Jumalan vanhurskaus ja omavanhurskaus

Elävä usko vanhoillislestadiolaisesta näkökulmasta.


Jumalan vanhurskaus ja omavanhurskaus

ViestiKirjoittaja Jani_S » 08 Maalis 2009, 23:40

2. Sam. 13:
1. Ja tapahtui sitte, että Absalomilla Davidin pojalla oli kaunis sisar, jonka nimi oli Tamar; ja Amnon Davidin poika rakasti häntä.
2. Ja Amnon saatti itsensä tuskissansa sairaaksi sisarensa Tamarin tähden; sillä hän oli neitsy. Ja näkyi työlääksi Amnonin silmäin edessä hänelle jotakin tehdä.


Daavidin Hebronissa syntynyt esikoispoika Amnon oli ihastunut sisarpuoleensa Tamariin, velipuolensa Absalomin täyteen siskoon. Amnoniin oli päässyt pesiytymään haureus, sopimaton kiinnostus lähisukulaiseen, josta Mooseksen kirjassa (3. Moos. 20:17) on säädetty ankara rangaistus. Jumalaton Amnon näki sisarpuolensa neitseyden eli viattomuuden, ihaili sitä ja himoitsi niin paljon, että tuli aivan sairaaksi lihansa himosta.

Tässä on kuvattuna nykyäänkin hyvin tunnettu synnin laji, mutta hengellisesti kyse on väärävanhurskaan ”hengen lihassa” tapahtuneesta kiinnostuksesta Jumalan lasta kohtaan, kiihkosta saada tämän oikeasta vanhurskaudesta edes vähän oman väärän vanhurskauden sekaan. Hengellinen tarve, oikea kaipuu Jumalan puoleen, ei ole hänen mielessään, vaan tarve saada myös Jumalan lapsen tunnustus väärän rauhan viimeiseksi sinetiksi.

Vanhat saarnamiehet puhuivat joskus ”hengellisestä huoruudesta”. Sitä harjoitetaan kaiken aikaa Jeesuksen puhtaan ja uskollisen morsiamen, Jumalan valtakunnan ulkopuolella ja se vaanii myös uskon raittiudessa horjuvia Jumalan lapsiakin. Siinä missä Jumalan vapaalla armolapsella on päällään lahjavanhurskauden puhdas puku, niin oman vanhurskauden harjoittajat, tyhmät neitsyet, joita Jeesus ei ole koskaan kihlannut omikseen, tarjoilevat itseään häpeilemättä, pukien päällensä imelimmät hengelliset vaatteensa ja koristaen olemuksensa tyylittömällä hengellisellä ehostuksella. Toisin sanoen heillä ja Jumalan lapsilla on juuri sama ero kuin ajallisessa elämässä on maksetulla naisella ja vihityllä vaimolla. Ja maksuahan he odottavatkin heti ensimmäisenä työnään; "minä olen näin kaunis ja viaton, alapas nyt tunnustaa minutkin uskovaiseksi". Kuitenkin, kun heitä edes vähän tutkii, he ovat ajallisten virkasiskojensa tavoin hengellisessä huoruudessaan niin perin pohjin saastuneita mieheltä miehelle eli hengellisyydestä toiseen kuljettuaan, ettei tervettä kohtaa tahdo löytyä, vaan he levittävät pelkkää tautia ja kuolemaa eli kaikenlaista hengen saastaa.

Amnon oli saman isän lapsi kuin Tamar, mutta äiti oli toinen. Näin on myös Jumalan armolapsen ja omavanhurskaan ero; sama isä tunnustetaan, mutta eri äidit synnyttävät ja hoitavat. Näin ei olla täysiä sisaria eikä veljiä, kuten Jumalan lapset keskenään ovat, vaan yhteys jää vajaaksi. Oikeaa uskoa ei siis ole se, että tunnustetaan sama isä, vaan vasta se, että ollaan saman äidin lapsia eli ollaan samassa Jumalan seurakunnassa.

Amonille oli työlästä tehdä mitään Tamarin kanssa, kuten raamattu kertoo. Hän ei siis tiennyt, mitä on oikea rakkaus, oikea lähestymistapa siskoa kohtaan. Hänen mielensä paloi lihan himosta, mutta ei rakkaudesta. Eipä meidänkään aikanamme väärävanhurskaat tiedä, miten lähestyisivät oikein Jumalan lapsia. Jos he sen tekevät, he tekevät juuri Amnonin tavoin, vain saadakseen itselleen tyydytystä. Ei heitä kiinnosta Jumalan lapsen puhtaus, vaan he veisivät tämän omaan hengelliseen hekumaansa, raiskaisivat hänen uskonsa kuten Amnon siskonsa ja jättäisivät hänet saastutettuaan hänen sielunsa.

3. Mutta Amnonilla oli ystävä,joka kutsuttiin Jonadab, Simean Davidin veljen poika; ja Jonadab oli sangen kavala mies.

Tällaisia olivat Amnonin ystävät. Serkku Jonadab oli Daavidin tuntemattomaksi jääneen veljen poika. 1. Samuelin kirja kertoo Daavidin kolmesta vanhimmasta veljestä, jotka lähtivät sotimaan Saulin kanssa. Nämä olivat uskovaisia, tottelivat käskyä taistella vihollista vastaan, vaikka kuningas Saul olikin sittemmin tottelematon Jumalalle. Muista veljistä raamattu ei kerro, mutta yksi heistä oli tässä lyhyesti mainittu Simea, viekkaan Jonadabin isä.

Jumalan valtakunnassa on aina jääty muistamaan rakkaudella toisia kristittyjä, uskon kilvoituksessa ja taistelussakin mukana olleita Jumalan lapsia. Heitä on voitu muistella jälkeenpäin myös kirjallisesti, kuten esim. joitakuita tunnettuja saarnaajia. Jo Vanha Testamentti osoittaa oikean tavan, myös tässä kohdassa, että jumalattomia ei kuitenkaan erityisesti muistella. Toki heidän omaisensa ja tuttavansa muistavat heitäkin, mutta kirjallinen muistelu ei muutamia varoitukseksi otettuja pahimpia eksyttäjiä lukuun ottamatta ulotu heihin.

4. Hän sanoi hänelle: kuninkaan poika, miksis niin laihaksi tulet päivä päivältä? Etkös minulle sitä sano? Niin sanoi Amnon hänelle: minä rakastan Tamaria, veljeni Absalomin sisarta.
5. Jonadab sanoi hänelle: laske sinus vuoteeses ja teeskele itses sairaaksi: kuin siis sinun isäs tulee katsomaan sinua, niin sano hänelle: tulkaan sisareni Tamar ruokkimaan minua ja valmistamaan ruokaa minun eteeni, että minä näkisin ja söisin hänen kädestänsä.


