Viimeisessä Siionin Lähetyslehdessä on arvokkaita kirjoituksia rakkaudesta. Erityisesti minua puhutteli veljemme Erkki Puukon kirjoitus Rakkaus on lempeä.
Kor.13
1 Jos minä ihmisten ja enkelein kielillä puhuisin, ja ei minulla olisi rakkautta, niin minä olisin kuin helisevä vaski tai kilisevä kulkuinen.
2 Ja jos minä propheteerata taitaisin, ja kaikki salaisuudet tietäisin ja kaiken tiedon, ja minulla olis kaikki usko, niin että minä vuoret siirtäisin, ja ei olisi minulla rakkautta, niin en minä mitään olisi.
3 Ja jos minä kaiken tavarani kuluttaisin köyhäin ravinnoksi, ja jos minä antaisin ruumiini poltettaa, ja ei olisi minulla rakkautta, niin ei se olisi minulle mitään hyödyllinen.
4 Rakkaus on kärsivällinen ja laupias. Ei rakkaus kadehdi, ei rakkaus ole tyly, ei hän paisu:
5 Ei hän käytä itsiänsä sopimattomasti, ei omaansa etsi, ei hän vihaan syty, ei hän pahaa ajattele,
Muistan kun Taskilan Lauri veli puhui kauan sitten Jämsän opistoseuroissa
uskovaisten välisestä rakkaudesta , hän mainitsi myös sen että toisten uskovaisten kanssa rakkaus on "käsin kosteleltavissa" ja toisten kanssa se on todella pitämisessä. Siitä hän neuvoi,että jos se on pitämisessä on parempi olla silloin hyvin kaukana toisistaan, sillä ihmisten luonteet tulevat jokapäiväisessä elämässä hyvin näkyviin ja se "vanhaosa" joka ei parannusta osaa tehdä tulee hyvin pian esiin,jos ei toisen uskovaisen puhe miellytä tai sovi omaan "korvasyyhyyn"
Omassa Siionissa on meitä kaiken ikäisiä ja aina kun seuroihin menee tuntee sen rakkauden mikä siellä vallitsee ja myös huolenpito toisia kohtaan. Ei tarvitse kyräillä eikä miettiä mitä toinen minusta ajattelee.
Erikoisesti minua lämmitti viime Sunnuntaina kun olimme naapurikaupungissa Ry:llä seuroissa ja se ystävällinen ja lämmin vastaanotto sikäläisiltä uskovaisilta, ei olisi malttanut kotiin lähteä
Uskovaisten välinen talostelu on hyvin tärkeää, jos seuravälit jäävät pitkiksi tai muu uskovaisten kanssakäyminen on vähäistä, niin siinä menettää paljon. Sanotaanhan,että kun tulee uskovaisia kylään saa Enkeleitä kotiinsa.
Varsinkin kun tällaiset vanhat tädit menevät lapsiperheeseen ja näkevät sen lapsen vilpittömän rakkauden, niin siinä sydän sulaa