Ira kirjoitti:1970-luvulla parta tai viikset olivat syntiä,
Ira kirjoitti:samoin korvakorut,
Ira kirjoitti:ikkunallinen pyykinpesukone,
Ira kirjoitti:raskauden ehkäisy,
Ira kirjoitti:kalossit,
Ira kirjoitti:väärän väriset kengät, moottoripyöräily, urheilu,
Ira kirjoitti:jazz-musiikki ja tanssi.
Ira kirjoitti:Keskioluen juonti on syntiä
Ira kirjoitti:mutta veneily ei ole syntiä eikä golfin pelaaminen.
Ira kirjoitti:Homostelu on edelleen syntiä,
Ira kirjoitti:samoin heteroseksi ennen avioliittoa on edelleen syntiä, vaikka kaikki sinkut sitä harrastavatkin,
Ira kirjoitti:samoin masturbointi oli ennen kauhia synti, itsesaastutusta ja riettautta, mutta nykyään sitä harrastavat naimisissa olevatkin, ainakin miehet.
Ira kirjoitti:Synti ei niissä ole jotakin konkreettista elämää ja rakkautta tuhoavaa, vaan pientä kielletyn kivan tekemistä. Usko ei ole ristin juurella olemista ja sinne palaamista, vaan jotakin erinomaista hurskasta ahdasmielistä epärealistista elämää.
Ira kirjoitti:Jos vertaillaan yksinkertaistaen vanhoillislestadiolaista syntikäsitystä, voidaan väittää niin, että vanhoillislestadiolaisilla huomio kiintyy synnin syvimpään olemukseen ja sen ulkoisiin ilmenemismuotoihin.
Ira kirjoitti:Kun lestadiolainen puhuu synnistä, hän puhuu niistä tavoista joilla se ilmenee.
Ira kirjoitti:Mielenkiintoisinta tässä on kuitenkin se, että nuo älyttömyydet ei yleensä synny ihan tyhjästä, on olemassa tietty laajempi vanhoillislestadiolainen kulttuuri, jonka pohjalta ihmisten käsitykset synnistä muodostuvat ja joka vaikuttaa omaantuntoon.
Ira kirjoitti:Miksi tuollainen älyvapaa lestadiolaiskristillinen vastakulttuuri on olemassa?
Ira kirjoitti:keskiolut ymmärretään synniksi, mutta veneilyssä ei nähdä mitään ongelmia.
Ira kirjoitti:minusta olisi suuri voitto jo sekin, jos synti alettaisiin tajuamaan jotenkin laajemmin kuin vain tanssin ja keskioluen vastustamisena.
Ira kirjoitti:Minun kokemukseni mukaan lestadiolaiset (ja toki monet muutkin herätyskristityt) elää jossain ihme kuplassa. Pitkälti usein siksi, että he pyörivät lähinnä vain toisten vanhoillislestadiolaisten kanssa.
Ira kirjoitti:Minusta tässä mielenkiintoisinta on se, että miten voidaan erottaa ns. aito Jumalan vaikutus ihmisen omassatunnossa ihmisen omista ajatuksista? Näyttäisi esimerkkieni valossa siltä, että kun ihmiset tuntevat kokevansa sisimmässään Jumalan puhuvan jostakin, he itse asiassa itse puhuvat itselleen.
Ira kirjoitti:Vielä kun ottaa historiallisen vertailun vaikkapa ihan alkuaikojen lestadiolaisuuteen ja nykyajan opetuksiin, käy ero ilmeiseksi.
Ira kirjoitti:Pakko mennä seuroihin, pakko olla liikutuksissa,
Ira kirjoitti:pakko kieltäytyä ehkäisystä ja monet muut vastaavat pakot ovat täysin verrattavissa tuohon edellä mainittuun ehkäisystä kieltäytymispakkoon. Kyse ei siis ole siitä, että ketään aseella uhaten pakotettaisiin kieltäytymään ehkäisystä tai menemään seuroihin, kyse on vanhoillislestadiolaisten yleisestä kulttuurista ja liikkeen teologiasta.
Ira kirjoitti:Vanhoillislestadiolaisuus ja osin herätyskristillisyys laajemminkin on juuri mökäkristillisyyttä, missä kaikenlainen häröily hengellistetään. Kertoo minusta aika paljon liikkeen teologiasta, että "voitelun" ja ”Pyhän Hengen toiminnan" koetaan korreloivan desibelimittarin lukemien ja kokouksen keston kanssa.
Ira kirjoitti:Luterilaiset käy kirkossa kuuntelemassa, kun pappi saarnaa pöntöstä valmisteltua saarnaa. Tämän vuoksi vanhoillislestadiolainen menee Rauhanyhdistyksen rukoushuoneelle kuuntelemaan, kun joku tyyppi puhuu puuta heinää "hengen johdatuksessa". Koska halutaan olla hengellisiä tosiuskovaisia, ei valmistella puhetta etukäteen vaan heitetään vaan sitä mitä Henki antaa eli käytännössä vedetään tietyn kaavan mukaan tietyt peruskliseet.
Ira kirjoitti:Syntikäsitys on jotenkin tosi kiero herätyskristillisissä piireissä, kuten helluntailaisuudessa, viitoslaisuudessa ja vanhoillislestadiolaisuudessa. Synti ei niissä ole jotakin konkreettista elämää ja rakkautta tuhoavaa, vaan pientä kielletyn kivan tekemistä. Usko ei ole ristin juurella olemista ja sinne palaamista, vaan jotakin erinomaista hurskasta ahdasmielistä epärealistista elämää.
Ira kirjoitti:Syntihän käsittääkseni tuli ihmiskunnan riesaksi syntiinlankeemuksessa, jossa puhuva käärme huijasi Eevaa haukkaamaan kiellettyä hedelmää. Eeva sitten antoi Adamillekin kiellettyä hedelmää.
Luterilaisen teologian mukaan tästä lankeemuksesta johtuen ihminen on perisyntinen ja tekosynnit tulevat siihen lisäksi? Reformoidun kristinuskon mukaan ihminen on syntyessään synnitön, kunnes tekee ensimmäisen tekosynnin. Näinhän se kait menee?
Tekosyntien luettelo sitten vaihtuu uskovaisten sukupolvelta toiselle, esim. mikä tänään ei ole syntiä, vielä kymmenen vuotta sitten oli karkeaa tekosyntiä. Vielä 1970-luvulla parta tai viikset olivat syntiä, samoin korvakorut, ikkunallinen pyykinpesukone, raskauden ehkäisy, kalossit, väärän väriset kengät, moottoripyöräily, urheilu, jazz-musiikki ja tanssi. Keskioluen juonti on syntiä, mutta veneily ei ole syntiä eikä golfin pelaaminen. Homostelu on edelleen syntiä, samoin heteroseksi ennen avioliittoa on edelleen syntiä, vaikka kaikki sinkut sitä harrastavatkin, samoin masturbointi oli ennen kauhia synti, itsesaastutusta ja riettautta, mutta nykyään sitä harrastavat naimisissa olevatkin, ainakin miehet.
Miten siis synti määritellään?
Emka kirjoitti:""""Luterilaiset käy kirkossa kuuntelemassa, kun pappi saarnaa pöntöstä valmisteltua saarnaa. Tämän vuoksi vanhoillislestadiolainen menee Rauhanyhdistyksen rukoushuoneelle kuuntelemaan, kun joku tyyppi puhuu puuta heinää 'hengen johdatuksessa'. Koska halutaan olla hengellisiä tosiuskovaisia, ei valmistella puhetta etukäteen vaan heitetään vaan sitä mitä Henki antaa eli käytännössä vedetään tietyn kaavan mukaan tietyt peruskliseet."""""
Kirjoituksesi oli niin pitkä etten vastaa kuin tähän viimeiseen lauseeseen.
Olen 33 vuotta käynyt seuroissa ja kuunnellut tuhansia saarnoja enkä ole havainnut "tiettyä kaavaa ja peruskliseitä" Jos puhuja puhuisi ihan "oman pään" tuotteita olisivat puheet varmasti hyvin lyhyitä, mutta kun Pyhä Henki antaa puhujalle sanottavaa niin kyllä seurakansassa on varmasti sellaisia joita sana satuttaa tai sitten paaduttaa. Tuo "puuta heinää" oli kyllä vähän pahasti sanottu, sillä ei Raamatun sanat ole puutaheinää. Mutta uskosta osattomalle ei ne puheet aukene jos ei Pyhä Henki avaa.
Tästä ei ole pitkää aikaa kun meillä oli lähetys seuroja ja puhujaa olisi kuunnellut vaikka kuinka kauan, eikä omat ajatuksetkaan harhailleet sillä tuntui puhe tulevan suoraan taivaasta.
Seuroihin kun menee, niin siellä ollaan kuin ruokapöydässä, saamassa hengenruokaa, jaksaa uskossa jatkaa matkaa kohti Taivaskotia.
O.M kirjoitti:Ira kirjoitti:Jos vertaillaan yksinkertaistaen vanhoillislestadiolaista syntikäsitystä, voidaan väittää niin, että vanhoillislestadiolaisilla huomio kiintyy synnin syvimpään olemukseen ja sen ulkoisiin ilmenemismuotoihin.
Synti on noita molempia. Synti on sydämen luopumusta Jumalasta, mutta se ei ole vain abstraktia sydämen luopumusta Jumalasta. Se on myös yksittäisiä konkreettisia tekoja, joilla rikotaan Jumalaa ja lähimmäisiä vastaan.Ira kirjoitti:Kun lestadiolainen puhuu synnistä, hän puhuu niistä tavoista joilla se ilmenee.
En allekirjoittaisi tuota täysin. Yleensä uskovaiset puhuvat synnistä karvoineen päivineen; perisynnistä ja tekosynneistä yhdessä, suurista ja pienistä synneistä yhdessä. Sen sijaan ulkopuoliset, jotka luulevat vl:illa olevan syntilistoja, usein kuvittelevat vl:ten ajattelevan synnin vain yksittäisinä tekoina.Ira kirjoitti:Mielenkiintoisinta tässä on kuitenkin se, että nuo älyttömyydet ei yleensä synny ihan tyhjästä, on olemassa tietty laajempi vanhoillislestadiolainen kulttuuri, jonka pohjalta ihmisten käsitykset synnistä muodostuvat ja joka vaikuttaa omaantuntoon.
Käsitykset oikeasta ja väärästä ovat toki kulttuurisidonnaisia. Omantunnon toinen käännös yhteistieto (ruots. samvete) voi jossain määrin helpottaa omantunnon käsitteen ymmärtämistä, joskin se voi johtaa myös harhaan. Vaikka jokaisella on henkilökohtainen käsitys oikeasta ja väärästä, käsitys on kuitenkin tiedostetusti tai tiedostamattomasti sidottu oman kulttuurin (myös alakulttuurit) viitekehykseen. Ensinnäkin kahden keskivertosuomalaisen käsitykset oikeasta ja väärästä ovat lähempänä toisiaan kuin keskivertosuomalaisen ja keskivertobritin, mikä osoittaa jokaisen omantunnon olevan enemmän tai vähemmän sidottua "kulttuuriseen yhteistietoon". Toiseksi uskovaisen omatunto on Raamatun mukaan ns. rakkauden lailla sidottu toisten uskovaisten omaantuntoon, minkä vuoksi käyttäytymistä tarkastellen vaikuttaa siltä kuin uskovaisilla olisi yhteistunto tai yhteinen omatunto. Viime kädessä omatunto on kuitenkin henkilökohtainen oma tunto, ihmisen henkilökohtainen käsitys oikeasta ja väärästä. Myös kahden uskovaisen käsitykset oikeasta ja väärästä voivat poiketa toisistaan joissakin asioissa (Room. 14:2). Jos kuitenkin oman omantunnon hyväksymä asia aiheuttaa pahennusta muissa uskovaisissa, ohjaa Raamatun sanaan sidottu omatunto jättämään ko. asian (1. Kor. 8:12-13). Myös tässä asiassa puu tunnetaan hedelmistään (Matt. 7:16-18). Näkemyksiä jakavissa kysymyksissä Raamattu yleensä ohjaa sietämiseen ja suvaitsemiseen (Room. 14:3), mutta kiistatilanteissa joustavat Raamatun mukaan ne, joilla on varaa joustaa (Room. 15:1-2). Elävässä kristillisyydessä on raamatunmukaisesti katsottu, että uskovaisen omantunnon tulee olla sidottua Raamatun sanaan eikä niinkään aikakautensa kulttuuriin. Koska uskovaiset Raamatun mukaisesti eivät ole maailman opetusten tuulten riepoteltavana, he erottuvat aina maailmasta tavalla tai toisella.Ira kirjoitti:Miksi tuollainen älyvapaa lestadiolaiskristillinen vastakulttuuri on olemassa?
Älyvapauden kun otit puheeksi, niin minulle älyvapaus tarkoittaa mm. valtakulttuurissa yleistä alkoholinkäyttöä. Ymmärtääkseni alkoholin juomisessa ei ole mitään älyllisesti vaativaa. Alkoholin aiheuttamien ongelmien ratkomisessa aivonystyröitä sen sijaan joutuu käyttämään liiankin kanssa.Ira kirjoitti:keskiolut ymmärretään synniksi, mutta veneilyssä ei nähdä mitään ongelmia.
Etyylialkoholin ottaminen nautinta-aineeksi (=huumeeksi) on ehkä ihmiskunnan historian pahin virhe sitten syntiinlankeemuksen. Sen rinnalla jostain veneilyn etiikasta puhuminen tuntuu lähinnä sumutukselta, jolla pyritään hakemaan hyväksyntää historian tuhoisimman huumeen käytölle.Ira kirjoitti:minusta olisi suuri voitto jo sekin, jos synti alettaisiin tajuamaan jotenkin laajemmin kuin vain tanssin ja keskioluen vastustamisena.
Ei ole ollenkaan tavatonta, että ns. kohtuukäyttäjä ajaa viattoman pikkulapsen päälle 0,49 promillen humalassa ja jää tuomiotta. Hänhän ei lain mukaan ollut rattijuoppo.Ira kirjoitti:Minun kokemukseni mukaan lestadiolaiset (ja toki monet muutkin herätyskristityt) elää jossain ihme kuplassa. Pitkälti usein siksi, että he pyörivät lähinnä vain toisten vanhoillislestadiolaisten kanssa.
Vl:t käyvät koulua, opiskelevat, asuvat, käyvät töissä ja harrastuksissa usein erilaisten maailmankatsomusten kirjossa. Vl:illa voi olla ystäviä monenlaisista maailmankatsomuksista. Uskonystäviä on tietysti vain elävästä kristillisyydestä. Vl:t ovat joutuneet usein koko elämänsä ajan peilaamaan yleisiä suomalaisia käsityksiä omiin vl-käsityksiin. Vl:t joutuvat lapsesta alkaen elämään kahdessa rinnakkaistodellisuudessa ja peilaamaan niitä toisiinsa. Siksi väittäisin, että jokaisen vl:n vakaumus on jossain määrin harkittu ratkaisu (en tarkoita opillisessa mielessä, jonka mukaan usko on aina Jumalan teko ilman ihmisen myötävaikutusta, vaan enempi kokemuksellisessa mielessä). "Kuplassa elämisestä" puhuminen sopii mielestäni paremmin valtavirran mukana eläviin ihmisiin. Heidän ei koskaan tarvitse kyseenalaistaa käyttäytymistään ja tapojaan mitenkään. Sen kun menevät massan mukana.Ira kirjoitti:Minusta tässä mielenkiintoisinta on se, että miten voidaan erottaa ns. aito Jumalan vaikutus ihmisen omassatunnossa ihmisen omista ajatuksista? Näyttäisi esimerkkieni valossa siltä, että kun ihmiset tuntevat kokevansa sisimmässään Jumalan puhuvan jostakin, he itse asiassa itse puhuvat itselleen.
Etenkin epäuskoisen omatunto voi puhua mitä tahansa, koska epäuskoisella ei sydämessä asu Pyhää Henkeä. Myös uskovaisen omatunto voi alkaa synnin petoksen kautta paatua. Siksi tarvitaan kompassia. Omantunnon kompassi on Raamattu. Raamatun avain on Pyhä Henki. Pyhä Henki avaa Raamattua Pyhän Hengen kautta. Jos Raamattua selittävän ihmisen sydämessä asuu Pyhä Henki, avataan sanan kuulijalle määräosansa mukaan sanaa Pyhän Hengen kautta. Niin ikään Pyhä Henki voi avata Raamattua jumaliselle lukijalle. Myös jumalattoman synnintunnon voi Raamatun lukeminen avata. Pyhä Henki tosin ei asu jumalattoman lukijan sydämessä, mutta Pyhä Henki vaikuttaa kuitenkin kaikkialla, vaikka vanhurskauttaa vain seurakunnassaan.Ira kirjoitti:Vielä kun ottaa historiallisen vertailun vaikkapa ihan alkuaikojen lestadiolaisuuteen ja nykyajan opetuksiin, käy ero ilmeiseksi.
Samaa parannusta viinapirun talutusnuorasta sitä silloinkin saarnattiin. Ehkäisyä ja monia muita esille ottamiasi asioita pidettiin silloin yleisesti yhteiskunnassa syntinä.Ira kirjoitti:Pakko mennä seuroihin, pakko olla liikutuksissa,
Raamatun mukaan on pidettävä elävä seurakuntayhteys, ei tosin vaadittuna, vaan omasta halusta: "Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme, sitä enemmän mitä lähempänä näette Herran päivän olevan" (Hepr. 10:25). Kukaan ei kuitenkaan laske seuroissakäyntien määrää. Lähinnä jos koskaan ei käy seuroissa, aletaan huolestua. Liikutukset - jotka eivät koskaan ole millään muotoa olleet pakollisia -, ovat jo pitkään olleet vähenemään päin vl:suudessa (jos tarkoitat ns. kiittäjiä).Ira kirjoitti:pakko kieltäytyä ehkäisystä ja monet muut vastaavat pakot ovat täysin verrattavissa tuohon edellä mainittuun ehkäisystä kieltäytymispakkoon. Kyse ei siis ole siitä, että ketään aseella uhaten pakotettaisiin kieltäytymään ehkäisystä tai menemään seuroihin, kyse on vanhoillislestadiolaisten yleisestä kulttuurista ja liikkeen teologiasta.
Pakko on näköjään laaja käsite sinulle. Miten vapaaehtoiseen maailmankatsomukseen voisi kuulua pakkoja? Jos vapaaehtoisesti tunnustaa jotain maailmankatsomusta, niin eikö ihminen silloin myös vapaaehtoisesti elä maailmankatsomuksensa opettamalla tavalla?Ira kirjoitti:Vanhoillislestadiolaisuus ja osin herätyskristillisyys laajemminkin on juuri mökäkristillisyyttä, missä kaikenlainen häröily hengellistetään. Kertoo minusta aika paljon liikkeen teologiasta, että "voitelun" ja ”Pyhän Hengen toiminnan" koetaan korreloivan desibelimittarin lukemien ja kokouksen keston kanssa.
Sekoitat nähdäkseni vanhoillislestadiolaisuuden helluntailaisuuteen ja muihin kirkon ulkopuolisiin hurmosliikkeisiin. Lestadiolaisuudessa esiintyi erityisesti 1800-luvulla piirteitä, joita ulkopuoliset pitivät hurmahenkisyytenä, mm. voimakkaita liikutuksia ja ääneen kiittämistä. Maailmasta parannuksen armon saaneilla oli voimakkaita armon tuntemisia, jotka purkautuivat ko. tavoissa. Viime vuosikymmeninä vl:suudesta on muodostunut vähitellen herätyskristillisyyden sijasta enemmän kasvatuskristillisyyttä, paljolti lisääntyneen nuorisotyön ansiosta. Lapsuuden kristityillä ei ole niin voimakkaita armon tuntemuksia, kun ei ole tarvinnut käydä piehtaroimassa tuhlaajapojan tapaan sikojen ravassa.Ira kirjoitti:Luterilaiset käy kirkossa kuuntelemassa, kun pappi saarnaa pöntöstä valmisteltua saarnaa. Tämän vuoksi vanhoillislestadiolainen menee Rauhanyhdistyksen rukoushuoneelle kuuntelemaan, kun joku tyyppi puhuu puuta heinää "hengen johdatuksessa". Koska halutaan olla hengellisiä tosiuskovaisia, ei valmistella puhetta etukäteen vaan heitetään vaan sitä mitä Henki antaa eli käytännössä vedetään tietyn kaavan mukaan tietyt peruskliseet.
Vl-puhujat eivät hio puhettaan etukäteen viimeisen päälle valmiiksi, mutta kyllä tietääkseni suositus on, että sitä käytäisiin mielessä jo hyvissä ajoin lävitse. Esim. vanha vl-pappi Wäinö Havas moitti saarnamiehiä laiskoiksi, jos he eivät lainkaan töiden lomassa halunneet miettiä, mitä puhuisivat pyhänä seurakansalle. Pyhä Henki kuitenkin voi johtaa saarnan pois siitä, mitä oli etukäteen ajatellut puhuvansa. Noin olen kuullut puhujaveljien haastelevan.Ira kirjoitti:Syntikäsitys on jotenkin tosi kiero herätyskristillisissä piireissä, kuten helluntailaisuudessa, viitoslaisuudessa ja vanhoillislestadiolaisuudessa. Synti ei niissä ole jotakin konkreettista elämää ja rakkautta tuhoavaa, vaan pientä kielletyn kivan tekemistä. Usko ei ole ristin juurella olemista ja sinne palaamista, vaan jotakin erinomaista hurskasta ahdasmielistä epärealistista elämää.
Kuningas Alkoholin ansioihin kuuluvat 70-80 %:n osuus henki- ja väkivaltarikoksista, 50-60 %:n osuus ryöstörikoksista, rattijuopumukset, pettämiset humalassa, alkoholin aiheuttamat perheiden hajoamiset, alkoholin aiheuttamat vahinkoraskaudet ja niiden seurauksena tehtävät abortit jne. Eivätkö mainitut alkoholin aiheuttamat asiat todellakaan mielestäsi ole mitään konkreettista elämää ja rakkautta tuhoavaa, vaan vain pientä kielletyn kivan tekemistä? "Tie helvettiin on kivetty hyvin aikomuksin" ei ole vl-viisaus, mutta varsin yleismaailmallinen viisaus ja soveltuu erityisen hyvin alkoholiin ja muuhun vastaavaan "pienen kielletyn kivan tekemiseen".
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa