Että te rakkauden keskenänne pitäisitte.

Elävä usko vanhoillislestadiolaisesta näkökulmasta.


Että te rakkauden keskenänne pitäisitte.

ViestiKirjoittaja Emka » 06 Helmi 2009, 18:17

Viimeisessä Siionin Lähetyslehdessä on arvokkaita kirjoituksia rakkaudesta. Erityisesti minua puhutteli veljemme Erkki Puukon kirjoitus Rakkaus on lempeä.

Kor.13
1 Jos minä ihmisten ja enkelein kielillä puhuisin, ja ei minulla olisi rakkautta, niin minä olisin kuin helisevä vaski tai kilisevä kulkuinen.
2 Ja jos minä propheteerata taitaisin, ja kaikki salaisuudet tietäisin ja kaiken tiedon, ja minulla olis kaikki usko, niin että minä vuoret siirtäisin, ja ei olisi minulla rakkautta, niin en minä mitään olisi.
3 Ja jos minä kaiken tavarani kuluttaisin köyhäin ravinnoksi, ja jos minä antaisin ruumiini poltettaa, ja ei olisi minulla rakkautta, niin ei se olisi minulle mitään hyödyllinen.
4 Rakkaus on kärsivällinen ja laupias. Ei rakkaus kadehdi, ei rakkaus ole tyly, ei hän paisu:
5 Ei hän käytä itsiänsä sopimattomasti, ei omaansa etsi, ei hän vihaan syty, ei hän pahaa ajattele,

Muistan kun Taskilan Lauri veli puhui kauan sitten Jämsän opistoseuroissa
uskovaisten välisestä rakkaudesta , hän mainitsi myös sen että toisten uskovaisten kanssa rakkaus on "käsin kosteleltavissa" ja toisten kanssa se on todella pitämisessä. Siitä hän neuvoi,että jos se on pitämisessä on parempi olla silloin hyvin kaukana toisistaan, sillä ihmisten luonteet tulevat jokapäiväisessä elämässä hyvin näkyviin ja se "vanhaosa" joka ei parannusta osaa tehdä tulee hyvin pian esiin,jos ei toisen uskovaisen puhe miellytä tai sovi omaan "korvasyyhyyn"

Omassa Siionissa on meitä kaiken ikäisiä ja aina kun seuroihin menee tuntee sen rakkauden mikä siellä vallitsee ja myös huolenpito toisia kohtaan. Ei tarvitse kyräillä eikä miettiä mitä toinen minusta ajattelee.

Erikoisesti minua lämmitti viime Sunnuntaina kun olimme naapurikaupungissa Ry:llä seuroissa ja se ystävällinen ja lämmin vastaanotto sikäläisiltä uskovaisilta, ei olisi malttanut kotiin lähteä :)

Uskovaisten välinen talostelu on hyvin tärkeää, jos seuravälit jäävät pitkiksi tai muu uskovaisten kanssakäyminen on vähäistä, niin siinä menettää paljon. Sanotaanhan,että kun tulee uskovaisia kylään saa Enkeleitä kotiinsa.

Varsinkin kun tällaiset vanhat tädit menevät lapsiperheeseen ja näkevät sen lapsen vilpittömän rakkauden, niin siinä sydän sulaa :)
Avatar
Emka
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1464
Liittynyt: 25 Tammi 2005, 22:05
Paikkakunta: Pirkanmaalla pieni pitäjä

"Pukeutukaa rakkauteen"

ViestiKirjoittaja Vincent » 14 Huhti 2009, 16:36

Aika paljon kertoo sekin, että olet jo helmikuussa kirjoittanut aiheesta ja silti kukaan ei ole halunnut sitä kommentoida, mutta sitä innokkaammin ollaan etsimässä harhaoppisia.

Käsittämättömän kovaa tekstiä ja saalimättämiä lauseita saa lukea, mutta aika vähän sellaista, mistä näkyisi rakkaus.

Jos minun käytöksessäni ja puheessani ei näy rakkaus, niin puheeni Jeesuksesta tai Jumalan rakkaudesta on turhaa - ei minun silloin oteta tosissaan.

Ei olisi myöskään eri kristillisiä seurakuntia, jos rakastaisimme toisiamme - suorastaan kilpailisimme toistemme rakastamisessa.
Vincent
 

Re: "Pukeutukaa rakkauteen"

ViestiKirjoittaja Nepheg » 14 Huhti 2009, 17:27

Vincent kirjoitti:[b]Aika paljon kertoo sekin, että olet jo helmikuussa kirjoittanut aiheesta ja silti kukaan ei ole halunnut sitä kommentoida, mutta sitä innokkaammin ollaan etsimässä harhaoppisia.


Kun teksti vastaa "aamenta", on siihen turha mitään lisätä.
Mielestäni Emka oli kirjoittanut asian niin tyhjentävästi, etten ainakaan itse siihen olisi osannut tuoda mitään tärkeää lisää.
Uskon veljillä ja siskoilla olleen samansuuntaisia ajatuksia.

;) Harhaoppisia ei tarvitse edes etsiä, ne ovat katoamaton luonnonvara. ;)
Avatar
Nepheg
Aurinkopilvi
 
Viestit: 999
Liittynyt: 29 Elo 2005, 19:02
Paikkakunta: Espoo

ViestiKirjoittaja timoteus » 14 Huhti 2009, 17:56

Ihan tärkeän aiheen emka otti esiin. Mukava kun olet kohdannut rakkautta. On tärkeää että uskovaiset ovat keskenään tekemisissä ja käyvät kuuntelemassa Jumalan sanaa ja vahvistumassa uskossaan.

Yleisesti ottaen on helppo rakastaa ystäviä mutta "vihamiesten" rakastaminen on kovin vaikeaa. Ei riitä että puhuu rakkaudesta vaan tärkeää on rakkauden osoittaminen konkreettisilla teoilla. Tämä maailma on niin kylmä ja rakkaudeton ja pimeä. Rakkauden teko on kuin lamppu pimeässä. Se valaisee ja lämmittää.
timoteus
vakiintunut
 
Viestit: 146
Liittynyt: 01 Kesä 2006, 10:07

Re: "Pukeutukaa rakkauteen"

ViestiKirjoittaja O.M » 14 Huhti 2009, 19:46

Vincent, älä lihavoi koko kirjoitustasi. Lihavointi-toiminto on tarkoitettu korostamaan joitakin keskeisiä asioita kirjoituksesta.

Vincent kirjoitti:Jos minun käytöksessäni ja puheessani ei näy rakkaus, niin puheeni Jeesuksesta tai Jumalan rakkaudesta on turhaa - ei minun silloin oteta tosissaan.


Tuo on asia, joka jää puuttumaan kaikista maailman väärähengellisten puheista: rakkaus. Rakkaudesta saatetaan lätistä pitkäänkin niitä näitä ja silti rakkaus puuttuu. Rakkaus ei tule puheeseen puhumalla rakkaudesta, vaan se vuotaa yksinomaan Pyhästä Hengestä. Kristuksen työ maailmassa jatkuu Pyhän Hengen työnä Jumalan seurakunnassa, joka on uskovaiset ihmiset. Heidän sydämissään Pyhä Henki asuu ja Pyhän Hengen kautta rakkaus vuotaa, jos on vuotaakseen. Jumalan rakkaus saatetaan vuodattaa uskosta osattomille ihmisille inhimillisesti huonojen ihmisten suullisen sanan kautta.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Vihamiehen rakastaminen

ViestiKirjoittaja Vincent » 14 Huhti 2009, 21:27

Olen ollut "kiinniotettu" välillä tuosta vihamiehen rakastamisesta. Se ei ole helppo laji, mutta joskus joitakin vuosia sitten olin täynnä vihaa ja katkeruutta erästä henkilöä kohtaan ja aiheestakin.
Koin ja tiesin, että se ei ollut Jumalan tahdon mukaista, sillä samalla mitalla minulle mitataan, kuin minä mittaan toisille - ja vielä lisääkin laitetaan. Tiesin, että se viha vain tuhoaa minut ja se tuo vain kärsimystä tullessaan.

Tein järkiratkaisun ja annoin hänelle anteeksi ja pyysin Jumalalta anteeksi anteeksiantamattomuuttani. Aloin rukoilemaan hänen puolestaan ja hänelle Jumalan siunauksia yms.
Vanhat ajatukset tulivat välillä, mutta sanoin ääneen välillä, että en mene siihen enää ja aloin siunaamaan häntä jälleen. Se viha alkoi irrottamaan otettaan ja lopulta sen valta irtosi niin, ettei se enää hallinnut minua.

Kukaan ei tiennyt siitä: se oli minun ja Jumalan välinen asia, mutta kolmantena päivänä hän soitti minulle ja pyysi anteeksi kaikkea, mitä on tehnyt minulle. Sen jälkeen kilpailimme, että kumpi meistä on suurempi syyllinen ja näin omankin osuuteni koko juttuun.

Siitä lähtien olen pitänyt esillä sitä, miten tärkeää jo omankin uskonelämän takia on tärkeää antaa anteeksi ja pyrkiä osoittamaan rakkautta niin sanoissa kuin teoissakin, että Jumala voisi/haluaisi käyttää palvelijanaan. Siinä riittää kilvoittelua loppuelämäksi.

Se on varmasti elämänmittainen projekti, mutta suunta on edes oikea!
Tykkään lihavoida tekstejä ja värittää niitä sekä käyttää erilaisia kirjasimia - mutta nyt pitää ilmeisesti siitä luopua....
Vincent
 

Re: Vihamiehen rakastaminen

ViestiKirjoittaja Taavetti » 08 Touko 2017, 18:54

Vincent kirjoitti:innut minua.
Tykkään lihavoida tekstejä ja värittää niitä sekä käyttää erilaisia kirjasimia - mutta nyt pitää ilmeisesti siitä luopua....

Pieni väritys ja joidenkin sanojen, lauseiden tai lyhyiden kappaöeiden korostaminen elävöittää tekstiä ja tekee lukemisen helpommaksi. Samalla lukija huomaa, mihin asioihin kirjoittaja toivoo huomiota kiinnitettävän. Sen sijaan jos koko teksti on synkän mustaa, tai mikä vielä pahempi, kirkuvan punaista, tekee siitä monen silmille vaikeasti luettavan, kun silmät rasittuvat.


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 08 Touko 2017, 18:54
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Uskonvanhurskaus



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron