Puhuttelu, varoitus, nuhde, neuvo, opetus

Elävä usko vanhoillislestadiolaisesta näkökulmasta.


Re: Entä

ViestiKirjoittaja O.M » 01 Loka 2008, 09:41

Jani_S kirjoitti:Minullakin oli jo lapsena ristini kannettavana, kun en mennyt joka menoon mukaan, mutta milloinpa se maailmanpoika olisi hänen menojaan karsastavaa kiittänyt. En silti katso olevani mikään "noiden viitoitusten laskujen maksaja", vaan olen varjeltunut monelta kiusaukselta. Vieläkään ei uskontie ole lavea eikä tule koskaan olemaan.


Sama kokemus. Ainakin osa "moppareista" vaikuttaa ajattelevan niin, että vl:ten pitäisi "sopeutua" muuhun yhteiskuntaan (=muuttua tämän maailman mukaan), jotta vl-lapsia ei kiusattaisi. Itse kutsuisin ko. toimintamallia "maailman halaamiseksi" (2. Tim. 4:10), johon Demas syyllistyi. On aivan raamatunmukaista, että uskovaisia pilkataan, kiusataan ja jopa vainotaan vakaumuksensa tähden, pahimmillaan jopa omien perheenjäsentensä taholta (Matt. 10:35-36). Jeesus toteaa, että jos joku pitää perhesuhteitaan tärkeämpänä kuin hänen seuraamistaan, hän ei ole Jeesukselle kelvollinen. Sitä on Kristuksen ristin kantaminen (Matt. 10:37-38), Herran Jeesuksen seuraaminen opissa, elämässä ja vaivassa (1. Tess. 1:6).

Ainakaan joillekin Mopin palstan kirjoittajille ei näytä edes tulevan mieleen sellainen mahdollisuus, että jospa vika olisikin kiusaajissa eikä kiusatuissa. Ongelmasta voisi päästä eroon, jos valtakulttuuri vain opettelisikin suvaitsemaan sitä, että vl:illa ei ole TV:tä, vl:t eivät ryyppää, vl:t eivät istu ravintoloissa dokaamassa, vl-lapset eivät kulje diskoissa jne. Sellaista suvaitsevaisuutta saa edellyttää eikä vaatia "tummapukuisia miehiä" mukauttamaan vl:ia valtakulttuurin tapoihin. Suvaitsevaisuudessa suomalaisen valtakulttuurin ja erityisesti omavanhurskaiden uskonnollisten ihmisten tulisi ottaa oppia vl:ilta.

- Vl:t eivät estä ketään hankkimasta TV:tä.
- Vl:t eivät estä TV:n omistavaa omavanhurskasta ei-vl:ta pitämästä itseään uskovaisena.
- Vl:t eivät edellytä TV:n omistavalta omavanhurskaalta ei-vl:lta, että hän pitäisi vl:ia uskovaisina.
- Vl:t pitävät uskovaisina ketä pitävät ja antavat muille vastaavat vapaat kädet pitää uskovaisina ketä pitävät.
- Vl:t eivät estä sitomiaan ihmisiä pitämästä itseään uskovaisina, vaikka vl:t itse eivät pidäkään sitomiaan ihmisiä uskovaisina.
Jne.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Re: Entä

ViestiKirjoittaja Jani_S » 01 Loka 2008, 10:14

O.M kirjoitti:- Vl:t pitävät uskovaisina ketä pitävät ja antavat muille vastaavat vapaat kädet pitää uskovaisina ketä pitävät.
- Vl:t eivät estä sitomiaan ihmisiä pitämästä itseään uskovaisina, vaikka vl:t itse eivät pidäkään sitomiaan ihmisiä uskovaisina.

Juuri mm. tällaista vaaditaan, vaikka vl-kristillisyys ei ahdistele ketään uskonkäsitystensä vuoksi. Omavanhurskaus ei kuitenkaan kestä Jumalan sanan totuuden edessä, sillä ratkaisuvalta ei ole vapaa vaan sidottu. Jos Jumalan sana ei saa sitoa sydäntä evankeliumilla elämään, sen tekee laki kuolemaan. Tätä järjestystä ei voi muuttaa mikään oma vapaan tahdon pyrkimys. Evankeliumi on kuitenkin tarjolla yhä kaikille lain sitomille vaivatuille sieluille, ettei kuolemalla olisi mitään valtaa.
Jani_S
 

Re: Entä

ViestiKirjoittaja O.M » 01 Loka 2008, 10:49

saaraleena kirjoitti:ovatko artikkelin "Lapsina lasten valtakunnassa" ajatukset http://p2.foorumi.info/keskusteluavanho ... c&start=16 voimassa tänäkin päivänä?


Äkkiseltään lukien periaatteet ovat voimassa sellaisinaan, vaikka käytännöissä voi olla tapahtunut vähäisiä muutoksia. Poimintoja:

"Jos joku kauhistuu television raakaa jumalattomuutta, niin onhan siellä parempaakin: on jumalanpalvelukset kuoroineen ja orkestereineen."

--> Jos jo 1970-luvulla on ollut gospelia, ymmärrän Päivämiehen kirjoittajan huolen (TV:ssä "on jumalanpalvelukset kuoroineen ja orkestereineen"). Kukaan täysjärkinen ihminen näet ei voi kuulla gospelia saamatta allergista ihottumaa.

"Jos viina ja huoruus on jonkin mielestä kauhistus, niini onhan seurakunnan tilaisuudet: kerhot, lähetystyö, kuorotoiminta ja kirkkokonsertit, joihin kaikki otetaan avosylin vastaan, ja näin saa ihminen jättää elämänsä Jeesukselle. Ei tarvitse parannustakaan tehdä. Kaikki tämä on vain vihollisen suurta petosta ja valhetta."

--> Eikös tuossa kritisoida sitä, että sinällään ihan hyvien (ainakin ulkonaisesti) asioiden (kerhot, lähetystyö, kuorotoiminta ja kirkkokonsertit) vuoksi unohtuu tärkein eli parannuksen tekeminen?

"Jumalan lapsella ei ole varaa lähteä ihailemaan tämän maailman hurskasten tilaisuuksia eikä kuluttamaan aikaansa heidän kerhoissaan."

--> Ei kai nykyäänkään katsota hyvällä, jos Jumalan lapsella on varaa lähteä ihailemaan esim. helluntailaisten tilaisuuksia ja kuluttamaan aikaansa helluntailaisten kerhoissa. Liittymäkohta edeltävään tekstiin luo tosin vaikutelman, että sillä tarkoitettaisiin nimenomaan kirkon tilaisuuksia ja kerhoja. Myönnän, että kirjoituksesta on aistittavissa hivenen kriittisempi asenne kansankirkkoa kohtaan kuin nykyään. Kirkko maallistui niihin aikoihin voimakkaasti ja samalla ekumeenisuus (tässä: keinotekoinen ns. yhteiskristillisyys, joka polkee oppikäsitykset jalkoihinsa) voitti alaa. Tulee mieleen, että olisikohan voimistuvaa ekumeniaa käytetty niihin aikoihin keppihevosena uskovaisten painostamisessa hengelliseen huoruuteen ja vastareaktiona raamatullisesta uskostaan kiinni pitäneet uskovaiset olisivat sitten alkaneet karttaa kirkon tilaisuuksia, kun taas maailmaa halaavat olisivat kiireesti ja ilomielin kiiruhtaneet käytöksellään ilmoittamaan, että pitävät uskovaisina muitakin kuin uskovaisia. Sitten kun muun kirkon ja vl-liikkeen suhteet lientyivät, olisi myös painostus ekumeniaan hivenen lientynyt ja vl:t olisivat alkaneet käyttää lapsia päiväkerhoissa osoittaakseen, että kyllä tässä halutaan kuitenkin kirkon jäseninä pysyä. En tiedä, kunhan spekuloin.

Niin tai näin, oleellisempaa kuin eri aikakausien käytännöt, on asenne muihin kristittyihin. Mopin palstalla jo ehdittiin korskeasti ja häpeilemättä antaa ymmärtää, että pahentaminen ei olisikaan syntiä, vaikka Raamatussa lukee selvästi: "Kun te - - haavoitatte heidän horjuvaa omaatuntoaan, teette syntiä Kristusta vastaan" (1. Kor. 8:12). On huomionarvoista, että tuossa asiassa käytetään esimerkkinä epäjumalille uhratun lihan syömistä, joka ei Raamatun mukaan itsessään ole syntiä, kuten Paavali toteaa: "Herraan Jeesukseen luottaen tiedän varmasti, ettei mikään (RUOKA) ole sinänsä epäpuhdasta" (Room. 14:14). Paavali toteaa kuitenkin, että joka kokee lihan epäpuhtaaksi, hänelle se on epäpuhdasta: "Mutta jos joku pitää jotakin epäpuhtaana, hänelle se on epäpuhdasta. - - Kaikki tosin on puhdasta, mutta ihmiselle on pahaksi, jos hän syö jotakin, mikä loukkaa omaatuntoa." (Room. 14:14, 14:20.)
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Re: Entä

ViestiKirjoittaja O.M » 01 Loka 2008, 12:22

O.M kirjoitti:Raamatussa lukee selvästi: "Kun te - - haavoitatte heidän horjuvaa omaatuntoaan, teette syntiä Kristusta vastaan" (1. Kor. 8:12). On huomionarvoista, että tuossa asiassa käytetään esimerkkinä epäjumalille uhratun lihan syömistä, joka ei Raamatun mukaan itsessään ole syntiä, kuten Paavali toteaa: "Herraan Jeesukseen luottaen tiedän varmasti, ettei mikään (RUOKA) ole sinänsä epäpuhdasta" (Room. 14:14). Paavali toteaa kuitenkin, että joka kokee lihan epäpuhtaaksi, hänelle se on epäpuhdasta: "Mutta jos joku pitää jotakin epäpuhtaana, hänelle se on epäpuhdasta. - - Kaikki tosin on puhdasta, mutta ihmiselle on pahaksi, jos hän syö jotakin, mikä loukkaa omaatuntoa." (Room. 14:14, 14:20.)


Jatkan hivenen aiheesta. Raamatun mukaan syntiä on kaikki sellainen, jonka Raamattu sanoo synniksi. Syntiä myös kaikki sellainen, jonka omatunto sanoo synniksi, vaikka Raamattu ei sitä suoranaisesti sanoisikaan synniksi. Raamatun mukaan

1. Jos ihmisen omatunto sallii asian, jota Raamattu ei salli (esim. pahentaminen), ihminen tekee syntiä tehdessään omantuntonsa sallimana sellaista, jota Raamattu ei salli.

Esim. "Kun te tällä tavoin teette syntiä veljiänne vastaan (=VIETTELETTE ESIMERKILLÄNNE VELJENNE SYÖMÄÄN EPÄJUMALILLE UHRATTUA LIHAA TAI HANKKIMAAN TV:N KOTIINSA VASTOIN OMAATUNTOAAN) ja haavoitatte heidän horjuvaa omaatuntoaan, teette syntiä Kristusta vastaan" (1. Kor. 8:12).

2. Jos ihmisen omatunto ei salli asiaa, jota Raamattu ei suoranaisesti kiellä (esim. TV:n omistaminen, epäjumalille uhratun lihan syöminen), ihminen tekee silti syntiä toimiessaan vastoin omaatuntoaan, koska hän ei toimi uskon perusteella.

Esim. "Se, joka epäröi ja silti syö (EPÄJUMALILLE UHRATTUA LIHAA), on tuomittu, koska hän ei toimi uskon perusteella. Kaikki, mikä ei perustu uskoon, on syntiä." (Room. 14:21.)

Mittelössä Raamattu-omatunto siis tiukempi voittaa aina: jos omatunto sallii jotain, mitä Raamattu ei salli, tulee kuunnella Raamattua, ja jos Raamattu ei suoranaisesti kiellä jotain, mitä omatunto ei salli, tulee kuunnella omatuntoa. Näin siis Raamatun mukaan.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Re: Entä

ViestiKirjoittaja O.M » 01 Loka 2008, 13:33

Jani_S kirjoitti:
O.M kirjoitti:- Vl:t pitävät uskovaisina ketä pitävät ja antavat muille vastaavat vapaat kädet pitää uskovaisina ketä pitävät.
- Vl:t eivät estä sitomiaan ihmisiä pitämästä itseään uskovaisina, vaikka vl:t itse eivät pidäkään sitomiaan ihmisiä uskovaisina.

Juuri mm. tällaista vaaditaan, vaikka vl-kristillisyys ei ahdistele ketään uskonkäsitystensä vuoksi. Omavanhurskaus ei kuitenkaan kestä Jumalan sanan totuuden edessä,


Tulee mieleen pari raamatunkohtaa.

Room. 10:
"3 Sillä ei he ymmärrä Jumalan vanhurskautta, vaan pyytävät omaa vanhurskauttansa vahvistaa, eikä ole Jumalan vanhurskaudelle kuuliaiset:"

--> "pyytävät omaa vanhurskauttansa vahvistaa"

Jes. 4:
"1 Ja seitsemän vaimoa tarttuvat silloin yhteen mieheen, ja sanovat: me tahdomme itseämme elättää ja vaatettaa; anna meitä ainoastaan sinun nimelläs nimitettää, että häväistyksemme otettaisiin meiltä pois."

--> "anna meitä ainoastaan sinun nimelläs nimitettää"

Havaintojeni mukaan vl:illa ei ole tarvetta saada muilta hengellisyyksiltä vahvistusta, että "olenhan minäkin uskovainen, olenhan". Monilla muita hengellisyyksiä edustavilla omavanhurskailla taas on suuri tarve pyytää omaavanhurskauttaan vahvistaa ja saada kristityiltä lupa käyttää kristityn nimeä, vaikka he elättävät ja vaatettavat itse itsensä.

Kristuksen elatus (elämän leipä ja vesi) ja vaatetus (vanhurskauden vaate), joka Jumalan seurakunnassa on tarjolla, ei kelpaa sellaisille ihmisille. Se onkin omanvanhurskauden varmimpia tuntomerkkejä: "Minulla on kyllä ruoka, juoma ja vaatteet omasta takaa, ainoastaan pyydän: pidä minua uskovaisena!"

No, on toki sellaisiakin väärävanhurskaita, jotka eivät menetä yöuniaan, vaikka eivät saakaan vl:ilta vahvistusta taivaskelpoisuudestaan ilman parannusta. Synnin petoksen tähden sellaisten on sallittu vaipua syvälle paatumuksen rauhaan. Tällä tavoin ajateltuna vaikuttaa tosiaan siltä, että vl:ilta hyväksyntää vakaumukselleen kerjäävillä saattaa syvimmiltään olla herkempi tunto kuin sellaisilla, jotka kuittaavat asian olan kohatuksella: onhan noita erilaisia uskontoja maailmassa. Toisaalta se, että monille väärävanhurskaille on niin tärkeää pyytää vahvistusta omallevanhurskaudelleen nimenomaan vl:ilta, tuntuu niin raamatunmukaiselta. Väärävanhurskaat saattavat asiasta heille huomautettaessa kiistää kerjäävänsä vl:ten hyväksyntää vakaumukselleen, mutta kuitenkin saattavat olla erittäin vihaisia, jos hyväksyntää ei tulekaan. Eipä kai näille asioille oikein mitään voi. Ilmiöt ovat mitä ovat, jotta Raamattu täytettäisiin näiltäkin osin.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Re: Entä

ViestiKirjoittaja O.M » 02 Loka 2008, 11:10

O.M kirjoitti:Raamatun mukaan syntiä on kaikki sellainen, jonka Raamattu sanoo synniksi. Syntiä myös kaikki sellainen, jonka omatunto sanoo synniksi, vaikka Raamattu ei sitä suoranaisesti sanoisikaan synniksi.


Jatkan tästä aiheesta yhä. Eräs tunnettu kristillisyyden saarnamies on sanonut jotenkin niin, että jos ihminen ei usko, hän tekee syntiä jopa syödessään, koska kaikki mikä ei ole uskosta, on syntiä. Hän jatkoi, että ei hän tällä yritä väittää syömistä synniksi, kunhan vain haluaa vähän valottaa synnin olemusta ja sitä syvää luopumusta Jumalan tahdosta, joka ilman Pyhää Henkeä elävällä ihmisellä on.

On väitetty, että vl-kristillisyydessä olisi vain määrättyjä asioita, joista on lupa pahentua. Väite on syytä torjua. Pahentuminen on sitä, että uskovainen toisen uskovaisen esimerkin rohkaisemana tekee jotain sellaista, jota pitää itselleen syntinä, ts. lankeaa syntiin. Pahentuminen ei suoranaisesti ole paheksumista. Toki pahentuva kristitty usein myös paheksuu pahentavan kristityn käytöstä, mutta pelkkä paheksunta ei ole Raamatun tarkoittamaa pahentumista.

Raamattu ei anna lupaa tuomita toisen käytöstä pelkän paheksunnan perusteella.

Room. 14:
"3 Joka syö kaikkea, älköön halveksiko sitä joka ei syö, ja joka taas ei syö kaikkea, älköön tuomitko sitä joka syö. Onhan Jumala ottanut omakseen hänetkin. [Kol. 2:16]
4 Mikä oikeus sinulla on tuomita toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu -- vaikka kyllä hän seisoo, sillä Herra kykenee pitämään hänet pystyssä. [1. Kor. 4:3,4]"


--> Lue: joka tervaa keuhkojaan röökillä, älköön halveksiko sitä, joka ei polta, ja joka ei polta, älköön tuomitko sitä, joka polttaa. Oman isäntänsä edessä niin savuton kuin tupakoitsijakin seisoo tai kaatuu.

Pelkkä tupakoinnin paheksunta ei ole pahentumista. Pahentumista asiasta tulee siinä vaiheessa, jos
a) savuton kokee tupakoinnin oikeasti synniksi itselleen
ja
b) esimerkin voimasta alkaa polttaa vastoin omaatuntoaan.

Tuntemani vl:t - ml. minä ja useimmat muut savuttomat - eivät ainakaan yleensä pidä tupakointia syntinä. Raamatulliset perusteet sen pitämiseen syntinä ovatkin melko hataria, koska Jeesuksen mukaan ihmistä ei saastuta se, mikä menee suusta sisään, vaan se, joka suusta tulee ulos. Röökiä vetäessä suusta menee sisään savua ja tulee ulos savua. Alkoholia juodessa suusta menee sisään juomaa ja tulee ulos räävittömyyksiä, kaksimielisyyksiä, kirosanoja, uhmaa, uhkauksia, loukkauksia jne. Tupakointi on kiistatta epäterveellistä. Jokainen voi kysyä itseltään, onko oikein tietoisesti tuhota Jumalan antamaa terveyden lahjaa ja houkutella käytöksellään muitakin tekemään samoin. Vaikka jokaisella on viime kädessä itsellään henkilökohtainen vastuu käytöksestään, voi olla, että tarjoamalla tupakkaa jollekin aloittaa tapahtumaketjun, jonka seurauksena tupakoimaton polttaakin muutaman vuoden päästä neljä askia päivässä.

Tupakoinnin kohdalla usein täyttyy se pahentumisen piirre, että joku alkaa toisen esimerkin rohkaisemana polttaa. Erittäin harvoin taitaa sen sijaan täyttyä se pahentumisen piirre, että tupakoitsemista toisen esimerkin rohkaisemana aloittava vl pitäisi tupakointia syntinä itselleen. Alaikäisten kohdalla kyse on ainakin jossain määrin kyse esivallan uhmaamisesta, koska lain henki on, etteivät alaikäiset polttaisi.

Mikään ei kuitenkaan takaa, etteikö voi olla vl:ia, jotka kokevat tupakoinnin itselleen syntinä ja oikeasti pahentuvat asiasta. Sellaisten kristittyjen on syytä kertoa asiasta ystävilleen, jotta he tietävät olla tarjoamatta hänelle tupakkaa ja olla kutsumatta häntä tupakkapaikoille mukaan.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Re: Entä

ViestiKirjoittaja nuusku » 02 Loka 2008, 11:28

O.M kirjoitti:Vaikka jokaisella on viime kädessä itsellään henkilökohtainen vastuu käytöksestään, voi olla, että tarjoamalla tupakkaa jollekin aloittaa tapahtumaketjun, jonka seurauksena tupakoimaton polttaakin muutaman vuoden päästä neljä askia päivässä.


Tupakkamiehenä on kommentoitava tähän, että neljän askin (80 savuketta) päiväpoltto on varsin harvinaista, jos hereilläoloaika on 16 tuntia niin se tarkoittaisi 5 savuketta tunnissa, 1 savuke 12 minuutin välein, ja kun yhden savukkeen poltto kestää nelisen minuuttia, niin näin olisi tupakoitava 1/3 hereilläoloajastaan.

Tuota pahentamisasiaa mietin itsekin joskus aiemmin, kun en ole sitä kokonaan ymmärtänyt. On joitain asioita, joissa taas joku voi pahentua liian helposti ,mutta mihin yleisesti ei pahennuta. Tällöin sen sijaan että muut pidättäytyisivät tekemästä sitä kuin yksittäinen pahentuja, he opettavat, ettei se ihan niin "tiukkaa" ole. Eli joskus pahentunut otetaan huomioon pidättäytymällä pahentumisen aiheesta, mutta joskus taas ohjataan tätä vähempään tiukkuuteen. Miten näin?
Viimeksi muokannut nuusku päivämäärä 27 Joulu 2009, 03:07, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

Re: Entä

ViestiKirjoittaja O.M » 02 Loka 2008, 12:59

Toki neljä askia päivässä lienee tuiki harvinaista, mutta olen jonkun kohdalla kuullut jopa viidestä askista.

Kristityillä ei ole kannanottoja kaikista asioista, jotka aiheuttavat paheksumisia ja pahentumisia kristittyjen keskuudessa. Periaatteessa lähes mikä tahansa asia voi aiheuttaa. Kuvittelisin niin, että esimerkin voima Särkänniemen delfinaarion näytöksiin menemisessä ei ehkä ole yhtä voimakas kuin TV:n kotiin hankkimisessa. Jos joku siis, sinänsä ihan aiheellisesti, arastelee maailmallista musiikkia siellä, mutta jos toisen esimerkki ei saa itseä menemään, älköön tuomitko sitä, joka menee. Joka menee, älköön halveksiko sitä, joka ei mene. Menijä huolehtikoon kuitenkin käytöksellään, ettei saa toista tekemään vastoin tuntoaan. Asiasta voi kuitenkin keskustella ja asiasta voi myös löytyä yhteisymmärrys. Molemmat osapuolet esim. voivat päätyä toteamaan, että huonoa taustamusiikkia on nykyään valitettavasti vähän joka paikassa ja vaikka delfinaarion näytökset eivät ole välttämättömiä, taustamusiikille joutuu passiivisesti altistumaan monessa muussakin paikassa: kouluissa, työpaikoilla, julkisissa kulkuneuvoissa, kaupoissa jne. Sitten jos joku asia, esim. delfinaariot, alkaa herättää laajaa pahennusta (ei vain paheksuntaa, vaan pahennusta) uskovaisten keskuudessa, asiasta voi olla tarpeen keskustella laajemminkin ja ottaa asiasta tarpeen vaatiessa yhteinen kannanotto. Yhteiset kannanotot ovat joistakin asioista tarpeellisia, jotta ne, joiden omatunto kestää tehdä jotain asiaa, osaisivat paremmin huomioida käyttäytymisessään ne, joiden omatunto ei kestä tehdä jotain asiaa. Käytännössä jos jokin asia alkaa herättää laajaa pahennusta, ohjaa rakkauden laki vahvoja pidättymään heikkojen pahentamisesta. Kristityt on kutsuttu vapaina palvelemaan toinen toisiaan ja rakkaudessa etsimään - ei vain omaansa - vaan myös lähimmäisensä parasta. Kristityt ovat vapaita tekemään kaikkea, kuitenkin lihalle tilaa antamatta.

Olen ymmärtänyt niin, että jos jossain yksittäisessä asiassa oma näkemys poikkeaa uskovaisten yleisestä kannasta, ei vielä välttämättä ole syytä huoleen, jos kuitenkin elää niin, ettei pahenna tai tuomitse. Sitten jos oma omatunto alkaa etääntyä muiden uskovaisten omistatunnoista vähän joka asiassa, on syytä pohtia vakavasti, mikä on kun itse näkee vaaranpaikkoja paikoissa, joissa muut uskovaiset eivät näe, ja mikä kun itse ei näe vaaranpaikkoja siellä, missä muut uskovaiset näkevät. Tarkoitan asioita, joihin Raamatussa ei ole suoraa kantaa. En tarkoita esim. ehkäisyä, josta Raamattu sanoo ihan selvästi: Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa.

Minä paheksun tupakointia, etenkin väkijoukossa, mutta en suoranaisesti pahennu siitä. Muiden esimerkki ei saa minua polttamaan. Paheksun myös tupakan tarjoamista tupakoimattomille. Katson kuitenkin, että vaikka paheksun tupakointia, en Raamatun kehotuksen mukaan saa tuomita tupakointia.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Re: Puhuttelu, varoitus, nuhde, neuvo, opetus

ViestiKirjoittaja Meiliaikku » 26 Syys 2010, 21:27

O.M kirjoitti:Monessa keskustelussa minulle on annettu ymmärtää, että syntiä tekevän neuvominen, nuhtelu yms. olisivat tuomitsemista, josta joutuu helvettiin. Monesti tämä asia toki ilmaistaan jotenkin kierosti vihjaillen eikä rehellisen suorasanaisesti, mutta yhtä kaikki, mielestäni viesti on selvä. Senkin vuoksi on mielestäni syytä tarkastella, mitä Raamattu asiasta sanoo.

Matt. 18:
"15 Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin."

3. Moos. 19:
"17 Älä paheksu lähimmäistäsi vain ajatuksissasi, vaan nuhtele häntä avoimesti; muuten joudut osalliseksi hänen syyllisyydestään."

Luuk. 17:
"3 Pitäkää varanne! "Jos veljesi tekee väärin, nuhtele häntä, ja jos hän sitten katuu, anna hänelle anteeksi."

Gal. 6:
"1 Veljet, jos joku tavataan tekemästä väärin, on teidän, joita Henki ohjaa, lempeästi ojennettava häntä. Olkaa kuitenkin varuillanne, ettette itse joudu kiusaukseen."

Jaak. 5:
"19 Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja toinen ohjaa hänet takaisin,
20 niin tietäkää tämä: joka palauttaa syntisen harhatieltä, pelastaa hänet kuolemasta ja peittää paljotkin synnit."


San. 10:
"17 Joka taipuu kuriin, vaeltaa elämän tietä, nuhteista piittaamaton kulkee harhaan."

San. 28:
"23 Oikaise toista, ja hän arvostaa sinua enemmän kuin sitä, joka mielistelee."

Hes. 3:
"20 "Ja jos vanhurskas kääntyy vanhurskaudestaan, jos hän tekee sellaista mikä on väärin, kun panen hänet koetukselle, sinä olet vastuussa hänestä. Ellet sinä varoita häntä, hän kuolee syntiensä tähden, eikä kukaan muista hänen vanhurskauttaan, ei hänen hyviä tekojaan. Ja hänen kuolemastaan minä vaadin tilille sinut. [Hes. 18:24, 33:12]
21 Jos sinä varoitat vanhurskasta, ettei hän tekisi syntiä, ja hän ottaa varteen varoituksesi, hän saa elää. Hän saa elää, koska noudatti varoitusta, ja myös sinä pelastat elämäsi.""


Hes. 18:
"24 "Mutta jos vanhurskas luopuu vanhurskaudestaan ja tekee sellaista mikä on väärin, samoja iljettäviä tekoja joita jumalaton tekee -- jos hän tekee niin, saako hän elää? Sitä hyvää, minkä hän on tehnyt, ei lasketa hänen hyväkseen. Hän on luopunut Jumalasta ja syyllistynyt synnintekoon, ja siksi hän kuolee. [Hes. 3:20, 33:12,13]
25 "Ja sitten te sanotte: 'Herra ei tee oikein.' Kuulkaa, israelilaiset! Kenen ajatus kulkee väärää tietä -- minunko? Ei, vaan teidän! [Hes. 33:17]
26 Jos vanhurskas luopuu vanhurskaudestaan ja tekee sellaista mikä on väärin, hän kuolee väärien tekojensa tähden. Hän on tehnyt sellaista mikä on väärin, ja siksi hän kuolee."


Hes. 33:
"12 "Ihminen, sano maanmiehillesi: Jos vanhurskas tekee syntiä, ei hänen vanhurskautensa silloin pelasta häntä. Ja jos jumalaton luopuu jumalattomuudestaan, ei hänen jumalaton elämänsä vie häntä tuhoon. Vanhurskas taas ei syntiä tehdessään enää voi turvata vanhurskauteensa. [Hes. 3:20, 18:24]
13 Jos minä olen vanhurskaalle taannut elämän mutta hän tekeekin vääryyttä vanhurskauteensa luottaen, ei hänen hyväkseen lueta ainoatakaan hänen vanhurskaista teoistaan. Hän teki sellaista mikä on väärin, ja siksi hänen on kuoltava."


Hepr. 3:
"13 Vaan neuvokaat teitänne keskenänne joka päivä, niinkauvan kuin tänäpänä sanotaan, ettei joku teistä synnin petoksen kautta paatuisi."

Hepr. 10:
"25 Ei antain ylön yhteistä seurakuntaa, niinkuin muutamain tapa on, vaan neuvokaat teitänne keskenänne, ja sitä enemmin kuin te näette sen päivän lähestyvän."

2. Tim. 5:
"1 Älä nuhtele vanhaa miestä ankarasti, vaan neuvo häntä kuin omaa isääsi, nuorempia miehiä kuin veljiäsi, [3. Moos. 19:32; Sir. 8:6]
2 vanhoja naisia kuin äitiäsi, nuorempia naisia kuin sisariasi, siveästi ja puhtaasti."


2. Tim. 5:
"6 Nautinnonhaluinen taas on jo eläessään kuollut. [Ilm. 3:1]
7 Muistuta leskiä tästäkin, jotta he eläisivät nuhteettomasti."


2. Tim. 4:
"1 Niin minä siis todistan Jumalan ja Herran Jesuksen Kristuksen edessä, joka on tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, hänen ilmestyksessänsä ja valtakunnassansa:
2 Saarnaa sanaa, pidä päälle sekä hyvällä että sopimattomalla ajalla, rankaise, nuhtele, neuvo kaikella siveydellä ja opetuksella;"


Tit. 2:
"15 Näitä sinä puhu ja neuvo, ja kaikella todella nuhtele: ei myös kenenkään pidä sinun katsoman ylön."

Mitä mieltä olette: onko raamatunmukainen puhuttelu, varoittaminen, nuhtelu, neuvominen ja opettaminen todella pahimmanlaatuista tuomitsemista, jota hirveämpää asiaa ihmiselle ei voi tapahtua?

Olen ymmärtänyt joidenkin nettikeskustelijoiden kommenteista, että heillä on mielestään erehtymätön Pyhän Hengen täydellisesti valaisema omatunto, ja koska he tietävät hyvän ja pahan niin tarkasti, he eivät suvaitse itseään ojennettavan. Erehtyykö Raamattu siis kehottaessaan mm. yllä olevissa raamatunkohdissa jonkin sortin "veljen vartiointiin" (=ei kyttäämiseen, vaan sävyisään ojentamiseen yksityisyyttä hienotunteisesti kunnioittaen)?


Meiliaikku kirjoittaa:

Kun uskovainen tietoisesti haluaa kokeilla rajojaan, hän osoittaa tottelemattomuutta Jumalan seurakunnan neuvoille. Hän rakastuu reissullaan syntiin ja maailmaan , eikä haluakaan siitä luopua.

Hän loukkaantuu häneen kohdistuvaan ojennukseen. Siinä se virhe tuleekin, kun rakkauden neuvot tuntuvat kyttäykselle. Sydän on mennyt kauaksi Siionin laitumilta ja Hengen valot hämärtymistään hämärtyvät.

Neuvot tuntuvat vanhanaikaisilta ja tien ahtaus ahdistaa. Sisaret ja veljet tuntuvat nniin kovin tyhmiltä ja tynnyrissä kasvaneilta vanhahtavine ajatuksineen ja toimineen.

Mielestään hän ei saa elää rauhassa yksityiselämäänsä, kun kytätään ja seurakunta määrää sääntöjä, jotka eivät sovi nykyaikaan.

Suuntunnustuksesta, mikä on enää jäjellä, on lyhyt matka maailmaan.
Liian monta surullista uskosta luopumista on viime aikoinakin Siionissa tapahtunut.

Mutta on niitäkin onnellisia, jotka ovat saaneet armon palata kylmästä kadottavasta maailmasta Siionin lämpöön ja rakkauteen
Meiliaikku
puuhakas
 
Viestit: 229
Liittynyt: 24 Elo 2010, 22:23

Edellinen

Paluu Uskonvanhurskaus



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron