Puhuttelu, varoitus, nuhde, neuvo, opetus

[Hulluinhuonelainen]

Kiitos vastauksistanne

Taavetti:

Mainittu kohta on yleisesti tulkittu tarkoittavan pakanoiden etsikkoaikaa, kun valtakunnan sanomaa saarnataan Israelin kansan, Jeesuksen tarkoittaman tämän lammashuoneen ulkopuolella.

Hmm... Lukisin mielelläni asiasta enemmän. Tiedättekö löytyykö jostain vaikkapa Lutherin tulkintaa tuosta Raamatun paikasta? Vai tulkitaanko tuota kohtaa jo Raamatussa jossain päin Uutta testamenttia?

Niin, se minkä tulkinnan minä yritin tuolle antaa oli että siinä puhuttiin tästä ajallisesta seurakunnasta, eli että Kristuksen omia on myös tämän meidän joukkomme ulkopuolella ja että meidät kootaan yhteen vasta viimeisenä päivänä. Eli täällä ajassa "meikäläisiä" olisi myös tämän meidän näkyvän joukkomme ulkopuolella. Tulkintani olisi tehnyt tyhjäksi nykyisen vl-seurakuntaopin, joka ymmärtääkseni sotii mm. Laestadiuksen ja Raattamaan seurakuntakäsitystä vastaan. Mutta tuosta Raamatun kohdasta on varmasti paljonkin kirjoitettu, ja perehtyisin mielelläni ainakin Lutherin näkemyksiin siitä ennen kuin alan tehdä tyhmyyksiä.

Jos Jumalan valtakunta on yhtä kuin rauhanyhdistykset, eikö se silloin ole näkyvä ja tästä maailmasta?

weha:

No minua ei ainakaan saa millään kirjoitusteni perusteella rakkauden kaapuun, joten tämä asia tuolta osin ei koske mua

Kyllä me ymmärrämme kirjoituksesi ihan lähimmäisen rakkaudesta kumpuaviksi rakkauden neuvoiksi, weha

O.M:

Yhteen saattamista tapahtuu jatkuvasti: kun Jeesuksen valittu lammas saa parannuksen armon, hänet saatetaan tähän yhteen lammashuoneeseen yhden paimenen alaisuuteen. Vielä on kuitenkin niitäkin, jotka vielä tekevät parannuksen ennen kuolemataan; myös heidät pitää tänne saatettaman.

Hmm.. Eli se Kristuksen tarkoittama lammas joka ei ole tästä lammashuoneesta olisi ihminen, joka tulee vielä tekemään parannuksen. Ja lammashuoneeseen saattaminen olisi yhtä kuin parannuksen teko. ??:

weha:

Weha: Minua kiinnost yxi osa. Raamatun tuntemus olematonta? Kuitenkin nuoret käyvät säännöllisesti Raamattuluokissa ja Jumalan lasten seuroissa ja miestenilloissakin. Minun kukemukseni on vallan erilainen. Lisäksi Raamattua olen useasti kuullut puhujaveljien kehoittavan nuoria lukea ihan kotonakin Raamattua.

Tämä on minun mahdollisesti liiankin pessimistinen tuntemukseni. Eli koska seurakunnassa pelätään nykyään niin kovasti ristiriitojen ja erimielisyyksien tuomista julki yhteisen rakkauden ja yksimielisyyden säröilyn pelossa, esim. seurakuntailloissa ei sallita avointa keskustelua, mikä on johtanut siihen että Raamattuun ei kannata perehtyä, koska se ainoa "sallittu" totuus löytyy kuitenkin vain seurakunnasta ja Raamatun lukeminen aiheuttaa vain ristiriitoja. Tämä taas on johtanut siihen absurdiin tilanteeseen, että huolimatta siitä pyhäkoulu- raamattuluokka- ym. kasvatusjärjestelmästä jota SRK on ajanut sisään 70-luvulta lähtien, tämän päivän uskovaiset nuoret tuntevat Raamattua huonommin kuin aiemmat sukupolvet. Koska varmin tapa olla rikkomatta siionin yhteistä rakkautta on suunnata oma tarmo ja uteliaisuus hengellisten pohdintojen sijasta jonnekin toisaalle, mikä on tietenkin täysin vääränlainen kehityssuunta.

Tämä saattaa olla pelkästään alueellinen tai paikallinen ongelma, mutta joka tapauksessa uskon että jollain tasolla tässä on perää. Huomatkaa, että minä olen tämän päivän nuorisoa toisin kuin kukaan teistä, luulen. Näen tämän omilla silmilläni. Tämä on merkittävin syy miksi minä vastustan yksimielisyyden liian tiukkaa varjelua. Se tappaa keskustelun, ja pitkällä aikavälillä se tappaa hengellisyyden. Haluaako meistä sitä kukaan?

Lainaan Lutherin sanoja teoksesta Sidottu ratkaisuvalta. Luther osoitti ne Erasmukselle 500 vuotta sitten, ja kyse oli roomalaiskatolisen ja syntyvän luterilaisen kirkon skismasta, mutta minusta Lutherin näillä sanoilla voisi olla jotain annettavaa tähänkin asiaan.

Sanasi kuulostavat kuitenkin sellaisilta, kuin sinä Epikuroksen tapaan pitäisit Jumalan sanaa ja tulevaista elämää satuina, opetusvirkasi turvin pyrkiessäsi saamaan aikaan sen, että me paavien ja ruhtinaiden vuoksi ja rauhan tähden luovumme varmaakin varmemmasta Jumalan sanasta ja taivumme. Mutta jos me luovumme siitä, luovumme Jumalasta, uskosta, pelastuksesta ja kaikesta, mitä kristillisyyteen kuuluu.---juuri tämä on Jumalan sanan vääjäämätön luonne; sen vuoksi maailma kuohuu. Sen toteaa avoimesti Kristus: "Minä en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan"----pakanat pauhaavat, kansat riehuvat, kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen Kristustansa vastaan; on kuin sanoisi: Laumat, ylhäisyydet, rikkaudet, valta, viisaus, oikeus ja kaikki muu, mikä on kuuluisaa maailmassa, asettuu Jumalan sanaa vastaan.---Maailma ja sen jumala eivät voi eivätkä tahdokaan sietää oikeaa Jumalan sanaa; oikea Jumala taas ei tahdo eikä voi vaieta. Mitä voi maailmassa syntyä kuin melskettä, kun nämä molemmat jumalat taistelevat keskenään!

Eli se mitä haluan sanoa, on että hiljaisuus siionissa voi merkitä paitsi rauhaa, myös kuolemaa.

En haluaisi lopettaa tätä näin masentavasti, mutta alkaa olla uskovaisen nuorison nukkumaanmenoaika.. Luottakaamme Jumalan johdatukseen.
Tunnumme olevan usein eri mieltä, mutta pidän keskustelujamme silti rakentavina. VL-foorumilla halutaan aidosti käydä keskustelua Jumalan sanan pohjalta.

Hyvää yötä, Jumalan rauhaa.

[nuusku]

Hmm... Lukisin mielelläni asiasta enemmän. Tiedättekö löytyykö jostain vaikkapa Lutherin tulkintaa tuosta Raamatun paikasta? Vai tulkitaanko tuota kohtaa jo Raamatussa jossain päin Uutta testamenttia?

Nettiraamatussa näyttää olevan viittauksia kohtiin: [Hes. 37:22; Matt. 28:19; Joh. 11:52; Ap. t. 2:39]. Ei ole nyt 'ilmoituksia' niistä yhdestäkään, eikä oikeastaan ymmärrystäkään, mutta varsinkin Hesekielin profetiat olivat hirveän mielenkiintoisia, ehkä niistäkin joskus tulee kuulemahan jotain, jos niikseen on tarkoitettu.

Jos Jumalan valtakunta on yhtä kuin rauhanyhdistykset, eikö se silloin ole näkyvä ja tästä maailmasta?

Tuo ei ole vl-kristillisyyden opetusta.

Hmm.. Eli se Kristuksen tarkoittama lammas joka ei ole tästä lammashuoneesta olisi ihminen, joka tulee vielä tekemään parannuksen. Ja lammashuoneeseen saattaminen olisi yhtä kuin parannuksen teko. ??:

Noin minäkin olisin ymmärtämässä. Eksyneen lampaan vertauksessakin oli muuan lammas eksynyt, mutta koska hän sai parannuksen armon eli Kristus otti hänet helmoihinsa, niin hän näyttää saaneen lampaan tittelin jo ennen parannusta, tosin määrityksellä "eksynyt" tai "kadonnut" lammas, vaikka varsinaisesti olikin lammas vasta parannuksen jälkeen. Jumalan aikakäsite on joskus hämmästyttänyt itseni, on niin vaikia kuvitella sitä, että Jumala näkee jo nyt tulevaisuutemme ja kuolinhetkemmekin, eli iankaikkisuusnäkökulmasta vielä tapahtumattakin oleva on jo ennalta säädetty tietyllä tavalla tapahtumaan. Vaikka voimmekin itse vaikuttaa tulevaisuutemme erilaisilla valinnoilla, Jumala on jo - ei sen enempi kuin hamasta iankaikkisuudesta asti - tiennyt, mitkä valinnat tulemme tekemään.

mikä on johtanut siihen että Raamattuun ei kannata perehtyä, koska se ainoa "sallittu" totuus löytyy kuitenkin vain seurakunnasta ja Raamatun lukeminen aiheuttaa vain ristiriitoja.

Oman kokemukseni perusteella siinä ei sinänsä ole ristiriitaa, koska Raamattu ja seurakunta antavat saman ymmärryksen. Tosin ymmärrän, että joku (ainakin itse) voi kysyä, miksi uskomme näin ja näin, mutta tähän asti on kaikki vastaukset löytyneet Raamatusta. Enpä nyt varmaankaan ole 'koko' Jumalan seurakunnan opetusta kohta kohdalta tarkistellut Raamatusta, mutta mielestäni kuitenkin kohtuullisen paljon, mm. niitä asioita, joita nettipalstoilla keskustellaan, ja kyllä Raamatun tiedot ovat visusti täsmänneet elävän kristillisyyden käsitysten kanssa.

En haluaisi lopettaa tätä näin masentavasti, mutta alkaa olla uskovaisen nuorison nukkumaanmenoaika.. Luottakaamme Jumalan johdatukseen.

Minä ruukaan valvoa pikkutunneille asti. En suosittele sitä niille, jotka joutuvat aamulla heräämään varhain, mutta itse käyn iltakoulua vielä ensi kevääseen asti. Sen jälkeen voi käydä niin, että joudun opettelemaan ihmisten ajoille. Olen kuitenkin huomannut, että usein ns. suden hetkenä, siinä kolmen-neljän aikaan yössä ne kirkkaimmat ajatukset vasta alkavat herätä.

[Taavetti]

Jos Jumalan valtakunta on yhtä kuin rauhanyhdistykset, eikö se silloin ole näkyvä ja tästä maailmasta?

Jos aivan tarkkoja halutaan olla, niin täsmällistä yhtäläisyyttä ei Jumalan valtakunnan ja Rauhanyhdistysten välille voi eikä tarvitse asettaa. On varmaan melkoisesti uskovaisia, joilla ei ole ollut tilaisuutta liittyä minkään Rauhanyhdistyksen jäseneksi, toisaalta monen Rauhanyhdistyksen jäsenenä saattaa olla sellaisiakin, joilla usko on vain suun tunnustuksessa, mutta todellinen sydämen usko puuttuu. Siitä huolimatta voidaan uskoa ja ymmärtää, että toiminnassa vaikuttaa Jumalan kolmas persoona, Pyhä Henki, sillä tuskin missään laitetaan vastuullisiin opillisiin tehtäviin, ellei asetettavaa tunnisteta sydämeltään uskovaiseksi, ja jos sellaista joskus tapahtuu, voidaan niitä pitää harvinaisina poikkeuksina.

Toiseksi vanhinkin Rauhanyhdistys on vasta noin 120 vuoden ikäinen, mutta Jumalan valtakunta on vaikuttanut tämän maan päällä maailman luomisesta asti, milloin näkyvämpänä, milloin piilossa, mutta kaikkina aikoina on Jumala säilyttänyt siemenen verran oikein uskovia ihmisiä, siis Jumalan lapsia.
Rauhanyhdistyksiä alettiin perustaa, aluksi lähinnä tarvittavan toimitalon omistamista varten, kun silloiset lait sen toisaalta mahdollistivat, toisaalta joiltakin osin jopa velvoittivat. Ensimmäiset yhteiset toimitalot olivat yhden tai muutaman yksityisen uskovaisen nimissä, mutta melko pian niiden hallinnointia varten perustettiin yhdistyksiä, ja sellaiselle yhdistykselle vakiintui eri syistä nimeksi Rauhanyhdistys. On eri kirjoituksen ja tutkimuksen aihe, mistä nimi johtuu ja miksi se tuli sellaiseksi, että on joskus sekoitettu maallisen rauhan ajajaksikin. Maallinen rauha on kyllä hyvä ja kannatettava asia, mutta Jumalan rauha käy yli kaiken ihmisen ymmärryksen. Siinä on yksi tärkeä peruste nimelle.

Vaikka Rauhanyhdistyksissä on sellaisiakin jäseniä, joiden usko on vain nimellistä, on toiminnan tärkein johtolanka silti elävän uskon levittämisessä ja säilyttämisessä. Olen jonkin verran lukenut vanhoja kristillisyyden pöytäkirjoja erilaisista keskustelukokouksista. Mukana toiminnassa olen saanut olla tarkkailijan paikalla jostakin 1950 -luvulta alkaen, siis noin puoli vuosisataa, ja kaikkina aikoina olen havainnut, että silloin kun johonkin ajankohtaiseen asiaan on tarvinnut etsiä Jumalan sanan mukaista kantaa, se on tapahtunut todella ennen kirjoitetusta Jumalan sanasta valkeutta ja neuvoja etsien.

Mitä tulee Raamatun lukemiseen nuorten keskuudessa, taisi aallon pohja olla joskus 1960 -70 lukujen taitteessa, silloin nuoret osallistuivat seurakunnan keskusteluihin harmittavan vähän. En tiedä oliko syynä ujous vai hiljaisuuteen joku muu syy. Raamattuluokatkin aloitettiin toisaalta koulujen uskonnon opetuksen vähennyttyä, mutta toisaalta että saataisiin nuoret aktivoiduksi Raamattua lukemaan ja ymmärtämään. Sama päämäärä niillä on tänäänkin, varmasti on paikkakuntakohtaisia eroja siinä, miten tavoitteeseen on päästy. Muutamana viimeisimpänä vuonna olen kuitenkin pannut merkille, että nuorten puheenvuorot ovat ilahduttavasti lisääntyneet seurakunnan keskustelutilaisuuksissa, ja monet nuoremme käyttävät todella hyviä, Raamatullisia puheenvuoroja, joissa myös käytännön elämä tulee hyvin esille.

Alkaa jo ajatukseni mennä solmuun, lähetän tämän viestin, ettei tule vallan umpisolmua.

[O.M]

Kiitos vastauksistanne

Taavetti:

Mainittu kohta on yleisesti tulkittu tarkoittavan pakanoiden etsikkoaikaa, kun valtakunnan sanomaa saarnataan Israelin kansan, Jeesuksen tarkoittaman tämän lammashuoneen ulkopuolella.

Hmm... Lukisin mielelläni asiasta enemmän. Tiedättekö löytyykö jostain vaikkapa Lutherin tulkintaa tuosta Raamatun paikasta? Vai tulkitaanko tuota kohtaa jo Raamatussa jossain päin Uutta testamenttia?

Tuo tulkinta löytyy esim. 1992 käännöksen viitemerkinnöistä. Ensin puheena oleva raamatunkohta.

Joh. 10:
"16 Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka eivät ole tästä tarhasta, ja niitäkin minun tulee paimentaa. Ne kuulevat minun ääneni, ja niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen. [Hes. 37:22; Matt. 28:19; Joh. 11:52; Ap. t. 2:39]"

Sitten viitemerkinnät.

Hes. 37:
"22 Siinä maassa, Israelin vuorilla, minä teen heistä yhden kansan. Heillä kaikilla on oleva hallitsijanaan yhteinen kuningas, enää he eivät elä kahtena kansana eivätkä kahden kuninkaan alaisina. [Hoos. 1:11; Joh. 10:16]"

--> Historiallis-kriittisessä raamatuntulkinnassa tuo kohta tulkitaan epäilemättä tarkoittavan Juudan ja Israelin valtioiden yhdistämistä kahden kuninkaan alaisuudesta yhden kuninkaan alaisuuteen. Pelastushistoriallisesta näkökulmasta se voidaan kuitenkin nähdä laajemmin, hengellisenä, valittujen Israelista yhdistämisenä Raamatun herran ja kuninkaan Kristuksen alaisuuteen.

Matt. 28:
"19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen [Mark. 13:10+ | 2. Kor. 13:13; 1. Piet. 1:2]"

--> Ko. kohta puhuu juuri siitä, mitä Joh. 10:16 tarkoittaa: kun teette kaikki kansat Jeesuksen opetuslapsiksi, saatatte Jumalan omaisuuskansan ulkopuolella olevat valitut parannuksen kautta Kristuksen lammaslaumaan. Kohdan suomennos on hivenen epäonnistunut. Alkuperäinen ehdotus oli: "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni. Kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen." Loppusuoralla kaksi lausetta kuitenkin yhdistettiin kaksoispisteellä ja merkitys muuttui vähän virheelliseksi.

Joh. 11:
"51 Tämä ei ollut hänen oma ajatuksensa, vaan sen vuoden ylipappina hän lausui ennustuksen: Jeesus oli kuoleva kansan puolesta,
52 eikä vain sen kansan puolesta, vaan kootakseen yhteen kaikki hajallaan olevat Jumalan lapset. [Joh. 10:16]"

--> Tuosta kohdasta tulee erityisen selvästi esille, että määrätyllä ajalla Jumalan suunnitelmaan sopi koota valittujaan myös muista kansoista. Toki uskovaisia oli harvalukuisena VT:n aikanakin muistakin kansoista kuin israelilaisista, mutta vasta UT:n aamunkoitossa alettiin hyvää sanomaa Jeesuksen sovitustyöstä todenteolla viedä Vapahtajan käskyn mukaan eteenpäin.

Ap. t. 2:
"39 Teitä tämä lupaus tarkoittaa, teitä ja teidän lapsianne, ja myös kaikkia niitä, jotka ovat etäällä -- keitä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu." [Jes. 57:19; Joh. 10:16; Ef. 2:13]"

--> Lupaus koskee paitsi israelilaisia ja heidän lapsiaan, myös kaikkia etäällä olevia, joita Jumala kutsuu - siis myös pakanoita.

Noiden viitemerkintöjen valossa väite, jonka mukaan lauma koottaisiin yhteen vasta viimeisellä tuomiolla, on jonkin verran harhaanjohtava. Toki lauma kootaan kokonaisuudessaan yhteen vasta viimeisellä tuomiolla, koska vasta sitten sekä poisnukkuneiden vanhurskasten henget että vielä lihansa päiviä elävät uskovaiset kootaan kaikki yhteen. Mutta Pyhä Henki kuitenkin jatkuvasti kokoaa laumaa jo täällä maan päällä; Pyhällä Hengellä on siinä tehtävässä erityinen näkymätön side, rakkauden ja rauhan side, jolla hän yhdistää uskovaiset toisiinsa. Niinpä Pyhä Henki kokoaa Kristuksen valittuja lampaita parannuksen kautta tähän yhteen laumaan.

O.M:

Yhteen saattamista tapahtuu jatkuvasti: kun Jeesuksen valittu lammas saa parannuksen armon, hänet saatetaan tähän yhteen lammashuoneeseen yhden paimenen alaisuuteen. Vielä on kuitenkin niitäkin, jotka vielä tekevät parannuksen ennen kuolemataan; myös heidät pitää tänne saatettaman.

Hmm.. Eli se Kristuksen tarkoittama lammas joka ei ole tästä lammashuoneesta olisi ihminen, joka tulee vielä tekemään parannuksen. Ja lammashuoneeseen saattaminen olisi yhtä kuin parannuksen teko. ??:

Kyllä! Ja kohta, jossa lampaat tuntevat oman paimenensa äänen ja seuraavat sitä, tarkoittaa Herran Jeesuksen puhetta sananpalvelijoidensa ja toisten uskovaisten kautta Jumalan seurakunnassa. Muut paimenet, joiden ääntä lampaat eivät tunne eivätkä seuraa, ovat uskovaisten puhetta jäljitteleviä väärähengellisiä, maailmallisia, lihallisia ja omavanhurskaita ihmisiä.

[mato]

Niin, se minkä tulkinnan minä yritin tuolle antaa oli että siinä puhuttiin tästä ajallisesta seurakunnasta, eli että Kristuksen omia on myös tämän meidän joukkomme ulkopuolella ja että meidät kootaan yhteen vasta viimeisenä päivänä. Eli täällä ajassa "meikäläisiä" olisi myös tämän meidän näkyvän joukkomme ulkopuolella. Tulkintani olisi tehnyt tyhjäksi nykyisen vl-seurakuntaopin, joka ymmärtääkseni sotii mm. Laestadiuksen ja Raattamaan seurakuntakäsitystä vastaan. Mutta tuosta Raamatun kohdasta on varmasti paljonkin kirjoitettu, ja perehtyisin mielelläni ainakin Lutherin näkemyksiin siitä ennen kuin alan tehdä tyhmyyksiä.

Lutheria ei minulla ole antaa, mutta vähän Raamattua kylläkin. Tässä luvussa säädetään pääsiäisen vietosta, kannattaa lukea koko luku. Lainaan kuitenkin vain loppuosan. Siinä puhutaan uhrilampaan syömisestä, mikä on kuva Kristuksen sovintotyöstä.

2. Moos. 12
43 Ja Herra sanoi Mosekselle ja Aaronille: tämä on sääty pitää pääsiäistä: ei yksikään muukalainen pidä siitä syömän.

Ei voi yksikään tämän kansan ulkopuolella oleva siitä uhrista tulla osalliseksi.

44 Jokainen ostettu orja pitää ympärileikattaman, ja sitten syökään siitä.

Mutta jopa muukalaisten seasta otettu halpa orjakin saa armosta Kristuksen sovintotyöhön turvata, kun hänet on (sydämestään) ympärileikattu. Joku viisaampi voisi kertoa, mitä on sydämen ympärileikkaus.

45 Muukalainen ja päivämiehen ei pidä syömän sitä.

Uusi käännös on ymmärrettävämpää kieltä: "Kukaan tilapäinen asukas tai päiväpalkkalainen ei saa syödä sitä." Toisaalla kirjoitetaan, että jos vanhurskas luopuu vanhurskaudestaan, ei hänen vanhurskauttaan enempi muistella. Ei se pitkäkään matka uskossa auta kenenkään autuutta, jos nimi ei kuoleman hetkellä ole elämän kirjassa Taivaassa.

46 Yhdessä huoneessa pitää se syötämän. Ei teidän pidä huoneesta viemän ulos sitä lihaa, eikä teidän pidä luuta rikkoman siitä.

Uhrikaritsaa, joka teuraaksi annettiin, ei voi Israelin kansan huoneesta viedä ulos. Sisällä se nautitaan. Luiden rikkomisesta en tiedä. Voisiko joku selittää, mitä se tarkoittaa? (Kuitenkin muistaakseni Jeesuksen sääriluut määrättiin katkaistavaksi jostakin syystä häntä ristiltä laskettaessa, mutta niitä ei katkaistukaan. Evankelista lisää siihen viittauksenkin: jotta kirjoitukset täytettäisiin. Mutta mitä luiden katkominen tarkoittaa?)

47 Koko Israelin seurakunta pitää näin tekemän.
48 Jos joku muukalainen asuu sinun tykönäs, ja tahtoo pitää Herralle pääsiäistä, niin ympärileikattakaan kaikki miehenpuolet, ja sitten käykään sitä tekemään, ja olkaan niinkuin maan omainen; sillä ei yhdenkään ympärileikkaamattoman pidä sitä syömän.

Osin samaa asiaa kuin edellä jakeessa 44. Kaikki, jotka haluavat tulla Jumalan Karitsan pelastamaksi, pitää ympärileikata.

49 Yksi sääty pitää oleman omaisella ja muukalaisella, joka asuu teidän seassanne.
50 Ja kaikki Israelin lapset tekivät niinkuin Herra oli Mosekselle ja Aaronille käskenyt.
51 Niin Herra yhtenä päivänä johdatti Israelin lapset ulos Egyptin maalta, heidän joukoissansa.

Kaikki vanhurskautetaan samalla yhdellä tavalla, mitään kiertotietä ei ole. Herra Jeesus itse on ovi Taivaan valtakuntaan.

SL 150, 3
Jeesus on rauha sielumme,
hän on tiemme ja sauvammekin.
Meitä Jeesus verellään puhdistaa,
hän on ilomme voimammekin.

--

Ja kun sinulla on tullut sellaisia ajatuksia, ettei tässä uskossa olevat uskalla auktoriteettipelon tähden keskustella avoimesti, arvaan että olet sellaisen käsityksen saanut täällä internetissä. Minäkin olen sellaisia joskus epäillyt, mutta ainoastaan silloin kun olen lukenut maailman lasten panetteluja juuri täällä netissä. Aiemmin moinen pelkoasia ei ole edes käynyt mielessä. Ainoa tietämäni pelko näissä asioissa siihen asti on ollut esiintymispelko. Missään seurakunnan keskustelutilaisuuksissa en ole havainnut välteltävän aiheita tai pelättävän sanovansa väärin (toki on hyväkin pelätä sitä että on itse väärässä ja opettaa väärin, mutta siitä ei ole nyt kyse).

Väärääkin oppia on puheenvuoroissa tullut julki, jolloin joku on käynyt sitä pehmeästi oikomaan. Kerran on käynyt niinkin, että erään puhujan seurapuheeseen tuli ymmärtämättään rikkaruohon siemeniä. Niinpä joku seurakunnan jäsen oli hänelle sen osoittanut Raamatulla vääräksi, ja hän kävi siitä parannusta tekemään. En voi edes kuvitella että hän tästä kertoessaan olisi tehnyt sitä jonkun SRK-pelon tai edes kenenkään yksittäisen uskovaisen vaatimuksen tähden sen perusteella, miten hän asiansa seurakunnalle esitti. Kovin oli liikuttunutkin siitä että häntä vaivauduttiin neuvomaan.

Olen myös ollut kerran tai pari pienemmissä uskovaisten kokoontumisessa. Voi miten siellä aisti rakkauden asioista keskusteltaessa. Vaikka SRK olisikin sielunvihollisen vallassa, kuten kovasti jotkut väittävät, vähentäisikö se ympärilläsi olevien 'tavallisten' uskovaisten uskoa? Etköhän sinäkin ole tämän kansan seuroissa saanut nähdä ja tuntea, mitä on taivaasta laskettu rauha ja ilo.

Jos Jumalan kansa näyttää kurjalta ja kelvottomalta, niin sitä se onkin. Tosin tällöin on katselijalta unohtunut nähdä se vanhurskauden puhdas ja hohtava vaate, jonka Herra Jeesus itse valmisti kärsimisellään ja kuolemallaan. Jos ei sitä näe muiden yllä, unohtuuko samalla että siinä on omankin autuuden syy, jos sellaisen on kuitenkin joskus kokenut omistavansa? Luulisi jokaisen tietävän omat syntinsä kaikkein parhaiten.

Ahkeroikaa rakkaat ammentaa elämän lähteestä!

[O.M]

Muistettava on, että taivaallisen Isän tahto on se, että uskomme Jeesuksen Kristuksen sovintotyöhön. Mitä hedelmiin tulee, kannattaa puolestaan miettiä, miksi viimeisellä tuomiolla "Isän siunatut" eivät ymmärrä, koska ovat hyviä tekoja tehneet.

Siitä syystä, että teot vuotavat uskosta eivätkä ole heidän oman lihallisen puolensa tekoja. Omista hyvistä teoistahan Raamattu sanoo profeetta Jesajan suulla, että paraskin niistä on Jumalan edessä niin kuin saastainen vaate.

Jes. 64:
"6 Mutta me olemme kaikki saastaiset, ja kaikki meidän vanhurskautemme on niinkuin saastainen vaate; me olemme kaikki lakastuneet niinkuin lehdet, ja meidän syntimme viskoivat meitä niinkuin tuuli.
7 Ja ei ole sitä, joka rukoilee sinun nimeäs, ja nousee sinuun kiinni tarttumaan; sillä sinä peität kasvos meiltä, ja annat meidät nääntyä suurissa synneissämme."

Hedelmistä voi varmaan turvallisesti käyttää samoja määritelmiä kuin Raamatussa:
Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä.

Noita voi tosiaan käyttää turvallisesti - mikään ei ole yhtä turvallista käyttää kuin Raamatun sana. Myös tuossa listassa mainitaan rakkaus ensimmäisenä - sitä pidetään myös Hengen ensimmäisenä hedelmänä. Kun Jumala evankeliumin sanan kautta synnyttää uskon kuulijan sydämessä, hän vuodattaa uskon kautta kuulijan sydämeen Jumalan rakkauden. Se rakkaus lähtee ihmisen sydämessä asuvasta Jumalan ja Kristuksen Pyhästä Hengestä. Henki yhdistää Jumalan lapset toisiinsa näkymättömällä, mutta samalla lujalla rauhan ja rakkauden siteellä.

Kol. 3:
"14 Mutta ylitse näiden kaikkein pukekaat päällenne rakkaus, joka on täydellisyyden side.
15 Ja Jumalan rauha hallitkoon teidän sydämissänne, johonka te myös kutsutut olette yhteen ruumiiseen, ja olkaat kiitolliset."

Ef. 4:
"3 Ahkeroitkaat myös pitämään hengen yhteyttä rauhan siteen kautta:
4 Yksi ruumis ja yksi henki, niinkuin tekin olette teidän kutsumisessanne yhdenkaltaiseen toivoon kutsutut,
5 Yksi Herra, yksi usko, yksi kaste,
6 Yksi Jumala ja kaikkein Isä, joka kaikkein päällä on, ja kaikkein kautta, ja teissä kaikissa."

Miten rauhan ja rakkauden side yhdistää uskovaiset toisiinsa? Niin, että kukaan ei ajattele vain omia itsekkäitä tarpeitaan, vaan lähimmäisensä parasta. Niin rakkaus on täydellisyyden side.

1. Kor. 13:
"4 Rakkaus on kärsivällinen ja laupias. Ei rakkaus kadehdi, ei rakkaus ole tyly, ei hän paisu:
5 Ei hän käytä itsiänsä sopimattomasti, ei omaansa etsi, ei hän vihaan syty, ei hän pahaa ajattele,
6 Ei hän vääryydestä iloitse, mutta hän iloitsee totuudesta:"

--> Miten voisi tulla teoiksi Raamatun sana uskon hedelmästä, rakkaudesta, ettei se etsi omaansa? Itse ajattelisin, että rakkaus ei voi olla vain kauniissa sanoissa, vaan sen pitäisi näkyä myös teoissa.

Olen käyttänyt lukemattomia kertoja esimerkkinä kuningas alkoholia, mutta käytän yhä, koska alkoholinkulutustilastot osoittavat, ettei asiasta edelleenkään ole kirjoitettu eikä puhuttu tarpeeksi. Jos alkoholia pääosin ruokajuomana viinilasillisen käyttävä ihminen saa parannuksen armon, hänellä tulee rakkaus teoiksi silloin, jos hän omaansa etsimättä jättää viinilasillisensa. Miksikö? Siksi, että hänen viinilasillisensa toimii kiistatta esimerkkinä ja rohkaisuna alkoholinkäyttöön sellaiselle, josta ensiryyppynsä jälkeen vähitellen kehittyy alkoholisti. Juomarihan ei peri Jumalan valtakuntaa.

Milloin sitten "rakkaus ei etsi omaansa" ei tule sanoista teoiksi? Jos pysytään alkoholissa, niin sellaisissa tapauksissa, joissa tämä parannuksen armon saanut ei haluakaan luopua viinilasillisestaan nautinnonhalussaan, vaan korostaa vain, miten kaikki menemme yksilöinä kerran Jumalan eteen. Tuollainen välinpitämättömyys toisista ja vääränlainen individualismi on aikamme piirre. Tuollainenkin ihminen voi kuitenkin kovasti nähdä omassa käyttäytymisessään rakkautta - moiset siivosyntiset ja omavanhurskaat ihmiset ovat havaintojeni mukaan mielestään synnittömimpiä ihmisiä päällä maan. Myös heitä tulee aikansa rakkaudella nuhdella - Jumala ei kuitenkaan nuhtele ihmistä iankaikkisesti, vaan on asettanut ajan, jolloin hän erityisesti kutsuu ihmistä. Jumalan sanan kaksiteräisen miekan lain terän sivallus on ankara siivosyntisille omavanhurskaille ihmisille.

[mato]

--> Miten voisi tulla teoiksi Raamatun sana uskon hedelmästä, rakkaudesta, ettei se etsi omaansa?

Sellainenkin on oman etunsa etsimistä, että rakastaa, koska itsekin siitä kostuu jotenkin. Tässäpä muutamia esimerkkejä (taitaa kaikkiin liittyä myös rakkauden teot, joilla rakkaus 'välitetään' muiden tiedoksi):

- Rakastan ystävääni, koska hän tukee minua monissa tilanteissa.
- Rakastan uutta naapuriani, koska haluan ystävystyä hänen kanssaan (katso edellinen).
- Rakastan (lapsi) äitiäni, koska hän huolehtii minusta / rakastaa minua.
- Rakastan (äiti) lapsiani, koska ... (Tämä onkin kinkkinen enkä tiedä tähän mitään pätevää.. Jos kuitenkin tekaisen väkisin jotakin saman kaavan mukaista. Äidit voisivat kommentoida asiaa.) saan mielihyvää lasten onnesta (?).
- Yleensä ottaen, jos rakastan minulla on eri syistä paremmat oltavat kuin jos en rakastaisi.

Liekö oikeastaan koskaan ihmiselle mahdollista rakastaa siten kuin tuolla Raamatussa rakkaus määritellään? En voi mitään varmaa esimerkkiä ottaa sellaisesta täydellisestä ihmisen rakkaudesta, koska vaikuttaa siltä, että kaikissa mitä mieleeni juontuu on mahdollisena perimmäisenä motiivina oman etunsa etsiminen. Sellainen hiukan epämääräisempi rajatapaus on ainakin rakkaus Jumalaan, seurakuntaan jne., sillä se rakkaus syttyy vain, kun Jumala vanhurskauttaa ansiottoman. Mutta siinäkin ihminen rakastaa, koska hän siinä on ensin saanut jotakin. Tällä rakkaudella ei voi uskoa saada (vaan rakkaus tulee uskon hedelmänä), joten se poikkeaa silti melko oleellisesti monesta muusta rakkauden muodosta.

1. Joh. 4:10 "Siinä on rakkaus, ei että me rakastimme Jumalaa, vaan että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa sovinnoksi meidän synteimme edestä."

[O.M]

Sellainenkin on oman etunsa etsimistä, että rakastaa, koska itsekin siitä kostuu jotenkin.
- -
Liekö oikeastaan koskaan ihmiselle mahdollista rakastaa siten kuin tuolla Raamatussa rakkaus määritellään?
- -
1. Joh. 4:10 "Siinä on rakkaus, ei että me rakastimme Jumalaa, vaan että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa sovinnoksi meidän synteimme edestä."

Olen kaikesta samaa mieltä. Jos autan talvipakkasella tuntemattoman ihmisen auton käyntiin utilitaristisella (=ns. hyötymoraaliin perustuvalla) ajatuksella, että parempi auttaa, niin saa itsekin vastaavassa tilanteessa apua, on pohjimmiltaan kyse itsekkäin motiivein tapahtuvasta auttamisesta. En ole vielä keksinyt niin hyvää tekoa, josta en löytäisi omassa toiminnassani itsekästä pohjavirettä; niin on asianlaita silloinkin, kun en auttamistilanteessa tietoisesti ajattele toimivani itsekkäin motiivien.

Jumalan ja ihmisen välisessä rakkaudessa on kyse täysin eri asiasta: Jumala rakastaa meitä ja me tulemme rakastetuiksi Jumalalta. Jumala on vain antava ja ihminen vain saava osapuoli. Ihmisten välisessä ns. inhimillisessä rakkaudessahan ihminen on aina sekä saava että antava osapuoli.

Totta on Raamatun sana, ettei pohjimmiltaan ole yhtäkään, joka hyvää tekee, ei yhtäkään, joka etsii Jumalaa, ei yhden yhtäkään.

Room. 3:
"10 Niinkuin kirjoitettu on: ei ole kenkään vanhurskas, ei yksikään;
11 Ei ole yhtäkään ymmärtäväistä, ei ole ketään, joka etsii Jumalaa.
12 Kaikki ovat poikenneet pois ja ynnä kelvottomaksi tulleet: ei ole yhtään, joka hyvää tekee, ei yhtäkään."

[saaraleena]

Olen poistanut kokonaan mopin palstan linkin koneeltani, mutta kuitenkin sorruin menemään laittamastani linkinstä nyt sisään.

Minulla se linkki on ja sen takaa löytyi vanha Päivämiehen pääkirjoitus tämän ketjun aihepiiristä: http://p2.foorumi.info/keskusteluavanho ... 10&start=0

Mielenkiintoista historiaa ...

[O.M]

Minulla se linkki on ja sen takaa löytyi vanha Päivämiehen pääkirjoitus tämän ketjun aihepiiristä: http://p2.foorumi.info/keskusteluavanho ... 10&start=0

Mielenkiintoista historiaa ...

Teennäisten "tyrmistysten" ja päivittelyjen lomassa voisi kysyä, että osoittaako esimerkillistä Kristuksen mieltä hankkia TV kotiinsa, jos sillä aiheuttaa pahennusta suunnilleen koko ry:ssä?

1. Kor. 8:
"10 Jos heikko veljesi näkee sinut, jolla on tietoa, aterialla epäjumalan temppelissä, eikö hänen omatuntonsa saa tästä tukea siihen, että hänkin voisi syödä uhrilihaa?
11 Näin sinun tietosi vie tuhoon tuon heikon, oman veljesi, jonka vuoksi Kristus on kuollut. [Room. 14:15]
12 Kun te tällä tavoin teette syntiä veljiänne vastaan ja haavoitatte heidän horjuvaa omaatuntoaan, teette syntiä Kristusta vastaan.
13 Näin ollen: jos ruoka viettelee veljeni syntiin, en ikinä enää syö lihaa, jotta en viettelisi veljeäni. [Room. 14:21]"

--> Lue: Jos heikko veljesi näkee sinulla, jolla on kuvitelma TV:n vaarattomuudesta itsellesi, olohuoneessa TV:n, eikö hänen omatuntonsa saa tästä tukea siihen, että hänkin voisi hankkia TV:n. Näin sinun narsistinen kuvitelmasi erehtymättömästä itsekontrollistasi vie tuhoon tuon heikon, oman veljesi, jonka vuoksi Kristus on kuollut. Kun te tällä tavoin teette syntiä veljiänne vastaan ja haavoitatte heidän horjuvaa omaatuntoaan, teette syntiä Kristusta vastaan. Näin ollen: jos TV viettelee veljeni syntiin, en ikinä hanki TV:tä kotiini, jotta en viettelisi veljeäni.

[Aromi]

--> Miten voisi tulla teoiksi Raamatun sana uskon hedelmästä, rakkaudesta, ettei se etsi omaansa?

Sellainenkin on oman etunsa etsimistä, että rakastaa, koska itsekin siitä kostuu jotenkin.

Mato, kuinkas minulta pääsikin ohi tällainen helmi. Mielestäni näet tilanteen täsmälleen oikein. Ihmisen rakkaus on juuri tällaista - se suuntautuu aina johonkin rakastamisen arvoiseen. Ihminen etsii kaunista ja hyvää, arvokkaan näköistä ja kunnioitettua. On tärkeää ymmärtää juuri se, että samalla tavalla kuin meidän rakkautemme, myös kaikki tekomme ovat syntiinlankeemuksen turmelemat. Niissä ei koskaan ole puhtaita motiiveja, vaan Jumalan lain alla kaikki osoitetaan kestämättömiksi. Tästä vastaansanomaton esimerkki on Jeesuksen vuorisaarnan Mooseksen lain selitys.

Jumala puolestaan rakastaa sitä, mikä maailman (ja myös luonnollisen ihmisen) silmissä ei ole yhtään mitään. Jumalan rakkaus on sellaista, että se luo kohteensa. Mitä se tarkoittaa? Jumala luo sanansa kautta uutta, niin myös sanan kautta luodaan ihmisen sydämeen usko. Ei ihmisessä ole mitään sellaista, joka voisi kääntyä Jumalan puoleen, tai johon Jumala voisi rakkautensa vuodattaa. Sitä tarkoittaa Raamatun sana "ei siinä, että me rakastimme Jumalaa". Jumala rakasti meitä, ja rakkaudellaan - lupauksen sanalla - loi meihin uskon.

Tavallaan tämä kuulostaa hankalalta toistelulta, ja ehkä herättää kysymyksen, onko tällainen asioiden kääntely mitenkään tarpeellista. Jumalan rakkauden ja ihmisen rakkauden välinen ero on tärkeä, koska se auttaa vaikkapa Lutherin teologian ymmärtämisessä. Kaksi käsitettä, kunnian teologia ja ristin teologia, liittyvät juuri näihin kahteen erilaiseen rakkauteen. Kunnian teologia, joka on ihmisen luonnollinen käsitys asioista, ulottuu aivan kaikkialle meidän ajatusrakennelmiimme. Se on ihmisviisautta, jonka Jumala tekee tyhjäksi saarnaamalla hulluutta, eli ristin teologiaa. Siitä, minkälaiset ajatusmallit edustavat kunnian teologiaa, kannattaa lukea Lutherin kirjoituksista enemmän.

sitten toinen juttu,

--> Lue: Jos heikko veljesi näkee sinulla, jolla on kuvitelma TV:n vaarattomuudesta itsellesi, olohuoneessa TV:n, eikö hänen omatuntonsa saa tästä tukea siihen, että hänkin voisi hankkia TV:n. Näin sinun narsistinen kuvitelmasi erehtymättömästä itsekontrollistasi vie tuhoon tuon heikon, oman veljesi, jonka vuoksi Kristus on kuollut. Kun te tällä tavoin teette syntiä veljiänne vastaan ja haavoitatte heidän horjuvaa omaatuntoaan, teette syntiä Kristusta vastaan. Näin ollen: jos TV viettelee veljeni syntiin, en ikinä hanki TV:tä kotiini, jotta en viettelisi veljeäni.

Mun on nyt pakko sanoa, että vaikka O.M kuvaa pahentamisen periaatteen ihan oikein, niin tummentamassani kohdassa olevat sanat kiusaavat. Ne antavat kirjoitukselle tarpeettoman lisäsävyn.

[nuusku]

Minulla on se käsitys, että Saaraleenan lainaama v:n 1976 artikkelin tiedot ja opetukset ovat edelleen käytössä Jumalan seurakunnassa. Jos ne eivät enää olisi käytössä, olisin ainakin itse erittäin voimakkaasti huolestunut, sillä aamenta ko. kirjoitus vastaa.

[O.M]

--> Lue: Jos heikko veljesi näkee sinulla, jolla on kuvitelma TV:n vaarattomuudesta itsellesi, olohuoneessa TV:n, eikö hänen omatuntonsa saa tästä tukea siihen, että hänkin voisi hankkia TV:n. Näin sinun narsistinen kuvitelmasi erehtymättömästä itsekontrollistasi vie tuhoon tuon heikon, oman veljesi, jonka vuoksi Kristus on kuollut. Kun te tällä tavoin teette syntiä veljiänne vastaan ja haavoitatte heidän horjuvaa omaatuntoaan, teette syntiä Kristusta vastaan. Näin ollen: jos TV viettelee veljeni syntiin, en ikinä hanki TV:tä kotiini, jotta en viettelisi veljeäni.

Mun on nyt pakko sanoa, että vaikka O.M kuvaa pahentamisen periaatteen ihan oikein, niin tummentamassani kohdassa olevat sanat kiusaavat. Ne antavat kirjoitukselle tarpeettoman lisäsävyn.

Ko. sanat sisältävät kannanoton "minä tiedän nämä asiat paremmin kuin Jumalan seurakunnassa yleensä luullaan" -ajattelutapaa vastaan. Tuollaiset "minä tiedän" -tyypit harvoin antavat oikaista itseään mistään - sellaisesta tulee helposti erehtymättömänä itseään pitävän ihmisen vaikutelma.

[Taavetti]

Eli se mitä haluan sanoa, on että hiljaisuus siionissa voi merkitä paitsi rauhaa, myös kuolemaa.

Siionissa vallitsee aito Jumalan rauha, ei se ole väkisellä vaadittua yksimielisyyttä, vaan Pyhän Hengen johtamaa yksimielisyyttä. Se on vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jota Jumalan vastustaja kyllä eri tavoin pyrkii särkemään. Aito keskustelu on asian eri puolten esille tuontia, ja tiedän sellaisen keskusteluilmapiirin Jumalan valtakunnassa vallitsevaksi, olen sen omin korvin kuullut ja omin silmin nähnyt niissä tilaisuuksissa, joihin on ollut tilaisuus osallistua.
Kaikki eivät ole kuitenkaan keskustelijoita, eikä tarvitse ollakaan, ja sellainen on tilanne ollut kaikkina aikoina. Äitini äiti oli ahkera ihmisten puhuttelija ja innokas uskon asioista keskustelija. Hänen miehensä, siis minun vaarini, oli aivan erilainen ihminen. Keskusteli kyllä ajallisista asioista, mutta kun keskustelu meni uskon asioihin, vaari enimmäkseen kuunteli keskustelua. Joskus oli mummu moittinut miestänsä passiivisuudesta, mutta vaari oli sanonut, että kun ei ole sanomista, mitä sitä suotta puhumaan. Jos oli tarpeen, aukeni kyllä vaarinkin suu.

Sinänsä on yllättävää lukea internet palstalta kirjoitusta, että keskusyhdistyksemme toimesta jotenkin kiellettäisiin keskustelu, kun tähän asti olen lukenut enimmäkseen väitteitä, ettei joku uskalla nuhteen pelossa avata suutaan, vaikka tarvetta tuntisi. Tekee mieli kysyä, että kuka tai mikä sen suun sulkee? Sen verran vastaan, ettei se ainakaan SRK tai sinne vastuuseen valitut ole sulkemassa. Ehkä joltakin osalta tiedänkin suun sulkijan nimen, se löytyy Evankeliumikirjoista, ja on se silloin tällöin mainittu seurapuheissakin. Jätän sen nyt kuitenkin mainitsematta, sillä toivon avoimia mielipiteitä aiheesta.

Minulla on se käsitys, että Saaraleenan lainaama v:n 1976 artikkelin tiedot ja opetukset ovat edelleen käytössä Jumalan seurakunnassa. Jos ne eivät enää olisi käytössä, olisin ainakin itse erittäin voimakkaasti huolestunut, sillä aamenta ko. kirjoitus vastaa.

Ne pitävät paikkansa tänään, kuten ovat pitäneet paikkansa Paavalin aikana, ennen Paavalia ja hänen jälkeensä. Toisin kuin eräät nimimerkit kuvittelevat, tuo Päivämiehen pääkirjoitukseen lainattu periaate ei ole muutaman vuosikymmenen takainen käsitys, se on todettu uskovaisten keskusteluissa joskus 1920 -30 lukujen taitteessa. Olen kahdestakin pöytäkirjakopiosta sen lukenut, valitettavasti en muista tarkkaa vuotta, kun siitä on keskusteltu. Jos joskus saan käsiini sen pöytäkirjoista sidotun kirjan, yritän skannata sen keskustelun ja lisätä tänne jonnekin.

[saaraleena]

ovatko artikkelin "Lapsina lasten valtakunnassa" ajatukset http://p2.foorumi.info/keskusteluavanho ... c&start=16 voimassa tänäkin päivänä?

[nuusku]

ovatko artikkelin "Lapsina lasten valtakunnassa" ajatukset http://p2.foorumi.info/keskusteluavanho ... c&start=16 voimassa tänäkin päivänä?

Rohkenen vastata, vaikken ole vanhempi ihminen enkä asiantuntija, sillä ko. artikkeli tuntuu vastaavan voimakkaasti 'aamenta', ei ole moitteen sijaa. Jos se olisi ilman postitettu ilman päivämäärää, tuskinpa sitä voisi arvatakaan kolmenkymmenen vuoden takaiseksi. Täysin samanlaista ja -henkistä tekstiä muistelen kuulleeni näiden 3,5 vuoden aikana, jolloin olen seurapuheita livenä kuunnellut.

[Jani_S]

ovatko artikkelin "Lapsina lasten valtakunnassa" ajatukset http://p2.foorumi.info/keskusteluavanho ... c&start=16 voimassa tänäkin päivänä?

En löydä tuosta kirjoituksesta mitään väärää. Minullakin oli jo lapsena ristini kannettavana, kun en mennyt joka menoon mukaan, mutta milloinpa se maailmanpoika olisi hänen menojaan karsastavaa kiittänyt. En silti katso olevani mikään "noiden viitoitusten laskujen maksaja", vaan olen varjeltunut monelta kiusaukselta. Vieläkään ei uskontie ole lavea eikä tule koskaan olemaan.

[Taavetti]

ovatko artikkelin "Lapsina lasten valtakunnassa" ajatukset http://p2.foorumi.info/keskusteluavanho ... c&start=16 voimassa tänäkin päivänä?

Kyllä ne voimassa ovat, mutta ne lukuisat vääristelyt, joita siinä keskustelussa esitetään, eivät ole voimassa, eivät nyt eivätkä olleet silloin. Vääristelyjä ja osatotuuksia siellä näkyi olevan niin lukuisia, etten mitenkään jaksa enkä ehdi niitä alkaa oikomaan, varsinkaan kun seurauksena taitaisi olla vain entistä ankarampi osatotuuksien tulva.

Sen nyt kuitenkin haluan oikaista saaraleenan siellä kertomaan väitteeseen, että taidat aivan vääriä ihmisiä syyttää niistä arvostelemistasi lahjoitusrahoista. Jos tietäisit henkilöllisyyden, pitäisit asian tiimoilla huomattavasti vähemmän meteliä. Tämän kerron sinulle jo toisen kerran, koska et tainnut ensimmäistä ottaa tosissasi. Asianomaisen henkilön elossa olevia omaisia tässä halutaan säästää tarpeettomilta murheilta, etkö sinä halua sellaista säästämistä salliakaan?
Otin kopion pölyttyneen kopioinnista, että sen voi nähdä ja lukea täälläkin sellainen, joka ei sinne halua kurkistaa.

Lapsina lasten valtakunnassa

Päivämies no 30, 21.7.1976

"Että meillä nyt sen kaltaiset lupaukset ovat, minun rakkaani, puhdistakaamme siis itsemme kaikesta lihan ja hengen saastaisuudesta täyttäin pyhyyttä Jumalan pelvossa" (2. Kor. 7:1).

Edellisen luvun lopussa Paavali Pyhän Hengen kautta näyttää, ettei uskovaisella ole mitään osaa uskottoman kanssa, ja ettei Jumalan temppeli, se on Jumalan lapset, sovi epäjumalten kanssa. Jos vihollinen saa vallan ja tuo sydämemme temppeliin omat tavaransa ja epäjumalat, lihan ja hengen saastan, Pyhä Henki pakenee ja elämä sammuu sydämestä.

Sen tähden Jumala kehoittaa meitä lapsiaan pakenemaan jumalattomien seasta ja erottamaan itsemme heistä ja kaikesta tämän maailman synnistä ja saastasta, niin Hän, Jumala, lupaa olla meidän Isämme, ja me saamme olla hänen poikansa ja tyttärensä. Onhan meille annettu hyvät lupaukset. Saamme olla Jumalan lapset.
Näitä Jumalan lupauksia tarkoittaen apostoli ylle merkityssä Raamatun kohdassa kehoittaa meitä puhdistamaan itsemme kaikesta lihan ja hengen saastaisuudesta.

Jumalan lapsinakin saatamme joutua vielä lihan saastaisiin tekoihin. Voimme joutua synteihin, joissa tämän maailman jumalattomat elävät. Vihollinen tarjoaa televisio-ohjelmiaan elämän rikastuttajina ja tarpeellisina tietolisinä, keskiolutta terveysjuomana, perhesuunnittelua onnen ja rikkauden tuojana, jne. Se tarjoaa Jumalan lapselle tässä maailmassa paljon iloa ja rikkautta. Ja kun se vielä on liitossa oman turmeltuneen lihamme kanssa, niin eipä ole ihme, jos niin usein ja monessa asiassa joudumme viallisiksi.

Hengen saasta ei ole lihan saasta yhtään pyhempää Se on saastaa, se on syntiä, joka erottaa meitä Jumalasta. Vihollinen on kuin suuren tavaratalon omistaja, joka osaa esitellä suurta tavara valikoimaansa. Jos ei se yhtä saa kaupaksi, se esittelee toista, entisti hienompaa ja kauniimpaa, ja niin se pettää ja saa monta pauloihinsa.

Jos joku kauhistuu television raakaa jumalattomuutta, niin onhan siellä parempaakin: on jumalanpalvelukset kuoroineen ja orkestereineen. Jos viina ja huoruus on jonkin mielestä kauhistus, niini onhan seurakunnan tilaisuudet: kerhot, lähetystyö, kuorotoiminta ja kirkkokonsertit, joihin kaikki otetaan avosylin vastaan, ja näin saa ihminen jättää elämänsä Jeesukselle. Ei tarvitse parannustakaan tehdä. Kaikki tämä on vain vihollisen suurta petosta ja valhetta.

Väärä vanhurskaus on ihmisteko, joka ori kuin saastainen vaate Jumalan kasvojen edessä, josta Jumala sanoo: "Vie pois minun työköäni sinun virttesi jyrinä, en minä tahdo kuulla teitä".

Jumalan lapsella ei ole varaa lähteä ihailemaan tämän maailman hurskasten tilaisuuksia eikä kuluttamaan aikaansa heidän kerhoissaan. Siellä alkaa kohta näkyä oikea vääränä ja väärä oikeana, kun vihollinen saa saastuttaa hengen. Väärä hurskaus pimentää silmän, ettei se näy edes synniksi.

Kun meillä on lupa olla Jumalan lapsina Jumalan valtakunnassa, niin apostoli kehoittaa meitä puhdistamaan itsemme kaikesta lihan ja hengen saastaisuudesta. Itse emme tosin voi itseämme puhdistaa, mutta meidän tarvitsee tuoda tulenarat tavarat valkeuteen. Siionissa ovat avoimet lähteet kaikkea syntiä ja saastaisuutta vastaan, Saamme Jumalan seurakunnalta vielä vikoihin joutuneinakin kerjätä anteeksiantamusta, ja myös uskoa, kun meille kaikki anteeksi annetaan....

Lopuksi vielä Pölyttyneen oikaisu, ettei tämä lainattu ole pääkirjoitus, vaan aivan tavallinen artikkeli, olikohan vallan etusivulla.

[saaraleena]

ovatko artikkelin "Lapsina lasten valtakunnassa" ajatukset http://p2.foorumi.info/keskusteluavanho ... c&start=16 voimassa tänäkin päivänä?

Kyllä ne voimassa ovat, mutta ne lukuisat vääristelyt, joita siinä keskustelussa esitetään, eivät ole voimassa, eivät nyt eivätkä olleet silloin. Vääristelyjä ja osatotuuksia siellä näkyi olevan niin lukuisia, etten mitenkään jaksa enkä ehdi niitä alkaa oikomaan, varsinkaan kun seurakusena taitaisi olla vain entistä ankarampi osatotuuksien tulva.

Kysyin vain ARTIKKELIN AJATUKSISTA, en keskustelusta. Hyvä tietää, että voimassa ovat. Mietin vain että mikähän lakihenki se sitten oli josta hoitajat ovat kuulemma parannusta tehneet, jos kerran tuon artikkelin ajatukset eivät sitä edustakaan.

Sen nyt kuitenkin haluan oikaista saaraleenan siellä kertomaan väitteeseen, että taidat aivan vääriä ihmisiä syyttää niistä arvostelemistasi lahjoitusrahoista. Jos tietäisit henkilöllisyyden, pitäisit asian tiimoilla huomattavasti vähemmän meteliä. Tämän kerron sinulle jo toisen kerran, koska et tainnut ensimmäistä ottaa tosissasi. Asianomaisen henkilön elossa olevia omaisia tässä halutaan säästää tarpeettomilta murheilta, etkö sinä halua sellaista säästämistä salliakaan?

Henkilöllisyydet ovat peräisin Tytti Isohookana-Asunmaan Keskustapuolueen historia 5:stä, jonka tiedot taas ovat peräisin SRK:n arkistosta. En liene vastuussa SRK:n arkiston oikeellisuudesta.

[Taavetti]

Kysyin vain ARTIKKELIN AJATUKSISTA, en keskustelusta. Hyvä tietää, että voimassa ovat. Mietin vain että mikähän lakihenki se sitten oli josta hoitajat ovat kuulemma parannusta tehneet, jos kerran tuon artikkelin ajatukset eivät sitä edustakaan.

Kirjoituksessa itsessään en huomaa lakihenkeä, vaikka toki sitäkin voidaan soveltaa lakihenkisesti, kuten vaikuttaa nytkin tapahtuvan toisilla palstoilla, kulkekoot ne niin vapaan ja vakaan keskustelun nimellä, kuin haluavat. Ei ole lakia varoittaa huonoista harrastuksista, ei ole lakia vielä sekään, jos niitä esimerkin omaisesti mainitaan. Sen sijaan on lakia tehdä yksityiskohtaisia luetteloita sopivista ja sopimattomista paikoista ja alkaa vaatimaan uskovaisia niitä omalla voimallaan täyttämään. Ei ole lakia neuvoa langennutta parannukseen, eikä sen jälkeen neuvoa häntä syntiä välttämään, niin Jeesuskin teki. Sen sijaan on lakia, kun synnissä elävälle osoitetaan hänen tilansa, ja käsketään omin voimin lopettamaan synnin tekeminen. Sellaista ilmenee kuitenkin ajassamme melkoisesti, samoin käsitystä, että on ainakin osittain pystynyt omalla voimallaan jotakin hyvää tekemään. Aivan huomaamatta saattaa sellaisen huuliolta lipsahtaa väite, ettei ole mitään pahaa tehnyt, miksi minua parannukseen neuvotaan. Sellaisen lipsauksen sanojalta jää huomaamatta, että hän aivan itse tiedostamattaan kuitenkin yrittää omalla teollaan paikata Jumalan ja Jeesuksen työtä. Kuitenkin ihmisen oma, pienikin ansio on vain saastainen vaate Jumalan edessä.

Ei ole mieltä tämän tarkempaan alkaa kaikkia lakihengen muotoja tässä kertomaan, siitä on aivan oma keskustelunsa tämän palstan Vanhojen opettajien kirjoitusten foorumissa.
------------------------------------------------
En ole lukenut keskustapuolueen historiaa, mutta oudolta tuntuu, jos siinä on kirjoitettu samalla SRK.n historiaakin. Tuskin se on ollut sen enempää Tytin kuin muidenkaan tahto, vaikka varmaan siihenkin on voitu viitata yhtymäkohtia etsien. Olen melkein varma, että varsinaisia rippisalaisuuksiin luettavia asioita ei ole annettu Tytin luettavaksi, vaan on annettu vain viralliset lahjoitusasiakirjat. Päivämiehestä olen kuitenkin lukenut kymmeniä vuosia sitten, että kun selvisi, mistä rahat ovat lähtöisin, todettiin että ne olisi ollut parempi jättää ottamatta vastaan.