Tässä Amnon eksyy korvasyyhynsä ohjaamana pahasti kuuntelemaan ovelan Jonadabin neuvoja. Tämä lähestyy häntä viekkaasti kiinnittäen huomion hänen ilmeisesti aivan silmin nähtävään riutumiseen. Jonadab kysyy syytä tähän ja Amnon kertoo ihastuksensa sisarpuoleensa. Mitä tekee silloin väärämielinen Jonadab? Hän ei neuvo Mooseksen lain ja kirjoitusten mukaan luopumaan moisesta sopimattomuudesta, vaan alkaa suunnitella tapaa toteuttaa haureellista halua. Hän neuvoo näyttelemään sairasta ja pyytämään vuoteen ääreen tulevaa Daavid-isää käskemään ihastuksen kohde, viaton neitsyt Tamar, tuomaan ruokaa.

Mitä tekee aikamme väärämielinen mutta Jumalan tietävä nimikristitty? Hän teeskentelee Amnonin tavoin sairasta isänsä edessä (sillä onhan Jumalan hänetkin luonut ja on myös hänen isänsä) rukoillen tätä ja pyytäen muodon vuoksi ruokaa. Näin tekevät mm. ne oman vanhurskauden harjoittajat, puhtaan neitseellisen sisarpuolensa häpäisijät, jotka rukoilevat Jumalan lapsille, Jeesuksen uskollisille morsiamille ekumeenista mieltä ja ”pääsyä suvaitsemattomuudesta”. He tekevät juuri Amnonin tavoin, pettävät isänsä valheellisella nöyryydellä ja sisarpuolensa hengellisellä huoruudella muka anellen tältä ruokaa, ollen kuitenkin aivan kylläinen omasta ravinnosta. Näiden hengellisten huorien yhteinen meno, jokapäiväisen uhrin eli parannuksen paikalle tullut ekumenia, pakonomainen yhteyden hakeminen hengellisen tyhjyyden synnyttämän jumalakaipuun täyttämiseksi, huipentuu katolisen kirkon päämiehessä, maan kuninkaita liehittelevässä suuressa portossa (Ilm. 17:2). Vaikka katolisten meno on ulkoisesti siistiytynyt Lutherin ajoista, he eivät ole kääntyneet pois yhdestäkään eksytyksestä, mm. ihmisten rukoilemisesta ja hyvien töiden opista, vaan ovat vuosisadasta toiseen nostaneet taivaan tietä aina vain pystymmäksi loputtomalla opintarkennuksella. He eivät uskalla julistaa ketään edes autuaaksi, ellei paavin kanslia käskyläisineen ole antanut suostumustaan. Ja tämä autuaaksi julistaminen perustuu aina vain ja ainoastaan hyviin töihin; sydämen uskoa he eivät tunne eivätkä näe.

Älä sinä, Jumalan armolapsi, maailmasta Jeesuksen sovintoverellä kalliisti ostettu, lähde ihastelemaan maailman muotokristillisyyttä. Katsele aivan hyvällä omallatunnolla Rooman-matkallasi Pietarinkirkon mahtavuutta, mutta älä turhaan kallista korvaasi edes lyhyelle rukoukselle, joka sieltä kuuluu. Se ei ole Jumalan ääni, vaan suuren eksyttäjän (Ilm. 17:5). Sitä ääntä kuuntelevat jo meidän maassammekin monet hengelliset, ottaen todesta paavin ja hänen esikuntansa lähentelyt, sekä vielä enemmän muualla, missä terveellinen pelastava evankeliumi on sielläkin aikanaan voimakkaana kuulunut. Ei ole Saksassa enää paljon jäljellä Lutherin oikeasta opetuksesta, ei Böömissä sitä vähää eikä romaanisissa maissa liene enää mitään. Samoin ovat skandinaaviset maat nyt syvässä suruttomuudessa, vaikka Jumala on siunannut niitäkin ajallisesti hyvin runsaasti. Nyt ovat asiat niin, että melkein kaikissa vanhoissa kristityissä maissa nukutaan tyhmän neitsyen unta sammunein lampuin, ilman öljyä astiassa.

Elävä Jumalan sana kuuluu enää pienen ihmismäärän korviin, sillä Jumala on niin nähnyt hyväksi. Siksi älä sinä Jumalan lapsi, joka saat nauttia armoa, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä, lähde mihinkään siitä joukosta, vaan kilvoittele uskonkilvoitus loppuun saakka hyvällä omallatunnolla. Uskonsa kieltäjät ja omat tahdon mukaan uskojat perivät iankaikkisen vaivan, mutta sinä kaikista kelvottominkin, jos sinä vain haluat uskoa kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimen ja kalliin sovintoveren voimasta, perit kerran taivaan kodin, jossa saat riemuita iankaikkisesti, sillä siellä on taistelu tauonnut ja sota loppunut. On vain suloinen rauha vanhurskaan Jumalamme kasvojen paisteessa, loppumatta ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Täällä meillä on kiusauksen ja vaivat, on heikko liha, tarttuva synti, maailman houkutukset, kaikki ekumenian ja väärän hengellisyyden saasta sekä eriseurat, mutta taivaan kodissa emme edes muista niitä olleen. Siksi kannattaa uskoa vielä ja jaksaa vielä hetken aikaa yhdessä ja samassa, ainoassa autuaaksitekevässä uskossa, kunnes saamme jättää tämän vaivojen maan. Älä kiellä uskoasi, vaikka se olisi heikko ja sielunvihollinen soimaisi heikkoudellasi sekä lankeemuksillasi, vaan usko kaikki armosta anteeksi Jumalan armovaltakunnassa, jossa syntinen saa turvan.
Jani_S
 

ViestiKirjoittaja joonas » 13 Huhti 2009, 20:06

Alla olevaa tutkailemalla voi arvioida kohdaltansa, kuinka hyvin on onnistunut taiteilemaan tällä ohuen ohuella henkien nuoralla.
Minä en uskaltaisi edes yrittää, mutta täällä vl-foorumilla on useampikin sentään yrittänyt. :)

HENKIEN TAISTELU
Ote Jorma Mannisen alustuksesta Oulun talvipäivillä 7.3.-78

"Kuivassa hengessä järjen käyttö on taas kielletty kokonaan. Se on täysin tyhmä henki. Siinä ei nähdä metsää puilta. Siinä eivät asiat hahmotu oikein. Tässä farisealaisessa hengessä on joku suuri peikko, jota peljätään ylitse määrän. Valvominen ei ole terveellistä Jumalan varjelukseen ei siinä uskota ollenkaan käytännössä, vaikka siitä oppina mainitaankin. Hempeässä hengessä siihen luotetaan aivan kuin liikaa. Joskus tällainen ylenmääräinen aidanpano voi johtua siitä, että kovasti varottava asia on jollakin tavalla itselle kuitenkin luvallinen tai sen taakse kätketään oma lankeemus jossakin toisessa asiassa. Voi myös käydä niin, että suurimpana vaarana kartettava asia on ollut joskus ennen sellainen, jossa on langettu. Ei ehditty huomata, että nyt jäätiin liian tiukasti valvomaan siinä ettei synti uudestaan langettaisi. Kenties siihen ei langettukaan. Mutta langettiin vielä pahempaan: omaan vanhurskauteen. Voi myös käydä niin, että tulee synniksi se mikä ei sitä ole. Syntiopin seikkaperäisyydessä ei meillä kuitenkaan ole autuus. Autuutemme on Kristuksen lunastusarmossa. Puhtautemme on Jeesuksen veressä.

Hempeässä hengessä on synti luvallinen ylenmääräisenä pitkämielisyytenä ja pehmeytenä omassa elämässä ja toisten hoitamisessa. Siinä ei suoranaisesti opeteta syntiä luvalliseksi. Mutta käytännön uskonelämä sitä on. Kireässä hengessä keskitytään väärin syntioppiin. Usko on siinä ensi sijassa synnin karttamista eikä Jeesuksen armosta iloitsemista, jota sen tulisi olla. Niinpä tämän hengen toinen haara onkin selvä lihan vapauden oppi. Kun syntioppi viedään pois terveellisiltä alueilta ja ruvetaan kaikissa yksityiskohdissa valvomaan, mitä kukakin kulloinkin sanoi tai teki ja pyritään näin mestareiksi, niin saatetaan lopulta väsyneinä tähän tiukkaan lain työhön mennä siihen, että sanotaan, jos lankeaa, Kristus-kallion päälle lankeaa. Kun kallion päältä langetaan, niin kyllä kalliolta pois silloin mennään. Selvillä pakanain synneillä lähtee ihmisestä kyllä heti henki, kuten esim. Daavidista ja Pietarista lähti. Mutta he saivat jälleen uuden armon. Väärään henkeen ei mennä ilman syntiä ja väärässä hengessä on aina synti luvallinen. Ihmisten edessä sen ei suinkaan tarvitse olla mikään valtava rikos. Mutta Jumalan edessä pienenkin näköinen synti on paha ja kadottava, jos se saa luvallisuuden ja kauniiden tarkoitusten alla versoa, kuten veljemme Havas on kirjoittanut siitä.

Hempeästä hengestä puuttuu totuus. Nuhtelu synnistä on peräti arkaa ja tapahtuu muodon vuoksi. Kuivassa hengessä nuhtelu taas on ankaraa ja sielunhoidollisesti armotonta ja taitamatonta. Kuivassa hengessä on kirkassilmäisyys, oikean opin väärä korostus, raittiuden ylikorostus, kiihko, omapäisyys, viha yms. Vääristä hengistä puuttuu armo ja totuus, ystävyys ja hyvyys, laupeus ja uskollisuus. Kumpikaan ei näe seurakunnan pyhyyttä, erehtymättömyyttä ja sen hoidon arvoa. Väärästä hengestä puuttuu Jumalan lapsen ilo, kiitosmieli ja vapaus. Orjamieli ja saarnaajien valinta saattavat olla vallalla. Erityisesti kotisiioni näyttää koostuvan kovin syntisistä ja halvoista persoonista. Kotisiionin puhujatkin ovat liian tuttuja ja opittuja, vähälahjaisia. Toisinaan taas kalliit veljet toisilta paikkakunnilta saattavat olla liian "kalliita" ajallisesti .Väärät henget tekevät työläiksi kaikki käytännöllisten asioidenkin hoitamiset. Oma älykäs ajatus pitää tuoda poikkiteloin seurakunnan päätösten eteen. Tai vetäydytään kuoreen kunniasta loukkaantuneena: eihän minusta mihinkään ole, eihän minua kukaan ymmärrä. Väärässä hengessä ei ole korvia kuulla eikä silmiä nähdä. Jumalan lasten puheet ja Jumalan valtakunnan päätökset eivät uskossa ja rakkaudessa sulaudu sydämeen. Riidellään niitä vastaan liian jyrkkinä tai hempeinä niitä pitäen. Puheistakin kuullaan osa mutta ei kokonaan ja kuultu sanoma saa vähän nurjamielistä väritystä. Yleensä hempeässä hengessä jotakin jätetään pois Jumalan sanasta. Kuivassa hengessä lisätään omia tehosteita terveelliseen sanaan. Suola muuttuu myrkylliseksi salpietariksi (Havaksen sanonta)."

http://p2.foorumi.info/keskusteluavanho ... php?t=2023
joonas
 

Re: Jumalan vanhurskaus ja omavanhurskaus

ViestiKirjoittaja O.M » 14 Huhti 2009, 14:13

Jani kirjoittaa täyttä asiaa. Maailman väärähengelliset pyrkivät houkuttelemaan uskovaisia kanssaan hengelliseen huoruuteen. Hengelliseen huoruuteen vikittelyssä keinot ovat moninaisia, mutta päämäärä sama: saada uskovaiset samaan veneeseen eli samaan saastaisuuteen väärähengellisten kanssa. "Porsaita Jeesuksen oomme kaikki", kirjoitti kerran eräs nettikirjoittaja fantasioistaan eräälle vl-palstalle. Siihen "kimppakivaan", jossa ovat mukana lähes kaikki maailman väärät hengellisyydet, eivät uskovaiset voi omantuntonsa tähden osallistua. Raamattu varoittelee hengellisestä huoruudesta eli siitä, että väärällä jumalanpalveluksella saastutetaan itsensä. Esim. Hoosea-profeetan kautta on hengellisestä huoruudesta kirjoitettu kovasanaisesti.

Hoos. 5:
"Tuomio väärästä jumalanpalveluksesta
1 -- Kuulkaa tämä, te papit, kuunnelkaa tarkasti, te Israelin päämiehet! Kuningashuone, kuuntele, mitä sanon! Te kaikki joudutte tuomiolle, koska olette olleet ansana Mispassa, verkkona Taborin yllä,
2 pyydyskuoppana Sittimissä. Minä kuritan teitä kaikkia!
3 Minä tunnen Efraimin, Israel ei pääse minua piiloon. Sinä, Efraim, olet harjoittanut haureutta, sinä, Israel, olet tullut saastaiseksi.
4 Sinun tekosi estävät sinua palaamasta Jumalan luo. Sinussa on huoruuden henki, sinä et tunne Herraa.
5 Israelin ylpeys koituu sille itselleen tuhoksi. Israel ja Efraim kompastuvat rikoksiinsa, myös Juuda lankeaa niiden kanssa. [Hoos. 7:10]
6 Vaikka Israel lähtee Herran luo, vie hänelle lampaita ja härkiä, hän ei vastaa sille. Hän on vetäytynyt pois.
7 Israel on ollut uskoton Herralle, se on synnyttänyt äpärälapsia. Nyt uudenkuun juhla tekee Israelista lopun, se menettää perintömaan."
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja joonas » 14 Huhti 2009, 15:26

Onhan se nyt hieman eri asia siteerata Ramattua ja siellä käytettyjä termejä yleisellä tasolla, kuin käyttää niitä kahdenkeskisessä keskustelussa suoraan toisen uskovaisen uskon vähättelyyn ja torpedoimiseen. Joku raja sentään tässäkin asiassa pitäisi olla. Ainakin minun mielestäni.
joonas
 

ViestiKirjoittaja O.M » 15 Huhti 2009, 08:54

joonas kirjoitti:Onhan se nyt hieman eri asia siteerata Ramattua ja siellä käytettyjä termejä yleisellä tasolla, kuin käyttää niitä kahdenkeskisessä keskustelussa suoraan toisen uskovaisen uskon vähättelyyn ja torpedoimiseen. Joku raja sentään tässäkin asiassa pitäisi olla. Ainakin minun mielestäni.


Sinulle 'uskovainen' on laajempi käsite kuin itselleni. Minun kielenkäytössäni läheskään kaikki uskonnolliset ihmiset eivät ole uskovaisia.

Itsekin kannatan yleisluonteista ilmausta "ekumenia on hengellistä huoruutta" mieluummin kuin "x on hengellinen huora". Ensin mainitussa vaihtoehdossa ekumeenikko saa itse oivaltaa, että elää mielestäni hengellisessä huoruudessa. Niin sana tuomitsee enkä minä.

Hengellisestä huoruudesta puhunee myös seuraava raamatunkohta?

Ilm. 2:
"18 Ja Tyatiran seurakunnan enkelille kirjoita: näitä sanoo Jumalan Poika, jonka silmät ovat niinkuin tulen liekki ja hänen jalkansa valantovasken kaltaiset:
19 Minä tiedän sinun tekos ja rakkautes, ja palvelukses ja uskos, ja sinun kärsivällisyytes ja sinun tekos, ja ne viimeiset usiammat kuin ensimäiset.
20 Vaan minulla on vähä sinua vastaan, ettäs sallit sen vaimon Jesabelin, joka itsensä prophetaksi sanoo, opettavan ja minun palvelioitani viettelevän, salavuoteudessa makaavan ja epäjumalan uhria syövän.
21 Ja minä annoin hänelle ajan parannusta tehdä salavuoteudestansa, mutta ei hän tehnytkään.
22 Katso, minä panen hänen vuoteesen ja ne, jotka hänen kanssansa huorin tekevät, suureen vaivaan, ellei he tee parannusta töistänsä.
23 Ja hänen lapsensa minä tapan kuolemalla. Ja jokaisen seurakunnan pitää tietämän, että minä olen se, joka munaskuut ja sydämet tutkin, ja annan kullekin teistä teidän työnne jälkeen.
24 Mutta teille minä sanon ja muille, jotka Tyatirassa olette, joilla ei tämä oppi ole ja jotka ei saatanan syvyyttä tunteneet, niinkuin he sanovat: en minä laske teidän päällenne muuta kuormaa;
25 Kuitenkin se, mikä teillä on, pitäkäät siihenasti kuin minä tulen,
26 Ja joka voittaa ja minun tekoni hamaan loppuun asti pitää, sille minä annan voiman pakanain ylitse,
27 Ja hänen pitää heitä rautaisella vitsalla hallitseman ja niinkuin savenvalajan astioita heitä särkemän, niinkuin minäkin Isältäni sain;
28 Ja annan hänelle kointähden.
29 Jolla korva on, se kuulkaan, mitä Henki seurakunnille sanoo."
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Taavetti » 15 Huhti 2009, 09:39

joonas kirjoitti:Onhan se nyt hieman eri asia siteerata Ramattua ja siellä käytettyjä termejä yleisellä tasolla, kuin käyttää niitä kahdenkeskisessä keskustelussa suoraan toisen uskovaisen uskon vähättelyyn ja torpedoimiseen. Joku raja sentään tässäkin asiassa pitäisi olla. Ainakin minun mielestäni.

Eikö avaus ollutkin yleisellä tasolla? Ainakin minusta vaikutti siltä.- Tuntonsa turmelleet ottavat usein yleisenkin tason varoitukset henkilöönsä kohdistuvina.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Maarimi » 15 Huhti 2009, 10:18

Miten te sitten tämän raamatunkohdan selitätte:

Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut. (Joh.17:21)
Jeesus sana elämän, tule meidän keskellemme. Soisit tules syttyvän, sytytä siis sydämemme.
Avatar
Maarimi
sisupiristäjä
 
Viestit: 419
Liittynyt: 07 Heinä 2006, 00:06
Paikkakunta: Länsi Suomi

ViestiKirjoittaja O.M » 15 Huhti 2009, 10:48

Maarimi kirjoitti:Miten te sitten tämän raamatunkohdan selitätte:

Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut. (Joh.17:21)


Se tarkoittaa, että uskovaiset olisivat yhtä. Ei, että uskovaiset ja väärähengelliset olisivat yhtä.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Re: Jumalan vanhurskaus ja omavanhurskaus

ViestiKirjoittaja Taavetti » 15 Huhti 2009, 11:52

Jos Voittonen on löytänyt katolisen kirkon opetuksista yhden varteen otettavan kohdan, tuskin hän on missään yhteydessä ollut kyseiseen kirkkoon asian vuoksi, saati että olisi jotakin heidän kanssaan sopinut.

Tulee taas mieleen se vanhan vitsin pappi, joka halusi kaikista löytää jotain myönteistä. Niinpä kaverit tuumasivat panna ystävänsä koetteelle ja kysyivät, et kai sinä sentään itsestään pääpaholaisesta mitään myönteistä löydä. Hetken mietittyään pappi vastasi: No, on se ainakin ahkera.

Minäkin kannatan ahkeruutta, vaikka haluan pitää sen paholaisen kaukana itsestäni. Onnistumisella en voi siinäkään kehua.
Viimeksi muokannut Taavetti päivämäärä 26 Elo 2013, 19:48, muokattu yhteensä 1 kerran
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Suolaa varoitukseksi

ViestiKirjoittaja kieronymos » 15 Huhti 2009, 12:15

Hes. 23:

1 Minulle tuli tämä Herran sana:

2 "Ihminen, oli kaksi naista, saman äidin tyttäriä, 3 ja he harjoittivat haureutta Egyptissä. Jo nuorina he siellä harjoittivat haureutta: miehet likistelivät heidän tytönrintojaan, hivelivät heidän nännejään. 4 Heistä vanhempi oli nimeltään Ohola, ja hänen sisarensa oli Oholiba. He tulivat minun omikseni ja synnyttivät poikia ja tyttäriä. Tätä tarkoittavat heidän nimensä: Ohola on Samaria, Oholiba on Jerusalem.

5 "Mutta Ohola, vaikka oli minun, harjoitti yhä haureutta. Hänen verensä veti assyrialaisiin, heidät hän otti rakastajikseen, nuo soturit, 6 joilla oli purppuraviitat, nuo käskijät ja päälliköt, nuo komeat nuorukaiset, jotka ajoivat sotavaunuilla. 7 Heille hän lahjoitti irstaan lempensä, kaikille noille Assyrian valiomiehille. Hän makasi jokaisen kanssa, johon tunsi halua, ja saastutti itsensä heidän epäjumalillaan. 8 Hän jatkoi rietasta elämäänsä, jonka nuorena oli Egyptissä aloittanut -- jo silloin miehet makasivat hänen kanssaan, hivelivät hänen tytönrintojaan ja purkivat himonsa häneen. 9 Sen tähden minä jätin hänet rakastajiensa armoille, annoin hänet assyrialaisille, joihin hänen himonsa paloi. 10 He riisuivat hänet alasti, veivät pois hänen poikansa ja tyttärensä ja surmasivat hänet miekalla lyöden. Näin he panivat hänen rangaistuksensa täytäntöön, ja hänestä tuli varoittava esimerkki kaikille naisille.

11 "Oholiba, hänen sisarensa, näki kaiken tämän. Mutta siitä hänen himonsa vain yltyi, ja hän ryvetti itsensä irstailuissa vielä pahemmin kuin hänen sisarensa. 12 Hän himoitsi assyrialaisia, noita käskijöitä ja päälliköitä, noita upeasti pukeutuneita taistelijoita ja sotavaunujen ajajia, kaikkia noita komeita nuorukaisia. 13 Minä näin, miten hänkin ryvetti itsensä -- samaa tietä he kulkivat molemmat. 14 Mutta hän meni haureudessaan vieläkin pitemmälle. Hän näki seinillä miehenkuvia, punavärillä piirrettyjä Kaldean miehiä. 15 Niillä oli vyötäisillään lannevaate ja päässä muhkea päähine, ja niillä oli soturin ylväs näkö. Ne olivat Babylonian poikia, Kaldean maan kasvatteja, 16 ja ensi näkemältä hänen himonsa syttyi. Hän lähetti sananviejiä heidän maahansa Kaldeaan, 17 ja niin babylonialaiset tulivat, tulivat hänen vuoteeseensa ja makasivat hänen kanssaan. He saastuttivat hänet irstaudellaan, ja kun hän ryvettyi heistä, hänen himonsa sammui. 18 Mutta hän oli tuonut haureutensa kaikille julki ja paljastanut kaikille häpynsä, ja niin hän kävi minulle vastenmieliseksi, niin kuin oli käynyt hänen sisarensa. 19 Silti hän jatkoi entistä menoaan. Hän muisteli nuoruutensa päiviä, irstasta elämäänsä Egyptissä, 20 ja hänen mielensä paloi Egyptin himokkaisiin miehiin, joilla oli elin kuin aasilla ja jotka sinkosivat siementään kuin orhi.

21 "Sinä kaihosit syntistä nuoruuttasi, tuota aikaa, jolloin Egyptin miehet hivelivät nännejäsi ja likistelivät nuoria rintojasi. 22 Sen tähden, Oholiba, sanoo Herra Jumala: Minä yllytän rakastajasi sinua vastaan, nuo jotka kävivät sinulle vastenmielisiksi. Joka taholta minä tuon heidät sinun kimppuusi: 23 babylonialaiset ja kaikki kaldealaiset, Pekodin, Soan ja Koan miehet ja heidän kanssaan kaikki assyrialaiset, nuo komeat nuorukaiset, kaikki käskijöitä ja päälliköitä, maineikkaita sankareita ja ylväitä vaunusotureita kaikki. 24 He käyvät kimppuusi pohjoisesta, tuovat jyrisevät vaununsa ja eri kansoista kokoamansa sotajoukon, ja niin olet kohta saarroksissa, joka puolella on kilpeä ja kypärää. Minä annan heille tuomiovallan, ja he tuomitsevat sinut omien lakiensa mukaan. 25 Minä annan sinun tuntea vihani, annan heidän purkaa kaiken raivonsa sinuun. He leikkaavat sinulta nenän ja korvat, ja sotajoukkosi rippeet kaatuvat miekkaan. He vievät pois poikasi ja tyttäresi, ja jäljelle jääneet palavat tulessa. 26 He raastavat vaatteet yltäsi ja repivät korusi pois. 27 Niin minä teen lopun iljettävistä teoistasi, riettaudesta, jota Egyptistä alkaen harjoitit. Enää et niitä kaihoa, enää et kaipaa Egyptiin.

28 "Näin sanoo Herra Jumala: Minä annan sinut niiden käsiin, joita sinä vihaat, niiden, jotka kävivät sinulle vastenmielisiksi. 29 He purkavat sinuun vihansa ja ottavat kaiken mitä olet hankkinut, he jättävät sinut makaamaan alastomana ja paljaana, niin että kaikki näkevät portonhäpysi. Omilla iljettävillä teoillasi ja omalla irstaudellasi 30 sinä olet valmistanut kohtalosi, juoksemalla himoissasi vieraiden perässä ja rypemällä heidän epäjumaliensa edessä. 31 Samaa tietä olet kulkenut kuin sisaresi kulki, ja saman maljan minä annan sinun juodaksesi.

32 "Näin sanoo Herra Jumala:

-- Tyhjennä sisaresi malja,
syvä ja suuri.
Se on täytetty ivalla ja pilkalla
piripintaan, kukkuroilleen,
33 ja sinä juovut tuskasta.
Se on kauhun ja tuhon malja,
sisaresi Samarian malja.
34 Sen sinä juot, ryystät pohjia myöten, sinä puret maljan sirpaleiksi ja revit verille rintasi. Minä, Herra, olen puhunut. Näin sanoo Herra Jumala.

35 "Sen tähden sanoo Herra Jumala: Sinä unohdit minut, sinä käänsit minulle selkäsi. Kärsi siis sinäkin, kanna irstauden ja iljettävien tekojesi seuraukset."

36 Ja Herra sanoi minulle:

"Ihminen, tuomitse Ohola ja Oholiba. Puhu heille, paljasta heidän iljettävät tekonsa. 37 He ovat avionrikkojia, ja heidän kätensä ovat veren tahraamat. He ovat harjoittaneet haureutta epäjumaliensa kanssa, ja jopa poikansa, jotka he minulle synnyttivät, he heittivät tuleen, epäjumalien ruoaksi. 38 Eikä siinä kaikki: sinä samana päivänä he saastuttivat minun pyhäkköni! He pitivät minun sapattiani pilkkanaan. 39 Kun he olivat teurastaneet poikiaan epäjumaliensa ruoaksi, he samana päivänä menivät minun pyhäkkööni ja saastuttivat sen. Näin he tekivät minun huoneessani! 40 Eikä siinäkään kaikki. He lähettivät viestejä miehille kaukaisiin maihin, ja sanan saatuaan miehet tulivat heidän luokseen.

"Sinä olit kylpenyt, olit maalannut silmäsi, pannut yllesi korut 41 ja asettunut upealle vuoteellesi. Sen ääressä oli katettu pöytä, ja sille olit pannut suitsukkeet ja öljyn, jotka olisivat kuuluneet minulle. 42 Jopa autiomaasta oli haalittu joukoittain miehiä, ja ilo oli ylimmillään, he joivat viiniä ja juopuivat ja panivat renkaita molempien naisten ranteisiin ja kauniit otsarivat heidän päähänsä. 43 Mutta minä sanoin: 'Koko ikänsä he ovat harjoittaneet haureutta, ja vielä nytkin, vanhoilla päivillään, he makaavat irstaasti miesten kanssa!' 44 Miehet tulivat niin kuin porton luo tullaan, niin he tulivat Oholan ja Oholiban, noiden iljettävien naisten luo.

45 "Mutta oikeamieliset miehet tuomitsevat heidät niin kuin avionrikkojat ja murhaajat tuomitaan -- hehän ovat tehneet aviorikoksen ja tahranneet kätensä vereen. 46 Näin sanoo Herra Jumala: Nostettakoon kansa heitä vastaan, jätettäköön heidät ryöstäjien armoille, pelotukseksi muille. 47 Kansa kivittää heidät ja lyö heidät miekalla kuoliaaksi, heidän poikansa ja tyttärensä surmataan ja heidän talonsa poltetaan poroksi. 48 Näin minä juurin siveettömyyden koko maasta, ja kaikki naiset ottavat opikseen eivätkä tee niitä iljettävyyksiä, joita te teitte. 49 Mutta te joudutte vastaamaan siveettömyydestänne, te saatte sovittaa syntinne, joita teitte, kun palvoitte epäjumalianne. Niin te tulette tietämään, että minä olen Herra, Jumala."
Mustanaamio on kova koville.
kieronymos
tutustunut
 
Viestit: 32
Liittynyt: 10 Helmi 2007, 17:09

ViestiKirjoittaja Jani_S » 15 Huhti 2009, 12:44

kieronymos kirjoitti:
Jani_S kirjoitti:
kieronymos kirjoitti:
Taavetti kirjoitti:Olisit kieronymos kertonut, mistä tekstisi löysit?


Siinähän se seisoo: Hes. 23.

Seisoo seisoo, koska lisäsin sen siihen sen jälkeen, kun Taavetti oli ehtinyt kysyä.


Ops, anteeksipyyntöni ja kiitokseni että unohdukseni korjattiin.

Moitteeni siitä, että editoinnista olisi aina hyvien tapojen mukaista laittaa merkintä, vaikka se olisi vain tekninen luonteeltaan.

Ole hyvä korjauksesta. Moitettasi ei kuitenkaan oteta vastaan. Sinun olisi ollut fiksua kursivoida tekstisi itse ja laittaa mukaan raamatunkohta. Tee se vastedes, kun siteeraat raamattua tai mitä tahansa.
Jani_S
 

Re: Jumalan vanhurskaus ja omavanhurskaus

ViestiKirjoittaja O.M » 15 Touko 2009, 14:01

Hengellisestä huoruudesta löytyy hyviä raamatunkohtia myös vanhojen opettajien osioissa olevasta v. 1971 Päivämiehen kirjoituksesta:

"Nykyisen ajan vääräjumaliset eivät näe lihallista huoruutta enää juuri missään, puhumattakaan hengellisestä huoruudesta jossa "seitsemän vaimon seurakuntaopissa vedetään lähes kaikki uskonnolliset ja uskottomat joukot yhteen, eikä kenenkään tarvitse tehdä synneistään parannusta. (Jes. 4.1). Kuitenkin Jumala Valittaa jo Vanhan liiton aikana, miten Israel tekee huorin puun ja kiven kanssa, (Jer. 3: 9) ja Tyyro tekee huorin kaikkien maan valtakuntien kanssa. (Jes. 23: 17)

Tänä pahana maailmanlopun aikana on suuri hengellinen portto jo ehtinyt turmella synnillään maan ja juottaa huoruutensa vihan viinalla kaikki, joiden kanssa maan kuninkaat ovat tehneet huorin. (Ilm.17. 2; 19: 2) Jumala on neuvonut aina lapsiaan karttamaan sekä lihallista että hengellistä huoruutta {l.Kor.6: 18). Porton lapset ovat vieläkin ulkopuolella Jumalan seurakunnan (5. Moos. 23: 3). Hengellisestäkin huoruudesta tarvitsee nöyrtyä parannukseen, vaikka jumalattomat eivät siihen olekaan halukkaita (Ilm. 9: 21), Jeesus on sanonut tulemuksensa ajan olevan kuin Nooan aikana ja Lootin päivinä (Matt.24: 27)."

http://p3.foorumi.info/vlfoorumi/viewtopic.php?t=3599
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Re: Jumalan vanhurskaus ja omavanhurskaus

ViestiKirjoittaja Meiliaikku » 04 Marras 2012, 15:42

Jani_S kirjoitti:2. Sam. 13:
1. Ja tapahtui sitte, että Absalomilla Davidin pojalla oli kaunis sisar, jonka nimi oli Tamar; ja Amnon Davidin poika rakasti häntä.
2. Ja Amnon saatti itsensä tuskissansa sairaaksi sisarensa Tamarin tähden; sillä hän oli neitsy. Ja näkyi työlääksi Amnonin silmäin edessä hänelle jotakin tehdä.


Daavidin Hebronissa syntynyt esikoispoika Amnon oli ihastunut sisarpuoleensa Tamariin, velipuolensa Absalomin täyteen siskoon. Amnoniin oli päässyt pesiytymään haureus, sopimaton kiinnostus lähisukulaiseen, josta Mooseksen kirjassa (3. Moos. 20:17) on säädetty ankara rangaistus. Jumalaton Amnon näki sisarpuolensa neitseyden eli viattomuuden, ihaili sitä ja himoitsi niin paljon, että tuli aivan sairaaksi lihansa himosta.




Tässä on kuvattuna nykyäänkin hyvin tunnettu synnin laji, mutta hengellisesti kyse on väärävanhurskaan ”hengen lihassa” tapahtuneesta kiinnostuksesta Jumalan lasta kohtaan, kiihkosta saada tämän oikeasta vanhurskaudesta edes vähän oman väärän vanhurskauden sekaan. Hengellinen tarve, oikea kaipuu Jumalan puoleen, ei ole hänen mielessään, vaan tarve saada myös Jumalan lapsen tunnustus väärän rauhan viimeiseksi sinetiksi.

Vanhat saarnamiehet puhuivat joskus ”hengellisestä huoruudesta”. Sitä harjoitetaan kaiken aikaa Jeesuksen puhtaan ja uskollisen morsiamen, Jumalan valtakunnan ulkopuolella ja se vaanii myös uskon raittiudessa horjuvia Jumalan lapsiakin. Siinä missä Jumalan vapaalla armolapsella on päällään lahjavanhurskauden puhdas puku, niin oman vanhurskauden harjoittajat, tyhmät neitsyet, joita Jeesus ei ole koskaan kihlannut omikseen, tarjoilevat itseään häpeilemättä, pukien päällensä imelimmät hengelliset vaatteensa ja koristaen olemuksensa tyylittömällä hengellisellä ehostuksella. Toisin sanoen heillä ja Jumalan lapsilla on juuri sama ero kuin ajallisessa elämässä on maksetulla naisella ja vihityllä vaimolla. Ja maksuahan he odottavatkin heti ensimmäisenä työnään; "minä olen näin kaunis ja viaton, alapas nyt tunnustaa minutkin uskovaiseksi". Kuitenkin, kun heitä edes vähän tutkii, he ovat ajallisten virkasiskojensa tavoin hengellisessä huoruudessaan niin perin pohjin saastuneita mieheltä miehelle eli hengellisyydestä toiseen kuljettuaan, ettei tervettä kohtaa tahdo löytyä, vaan he levittävät pelkkää tautia ja kuolemaa eli kaikenlaista hengen saastaa.

Amnon oli saman isän lapsi kuin Tamar, mutta äiti oli toinen. Näin on myös Jumalan armolapsen ja omavanhurskaan ero; sama isä tunnustetaan, mutta eri äidit synnyttävät ja hoitavat. Näin ei olla täysiä sisaria eikä veljiä, kuten Jumalan lapset keskenään ovat, vaan yhteys jää vajaaksi. Oikeaa uskoa ei siis ole se, että tunnustetaan sama isä, vaan vasta se, että ollaan saman äidin lapsia eli ollaan samassa Jumalan seurakunnassa.

Amonille oli työlästä tehdä mitään Tamarin kanssa, kuten raamattu kertoo. Hän ei siis tiennyt, mitä on oikea rakkaus, oikea lähestymistapa siskoa kohtaan. Hänen mielensä paloi lihan himosta, mutta ei rakkaudesta. Eipä meidänkään aikanamme väärävanhurskaat tiedä, miten lähestyisivät oikein Jumalan lapsia. Jos he sen tekevät, he tekevät juuri Amnonin tavoin, vain saadakseen itselleen tyydytystä. Ei heitä kiinnosta Jumalan lapsen puhtaus, vaan he veisivät tämän omaan hengelliseen hekumaansa, raiskaisivat hänen uskonsa kuten Amnon siskonsa ja jättäisivät hänet saastutettuaan hänen sielunsa.

3. Mutta Amnonilla oli ystävä,joka kutsuttiin Jonadab, Simean Davidin veljen poika; ja Jonadab oli sangen kavala mies.

Tällaisia olivat Amnonin ystävät. Serkku Jonadab oli Daavidin tuntemattomaksi jääneen veljen poika. 1. Samuelin kirja kertoo Daavidin kolmesta vanhimmasta veljestä, jotka lähtivät sotimaan Saulin kanssa. Nämä olivat uskovaisia, tottelivat käskyä taistella vihollista vastaan, vaikka kuningas Saul olikin sittemmin tottelematon Jumalalle. Muista veljistä raamattu ei kerro, mutta yksi heistä oli tässä lyhyesti mainittu Simea, viekkaan Jonadabin isä.

Jumalan valtakunnassa on aina jääty muistamaan rakkaudella toisia kristittyjä, uskon kilvoituksessa ja taistelussakin mukana olleita Jumalan lapsia. Heitä on voitu muistella jälkeenpäin myös kirjallisesti, kuten esim. joitakuita tunnettuja saarnaajia. Jo Vanha Testamentti osoittaa oikean tavan, myös tässä kohdassa, että jumalattomia ei kuitenkaan erityisesti muistella. Toki heidän omaisensa ja tuttavansa muistavat heitäkin, mutta kirjallinen muistelu ei muutamia varoitukseksi otettuja pahimpia eksyttäjiä lukuun ottamatta ulotu heihin.

4. Hän sanoi hänelle: kuninkaan poika, miksis niin laihaksi tulet päivä päivältä? Etkös minulle sitä sano? Niin sanoi Amnon hänelle: minä rakastan Tamaria, veljeni Absalomin sisarta.
5. Jonadab sanoi hänelle: laske sinus vuoteeses ja teeskele itses sairaaksi: kuin siis sinun isäs tulee katsomaan sinua, niin sano hänelle: tulkaan sisareni Tamar ruokkimaan minua ja valmistamaan ruokaa minun eteeni, että minä näkisin ja söisin hänen kädestänsä.


Tässä Amnon eksyy korvasyyhynsä ohjaamana pahasti kuuntelemaan ovelan Jonadabin neuvoja. Tämä lähestyy häntä viekkaasti kiinnittäen huomion hänen ilmeisesti aivan silmin nähtävään riutumiseen. Jonadab kysyy syytä tähän ja Amnon kertoo ihastuksensa sisarpuoleensa. Mitä tekee silloin väärämielinen Jonadab? Hän ei neuvo Mooseksen lain ja kirjoitusten mukaan luopumaan moisesta sopimattomuudesta, vaan alkaa suunnitella tapaa toteuttaa haureellista halua. Hän neuvoo näyttelemään sairasta ja pyytämään vuoteen ääreen tulevaa Daavid-isää käskemään ihastuksen kohde, viaton neitsyt Tamar, tuomaan ruokaa.

Mitä tekee aikamme väärämielinen mutta Jumalan tietävä nimikristitty? Hän teeskentelee Amnonin tavoin sairasta isänsä edessä (sillä onhan Jumalan hänetkin luonut ja on myös hänen isänsä) rukoillen tätä ja pyytäen muodon vuoksi ruokaa. Näin tekevät mm. ne oman vanhurskauden harjoittajat, puhtaan neitseellisen sisarpuolensa häpäisijät, jotka rukoilevat Jumalan lapsille, Jeesuksen uskollisille morsiamille ekumeenista mieltä ja ”pääsyä suvaitsemattomuudesta”. He tekevät juuri Amnonin tavoin, pettävät isänsä valheellisella nöyryydellä ja sisarpuolensa hengellisellä huoruudella muka anellen tältä ruokaa, ollen kuitenkin aivan kylläinen omasta ravinnosta. Näiden hengellisten huorien yhteinen meno, jokapäiväisen uhrin eli parannuksen paikalle tullut ekumenia, pakonomainen yhteyden hakeminen hengellisen tyhjyyden synnyttämän jumalakaipuun täyttämiseksi, huipentuu katolisen kirkon päämiehessä, maan kuninkaita liehittelevässä suuressa portossa (Ilm. 17:2). Vaikka katolisten meno on ulkoisesti siistiytynyt Lutherin ajoista, he eivät ole kääntyneet pois yhdestäkään eksytyksestä, mm. ihmisten rukoilemisesta ja hyvien töiden opista, vaan ovat vuosisadasta toiseen nostaneet taivaan tietä aina vain pystymmäksi loputtomalla opintarkennuksella. He eivät uskalla julistaa ketään edes autuaaksi, ellei paavin kanslia käskyläisineen ole antanut suostumustaan. Ja tämä autuaaksi julistaminen perustuu aina vain ja ainoastaan hyviin töihin; sydämen uskoa he eivät tunne eivätkä näe.

Älä sinä, Jumalan armolapsi, maailmasta Jeesuksen sovintoverellä kalliisti ostettu, lähde ihastelemaan maailman muotokristillisyyttä. Katsele aivan hyvällä omallatunnolla Rooman-matkallasi Pietarinkirkon mahtavuutta, mutta älä turhaan kallista korvaasi edes lyhyelle rukoukselle, joka sieltä kuuluu. Se ei ole Jumalan ääni, vaan suuren eksyttäjän (Ilm. 17:5). Sitä ääntä kuuntelevat jo meidän maassammekin monet hengelliset, ottaen todesta paavin ja hänen esikuntansa lähentelyt, sekä vielä enemmän muualla, missä terveellinen pelastava evankeliumi on sielläkin aikanaan voimakkaana kuulunut. Ei ole Saksassa enää paljon jäljellä Lutherin oikeasta opetuksesta, ei Böömissä sitä vähää eikä romaanisissa maissa liene enää mitään. Samoin ovat skandinaaviset maat nyt syvässä suruttomuudessa, vaikka Jumala on siunannut niitäkin ajallisesti hyvin runsaasti. Nyt ovat asiat niin, että melkein kaikissa vanhoissa kristityissä maissa nukutaan tyhmän neitsyen unta sammunein lampuin, ilman öljyä astiassa.

Elävä Jumalan sana kuuluu enää pienen ihmismäärän korviin, sillä Jumala on niin nähnyt hyväksi. Siksi älä sinä Jumalan lapsi, joka saat nauttia armoa, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä, lähde mihinkään siitä joukosta, vaan kilvoittele uskonkilvoitus loppuun saakka hyvällä omallatunnolla. Uskonsa kieltäjät ja omat tahdon mukaan uskojat perivät iankaikkisen vaivan, mutta sinä kaikista kelvottominkin, jos sinä vain haluat uskoa kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimen ja kalliin sovintoveren voimasta, perit kerran taivaan kodin, jossa saat riemuita iankaikkisesti, sillä siellä on taistelu tauonnut ja sota loppunut. On vain suloinen rauha vanhurskaan Jumalamme kasvojen paisteessa, loppumatta ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Täällä meillä on kiusauksen ja vaivat, on heikko liha, tarttuva synti, maailman houkutukset, kaikki ekumenian ja väärän hengellisyyden saasta sekä eriseurat, mutta taivaan kodissa emme edes muista niitä olleen. Siksi kannattaa uskoa vielä ja jaksaa vielä hetken aikaa yhdessä ja samassa, ainoassa autuaaksitekevässä uskossa, kunnes saamme jättää tämän vaivojen maan. Älä kiellä uskoasi, vaikka se olisi heikko ja sielunvihollinen soimaisi heikkoudellasi sekä lankeemuksillasi, vaan usko kaikki armosta anteeksi Jumalan armovaltakunnassa, jossa syntinen saa turvan.




Todella mielenkiintoinen kirjoitus.
Meiliaikku
puuhakas
 
Viestit: 229
Liittynyt: 24 Elo 2010, 22:23


Paluu Uskonvanhurskaus



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron