Pyhän Hengen pilkka

Elävä usko vanhoillislestadiolaisesta näkökulmasta.


Pyhän Hengen pilkka

ViestiKirjoittaja Sinikettu » 27 Loka 2008, 22:08

Raamatussa sanotaan, ettei Pyhän Hengen pilkkaa anneta kenellekään anteeksi. Mitä on Pyhän HEngen pilkka? Mietin vain olenko itse syyllistynyt sellaiseen... :-)
Avatar
Sinikettu
puuhakas
 
Viestit: 237
Liittynyt: 05 Kesä 2006, 15:11

Re: Pyhän Hengen pilkka

ViestiKirjoittaja Taavetti » 27 Loka 2008, 22:18

Sinikettu kirjoitti:Raamatussa sanotaan, ettei Pyhän Hengen pilkkaa anneta kenellekään anteeksi. Mitä on Pyhän HEngen pilkka? Mietin vain olenko itse syyllistynyt sellaiseen... :-)
Etpä taitaisi kysyä asiaa, jos olisit siihen syntiin syyllistynyt. Asia on niin, että siitä synnistä ei Jumala anna tuntoa, ja siksi siitä on mahdotonta tehdä parannusta. Noin se on lyhyesti selittäen, enkä tunne suurta intoa alkaa aiheesta syvempää keskustelua. Siinä saattaisivat saappaideni varret käydä lyhyiksi jo alkuunsa.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja mato » 27 Loka 2008, 22:48

Pikku-Biblian rekisterissä on jotakin selitystä. Hirvittävän pitkä selostus, kannattaa lukea itse kirjasta, menisi käsi kramppiin jos yrittäisi kopioida tänne. Siellä sanotaan joka tapauksessa ainakin näin (kaipa tämä tarkoittaa sitä pilkkaa):

"Synnistä Pyhää Henkeä vastaan.

-- Pysyväisyys katumattomuudessa kuolemaan asti on tosin tämän synnin kanssa aina ja päästämättömästi yhdessä, ei kuitenkaan ole se tämän synnin olennollinen ominaisuus; --

Ei tätä syntiä anneta anteeksi, eikä taidetakkaan anteeksi antaa, Matt. 12:31, 32. Mark. 3:29. Luuk. 12:10. Hebr. 6:4, 6. Syy siihen on ei mikään puutos Jumalan jumalallisesta armosta, Rom. 5:20, 21. 1 Joh. 1:9. Tit. 2:11. Ei myöskään mikään puutos Kristuksen ansiosta ja maksosta, sillä niin kuin Kristus on kaikkein ihmisten edestä, niin on hän myös niidenkin edestä, jotka Pyhää Henkeä vastaan syntiä tekevät, kuoleman kärsinyt, -- Vaan syy on itse synnissä, jossa kaikki ennen mainityt kadottavaiset ominaisuudet yhteen tulevat: sitte itse syntisellä, ja sen pitkittävällä katumattomuudella ja epäuskolla loppuun asti --
"

Kun olen Biblian rekistereitä ja muita oheiskirjoituksia lueskellut, olen huomannut että ainakaan kaikki eivät ole Luhtherin kynästä, kuten olen aiemmin kuullut kerrottavan. Selkein merkki tästä on, että jossain viitataan Lutherin opettaneen jotakin, tuskin hän itseensä viittaa. Epäilemättä Bibliaan kirjattu Suomen luterilaisen kirkon oppi on raittiimpaa, kuin tämän päivän, mutta uskaltaakohan tuon kirjan opetukseen juuri tukeutua (en tarkoita tietenkään kaanonia)? Kysyisin ennemmin niin, että mistähän voisi nähdä ja tietää, mikä on Lutherin kirjoittamaa ja mikä ei, jos eteen tulee epäselvä tilanne? (No, en sitten tiedä, onko Luther joka asiassa ollut oikeassa käsityksessä mutta silti)
mato
tosi pirteä
 
Viestit: 314
Liittynyt: 19 Maalis 2008, 22:09

ViestiKirjoittaja nuusku » 28 Loka 2008, 00:16

Kyselin itsekin joskus vuosia sitten samaa asiaa. Käsittääkseni suuri osa uskovaisista joskus pohtisi ko. asiaa, esim. nuoruudessa, tai varsinkin, jos on saanut suhteellisen hiljattain parannuksen armon. Olen myös kuullut, että Pyhän Hengen pilkkaa ei voisi tehdä vahingossa tai kovin 'helposti'. Mielestäni Siniketun kysymys paljastaa tässä tilanteessa, että Sinikettu ei ole tehnyt Pyhän Hengen pilkkaa, vaan uskomassa Pyhän Hengen omistajana.

Vähän katekismuksen selitys eli Kristinoppi näyttää selittävän asiaa erityisesti ao. jälkimmäisessä kohdassa 139:

138.

Mitä on synti Pyhää Henkeä vastaan?

Synti Pyhää Henkeä vastaan eroaa kaikista muista synneistä siinä, ettei sitä voi koskaan saada anteeksi.

Mark. 3:28-29: Kaikki synnit annetaan ihmisten lapsille anteeksi, pilkkaamisetkin, kuinka paljon pilkannevatkin. Mutta joka pilkkaa Pyhää Henkeä, se ei saa ikinä anteeksi, vaan on vikapää iankaikkiseen syntiin.

Tämä synti tapahtuu seuraavasti: Pyhä Henki valaisee ihmisen siten, että ihmisen täytyy sydämessään tunnustaa jumalallinen totuus jumalalliseksi, mutta silti ihminen tahallaan ja vastoin parempaa tietoaan kieltää sen, asettuu vastustamaan sitä sekä pilkkaa, rienaa ja häpäisee Pyhää Henkeä. Tällainen ihminen paatuu niin, ettei hän voi tulla parannukseen. Sen vuoksi meidän on tarkasti varottava, ettemme asetu vastustamaan ja pilkkaamaan totuutta, joka on kirkastunut meille Jumalan Sanasta. Synti Pyhää Henkeä vastaan ei kohdistu Pyhän Hengen persoonaan, vaan virkaan.

Luuk. 12:1: Jokaiselle, joka sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, annetaan anteeksi, mutta sille, joka Pyhää Henkeä pilkkaa, ei anneta anteeksi.

1 Joh. 5:16: On syntiä, joka on kuolemaksi. Siitä en sano, että olisi rukoiltava.

Hebr. 6:4-6: Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia, ja sitten ovat luopuneet, taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät.

139.

Mistä tiedämme, ettemme ole tehneet tätä erityistä syntiä Pyhää Henkeä vastaan?

Sellainen, joka on joutunut sielunhätään ja pelkää tehneensä synnin Pyhää Henkeä vastaan ja on huolissaan siitä, että hänet olisi suljettu pois Jumalan armosta Kristuksessa, ei ole tehnyt tätä nimenomaista syntiä Pyhää Henkeä vastaan.

Hänessä on nimittäin päin vastoin todettavissa Pyhän Hengen voimakas vaikutus, mikä ilmenee huolena ja murheena omasta sielun tilasta ja iankaikkisesta kohtalosta. Hän on uskossa, vaikkakin ahdistusten alla.

Hänen heikkoa uskoaan on vahvistettava Jumalan armosanalla, sillä Kristus on kuollut jokaisen ihmisen tähden ja tahtoo, että kaikki pelastuisivat.

Se taas, joka on tehnyt tämän erityisen synnin Pyhää Henkeä vastaan, ei ole murheellinen siitä. Hän ei ole myöskään huolissaan sielunsa kohtalosta, vaan vaeltaa ylpeydessä ja kapinassa sydän lopullisesti paatuneena ja alistumatta selvän Jumalan sanan alle.
Kunnes täyttyy halu hartain, tänne jääpi turmelus. Aukee kirkas kotiranta, loppumaton lohdutus.
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

ViestiKirjoittaja Sinikettu » 28 Loka 2008, 12:22

Kiitos vastauksista, johan helpotti kovasti. :D
Avatar
Sinikettu
puuhakas
 
Viestit: 237
Liittynyt: 05 Kesä 2006, 15:11

ViestiKirjoittaja Munkki » 28 Loka 2008, 23:25

Tulipa niin hyvä mieli, kun luin tämän ketjun. Kumpa me aina osaisimme tällä tavoin toisiamme neuvoa ja hoitaa. Raamatun sanaan perustuen ja lempeässä rakkauden hengessä.
Munkki
 

ViestiKirjoittaja pikkupoika » 29 Loka 2008, 01:28

JOo kiitos. Itsekkin välillä olen tätä miettiny
pikkupoika
puuhakas
 
Viestit: 209
Liittynyt: 04 Elo 2006, 14:10

ViestiKirjoittaja O.M » 31 Loka 2008, 15:02

nuusku kirjoitti:- - Vähän katekismuksen selitys eli Kristinoppi näyttää selittävän asiaa erityisesti ao. jälkimmäisessä kohdassa 139:

- -139.

Mistä tiedämme, ettemme ole tehneet tätä erityistä syntiä Pyhää Henkeä vastaan?

Sellainen, joka on joutunut sielunhätään ja pelkää tehneensä synnin Pyhää Henkeä vastaan ja on huolissaan siitä, että hänet olisi suljettu pois Jumalan armosta Kristuksessa, ei ole tehnyt tätä nimenomaista syntiä Pyhää Henkeä vastaan.


Tuo on lohdullinen tieto, jolla itseänikin rohkaistiin joskus, kun joskus nuorena pelkäsin tosissaan tehneeni Pyhän Hengen pilkan. Nykyisin jos ei ole pitkään aikaan tullut kavahdusta, että olenkohan tehnyt Pyhän Hengen pilkkaa, niin tulee heti epäilys, että varmaan on tullut tehtyä ko. pilkka ja paatumus tullut. Se saa aikaan kavahduksen, jonka voi tulkita merkiksi, että on huolissaan eikä siis ole tehnyt ko. pilkkaa ja niinpä voi olla levollisella mielellä. :grin:
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja O.M » 11 Marras 2008, 11:25

mato kirjoitti:Kun olen Biblian rekistereitä ja muita oheiskirjoituksia lueskellut, olen huomannut että ainakaan kaikki eivät ole Luhtherin kynästä, kuten olen aiemmin kuullut kerrottavan. Selkein merkki tästä on, että jossain viitataan Lutherin opettaneen jotakin, tuskin hän itseensä viittaa. Epäilemättä Bibliaan kirjattu Suomen luterilaisen kirkon oppi on raittiimpaa, kuin tämän päivän, mutta uskaltaakohan tuon kirjan opetukseen juuri tukeutua (en tarkoita tietenkään kaanonia)? Kysyisin ennemmin niin, että mistähän voisi nähdä ja tietää, mikä on Lutherin kirjoittamaa ja mikä ei, jos eteen tulee epäselvä tilanne? (No, en sitten tiedä, onko Luther joka asiassa ollut oikeassa käsityksessä mutta silti)


Vastaan vähän off topic tuohon pohdintaasi Biblian rekisterin ja esipuheiden salaperäisestä kirjoittajasta. Sitähän kuulee välillä pohdittavan seurapuheissakin: jotkut ajattelevat kirjoittajan olevan Luther ja usein kuulee arvion, että Luther ja joku muu. Ottaen huomioon, että Raamattua on ajan kuluessa suomennettu useaan otteeseen, esitän "muuksi"/"muiksi" seuraavia mahdollisuuksia:

- V. 1548 UT:n ja v. 1552 VT:n osien suomentaja Mikael Agricola
- V. 1642 käännöksen laatija Johannes Gezelius
- V. 1776 käännöksen laatija Antti Lizelius
- V. 1878 korjausten tekijä (kuka?)

Vl:ten käyttämä Biblian versio on Lizeliuksen 1776 käännös, johon on tehty kielellisiä korjauksia useaan otteeseen 1800-luvulla, joista vl:t käyttävät viimeisintä eli v. 1878 korjattua versiota. Biblian rekisterissä ja kirjojen esipuheissa saattaa siis periaatteessa puhua jossain Luther, jossain Agricola, jossain Gezelius, jossain Lizelius ja jossain näiden avustajat tai käännösten myöhemmät korjaajat. Jos asiasta haluaisi päästä varmuuteen, aloittaisin itse etsimällä jostain käsiin Lutherin v. 1545 saksannoksen ja vertaisin sen rekisteriä ja esipuheita Biblian vastaaviin.

Lähtökohtaisesti luen itse Biblian rekisteriä ja esipuheita niin, että jos sen tiedot vaikuttavat sopivan aiemmin oppimaani, uskon ne sellaisenaan, jos taas eivät vaikuta, suhtaudun niihin kriittisemmin.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja O.M » 11 Marras 2008, 11:38

Edelliseen korjausta: Gezeliuksen Raamatuksi ei kutsuta 1642 käännöstä, vaan 1685 käännöstä. 1642 käännöksessä näyttää olleen useita kääntäjiä:

"Ensimmäinen suomenkielinen Raamattu ilmestyi painosta vuonna 1642. Käännöstyö aloitettiin Turun piispa Erik Sorolaisen johdolla vuonna 1602, ja sitä jatkoi piispa Iisak Rothovius, joka nimitettiin Sorolaisen seuraajaksi vuonna 1625. Suomentamiselle asetettiin varsin kunnianhimoiset tavoitteet. Raamatun kielen tuli vastata heprean- ja kreikankielistä alkutekstiä, noudattaa Lutherin tuoreimpia saksannoksia sekä olla kieleltään ja tyyliltään yhtenäinen.

Ensimmäisen suomalaisen Raamatun varsinaisen käännöstyön suoritti piispan johdolla kokoontuva käännöstoimikunta, johon kuuluivat tuomiorovasti Eskil Petreus Turusta, turkulainen teologianlehtori Martti Henrik Stodius, Maskun kirkkoherra Henrik Hoffman sekä Piikkiön kirkkoherra Gregorius Matthei Favorinus. Sihteerinä toimi turkulaisen lukion opettaja Jonas Matinpoika Raumannus. Kukin toimikunnan jäsenistä sai joitakin osia käännettäväkseen ja syntyneet pohjakäännökset tarkistettiin viikottain pidetyissä kokouksissa. Käännöksiä piti uusia moneen kertaan, ennen kuin ne voitiin hyväksyä.
- -
Ensimmäinen tarkistus saatiin päätökseen vuonna 1685, jolloin ilmestyi ensimmäinen suomalainen sotaraamattu. Nykyään teos on kaikkein harvinaisin vanhoista raamatuistamme ja sitä nimitetään myös Gezeliusten Raamatuksi."

http://www.evl.fi/kkh/to/kkn/koulu/rttuope/rttuluki.htm
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Re: Pyhän Hengen pilkka

ViestiKirjoittaja mies » 19 Heinä 2014, 22:15

Augustinelta pitkähkön selitysosan loppupuolella selkeä virke:
Augustine: On the words of the Gospel, Matthew 12:32 kirjoitti:...therefore all manner of sin and all blasphemy shall be forgiven unto men in this congregation, which Christ gathers together in the Holy Spirit, who is not divided against Himself. But that blasphemy of the Spirit Himself, whereby in an impenitent heart resistance is made to this so great gift of God even to the end of this present life, shall not be forgiven.


Eli lyhyesti joka katumattomalla sydämellä vastustaa Kristuksen kirkossa Pyhässä Hengessä julistettavaa syntien anteeksiantamusta vastaan elämänsä loppuun asti, ei saa anteeksi.
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Re: Pyhän Hengen pilkka

ViestiKirjoittaja Ilpo » 20 Heinä 2014, 11:56

Mielenkiintoinen löytö ja poiminta.
Näin on uskottu ennen ja uskotaan tänäänkin.

Itse olen ajatellut, ettäPyhän Hengen pilkka tarkoittaa elävän uskon polkemista jalkoihin.
Ja siihen voi syyllistyä vain sellainen, joka on ollut uskomassa ja joka tietää, mitä tallaa.

Tuo, "pilkkaa anteeksiantamusta" on yksi tapa ilmaista asia.
Ilpo
Ilpo
ahertaja
 
Viestit: 552
Liittynyt: 04 Kesä 2011, 00:46


Paluu Uskonvanhurskaus



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa