Jaakobin saama esikoissiunaus

[O.M]

Siunauksen Jaakob sai isältään Iisakilta. Ehkä tuossa esikoisoikeuden siirrosta kertovassa tarinassa on tärkeämpää se, millä perusteella Esau menetti esikoisoikeutensa kuin millä perusteella Jaakob sen sai. Jumalan valintahan ei perustu ihmisen ansioihin, vaan kutsujan armoon, mutta ihminen voi ylenkatsoa sen armon.

1. Moos. 25:27-34

1776 käännös

"27 Ja poikaiset kasvoivat, ja Esau tuli jaloksi metsä- ja peltomieheksi. Mutta Jakob oli yksivakainen mies, ja asui majoissa.
28 Ja Isaak rakasti Esauta; sillä hän söi mielellänsä hänen metsäsaalistansa. Mutta Rebekka rakasti Jakobia.
29 Koska Jakob oli keittänyt herkun, tuli Esau metsästä, ja oli väsyksissä.
30 Ja Esau sanoi Jakobille: anna minun syödä tästä ruskiasta herkusta: sillä minä olen väsyksissä. Sentähden kutsutaan hänen nimensä Edom.
31 Mutta Jakob sanoi: myy minulle tänäpänä sinun esikoisuutes.
32 Esau vastasi: katso, minä kuolen kuitenkin; mitä minun esikoisuudesta on?
33 Ja Jakob sanoi: niin vanno minulle tänäpänä: ja hän vannoi hänelle, ja myi Jakobille esikoisuutensa.
34 Niin Jakob antoi Esaulle leivän, ja sen ruskian herneherkun, ja hän söi ja joi, ja nousi ja meni pois. Ja niin Esau katsoi esikoisuutensa ylön."

1992 käännös

"27 Kun pojat varttuivat, Esausta tuli taitava metsästäjä ja erämies, mutta Jaakob oli rauhallinen ja viihtyi kotosalla.
28 Koska Iisak söi mielellään riistaa, hän rakasti enemmän Esauta, mutta Rebekalle oli Jaakob rakkaampi.
29 Kerran, kun Jaakob valmisti keittoa, Esau tuli väsyneenä metsästysretkeltään
30 ja sanoi Jaakobille: "Anna vähän tuota ruskeaa, tuota ruskeaa keittoa, minä olen ihan lopussa." Tästä syystä hän sai nimen Edom*. [Ks. selitystä jakeeseen 25:25.]
31 Mutta Jaakob sanoi: "Myy minulle ensin esikoisuutesi." [5. Moos. 21:17]
32 Esau sanoi: "Minä varmaan kohta kuolen. Mitä hyötyä minulle on esikoisuudesta?"
33 Jaakob sanoi: "Vanno minulle ensin." Niin Esau vannoi ja myi Jaakobille esikoisuutensa.
34 Sitten Jaakob antoi hänelle leipää ja papukeittoa, ja Esau söi ja joi, nousi ja meni tiehensä. Niin vähäarvoisena hän piti esikoisuuttaan. [Hepr. 12:16]"

Eikös esikoinen ollut juutalaisessa kulttuurissa perillinen? Ja taivaan valtakunnan perilliset siten "esikoisia" ihmislapsista?

Jaak. 1:18 "Päätöksensä mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, että olisimme hänen luomistekojensa ensi hedelmä. [Joh. 1:13; 1. Kor. 4:15; 1. Piet. 1:23]"

Hepr. 12:
"14 Tavoitelkaa rauhaa kaikkien kanssa ja pyrkikää pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa. [Matt. 5:9+ | 3. Moos. 11:44; 1. Piet. 1:16]
15 Pitäkää huoli siitä, ettei yksikään hukkaa Jumalan armoa eikä mikään katkeruuden verso pääse kasvamaan ja tuottamaan turmiota, sillä yksikin sellainen saastuttaa monet. [5. Moos. 29:17; Hepr. 3:12]
16 Katsokaa, ettei joukossanne ole ketään siveettömästi elävää tai maailmallista, sellaista kuin Esau, joka yhdestä keitosta myi esikoisuutensa. [1. Moos. 25:33; Kol. 3:5]
17 Tehän tiedätte, että kun hän myöhemmin halusi siunauksen itselleen, hänet hylättiin. Hän ei saanut tilaisuutta parannukseen, vaikka hän sitä itkien anoi. [1. Moos. 27:34]"

--> Maailmanrakkaus ja lihallisuus ovat yhtä kuin Esaun hernekeitto: voivat antaa hetkellisen hekuman, mutta niissä vaihdetaan esikoisoikeus kiroukseen.

"18 Ette te ole tulleet käsin kosketettavan, tulta suitsevan vuoren juurelle, sinne, missä oli synkkä pilvi, pimeys ja myrskytuuli, [2. Moos. 19:12; 5. Moos. 5:22]
19 ette sinne, missä kuultiin torventoitotus ja ääni, joka puhui niin, että kaikki pyysivät päästä kuulemasta enempää. [2. Moos. 20:18,19; 5. Moos. 5:22]
20 He eivät kestäneet määräystä: "Jokainen, vaikkapa eläinkin, joka koskettaa vuorta, on kivitettävä hengiltä." [2. Moos. 19:13]
21 Se näky oli niin pelottava, että Mooseskin sanoi: "Minä pelkään ja vapisen."
22 Ei, te olette tulleet Siionin vuoren juurelle, elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin luo. Teidän edessänne on tuhansittain enkeleitä [Gal. 4:26; Ilm. 3:12, 21:2]
23 ja juhlaa viettävä esikoisten seurakunta, ne, joiden nimet ovat taivaan kirjassa. Siellä on Jumala, kaikkien tuomari, siellä ovat perille päässeiden vanhurskaiden henget, [Luuk. 10:20]
24 ja siellä on uuden liiton välimies Jeesus ja vihmontaveri, joka huutaa, mutta ei kostoa niin kuin Abelin veri. [1. Tim. 2:5 | Hepr. 11:4]"

--> Esikoisoikeus on osallisuutta Jumalan valtakunnan perinnöstä. Jumalan valtakunnan perii esikoisten (ei pidä sotkea esikoislestadiolaisiin) riemuitseva seurakunta. Paavali toteaakin:

Gal. 3:29 "Ja jos te kerran olette Kristuksen omia, te olette Abrahamin jälkeläisiä ja saatte periä sen, mikä hänelle oli luvattu. [1. Moos. 21:12; Room. 9:7,8]"
Room. 8:17 "Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa; jos kerran kärsimme yhdessä Kristuksen kanssa, pääsemme myös osallisiksi samasta kirkkaudesta kuin hän. [Gal. 4:7 | Ap. t. 14:22; Fil. 1:29; 2. Tim. 2:11,12]"
Gal. 4:7 "Sinä et siis enää ole orja vaan lapsi. Ja jos kerran olet lapsi, olet myös perillinen, Jumalan tahdosta. [Room. 8:17; Gal. 3:29]"

Jumalan valtakunnan perilliset ovat lapsia, joilla kaikilla on esikoisoikeus.

[Taavetti]

Tämäkin aihe tuli käsitellyksi Jämsän kansanopistolla patriarkkojen aikaa käsitelleen Raamattutiedon kurssin aikana. Kurssista on tämän viikon Päivämiehessä yhden sivun juttu kuvien kera. Kannattaa lukea, vaikka lehtijuttu käsittelee vain pienen läpileikkauksen kurssin annista, kohtuullisen kuvan siitäkin saa.

[nuusku]

Tuota sivutaan usein seuroissa, tuota esikoissiunausta, jonka Jaakob Esaun sijasta sai. Se on yksi kohta jota en ole koskaan oikein ymmärtänyt em. vertausta. Siis Jaakobin pukeutuminen valepukuun jne... Kokonaisuutena koko vertaus ei oikestaan ole avautunut. Sen olen ymmärtänyt, että Jumalalla on vain yksi siunaus, joka on jatkunut ketjuna ammoisista ajoista. Mutta muutoin tuo Jaakobin ja Esaun tarina on minulle jäänyt ymmärtämättä. Se hieman harmittaa koska esikoissiunauksesta puhutaan kuitenkin niin usein.

[Taavetti]

1. Mooseksen kirja 25
29 Koska Jakob oli keittänyt herkun, tuli Esau metsästä, ja oli väsyksissä.
30 Ja Esau sanoi Jakobille: anna minun syödä tästä ruskiasta herkusta: sillä minä olen väsyksissä. Sentähden kutsutaan hänen nimensä Edom.
31 Mutta Jakob sanoi: myy minulle tänäpänä sinun esikoisuutes.
32 Esau vastasi: katso, minä kuolen kuitenkin; mitä minun esikoisuudesta on?
33 Ja Jakob sanoi: niin vanno minulle tänäpänä: ja hän vannoi hänelle, ja myi Jakobille esikoisuutensa.

Uusimman käännöksen teksti:
29 Kerran, kun Jaakob valmisti keittoa, Esau tuli väsyneenä metsästysretkeltään
30 ja sanoi Jaakobil- le: "Anna vähän tuota ruskeaa, tuota ruskeaa keit- toa, minä olen ihan lopussa." Tästä syystä hän sai nimen Edom*. [Ks. selitystä jakeeseen 25:25.]
31 Mutta Jaakob sanoi: "Myy minulle ensin esikoisuutesi." [5. Moos. 21:17]
32 Esau sanoi: "Minä varmaan kohta kuolen. Mitä hyötyä minulle on esikoisuudesta?"
33 Jaakob sanoi: "Vanno minulle ensin." Niin Esau vannoi ja myi Jaakobille esikoisuutensa.
Kyse ei ollut Jaakobin petoksesta, vaan Eesaun petosyrityksestä, kun oli ensin myynyt, mutta siitä huolimatta halusi omistaa vaikka tiesi myyneensä. Jos me myymme vaikka automme, emme me omista sitä sen jälkeen vaikka miten mieli tekisi. Jos yritämme käyttää kuin omaamme, meitä voidaan syyttää ja tuomita petoksesta tai varkaudesta.

On sillä syvempääkin hengellistä merkitystä, nyt en jaksa siitä kirjoittaa. Jotakin varmasti löytyy haku toiminnolla vanhoista skannaamistani kirjoituksista. Erikoisesti Heikki Jussila ja muut sen ajan veljet ovat sitä selittäneet kirjoituksissaan esikoisuuden ja uuhenheräyksen harhoja vastaan.