Synnit anteeksi kysymys, taas

Elävä usko vanhoillislestadiolaisesta näkökulmasta.


Olet oikeassa

ViestiKirjoittaja vanamo.n » 20 Heinä 2010, 14:39

että myös omalle puolisolleen tulee kertoa häntä vastaan tapahtuneesta uskottomuuden synnistä, siitä huolimatta vaikka tämä ei olisikaan tietoinen asiasta ja anottava häneltä sitä rikkomustaan anteeksi. Ja siinä on tuolla puolisolla, jota vastaan on rikottu, todella kilvoituksen paikka, että sielunvihollinen ei pääsisi väliin rikkomaan rakkautta vaan saisi tapahtua se, että mikä on kerran anteeksi annettu ja saatu, se myös armonmereen upotetaan eikä sitä ongita sieltä myöhemminkään esimerkiksi jossain parisuhteessa myöhemmin esiintulevassa kriisitilanteessa lyömäaseeksi. Mielestäni olisi myös oikein kertoa tuolle, jonka kanssa syntiin ollaan jouduttu, oli hän sitten uskovainen tai epäuskoinen , että hän katuu tekoaan ja sopia näin myös siltäkin puolen asiat. Onnellisinta tässä kuitenkin on se , että jos sielunvihollinen onkin saanut langetettua teon kautta uskosta ulos, Jumala antaa vielä tunnon synnistä ja saa palaamisen armon. Ja saa kokea sen että missä synti on suureksi tullut siinä armokin on ylenpalttinen.
Jeesus, sinun alkamasi usko on ja kilvoitus.
Myös on sinun hallussasi matkan päässä vapahdus. Silloin minut uupuneen noudat kotiin taivaaseen. (Virsi 301:6)
Avatar
vanamo.n
ahkera
 
Viestit: 483
Liittynyt: 29 Elo 2009, 16:56
Paikkakunta: Laukaa

Re: Synnit anteeksi kysymys, taas

ViestiKirjoittaja Meiliaikku » 17 Tammi 2011, 18:09

pikkupoika kirjoitti:Poika menee seuroihin, saa synnit anteeksi. Seuraavana päivänä poika lankeaa syntiin, esimerkiksi tekee aviorikoksen. Teon jälkeen katuu, mutta ei ole ketään antamassa syntejä anteeksi. Kuitenkaan poika ei ole menettäny uskoaan. Onko poika teon jälkeen vielä Jumalalle kelpaava, onko hänen mentävä taas pyytämään synnit anteeksi että kelpaisi?


Jumalan lapsena oikealla sielun tilalla oleva ei askartele tämän tapaisten kysymysten kimpussa. Onhan selvää ettei kukaan valvova Jumalan lapsi lankea noin vain aviorikokseen tai muihin kauhistaviin synteihin, vaan sydämeen on jo aiemmin tullut valvomattomuus ja sen mukana synnille sopiva tilaisuus.

Aina kun me joudumme syntiin, meidän tulee tehdä siitä parannus oli se mitä syntilajia tahansa. Jos emme tee parannusta luisumme varmasti uskosta ulos. Me emme voi kasata syntejä tunnollemme, emmekä voi niissä elää jos haluamme taivaaseen.
Meiliaikku
puuhakas
 
Viestit: 229
Liittynyt: 24 Elo 2010, 22:23

ViestiKirjoittaja vanamo.n » 17 Tammi 2011, 19:40

Miten tähän sovelletaan sitten Pietarin lankeemusta ulos uskosta?
Joka luulee seisovansa, katsokoon ettei lankea!
Jeesus, sinun alkamasi usko on ja kilvoitus.
Myös on sinun hallussasi matkan päässä vapahdus. Silloin minut uupuneen noudat kotiin taivaaseen. (Virsi 301:6)
Avatar
vanamo.n
ahkera
 
Viestit: 483
Liittynyt: 29 Elo 2009, 16:56
Paikkakunta: Laukaa

ViestiKirjoittaja Taavetti » 17 Tammi 2011, 20:24

vanamo.n kirjoitti:Miten tähän sovelletaan sitten Pietarin lankeemusta ulos uskosta?
Joka luulee seisovansa, katsokoon ettei lankea!

Kyllähän Pietari lankesi Vapahtajansa kieltäessään. Sen Jeesus tiesi ennalta, tunnetuksi tulleessa keskustelussa, jossa Jeesus varoitti, että kaikki opetuslapset loukkaantuvat, ja jossa Pietari vakuutti, että vaikka kaikki muut, ei ainakaan hän, Pietari ei lankea.

Luukas 22
29 Ja minä säädin teille, niinkuin minun Isäni sääsi minulle, valtakunnan:
30 Että teidän pitää syömän ja juoman minun pöydälläni minun valtakunnassani, ja istuman istuimilla, ja tuomitseman kaksitoistakymmentä Israelin sukukuntaa.
31 Niin sanoi myös Herra: Simon, Simon, katso, saatana on teitä pyytänyt seuloaksensa niinkuin nisuja.
32 Vaan minä rukoilin sinun edestäs, ettei sinun uskos puuttuman pidä. Ja kuin sinä kerran palajat, niin vahvista veljiäs.

33 Niin hän sanoi hänelle: Herra, minä olen valmis sinun kanssas sekä vankiuteen että kuolemaan menemään.
34 Mutta hän sanoi: Pietari, minä sanon sinulle, ei laula tänäpänä kukko ennen kuin sinä kolmasti kiellät tuntevas minua.
35 Ja hän sanoi heille: kuin minä lähetin teidät ilman säkkiä ja kukkaroa ja kenkiä, puuttuiko teiltä mitään? He sanoivat: ei mitään.

Jakeessa 32 Jeesus antaa Pietarille tehtävän, että kun palajat, niin vahvista veljiäsi. Siitä yhteydestä, missä vaiheessa ja miten Pietari palasi, Raamattu kertoo korkeintaan rivien välissä. Innokkaanahan Pietari etsii ja juoksee, kun sanoma Jeesuksen ylös nousemisesta on alkanut kuulua uskovaisten keskuudessa. Viimeistään Tiberiaan meren rannalla aamuvarhain, Jeesuksen puhuttelussa Jeesus kysyy Pietarin nöyryyttä ja uskoa. Siinäkin Pietari vielä melko itsevarmasti vastaa kahdesti, että rakastaa Jeesusta. Vasta kolmannella kysymisellä Pietarin varmuus murtuu, ja hän ilmaisee sen sanoilla: Herra, sinä tiedät kaikki. Sinä tiedät, että olet minulle rakas.

Tämä oli nyt tällaista hapuilua minulta, eiköhän tähän löytyne täyttäviä vastauksia, ja ellei löydy, meillä on lupa Lutherin neuvon mukaan nostaa hattua tämänkin kohdalla.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja weha » 30 Tammi 2011, 20:36

Monet ovat sitä mieltä, ettei Pietari menettänyt uskoansa, vaan säilyi ainakin kipinä uskosta. Useat kalvinistit opettavat, ettei Pyhää Henkeä voi ollenkaan menettää. He ottavat tueksi joitan raamatun kohtia siihen.

On kuitenkin niin, että Pietari kielsi uskonsa ihmisten edessä, sanoen:

Joh.18:26. Sanoi hänelle yksi ylimmäisen papin palvelioista, sen lanko, jonka korvan Pietari hakkasi pois: enkö minä sinua nähnyt yrttitarhassa hänen kanssansa?
27. Niin Pietari taas kielsi, ja kohta kukko lauloi.

Näin Pietari kielsi uskonsa:
Luuk.12:9. Mutta joka minun kieltää ihmisten edessä, se pitää kiellettämän Jumalan enkelien edessä.
weha
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1135
Liittynyt: 18 Kesä 2007, 13:40

ViestiKirjoittaja hepa » 09 Helmi 2011, 11:39

Sanoihan Jeesus pietarille
Luuk. 22:32
Vaan minä rukoilin sinun edestäs, ettei sinun uskos puuttuman pidä. Ja kuin sinä kerran palajat, niin vahvista veljiäs.
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

ViestiKirjoittaja hepa » 11 Helmi 2011, 12:33

Onkohan seuraavassa vanhan testamentin kohdassa kysymys synninpäästöstä

3. Moos. 4:
27 Jos joku sielu yhteisestä kansasta rikkoo tietämätä, niin että hän tekee jotakuta Herran käskyä vastaan, jota ei hänen tekemän pitäis, ja tulee niin vikapääksi,
28 Ja sitte saatetaan ymmärtämään rikoksensa, jolla hän on rikkonut: hänen pitää tuoman uhriksi virheettömän vuohen, sen rikoksen edestä, jolla hän rikkonut on,
29 Ja pitää laskeman kätensä rikosuhrin pään päälle ja teurastaman sen rikosuhrin polttouhrin paikalla.
-----------
(polttouhrin paikka on ilmeisesti seurakunnan maja, esim jakeissa 14-16)

14 Ja sitte ymmärtäisivät rikoksensa, jonka he olivat tehneet, niin pitää heidän tuoman nuoren mullin rikosuhriksi, ja asettaman sen seurakunnan majan eteen.
15 Ja seurakunnan vanhimmat pitää laskeman kätensä mullin pään päälle Herran edessä, ja teurastaman mullin Herran edessä.
16 Ja pappi, joka voideltu on, pitää kantaman mullin veren seurakunnan majaan.
-----------
30 Ja papin pitää sormellansa ottaman sen verta, ja paneman sen polttouhrin alttarin sarvein päälle, ja kaiken veren kaataman altarin pohjaan.
31 Ja kaiken hänen lihavuutensa pitää hänen eroittaman, niinkuin hän eroitti kiitosuhrin lihavuuden: ja papin pitää sen polttaman alttarilla makiaksi hajuksi Herralle. Ja niin pitää papin häntä sovittaman, ja se annetaan anteeksi hänelle.

Verinen evankeliumi oli myös vanhan liiton aikaan käytössä.
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

Edellinen

Paluu Uskonvanhurskaus



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron