Vauvan tila syntyessään:

[Weha]

O.M, poistin hänet siksi kun hän mm. kiristi. Olen itse ehdottomasti poistamisen kannalla. Uskovaisen täytyy Ohjata hänet seurakuntaan, ei mielestäni tälle palstalle.

Tiedän sairaita kavereita, esim.helluntailaisuudessa, jotka ovat tosi ovelia tuomaan vääräänsä esiin ja tietävät käyttää asemaansa hyväksi. Minulla on runsaasti tästä omakohtaisia kokemuksia.


Voisiko joku asian tunetava lukasta tämän Mopin palstalta: "Keskustelua vanhoillislestadiolaisuudesta" Foorumin päävalikko -> Vanhoillislestadiolaisuus ja muut kristilliset suunnat": Väinö Havas:
Uskovalle ihmiselle kaste sen sijaan on yksi ihanimpia Herramme suomia armolahjoja. Se on sitä niille kasteen armon ilmapiirissä kasvatetuille kristittyjen kotien lapsille, jotka eivät koskaan ole tohtineet uskoansa kieltää, vaan ovat vuodesta vuoteen jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa puhdasta omaatuntoa säilyttäneet, uskossansa varttuneet ja yhä tietoisemmin ja tietoisemmin turvautuneet kasteen Herran täydelliseen sovintotekoon ja syntien anteeksiantamukseen Hänen veressänsä.

Tällaiset nk. lapsuuskristityt iloitsevat kiitollisina siitä, että heidät jo avuttomina pienokaisina pyhässä kasteenpesossa liitettiin lujin lupauksin Jumalan armotalouden piiriin. Heistä tuntuu sanomattoman hyvältä, että kaste on heille jatkuvasti uskon kautta armorikas elämänvesi, uudestisyntymisen peso Pyhässä Hengessä. Kasteen virvoittava armo, aivan kuin kristallinkirkas virta, huuhtoo heidän kiusattuja sydämiänsä. Kasteen ja siihen liittyvän lunastusarmon uskossa muisteleminen on todellakin kuin Nooan vesi, joka kantaa kristityn elämän purtta kohti ikuista rauhan tyventä!

Kasteen siunaus aukenee valtavana myös niille armosta langenneille tuhlaajalapsille, jotka sovintosaarnan uskomisessa ja parannuksessa kokevat Jumalan valtakunnassa kääntymisen ihmeen. He palaavat silloin luopumuksestansa juuri kasteen armoon, Kristuksen veren voima on puhdistanut heidät jälleen siihen autuaaseen tilaan, joka heillä kerran kastettuna pienokaisena oli. Hekin muistelevat syvästi kiitollisina kasteen pesoansa, joka ei heille uskottomuuden vuosina mitään merkinnyt, mutta joka nyt on samanlainen autuuden pantti, kuin Herran Pyhä Ehtoollinenkin. Luja, näkyvään aineeseen yhdistetty, vakuudeksi siitä, että armonvirta todellakin on pyyhkinyt synnit pois ja siitä, että me kokonaiset syntiset olemme todella pukeutuneet Kristukseen ja hänen vanhurskauteensa.

Mutta kasteen muisteleminen on meille uskossa kilvoitteleville vain yksi Herramme säätämä tuki monien muiden joukossa. Uskoamme vahvistaa myös Raamatussa lukemamme sana, kuulemamme yleinen evankeliumin saarna, ripissä julistettu synninpäästö ja Kristuksen ruumiin ja veren vastaanottaminen alttarin sakramentissa, ehtoollisen leivässä ja viinissä. Yksikään näistä armonneuvoista ei jouda tien oheen monien vihollisten piirittämän Kristityn elämässä. Me tarvitsemme ne kipeästi kaikki, sillä kamppailumme turmiovaltoja vastaan on tukahduttavan kuuma.

[Taavetti]

Havas oli aikanaan tunnettu ja rakastettu puhuja, äitini rippikoulun pitäjä, armoitettu saarnaaja ja runollinen kaikissa puheissaan ja kirjoituksissaan. Kirjoitti paljon, kulki saarnamatkoillaan laajalti eri puolilla maatamme, myös Ruotsin puolella Suomen diaspora Seuran lähettämänä piti seuroja sulattaen korpelaisuuden eriseuraan eksyneiden ja monen villitykseen (mm Nooan arkin odotus tiettynä päivänä) hairahtuneiden sielujen eksytystä.

Havas oli keskeisellä paikalla taistelussa pikku-esikoisuuden eriseuran selvityksessä, toimittaen mm siitä kokouksesta laaditun kirjasen kristityille luettavaksi. Havas oli aikanaan Siionin Lähetyslehden toimittaja, samoin Lasten Siionin (myöh. Siionin Kevät) ensimmäinen toimittaja.

En ole osannut oudoksua Havaksen tekstiä kasteesta, siinä on paljon hänelle tyypillistä runollisuutta, sanavalinnat asettuvat ikäänkuin soljuen toistensa lomaan. Siinä jää toki tulkinnan tilaa, mutta varsinaista väärää opetusta en sinä ole huomannut. Kyllähän sitä monet yrittävät etsiä, kun yrittävät löytää omille väärille tulkinnoilleen ja haluilleen tukea. Siinä ei tarvitse mennä edes Havaksen aikaan asti, S24 palstalta olen tämän tästä lukenut muutamia aikamme uskovaisia ylistäviä kirjoituksia, kun jostakin yksittäisestä sanavalinnasta kuvittelevat omalla väärälle opilleeen tukea löytyvän.

[Taavetti]

Tässä nyt menee kaksi eri asiaa onnellisesti rinnakkain, mutta menköön. Kopioin pätkän vuona 1923 painetusta katekismuksesta, johon Havaksen teksti osittain perustunee.

3, Mitenkä vesi voi vaikuttaa näin suuria asioita?

Vesi tosin ei niitä vaikuta, vaan Jumalan sana, joka on vedessä ja veden kanssa, jausko, joka veteen yhdistetyn Jumalan sanan uskoo; sillä vesi ilman Jumalan sanaa on paljas vesi, eikä kaste, mutta Jumalan saan kanssa yhdistettynä on se kaste, se on armorikas elämän vesi ja uudestisyntymisen peso Pyhässä Hengessä, niinkuin apostoli Paavali kirjeessän Tiitukselle kolmannessa luvussa sanoo:

Hän pelasti meisät laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uusistuksen kautta, jonka Hän runsaasti vuodatti meihin meidän vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, jotta me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan. Tämä sana on varma.

Kuten monessa muussakin, jää tähän väkisellä myös väärän tulkinnan mahdollisuus. Ei anneta sen häiritä uskoamme.

[lukkari]

Havahduin kun luin Joh. 1 lukua. Mulla on sekä uusi että vanha käännös rinnakkain.

9 Se oli totinen valkeus, joka valistaa kaikki ihmiset, jotka maailmaan tulevat;
10 Se oli maailmassa, ja maailma oli hänen kauttansa tehty, ja ei maailma häntä tuntenut.

sitten uusi

9 Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan.
10 Maailmassa hän oli, ja hänen kauttaan maailma oli saanut syntynsä, mutta se ei tuntenut häntä.

Aivan eri merkitys ko. jakeilla. Ajatelkaapa kysymystä onko lapsi syntyissään lunastuksesta osallinen. Miten selkeästi Biblia sen sanoo.

[weha]

Ensiksi onko pieni lapsi syntinen? Raamattu kertoo hyvin selvästi, että vauva on syntinen jos syntyessään, aadamin synnistä ja luonnosta-
Otan tähän muutamia Raamatunkohtia esiin:(Ps.51:7; Ps.58:4; Job.15:14; Job.25:4-6;Jes.48:4: Room.3:10; Room.5:18; Room.5:12; Ef.2:3 Joh.3:5-6)

Tarkoitus ei ole nyt noin selvistä kohdista, hurmahenkien kanssa väitellä. Yksinkertaisesti Raamattu toteaa: "Synnin palkka on kuolema" ja vauvakin kuolee.

Sitten Raamattu yhtä selvästi kertoo, että vauva syntyy maailmaan myös osallisena Kristuksen vanhurskaudesta, eli vauva syntyy maailmaan Jeesukessa Kristuksessa. Siis kun yleinen synti tuli, niin yleinen sovitettiin:
Room.5:18. "Niin kuin siis yhden ainoan rikkomus tuotti kaikille ihmisille kadotustuomion, niin riittää yhden ainoan vanhurskas teko antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän".

Ihminen syntyy siis tähän maailmaan "KAKSIOSAISENA", syntisenä ja vanhurskaana, eli uskovaisena. Tämän kaiken uudestikastajat kieltävät, kun sanovat, ettei pienokainen osaa uskoa. Tässä on takana omavanhursaus ja siten väärä vanhurskauttamisoppi.

Otetaampas tähän yksi esimerkki Raamatusta:
Daavid sanoo:
ps.51:7. "Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun".
Sama Daavid sanoo myös hyvin kauniisti lapsen autuaallisesta tilasta: ” Sinä olet vetänyt minut ulos äitini kohdusta. Sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla. Sinun päälles (huomaasi) minä olen heitetty äitini kohdusta. Sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta” (ps.22:10-11).

Laestauduis Ja Luther opettivat lapsikasteen olevan raamatullinen, koska he uskovat. Vanhoillislestadiolainen käsitys on Raamatun ja luterilaisen opin mukainen.

Kertomus Mooseksesta ja hänen vaimostaan Sipporasta, sekä heidän pojastaan (2.Moos.4:24-26), antaa puhuttelevan kuvan sakramentin hylkäämisestä. Jumala oli kutsunut Mooseksen Midianin maasta johdattamaan kansaansa Israelia Egyptin orjuudesta. Matkalla yöpaikassa tapahtui, että Herra hyökkäsi Mooseksen kimppuun ja tahtoi tappaa hänet. Silloin hänen vaimonsa Sippora suoritti pojalleen ympärileikkauksen ja kosketti esinahalla Moosesta alhaalta sanoen: "veriylkä ympärileikkauksen tähden". Tuomio ei kohdistunut lapseen, vaan sakramentin laiminlyöneeseen isään.

Noilla 2 Sam 12:23 jakeen sanoilla "Minä menen hänen tykönsä, mutta ei hän palaja minun tyköni" Davidin ympärileikkaamaton lapsi pääsi taivaaseen. Samalla David itse tunsi olevansa armahdettu noinkin suuresta rikoksesta kuin huoruudesta ja Urian murhaamisesta. Kertoo sovituksesta Vanhan Testamentin ajalla, sekä samalla sen, että kastamaton lapsi on autuas.

”Minä tunsin sinun jo ennen kuin minä sinun valmistin äitis kohdussa, ja pyhitin sinun, ennen kuin sinä äidistäs synnytkään” (Jer.1:5).

Kaikki kansat syntyvät Herralle Siionissa (Ps 87 ). Valkopukuisten joukossa (IlmK) on joka kielestä ja kansasta ihmisiä, sillä Jumala korjaa omansa jo lapsuudenuskossa monista kansoista joille ei edes saarnata valtakunnan evankeliumia, heidän epäuskonsa tähden. Niinkuin Nooa perheineen oli jo vanhurskas, kun arkkiin menivät, ja pelastuivat veden kantamana. Samoin kastekkin on hyvän omantunnonliitto Jumalan luona. Näin siis kaste kuuluu sille, joka on sovitettu ja, jolla on hyvä omatunto, kuten on pienen lapsen tila syntyessään. Raamattu käyttää tästä kasteen kohdasta 1.Piet.3:21, sanaa "eperooteema" , LIITTO. Tätä sanaa käytettiin jo ennen uudeentestamentin kirjojen syntyä vanhoissa papyruksissa. Luther käänsi tämän myös liitoksi. Näin myös tätä liittoa korostaa, yksi kaste ja siitä opetus.

Raamattu sanoo, että meidät sitten tuomitaan omien tekojemme mukaan:

Ilm.20:12. Näin myös kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä. Kirjat avattiin, avattiin myös elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan.
13. Meri antoi kuolleensa, Kuolema ja Tuonela antoivat kuolleensa, ja kaikki heidät tuomittiin tekojensa mukaan.

Kasteen merkitys

Kasteessa vauva otetaan liitonarmoon, eli kaste on "hyvän omantunnonliitto Jumalan luona" (1.Piet.3:21) se ei myöskään ole synnin poistamista, kohdan mukaan. Kasteessa lapsi kastetaan seurakunnan yhteyteyteen, joka on uskon vahvistus ja merkki. Kasteessa otetaan seurakunnan hoitoon, jossa myös hyvää omaatuntoa säilytetään.

Room.6-Luvun erityinen, voimakas sanoma on opetus pyhityksestä. Valaistaessaan kristityn vaellusta Paavali yhdisti siihen kasteen velvoittavan merkityksen. Kasteen kautta kristitty on haudattu Kristuksen kanssa kuolemaan. Kun olemme osalliset yhdenkaltaiseen kuolemaan, nousemme kuolleista kuten Kristus (Room.6:4-5). Jumala herätti meidät uuteen elämään omistaessamme Kristuksen kuoleman ja elämän uskon kautta (Room.6:4; Kol.2:12). Kaste opettaa ja muistuttaa Jumalan lapsia, että heidät on liitetty Kristuksen kanssa hänen yhtäläiseen kuolemaansa ja elämäänsä, omistaessamme hänen kuolemansa ja elämänsä uskon kautta. Kristuksen sovituskuolema on kertakaikkinen kuolema synnille, mutta hänen elämänsä on elämää Jumalalle (Room.6:10). Näin tulee uskon kautta tietää,, että Jumalan lapset ovat kuolleet synnille, mutta elävät Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme (Room.6:11).

Jeesus sanoi: ”Se uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen” (Mark.16:16). Tässä Yhteydessä on vielä todettava, että kasteen halveksiminen ja hylkääminen kadottaa (Augistinus ja Luther).

Luther kirjoittaa samassa Hengessä katekismuksessa: Mitä merkitsee tällainen kastaminen? Se merkitsee, että vanhaihminen meissä on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja kaikkien syntien ja himojen kanssa kuoletettava ja että sijaan on noustava uusi ihminen, joka elää vanhurskaudessa ja puhtaudessa iankaikkisesti Jumalan edessä.

Näin kaste kantaa pelastettua, kuten vesi kantoi jo vanhurskaita ihmisiä Noan arkissa ensimmäisen maailman aikana.

Luther toteaa Schmalkaldenin opinkohdissa selvästi, että silloinkaan ei tulla uskoon itse kasteen voimasta, vaan sitä edeltävän suullisen sanan voimasta:

"Näissä suullista, ulkonaista sanaa koskevissa opinkohdissa on lujasti pidettävä kiinni siitä, että Jumala ei anna henkeänsä tai armoansa kenellekään muuten kuin edeltävän sanan välityksellä ja myötä. - - Myös ne, jotka ovat uskossa ennen kastetta tai tulevat kasteessa uskoon, saavat uskon ulkonaisen, edeltävän sanan välityksellä."
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/s/kolmas.html

Näin voidaan todeta, että vaikka Jumala kasteessa ja ehtoollisessa vakuuttaakin uskovaa syntien anteeksiantamisesta, hän ei kuitenkaan anna niissä syntejä sillä merkityksessä anteeksi, että epäuskoinen ihminen voisi kasteessa tai ehtoollisessa saada uskon. Siinä merkityksessä on ymmärrettävä myös nämä Lutherin sanat:

"Älä anna tässä asiassa johtaa itseäsi harhaan tuolla farisealaisella lörpötyksellä, jolla muutamat pettävät itseään, että ihminen nimittäin muka voisi antaa anteeksi syntejä, vaikkei hän kuitenkaan voi antaa armoa enempää kuin Pyhää Henkeäkään. Pysy sinä Kristuksen sanoissa ja ole varma siitä, ettei Jumala millään muulla tavalla anna syntejä anteeksi, kuin suullisella sanalla, kuten hän on määrännyt meille ihmisille. Ellet etsi anteeksiantoa sanasta, niin turhaan katsoa töllistelet taivasta kohti odottaen sieltä armoa, tai, niin kuin he sanovat, sisällistä anteeksiantoa."
(Lutherin valitut teokset III: Avaimista, s. 442, WSOY, 1959.)

Lähde: Tarkoitukseni ei ole asiasta väitellä, vaan kertoa Raamatun ja myös koti-siionini opetusta.

[weha]

Olen siis kertonut miksi vauvakin tulee kastaa, eli lyhyesti: Kun vauva uskoo ja kun on jo Jumalan lapsi.

Vauvojen ja vaarien pelastustie on sama, siis uskon kautta:
"ilman uskoa ei voi olla Jumalalle otollinen" (hebr.11:6) ja "Jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa".

Raamattu kertoo myös kaikkialla kuinka pienten lasten on Jumalan valtakunta, eli he siis uskovat.

Matt.18:6. "Mutta joka pahentaa yhden näistä pienimmistä, jotka uskovat minun päälleni, parempi hänen olis, että myllyn kivi ripustettaisiin hänen kaulaansa, ja hän upotettaisiin meren syvyyteen".

Pienimmät siis uskovat. Pienimmäiset ovat kaikista pienimpiä.

Luukkaan käyttämä sana on tässä mielenkiintoinen (prefos)= vauva

Jeesuksen luo tuotiin myös pieniä lapsia, jotta hän koskisi heihin. Tämän nähdessään opetuslapset moittivat tuojia,
16. mutta Jeesus kutsui lapset luokseen ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta.
17. Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse."

Edelleen Lähde= kotisiionini

[weha]

lapsen syntisyydestä!

Room.5:18. "Niin kuin siis yhden ainoan rikkomus tuotti kaikille ihmisille kadotustuomion..." Siis Aadamin lankeemus, toi myös vauvoille kadotustuomion...eli lapsi on syntinen, mutta syntyy myös Jeesusessa Kristuksessa ja on elämä ja vanhurskaus, eli usko: "... niin riittää yhden ainoan vanhurskas teko antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän".

------------------------------------------

Room.4:11. "Hän sai ympärileikkauksen merkin sen vakuudeksi, että hänet oli hyväksytty vanhurskaaksi jo, kun hän ympärileikkaamattomana uskoi. Näin hänestä tuli kaikkien niiden isä, jotka uskovat ja jotka katsotaan vanhurskaiksi, vaikka he ovat ympärileikkaamattomia".

Siis ympärileikkaus oli uskonvanhurskauden sinetti ja kaikki poikalapset ympärileikattiin. Näin pienokaiset uskoivat, jo ennenkuin ympärileikattiin. Liiton säädökseen kuului myös ympärileikata jokainen poikalapsi, joka kuului Aabrahamin heimoon. Merkille pantavaa on, että myös muukalaisten lapset ympärileikattiin, eli hekin olivat uskovaisia.

1.Moos.17:12. "Kahdeksantena päivänä syntymästä ympärileikattakoon jokainen poikalapsi sukupolvesta toiseen. Ympärileikattakoon kaikki talossasi syntyneet orjat samoin kuin heimoosi kuulumattomat orjat, jotka itsellesi ostat,
13. siis jokainen talossasi syntynyt tai rahalla ostamasi orja. Näin te kannatte ruumiissanne merkkiä siitä, että minun tekemäni liitto on ikuinen.
14. Mutta jokainen ympärileikkaamaton poistettakoon kansansa parista. Hän on rikkonut liiton."

Kaste on aina oikea sakrametti/toimitus, vaikka sen toimittaisi epä-uskoinen pappikin. Uudelleen meitä ei tarvitse kastaa. Tämä on myös uskonpuhdistajan opetus.

Tämä siitä johdosta, ettei kasteen toimitus anna syntejä anteeksi, vaan ne sanat Jotka Pyhän hengen virasta lausutaan. Tämä Pyhän hengen virka on kaikilla hänen omilla lapsillaan:

Joh.20:21. Jeesus sanoi uudelleen: "Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät."

22. "Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: "Ottakaa Pyhä Henki.
23. Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi."

[weha]

on tietysti tarkoitettu, että Jumalan omia lapsia kastetaan ja tähän joukkoon kuuluvat myös pienet lapset.

Tämä kaikki selviää jo vaikkapa vanhankäännöksen lähetyskäskystä, joka on kolmiosainen ja siten sisältää myös pienten lasten kasteen ja jossa (kasteessa), myös pieni lapsi siunataan:
2.Moos.20: "mihinkä paikkaan ikänänsä minä säädän minun nimeni muiston, sinne minä tulen sinun tykös, ja siunaan sinua". Kasteessa on Jumalan nimen muisto.

Uskonpuhdistajan opetus on tosi oikea ja hyvä oivallus, että ennenmuuta pienten lasten kaste on oikea, sillä he eivät voi pettää. Sensijaan aikuisen kaste voi olla vilpillinen ja hän voi valehdella ja pettää oman järkensä turvissa.

Kun ja jos kastettu lapsi on pysynyt lapsuudenuskossa, ei silloin tarvitse uudestaan syntyä. Paavalihan puhuu siitä, kuinka täytyy kivulla jälleen synnyttää, jotka olivat menneet teko-oppiin! Lapsi tekee sitten parannusta uskon ja ymmärryksenkautta omista tekosynneistä. Luopua ihminen toki voi. Sen hän vallan hyvin osaa.

Hyvin usein väärähengelliset järkeilevät kovasti "omalla tiedolla ja järjen ymmmärryksellä" ja sekoitavat siten lain ja evankeliumin kohtalokkaalla tavalla. Miten ihmeessä hengellisesti kuollut ihminen tekisi hengellisen ratkaisun? Raamattu sanoo kaikkialla selvästi: 1.kor.2:14. "Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti".

Pelastus on alusta loppuun asti Jumalan työ, niin myös halu ottaa evankeliumia vastaan (esim. Lyydia apt.16).

Usko ei ole ymmärryksen asia, sillä kun pienillä lapsilla on osallisuus Kristuksen yleisestä ansiosta, merkitsee se myös omaa henkilökohtaista uskoa.

[nuusku]

Opillisella foorumilla taitaa olla jo useita lapsikastetta koskevia avauksia, joten on suositeltavaa ensin tutkia, onko asiasta kirjoitettu jo jossain aiemmassa ketjussa, ennen kuin tehdä siitä uutta avausta.

Kun olemme saaneet uskosta tulla vanhurskaiksi ja evankeliumin uskomalla syntyä uudelleen, haluamme sen jälkeen käydä uuden syntymisen pesulle, jos meitä ei ole lapsena kastettu. Näin otamme liiton merkin uskomme sinetiksi. Koska vauvat uskovat, heidän ei tarvitse tehdä parannusta, vaan heidät saa kastaa. Kaikille aikuisille, jotka ovat joutuneet pois lapsuuden uskosta, saarnaamme, että heidän kaikkien on tehtävä parannus ja uskottava evankeliumi.

Luullakseni yli 99% Suomen uskovaisista on kansankirkon jäseniä, ja se koetaan hengellisenä esivaltana, jonka suojissa saadaan turvallisesti tehdä evankeliumin työtä. Kansakirkko on ylenpalttisesti auttanut ja varjellut uskovaisten työtä ja auttanut elävän evankeliumin levityksessä. Emme ole koskaan pitäneet kansankirkkoa Jumalan valtakuntana, vaan Jumalan valtakunta koostuu niistä, jotka uskovat Kristuksen päälle sillä tavoin kuin Raamattu opettaa.

Maailmasta ei haluta eristäytyä, vaan olla siinä mukana, ja myös kunnioittaa sekä maallista kuin hengellistä esivaltaa, poislukien tilanteet joissa se on vastoin uskoa ja hyvää omaatuntoa. Erilainen tilanne tulee kysymykseen maissa, joissa ei ole samanlaista vakiintutta kansankirkkoa, joka Suomessa on.

Muistikuvani mukaan esim. parikymmentä vuotta sitten kirkkoon kuulumatonta paheksuttiin laajasti uskottomienkin suomalaisten keskuudessa, ja heitä pidettiin useimmiten kommunisteina tai muutoin 'friikkeinä', siis ko. tilanne oli suorastaan häpeällinen. Nykyään sitä ei pidettäne yhtä suurena häpeänä, mutta tietääkseni uskovaiset haluavat edelleenkin tässä maallistuneessa ajassa tukea kristillisten arvojen säilyttämistä ja Jumalan sanan esillä pitoa isänmaassa. Kansankirkko myös omasta mielestäni ollut maamme historiassa keskeinen 'kokoova voima', esim. sotien aikana aivan kaikki yhdessä rukoilivat Jumalaa kansamme avuksi. Samoin tuemme kaikkien kristillisten perinteiden säilyttämistä kouluissa ja muussa yhteiskunnassa. Itse uskon omana mielipiteenäni, että jos kansankirkko maastamme katoaa, meille käy nopeasti huonosti ja maamme ajatuu yhä syvemmälle synnin yöhön. Sen takia koen itse tarpeelliseksi ja tärkeäksi että kuulun kirkkoon.

Käsittääkseni kristittyjen rukous on, että maassa saisi edelleen olla kansankirkko ja että saisimme pysyä siinä mukana, vaikka sen voimakas maallistuminen ja Jumalan sanasta erkaantuminen varmasti monia huolestuttaakin. Arvelisin, että 'vanhoillinen taustayhteisö' toisaalta sopivasti voi hidastaakin kirkon irrottautumista Raamatun opetuksista.

[Maarimi]

Nuusku kirjoitti mielestäni hyvin ja selkeästi. Minusta meidän tulee kirkkoa sekä muitakin uskon suuntia arvostellessamme olla kuitenkin mahdollisimman oikeudenmukaisia ja objektiivisia.

Jouluna oli ihana huomata kuinka kansankirkkomme keräsi jälleen ihmisiä yhteen. Lähikirkkoni joulumessussa oli kirkko täynnä ihmisiä, nuoriakin paljon. Voi vain rukoilla, että nämä ihmiset löytäisivät kirkkoon useamminkin kuin jouluna.

[weha]

Olihan siinä asiaa. Minä vain näen punasta asioista, joita en voi sulattaa. Näitä keskusteluja, ehkä pystyn hieman tänään käymään puhujaveljen kanssa, kun on oikein syömään kutsunut.

[weha]

Minä olin tässä väärässä ja seurakunta oikeassa. Olin aivan liian kriittinen. Sain ymmärtää asian. Anteeksi paljon hengellinen sokeuteni!

[weha]

Ymmärrän nyt asian paremmin, kuin osaan selittää

On hyvä kun Jeesuksen nimeä pidetään yllä ja saamme toimia kirkon suojissa ja tavoitamme ihmisiä. Saa olla tästä kiitollinen.

Tuli tuommoinen kohta mieleen: Fil.1:18. "Mutta ei sillä väliä! Minä iloitsen siitäkin, kunhan Kristusta vain kaikin tavoin julistetaan, oli tarkoitus vilpitön tai ei".

Eli kysymyksessä on ns. hengellinen esivalta, joka on pitänyt jonkinlaista moraalia kansan keskuudessa. Tästä tulee erottaa todellinen Jumalan valtakunta.

Jeesus toimi ja kunnioitti synagogaa ja julisti: Samoin apostolit, niin kauan kuin voivat, julistivat siellä. Luther halusi myös puhdistaa katollista kirkkoa sisältäpäin, mutta kun ei enää saanut, hänet työnnettiin pois.

Tähän tapaan ymmärrän.

[Jani_S]

Ymmärrän nyt asian paremmin, kuin osaan selittää

On hyvä kun Jeesuksen nimeä pidetään yllä ja saamme toimia kirkon suojissa ja tavoitamme ihmisiä. Saa olla tästä kiitollinen.

Tuli tuommoinen kohta mieleen: Fil.1:18. "Mutta ei sillä väliä! Minä iloitsen siitäkin, kunhan Kristusta vain kaikin tavoin julistetaan, oli tarkoitus vilpitön tai ei".

Eli kysymyksessä on ns. hengellinen esivalta, joka on pitänyt jonkinlaista moraalia kansan keskuudessa. Tästä tulee erottaa todellinen Jumalan valtakunta.

Jeesus toimi ja kunnioitti synagogaa ja julisti: Samoin apostolit, niin kauan kuin voivat, julistivat siellä. Luther halusi myös puhdistaa katollista kirkkoa sisältäpäin, mutta kun ei enää saanut, hänet työnnettiin pois.

Tähän tapaan ymmärrän.

Tämä on mieluisaa luettavaa ja voin yhtyä siihen täysin.

[O.M]

Wehan kastekirjoituksista lyhyesti: vastaa aamenta. Niissä on selkeästi Raamattuun ja osin Lutherin kirjoituksiin nojautuen selitetty uskovaisten käsitys kasteen merkityksestä.

Uskovaisten suhdetta kansankirkkoon voisi verrata Lutherin suhteeseen paavin kirkkoon. Esim. kirjeessään Uudestikastamisesta Luther toteaa, että siellä missä antikristus (paavi) istuu, on silti käytössä mm. oikeat sakramentit. Luther perustaa käsityksensä Tessalonikalaiskirjeen kohtaan, jossa antikristus istuu Jumalan temppelissä (Lutherin mukaan: kristikunta) korottaen itsensä kaiken jumalanpalvelukseksi kutsuttavan yläpuolelle (2. Tess. 2:4). Samalla tavoin on kansankirkossamme nähtävissä monessa paikassa omalakinen synnin ihminen (2. Tess. 2:3), mutta silti siellä on käytössä oikeat sakramentit ja ainakin nimellisesti pysyttäytyminen vanhan kirkon ja luterilaisuuden tunnustuksissa. Karkeasti sanoen jopa apostolisesta uskontunnustuksesta irtisanoutuneella piispalla on (institutionaalisesti) alaisuudessaan oikea kristikunta. Nämä kaikki asiat voi todeta sortumatta hännystelemään ketään. Kansankirkon jäseninä uskovaiset voivat ehkä jossain määrin jarruttaa kirkon maallistumiskehitystä, mikä ei ulkopuolelta ole mahdollista. Myöskään Luther ei lähtenyt katolisesta kirkosta, vaan hänet (ja tukijansa) erotettiin.

Harmillisen usein joutuu lukemaan pappien eroskandaaleista, sukupuolenvaihdosleikkauksista, homoparien siunaamisista jne. Kaikesta huolimatta positiivistakin mahtuu uutisten sekaan. Minusta esim. oli hieno ele, kun piispa Eero Huovinen jokunen aika sitten julkisuudessa kritisoi poliitikkoja vääränlaisen pätkäparisuhdemallin antamisesta. Lausunnon arvoa lisää se, että Huovinen on laajojen kansanryhmien arvostusta nauttiva henkilö. Parhaimmillaan kansankirkko voisikin olla nostamassa perinteisiä kristillisiä arvoja takaisin yleiseen arvostukseen.

[Jani_S]

Väinö Havas: Kasteen armo (Siionin Lähetyslehti 1940)

Me pidämme tinkimättömästi kiinni siitä, että yksi kaste ei takaa kuolemattoman ihmissielun pelastusta. Puhumme rohkeasti luterilaisen tunnustuksemme mukaisesti kasteen armosta luopuneista ihmisistä. Jumala on kylläkin kasteeseen liittämissään armolupauksissansa luja. Siksi emme mielellämme käytä puheenpartta kasteenliiton rikkomisesta, mutta tottelemattomuutensa vuoksi uskonsa ja uskonelämänsä menettänyt kastettu syntinen on varmasti myös kasteen siunauksesta osaton.

Uskotonta tuhlaajalasta ei autuuta se, että hän on kerran kastettu. Kaikkien kastettujen autuaiksi julistaminen on sitä kaikkein inhottavinta nukutussaarnaa, jolla paatuneita, tahratuita, synnissä ja jatkuvassa synnin rakkaudessa vaeltavia kalliisti lunastettuja sieluja tuuditellaan kohti onnetonta iankaikkisuutta, ja jolla alkava omantunnon herätys rikkiviisain sanakääntein tukahdutetaan. Voi niitä, jotka tällä tavoin menetellen ovat vieroittaneet kansamme lapsia elävästä evankeliumista, parannussaarnasta ja syntien anteeksiantamuksesta sekä sisäisestä uskonkilvoituksesta Kristuksessa. Olisi vihdoinkin aika jo tajuta, mihin tuollainen opillisesti ehkä hyvinkin johdonmukaiselta kuulostava viisastelu johtaa.

Uskovalle ihmiselle kaste sen sijaan on yksi ihanimpia Herramme suomia armolahjoja. Se on sitä niille kasteen armon ilmapiirissä kasvatetuille kristittyjen kotien lapsille, jotka eivät koskaan ole tohtineet uskoansa kieltää, vaan ovat vuodesta vuoteen jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa puhdasta omaatuntoa säilyttäneet, uskossansa varttuneet ja yhä tietoisemmin ja tietoisemmin turvautuneet kasteen Herran täydelliseen sovintotekoon ja syntien anteeksiantamukseen Hänen veressänsä. Tällaiset ns. lapsuuskristityt iloitsevat kiitollisina siitä, että heidät jo avuttomina pienokaisina pyhässä kasteenpesossa liitettiin lujin lupauksin Jumalan armotalouden piiriin. Heistä tuntuu sanomattoman hyvältä, että kaste on heille jatkuvasti uskon kautta armorikas elämänvesi, uudestisyntymisen peso Pyhässä Hengessä. Kasteen virvoittava armo, aivan kuin kristallinkirkas virta, huuhtoo heidän kiusattuja sydämiänsä. Kasteen ja siihen liittyvän lunastusarmon uskossa muisteleminen on todellakin kuin Nooan vesi, joka kantaa kristityn elämän purtta kohti ikuista rauhan tyventä.

Kasteen siunaus aukenee valtavana myös niille armosta langenneille tuhlaajalapsille, jotka sovintosaarnan uskomisessa ja parannuksessa kokevat Jumalan valtakunnassa kääntymisen ihmeen. He palaavat silloin luopumuksestansa juuri kasteen armoon, Kristuksen veren voima on puhdistanut heidät jälleen siihen autuaaseen tilaan, joka heillä kerran kastettuna pienokaisena oli. He muistelevat syvästi kiitollisina kasteen pesoansa, joka ei heille uskottomuuden vuosina mitään merkinnyt, mutta joka nyt on samanlainen autuuden pantti, kuin Herran Pyhä Ehtoollinenkin. Luja, näkyvään aineeseen yhdistetty, vakuudeksi siitä, että armonvirta todellakin on pyyhkinyt synnit pois ja siitä, että me kokonaiset syntiset olemme todella pukeutuneet Kristukseen ja hänen vanhurskauteensa. Mutta muisteleminen on meille uskossa kilvoitteleville vain yksi Herramme säätämä tuki monien muiden joukossa. Uskoamme vahvistaa myös Raamatussa lukemamme sana, kuulemamme yleinen evankeliumin saarna, ripissä julistettu synninpäästö ja Kristuksen ruumiin ja veren vastaanottaminen alttarin sakramentissa, ehtoollisen leivässä ja viinissä. Yksikään näistä armonneuvoista ei jouda tien oheen monien vihollisten piirittämän Kristityn elämässä. Me tarvitsemme ne kipeästi kaikki, sillä kamppailumme turmiovaltoja vastaan on tukahduttavan kuuma.

Meillä ei ole myöskään aikaa eikä varaa nostaa ainuttakaan näistä yksipuoliseen valta-asemaan, niin että muut jäävät varjoon, ja niin, että jotakin näistä kiivaasti muiden kustannuksella tehostaessamme kylvämme opillisin väittelyin riitaa ympärillemme. On syytä vakavasti pelätä, että kasteen kiivailijat eivät elä kasteen armosta ja kasteen todellisessa armossa, vaan viipyvät itsekkäitä tarkoin verhotuita tarkoitusperiään ajaessaan kristinuskon pintakysymyksissä, kuolettavassa oikeaoppisuuden kirjaimessa. Kiitos Herran kaikista suomista armoneuvoista, joilla sinä vahvistat lastesi heikkoa uskoa ja joilla sinä tuet meitä näännyttävässä kilvoituksessamme murheenlaakson läpi Taivaan kotiin vievällä tiellä. Kiitos siitä, että me ahdistetut uskovaisesi saamme jatkuvasti muistella kastettamme ja vaeltaa kasteen armon kantamina sinun ikuiseen täydelliseen rauhaasi.

[Taavetti]

Kasteen armolahja


Ne hengellisissä asioissa askartelevat ihmiset, jotka jumalisuuden varjolla pyytelevät itselleen laumaa, antavat kasteelle aivan liian suuren merkityksen. He kiintyvät pintapuolisiin, opillisiin kaavailuihin vain siksi, että koko heidän hurskautensa pysähtyy muotoihin ja oppilauseisiin, mutta sisällinen elämä ja kilvoitus Kristuksessa, parannuksessa ja uskossa, jää heille vieraaksi. Näin sen tähden, että parannuksen ja uskon tie on tunnetusti kaita. Sen sijaan kristillisyyden ytimen käsittäneet, Pyhän Hengen kuljettamat kristityt ovat valmiit sydämestään yhtymään veljemme Paavalin sanoihin: "Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan." (1. Kor.17): Vaikka tämä suuri Herran apostoli syvästi tunsikin kasteen siunauksen, ei hän kuitenkaan antanut sille millään tavalla keskeistä asemaa opetuksessansa. Näin on asianlaita yhä siellä, missä parannussaarna ja sovituksen sana pidetään Jumalan valtakunnan työn oleellisempana asiana. Elävä kristillisyys ei ole milloinkaan eksynyt yliarvioimaan kastetta.


ME pidämme tinkimättömästi kiinni siitä, että yksin kaste ei takaa kuolemattoman ihmissielun pelastusta. Puhumme rohkeasti luterilaisen tunnustuksemme mukaisesti kasteen armosta luopuneista ihmisistä. Jumala on kylläkin kasteeseen liittämistään armolupauksistansa luja. Siksi emme mielellämme käytä puheenpartta "kasteenliiton rikkomisesta," mutta tottelemattomuutensa vuoksi uskonsa ja uskonelämänsä menettänyt, kastettu syntinen, on varmasti myös kasteen siunauksesta osaton.
Uskotonta tuhlaajalasta ei autuuta se, että hänet on kerran kastettu. Kaikkien kastettujen autuaiksi julistaminen on sitä kaikkein inhottavinta nukutussaarnaa, jolla paatuneita, tahrituin omintunnoin, synnissä ja jatkuvassa synnin rakkaudessa vaeltavia, kalliisti lunastettuja sieluja tuuditellaan kohti onnetonta iankaikkisuutta, ja jolla alkava omatunnon herätys rikkiviisain sanan kääntein tukahdutetaan. Voi niitä, jotka tällä tavoin menetellen ovat vieroittaneet kansamme lapsia elävästä evankeliumista, parannussaarnasta ja syntien anteeksiantamuksesta, sekä sisäisestä uskonkilvoituksesta Kristuksessa. Olisi vihdoinkin korkea aika tajuta, mihin tuollainen, opillisesti ehkä hyvinkin johdonmukaiselta kuulostava viisastelu johtaa!

Uskovaiselle ihmiselle kaste sen sijaan on yksi ihanimpia Herramme suomia armolahjoja. Se on sitä niille kasteen armon ilmapiirissä kasvatetuille kristittyjen kotien lapsille, jotka eivät koskaan ole tohtineet uskoansa kieltää, vaan ovat vuodesta vuoteen, jokapäiväisessä katumuksessa ja
parannuksessa, puhdasta omaatuntoa säilyttäen, uskossansa varttuneet, ja yhä tietoisemmin ja tietoisemmin turvautuneet kasteen Herran täydelliseen sovintotekoon ja syntien anteeksiantamukseen Hänen veressänsä. Tällaiset, nk. lapsuuden kristityt iloitsevat kiitollisina siitä, että heidät jo avuttomina pienokaisina, pyhässä kasteenpesossa liitettiin lujin lupauksin Jumalan armotalouden piiriin. Heistä tuntuu sanomattoman hyvältä, että kaste on heille jatkuvasti uskon kautta armorikas elämänvesi, uudestisyntymisen peso Pyhässä Hengessä. Kasteen virvoittava armo, aivan kuin kristallinkirkas virta, huuhtoo heidän kiusattuja sydämiänsä. Kasteen, ja siihen liittyvän lunastusarmon uskossa muisteleminen on todellakin kuin Nooan vesi, joka kantaa kristityn elämänpurtta kohti ikuista rauhan tyventä.

KASTEEN siunaus aukenee valtavana, myös niille armosta langenneille tuhlaajalapsille, jotka sovintosaarnan uskomisessa ja parannuksessa kokevat Jumalan valtakunnasta kääntymisen ihmeen: He palajavat silloin luopumuksestansa juuri kasteen armoon. Kristuksen veren voima on puhdistanut heidät jälleen siihen autuaaseen tilaan, joka heillä kerran, kastettuina pienokaisina oli. Hekin muistelevat syvästi kiitollisina kasteenpesoansa, joka ei heille uskottomuuden vuosina mitään merkinnyt, mutta joka nyt on samanlainen autuuden pantti, kuin Herran pyhä ehtoollinenkin, luja, näkyvään aineeseen yhdistetty vakuutus siitä, että armon virta on todellakin pyyhkinyt synnit pois, ja siitä, että me kokonaiset syntiset olemme todella pukeutuneet Kristukseen ja Hänen vanhurskauteensa.

MUTTA kasteemme muisteleminen on meille uskossa kilvoitteleville vain yksi Herramme säätämä tuki monien muiden joukossa. Uskoamme vahvistaa myös Raamatusta lukemamme sana, kuulemamme yleinen evankeliumin saarna, ripissä julistettu yksityinen synninpäästö ja Kristuksen ruumiin ja veren vastaanottaminen alttarin sakramentissa, ehtoollisen leivässä ja viinissä. Yksikään näistä armoneuvoista ei jouda tien oheen monien vihollisten piirittämän kristityn elämässä. Me tarvitsemme ne kipeästi kaikki, sillä kamppailumme turmionvaltoja vastaan on tukahduttavan kuuma.
Meillä ei ole myöskään aikaa, eikä varaa nostaa ainuttakaan näistä yksipuoliseen valta-asemaan niin, että muut jäävät varjoon, ja niin että jotakin näistä kiivaasti muiden kustannuksella tehostaessamme, kylvämme opillisin väittelyin riitaa ympärillemme. On syytä vakavasti pelätä, että vastakiivailijat eivät elä kasteen armosta ja kasteen todellisesta armosta, vaan viipyvät itsekkäitä, tarkoin verhotuita tarkoitusperiään ajaessaan kristinuskon pintakysymyksissä, kuolettavassa oikeaoppisuuden kirjaimessa.

KIITOS, HERRA, kaikista suomistasi armoneuvoista, joilla Sinä vahvistat lastesi heikkoa uskoa, ja joilla Sinä tuet meitä näännyttävässä kilvoituksessamme, murheenlaakson läpi taivaan kotiin vievällä autuuden tiellä. Kiitos siitä, että me ahdistetut uskovaisesi saamme jatkuvasti muistella kastettamme, ja vaeltaa kasteen armon kantamina Sinun ikuiseen, ja täydelliseen rauhaasi!

Helsingissä 20.7.1940
Väinö Havas
Siionin Lähetyslehti no. 8/1940
Päivämies 10.4.1974)

[mies]

19 Ja niin hän myös meni ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, 20 jotka muinoin eivät totelleet Jumalaa,
kun hän Nooan päivinä kärsivällisesti odotti sen ajan, kun arkkia rakennettiin.
Vain muutama ihminen, kaikkiaan kahdeksan, pelastui arkissa veden kantamana.
Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä,
vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus,

Tämä kauhea rangaistus näyttää järkyttäneen apostoli Pietaria puhumaan
melkein kiihkon vallassa sellaisia sanoja, joita emme tänäkään päivänä
kykene ymmärtämään. Näinhän hän sanoo: "Kristus tehtiin eläväksi
hengessä, hän saarnasi hengessä tullen niille, jotka muinoin eivät
olleet kuuliaisia silloin kun odotettiin Jumalan kärsivällisyyttä
Nooan päivinä ja rakennettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan
sielua, pelastuivat veden kautta" (1.Piet,3:18) jne.

Todella ihmeellinen arvio ja miltei kiihkeä sana, jonka tämä apostolille
kauhea näky on saanut purkamaan ilmoille. Onhan Pietari näillä sanoillaan
laatinut eteensä tavallaan epäuskoisen maailman, jolle Kristus
kuoltuaan on kuolemansa jälkeen saarnannut. Jos tämä on ollut
juuri näin, kuka voi epäillä sitä, että Kristus on noiden vankeina
olevien luo tuonut myös Mooseksen ja profeetat muuttaakseen epäuskoisen
maailman uudeksi ja uskovaksi? Sensuuntaisilta kuulostavat todellakin
Pietarin sanat, vaikka minä en kylläkään niistä lausuisi mitään.

Edelleen on ehkä niin, että se maailma, josta hän sanoo, etteivät he
olleet kuuliaiset (incredulus mundus) tarkoita jumalattomia sanan hal-
veksijoita, näistähän on varmaa, että heidät tuomittiin, jos heidät
yllätettiin synneissään. Siksi maailma, joka ei ollut kuuliainen, hänen
suussaan näyttää tarkoittavan lapsia ja muita, joita heidän yksinkertai-
suutensa esti uskomasta, sikäli kuin maailman pahennus ei ole vuolaan
virran tavoin heitä nielaissut ja syössyt heitä suin päin samaan peri-
katoon niin että vain kahdeksan sielua pelastui.

Emmehän tiedä, miten tämä on tapahtunut, mutta sen tiedämme, että
Jumala on ihmeellinen teoissansa ja kaikkivaltias. Siispä se, joka elä-
vänä saarnasi eläville, kykeni myös kuolleena saarnaamaan kuolleille.
Kaikki, mitä on olemassa, kuulee häntä, tajuaa ja koskettaa, vaikka
ihmiselle ei ole mahdollista tätä käsittää. Tämä onkin meille vain
kunniaksi, vaikka pyhissä kirjoituksissa onkin joitakin salaisuuksia.
Apostoleilla on ollut myös yksilöllisiä ilmoituksia, joista pitkään
väitteleminen on röyhkeää ja typerää.

Alleviivattu kohta saattaa pistää silmään alkuunsa ("heidän yksinkertaisuutensa
esti uskomasta"). Tarkemmin tutkimalla se tarkoittaa uskoa tähän maailmaan ja
sen juoniin kuten jo seuraavasta lauseesta käy ilmi. Eng. kielinen vastine on
"belief", kun taas faith on tarkemmin ottaen usko, belief on enemmänkin uskoa
ns. tosiasioihin: uskomuksia (faith = uskoa siihen, jota ei näe).

Englannin kielinen käännös samasta tekstistä:

"The unbelieving world of which he speaks seems rather
to be the children and those whose lack of judgment precluded
belief. These were at that time, seized and carried away head-
long to their destruction, by the offenses of the world, as if in
the power of a rapid stream, only eight souls being saved. " (s.217, kohta 18)

<- vapaasti suomennettuna ->

"Epäuskoinen maailma, josta hän puhuu, näyttää ennemmin olevan
lapset ja senkaltaiset, joiden ymmärryksen puute teki uskon mahdottomaksi.
He olivat tuohon aikaan kaapattu ja viety päistikkaa tuhoonsa
tämän maailman hyökkäyksillä, ikään kuin vuolaan virran voimalla,
vain kahdeksan sielua pelastui."

Linkki eng. materiaaliin:
https://archive.org/stream/commentaryon ... 6/mode/2up

Preclude, tehdä mahdottomaksi:
1. To make impossible, as by action taken in advance; prevent.


Summa summarum: Tuon esikuvan mukaan lapset ja senkaltaiset pelastuivat uskollaan,
vaikkei heitä kastettu.

[Meiliaikku]

Tässä nyt menee kaksi eri asiaa onnellisesti rinnakkain, mutta menköön. Kopioin pätkän vuona 1923 painetusta katekismuksesta, johon Havaksen teksti osittain perustunee.

3, Mitenkä vesi voi vaikuttaa näin suuria asioita?

Vesi tosin ei niitä vaikuta, vaan Jumalan sana, joka on vedessä ja veden kanssa, jausko, joka veteen yhdistetyn Jumalan sanan uskoo; sillä vesi ilman Jumalan sanaa on paljas vesi, eikä kaste, mutta Jumalan saan kanssa yhdistettynä on se kaste, se on armorikas elämän vesi ja uudestisyntymisen peso Pyhässä Hengessä, niinkuin apostoli Paavali kirjeessän Tiitukselle kolmannessa luvussa sanoo:

Hän pelasti meisät laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uusistuksen kautta, jonka Hän runsaasti vuodatti meihin meidän vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, jotta me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan. Tämä sana on varma.

Kuten monessa muussakin, jää tähän väkisellä myös väärän tulkinnan mahdollisuus. Ei anneta sen häiritä uskoamme.

Taavetti , otteesi on ihan raamatullinen. Näin me uskomme

[Meiliaikku]

Kasteen armolahja


Ne hengellisissä asioissa askartelevat ihmiset, jotka jumalisuuden varjolla pyytelevät itselleen laumaa, antavat kasteelle aivan liian suuren merkityksen. He kiintyvät pintapuolisiin, opillisiin kaavailuihin vain siksi, että koko heidän hurskautensa pysähtyy muotoihin ja oppilauseisiin, mutta sisällinen elämä ja kilvoitus Kristuksessa, parannuksessa ja uskossa, jää heille vieraaksi. Näin sen tähden, että parannuksen ja uskon tie on tunnetusti kaita. Sen sijaan kristillisyyden ytimen käsittäneet, Pyhän Hengen kuljettamat kristityt ovat valmiit sydämestään yhtymään veljemme Paavalin sanoihin: "Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan." (1. Kor.17): Vaikka tämä suuri Herran apostoli syvästi tunsikin kasteen siunauksen, ei hän kuitenkaan antanut sille millään tavalla keskeistä asemaa opetuksessansa. Näin on asianlaita yhä siellä, missä parannussaarna ja sovituksen sana pidetään Jumalan valtakunnan työn oleellisempana asiana. Elävä kristillisyys ei ole milloinkaan eksynyt yliarvioimaan kastetta.


ME pidämme tinkimättömästi kiinni siitä, että yksin kaste ei takaa kuolemattoman ihmissielun pelastusta. Puhumme rohkeasti luterilaisen tunnustuksemme mukaisesti kasteen armosta luopuneista ihmisistä. Jumala on kylläkin kasteeseen liittämistään armolupauksistansa luja. Siksi emme mielellämme käytä puheenpartta "kasteenliiton rikkomisesta," mutta tottelemattomuutensa vuoksi uskonsa ja uskonelämänsä menettänyt, kastettu syntinen, on varmasti myös kasteen siunauksesta osaton.
Uskotonta tuhlaajalasta ei autuuta se, että hänet on kerran kastettu. Kaikkien kastettujen autuaiksi julistaminen on sitä kaikkein inhottavinta nukutussaarnaa, jolla paatuneita, tahrituin omintunnoin, synnissä ja jatkuvassa synnin rakkaudessa vaeltavia, kalliisti lunastettuja sieluja tuuditellaan kohti onnetonta iankaikkisuutta, ja jolla alkava omatunnon herätys rikkiviisain sanan kääntein tukahdutetaan. Voi niitä, jotka tällä tavoin menetellen ovat vieroittaneet kansamme lapsia elävästä evankeliumista, parannussaarnasta ja syntien anteeksiantamuksesta, sekä sisäisestä uskonkilvoituksesta Kristuksessa. Olisi vihdoinkin korkea aika tajuta, mihin tuollainen, opillisesti ehkä hyvinkin johdonmukaiselta kuulostava viisastelu johtaa!

Uskovaiselle ihmiselle kaste sen sijaan on yksi ihanimpia Herramme suomia armolahjoja. Se on sitä niille kasteen armon ilmapiirissä kasvatetuille kristittyjen kotien lapsille, jotka eivät koskaan ole tohtineet uskoansa kieltää, vaan ovat vuodesta vuoteen, jokapäiväisessä katumuksessa ja
parannuksessa, puhdasta omaatuntoa säilyttäen, uskossansa varttuneet, ja yhä tietoisemmin ja tietoisemmin turvautuneet kasteen Herran täydelliseen sovintotekoon ja syntien anteeksiantamukseen Hänen veressänsä. Tällaiset, nk. lapsuuden kristityt iloitsevat kiitollisina siitä, että heidät jo avuttomina pienokaisina, pyhässä kasteenpesossa liitettiin lujin lupauksin Jumalan armotalouden piiriin. Heistä tuntuu sanomattoman hyvältä, että kaste on heille jatkuvasti uskon kautta armorikas elämänvesi, uudestisyntymisen peso Pyhässä Hengessä. Kasteen virvoittava armo, aivan kuin kristallinkirkas virta, huuhtoo heidän kiusattuja sydämiänsä. Kasteen, ja siihen liittyvän lunastusarmon uskossa muisteleminen on todellakin kuin Nooan vesi, joka kantaa kristityn elämänpurtta kohti ikuista rauhan tyventä.

KASTEEN siunaus aukenee valtavana, myös niille armosta langenneille tuhlaajalapsille, jotka sovintosaarnan uskomisessa ja parannuksessa kokevat Jumalan valtakunnasta kääntymisen ihmeen: He palajavat silloin luopumuksestansa juuri kasteen armoon. Kristuksen veren voima on puhdistanut heidät jälleen siihen autuaaseen tilaan, joka heillä kerran, kastettuina pienokaisina oli. Hekin muistelevat syvästi kiitollisina kasteenpesoansa, joka ei heille uskottomuuden vuosina mitään merkinnyt, mutta joka nyt on samanlainen autuuden pantti, kuin Herran pyhä ehtoollinenkin, luja, näkyvään aineeseen yhdistetty vakuutus siitä, että armon virta on todellakin pyyhkinyt synnit pois, ja siitä, että me kokonaiset syntiset olemme todella pukeutuneet Kristukseen ja Hänen vanhurskauteensa.

MUTTA kasteemme muisteleminen on meille uskossa kilvoitteleville vain yksi Herramme säätämä tuki monien muiden joukossa. Uskoamme vahvistaa myös Raamatusta lukemamme sana, kuulemamme yleinen evankeliumin saarna, ripissä julistettu yksityinen synninpäästö ja Kristuksen ruumiin ja veren vastaanottaminen alttarin sakramentissa, ehtoollisen leivässä ja viinissä. Yksikään näistä armoneuvoista ei jouda tien oheen monien vihollisten piirittämän kristityn elämässä. Me tarvitsemme ne kipeästi kaikki, sillä kamppailumme turmionvaltoja vastaan on tukahduttavan kuuma.
Meillä ei ole myöskään aikaa, eikä varaa nostaa ainuttakaan näistä yksipuoliseen valta-asemaan niin, että muut jäävät varjoon, ja niin että jotakin näistä kiivaasti muiden kustannuksella tehostaessamme, kylvämme opillisin väittelyin riitaa ympärillemme. On syytä vakavasti pelätä, että vastakiivailijat eivät elä kasteen armosta ja kasteen todellisesta armosta, vaan viipyvät itsekkäitä, tarkoin verhotuita tarkoitusperiään ajaessaan kristinuskon pintakysymyksissä, kuolettavassa oikeaoppisuuden kirjaimessa.

KIITOS, HERRA, kaikista suomistasi armoneuvoista, joilla Sinä vahvistat lastesi heikkoa uskoa, ja joilla Sinä tuet meitä näännyttävässä kilvoituksessamme, murheenlaakson läpi taivaan kotiin vievällä autuuden tiellä. Kiitos siitä, että me ahdistetut uskovaisesi saamme jatkuvasti muistella kastettamme, ja vaeltaa kasteen armon kantamina Sinun ikuiseen, ja täydelliseen rauhaasi!

Helsingissä 20.7.1940
Väinö Havas
Siionin Lähetyslehti no. 8/1940
Päivämies 10.4.1974)

Kaste on uskovaista varten, merkki siitä,että Jumala tekee meihin kasteessa liiton uskomme tähden. Jos uskovainen luopuu uskosta ei Jumala irti sano kasteen liittoa omalta puoleltaan , vaan ihminen sen tekee epäuskollaan, uskosta luopumalla. Jos epäuskoon jouunut ihminen palaa Jumalan valtakuntaan takaisin parannuksen kautta, ei häntä enää tarvitse uudelleen kastaa, koska kaste on Jumalan puolelta voimassa edelleen. Tässäkin näkyy Jumalan uskollisuus meitä syntisiä kohtaan