uusi käännös kirjakääröstä. Kääröjähän sen ajan kirjat olivat, eikä Bibliankaan sitä toiseksi väitä, mutta Bibliaa lukiessa täytyy olla tietoinen Johanneksen ajan kirjoista. Biblian kääntämisen aikana oli kirjakäärö paljon tavallisempi, kuin se on nykyisin. Tämä ei kuitenkaan ole pääasia tämän kohdan ymmärtämisessä, mutta antanee hiukan lisää ajattelemisen aihetta.
Olkoon kirja millainen tahansa, sen syömisestä löytyy ongelma, joka on ihmisen järjelle vaikeaa käsittää. Kenties nahasta valmistetun pergamentin jotenkin söisi, saattaisiko papyruksesta valmistettu kirja olla helpommin syötävissä? Niin kuuluisi tehdä, jos kohta ymmärretään fundamentaalisesti, mutta kirjan syöntiin on olemassa toisen kaltainenkin selitys.
Ainakin Arvo Perälä kirjassaan A ja O selitti kirjan syönnillä tarkoitettavan sen sisällön omaksumista. Kun se ymmärretään sillä tavalla, ymmärtäminen avaakin uusia ulottuvuuksia. Vaikka ennustus on kohdistettu tiettyyn eri merkeillä kerrottuun aikaan, siinä on mukana myös ajatonta, eli kaikkiin aikoihin sopivaa opetusta. Perälä laajensikin kohdan ymmärtämistä evankeliumiin ja parannuksen armon saantiin ihmisen kohdalle.
Eikös se olekin niin, että kirjan syönnin tavoin myös evankeliumin vastaan ottaminen usein arveluttaa ennakolta. Kun sen lopulta saa kohdalleen omistaa, se tuntuu vähintään hunajan makealta. Ajan oloon kilvoituksen matkalla tulee kuitenkin tilanteita ja kiusauksia, että usko saattaa käydä vähäksi jopa ajoittain vaikeaksi. Se siis ikään kuin karvastelee vatsassamme, silloin parasta apua on saada kuulla uudelleen samaa evankeliumia ja sen lohdutusta.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4