Onko ikävistä asioista keskustelu kielletty?

[Taavetti]

Vilkaisin parin viikon tauon jälkeen Suomi24 vl palstalle, hämmästyin siellä vellovaa keskustelua eräästä tietystä ikävästä aiheesta. Luultavasti ylläpito oli sieltä poistanut erään avauksen, niin eikös se kismitä sikäläisiä käyttäjiä niin paljon, ettei ole maltettu pitäytyä yhteen eikä muutamaan uuteen avaukseen, vaan avauksia oli useita, kenties kymmenkunta. En kuitenkaan laskenut, mutta yhteen uusimpaan en malttanut jättää pientä vastinetta, vaikka enimmät jätin lukemattakin. Laitankin vastineeni tänne avaukseksi, katsotaan antaako se täällä aihetta keskusteluun. Jos ei anna aihetta, onpahan ainakin uskovaisten kanta täältä haluavien luettavissa.

Ei suinkaan kielletty, ei silti niin julkinenkaan, että siitä internet palstoilla tai muutenkaan julkisesti vaahdottaisiin. Syntiin langennutta, siis myös pedofiiliksi langennutta neuvotaan parannukseen synnistään. Jos synti on julkinen, neuvotaan lisäksi julkiseen parannukseen, ainakin heidän edessä, joille siitä on vahinkoa aiheutunut.
Jos on aiheutunut taloudellista tai vielä pahempaa, henkistä vahinkoa, neuvotaan sovittamaan ja korjaamaan asiaa niin paljon, kuin se on mahdollista. Jos rikos on maallisen rangaistuksen aiheuttava, sekin neuvotaan sovittamaan aivan maallisen oikeuden määräämällä tavalla. Kerran olen käynyt vankilassakin, tapaamassa siellä rikostaan sovittavaa uskon veljeä. Keskustelussa hän kertoi olevansa hyvillään, että kohta on maallisen esivallan tuomitsema rangaistus sovitettu.
Älkää siis hyvät ihmiset kovin vaahdotko, jos kaikkia teidän tietoonne himoitsemia juoruja ei pidetä julkisen juoruilun piirissä. Julkinen juoruilu saattaa monessa tapauksessa vahingoittaa uhria kaikkein eniten.

[näre]

Keskustelu väkivallasta, henkisestä julmuudesta, hyväksikäytöstä, perheiden ongelmista ym. on erityisen tärkeää uhrien kannalta. Julkisen keskustelun puute ainoastaan lisää uhrien tuntemaa häpeää tapahtuneesta, johtaa asian tarkempaan salailuun (--> juorut lisääntyvät) ja hidastaa avun hakemista. Uhrin on tärkeä tietää mistä apua voi saada ja tietää, ettei sen hakemisesta tarvitse tuntea syyllisyyttä ja häpeää. Sisäistää myös se, että ulkopuolista apua on lupa hakea, vaikka asioita olisi sovittu ja anteeksipyydetty. On valtavan tärkeää keskustella näistä asioista yleisesti myös uskovaisten kesken siksikin, ettei yksikään eläisi harhassa, jossa pahanteot tapahtuisivat vain vl-joukon ulkopuolella.

[vl2003]

Keskustelu väkivallasta, henkisestä julmuudesta, hyväksikäytöstä, perheiden ongelmista ym. on erityisen tärkeää uhrien kannalta. Julkisen keskustelun puute ainoastaan lisää uhrien tuntemaa häpeää tapahtuneesta, johtaa asian tarkempaan salailuun (--> juorut lisääntyvät) ja hidastaa avun hakemista. Uhrin on tärkeä tietää mistä apua voi saada ja tietää, ettei sen hakemisesta tarvitse tuntea syyllisyyttä ja häpeää. Sisäistää myös se, että ulkopuolista apua on lupa hakea, vaikka asioita olisi sovittu ja anteeksipyydetty. On valtavan tärkeää keskustella näistä asioista yleisesti myös uskovaisten kesken siksikin, ettei yksikään eläisi harhassa, jossa pahanteot tapahtuisivat vain vl-joukon ulkopuolella.

Näinhän se juuri on. Taavetin lainauksessa varmaankin tarkoitetaan sitä, että uhrin kannalta on kuitenkin parempi ettei yksittäisistä tapauksista niiden selvittyä enää keskustella laajemmin kuin on tarpeen.

Kävin itsekin lueskelemassa s24:n puolella ja minua häiritse se, että joku siellä kirjoitti SRK:n hyssyttelevän pedofiliatapauksia. Tuohan on täyttä puppua. Nykyisenä valistuneena aikana jokainen ymmärtää, miten tuollaisen rikoksen ilmetessä on toimittava, eikä siinä tehdä eroa sen mukaan onko kyseessä uskovainen tekijä tai uhri tai ei. Tässä mielessä ajatellen uskovaisilla ei edes ole erityistä kantaa asiaan, vaan kanta on sama kuin muillakin vastuullisilla kansalaisilla.

[Taavetti]

Näinhän se juuri on. Taavetin lainauksessa varmaankin tarkoitetaan sitä, että uhrin kannalta on kuitenkin parempi ettei yksittäisistä tapauksista niiden selvittyä enää keskustella laajemmin kuin on tarpeen.

Sitä juuri tarkoitin. Minulla ei ole henkilökohtaisia kokemuksia asiasta, mutta jotakin olen kuullut ja lukenut niistäkin. Käsitykseeni vaikuttaa osaltaan se psykologian opetus, jota olen reumasairaaloissa saanut. Vaikka sairauksien psykologia vain osittain soveltuu ymmärrettäväksi pedofiilin uhrin tilanteeseen, monia yhtäläisyyksiäkin on.
Kuulemiini ja lukemiini rinnastaen ajattelen, että erilaisten väärinkäyttöjen uhri helposti tuntee häpeää tilanteesta, vaikka ei sitä hänen häpeää tarvitsisi tunteakaan. Siksi kirjoitin, ja olen vieläkin sitä mieltä, ettei uhrin häpeän tunnetta tulisi julkisella vaahtoamisella lisätä. Väitteellä en tarkoita, ettei vaikeastakin aiheesta saisi keskustella, tarkoitan sitä, että kannattaa harkita, miten ja missä puitteessa siitä keskustellaan.

Sen lisäksi, että hyväksi käyttäjälle vaaditaan ja langetetaan oikeuden mukaista rangaistusta, on erittäin tärkeää, että uhri tulee sopivilla tavoilla autetuksi. Jotenkin mielessä pyörii, että uhrin auttaminen on tärkeämpää ja kiireellisempää, kuin rikollisen rankaiseminen. Enkä taaskaan tarkoita, että rikollinen pitäisi jättää rankaisematta, yritän vain asettaa ja etsiä tärkeysjärjestystä. Rikollisen rankaisu on usein kyllä osa uhrin auttamista. On ihmisestä kiinni, tunteeko hän sitä avuksi vaiko ei.

Tässä kirjoittaessa muistui mieleen eräs kirja, jota voin suositella luettavaksi. Kirja ei kerro pedofiilista, vaan kaupungin puistossa tapahtuneesta raiskauksesta ja sen jälkiseurauksista. Vaikka en pitänyt kaikista kirjoittajan käsityksistä, itse pääasia, uhrin häpeän tunne, sen syntyminen, seuraukset ja jälkiselvittely antavat perspektiiviä muunkinlaisiin tilanteisiin. En muista kirjoittajan nimeä, kirjan nimen muistan, se on Tuhkasiivet. Kun nyt mietin vastaustani tässä, tuntuu hyvältä, että olen kirjan joskus lukenut.

[näre]

vl2003: Samalla tavalla ajattelin Taavetin viittaavan yksittäisiin tapauksiin, mutta tuntui tarpeelliselta korostaa yleisen keskustelun tärkeyttä. Minä en myöskään allekirjoita puheita SRK:n hyssyttelevästä suhtautumisesta vaikeisiin aiheisiin, vaikka samalla toivon, että esim. SRK:n julkaisuissa enemmän näistä aiheista puhuttaisiin. Nykyisen ajan valistuneisuudesta ei taida olla paljon muuta hyötyä kuin ammattiauttajien olemassaolo. Uhrin on edelleenkin apua saadakseen ylitettävä käytännössä ja mielessään avunhakemisen kynnyksiä ja sellainen kynnys voi olla myös usko.

[Taavetti]

Jatkoksi edelliseen viestiini, jossa viittasin erääseen kirjaan, kirjan nimen muistin, en kirjoittajaa. Etsin senkin Googlen avulla, tarkinta tietoa löytyi Tampereen kirjaston sivulta. Kopion alkuosan mainitsemaani kirjaa koskevasta arvostelusta, siitä selviää kirjoittajan nimikin. Haen vielä kirjaston osoitteenkin tähän jatkoksi.

VILKUNA, Varpu Tuhkasiivet T 1993 176s.

tapahtumapaikka: kylä maaseudulla, Helsinki henkilöt: Kapu (Kaisa 17v.), Sussu (Susanna 17v.), Martti (Sussun isä), Api ja Kasperi asiasanat: ystävyys, raiskaus, ensirakkaus, kesätyöt kieli: yleiskieli ja murre

Kaisa Katariina Alanko (Kapu) ja Susanna Sund (Sussu) ovat ikiystäviä ja erottamattomia. Nyt on kuitenkin ero edessä, sillä Sussu on menossa kesätöihin Helsinkiin. Kapu jää kotiseudulle lomittajaksi. Kesä kaikkineen viskaa eteen kovia haasteita ja aikuistumisen vaateita. On selvittävä tapahtumista joihin ei ole pystynyt varautumaan. Keski-ikäinen, voimakas miehenroikale raiskaa juhannuksena Susannan puistossa tämän ollessa kotimatkalle. Susanna on suunniltaan kauhusta, pelosta ja tuskasta eikä tilannetta tippaakaan helpota päivystävä miespoliisi, joka vähättelee tapausta. Susanna jää sairaslomalle ja matkustaa kotiin. Helsinkiin jää kaipaamaan Kasperi, ystävä ja ymmärtäjä. Kotona Sussu ei saa kerrotuksi tapauksesta isälleen Martille. Isä on koristepuuseppä ja Susannan ainoa omainen. Sussun toipuminen on hidasta. Järkytys on vienyt häneltä halun ja kyvyn jopa soittaa huilua. Elämä ei maistu miltään ja Sussu yrittää itsemurhaa. Martti hätääntyy ja Kapu selittää hänelle tilanteen.

Tässä lupaamani osoite kirjaston arvostelun sivulle:
http://www.tampere.fi/kirjasto/arvost.htm

[O.M]

Pedofiliasta voi olla hyvä keskustella yleisellä tasolla, koska toki sitä voi esiintyä uskovaistenkin keskuudessa. Voidaan kyseenalaistaa, onko pedofiili ylipäätään uskovainen vai vain Jumalan valtakunnan verkkoihin jäänyt mätä kala. Langennut uskovainen vai synnin petoksen kautta luopunut? Jos uskovainen voi langeta murhan syntiin, niin miksei pedofiliaankin. Ehkä tuota ei tarvitse enempää spekuloida. Tosiasia kuitenkin on, että kaikessa hiljaisuudessa pedofiliaa voi esiintyä missä tahansa inhimillisessä yhteisössä, koska minkään yhteisön valvova silmä ei yllä jäsentensä koteihin yön pimeinä hetkinä.

[O.M]

Tosiasia kuitenkin on, että kaikessa hiljaisuudessa pedofiliaa voi esiintyä missä tahansa inhimillisessä yhteisössä, koska minkään yhteisön valvova silmä ei yllä jäsentensä koteihin yön pimeinä hetkinä.

Olin epätarkka. Huomaan puhuneeni viimeisessä virkkeessä alaikäisiin lapsiin kohdistuvasta insestistä enkä pedofiliasta. Insesti on Raamatun perusteella kauhistus, sukurutsausta.

[Taavetti]

Toteutettu huoruus on aina kuoleman synti, siis huoruudessa elävä ei ole oikein uskomassa. On varsin varmaa, että vl joukossakin on sellaisia, jotka salassa elävät pedofiileina tai miksei insestissäkin, mutta vaikka kuinka kulkisivat uskovaisten joukossa, sellaisessa elävän usko ei ole oikeaa. Aivan kuten O.M totesi, he ovat niin sanottuja mätiä kaloja Jumalan valtakunnan verkossa.

Tässä vaiheessa on kuitenkin muistettava sellainen toden näköisyys, ettei kaikki mitä maailmalla puhutaan tai kirjoitetaan, pidä paikkaansa. Uskovaisista on oletettu ja puhuttu pahaa kaikkina aikoina. Äitini lapsuuden paikkakunnalla oli aikanaan kiertänyt kylillä villi huhu, että lestadiolaisten seuroissa on nahkaset, (nahasta valmistetut peitteet, eli vällyt) joiden sisällä seurojen aikana harjoitetaan haureutta. Menipä muuan omavanhurskas kerran seuroihin nähdäkseen ne nahkaset. Seurat alkoivat, laulu ja puhe meni, meni loppulaulukin, mutta nahkasia ei näkynyt. Lopulta mies ei malttanut odottaa, vaan kysyi: Missä ne nahkaset ovat, milloin ne tuodaan. Kun hänelle selitettiin, ettei mitään nahkasia ole olemassakaan, että puhe niistä on ihmisten oletusta ja juorua. Mies jäi tunnoltaan kiinni ja kohta teki parannuksen.

Jatkan vielä, ettei edellisen kertomuksen tarkoitus ole vähätellä todellisia väärinkäytöksiä, vaan muistuttaa mieliin, että puheet ovat puheita. Ellei niillä ole todellista pohjaa, ei niitä tarvitse todeksi myöntääkään, mutta todellisen tilanteen tullen jokaisen asiasta tietävän velvollisuus ensinnäkin kansalaisena, sitten lähimmäisenä, mutta erityisesti uskovaisena on tarttua tilanteeseen kaikin tietäminsä keinoin. Asian internet palstalle tai muuten julkisuuteen levittäminen on keinoista yksi kaikkein turmiollisimmista.

Profeetta Hesekielin kautta on Raamattuun kirjoitettu erittäin vakavasti, mitä merkitsee, jos vakavan synnin havaitsija jättää sen silleen, että omapa on asiansa. Sellainen havainnoija on itse osallinen toisen lankeemuksesta, eli Jumala vaatii havaitsijan kädestä langenneen veljen tai sisaren veren.

Toisaalta Jumala on armahtava ja laupias, että katuvalle antaa kaikki synnit anteeksi.

[O.M]

Michael Jackson - pedofiilien suojelupyhimys? Monikohan ihminen on tuominnut Jacksonin teot jättämällä ostamatta hänen levyjään?

[Humilton]

Huomaan puhuneeni viimeisessä virkkeessä alaikäisiin lapsiin kohdistuvasta insestistä enkä pedofiliasta. Insesti on Raamatun perusteella kauhistus, sukurutsausta.

Onko Raamatussa pedofiliasta mitään?

[O.M]

Onko Raamatussa pedofiliasta mitään?

En ole varma. Raamatun aikaan avioiduttiin (tai oikeammin lapset naitettiin) aika lailla nuorempina, mutta ei kuitenkaan ennen sukukypsyysikää. Raamatun aikana ei ilmeisesti ole ajateltu henkistä kypsyyttä yhtä merkittäväksi asiaksi kuin nykyään.

[Taavetti]

Huomaan puhuneeni viimeisessä virkkeessä alaikäisiin lapsiin kohdistuvasta insestistä enkä pedofiliasta. Insesti on Raamatun perusteella kauhistus, sukurutsausta.

Onko Raamatussa pedofiliasta mitään?

En minäkään muista, että pedofiliasta olisi Raamattuun kirjoitettu. On kuitenkin muissa yhteyksissä ja muilla nimillä ilmaistu sinänsä sama asia. Huoruus on selvästi sanottu monessakin kohdassa, Jeesus käsittä vielä selvensi ja laajensi.

Pedofilia on aikamme käsite ja sellaisena melko hiljattain syntynyt. Tosin esimerkiksi Paavalin varoitus isille, että älkää saattako lapsianne vihaan, etteivät he tulisi aroiksi, voitanee ilman Sanalle tehtyä väkivaltaa soveltaa myös pedofiliaan, vaikka muuta Paavali ilmeisesti sillä tarkoitti. Aikamme yhteiskunnallinen laki, joka pedofilian kieltää, ei ole mitenkään ristiriidassa Jumalan sanan kanssa, niin kyllä se varoitus sopii hyvin uskovalsille.

[O.M]

Pysähtykääpä ajattelemaan, että se tärkeä asia on se, että jos ajattelee uskon kannalta KOKO tapahtumaa, siis Jumalan ja Jumalan valtakunnan OIKEAA näkemystä asiaan, ja MOLEMPIEN puolta.
Niin eikö MOLEMMAT OLE UHREJA silloin?
Ja molemmat tarvis apua ja tukea!?

*Toinen on joutunut sielunvihollisen pauloihin, tämä tekijä. Ja ei ole itse niistä asioista päässyt omin voimin irti, eikä ole voinut itseään auttaa.
Siis se päätekijäkin, on mielestäni sen vuoksi täysin uhri, "synnin ja sielunvihollisen uhri."
Sielunvihollinenhan on tässä tapauksessa pettänyt tämän ihmisen.*

Ja Jumalan valtakunta ei sais unohtaa , että auttais molempia siis tätä
tekijääkin.
Sitähän me ei tiedetä, että kuinka moni tällainen on katunut tekoaan jo ennen kuin se on tullut ilmi, ja on voinut kovastikin katua, mutta pelon takia tekee muuta, kun mitä oikeastaan pitäis tehdä.

Kyllähän sinä ihan asiaa kirjoitat: pedofiilikin voi tavallaan olla uhri. Jos vähän yritän jäsennellä ajatuksiani aiheesta:

- Olen ymmärtänyt, että pedofilia on hyvin vahingollista lapsen psyykkisen kehityksen kannalta (toki kaikesta saadaan väännettyä erilaisia tutkimuksia). Jos ajattelen pedofiilia, joka houkuttelisi omia lapsiani irstailuihinsa, niin niskakarvat nousevat pystyyn ja nuijaa heilutteleva luolamies saa ajatuksissani vallan. Pedofilia on ehdottomasti tuomittavaa.
- Yleisessä mielipiteessä pedofilia on tuomittavaa, mutta yleinen mielipide kääntyy muodin mukaan hyvin nopeasti. Samat tyypit, jotka muutamassa vuodessa käännytettiin homofoobikoista homouden ihailijoiksi, voivat nopeasti kääntyä pedofilian kannattajiksi. Tällaiset massojen tuntoja aistivat ja niiden mukaan muuntautuvat ihmiset ovat siksi tavallaan hyvin vaarallisia.
- Se, että teko tulee tuomita, ei poista tosiasiaa, etteikö sitäkin tekoa voi saada anteeksi. Kaikki synnit, joita kadutaan, saa Jumalan edessä anteeksi. Jumala ei katso katumuksen syvyyttä.
- Ihmisten edessä katumuksen syvyyttä mittaillaan, jos on syyllistynyt niin paheksuttuun ja yleisessä moraalissa tuomittavaan tekoon kuin pedofilia. On kaduttava ja kyettävä osoittamaan katumuksensa aidoksi, mutta siltikään ei välttämättä saa kaikilta anteeksiantoa ja niiltäkin, joilta saa, anteeksianto on varauksellinen. Itse lähtisin siitä, että tuskin pedofiilikaan on läpeensä paha: harva ihminen kai inhimillisesti ajatellen on paha kiireestä kantapäähän (jos nyt jätämme perisynnin tässä yhteydessä huomioimatta). Silti en voisi koskaan olla täysin varma, että hän ei uusisi tekoaan. Toisaalta mietin, että onko kohtuullista leimata ihminen yhden teon perusteella jopa pahemmin kuin murhasta. Asia aiheuttaa minussa ristiriitaisia tuntemuksia.
- Samalla kun tuomitsemme pedofilian, on syytä tuomita myös ne pedofilian muka tuomitsevat, mutta Michael Jacksonin levyjen ostamisen kautta pedofilian hyväksyvät ja pedofiliaa rahallisesti tukevat kaksinaismoralistit. Heitä lienee niissä Suomi24:n tekopyhissäkin. Tosiasiahan on, että Jacksonin levyjen ostaminen ei kestä päivänvaloa. Joka niitä ostelee, on osallinen hänen pahoista töistään.

En tosiaan ole varma, puhuuko Raamattu pedofiliasta mitään. Mutta Raamatun perusteella pedofilia voidaan kuitenkin varsin aukottomasti tuomita muihin kohtiin vedoten:
1. Raamattu kehottaa rakastamaan ja kunnioittamaan muita ihmisiä, ei käyttämään hyväksi, joten se tuomitsee siten myös pedofilian.
2. Raamattu tuomitsee lasten yllyttämisen vihaan ja samalla myös pedofilian, koska nykyään tiedetään pedofilian aiheuttavan lukuisia ongelmia ja vihaa uhriksi joutuneelle.
3. Raamattu kehottaa kunnioittamaan esivaltaa ja kun esivalta on säätänyt avioliitolle (18) ja sukupuoliyhdynnälle (16) alaikärajan, Raamattu tuomitsee samalla avioliiton ulkopuolisena huoruutena sekä esivallan halveksuntana pedofilian alaikäisen lapsen kanssa.
4. Raamattu tuomitsee huoruuden ja samalla avioliiton ulkopuolisena huoruutena alaikäisiin lapsiin kohdistuvan pedofilian.
5. Raamattu tuomitsee sukurutsauksen ja samalla omiin alaikäisiin lapsiin kohdistuvan pedofilian/insestin.
6. Raamattu tuomitsee homouden harjoittamisen ja samalla alaikäisiin poikalapsiin kohdistuvan pedofilian.

Intiassa ja monissa kehittymättömissä maissa pikkutyttöjä naitetaan edelleen siinä 11 - 13-vuotiaana jopa 20 vuotta vanhemman miehen kanssa ilman, että he ovat vielä edes fyysisesti sukukypsiä. Se on heidän kulttuuriaan, ei ehkä samaa pedofiliaa, mitä täällä kauhistelemme, mutta joka tapauksessa tuntuu oudolta. En tiedä, tapahtuiko niin Raamatun aikana. Toisaalta Raamatun aikana ja nykypäivän Intiassa ei ehkä ole samanlaista tietoa ja käsitystä 'henkisestä sukukypsyydestä', mikä meidän kulttuurissamme perustellusti tutkimusten ansiosta on.