Pääsevätkö vain Vanhoillislestadiolaiset taivaaseen?

[Ira]

Yksi Suomen ev.lut. kirkon suurimpia herätysliikkeitä on Vanhoillislestadiolaiset. He opettavat, että muut kirkon uskovaiset kuin he ovat matkalla kohti helvettiä elleivät tee parannusta vanhoillislestadiolaisuuteen.

Miten joku pieni sadantuhannen ihmisen joukko voi olla niin ylimielinen, että kuvittelee ainoina pelastuvansa taivaaseen, samalla kun muut ihmiset tullaan tuomitsemaan helvettiin vaikka he uskoisivat Jeesukseen?

[Maarimi]

Vl:t ajattelevat, että vain toisen uskovaisen kautta voi saada parannuksen armon ja synnit anteeksi.

vl:en uskonyhteys on ns.sydänten yhteys samoin uskovien kesken. Tosin joillakin se yhteys on laajempi kuin toisilla, eli jotkut saattavat ajatella että muissakin suunnissa voi olla yksittäisiä uskovia.

Korjatkaa jos olen väärässä vai liekö kaikki "korjaajat" jo suviseuroissa?

[Sinisielu]

Ei se ole ihmisten oma keksintö vaan Jumalan säätämys. Tämä usko on Raamatun mukainen ja Raamatun mukaan vain yhdellä uskolla pelastuu. Raamatun kohtia en nyt lähde tähän yhteyteen hakemaan, kirjoitin vain miten olen asian kuullut, oppinut, ymmärtänyt...

[Emka]

Lisäyksen ydinajatus on siis tämä: Minä uskon, että maan päällä on pieni pyhä joukko ja yhteisö, joka koostuu pelkistä pyhistä ihmisistä. Sillä on yksi pää, Kristus, ja Pyhä Henki on kutsunut sen koolle. Sillä on yksi usko, yksi mieli ja ymmärrys. Sillä on monenlaisia armolahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, puolueita ei siinä ole eikä hajaannusta. Siihen minäkin kuulun, olen sen osa ja jäsen, osallinen sen kaikista aarteista ja keskinäisestä yhteydestä. Pyhä Henki on vetänyt minut siihen ja liittänyt sen jäseneksi antamalla minun kuulla Jumalan sanaa, jota edelleenkin saan kuulla. Sanan kuulemisesta alkaa pääsy pyhien yhteisöön. Ennen kuin siihen pääsimme, olimme kokonaan Perkeleen omia emmekä tienneet Jumalasta ja Kristuksesta yhtään mitään. Mutta Pyhä Henki pysyy viimeiseen päivään asti pyhässä seurakunnassa eli kristikunnassa. Sen välityksellä hän vetää meidät yhteyteensä, sitä hän käyttää sananjulistukseen ja -harjoitukseen, sen välityksellä hän pyhittää meidät ja kasvattaa pyhyydessä. Näin me joka päivä kasvamme ja vahvistumme Pyhän Hengen luomassa uskossa ja uskon hedelmissä.

http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/ik/Us ... us.html#33 Kirjoitus on tuosta kopioitu osa.

Iralla on aivan outo käsitys oikeasta uskosta??

Jos noin olisi niin ei ennen Laestadiusta olisi sitten ketään uskovaista.

Ehkä asia selviää sinulle kun luet muita tämän palstan opillisia keskusteluja

Kehoitan myös kuuntelemaan Sievistä tulevia suviseurasaarnoja. Niissä kerrotaan Raamatun mukaisesta uskosta.

[blastus]

Yksi Suomen ev.lut. kirkon suurimpia herätysliikkeitä on Vanhoillislestadiolaiset. He opettavat, että muut kirkon uskovaiset kuin he ovat matkalla kohti helvettiä elleivät tee parannusta vanhoillislestadiolaisuuteen.

Miten joku pieni sadantuhannen ihmisen joukko voi olla niin ylimielinen, että kuvittelee ainoina pelastuvansa taivaaseen, samalla kun muut ihmiset tullaan tuomitsemaan helvettiin vaikka he uskoisivat Jeesukseen?

Koko ajatus vanhoillislestadiolaisuuteen kääntymisestä ja sitä myöten tuon kysymyksen asettelu on lähtökohdiltaan vähän huono. Vanhoillislestadiolaisuushan on vain annettu nimi ja nimenä minusta raamatun vastainen (1. Kor. 1:10-17).

Maarimi kuitenkin kiteytti hyvin, miten kyseinen näkemys saa alkunsa tällaisesta "viestikapulauskosta", joka ajatuksena on täysin raamatullinen ja sikäli kristillisen uskon kannalta vahvalla pohjalla. Tämän seurauksena syntyvän käsityksen logiikalla uskovainen, joka ei ole saanut "viestikapulaa", ei voi olla uskovainen.

Kättä voi sitten aina vääntää siitä, voiko kukaan kieltää toiselta omakohtaiseen, vl-slangilla ilmaistuna "armojärjestyksen kokemukseen" perustuvaan uskon varmuuteen perustuvaa uskoa. Minä en niinkään sanoisi tähän kysymykseen liittyvän ylimielisyyttä, kyse on raamatuntulkinnasta ja sen suhteen on minun mielestäni täysin hyväksyttävää toimia sen mukaan minkä oikeaksi katsoo.

Jos toisin uskova on itse varma siitä, että hänen uskonsa on hänelle oikea usko, miksi loukkaantua siitä, mitä joku pieni sadantuhannen ihmisen porukka asiasta sanoo? Lisäksi Raamatunkin perusteella on täysin tarpeetonta miettiä, miten joku toinen uskoo ja onko oikein uskovia vähän tai paljon, vaan tärkeää on se, että itse uskoo.

[O.M]

Kättä voi sitten aina vääntää siitä, voiko kukaan kieltää toiselta omakohtaiseen, vl-slangilla ilmaistuna "armojärjestyksen kokemukseen" perustuvaan uskon varmuuteen perustuvaa uskoa. Minä en niinkään sanoisi tähän kysymykseen liittyvän ylimielisyyttä, kyse on raamatuntulkinnasta ja sen suhteen on minun mielestäni täysin hyväksyttävää toimia sen mukaan minkä oikeaksi katsoo.

Jos toisin uskova on itse varma siitä, että hänen uskonsa on hänelle oikea usko, miksi loukkaantua siitä, mitä joku pieni sadantuhannen ihmisen porukka asiasta sanoo? Lisäksi Raamatunkin perusteella on täysin tarpeetonta miettiä, miten joku toinen uskoo ja onko oikein uskovia vähän tai paljon, vaan tärkeää on se, että itse uskoo.

Tällä kertaa olen Blastuksen kanssa sanasta sanaan samaa mieltä. En koe itseäni ylimieliseksi, vaikka pidän itseäni Jumalan armahtamana enkä välttämättä pidä jotain toista ihmistä samaa armoa kohdalleen saaneena, vaikka hän itse pitäisikin. Väärävanhurskaan varoittamista ja parannukseenkehotusta pidän tärkeänä jumalallisen rakkauden vaikuttamana tekona, koska vain siten armosta osaton voi tulla synnintuntoon ja alkaa kaivata evankeliumia. Varoittaminen on myös itsekkäämmin ajatellen eräänlaista "omansa pois ottamista", eli jos varoittaa ja epäuskoinen ei ota varoituksesta vaarin, on oman sielunsa vapahtanut eikä epäuskoisen verta vaadita viimeisellä tuomiolla minun kädestäni.

Hes. 3:
"18 Kun minä sanon jumalattomalle, että hänen on kuoltava, asetan sinut vastuuseen hänestä. Ellet sinä puhu hänelle, ellet varoita häntä hänen jumalattomuudestaan pelastaaksesi hänet, hän kuolee syntiensä tähden -- ja hänen kuolemastaan minä vaadin tilille sinut.
19 Mutta jos sinä varoitat jumalatonta eikä hän silti luovu jumalattomuudestaan, ei käänny pahoilta teiltään, hän kyllä kuolee syntiensä tähden mutta sinä pelastat elämäsi.
20 "Ja jos vanhurskas kääntyy vanhurskaudestaan, jos hän tekee sellaista mikä on väärin, kun panen hänet koetukselle, sinä olet vastuussa hänestä. Ellet sinä varoita häntä, hän kuolee syntiensä tähden, eikä kukaan muista hänen vanhurskauttaan, ei hänen hyviä tekojaan. Ja hänen kuolemastaan minä vaadin tilille sinut. [Hes. 18:24, 33:12]
21 Jos sinä varoitat vanhurskasta, ettei hän tekisi syntiä, ja hän ottaa varteen varoituksesi, hän saa elää. Hän saa elää, koska noudatti varoitusta, ja myös sinä pelastat elämäsi.""

[Ira]

Tämä kuka on uskovainen on kesto aihe tälläkin palstalla. Vanhoillislestadiolaiset liikkeenä varmaan eivät usko, että uskovia on muissa seurakunnissa. Kokonaan toinen asia on sitten se, miten yksilö vl ajattelee sydämessään asian laidan olevan. Sitä voi pohtia.

Olin Vanhoillislestadiolaisten seuroissa ja kun ilmeni, etten ole lestadiolainen, he ottivat jumalanterveensä takaisin. Ilmeisesti eivät pitäneet uskovaisena, vaikka Jeesukseen uskonkin.

[Maarimi]

Kiinnostaisi tietää miksi olit siellä seuroissa, ja minkälainen kokemuksesi oli muutoin, jos ei ota lukuun tuota tervehdys asiaa?

[Sinikettu]

Minulle tämä asia oli myös vaikea ymmärtää ennen kuin sain tehdä parannuksen. En millään voinut käsittää miten noin 2000 vuotta Jeesuksen syntymän jälkeen alkunsa saanut liike voi olla ainoa oikea usko. Mutta ei vanhoillislestadiolaisuus ole Lestadiuksen keksimä usko. Samoin uskovia on ollut aina. Lapin Marian kautta se usko tuli Lestadiuksellekin ja sitä kautta Suomeen. Lestadiolaisuus on vain toisten ihmisten antama nimi tälle uskolle. Lapin Maria oli muistaakseni lukijalaisia.

Korjatkaa minua, jos kirjoitin väärin.

Minulle vasta usko avasi tämän asian, joten ymmärrän hyvin, ettei sitä ole ulkopuolisen helppo ymmärtää. Mutta se on aivan Raamatun ja Lutherin opetuksen mukaista, kuten edellä on selitetty.

[Ira]

Kiinnostaisi tietää miksi olit siellä seuroissa, ja minkälainen kokemuksesi oli muutoin, jos ei ota lukuun tuota tervehdys asiaa?

Minulla on yksi tuttu vanhoillislestadiolainen ja olin kiinnostunut käymään seuroissa. Heti alkuun huomiotani kiinnitti suuri lapsien lukumäärä, nuori äiti hoivasi kolmea lasta, joista yksi oli sylivauva ja tämä nainen oli maha pystyssä ennestään jo raskaana.

Jumalan tervettä eteisessä toivotettiin ja seurojen väliajalla oli kahvit ja minulta kysyttiin, mistä päin olen ja vastasin, että olen paikkakuntalainen ja selvisi, etten olekaan lestadiolainen, vetivät jumalan terveensä takaisin ja yksi mummo manasi minut helvetinliekkeihin, ellen käänny ainoaan oikeaan uskomassa olemiseen.

Vaikutelma minulle tuli, että lestadiolaiset ovat sisäänpäinlämpiävää porukkaa. Harmi, että he ovat niin sulkeutuneita ja ehdottomia, että mitään aitoa vuorovaikutusta ei syntynyt. Ilmeisesti heitä ei kiinnosta ulkopuolisten ja lestadiolaisten välinen vuorovaikutus, koska ulkopuolisethan menevät helvettiin joka tapauksessa lestadiolaisten mielestä.

Saarnamiehet lukivat hyvin vanhaa raamatunkäännöstä, joka on niin vanhaa suomen kieltä, ettei sitä ymmärrä ”autuuden rautalakista, sisimmäiseen torniin, sanan rieskaa ja juonut viinaa” sanontoineen.
??:

[nuusku]

En ole täälläpäin nähnyt mummoja manaamassa seuravieraita helvetin liekkeihin. Kiinnostaa tietää, missäpäin ovat nämä mummot, jotka kyseistä manaamista harjoittavat.

Luulisin, että samaan soppaan mahtuu luonteeltaan enemmän tai vähemmän sisäänpäinlämpiävää persoonallisuutta. Riippuu mitä sisäänpäinlämpiävyys tarkoittaa. Itse en ole puhutellut seuroihin tulleita epäuskoisia, vaikka olen heitä joskus bongannut, mutta luulisin että se ei johdu siitä, että en haluaisi tervehtiä, vaan siitä, etten uskalla tehdä yllättäen tuttavuutta aiemmin vieraisiin henkilöihin. Onneksi on olemassa myös rohkeampia ihmisiä. Tekee myös mieli arvioida, että vaikka lestadiolaiset usein kuvataan suuren lapsilauman keskellä, niin on myös olemassa lestadiolaisia, jotka ovat kotoisin yksilapsisesta perheestä tai joilla ei aikuisenakaan ole omia lapsia, tai edes juuri kontaktejakaan lapsiin.

[Emka]

Tuota helvettiin manaamista en kyllä usko, lienet lukenut s.24 vl-palstaa missä tuollaisa juttuja kerrotaan .

"Heti alkuun huomiotani kiinnitti suuri lapsien lukumäärä, nuori äiti hoivasi kolmea lasta, joista yksi oli sylivauva ja tämä nainen oli maha pystyssä ennestään jo raskaana. Shocked "

Aika provokatiivinen on myös tuo lause, on ihailtavaa että vl-perheisiin otetaan lapset vastaan Jumalan lahjoina, sillä Jumala on joka elämän antaa. Kukaan ei synny tänne ilman Jumalan sallimatta.

Tuosta että olisimme sisäänpäin lämpiävää porukkaa olen myös vahvasti eri mieltä, sillä seuroihimme ovat kaikki tervetulleita. Varmaan suviseurat oli yksi esimerkki siitä että haluamme olla ulospäin suuntautuvia, sillä varmasti siellä oli paljon muitakin kuin vl-ä Suomessa pidetään seuroja monissa laitoksissa ja kuten varmaan kuulit, lähetystyötä teemme monissa maissa, Jumalan siunaus on ollut myötä.

Vaikka käytämme vanhaa Raamatunkäännöstä se ei haittaa koska puhuja kyllä "suomentaa" lukemansa ihan ymmärrettävästi.

Käyhän toistekkin seuroissa ja nyt on hyvä tilaisuus kuunnella netistä SRK:n sivuilta muutaman vuoden ajalta suviseuraäänitteitä ja viikon päästä on Reisjärven opistoseurat ja nekin on kuunneltavissa netissä.

Itse olen eri hengellisissä liikkeissä oltuani ja kuitenkaan en sieltä sielunrauhaa saanut, aikuisiällä sain parannuksen armon,ja Taivaasta vastattiin rauhalla, mitä en ennen ollut kokenut. Ei ole enään tullut halua lähteä muualta etsimään tunnonrauhaa, koska tiedän ettei muualla ole yhtään anteeksiantoa eikä autuutta.

[nuusku]

Olen samaa mieltä Emkan kanssa, ja oma tuntemukseni on, että ei se vanha käännös niin täydellistä siansaksaa ole kuin viimeaikoina on eri palstoilla suorastaan korostettu. En ollut ennen v:tta 2005 lukenut riviäkään vanhaa bibliaa tai kuullut sen pohjalta pidettyjä saarnoja, enkä ole iältänikään kovin vanha, eikä mulla ollut joitain erityisominaisuuksia (esim. yleistä kristinopin tietämystä) joiden vuoksi sen kieli olisi normaalia helpommin avautunut, mutta tästä huolimatta sen kieli on mielestäni varsin hyvin ymmärrettävää, varmaan vähintään 90%, mahdollisesti jopa yli 95% tekstistä ymmärtää kyllä kielellisesti ilman mitään enempiä sanakirjoja. Eri asia että Raamattua ei kenties muuten ymmärrä ellei sitä joku selitä, mutta omalla kohdalla on oikeastaan mahdotonta yhtyä niihin arvioihin, joiden mukaan kieli olisi niin vanhentunutta ja omituista, että koko bibliaa ei enää nuorempi ihminen voisi ymmärtää. Monia yksittäisiä kohtia toki on, joissa vanha kieli tekee ymmärrysongelman, mutta en usko, että tuo kieliasia on läheskään niin ongelmallinen kuin siitä on toisaalla väitetty.

[nuusku]

Minä en ole epäuskoinen, vaan uskovainen.

Olen tuosta asiasta yleisesti ottaen fundeerannut niin, että Jeesukseen voi uskoa monella muotoa. Ainakin näitä uskomisen tapoja joskus itsekseni pohdin:
- Uskoa Jeesuksen olleen historiallisesti olemassa
- Uskoa Jeesuksen olleen/olevan Jumalan poika
- Uskoa Jeesuksen olevan Jumalan poika, joka myös sovitti kaikki maailman synnit
- Uskoa Jeesuksen olevan Jumalan poika, joka sovitti kaikki maailman synnit, mukaanlukien minun syntini

Ja sitten

- Uskoa Jeesuksen olevan Jumalan poika, joka sovitti kaikki maailman synnit, mukaanlukien minun syntini, ja saan uskon kautta tätä Jeesuksen sovitusta omalle kohdalleni omistaa.

Tuossa viimeisessä kohdassa mulle tulee ajatus, että lienee tarpeen tutkia raamatuita, että ne kertovat sen, millä tavoin Jeesuksen sovitus on mahdollista saada uskoa omalle kohdalla. Uskon että siihen löytyy yksi tie, eli on löydettävä maanpäältä ne ihmiset, jotka ovat aiemmin vastaanottaneet sen Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin siunauksen ja päässeet sisälle elävään uskoon, koska näin on Jumala säätänyt uskon annettavaksi Pyhän Hengen voimalla ennen uskoneiden kautta. Uskon, että muunkaltainen uskonvarmuus on väärää varmuutta ja väärää rauhaa.

Itse uskoin Jeesukseen ennen kuin sain parannuksen armon, ja luullakseni se sinänsä onkin erittäin hyvä asia, että uskoo Jeesukseen koko maailman vapahtajana, se on itseasiassa äärimmäisen hyvä asia ja sitä uskomusta ei todellakaan tarvitse kieltää tai vaihtaa mihinkään. Siitä ei tarvitse parannusta tehdä, että uskoo Jeesuksen Jumalan pojaksi, ei suinkaan, sensijaan uskovaiset tarjoavat tämän sovituksen uskomista omalle kohdalle.

Itte olen tollain ymmärtänyt asiasta. Rakas verisukulaiseni sanoi joskus, että hän ei voi parannusta tehdä, koska ei hän voi vaihtaa sitä uskoa joka hänellä on, että Jeesus on Jumalan poika. Yritin siinä sanoa, ettei sitä tarvitsekaan vaihtaa, samalla tavalla saa edelleen uskoa, mutta se Jeesus ja se Jumala, johon on jo lapsesta asti uskonut, haluaisi tässä tarjota sovitusta omien syntien anteeksiantamukseksi, koska usko näin siirtyy "uskosta uskoon". Uskoisin, että pointtina olisi se, kuinka Jeesuksen sovitustyön saa uskottua omalle kohdalle. Raamatun mukaan siihen on olemassa yksi tapa, ottaa vastaan se evankeliumi ja sen ydin, synninpäästö, jota Jeesus henkensä kautta saarnaa vielä tänäkin päivänä omiensa keskeltä kaikkeen maailmaan.

[Ira]

Minä olen aivan oikeasti uskossa Jeesukseen.

”Kukaan ei myöskään voi sanoa: "Jeesus on Herra", muuten kuin Pyhän Hengen vaikutuksesta.”
(1Kor.12:3)

[nuusku]

”Kukaan ei myöskään voi sanoa: "Jeesus on Herra", muuten kuin Pyhän Hengen vaikutuksesta.”
(1Kor.12:3)

Voi olla, että tuohon kohtaan on olemassa jokin selventävä selitys, jos siihen jokin vanha kristitty joskus vastaa. Uskoisin vahvasti, että kuka tahansa maailman ihminen voi sanoa "Jeesus on Herra", luullakseni esim. pientä korvausta vastaan jopa ateisti suostuisi tuon lauseen sanomaan, ehkä ystävällisyydestään jopa ilmaiseksi.

[Nepheg]

En nyt kyllä sitä manaamista usko.
Se on totta kyllä, että kadotus on edessä, jos ei ole saanut parannuksen armoa mutta sen toteaminen ei ole manaamista.
Tässä uskossa ja tässä laumassa on taivaan avaimet ja täältä saarnataan syntien anteeksiantoa Jeesuksen nimessä ja veressä, mutta kun se ei kelpaa maailmalle...

Meidän hyväksyntäämme tullaan hakemaan. Halutaan siis olla osallisia Jumalan valtakunnasta, mutta halutaan kuitenkin olla muualla.
Ei se niin käy...

Omatuntomme ei salli antaa Jumalan valtakunnan ulkopuolella oleville väärää rauhaa.
Siitä joudun vastaamaan Jumalan edessä, jos vaikka sinua Ira haluaisin miellyttää ja toisin sanoisin kuin mitä omatunto sanoo.

Uskoja on vain yksi, kuten raamatussakin sanotaan ja käsketään se pitää.
Nykyään vain maailman uskojenkin pitää olla kuin jostain supermarketista, josta valitaan itselle mieleisin vaihtoehto.
Tämä monien hengellisyyksien tarjonta, on suurta sielunvihollisen houkutusta
josta ilmestyskirjassakin varoitetaan, kun mainitaan monista Kristuksista.

Maailmassa monien sekaseurojen/hengellisyyksien piirittämänä toimii Jumalalle kelpaava raamatunmukainen usko
Jos olisin mainosmies, voisin laittaa uskomme kohdalle leiman "aitoustakuu", "Original". 8)

[O.M]

Minä olen aivan oikeasti uskossa Jeesukseen.

”Kukaan ei myöskään voi sanoa: "Jeesus on Herra", muuten kuin Pyhän Hengen vaikutuksesta.”
(1Kor.12:3)

Ehkäpä Pyhä Henki vaikuttaa "herroittelun" myös epäuskoisten kohdalla, koska Pyhä Henkihän toimii myös seurakunnan ulkopuolella, vaikka vanhurskauttaa vain seurakunnassa. Mutta kyllä niitä on Jeesusta Herrakseen sanovia, jotka eivät tule taivaan valtakuntaan.

Matt. 7:
"21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: Herra, Herra! pidä tuleman taivaan valtakuntaan; mutta joka tekee minun isäni tahdon, joka on taivaissa."

[Emka]

Minä olen aivan oikeasti uskossa Jeesukseen.

”Kukaan ei myöskään voi sanoa: "Jeesus on Herra", muuten kuin Pyhän Hengen vaikutuksesta.”
(1Kor.12:3)

Kyllä minäkin aivan tosissani luulin että olen "uskossa" silloin kun lapsena ja nuorena olin Helluntailaisissa ja olin Adventistien joukossakin muutaman vuoden. Mutta.. kuitenkin simpäni huusi tyhjyyttään, niissä hengellisyyksissä joutui valtaviin suorituspaineisiin kun täytyi omilla tekemisillä ansaita autuuttaan. Se ahdisti lopulta minut epätoivon partaalle. Onneksi Jumala ei lakannut kutsumasta, vaikka olin päättänyt jättää kaiken uskonnollisen elämän.

En tässä enempää kerro, mutta elämäni oli "hiuskarvan varassa" Sinne elämän tilanteeseen tuli Jumalan lähetti,joka oli itse saanut parannuksen armon vähän aiemmin. 28.8 1975 tunsin voimakkaana Jumalan kutsun,ja tiesin että jos sen kutsun olisin hyljännyt, ei olisi ollut uutta mahdollisuutta. Olin fyysisesti hyvin huonossa kunnossa ja pelkäsin myös kuolemaa, ja tiesin myös sen että minun osani ei ole Taivas ellen parannusta tee.

Kuten mainitsin, Jumala vastasi rauhalla Taivaasta. Sen rauhan omistajana olen saanut matkaa tehdä, eikä ole enään ollut epätietoisuutta siitä mistä tie Taivaaseen kulkee.

Se kulkee maan päällä olevan jumalanvaltakunnan kautta kunnianvaltakuntaan Taivaaseen.

Jumalanvaltakunnassa julistetaan vielä nytkin anteeksiantamuksen evankeliumia oman syntisyyden tuntevalle ja katuvalle ihmiselle.

[Sinisielu]

Ihmettelen, kun muutamat eivät usko Iran kertomusta siitä, että joku mummo on puhunut helvettiin joutumisesta. Sellaista taitamattomuutta on ollut jollakin eikä Ira sitä uskoakseni liioittele eikä varsinkaan valehtele. Kyllähän vanhoillislestadiolaisissakin on monenlaista kulkijaa, joten älkää vähätelkö toisen kokemuksia.