Pääsevätkö vain Vanhoillislestadiolaiset taivaaseen?

Elävä usko vanhoillislestadiolaisesta näkökulmasta.


ViestiKirjoittaja Taavetti » 04 Heinä 2008, 06:55

Sinisielu kirjoitti:Ihmettelen, kun muutamat eivät usko Iran kertomusta siitä, että joku mummo on puhunut helvettiin joutumisesta. Sellaista taitamattomuutta on ollut jollakin eikä Ira sitä uskoakseni liioittele eikä varsinkaan valehtele. Kyllähän vanhoillislestadiolaisissakin on monenlaista kulkijaa, joten älkää vähätelkö toisen kokemuksia.

Tiedän varsin hyvin, että monenlaisia kulkijoita ja sanojia on keskuudessammekin, mutta on vielä useamman laisia kuulijoita ja kuulemansa tulkitsijoita.

Vähättelemättä millään tavoin IRAn kokemusta tai kuulemaa, jää ainakin näin internet palstalla epäilys, onko tulkinta todellisuutta rajumpaa, kun niitä rajuiksi koettuja tulkintoja on tavattu kasvokkainkin. Muutamia kymmeniä vuosia sitten, kun paikalliset uskovaiset sanoivat eräälle ulkopuoliselle, että tee parannus, että et mene helvettiin, niin tämä jolle sanat kohdistettiin, kuuli vain kaksi viimeistä sanaa, eli : mene helvettiin ja loukkaantui syvästi. (lisäsin yhden lyhyen, tärkeän sanan jälkimuokkauksna tähän kappaleeseen, tummensin sitä sanaa selvyyden vuoksi.)

Kun samainen ihminen keskusteli toisen naapurinsa kanssa ja tämä sanoi jossakin tilanteessa todella vain ne kaksi sanaa: mene helvettiin, niin tämä sama sanojen kohde ei loukkaantunut ainakaan kovin paljoa, tuskin lainkaan. Sanojalla on muissakin tilanteissa yllättävän paljon merkitystä, kuten vaikka nämä esimerkit osoittavat.

2. kirje Timoteukselle 3
1 Mutta sen sinun pitää tietämän, että viimeisinä päivinä vaaralliset ajat lähenevät;
2 Sillä ne ihmiset, jotka itsiänsä rakastavat, ahneet, kerskaajat, ylpiät, pilkkaajat, vanhemmillensa tottelemattomat, kiittämättömät, jumalattomat,
3 Haluttomat, sopimattomat, laittajat, irtaalliset, kiukkuiset, kateet,
4 Pettäjät, tuimat, paisuneet, jotka enemmin hekumaa kuin Jumalaa rakastavat,
5 Joilla on jumalinen meno olevinansa, mutta sen voiman he kieltävät pois. Karta siis senkaltaisia.
6 Sillä ne ovat niitä, jotka huoneesta huoneeseen juoksevat ja vaimoväen vangiksi vievät, jotka synneillä rasitetut ovat ja moninaisten himoin kanssa käyvät,
7 Aina oppivaiset, ja ei koskaan totuuden tuntoon tulevaiset.

8 Mutta niinkuin Jannes ja Jambres olivat Mosesta vastaan, niin nämätkin ovat totuutta vastaan: ne ovat ihmiset taidosta turmellut ja kelvottomat uskoon.
9 Mutta ei heidän pidä silleen menestymän; sillä heidän hulluutensa pitää kaikille julki tuleman, niinkuin niidenkin oli.
10 Mutta sinä olet seurannut minun opetustani, säätyäni, aivoitustani, uskoani, pitkämielisyyttäni, rakkauttani, kärsivällisyyttäni,
Viimeksi muokannut Taavetti päivämäärä 04 Heinä 2008, 08:51, muokattu yhteensä 1 kerran
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 04 Heinä 2008, 07:52

Jani_S kirjoitti:
O.M kirjoitti:Pyhä Henkihän toimii myös seurakunnan ulkopuolella.


Voisitko tarkentaa?

Varmaan O.M tarkentaa enemän, mutta tuli mieleeni mitä koulussa opin Pyhän Hengen toiminnasta Lutherin Vähän katekismuksen selityksen mukaan, kirjoitan hataran muistini mukaisesti:
...kutsuu, kokoaa ja valaisee ja Jeesuksessa Kristuksessa pyhittää, ja ainoassa oikeassa uskossa varjelee...

Tuota ensimmäistä, eli kutsua voi kuulla ja tuntea, vaikka ei olisi kuullut Jumalan valtakunnasta mitään. Niin kävi esimerkiksi eräälle Antti Koskelalle Pohjanmaalta, joka oli lukenut Raamattunsa ja Lutherinsa niin, että osasi ne ulkoa. Tiesi pään tietona, miten Jumala pelastaa ihmisen valtakunnassaan, että hänen pitäisi löytää pieni uskovaisten joukko. Ongelma oli kuitenkin se, ettei hän tiennyt paikkaa mistä sen löytäisi, ei tiennyt mistä asti sitä pitäisi lähteä etsimään. Hän rukoili ja pelkäsi kuolevansa löytämättä etsimäänsä joukkoa, kun hän lopulta opastui uskovaisten seuroihin, hän oli valmis ottamaan vastaan evankeliumin, kun tiesi löytäneensä joukon, jota oli etsinyt. Vuosikymmenet hän sen jälkeen sai palvella Jumalan lapsia lahjoillaan ja ulkoa oppimillaan Raamatun ja Lutherin kirjoituksilla. Minäkin sain olla muutaman kerran hänen pitämissään seuroissa.
Alajärven esnsimmäisissä suviseuroissa oli tarkoitus vanhaksi eläneen Antin pitää alkurukoukous, mutta Jumalan suunnitelma oli toinen, Antti oli silloin paremmissa seuroissa, joilla ei ole loppua.

Laitanpa tähän sen, mitä on Svebeliuksen toimittamassa katelismuksessa opetettu Pyhästä Hengestä ja sen virasta. Enemmänkin mainittua katekismusta voi lukea etusivulta aukeavasta linkistä klikkaamalla.

KOLMAS USKONKAPPALE
Pyhästä hengestä ja pyhittämisestä

69. Kuka on Pyhä Henki?
Vastaus: Hän on kolmas persoona Jumaluuden olemisessa, joka Isästä ja Pojasta iankaikkisesti käy ulos.
Joh. 15:26. Koska Lohduttaja tulee, jonka minä teille Isältä lähetän, totuuden Henki, joka Isästä ulos käy, se on minusta todistava.
Gal. 4:6. Jumala lähetti Poikansa Hengen teidän sydämiinne.

70. Mitä hyviä töitä Pyhän Henki meille tekee?
Vastaus: Hän kutsuu meitä sanan ja sakramenttein kautta Hänen seurakuntaansa, valaisee meidän pimeän järkemme, pyhittää ja pitää meitä oikeassa ja autuaaksi tekeväisessä uskossa, meidän syntimme joka päivä anteeksi antaa, on myös viimeisenä päivänä Isän ja Pojan kanssa meidät herättävä kuolleista ja antava meille samoinkuin kaikille kristinuskovaisille iankaikkisen elämän.
2 Tim. 1:9. Jumala on meitä pyhällä kutsumisella kutsunut.
Room. 10:17. Usko tulee kuulosta, mutta kuulo Jumalan sanan kautta.
1 Kor. 6:11. Te olette pestyt, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskaiksi tulleet, Herran Jeesuk-sen nimen kautta ja meidän Jumalan Hengen kautta.
Tim. 1:12,14. Minä tiedän kenen päälle minä uskon ja olen luja, että Hän voi minulle kätkeä minun uskotun tavarani, siihen päivään asti. Tämä hyvä uskottu tavara kätke Pyhän Hengen kautta, joka meissä asuu.
Room. 8:11. Jumala, joka Kristuksen kuolleista herätti, on teidän kuolevaisen ruumiinne eläviksi tekevä sen teissä asuvaisen hengen kautta.

71. Taidammeko omasta voimastamme Kristuksen tykö tulla ja Hänen päällensä uskoa?
Vastaus: Ei millään tavalla, sillä me olemme kuolleet synnissä. Niin kuin nyt kuollut ihminen ei taida itseänsä eläväksi tehdä, niin myös emme taida omasta voimastamme itseämme kääntää Kristuksen tykö ja Hänen päällensä uskoa.
Ef. 2:1,5. Te olitte kuolleet ylitsekäymisten ja syntein tähden; armosta olette te autuaisi tulleet.
1 Kor. 12:2. Ei luonnollinen ihminen ymmärrä niitä, kuin Jumalan Hengen ovat, sillä ne ovat hänelle hulluus, ja ei taida käsittää: sillä ne hengellisesti tuomitaan.
1 Kor. 12:3. Ei yksikään taida Jeesusta kutsua Herraksi, vaan Pyhän Hengen kautta.

72. Mitä seurakunnalla eli kirkolla ymmärretään?
Vastaus: Ei itse huone ja rakennus, jonka me kirkoksi kutsumme; sillä niitä ensimmäisillä kristityillä ei ollut moneen vuoteen; vaan he kokoontuivat missä heille sopi, sanaa kuulemaan ja sakramentteja nauttimaan; mutta sillä ymmärretään kansaa, joka Kristuksen uskoa tunnustaa.

73. Mitä varten tämä seurakunta yhdeksi kutsutaan?
Vastaus: Ei sentähden, että ainostansa yksi joukko ja kansa maailmassa erikoisessa paikassa löytyy koossa Jumalan sanaa kuulumassa, vaan sentähden, että yksi ja sama Henki heitä opettaa, missä ikinä he ovat; ja heillä on yksi Jumala, yksi kaste, yksi Vapahtaja, yksi usko, yksi toivo, yksi tunnustus
Ef. 4:3-6. Ahkeroikaat pitämään Hengen yhteyttä rauhan siteen kautta; yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin tekin olette teidän kutsumisessanne yhdenkaltaiseen toivoon kutsutut. Yksi Herra, yksi usko, yksi kaste, yksi Jumala ja kaikkein Isä, joka kaikkein päällä on, ja kaikkein kautta, ja teissä kaikissa. 1 Kor. 1:10.

74. Minkätähden seurakunta pyhäksi kutsutaan?
Vastaus: Sentähden, että Kristus on seurakunnan pyhittänyt verellänsä ja se palvelee Jumalaa pyhyydessä ja vanhurskaudessa; Pyhä Henki eroittaa sen kaikesta synnistä ja saastaisuudesta, pyhäksi tekee sanan ja sakramenttein kautta ja omistaa sille Kristuksen pyhityksen.
Luukk. 1:75. Katso 31 kysymys.
Ef. 5:25,26. Kristus antoi ulos itsensä seurakunnan edestä, että Hän sen pyhittäisi.

75. Minkätähden seurakunta yhteiseksi kutsutaan?
Vastaus: Sen yhteisen uskona ja opin tähden, jonka seurakunta tunnustaa, niin myös sentähden, ettei se ole sidottu mihinkään erikoiseen paikkaan, eikä aikaan, eikä erityisiin ihmisiin, vaan levitetty ympäri kaiken maailman.
Ap.t. 15:11. Me uskomme Herran Jeesuksen Kristuksen armon kautta autuaiksi tulevamme niiinkuin hekin (Vanhassa Testamentissa).
Gal. 3:28. Ei ole tässä juutalainen eikä kreikkalainen, ei orja eikä vapaa, ei mies eikä vaimo; sillä te olette kaikki yksi Kristuksessa Jeesuksessa.
Kol. 1:23. Evankeliumi on saarnattu kaikkein luontokappalten edessä, jotka taivaan alla ovat.

76. Missä pyhä ja kristillinen seurakunta löytyy?
Vastaus: Kaikissa paikoissa, joissa Jumalan sana selkeästi ja puhtaasti opetetaan, ja pyhät sakramentit Kristuksen käskyn ja asetuksen jälkeen jaetaan: ja missä ikinä Kristuksen nimi oikeassa uskossa avuksi huudetaan.

77. Mikä pyhäin ihmisten yhteys on?
Vastaus: Se on kaikkien kristittyjen yhteys, jotka osalliset ovat Jumalan armollisista lupauksista, yhteiset uskossa, rakkaudessa ja toivossa, ja ovat Kristuksen hengellisen ruumiin oikeat jäsenet, jotka Jumala yksin näkee ja tuntee.
1 Joh. 1:3.Mitä me nähneet ja kuulleet olemme, sen me teille ilmoitamme, että teilläkin meidän kanssamme osallisuus olisi, ja meidän osallisuutemme on Isän ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kanssa.
Ef. 4:3. Katso 73 kysymys.
1 Tim. 2:19. Jumalan vahva perustus pysyy, joka tällä kiinnitetty on: Herra tuntee omansa.

78. Uskotko syntein anteeksi saamisen?
Vastaus: Uskon. Minä olen luja siitä, että Jumala armostansa ja Kristuksen tähden antaa synnit anteeksi kaikille niille, jotka uskovat. Hänen päällensä, ja ei lue heille kadotukseksi heidän pahoja tekojansa.
Ap. t. 10:43. Kristuksesta kaikki profeetat todistavat, että jokaisen, kuin uskoo Hänen päällen-sä, pitää Hänen nimensä kautta synnit anteeksi saaman.

79. Mikä oikea usko on?
Vastaus: Oikea ja autuaaksi tekevä usko ei ole paljas tieto Jumalasta ja Hänen pyhästä sanastansa, ja sen totena pitäminen eli suostumus; vaan se on vahva luottamus ja sydämellinen uskallus Jumalaan, syntein anteeksi saamisesta ja iankaikkisesta elämästä, Jeesuksen Kristuksen ansion tähden.
Room. 8:38,39. Minä olen vahva siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit ,ei esivallat eikä väkevyydet, ei nykyiset, eikä tulevaiset, ei korkeus, ei syvyys eikä mikään muu luontokappale taida meitä Jumalan rakkaudesta eroittaa, joka on Jeesuksessa Kristuksessa, meidän Herrassamme.
Hebr. 11:1. Usko on vahva uskallus niihin, joita toivotaan, ja ei näkymättömistä epäile.

80. Minkä välikappaleen kautta Pyhä Henki uskon vaikuttaa?
Vastaus: Sanan ja sakramentin kautta.
81. Kenen kautta Pyhä Henki sanan julistaa ja sakramentit jakaa?
Vastaus: Pyhän saarnaviran kautta, joka pyhässä Raamatussa Hengen viraksi kutsutaan Herran Sebaotin enkeleiksi, Jumalan apulaisiksi, Hänen salaisuuksiensa huoneenhaltioiksi ja Kristuksen puolesta käskyläisiksi.
Ap. t. 20:18. Ottakaa itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät piispoiksi pannut.
2 Kor. 3:6. Jumala on meitä soveliaiksi tehnyt Uuden Testamentin virkaa pitämään ei kirjaimen, vaan Hengen.

Mal. 2:7. Papin huulet pitää opin kätkemän, että laki hänen suustansa kysyttäisiin; sillä hän on Herra Sebaotin enkeli.
1 Kor. 3:9. Me olemme Jumalan apulaiset.
1 Kor 4:1. Jokainen pitäköön meitä Kristuksen palvelijoina, ja Jumalan salaisuutten huoneenhaltijoina.
2 Kor. 5:20. Me olemme Kristuksen puolesta käskyläiset; sillä Jumala neuvoo meidän kauttamme.
82. Mitä sinä ruumiin ylösnousemisella ymmärrät?
Vastaus: Että kaikkein ihmisten, jotka kuolleet ovat, hyväin ja pahain, pitää viimeisenä päivänä nouseman ylös ja asetettaman Kristuksen tuomioistuimen eteen, saadaksensa sen jälkeen, kuin he eläissänsä tehneet ovat.
Dan. 12:2. Monta, jotka maan tomussa makaavat, heräävät: muutamat iankaikkiseen elä-mään, ja muutamat iankaikkiseen pilkkaan ja häpeään.
Job. 19:25. Minä tiedän minun Lunastajani elävän, ja Hän tästälähin maan päällä seisova. Jes. 26:19. Joh. 5:28.

83. Kuoleeko ihminen sekä sielun että ruumiin puolesta?
Vastaus: Ei: - vaan ruumis ainoastaan kuolee ja maaksi jälleen tulee; mutta sielu on kuolematon.
Saarn. 12:7. Muilta pitää jälleen maahan tuleman niin kuin se ollut on, ja henki pitää jälleen tu-leman Jumalan tykö, joka sen antanut on. Matt. 10:28.

84. Mihin siis kuolleitten sielut joutuvat?
Vastaus: Uskovaisten sielut vievät pyhät enkelit Aabrahamin helmaan ja saavat iankaikkisen elämän; mutta uskottomain sielut helvettiin, piinan sijaan.
Luukk. 16:22-24. Kerjääjä kuoli ja vietiin enkeleiltä Aabrahamin helmaan; niin kuoli myös rikas ja haudattiin. Ja koska hän helvetissä vaivassa oli, huusi hän, sanoen: minua kovin vaivataan tässä liekissä.
Matt. 25:46. Kirotut pitää menemän iankaikkiseen vaivaan, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.

85. Millaisiksi uskovaisten ruumiit tulevat ylösnousemisessa?
Vastaus: Ne tulevat Kristuksen kirkkaan ruumiin kaltaisiksi, eivätkä enää tarvitse ruokaa tahi juomaa yläspitämiseksensä, niin kuin tässä elossa; ja ovat turmeltumattomat, loistavaiset ja kunnialliset, kuitenkin kirkkauden eroituksella. Dan. 12:3.
Fil. 3:21. Jeesus Kristus meidän heikon ruumiimme kirkastaa, että se hänen kirkkaan ruumiinsa kaltainen olisi, sillä voimalla, jolla Hän myös voi kaikki itsellensä alamaisiksi tehdä.
1 Kor. 15:40-44. Toinen kirkkaus on taivaallisilla, toinen maallisilla. Toinen kirkkaus on auringolla, toinen kirkkaus kuulla, toinen kirkkaus tähdillä: sillä yksi tähti voittaa toisen kirkkaudessa. Niin on myös kuolleittein ylösnousemus: se kylvetään turmeluksessa, nousee ylös turmelematoinna; se kylvetään huonona, nousee ylös kunniassa; se kylvetään heikkoudessa, nousee ylös väkevyydessä; kylvetään luonnollinen ruumis, nousee ylös hengellinen ruumis.

86. Mitä iankaikkinen elämä on?
Vastaus: Se on sanomaton ilo ja iäinen autuus Jumalan tykönä taivaassa, missä me kaikkien pyhäin enkelten ja kaikkien valittujen kanssa lakkaamatta saamme nähdä Jumalan kasvoista kasvoihin, niin kuin Raamattu sanoo, ja nähdä Hänet, niin kuin Hän on.
1 Kor. 13:12. Nyt me näemme niin kuin peilistä tapauksessa, mutta silloin kasvoista kasvoihin.
1 Kor. 3:2. Minun rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapset, ja ei ole se vielä ilmestynyt, miksi me tulemme; mutta me tiedämme, koska se ilmestyy, niin me Hänen kaltaiseksensa tulemme; sillä me saamme Hänet nähdä, niin kuin Hän on.

87. Ketä ne valitut ovat?
Vastaus: Ne, ovat Jumala iankaikkisuudessa näki olevan pysyväisinä uskossa Jeesuksen Kristuksen päälle loppuun asti.
Ef. 1:4. Jumala on meitä Jeesuksen Kristuksen kautta valinnut, ennen kuin maailman perustus laskettu oli, että me olisimme pyhät ja laittamattomat rakkaudessa Hänen edessänsä.

88. Minkätähden eivät kaikki ihmiset autuaiksi tule?
Vastaus: Sentähden, etteivät kaikki usko Kristuksen päälle, vaan katsovat ylön autuuden välikappaleet ja seisovat Pyhän Hengen vaikutusta vastaan, ja ovat niin itse kadotukseensa syypäät. Joka ei usko, hänet kadotetaan, ja Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.
Matt. 23:37. Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat, ja kivillä surmaat ne , jotka sinun tykösi lähetetyt ovat, kuinka usein minä tahdoin koota sinun lapsesi, niin kuin kana kokoo poikansa siipeinsä alle? Ja ette tahtoneet.
Luukk. 14:16-18. Yksi ihminen teki suuren ehtoollisen ja kutsui monta, Ja lähetti palvelijansa ehtoollisen hetkellä sanomaan kutsutuille: tulkaat, sillä kaikki ovat valmistetut. Ja he rupesivat järjestänsä kaikki itseänsä estelemään.
Joh. 3:18,36. Joka Jumalan Pojan päälle uskoo, ei häntä tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu; sillä ei hän uskonut Jumalan ainoan Pojan nimen päälle. Joka uskoo Pojan päälle, hänellä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei usko Pojan päälle, ei hänen pidä elämää näkemän, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.

89. Minkätähden kaikkein uskonkappalten selitys päätetään näillä sanoilla: se on totinen tosi?
Vastaus: Me teemme sillä tiettäväksi, että me kaiken sen, mitä me näissä suullamme tunnustamme, myös sydämessämme vahvasti uskomme ja sen päälle sekä elää että kuolla tahdomme.
2 Tim. 1:12. Katso 70 kysymys.

90. Minkätähden, eli miksi hyväksi, me tämän kaltaisen uskontunnustuksen teemme?
Vastaus: Että me sen kautta erottaisimme itsemme kaikkein uskottomien ja ulkokullattujen parista, ja senkaltaisen tunnustuksen kautta myös autuaiksi tulisimme.
-----------------------------------------------

Lukemisen helpottamiseksi ja tässä keskustelussa esille tulleiden helpommaksi löytämiseksi, tummensin muutamia satunnaisesti havaitsemiani kohtia.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja O.M » 04 Heinä 2008, 08:25

Jani_S kirjoitti:
O.M kirjoitti:Pyhä Henkihän toimii myös seurakunnan ulkopuolella.


Voisitko tarkentaa?


Paljolti samaa asiaa kuin Taavetillakin. Pyhä Henki voi herättää ja herättää ihmisten tuntoja missä vain, mutta vanhurskauttaa vain seurakunnassa.

Esim. Jos ihmisen tunto herää läheisen tai oman sairastumisen vuoksi, se tunnon herääminen on Pyhän Hengen työ. Tunnon herääminen valmistelee ihmistä evankeliumin kuulemista varten. Tai jos ihmisen tunto herää Raamattua lukiessa, sekin on Pyhän Hengen työ. Tai jos ihmisen tunto herää luonnonkatastrofin seurauksena, sekin on Pyhän Hengen työ.

Pyhä Henki toimii kaikkialla - se ei ole sidottu aikaan eikä tilaan. Mutta Pyhä Henki vanhurskauttaa vain Jumalan seurakunnassa.

Kristillisyydessä asiasta on kait keskusteltu ensimmäisen kerran v. 1875 kokouksessa, jolloin todettiin, että itämaan tietäjät johdatettiin Jeesuksen luo vaikutettuina Pyhältä Hengeltä, vaikka tietäjät eivät olleet uskovaisia. Asiasta jouduttiin keskustelemaan, koska lestadiolaiskristillisyydessä esiintyi silloin epäraamatullista ns. kolmen kyynärän jumalakäsitystä eli käsitystä, jonka mukaan Jumala Pyhän Henkensä kautta toimisi vain seurakunnassa. Kolme kyynärää on suunnilleen miehen mitta, vajaat 180 cm. Käsityksen mukaan Jumala olisi siis sitonut kaiken toimintansa ihmisiin.

Niin ei ole. Jos avaamme silmämme, voimme "nähdä" Jumalan olevan Pyhän Henkensä kautta läsnä kaikkialla: luonnossa, ihmiskohtaloissa, kansojen vaiheissa, kuten katekismus opettaa.

Mutta Jumala vanhurskauttaa vain seurakunnassa, elävän evankeliumin kautta. Miksi? Koska Lutherin mukaan Jumala tahtoo niin ja on tärkeää, että tätä majesteetillista tahtoa järjen pöyhkeyttä hilliten kunnioitetaan ja palvotaan.

Paras esimerkki Raamatussa tähän asiaan on nähdäkseni Korneliuksen tapaus. Pakanakansaan kuulunut Kornelius rukoili Jumalaa juutalaisen tavan mukaan, teki hyviä töitä ja jakoi almuja. Kaiken tämän hän teki Pyhän Hengen vaikuttamana jo ennen kuin hän Pietarin elävän evankeliumisaarnan kautta uskoi Jeesuksen syntiensä sovittajaksi ja sai Pyhän Hengen.

Myös epäuskoiset ihmiset kuulevat omassatunnossaan Jumalan Pyhän Hengen äänen, joskin vaimeampana kuin uskovaiset. Tämä johtuu siitä, että Raamatun mukaan Pyhä Henki asuu uskovaisten sydämissä, kun taas epäuskoisilla ei ole Pyhää Henkeä (Room. 8:9). Toki sydämen asukkaan ääni on aina tutumpi kuin jostain kaukaisuudesta, ikään kuin etäisenä kuiskauksena kuuluva ääni.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Re: Pääsevätkö vain Vanhoillislestadiolaiset taivaaseen?

ViestiKirjoittaja O.M » 04 Heinä 2008, 09:00

Ira kirjoitti:Yksi Suomen ev.lut. kirkon suurimpia herätysliikkeitä on Vanhoillislestadiolaiset. He opettavat, että muut kirkon uskovaiset kuin he ovat matkalla kohti helvettiä elleivät tee parannusta vanhoillislestadiolaisuuteen.

Miten joku pieni sadantuhannen ihmisen joukko voi olla niin ylimielinen, että kuvittelee ainoina pelastuvansa taivaaseen, samalla kun muut ihmiset tullaan tuomitsemaan helvettiin vaikka he uskoisivat Jeesukseen?


Vanhoillislestadiolaisuudessa opetetaan ihan Lutheriin pitäytyen, että jos joku haluaa löytää Kristuksen, hänen on löydettävä häneen uskovien seurakunta. Luther Kirkkopostillan 2. joulupäivän saarnassa:

"Sen siis jonka on löydettävä Kristus, on ensin löydettävä seurakunta. Kuinka tiedettäisiin, missä on Kristus ja hänen uskonsa, ellei tiedettäisi, missä hänen uskovaisensa ovat?"

Edelleen vanhoillislestadiolaisuudessa opetetaan Lutheriin pitäytyen, että omatekoista tietä taivaaseen ei sovi yrittää rakentaa:

"Ei myöskään se, joka tahtoo tietää jotakin Kristuksesta, saa luottaa itsehensä; hän ei saa oman järkensä avulla rakentaa omatekoista siltaa taivaaseen, vaan hänen pitää menemän seurakuntaan ja siltä etsien kyselemän."

Edelleen opetetaan Lutheriin pitäytyen, että seurakunta on joukko Kristukseen uskovia ihmisiä:

"Seurakunta, kirkko, ei olekaan puuta ja kiveä, vaan joukko Kristukseen uskovia ihmisiä."

Edelleen opetetaan Lutheriin pitäytyen, että etsijän on seurattava Kristuksen uskovaisten elämää ja opetusta, sillä uskovaistensa keskuudessa Kristus on:

"Heihin on pitäydyttävä ja tarkattava heidän uskoansa, heidän elämäänsä ja heidän opetustansa. Heidän keskuudessansa Kristus varmasti on,"

Edelleen opetetaan Lutheriin pitäytyen, että seurakunnan ulkopuolella ei ole totuutta, Kristusta eikä autuutta.

"sillä kristillisen seurakunnan ulkopuolella ei ole olemassa mitään totuutta, ei mitään Kristusta, ei mitään autuutta."

Edelleen vl:suudessa opetetaan Lutheriin pitäytyen, että Jumalan seurakunnalla on tiettyjä tuntomerkkejä. Lutherin Ison katekismuksen 3. uskonkappaleen selityksen mukaan se on pieni, yhteisessä ymmärryksessä ja rakkaudessa oleva joukko ihmisiä, jossa ei ole puolueita eikä hajaannuksia:

"Minä uskon, että maan päällä on pieni pyhä joukko ja yhteisö, joka koostuu pelkistä pyhistä ihmisistä. Sillä on yksi pää, Kristus, ja Pyhä Henki on kutsunut sen koolle. Sillä on yksi usko, yksi mieli ja ymmärrys. Sillä on monenlaisia armolahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, puolueita ei siinä ole eikä hajaannusta. Siihen minäkin kuulun, olen sen osa ja jäsen, osallinen sen kaikista aarteista ja keskinäisestä yhteydestä."

Edelleen vl:suudessa opetetaan Lutheriin pitäytyen, että pyhien yhteisöön pääsy alkaa Pyhän Hengen työnä sanan kuulemisesta:

"Pyhä Henki on vetänyt minut siihen ja liittänyt sen jäseneksi antamalla minun kuulla Jumalan sanaa, jota edelleenkin saan kuulla. Sanan kuulemisesta alkaa pääsy pyhien yhteisöön. Ennen kuin siihen pääsimme, olimme kokonaan Perkeleen omia emmekä tienneet Jumalasta ja Kristuksesta yhtään mitään."

Edelleen vl:suudessa opetetaan Lutheriin pitäytyen, että Pyhä Henki säilyy viimeiseen päivään asti seurakunnassa, seurakunnan välityksellä vetää armosta osattomia yhteyteensä ja sanan välityksellä pyhittää uskovaisia turvautumaan Jumalan armoon ja taistelemaan evankeliumin voimalla syntiä vastaan, uskon hedelmänä.

"Mutta Pyhä Henki pysyy viimeiseen päivään asti pyhässä seurakunnassa eli kristikunnassa. Sen välityksellä hän vetää meidät yhteyteensä, sitä hän käyttää sananjulistukseen ja -harjoitukseen, sen välityksellä hän pyhittää meidät ja kasvattaa pyhyydessä. Näin me joka päivä kasvamme ja vahvistumme Pyhän Hengen luomassa uskossa ja uskon hedelmissä."

Lutherin seurakuntakäsityksessä oli kahtalainen seurakunta eli kirkko: näkyvä ja näkymätön kirkko. Luonnollisille silmille näkymätön ecclesiola on Lutherin mukaan se pieni pyhä joukko ja yhteisö yhdessä ymmärryksessä, rakkaudessa jne. vailla hajaannuksia, puolueita jne. Ecclesia taas on Lutherille kristikunta: sen sisällä on yksimielinen yhteisö, ecclesiola in ecclesia.

Vanhoillislestadiolaisuudessa opetetaan edelleen Augsburgin tunnustuksen puolustukseen nojautuen, että jumalattomat eivät ole todellinen Kristuksen kirkko, ecclesiola, vaikka he ovat kirkkoon sekoittuneena ja hoitavat kirkon virkoja.

"Näin ollen ovat evankeliumin mukaan Jumalan kansaa vain ne, jotka ottavat vastaan luvatun Pyhän Hengen. Lisäksi vielä kirkko on Kristuksen valtakunta, erotukseksi Perkeleen valtakunnasta. Sillä varmaa on, että jumalattomat ovat Perkeleen vallassa ja hänen valtakuntansa jäseniä, niin kuin Paavali opettaa sanoessaan, (Ef. 2:2) että Perkele tekee työtään epäuskoisissa. Ja fariseuksille, jotka varmasti olivat yhteydessä silloiseen seurakuntaan, toisin sanoen lain kansassa oleviin pyhiin - hehän toimivat kansan johtajina, uhrasivat ja opettivat - Kristus sanoo: (Joh. 8:44) "Te olette isästä Perkeleestä." Siispä kirkko, joka on todella Kristuksen valtakunta, on pyhien yhteisö sanan varsinaisessa mielessä. Jumalattomiahan hallitsee Perkele, jonka vankeja he ovat, ei heitä hallitse Kristuksen Henki.

Mutta eihän päivänselvä asia sanoja kaipaa. Jos kirkko, joka todella on Kristuksen valtakunta, on jotakin aivan muuta kuin Perkeleen valtakunta, tästä seuraa välttämättä, että jumalattomat eivät ole kirkko, koska he ovat Perkeleen valtakunnassa. Tosin he kyllä tässä elämässä, kun Kristuksen valtakunta ei vielä ole tullut ilmi, ovat kirkkoon sekoittuneina ja hoitavat kirkon virkoja."


Kristittyjen nimittäminen "vanhoillislestadiolaisiksi" ja väite, jonka mukaan vl:t opettavat, etteivät kaikki sydämen kristityt pelastu, on vailla pohjaa. Kristittyjä on eri aikoina kutsuttu eri nimityksillä; nykyinen nimitys tulee 1800-luvun puolivälin herätyssaarnaajasta ja -papista Lars Levi Laestadiuksesta. Vl:t vain opettavat, että Pyhä Henki tekee työtään kooten Kristukselle laumaa. Nekin lampaat, jotka eivät vielä ole tässä laumassa, Hyvä Paimen kutsuu ja kokoaa ennen heidän kuolemataan parannuksen kautta tähän yhteen, koko maailman mittakaavassa pieneen lammaslaumaan.

Joh. 10:
"16 Minulla on myös muita lampaita, jotka ei ole tästä lammashuoneesta: ne pitää minun myös tänne saattaman: ja he saavat kuulla minun ääneni; ja pitää oleman yksi lammashuone ja yksi paimen."

Luuk. 12:
"32 Älä pelkää, piskuinen lauma; sillä teidän Isällänne on hyvä tahto antaa teille valtakunnan."
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Jani_S » 04 Heinä 2008, 11:14

Ira: Vanhoillislestadiolaisen liikkeen saarna on, että sinullakin on lupa uskoa syntisi anteeksi ja päästä kerran taivaaseen. Tämähän on juuri evankeliumin lupaus ja siitä on kaikki uskonkilvoitus kiinni. Sanotaanko vl-liikkeessä siis väärin?
Jani_S
 

ViestiKirjoittaja Ira » 04 Heinä 2008, 11:22

Vanhoillislestadiolaiset pitävät Lutheria suurena oppi-isänään, mutta kun tajuaa oman ja seurakuntansa oppinsa olevan tulkintaa, ei ole enää samanlaista tarvetta pitää kovaa mölyä omien väitteidensä raamatullisuudesta. Kun erilaiset ihmiset lukevat Raamattua, päätyvät he aivan keskeisissäkin asioissa aivan ristiriitaisiin johtopäätöksiin.

Itse olenkin sitä mieltä, että Jumala suoraan johdattaa ihmisiä erilaisiin ratkaisuihin ja tulkintoihin. Ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa Raamatullista näkemystä.

Eli tulkinnanvaraisuudesta ei päästä eroon biblian esipuheen mallilla. Mutta itse kunkin käsitys Raamatusta toki muodostuu koherentimmaksi, ja tämä on toki arvokasta.
Ira
 

ViestiKirjoittaja Jani_S » 04 Heinä 2008, 11:36

Kiitos vastauksestasi. Sillä tosin osoitat valitettavasti vain uskosi köykäisyyden. Syynä on se, että vaikka kerrot uskovasi Jeesuksen olevan syntien sovittaja, et ole uskonut evankeliumia kohdallesi eli omat synnit on vielä uskomatta anteeksi. Tätä mahdollisuutta tarjotaan sinullekin Jumalan seurakunnasta, hänen armovaltakunnastaan.

Jumalan seurakunta, kaikki hänen armolapsensa maan päällä, on yksimielinen opissa ja uskossa. Sillä on sitämyötä vain yksi käsitys ja tulkinta raamatustakin.

Puhut tulkinnasta Jumalan sanan kohdalla. Asia on kuitenkin niin, että kun Pyhä Henki kirkastaa Jumalan sanan jokaiselle omistajalleen, sitä ei tarvitse ryhtyä ihmismielin tulkitsemaan. Pyhän Hengen ilmoitus on aina sama, mutta Jumalan armosta osaton omavanhurskas turvautuu omaan tulkintaan poistaakseen Jumalan sanasta totuuden, jota hän ei epäuskossaan kestä.
Jani_S
 

ViestiKirjoittaja Ira » 04 Heinä 2008, 12:04

Pelastavassa uskossa ei ole aste-eroja. Ihminen on uskossa tai sitten ei ole. Ei vanhoillislestadiolainen voi olla painavammin uskossa ja joku toinen köykäisemmin uskossa. Vanhoillislestadiolainen ei voi olla enemmän pelastettu kuin joku ei-vanhoillislestadiolainen. Ihminen on joko pelastettu tai sitten ei ole.
Ira
 

ViestiKirjoittaja Jani_S » 04 Heinä 2008, 12:36

Ira kirjoitti:Pelastavassa uskossa ei ole aste-eroja. Ihminen on uskossa tai sitten ei ole. Ei vanhoillislestadiolainen voi olla painavammin uskossa ja joku toinen köykäisemmin uskossa. Vanhoillislestadiolainen ei voi olla enemmän pelastettu kuin joku ei-vanhoillislestadiolainen. Ihminen on joko pelastettu tai sitten ei ole.


Sanot erittäin hyvin, ettei pelastavassa uskossa ole aste-eroja. Asia on juuri niin. Mutta kun niitä pelastavia uskoja on vain yksi, se usko, joka on Jumalan valtakunnassa ja jonka julistaman evankeliumin kautta tullaan vanhurskaaksi.

Kaikki, jotka pelastuvat, pelastuvat yhtä paljon, kuten jälleen oikein toteat, ja myös samaan taivaaseen. Mutta, taas tulee se mutta, vain ne pelastuvat, jotka ovat pelastavassa uskossa. Vääriä uskoja ja hengellisyyksiä on maailma väärällään, mutta vain yksi usko pelastaa, nimittäin se, jossa Jumalan sana oikein saarnataan ja synninpäästön evankeliumi kuuluu. Siellä pääsee syntinen siteistään, lain alta armon alle ja taivaan perilliseksi. Sanon vielä uudestaan, että tämä on myös sinulle ja jokaiselle Jumalaa etsivälle tarjolla.
Jani_S
 

ViestiKirjoittaja O.M » 04 Heinä 2008, 12:38

Ira kirjoitti:Vanhoillislestadiolaiset pitävät Lutheria suurena oppi-isänään, mutta kun tajuaa oman ja seurakuntansa oppinsa olevan tulkintaa, ei ole enää samanlaista tarvetta pitää kovaa mölyä omien väitteidensä raamatullisuudesta.


Tarkoitatko sanoa, että vl-tyyppinen eksklusiivinen seurakuntakäsityskin on erittäin hieno tulkinta ja rikkaus kaikkien tulkintojen joukossa? Suhtaudutko siihen täysin tasaveroisesti oman ekumeenisen tulkintasi kanssa, suhtautumatta lainkaan nihkeästi vl:iin heidän tulkintansa takia?
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja O.M » 04 Heinä 2008, 12:50

nuusku kirjoitti:Olen tuosta asiasta yleisesti ottaen fundeerannut niin, että Jeesukseen voi uskoa monella muotoa. Ainakin näitä uskomisen tapoja joskus itsekseni pohdin:
- Uskoa Jeesuksen olleen historiallisesti olemassa
- Uskoa Jeesuksen olleen/olevan Jumalan poika
- Uskoa Jeesuksen olevan Jumalan poika, joka myös sovitti kaikki maailman synnit
- Uskoa Jeesuksen olevan Jumalan poika, joka sovitti kaikki maailman synnit, mukaanlukien minun syntini

Ja sitten

- Uskoa Jeesuksen olevan Jumalan poika, joka sovitti kaikki maailman synnit, mukaanlukien minun syntini, ja saan uskon kautta tätä Jeesuksen sovitusta omalle kohdalleni omistaa.


Tuossa on Nuuskulla hyvää pohdintaa. Itse olen lisäksi pohtinut sellaista, että koska usko ilman tekoja on kuollut usko (Jaak. 5:26), niin tästähän tulee vaikutelma, että usko tarvitsisi kuitenkin tekoja. No niinhän ei ole, vaan teot (=halu tehdä ja elää Jumalan mielen mukaan) vain uskon hedelminä osoittavat uskon olevan oikeaa tai väärää.

Jos siis on ihminen, joka mielestään uskoo Jeesuksen sovitustyön kohdalleen, mutta hyväksyy kuitenkin itselleen syntielämää, niin kyse on kuolleesta uskosta. Ajattelisin niin, että tällainen ihminen ei uskokaan Raamatun Jeesukseen, vaan luulee vain synnin petoksen tähden uskovansa. Hän uskoo todellisuudessa jonkinlaiseen itse mielessään kehittämäänsä, omatekoiseen Jeesus-kuvaan, joka muka katselee suopeasti hänen syntielämäänsä. Tähän Jeesus-kuvaan tällainen omavanhurskas ihminen on saattanut mielessään assosioida joitakin raamatunkohtia, mutta kuitenkin sivuuttanut lukemattomia oleellisia raamatunkohtia.

Tuon vuoksi uskoisin, että kaikki Jeesusta Herrakseen sanovat eivät pelastu. Elävän uskon ihminen saa sieltä, mistä Kristus voidaan maan päältä löytää, eli Jumalan seurakunnasta julistetusta elävästä evankeliumista. Kristus itse asuu Henkensä kautta omissaan, Kristus itse julistaa päästön sanat lastensa saastaisilla huulilla. Niin ei ole kahta päästöä; Kristuksen päästö taivaassa ja ihmisen päästö maan päällä, vaan uskovaisen ihmisen näennäisesti antama synninpäästö on todellisuudessa Kristuksen itsensä antama synninpäästö. Seurakunta on Kristuksen ruumis. Kun siis ihminen tapaa uskovaisen ihmisen, hän voi löytää itsensä Jeesuksen Kristuksen evankeliumin sanassa ja saada häneltä suoraan synnit anteeksi. Jeesushan toteaa olevansa omissaan (Joh. 14:20; 15:4) ja omiensa keskellä aina maailman loppuun asti (Matt. 28:20; 18:20).
Viimeksi muokannut O.M päivämäärä 08 Heinä 2008, 15:58, muokattu yhteensä 2 kertaa
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Ahasverus » 04 Heinä 2008, 13:12

Kiinnostavaa viäntöä täällä.

Minusta taivaspaikkojen omiminen tietylle lahkolle tai suuntaukselle on sellaista jotenkin vulgaaria uskoa. Luulisi, että ikuisuudessa on tilaa erilaisille taivaille.

Ns. kirjanuskontojen ongelma on ollut ja varmaan aina tulee olemaankin se, miten suhtautua erilaisiin tulkintoihin, jotka ovat omille näkemyksille ristiriitaisia (vrt. esim. eksegetiikan ja hermeneutiikan erot), vaikka kerettiläisille näkemyksille löytyisikin perusteet Raamatusta tai Koraanista. Toisaalta taas Raamatun sitaattien lätkiminen sieltä sun täältä sinne sun tänne ei välttämättä tee jostain tulkinnasta yhtään sen "pelastavampaa"...paitsi gung-ho-kristityille. Ja mitä enemmän 'me' olemme oikeassa, sitä enemmän muut ovat väärässä. ;)

Mutta asian ydin lienee siinä, että uskonasiat ovat uskon varassa, eikä niihin ulotu maallinen pakko, kuten Lutherkin kirjoitti. Tällöin minun mielestäni ei voida sanoa, että on vain yksi usko. Ongelma on totta kai sitten siinä, miten uskoa oman uskon oikeutukseen ja samalla hyväksyä, että myös muut voivat uskoa yhtä "oikealla" mutta erilaisella tavalla. Tosin luulisi, että kristityt olisivat kolminaisuusoppinsa myötä tottuneet tulemaan toimeen paradoksien kanssa...
Ahasverus
 

ViestiKirjoittaja Jani_S » 04 Heinä 2008, 13:35

Ahasverus kirjoitti:Minusta taivaspaikkojen omiminen tietylle lahkolle tai suuntaukselle on sellaista jotenkin vulgaaria uskoa. Luulisi, että ikuisuudessa on tilaa erilaisille taivaille.


Taivaspaikka on olemassa kaikille lahkoille, kaikille eksyneillekin, jokaiselle joka maan päälle syntyy. Mutta kun ihminen kääntyy pois Jumalasta ja hänen vanhurskaudestaan, hän menettää taivaspaikkansa.

Taivas ja ikuisuus olivat olemassa ennen kuin maa luotiin. Taivas ei jakaannu sen mukaan, miten monta eri uskonkäsitystä on olemassa ja vielä syntyy, eikä siihen ole tarvetta. Sinne kootaan kaikista kansoista kaikilta ajoilta ne, jotka ovat uskoneet evankeliumin ja saaneet syntinsä anteeksi, vaikka heillä olisi keskenään mitä muita eroja tahansa.

Ns. kirjanuskontojen ongelma on ollut ja varmaan aina tulee olemaankin se, miten suhtautua erilaisiin tulkintoihin, jotka ovat omille näkemyksille ristiriitaisia (vrt. esim. eksegetiikan ja hermeneutiikan erot), vaikka kerettiläisille näkemyksille löytyisikin perusteet Raamatusta tai Koraanista. Toisaalta taas Raamatun sitaattien lätkiminen sieltä sun täältä sinne sun tänne ei välttämättä tee jostain tulkinnasta yhtään sen "pelastavampaa"...paitsi gung-ho-kristityille. Ja mitä enemmän 'me' olemme oikeassa, sitä enemmän muut ovat väärässä.


Väärät tulkinnat eivät johdu siitä, että uskosta on myös kirjallisuutta (raamatusta alkaen), vaan siitä, että parannus on tekemättä. Jotta syntinen tulisi vanhurskaaksi, hänen ei tarvitse avata ensimmäistäkään kirjaa, vaan vain sydämensä vastaanottamaan evankeliumi.

Mutta asian ydin lienee siinä, että uskonasiat ovat uskon varassa, eikä niihin ulotu maallinen pakko, kuten Lutherkin kirjoitti. Tällöin minun mielestäni ei voida sanoa, että on vain yksi usko. Ongelma on totta kai sitten siinä, miten uskoa oman uskon oikeutukseen ja samalla hyväksyä, että myös muut voivat uskoa yhtä "oikealla" mutta erilaisella tavalla. Tosin luulisi, että kristityt olisivat kolminaisuusoppinsa myötä tottuneet tulemaan toimeen paradoksien kanssa...


Kun ihminen löytää Jumalan ja hänen vanhurskautensa, hän ei enää etsi, tarvitse eikä edes hyväksy muuta. Hän ei usko omaan uskoonsa eikä sen oikeutukseen, vaan Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen, omaan vapahtajansa. Hän ei usko myöskään seurakuntaan (pelastajanaan), vaan hän on siinä ja pelastuu sen kanssa.
Jani_S
 

ViestiKirjoittaja Maarimi » 04 Heinä 2008, 14:00

Mitä on uskominen, olla uskomassa?

Sen jokainen tietää omassa sydämessään. Toisen sieluntilaa on mahdoton kenenkään tietää. Vain Jumala voi!
Avatar
Maarimi
sisupiristäjä
 
Viestit: 419
Liittynyt: 07 Heinä 2006, 00:06
Paikkakunta: Länsi Suomi

ViestiKirjoittaja Jani_S » 04 Heinä 2008, 14:38

Maarimi kirjoitti:Mitä on uskominen, olla uskomassa?

Sen jokainen tietää omassa sydämessään. Toisen sieluntilaa on mahdoton kenenkään tietää. Vain Jumala voi!


Uskomassa oleminen on evankeliumin uskomista. Joka ei ole uskomassa, pääsee siihen parannuksen kautta, joka puolestaan on peljästystä ja vaivaa synnin tähden ja sen jälkeen evankeliumin uskomista. Heräämätön syntinen, omia suuria ja pieniä syntejä näkemätön taikka ne hyväksyvä (kuten O.M. äsken kirjoitti), ei voi käsittää Jumalan armoa eikä päästä hänen lapsekseen, mutta oman tuomitun (ei uskovien vaan Jumalan sanan tuomiseman) tilansa huomannut syntinen sen sijaan voi.

Jumalan valtakunnassa on valta päästää syntinen siteistään evankeliumilla. Siellä osataan myös erottaa oikea ja väärä katumus. Oman vanhurskauden täydennykseksi evankeliumia ei saarnata, vaan sitä jaetaan kaikille vaivatuille, köyhille ja ja itsessään tyhjille sieluille lohdutukseksi ja iankaikkiseksi autuudeksi. Tämän taidon ja oikeuden on Jeesus jättänyt omilleen ja antanut heille siksi myös Pyhän Hengen. Tästä Pyhästä Hengestä ja kaikista iankaikkisista aarteista pääsee osalliseksi myös se, joka ensin tuntee syntinsä ja haluaa saada ne anteeksi ilman omaa ansiota, vain Jeesuksen ansion kautta.

Kun syntinen saa asua Jumalan armohuoneessa, hän oppii Pyhän Hengen valossa erottamaan oikean ja väärän uskon. Hän muuttuu sen evankeliumin lähteeksi, jonka on itse saanut sydämelleen. Samoin kuin hän alkaa vierastaa väärää vanhurskautta, alkavat väärävanhurskaat vierastaa häntä ylpeänä ja toisia tuomitsevana. Tämä on ollut Jumalan lapsen osa aina ja tulee olemaan, niin iankaikkisessa onnessa kuin myös ajallisessa vaivassa.
Jani_S
 

ViestiKirjoittaja Hynde » 04 Heinä 2008, 23:54

Ahasverus kirjoitti:Ongelma on totta kai sitten siinä, miten uskoa oman uskon oikeutukseen ja samalla hyväksyä, että myös muut voivat uskoa yhtä "oikealla" mutta erilaisella tavalla. Tosin luulisi, että kristityt olisivat kolminaisuusoppinsa myötä tottuneet tulemaan toimeen paradoksien kanssa...



Siinä tapauksessa se joka uskon opettaa eli Pyhähenki, niin näitä Erilaisia Pyhiä Henkiä pitäis olla monta. Koska PH Jumalan 3s persoona niin toi johtaa polyteismiin.

Edit Korjaus polyteismiin, monijumalisuuteen, eikä monoteismiin.
Avatar
Hynde
Ylläpitäjä
 
Viestit: 283
Liittynyt: 23 Helmi 2005, 16:20
Paikkakunta: Helsinki-Vantaa ja Espoo

ViestiKirjoittaja Taavetti » 05 Heinä 2008, 13:26

Kolminaisuus on esillä Raamatussa useissa kertomuksissa, yksi sellainen on, kun Jumala vieraili patriarkka Aabrahamin luona kolmen miehen hahmossa.

On se kieltämättä järjelle käsittämätön asia, että kolme voi ollakin yksi tai että yksi voi olla kuitenkin kolme. Sitä ovat eräät yrittäneet selittää Jumalan kolmena eri ilmoituksen muotona, ehkä parempi selitys olisi Jumalan eri toimintojen jakoa eri persoonien kesken, jotka persoonat kuitenkin ovat yksi Jumala. Kun 1. Mooseksen kirjassa kerrotaan luomisesta toiseen, tarkennettuun kertaan, se alkaa Jumalan pohdinnalla: Luokaamme ihminen...

Yksi havainnollinen keino on kertoa Jumalan kolminsisuudesta kolmion tai kolmikulmaisen kappaleen kuvalla. Eri suunnista näkyy ainakin hiukan erilainen sivu, kuitenkin ne kaikki ovat samaa kolmiota tai kappaletta.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Kisaragi » 08 Heinä 2008, 17:44

Sinisielu kirjoitti:Ei se ole ihmisten oma keksintö vaan Jumalan säätämys. Tämä usko on Raamatun mukainen ja Raamatun mukaan vain yhdellä uskolla pelastuu. Raamatun kohtia en nyt lähde tähän yhteyteen hakemaan, kirjoitin vain miten olen asian kuullut, oppinut, ymmärtänyt...


Sitten pitäisi jonkun perustella mikä uskonto EI ole raamatunmukainen? Kaikilla uskonnoilla on omat oppinsa, ja samasta raamatusta on lähtöisin monta eri lahkoa, joiden kaikkien edustajat ovat mielestään oikeassa. Kuka sitten on oikeassa ja kuka väärässä?

Kaikkihan on kiinni tulkinnasta. Eikö sitä sanota, että kauneus on katsojan silmässä..? Minkä ihmeen takia pitää vääntää kättä siitä, mikä uskonto on oikein, meille ihmisille kun on kuitenkin suotu(?) aivot päähän joiden avulla voimme tehdä omat valintamme..
Kisaragi
 

ViestiKirjoittaja Nepheg » 08 Heinä 2008, 18:15

Kisaragi kirjoitti:Sitten pitäisi jonkun perustella mikä uskonto EI ole raamatunmukainen?


On aivan turha alata luettelemaan mikä on väärää ja miksi.
Eikö ole helpompaa, kun kerrotaan se oikea, eikä esitellä miljoonaa väärää?
Kun tietää missä seurakunnassa oikein opetetaan ja missä Hänen Henkensä vaikuttaa, niin ainakin se minulle riittää.
( Tämä on muuten väärä foorumi alata edes käymään läpi muiden hengellisyyksien oppeja. )

Kisaragi kirjoitti:Kaikkihan on kiinni tulkinnasta. Eikö sitä sanota, että kauneus on katsojan silmässä..? Minkä ihmeen takia pitää vääntää kättä siitä, mikä uskonto on oikein, meille ihmisille kun on kuitenkin suotu(?) aivot päähän joiden avulla voimme tehdä omat valintamme..


Jos itse raamattua tulkitsee, niin varmasti jokainen pääsee eri tulokseen. Mutta jos on Pyhä Henki opettajana, niin saa samaa opetusta sillä ei Jumala yhdelle opeta toisella lailla ja sitten toiselle taas erilailla samaa asiaa.
Sen verran kannattaa käyttää aivoja, että menee raamatunmukaista uskoa tunnustavien uskovien seuroihin paikalliselle ry:lle.
Siellä saarnataan synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja niinkin heikolla uskolla, kuin vain halulla uskoa, saa uskoa kaikki synnit anteeksi.

Ei tarvitse mennä minnekään eteen pyytämään syntejä anteeksi eikä mitään muutakaan tehdä sen hyväksi.
Se riittää kun uskoo päästösanat siihen kohtaan missä itse sattuu istumaan.
Avatar
Nepheg
Aurinkopilvi
 
Viestit: 999
Liittynyt: 29 Elo 2005, 19:02
Paikkakunta: Espoo

ViestiKirjoittaja Taavetti » 08 Heinä 2008, 18:18

Siihen ei paljoa perusteluja tai tulkinotja tarvita, rakkauden apostoliksi sanottu Johannes on sen selvin sanoin aikanaan kirjoittanut. Ei tarvitse muuta, kuin lukea, uskoa ja ymmärtää, mutta kuka uskoo ja ymmärtää? Ei likikään kaikki, jotka sen lukea osaavat. Korostan tummentamalla tähän kohtaan avaavia jakeita.

2. Johanneksen kirje 1
6 Ja tämä on rakkaus, että me hänen käskynsä jälkeen vaellamme. Tämä on käsky, jonka te alusta kuulitte, että te siinä vaeltaisitte.
7 Sillä monta vietteliää on maailmaan tullut, jotka ei tunnusta Jesusta Kristusta, että hän on lihaan tullut. Tämä on vietteliä ja antikristus.
8 Katsokaat visusti teitänne, ettemme kadottaisi, mitä me työtä tehneet olemme, vaan että me täyden palkan saisimme.
9 Jokainen, joka harhaelee ja ei pysy Kristuksen opissa, ei hänellä ole Jumalaa: joka pysyy Kristuksen opissa, hänellä on sekä Isä että Poika.
10 Jos joku tulee teidän tykönne ja ei tuo tätä opetusta kanssansa, niin älkäät häntä huoneeseen ottako, älkäät myös häntä tervehtikö.
11 Sillä joka häntä tervehtii, hän on osallinen hänen pahoista töistänsä.

12 Minulla olis paljon teille kirjoittamista, mutta en minä tahtonut paperilla ja läkillä; vaan minä toivon tulevani teidän tykönne, ja tahdon läsnä ollessani teidän kanssanne puhua, että meidän ilomme täydellinen olis.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

EdellinenSeuraava

Paluu Uskonvanhurskaus



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron