Miten synti määritellään?

Elävä usko vanhoillislestadiolaisesta näkökulmasta.


Miten synti määritellään?

ViestiKirjoittaja Ira » 26 Joulu 2008, 22:21

Syntihän käsittääkseni tuli ihmiskunnan riesaksi syntiinlankeemuksessa, jossa puhuva käärme huijasi Eevaa haukkaamaan kiellettyä hedelmää. Eeva sitten antoi Adamillekin kiellettyä hedelmää.

Luterilaisen teologian mukaan tästä lankeemuksesta johtuen ihminen on perisyntinen ja tekosynnit tulevat siihen lisäksi? Reformoidun kristinuskon mukaan ihminen on syntyessään synnitön, kunnes tekee ensimmäisen tekosynnin. Näinhän se kait menee?

Tekosyntien luettelo sitten vaihtuu uskovaisten sukupolvelta toiselle, esim. mikä tänään ei ole syntiä, vielä kymmenen vuotta sitten oli karkeaa tekosyntiä. Vielä 1970-luvulla parta tai viikset olivat syntiä, samoin korvakorut, ikkunallinen pyykinpesukone, raskauden ehkäisy, kalossit, väärän väriset kengät, moottoripyöräily, urheilu, jazz-musiikki ja tanssi. Keskioluen juonti on syntiä, mutta veneily ei ole syntiä eikä golfin pelaaminen. Homostelu on edelleen syntiä, samoin heteroseksi ennen avioliittoa on edelleen syntiä, vaikka kaikki sinkut sitä harrastavatkin, samoin masturbointi oli ennen kauhia synti, itsesaastutusta ja riettautta, mutta nykyään sitä harrastavat naimisissa olevatkin, ainakin miehet.

Miten siis synti määritellään?
Ira
 

ViestiKirjoittaja Nepheg » 26 Joulu 2008, 23:14

Kaikki mikä rikkoo Jumalaa vastaan on syntiä.
Nauratti kyllä nuo ikkunaliset pesukoneet ja väärän väriset kalossit ja monet muut.
Eivät ole koskaan olleet syntiä ainakaan meillä. En tiedä onko missään...

Lapsilla on muuten perisynti jo ennen syntymää.
Avatar
Nepheg
Aurinkopilvi
 
Viestit: 999
Liittynyt: 29 Elo 2005, 19:02
Paikkakunta: Espoo

ViestiKirjoittaja weha » 26 Joulu 2008, 23:25

Syntikäsityksen tietysti ratkaisee Raamattu, ei yksittäiset ihmiset ja heidän mutu juttunsa. Raamattu sanoo: "synnin palkka on kuolema" esim.(Room.5:12). Vauvakin kuolee, eli on myös syntinen.
ps.51: 7. " Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun".

Näitä on aivan turha kieroilla selityksillä kieltää.

Toisaalta pitää muistaa, että myös pienokaiset ovat osallisia Jeesuksen työstä:
Room.5:18. Niin kuin siis yhden ainoan rikkomus tuotti kaikille ihmisille kadotustuomion, niin riittää yhden ainoan vanhurskas teko antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän.

Eli vauva on syntyessä "kaksiosainen" syntinen ja vanhurskautettu, Jeesuksessa Kristuksessa. Näin pienetkin lapset ovat uskovaisina kelvollisia kasteelle. Voitaneen sanoa, Jeesuksessa Kristuksessa lapsi on viaton.

Ajattelen ainakin tuosta synninmäärittelystä myös siten, että mikä seurakunnassa aiheuttaa pahennusta, on sekin syntiä.
Viimeksi muokannut weha päivämäärä 26 Joulu 2008, 23:28, muokattu yhteensä 1 kerran
weha
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1135
Liittynyt: 18 Kesä 2007, 13:40

ViestiKirjoittaja nuusku » 26 Joulu 2008, 23:27

Saa nähdä, tuleeko avaukseen tarkkoja vastauksia. Itse ajattelisin, että meidän ei tarvitsekaan tässä tietää tarkkoja teologisia synnin määritelmiä.

Ihminen tekee syntiä joka päivä, ajatuksin sanoin ja teoin. Syntiä on kaikki mikä erottaa Jumalasta. Osa synneistä kohdistuu Jumalaa vastaan ja osa lähimmäistä sekä Jumalaa vastaan. Jopa hyvät teot voivat olla syntiä, jos niillä yrittää päteä Jumalan edessä. Periaatteessa mikä tahansa asia voi olla syntiä, jos se on erottamassa Jumalasta tai eroittamassa toisista uskovaisista tahi särkemässä keskinäistä rakkautta. Hyväkin asia, vaikka hiihtäminen voi olla syntiä, jos hiihtämiseen kiintyy niin, että ei ehdi käydä seuroissa. Luullakseni ymmärrämme syntisyytemme syvyydestä ja Jumalan vanhurskaudesta vain pienen osan. Syntien erityistarkka määrittely ei ole tarpeellista eikä edes suotavaa.

Epäuskoisen ihmisen sopii muistaa, että jo yksi ainoa pienikin elämässä tehty synti on kadottava synti, jos ei ole uskomassa, l. ei ole omistamassa Kristuksen työtä omalle kohdalle. Tällöin on vikapää koko Jumalan lakiin ja kadotuksen oma. Viimeisellä tuomiolla kaikki elämässä tehdyt synnit (vaikka ne olisi unohtanut) muistutetaan mieleen, ja koska vanhurskas Jumala ei ota taivaaseen mitään saastaista, jo yksi synti riittää kadottavaan tuomioon.

Kuitenkin keskeistä elävässä kristillisyydessä on - toisin kuin maailma yrittää väittää - syntien määrittelemisen ja niiden luotteloimisen sijasta se, että Jumala on valmistanut syntiselle ihmiselle pelastuksen mahdollisuuden Pojassaan, ja kätkenyt tuon taivaallisen syntien anteeksi antamuksen ilosanoman valtakuntaansa, ja sitä yhä kuuluutetaan Pyhän Hengen voimasta täällä maan päällä. Tämän evankeliumin uskomisen jälkeen on yhtä aikaa paha ja pyhä, syntinen ja vanhurskas. Kristus on sovittanut sekä menneet, nykyiset että tulevat syntimme, ja valtakunnan evankeliumin uskovien syntimerkinnät on poistettu Jumalan tilikirjasta. Uskovainen haluaa armahduksen saatuaan tutkia Jumalan sanaa ja elää Jumalan tahdon mukaista elämää, ei ansaitakseen sillä lisävanhurskautta, vaan jottei turhaan enää pahoittaisi Jumalan mieltä ja ettei synnin mitta enää tulisi täyteen. Lihan tahdon jälkeen eläminen vie uskovaiseltakin uskon pois, joten uskovainen haluaa Hengellä kuolettaa lihan työt, vaikka huomaakin jatkuvasti vanhan osan pääsevän siinä taistelussa voitolle.
Kunnes täyttyy halu hartain, tänne jääpi turmelus. Aukee kirkas kotiranta, loppumaton lohdutus.
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

Re: Miten synti määritellään?

ViestiKirjoittaja O.M » 27 Joulu 2008, 01:05

Synti on olemukseltaan sydämen luopumusta Jumalasta. Se ilmenee erilaisina yksittäisinä rikkomuksina Jumalaa ja lähimmäisiä vastaan (rakkauden kaksoiskäsky). Tekosyntejä ovat kymmenen käskyn rikkomukset ajatuksin, sanoin ja teoin. Kaikki käskyt ovat rakkauden kaksoiskäskyn varassa (Matt. 22:40). Siksi jos on lain rikkoja yhdessä käskyssä, on vikapää kaikissa käskyissä (Jaak. 2:10).

Syntiä on kaikki, mitä tehdään epäuskossa. Se johtuu siitä, että kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä (Room. 14:23). Syntiä ovat yksilölle myös kaikki sellaiset asiat, jotka ihminen jostain syystä kokee synniksi (Room. 14:14).

Ira kirjoitti:1970-luvulla parta tai viikset olivat syntiä,


Parta ei ole koskaan ollut syntiä. 70-luvulla parta liitettiin yleisesti ns. partaradikaaliuteen eli hippeihin, jotka pössyttelivät kannabista ja naiskentelivat siellä täällä jakaen "make love, not war" -tarrojaan. Sen vuoksi partaa vierastettiin uskovaisten keskuudessa.

Ira kirjoitti:samoin korvakorut,


Korvakorut on herätyskristillisyydessä (ei vain lestadiolaisuudessa, vaan laajemminkin) liitetty kevytkenkäisyyteen sekä yleisesti miesten kohdalla homouteen. Niiden merkitys tuossa suhteessa on varmaan ohentunut, mutta toisaalta vanhoillislestadiolaisuudessa niiden poissaolosta on muodostunut eräänlainen ulkoinen uskon tunnusmerkki. Mitään itsessään synnillistä niissä ei kuitenkaan ole, vaan kyse on puhtaasti siitä, mitä niiden pitäminen viestii ympäristölle (maailmanrakkaus). Koreilusta Raamattu puhuu paheksuvaan sävyyn, myös korvakorujen osalta.

Ira kirjoitti:ikkunallinen pyykinpesukone,


Ikkunallinen pyykkikone on urbaani legenda. Todellisuudessa sitä ei kuitenkaan ole koskaan edes vieroksuttu vanhoillislestadiolaisuudessa.

Ira kirjoitti:raskauden ehkäisy,


Raskauden ehkäisy on syntiä Raamatun perusteella. Jumala totesi paratiisissa ennen syntiin lankeemusta ja kauan ennen lain tauluja ensimmäiselle ihmisparille: lisääntykää ja täyttäkää maa. Siksi lisääntymiskäsky on Lutherin mukaan - ei vain käsky -, vaan enemmän kuin käsky, jumalallinen säätämys.

Ira kirjoitti:kalossit,


Mitä ovat kalossit?

Ira kirjoitti:väärän väriset kengät, moottoripyöräily, urheilu,


Ovatko nuo jotain vitsejä? Palstaa lukeville ei-vl:ille todettakoon, että en todellakaan ole kuullut ko. asioita sanottavan synniksi vanhoillislestadiolaisuudessa. Kovin huoramaista tai väkivaltaisia alakulttuureja ihannoivaa pukeutumista vierastetaan vl-liikkeessä, samoin kuin kilpaurheilua.

Ira kirjoitti:jazz-musiikki ja tanssi.


Ne ruokkivat lihallisia himoja.

Ira kirjoitti:Keskioluen juonti on syntiä


"Älkää juopuko", toteaa Raamattu.

Ira kirjoitti:mutta veneily ei ole syntiä eikä golfin pelaaminen.


Eipä niitä missään kohti Raamattua sanotakaan synniksi. Golf tosin ei taida olla iältään kuin muutaman vuosikymmenen, mutta veneet tunnetaan Raamattussakin. Jeesuksen opetuslapsissakin oli veneitä käyttäviä kalastajia.

Ira kirjoitti:Homostelu on edelleen syntiä,


Niin Raamattu toteaa.

Ira kirjoitti:samoin heteroseksi ennen avioliittoa on edelleen syntiä, vaikka kaikki sinkut sitä harrastavatkin,


Läheskään kaikki sinkut eivät harrasta seksiä ennen avioliittoa. Ja vaikka harrastaisivatkin, syntiä se on silti ja syntinä pysyy. 6. käsky sanoo selväsanaisesti: älä tee huorin. Ihmiset tekevät huorin, tappavat, varastavat, antavat vääriä todistuksia, himoitsevat jne., mutta silti synti pysyy syntinä.

1. Piet. 1:
"24 Sillä kaikki liha on niinkuin ruoho ja kaikki ihmisen kunnia niinkuin ruohon kukkanen. Ruoho on kuivunut, ja sen kukkanen lakastunut;
25 Mutta Herran sana pysyy ijankaikkisesti, ja se on se sana, joka teidän seassanne saarnattu on."


Ira kirjoitti:samoin masturbointi oli ennen kauhia synti, itsesaastutusta ja riettautta, mutta nykyään sitä harrastavat naimisissa olevatkin, ainakin miehet.


Vaikka sitä harrastaisi 100 % ihmisistä, se ei silti todistaisi sen synnittömyyttä (Humen giljotiini).
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Ira » 28 Joulu 2008, 12:39

Jos vertaillaan yksinkertaistaen vanhoillislestadiolaista syntikäsitystä, voidaan väittää niin, että vanhoillislestadiolaisilla huomio kiintyy synnin syvimpään olemukseen ja sen ulkoisiin ilmenemismuotoihin. Kun lestadiolainen puhuu synnistä, hän puhuu niistä tavoista joilla se ilmenee.
Mutta mistä sitten johtuu, että niin usein ”omatunto” johtaa lestadiolaisia kaikenlaisiin älyttömyyksiin? Onko se ihmiselle oikeasti tarpeellista, että pitää korvakoruja syntinä ja luopuu niistä?

Ehkä jonkun ihmisen kohdalla tuollaiset älyttömyydet voidaan nähdä perustelluiksi kokonaisprosessin kautta, ylilyöntien ohessa tapahtuu myös tervettä rajanvetoa. Joku korvakorujen synniksi kokeminen on ehkä tarpeen jollekulle.

Mielenkiintoisinta tässä on kuitenkin se, että nuo älyttömyydet ei yleensä synny ihan tyhjästä, on olemassa tietty laajempi vanhoillislestadiolainen kulttuuri, jonka pohjalta ihmisten käsitykset synnistä muodostuvat ja joka vaikuttaa omaantuntoon. Miksi tuollainen älyvapaa lestadiolaiskristillinen vastakulttuuri on olemassa? Tässä näkisin keskeisimmäksi syyksi sen, että joko tietoisesti tai tiedostamatta pyritään vastakkainasetteluun maailman kanssa. Taustalla on sananpaikat, jossa kehoitetaan parannukseen ja olemaan tekemättä samoja asioita kuin maailman ihmiset.

Näyttäisi kuitenkin siltä, että tuo yritys olla vastavoima, toimia valona ja suolana tässä maailmassa, säännöllisesti redusoituu aika ohueksi vastakulttuuriksi. Kristittyjen elämä ei ainakaan äkkiseltään vaikuta keskimääräistä eettisemmältä ja sosiaalista vastuuntuntoa kannattavalta. Ei, päinvastoin, homma menee niin, että keskiolut ymmärretään synniksi, mutta veneilyssä ei nähdä mitään ongelmia. Tämä näin kärjistäen ilmaisten.

Ei ole valmiutta radikaaleihin muutoksiin, synti projisoidaan vain tietyiksi tavoiksi ja teoiksi, joita välttämällä sitten elää hyvää vanhoillislestadiolaista elämää. Totta puhuen en itsekään jaksa enää olla vaatimassa mitään käytännön muutoksia, minusta olisi suuri voitto jo sekin, jos synti alettaisiin tajuamaan jotenkin laajemmin kuin vain tanssin ja keskioluen vastustamisena.

Minun kokemukseni mukaan lestadiolaiset (ja toki monet muutkin herätyskristityt) elää jossain ihme kuplassa. Pitkälti usein siksi, että he pyörivät lähinnä vain toisten vanhoillislestadiolaisten kanssa.

Minusta tässä mielenkiintoisinta on se, että miten voidaan erottaa ns. aito Jumalan vaikutus ihmisen omassatunnossa ihmisen omista ajatuksista? Näyttäisi esimerkkieni valossa siltä, että kun ihmiset tuntevat kokevansa sisimmässään Jumalan puhuvan jostakin, he itse asiassa itse puhuvat itselleen.

En siis itse jaksa uskoa, että Jumala suoraan pistäisi ihmisille sellaisia ajatuksia päähän, että parta, valokuvat, tanssi, ehkäisy,keskiolut, puhvihihat tai kalossit ovat syntiä. Pikemminkin tuntuisi siltä, että ihminen jotenkin projisoi sisäiset tuntemuksensa tietyn viitekulttuurin luomissa puitteissa. En osaa ottaa kantaa siihen, eikä kukaan voi varmuudella sanoa, että onko kunkin yksilön omassatunnossaan kokema pistos Jumalan Hengen aikaansaama, vai ihmisen omaa opittua käytöstä. Niin tai näin, kokemus parannuksenteosta tuntuu olevan ainakin osin aikaan sidottu.

Onko niin, että lestadiolaiskristillinen kulttuuri luo ihmisille tarpeen sanoutua irti aina joistakin oman aikansa kulttuurille tyypillisistä piirteistä? Näin tapahtuu sen vuoksi, että tuollainen irtisanoutuminen konkretisoi uskon ja selkeyttää lestadiolaiskristityn identiteettiä suhteessa maailman ihmisiin.

Tämä luo vahvan inhimillisen painolastin. Tarkoitan sitä, että niissä kehoitellaan tekemään parannusta sellaisista asioista, mitä tässä kyseisessä kulttuurissa kyseisellä hetkellä pidetään pahoina asioina.

Herätyssaarna on siis vahvasti kulttuurisidonnainen. Eri puolilla maailmaa eri seurakunnissa kehoitetaan tekemään parannusta erilaisista asioista. Vielä kun ottaa historiallisen vertailun vaikkapa ihan alkuaikojen lestadiolaisuuteen ja nykyajan opetuksiin, käy ero ilmeiseksi.

Tästä voidaan päätellä, että vanhoillislestadiolaisen omantunnon aktuaalisen sisällön määrää pitkälti yleinen vanhoillislestadiolainen kulttuuri, ei Jumala tai Raamattu. Tai ne ovat siellä taustalla, mutta vanhoillislestadiolaisuus varsinaisesti määrittää hyvän ja pahan.

Mielenkiintoisinta on minusta se, että mistä kehoitetaan tekemään parannusta. Herätyssaarna toimii eräänlaisena yhteisön normittajana, se auttaa jäsentämään kaikille sen, mikä on toivottavaa käytöstä ja ajattelua.

No kirjoitetaanpa nyt sitten laajemmin. Pakko mennä seuroihin, pakko olla liikutuksissa, pakko kieltäytyä ehkäisystä ja monet muut vastaavat pakot ovat täysin verrattavissa tuohon edellä mainittuun ehkäisystä kieltäytymispakkoon. Kyse ei siis ole siitä, että ketään aseella uhaten pakotettaisiin kieltäytymään ehkäisystä tai menemään seuroihin, kyse on vanhoillislestadiolaisten yleisestä kulttuurista ja liikkeen teologiasta.

"Pakot" jakavat kristityt kahteen leiriin, toisessa on vanhoillislestadiolaiset tosiuskovaiset ja toisessa vauvaruokaiset luterilaiset. Toisessa on hengellä täyttyneet ja liikutuksen kokeneet, toisessa nurkissa hiljaa kyyristelevät poikkeavat, jotka tiukan paikan tullen vaikka mölöttävät jotain, jotta voisivat sanoa liikuttuneensa. Toisessa leirissä on uskonhenkiset, toisessa ”me maan matoset” -hengessä vaeltavat vanhat viinileilit jne jne.

PAKKO-ohjelma kuvaa laajemminkin tiettyjä piirteitä vanhoillislestadiolaisuudessa. Joidenkin mielestä on pakko puhua liikutuksissa, pakko mennä seuroihin, pakko kieltäytyä ehkäisysta jne. Erilaisia pakkoja luodaan ja ylläpidetään.

Vanhoillislestadiolaisuus ja osin herätyskristillisyys laajemminkin on juuri mökäkristillisyyttä, missä kaikenlainen häröily hengellistetään. Kertoo minusta aika paljon liikkeen teologiasta, että "voitelun" ja ”Pyhän Hengen toiminnan" koetaan korreloivan desibelimittarin lukemien ja kokouksen keston kanssa.

Luterilaiset käy kirkossa kuuntelemassa, kun pappi saarnaa pöntöstä valmisteltua saarnaa. Tämän vuoksi vanhoillislestadiolainen menee Rauhanyhdistyksen rukoushuoneelle kuuntelemaan, kun joku tyyppi puhuu puuta heinää "hengen johdatuksessa". Koska halutaan olla hengellisiä tosiuskovaisia, ei valmistella puhetta etukäteen vaan heitetään vaan sitä mitä Henki antaa eli käytännössä vedetään tietyn kaavan mukaan tietyt peruskliseet.
Viimeksi muokannut Ira päivämäärä 28 Joulu 2008, 13:49, muokattu yhteensä 2 kertaa
Ira
 

ViestiKirjoittaja Emka » 28 Joulu 2008, 13:00

""""Luterilaiset käy kirkossa kuuntelemassa, kun pappi saarnaa pöntöstä valmisteltua saarnaa. Tämän vuoksi vanhoillislestadiolainen menee Rauhanyhdistyksen rukoushuoneelle kuuntelemaan, kun joku tyyppi puhuu puuta heinää 'hengen johdatuksessa'. Koska halutaan olla hengellisiä tosiuskovaisia, ei valmistella puhetta etukäteen vaan heitetään vaan sitä mitä Henki antaa eli käytännössä vedetään tietyn kaavan mukaan tietyt peruskliseet."""""


Kirjoituksesi oli niin pitkä etten vastaa kuin tähän viimeiseen lauseeseen.

Olen 33 vuotta käynyt seuroissa ja kuunnellut tuhansia saarnoja enkä ole havainnut "tiettyä kaavaa ja peruskliseitä" Jos puhuja puhuisi ihan "oman pään" tuotteita olisivat puheet varmasti hyvin lyhyitä, mutta kun Pyhä Henki antaa puhujalle sanottavaa niin kyllä seurakansassa on varmasti sellaisia joita sana satuttaa tai sitten paaduttaa. Tuo "puuta heinää" oli kyllä vähän pahasti sanottu, sillä ei Raamatun sanat ole puutaheinää. Mutta uskosta osattomalle ei ne puheet aukene jos ei Pyhä Henki avaa.

Tästä ei ole pitkää aikaa kun meillä oli lähetys seuroja ja puhujaa olisi kuunnellut vaikka kuinka kauan, eikä omat ajatuksetkaan harhailleet sillä tuntui puhe tulevan suoraan taivaasta.

Seuroihin kun menee, niin siellä ollaan kuin ruokapöydässä, saamassa hengenruokaa, jaksaa uskossa jatkaa matkaa kohti Taivaskotia.
Avatar
Emka
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1464
Liittynyt: 25 Tammi 2005, 22:05
Paikkakunta: Pirkanmaalla pieni pitäjä

ViestiKirjoittaja Maarimi » 28 Joulu 2008, 14:55

Minusta on mukava kuunnella sekä valmisteltua että vähemmän valmisteltua saarnaa.

Tulipa mieleen noista edellä luetelluista synneistä, että miksi ne aina yhdistetään vain vl:iin, kun suurin osa muidenkin suuntien uskovista kokee nuo samat asiat synnillisinä. Ainakin itse ajattelen pitkälti kuten O.M edellä kirjoitti.
Jeesus sana elämän, tule meidän keskellemme. Soisit tules syttyvän, sytytä siis sydämemme.
Avatar
Maarimi
sisupiristäjä
 
Viestit: 419
Liittynyt: 07 Heinä 2006, 00:06
Paikkakunta: Länsi Suomi

ViestiKirjoittaja Ira » 28 Joulu 2008, 15:08

Syntikäsitys on jotenkin tosi kiero herätyskristillisissä piireissä, kuten helluntailaisuudessa, viitoslaisuudessa ja vanhoillislestadiolaisuudessa. Synti ei niissä ole jotakin konkreettista elämää ja rakkautta tuhoavaa, vaan pientä kielletyn kivan tekemistä. Usko ei ole ristin juurella olemista ja sinne palaamista, vaan jotakin erinomaista hurskasta ahdasmielistä epärealistista elämää.
Ira
 

ViestiKirjoittaja Nepheg » 28 Joulu 2008, 15:33

Ira kirjoitti:Synti ei niissä ole jotakin konkreettista elämää ja rakkautta tuhoavaa, vaan pientä kielletyn kivan tekemistä. Usko ei ole ristin juurella olemista ja sinne palaamista, vaan jotakin erinomaista hurskasta ahdasmielistä epärealistista elämää.


Tuolle se sellaisille varmaan näyttääkin, jotka eivät ole uskovaisia.
(En kylläkään ota kantaa muiden hengellisyyksien puolesta. Muut voivat tulla tekojensa kautta autuaaksi jos haluavat...)

Ristin juurelle pitää palata vähä väliä, koska olemme ihmisiä ja perisynti on kovin voimakas viettelemään ihmistä syntiin.
Katuvalle synnit kuitenkin annetaan anteeksi, mutta jos tarkoitat sitä mitä olen rivien välistä lukenut, että käydään esim. tansseissa tai otetaan muutama kalja ja luotetaan että kyllä Isä antaa anteeksi, niin silloin kyllä tekee syntiä.
Ei ole siis ahdasmielisyyttä olla tekemättä syntiä.

Kannattaa mennä sinne oman paikkakunnan ry:lle muutaman kerran, niin luulot karisevat pois. :w<':
Avatar
Nepheg
Aurinkopilvi
 
Viestit: 999
Liittynyt: 29 Elo 2005, 19:02
Paikkakunta: Espoo

ViestiKirjoittaja Kiivipäärynä » 28 Joulu 2008, 18:21

Samat sanat: kannattaa käydä siellä oman paikkakunnan ry:llä, ihan vaikka vain vilkaisemassa, millaista menoa siellä on. Minä en nimittäin ihan tunnistanut tuosta kuvauksesta seuroja.

En ole ajatellutkaan, että seurapuheet olisivat ihan mitä sattuu ja tietyn kaavan mukaan samoja kliseitä toistavia. On totta, että tietty kaava yleensä on: Alussa luetaan pätkä Raamatusta, sitten sitä selitetään ja lopuksi saarnataan synnit anteeksi. Onko tässä sitten jotain vikaa? Itse olen lähinnä ajatellut, että rauhanyhdistyksellä meno on tasaisen varmaa ja vakaata, tuttua ja turvallista.
Kiivipäärynä
 

ViestiKirjoittaja O.M » 28 Joulu 2008, 18:48

Ira kirjoitti:Jos vertaillaan yksinkertaistaen vanhoillislestadiolaista syntikäsitystä, voidaan väittää niin, että vanhoillislestadiolaisilla huomio kiintyy synnin syvimpään olemukseen ja sen ulkoisiin ilmenemismuotoihin.


Synti on noita molempia. Synti on sydämen luopumusta Jumalasta, mutta se ei ole vain abstraktia sydämen luopumusta Jumalasta. Se on myös yksittäisiä konkreettisia tekoja, joilla rikotaan Jumalaa ja lähimmäisiä vastaan.

Ira kirjoitti:Kun lestadiolainen puhuu synnistä, hän puhuu niistä tavoista joilla se ilmenee.


En allekirjoittaisi tuota täysin. Yleensä uskovaiset puhuvat synnistä karvoineen päivineen; perisynnistä ja tekosynneistä yhdessä, suurista ja pienistä synneistä yhdessä. Sen sijaan ulkopuoliset, jotka luulevat vl:illa olevan syntilistoja, usein kuvittelevat vl:ten ajattelevan synnin vain yksittäisinä tekoina.

Ira kirjoitti:Mielenkiintoisinta tässä on kuitenkin se, että nuo älyttömyydet ei yleensä synny ihan tyhjästä, on olemassa tietty laajempi vanhoillislestadiolainen kulttuuri, jonka pohjalta ihmisten käsitykset synnistä muodostuvat ja joka vaikuttaa omaantuntoon.


Käsitykset oikeasta ja väärästä ovat toki kulttuurisidonnaisia. Omantunnon toinen käännös yhteistieto (ruots. samvete) voi jossain määrin helpottaa omantunnon käsitteen ymmärtämistä, joskin se voi johtaa myös harhaan. Vaikka jokaisella on henkilökohtainen käsitys oikeasta ja väärästä, käsitys on kuitenkin tiedostetusti tai tiedostamattomasti sidottu oman kulttuurin (myös alakulttuurit) viitekehykseen. Ensinnäkin kahden keskivertosuomalaisen käsitykset oikeasta ja väärästä ovat lähempänä toisiaan kuin keskivertosuomalaisen ja keskivertobritin, mikä osoittaa jokaisen omantunnon olevan enemmän tai vähemmän sidottua "kulttuuriseen yhteistietoon". Toiseksi uskovaisen omatunto on Raamatun mukaan ns. rakkauden lailla sidottu toisten uskovaisten omaantuntoon, minkä vuoksi käyttäytymistä tarkastellen vaikuttaa siltä kuin uskovaisilla olisi yhteistunto tai yhteinen omatunto. Viime kädessä omatunto on kuitenkin henkilökohtainen oma tunto, ihmisen henkilökohtainen käsitys oikeasta ja väärästä. Myös kahden uskovaisen käsitykset oikeasta ja väärästä voivat poiketa toisistaan joissakin asioissa (Room. 14:2). Jos kuitenkin oman omantunnon hyväksymä asia aiheuttaa pahennusta muissa uskovaisissa, ohjaa Raamatun sanaan sidottu omatunto jättämään ko. asian (1. Kor. 8:12-13). Myös tässä asiassa puu tunnetaan hedelmistään (Matt. 7:16-18). Näkemyksiä jakavissa kysymyksissä Raamattu yleensä ohjaa sietämiseen ja suvaitsemiseen (Room. 14:3), mutta kiistatilanteissa joustavat Raamatun mukaan ne, joilla on varaa joustaa (Room. 15:1-2). Elävässä kristillisyydessä on raamatunmukaisesti katsottu, että uskovaisen omantunnon tulee olla sidottua Raamatun sanaan eikä niinkään aikakautensa kulttuuriin. Koska uskovaiset Raamatun mukaisesti eivät ole maailman opetusten tuulten riepoteltavana, he erottuvat aina maailmasta tavalla tai toisella.

Ira kirjoitti:Miksi tuollainen älyvapaa lestadiolaiskristillinen vastakulttuuri on olemassa?


Älyvapauden kun otit puheeksi, niin minulle älyvapaus tarkoittaa mm. valtakulttuurissa yleistä alkoholinkäyttöä. Ymmärtääkseni alkoholin juomisessa ei ole mitään älyllisesti vaativaa. Alkoholin aiheuttamien ongelmien ratkomisessa aivonystyröitä sen sijaan joutuu käyttämään liiankin kanssa.

Ira kirjoitti:keskiolut ymmärretään synniksi, mutta veneilyssä ei nähdä mitään ongelmia.


Etyylialkoholin ottaminen nautinta-aineeksi (=huumeeksi) on ehkä ihmiskunnan historian pahin virhe sitten syntiinlankeemuksen. Sen rinnalla jostain veneilyn etiikasta puhuminen tuntuu lähinnä sumutukselta, jolla pyritään hakemaan hyväksyntää historian tuhoisimman huumeen käytölle.

Ira kirjoitti:minusta olisi suuri voitto jo sekin, jos synti alettaisiin tajuamaan jotenkin laajemmin kuin vain tanssin ja keskioluen vastustamisena.


Ei ole ollenkaan tavatonta, että ns. kohtuukäyttäjä ajaa viattoman pikkulapsen päälle 0,49 promillen humalassa ja jää tuomiotta. Hänhän ei lain mukaan ollut rattijuoppo.

Ira kirjoitti:Minun kokemukseni mukaan lestadiolaiset (ja toki monet muutkin herätyskristityt) elää jossain ihme kuplassa. Pitkälti usein siksi, että he pyörivät lähinnä vain toisten vanhoillislestadiolaisten kanssa.


Vl:t käyvät koulua, opiskelevat, asuvat, käyvät töissä ja harrastuksissa usein erilaisten maailmankatsomusten kirjossa. Vl:illa voi olla ystäviä monenlaisista maailmankatsomuksista. Uskonystäviä on tietysti vain elävästä kristillisyydestä. Vl:t ovat joutuneet usein koko elämänsä ajan peilaamaan yleisiä suomalaisia käsityksiä omiin vl-käsityksiin. Vl:t joutuvat lapsesta alkaen elämään kahdessa rinnakkaistodellisuudessa ja peilaamaan niitä toisiinsa. Siksi väittäisin, että jokaisen vl:n vakaumus on jossain määrin harkittu ratkaisu (en tarkoita opillisessa mielessä, jonka mukaan usko on aina Jumalan teko ilman ihmisen myötävaikutusta, vaan enempi kokemuksellisessa mielessä). "Kuplassa elämisestä" puhuminen sopii mielestäni paremmin valtavirran mukana eläviin ihmisiin. Heidän ei koskaan tarvitse kyseenalaistaa käyttäytymistään ja tapojaan mitenkään. Sen kun menevät massan mukana.

Ira kirjoitti:Minusta tässä mielenkiintoisinta on se, että miten voidaan erottaa ns. aito Jumalan vaikutus ihmisen omassatunnossa ihmisen omista ajatuksista? Näyttäisi esimerkkieni valossa siltä, että kun ihmiset tuntevat kokevansa sisimmässään Jumalan puhuvan jostakin, he itse asiassa itse puhuvat itselleen.


Etenkin epäuskoisen omatunto voi puhua mitä tahansa, koska epäuskoisella ei sydämessä asu Pyhää Henkeä. Myös uskovaisen omatunto voi alkaa synnin petoksen kautta paatua. Siksi tarvitaan kompassia. Omantunnon kompassi on Raamattu. Raamatun avain on Pyhä Henki. Pyhä Henki avaa Raamattua Pyhän Hengen kautta. Jos Raamattua selittävän ihmisen sydämessä asuu Pyhä Henki, avataan sanan kuulijalle määräosansa mukaan sanaa Pyhän Hengen kautta. Niin ikään Pyhä Henki voi avata Raamattua jumaliselle lukijalle. Myös jumalattoman synnintunnon voi Raamatun lukeminen avata. Pyhä Henki tosin ei asu jumalattoman lukijan sydämessä, mutta Pyhä Henki vaikuttaa kuitenkin kaikkialla, vaikka vanhurskauttaa vain seurakunnassaan.

Ira kirjoitti:Vielä kun ottaa historiallisen vertailun vaikkapa ihan alkuaikojen lestadiolaisuuteen ja nykyajan opetuksiin, käy ero ilmeiseksi.


Samaa parannusta viinapirun talutusnuorasta sitä silloinkin saarnattiin. Ehkäisyä ja monia muita esille ottamiasi asioita pidettiin silloin yleisesti yhteiskunnassa syntinä.

Ira kirjoitti:Pakko mennä seuroihin, pakko olla liikutuksissa,


Raamatun mukaan on pidettävä elävä seurakuntayhteys, ei tosin vaadittuna, vaan omasta halusta: "Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme, sitä enemmän mitä lähempänä näette Herran päivän olevan" (Hepr. 10:25). Kukaan ei kuitenkaan laske seuroissakäyntien määrää. Lähinnä jos koskaan ei käy seuroissa, aletaan huolestua. Liikutukset - jotka eivät koskaan ole millään muotoa olleet pakollisia -, ovat jo pitkään olleet vähenemään päin vl:suudessa (jos tarkoitat ns. kiittäjiä).

Ira kirjoitti:pakko kieltäytyä ehkäisystä ja monet muut vastaavat pakot ovat täysin verrattavissa tuohon edellä mainittuun ehkäisystä kieltäytymispakkoon. Kyse ei siis ole siitä, että ketään aseella uhaten pakotettaisiin kieltäytymään ehkäisystä tai menemään seuroihin, kyse on vanhoillislestadiolaisten yleisestä kulttuurista ja liikkeen teologiasta.


Pakko on näköjään laaja käsite sinulle. Miten vapaaehtoiseen maailmankatsomukseen voisi kuulua pakkoja? Jos vapaaehtoisesti tunnustaa jotain maailmankatsomusta, niin eikö ihminen silloin myös vapaaehtoisesti elä maailmankatsomuksensa opettamalla tavalla?

Ira kirjoitti:Vanhoillislestadiolaisuus ja osin herätyskristillisyys laajemminkin on juuri mökäkristillisyyttä, missä kaikenlainen häröily hengellistetään. Kertoo minusta aika paljon liikkeen teologiasta, että "voitelun" ja ”Pyhän Hengen toiminnan" koetaan korreloivan desibelimittarin lukemien ja kokouksen keston kanssa.


Sekoitat nähdäkseni vanhoillislestadiolaisuuden helluntailaisuuteen ja muihin kirkon ulkopuolisiin hurmosliikkeisiin. Lestadiolaisuudessa esiintyi erityisesti 1800-luvulla piirteitä, joita ulkopuoliset pitivät hurmahenkisyytenä, mm. voimakkaita liikutuksia ja ääneen kiittämistä. Maailmasta parannuksen armon saaneilla oli voimakkaita armon tuntemisia, jotka purkautuivat ko. tavoissa. Viime vuosikymmeninä vl:suudesta on muodostunut vähitellen herätyskristillisyyden sijasta enemmän kasvatuskristillisyyttä, paljolti lisääntyneen nuorisotyön ansiosta. Lapsuuden kristityillä ei ole niin voimakkaita armon tuntemuksia, kun ei ole tarvinnut käydä piehtaroimassa tuhlaajapojan tapaan sikojen ravassa.

Ira kirjoitti:Luterilaiset käy kirkossa kuuntelemassa, kun pappi saarnaa pöntöstä valmisteltua saarnaa. Tämän vuoksi vanhoillislestadiolainen menee Rauhanyhdistyksen rukoushuoneelle kuuntelemaan, kun joku tyyppi puhuu puuta heinää "hengen johdatuksessa". Koska halutaan olla hengellisiä tosiuskovaisia, ei valmistella puhetta etukäteen vaan heitetään vaan sitä mitä Henki antaa eli käytännössä vedetään tietyn kaavan mukaan tietyt peruskliseet.


Vl-puhujat eivät hio puhettaan etukäteen viimeisen päälle valmiiksi, mutta kyllä tietääkseni suositus on, että sitä käytäisiin mielessä jo hyvissä ajoin lävitse. Esim. vanha vl-pappi Wäinö Havas moitti saarnamiehiä laiskoiksi, jos he eivät lainkaan töiden lomassa halunneet miettiä, mitä puhuisivat pyhänä seurakansalle. Pyhä Henki kuitenkin voi johtaa saarnan pois siitä, mitä oli etukäteen ajatellut puhuvansa. Noin olen kuullut puhujaveljien haastelevan.

Ira kirjoitti:Syntikäsitys on jotenkin tosi kiero herätyskristillisissä piireissä, kuten helluntailaisuudessa, viitoslaisuudessa ja vanhoillislestadiolaisuudessa. Synti ei niissä ole jotakin konkreettista elämää ja rakkautta tuhoavaa, vaan pientä kielletyn kivan tekemistä. Usko ei ole ristin juurella olemista ja sinne palaamista, vaan jotakin erinomaista hurskasta ahdasmielistä epärealistista elämää.


Kuningas Alkoholin ansioihin kuuluvat 70-80 %:n osuus henki- ja väkivaltarikoksista, 50-60 %:n osuus ryöstörikoksista, rattijuopumukset, pettämiset humalassa, alkoholin aiheuttamat perheiden hajoamiset, alkoholin aiheuttamat vahinkoraskaudet ja niiden seurauksena tehtävät abortit jne. Eivätkö mainitut alkoholin aiheuttamat asiat todellakaan mielestäsi ole mitään konkreettista elämää ja rakkautta tuhoavaa, vaan vain pientä kielletyn kivan tekemistä? "Tie helvettiin on kivetty hyvin aikomuksin" ei ole vl-viisaus, mutta varsin yleismaailmallinen viisaus ja soveltuu erityisen hyvin alkoholiin ja muuhun vastaavaan "pienen kielletyn kivan tekemiseen".
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Re: Miten synti määritellään?

ViestiKirjoittaja Meiliaikku » 23 Tammi 2011, 00:27

Ira kirjoitti:Syntihän käsittääkseni tuli ihmiskunnan riesaksi syntiinlankeemuksessa, jossa puhuva käärme huijasi Eevaa haukkaamaan kiellettyä hedelmää. Eeva sitten antoi Adamillekin kiellettyä hedelmää.

Luterilaisen teologian mukaan tästä lankeemuksesta johtuen ihminen on perisyntinen ja tekosynnit tulevat siihen lisäksi? Reformoidun kristinuskon mukaan ihminen on syntyessään synnitön, kunnes tekee ensimmäisen tekosynnin. Näinhän se kait menee?

Tekosyntien luettelo sitten vaihtuu uskovaisten sukupolvelta toiselle, esim. mikä tänään ei ole syntiä, vielä kymmenen vuotta sitten oli karkeaa tekosyntiä. Vielä 1970-luvulla parta tai viikset olivat syntiä, samoin korvakorut, ikkunallinen pyykinpesukone, raskauden ehkäisy, kalossit, väärän väriset kengät, moottoripyöräily, urheilu, jazz-musiikki ja tanssi. Keskioluen juonti on syntiä, mutta veneily ei ole syntiä eikä golfin pelaaminen. Homostelu on edelleen syntiä, samoin heteroseksi ennen avioliittoa on edelleen syntiä, vaikka kaikki sinkut sitä harrastavatkin, samoin masturbointi oli ennen kauhia synti, itsesaastutusta ja riettautta, mutta nykyään sitä harrastavat naimisissa olevatkin, ainakin miehet.



Miten siis synti määritellään?


Oletko Iran sitä mieltä, että Jumalan lapset elävät luettelemissasi synneissä? "Luettelossa " näkyy olevan alussa eriseuraisten keksimiä höpösyntejä, joihin en ota kantaa


Joku ja jotkut voivat elää mainitsemissasi lihan synneissä, mutta Jumalan Henki ei asu samassa
sydämessä synnin tekijän kanssa. Se nimittäin pakenee ja Rietas Henki tuleee tilalle. Näin kertoo tästä Raamattu.

Jumalan lapsi ei lähde kokeilemaan kuinka paljon kärsii tehdä syntiä pysyäkseen uskomassa, eikä lähde uhkarohkeasti kokeilemaan uusia tuulia ja outoja asioita, vaan hän haluaa kysyä neuvoa toisilta matkaystäviltä uusissa tilanteissa.
Tämä kaikki siksi, että hän haluaa säilyttää kalliin uskon lahjan sydämessään puhtaana ja raittiina.
Taivasmatkan teko on paljon helpompaa puhtaalla tunnolla , se tuo myös elämän ilon ja onnen ja mikä parasta usko kantaa kotiin Taivaan Iloon.
Meiliaikku
puuhakas
 
Viestit: 229
Liittynyt: 24 Elo 2010, 22:23

ViestiKirjoittaja Meiliaikku » 23 Tammi 2011, 00:49

Emka kirjoitti:""""Luterilaiset käy kirkossa kuuntelemassa, kun pappi saarnaa pöntöstä valmisteltua saarnaa. Tämän vuoksi vanhoillislestadiolainen menee Rauhanyhdistyksen rukoushuoneelle kuuntelemaan, kun joku tyyppi puhuu puuta heinää 'hengen johdatuksessa'. Koska halutaan olla hengellisiä tosiuskovaisia, ei valmistella puhetta etukäteen vaan heitetään vaan sitä mitä Henki antaa eli käytännössä vedetään tietyn kaavan mukaan tietyt peruskliseet."""""


Kirjoituksesi oli niin pitkä etten vastaa kuin tähän viimeiseen lauseeseen.

Olen 33 vuotta käynyt seuroissa ja kuunnellut tuhansia saarnoja enkä ole havainnut "tiettyä kaavaa ja peruskliseitä" Jos puhuja puhuisi ihan "oman pään" tuotteita olisivat puheet varmasti hyvin lyhyitä, mutta kun Pyhä Henki antaa puhujalle sanottavaa niin kyllä seurakansassa on varmasti sellaisia joita sana satuttaa tai sitten paaduttaa. Tuo "puuta heinää" oli kyllä vähän pahasti sanottu, sillä ei Raamatun sanat ole puutaheinää. Mutta uskosta osattomalle ei ne puheet aukene jos ei Pyhä Henki avaa.

Tästä ei ole pitkää aikaa kun meillä oli lähetys seuroja ja puhujaa olisi kuunnellut vaikka kuinka kauan, eikä omat ajatuksetkaan harhailleet sillä tuntui puhe tulevan suoraan taivaasta.

Seuroihin kun menee, niin siellä ollaan kuin ruokapöydässä, saamassa hengenruokaa, jaksaa uskossa jatkaa matkaa kohti Taivaskotia.



Jumala hoitaa ja ruokkii. Joskus maan paino painaa harteita niin lujaa , että vaikka kuinka olisi "hyvä puhe" seuroissa, ei siitä saa mitään itselle.
Se ei ole puhujan , eikä Jumalan vika, jos puhe ei aina kohtaa kuulijaa. :shock:
Meiliaikku
puuhakas
 
Viestit: 229
Liittynyt: 24 Elo 2010, 22:23

ViestiKirjoittaja Meiliaikku » 10 Huhti 2011, 12:46

O.M kirjoitti:
Ira kirjoitti:Jos vertaillaan yksinkertaistaen vanhoillislestadiolaista syntikäsitystä, voidaan väittää niin, että vanhoillislestadiolaisilla huomio kiintyy synnin syvimpään olemukseen ja sen ulkoisiin ilmenemismuotoihin.


Synti on noita molempia. Synti on sydämen luopumusta Jumalasta, mutta se ei ole vain abstraktia sydämen luopumusta Jumalasta. Se on myös yksittäisiä konkreettisia tekoja, joilla rikotaan Jumalaa ja lähimmäisiä vastaan.

Ira kirjoitti:Kun lestadiolainen puhuu synnistä, hän puhuu niistä tavoista joilla se ilmenee.


En allekirjoittaisi tuota täysin. Yleensä uskovaiset puhuvat synnistä karvoineen päivineen; perisynnistä ja tekosynneistä yhdessä, suurista ja pienistä synneistä yhdessä. Sen sijaan ulkopuoliset, jotka luulevat vl:illa olevan syntilistoja, usein kuvittelevat vl:ten ajattelevan synnin vain yksittäisinä tekoina.

Ira kirjoitti:Mielenkiintoisinta tässä on kuitenkin se, että nuo älyttömyydet ei yleensä synny ihan tyhjästä, on olemassa tietty laajempi vanhoillislestadiolainen kulttuuri, jonka pohjalta ihmisten käsitykset synnistä muodostuvat ja joka vaikuttaa omaantuntoon.


Käsitykset oikeasta ja väärästä ovat toki kulttuurisidonnaisia. Omantunnon toinen käännös yhteistieto (ruots. samvete) voi jossain määrin helpottaa omantunnon käsitteen ymmärtämistä, joskin se voi johtaa myös harhaan. Vaikka jokaisella on henkilökohtainen käsitys oikeasta ja väärästä, käsitys on kuitenkin tiedostetusti tai tiedostamattomasti sidottu oman kulttuurin (myös alakulttuurit) viitekehykseen. Ensinnäkin kahden keskivertosuomalaisen käsitykset oikeasta ja väärästä ovat lähempänä toisiaan kuin keskivertosuomalaisen ja keskivertobritin, mikä osoittaa jokaisen omantunnon olevan enemmän tai vähemmän sidottua "kulttuuriseen yhteistietoon". Toiseksi uskovaisen omatunto on Raamatun mukaan ns. rakkauden lailla sidottu toisten uskovaisten omaantuntoon, minkä vuoksi käyttäytymistä tarkastellen vaikuttaa siltä kuin uskovaisilla olisi yhteistunto tai yhteinen omatunto. Viime kädessä omatunto on kuitenkin henkilökohtainen oma tunto, ihmisen henkilökohtainen käsitys oikeasta ja väärästä. Myös kahden uskovaisen käsitykset oikeasta ja väärästä voivat poiketa toisistaan joissakin asioissa (Room. 14:2). Jos kuitenkin oman omantunnon hyväksymä asia aiheuttaa pahennusta muissa uskovaisissa, ohjaa Raamatun sanaan sidottu omatunto jättämään ko. asian (1. Kor. 8:12-13). Myös tässä asiassa puu tunnetaan hedelmistään (Matt. 7:16-18). Näkemyksiä jakavissa kysymyksissä Raamattu yleensä ohjaa sietämiseen ja suvaitsemiseen (Room. 14:3), mutta kiistatilanteissa joustavat Raamatun mukaan ne, joilla on varaa joustaa (Room. 15:1-2). Elävässä kristillisyydessä on raamatunmukaisesti katsottu, että uskovaisen omantunnon tulee olla sidottua Raamatun sanaan eikä niinkään aikakautensa kulttuuriin. Koska uskovaiset Raamatun mukaisesti eivät ole maailman opetusten tuulten riepoteltavana, he erottuvat aina maailmasta tavalla tai toisella.

Ira kirjoitti:Miksi tuollainen älyvapaa lestadiolaiskristillinen vastakulttuuri on olemassa?


Älyvapauden kun otit puheeksi, niin minulle älyvapaus tarkoittaa mm. valtakulttuurissa yleistä alkoholinkäyttöä. Ymmärtääkseni alkoholin juomisessa ei ole mitään älyllisesti vaativaa. Alkoholin aiheuttamien ongelmien ratkomisessa aivonystyröitä sen sijaan joutuu käyttämään liiankin kanssa.

Ira kirjoitti:keskiolut ymmärretään synniksi, mutta veneilyssä ei nähdä mitään ongelmia.


Etyylialkoholin ottaminen nautinta-aineeksi (=huumeeksi) on ehkä ihmiskunnan historian pahin virhe sitten syntiinlankeemuksen. Sen rinnalla jostain veneilyn etiikasta puhuminen tuntuu lähinnä sumutukselta, jolla pyritään hakemaan hyväksyntää historian tuhoisimman huumeen käytölle.

Ira kirjoitti:minusta olisi suuri voitto jo sekin, jos synti alettaisiin tajuamaan jotenkin laajemmin kuin vain tanssin ja keskioluen vastustamisena.


Ei ole ollenkaan tavatonta, että ns. kohtuukäyttäjä ajaa viattoman pikkulapsen päälle 0,49 promillen humalassa ja jää tuomiotta. Hänhän ei lain mukaan ollut rattijuoppo.

Ira kirjoitti:Minun kokemukseni mukaan lestadiolaiset (ja toki monet muutkin herätyskristityt) elää jossain ihme kuplassa. Pitkälti usein siksi, että he pyörivät lähinnä vain toisten vanhoillislestadiolaisten kanssa.


Vl:t käyvät koulua, opiskelevat, asuvat, käyvät töissä ja harrastuksissa usein erilaisten maailmankatsomusten kirjossa. Vl:illa voi olla ystäviä monenlaisista maailmankatsomuksista. Uskonystäviä on tietysti vain elävästä kristillisyydestä. Vl:t ovat joutuneet usein koko elämänsä ajan peilaamaan yleisiä suomalaisia käsityksiä omiin vl-käsityksiin. Vl:t joutuvat lapsesta alkaen elämään kahdessa rinnakkaistodellisuudessa ja peilaamaan niitä toisiinsa. Siksi väittäisin, että jokaisen vl:n vakaumus on jossain määrin harkittu ratkaisu (en tarkoita opillisessa mielessä, jonka mukaan usko on aina Jumalan teko ilman ihmisen myötävaikutusta, vaan enempi kokemuksellisessa mielessä). "Kuplassa elämisestä" puhuminen sopii mielestäni paremmin valtavirran mukana eläviin ihmisiin. Heidän ei koskaan tarvitse kyseenalaistaa käyttäytymistään ja tapojaan mitenkään. Sen kun menevät massan mukana.

Ira kirjoitti:Minusta tässä mielenkiintoisinta on se, että miten voidaan erottaa ns. aito Jumalan vaikutus ihmisen omassatunnossa ihmisen omista ajatuksista? Näyttäisi esimerkkieni valossa siltä, että kun ihmiset tuntevat kokevansa sisimmässään Jumalan puhuvan jostakin, he itse asiassa itse puhuvat itselleen.


Etenkin epäuskoisen omatunto voi puhua mitä tahansa, koska epäuskoisella ei sydämessä asu Pyhää Henkeä. Myös uskovaisen omatunto voi alkaa synnin petoksen kautta paatua. Siksi tarvitaan kompassia. Omantunnon kompassi on Raamattu. Raamatun avain on Pyhä Henki. Pyhä Henki avaa Raamattua Pyhän Hengen kautta. Jos Raamattua selittävän ihmisen sydämessä asuu Pyhä Henki, avataan sanan kuulijalle määräosansa mukaan sanaa Pyhän Hengen kautta. Niin ikään Pyhä Henki voi avata Raamattua jumaliselle lukijalle. Myös jumalattoman synnintunnon voi Raamatun lukeminen avata. Pyhä Henki tosin ei asu jumalattoman lukijan sydämessä, mutta Pyhä Henki vaikuttaa kuitenkin kaikkialla, vaikka vanhurskauttaa vain seurakunnassaan.

Ira kirjoitti:Vielä kun ottaa historiallisen vertailun vaikkapa ihan alkuaikojen lestadiolaisuuteen ja nykyajan opetuksiin, käy ero ilmeiseksi.


Samaa parannusta viinapirun talutusnuorasta sitä silloinkin saarnattiin. Ehkäisyä ja monia muita esille ottamiasi asioita pidettiin silloin yleisesti yhteiskunnassa syntinä.

Ira kirjoitti:Pakko mennä seuroihin, pakko olla liikutuksissa,


Raamatun mukaan on pidettävä elävä seurakuntayhteys, ei tosin vaadittuna, vaan omasta halusta: "Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme, sitä enemmän mitä lähempänä näette Herran päivän olevan" (Hepr. 10:25). Kukaan ei kuitenkaan laske seuroissakäyntien määrää. Lähinnä jos koskaan ei käy seuroissa, aletaan huolestua. Liikutukset - jotka eivät koskaan ole millään muotoa olleet pakollisia -, ovat jo pitkään olleet vähenemään päin vl:suudessa (jos tarkoitat ns. kiittäjiä).

Ira kirjoitti:pakko kieltäytyä ehkäisystä ja monet muut vastaavat pakot ovat täysin verrattavissa tuohon edellä mainittuun ehkäisystä kieltäytymispakkoon. Kyse ei siis ole siitä, että ketään aseella uhaten pakotettaisiin kieltäytymään ehkäisystä tai menemään seuroihin, kyse on vanhoillislestadiolaisten yleisestä kulttuurista ja liikkeen teologiasta.


Pakko on näköjään laaja käsite sinulle. Miten vapaaehtoiseen maailmankatsomukseen voisi kuulua pakkoja? Jos vapaaehtoisesti tunnustaa jotain maailmankatsomusta, niin eikö ihminen silloin myös vapaaehtoisesti elä maailmankatsomuksensa opettamalla tavalla?

Ira kirjoitti:Vanhoillislestadiolaisuus ja osin herätyskristillisyys laajemminkin on juuri mökäkristillisyyttä, missä kaikenlainen häröily hengellistetään. Kertoo minusta aika paljon liikkeen teologiasta, että "voitelun" ja ”Pyhän Hengen toiminnan" koetaan korreloivan desibelimittarin lukemien ja kokouksen keston kanssa.


Sekoitat nähdäkseni vanhoillislestadiolaisuuden helluntailaisuuteen ja muihin kirkon ulkopuolisiin hurmosliikkeisiin. Lestadiolaisuudessa esiintyi erityisesti 1800-luvulla piirteitä, joita ulkopuoliset pitivät hurmahenkisyytenä, mm. voimakkaita liikutuksia ja ääneen kiittämistä. Maailmasta parannuksen armon saaneilla oli voimakkaita armon tuntemisia, jotka purkautuivat ko. tavoissa. Viime vuosikymmeninä vl:suudesta on muodostunut vähitellen herätyskristillisyyden sijasta enemmän kasvatuskristillisyyttä, paljolti lisääntyneen nuorisotyön ansiosta. Lapsuuden kristityillä ei ole niin voimakkaita armon tuntemuksia, kun ei ole tarvinnut käydä piehtaroimassa tuhlaajapojan tapaan sikojen ravassa.

Ira kirjoitti:Luterilaiset käy kirkossa kuuntelemassa, kun pappi saarnaa pöntöstä valmisteltua saarnaa. Tämän vuoksi vanhoillislestadiolainen menee Rauhanyhdistyksen rukoushuoneelle kuuntelemaan, kun joku tyyppi puhuu puuta heinää "hengen johdatuksessa". Koska halutaan olla hengellisiä tosiuskovaisia, ei valmistella puhetta etukäteen vaan heitetään vaan sitä mitä Henki antaa eli käytännössä vedetään tietyn kaavan mukaan tietyt peruskliseet.


Vl-puhujat eivät hio puhettaan etukäteen viimeisen päälle valmiiksi, mutta kyllä tietääkseni suositus on, että sitä käytäisiin mielessä jo hyvissä ajoin lävitse. Esim. vanha vl-pappi Wäinö Havas moitti saarnamiehiä laiskoiksi, jos he eivät lainkaan töiden lomassa halunneet miettiä, mitä puhuisivat pyhänä seurakansalle. Pyhä Henki kuitenkin voi johtaa saarnan pois siitä, mitä oli etukäteen ajatellut puhuvansa. Noin olen kuullut puhujaveljien haastelevan.

Ira kirjoitti:Syntikäsitys on jotenkin tosi kiero herätyskristillisissä piireissä, kuten helluntailaisuudessa, viitoslaisuudessa ja vanhoillislestadiolaisuudessa. Synti ei niissä ole jotakin konkreettista elämää ja rakkautta tuhoavaa, vaan pientä kielletyn kivan tekemistä. Usko ei ole ristin juurella olemista ja sinne palaamista, vaan jotakin erinomaista hurskasta ahdasmielistä epärealistista elämää.


Kuningas Alkoholin ansioihin kuuluvat 70-80 %:n osuus henki- ja väkivaltarikoksista, 50-60 %:n osuus ryöstörikoksista, rattijuopumukset, pettämiset humalassa, alkoholin aiheuttamat perheiden hajoamiset, alkoholin aiheuttamat vahinkoraskaudet ja niiden seurauksena tehtävät abortit jne. Eivätkö mainitut alkoholin aiheuttamat asiat todellakaan mielestäsi ole mitään konkreettista elämää ja rakkautta tuhoavaa, vaan vain pientä kielletyn kivan tekemistä? "Tie helvettiin on kivetty hyvin aikomuksin" ei ole vl-viisaus, mutta varsin yleismaailmallinen viisaus ja soveltuu erityisen hyvin alkoholiin ja muuhun vastaavaan "pienen kielletyn kivan tekemiseen".





O.M antoi edellä oikeita selviä vastauksia Iralle
Meiliaikku
puuhakas
 
Viestit: 229
Liittynyt: 24 Elo 2010, 22:23


Paluu Uskonvanhurskaus



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron