Oikea ja väärä rippioppi

Elävä usko vanhoillislestadiolaisesta näkökulmasta.


Oikea ja väärä rippioppi

ViestiKirjoittaja Taavetti » 29 Heinä 2009, 12:42

http://www.mangusti.com/Katekismus/Kate ... ys%20rippi

Laitoin ensimmäiseksi linkin, josta löytyy Lutherin hyväksymä, Svebeliuksen ruotsintama ja tämänkin ajan vanhoillislestadiolaisten omaksuma rippioppi.
Olen ollut perin hidas tekemään tänne uusia avauksia, tätäkin olen miettinyt ja epäröinyt useamman tovin. Aiheen tähän avaukseen olen saanut useamman kuukauden aikana satunnaisesti eri palstoilta lukemistani viesteistä, joista on saanut käsityksen, että sen kirjoittaja pitää kaikkea rippioppia vääränä ja vahingollisena, jopa jossakin määrin lakihenkenä. Tosiasia on kuitenkin, että rippioppia on sekä oikeaa että väärää. Raamatullinen rippioppi on perusteiltaan tervettä ja terveeksi tekevää, mutta kun Jumalan vastustaja pyrkii kaikkea terveellistä oppia vääristelemään, on se onnistunut hivuttamaan rippioppiinkin vääriksi tunnistettavia piirteitä. Ajatukseni on tarkastella lähinnä oikeaa rippioppia, mutta asian luonteen vuoksi, tuskin voidaan välttää kajoamista vääräänkin opetukseen.

Ensimmäiseksi haluan tuoda esiin eron epäuskoisen parannuksen, ja uskovaisen uskossa rohkaisuksi tarkoitetun ripin välillä. Oletan melko monen sekoittavan ne keskenään, kuvitellen niiden tarkoittavan jopa samaa asiaa, niistä käytetään usein jopa samaa nimitystä, vaikka aivan eri asioita ne kuitenkin ovat.
Epäuskoisen parannuksessa ihminen autetaan maaliman ja pimeyden valtakunnasta yhdellä pienellä hetkellä Jumalan valtakunnan asukkaaksi, jota myös valkeuden valtakunnaksi kutsutaan. Rippi eri muodoissaan tuottaa siunauksensa tämän Jumalan valtakunnan sisällä, sen asukkaille, uskoon autetuille ihmisille.

Lisään vielä katkelman alussa merkityn linkin takaa Svebeliuksen katekismuksesta. Siitä voimme lukea erilaisista ripin muodoista. Useat pitävät vain neljänneksi merkittyä rippiä ainoana oikeana rippinä. Kuten voimme havaita, muotoja on useita, joskin salarippi tunnetuin niistä.

Svebelius kirjoitti:5. Minkä sinä kutsut erityiseksi?
Vastaus: Koska joku erittäin eli yksinänsä tunnustaa syntinsä.

6. Kuinka se tapahtuu?
Vastaus: Monella tavalla:
1. Jumalan edessä ainoasti, koska joku yksinänsä ollessansa, eli itseksensä huokaa Jumalan tykö, tunnus-taa syntinsä ja rukoilee niitä anteeksi, niin kuin Daavid, Manasse ja publikaani tekivät: jonkakaltainen synnin-tunnustus on aina tarpeellinen ja pitää joka päivä tehtämän.
2. Koko seurakunnan edessä; koska julkisyntinen, joka suuren pahan teon tehnyt on, tunnustaa ja anteeksi anoo syntinsä; se kutsutaan julkiripiksi.
3. Lähimmäisen edessä, jonka joku vihoittanut on, ja häneltä rikoksensa anteeksi pyytää.
4. Jumalan sanan palvelijain edessä myös synnit tunnustetaan, joko yhteisesti kaikki tai joku erityinen synti, mikä jonkun omaatuntoa vaivaa; tätä kutsutaan salaripiksi ja tunnustukseksi, eikä sitä kenkään saa ilmoittaa.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Oikea ja väärä rippioppi

ViestiKirjoittaja O.M » 02 Elo 2009, 13:46

Mielestäni aiheesta keskusteltaessa on tosiaan syytä erottaa ensimmäiseksi rippi ja parannus. Ripille mennään yhtä uskovaisena kuin sieltä tullaan pois. Parannuksessa synnin petoksen tähden hengellisesti kuollut syntyy uudesti. Augsburgin tunnustus toteaa:

"XI Rippi
Ripistä seurakuntamme opettavat, että yksityinen synninpäästö tulee säilyttää seurakunnissa, vaikka kaikkien syntien luetteleminen ripissä ei ole välttämätöntä. Se on näet psalmin mukaan mahdotontakin: "Erhetykset (Ps. 19:13) kuka ymmärtää?"
XII Parannus
Parannuksesta seurakuntamme opettavat, että ne, jotka ovat kasteen jälkeen langenneet, voivat saada syntien anteeksiantamuksen milloin tahansa, kun he kääntyvät, ja että kirkon tulee antaa synninpäästö niille, jotka näin palaavat tehdäkseen parannuksen."


Tuossa 'kirkko' on tulkittava tarkoittamaan todellista Kristuksen kirkkoa.

Yksi rippiopin harha on sellainen, jossa kuvitellaan, että synnit eivät ole anteeksi, jos niitä ei ole yksityiskohtaisesti tunnustettu ja saatu rippi-isältä anteeksi. Katolinen kirkko edustaa tätä rippiopin harhaa.

Toinen väärä rippioppi on sellainen, että ajatellaan, että synnit ovat anteeksi vain synninpäästöstä seuraavaan lankeemukseen. Jos niin olisi, kukaan ei tulisi autuaaksi, koska syntejä tehdään ajatuksin ehkä sadoittain päivittäin.

Kolmas väärä rippioppi on sellainen, joka vähättelee rippiä ja joka äärimmilleen vietynä ei pidä rippiä lainkaan tarpeellisena. Usein tällaista opettavat liikkeet edustavat jonkinlaista lankeamattomuusopin tai automaattisen Kristus-kalliolle lankeamisopin variaatioita.

Oikea rippioppi on sellainen, jossa Jumala antaa uskovaisilleen synnit joka päivä ja joka hetki anteeksi, mutta jossa kuitenkin koetaan tarpeelliseksi panna syntiä myös nimellisenä pois tunnolta. Jos omantunnontaloutta ei hoideta, aiheuttaa synti tunnon paatumisen. Synnin petoksen kautta tulee hengellinen kuolema.

Oikeaan rippioppiin kuuluu jalkojen peseminen toinen toisiltaan. Jeesus jätti esimerkin, jonka mukaan kristittyjen tulee olla toinen toistensa palvelijoita. Monissa maailman väärissä hengellisyyksissä esiintyy ripin halveksuntaa ja vähättelyä.

Joh. 13:
"Jeesus pesee opetuslasten jalat
1 Pääsiäisjuhla oli jo tulossa, ja Jeesus tiesi, että oli tullut se hetki, jolloin hänen oli määrä siirtyä tästä maailmasta Isän luo. Hän oli rakastanut omiaan, jotka olivat tässä maailmassa, ja hän osoitti heille täydellistä rakkautta loppuun asti.
2 He olivat kokoontuneet aterialle, ja Paholainen oli jo pannut Juudaksen, Simon Iskariotin pojan, sydämeen ajatuksen, että tämä kavaltaisi Jeesuksen. [Luuk. 22:3]
3 Jeesus tiesi, että Isä oli antanut kaiken hänen valtaansa ja että hän oli tullut Jumalan luota ja oli nyt palaamassa hänen luokseen. [Matt. 11:27+]
4 Niinpä hän nousi aterialta, riisui viittansa ja kietoi vyötäisilleen pellavaliinan.
5 Sitten hän kaatoi vettä pesuastiaan, rupesi pesemään opetuslasten jalkoja ja kuivasi ne vyötäisillään olevalla liinalla.
6 Kun Jeesus tuli Simon Pietarin kohdalle, tämä sanoi: "Herra, sinäkö peset minun jalkani?"
7 Jeesus vastasi: "Tätä, minkä nyt teen, sinä et vielä käsitä, mutta myöhemmin sinä sen ymmärrät."
8 Pietari sanoi hänelle: "Sinä et ikinä saa pestä minun jalkojani!" Jeesus vastasi: "Jos minä en pese sinua, ei sinulla ole sijaa minun luonani."
9 Silloin Simon Pietari sanoi: "Herra, älä pese vain jalkojani, pese myös kädet ja pää."
10 Tähän Jeesus vastasi: "Se, joka on kylpenyt, ei tarvitse pesua, hän on jo puhdas.* Ja te olette puhtaita, ette kuitenkaan kaikki." [Osassa käsikirjoituksia: "Se, joka on kylpenyt, tarvitsee vain jalkojen pesun, muutoin hän on jo puhdas."] [Joh. 15:3]
11 Jeesus tiesi, kuka hänet kavaltaisi, ja siksi hän sanoi, etteivät he kaikki olleet puhtaita. [Joh. 6:64]
12 Pestyään heidän jalkansa Jeesus puki viitan ylleen ja asettui taas aterialle. Hän sanoi heille: "Ymmärrättekö te, mitä teille tein?
13 Te puhuttelette minua opettajaksi ja herraksi, ja oikein teette: sehän minä olen.
14 Jos nyt minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tulee myös teidän pestä toistenne jalat. [Luuk. 22:27; 1. Tim. 5:10]
15 Minä annoin teille esimerkin, jotta tekisitte saman minkä minä tein teille. [Fil. 2:5; 1. Piet. 2:21; 1. Joh. 2:6]
16 Totisesti, totisesti: ei palvelija ole herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. [Matt. 10:24+]
17 Kun te tämän tiedätte ja myös toimitte sen mukaisesti, te olette autuaat. [Matt. 7:24; Jaak. 1:25]
18 "Minä en sano tätä teistä kaikista. Tiedän kyllä, ketkä olen valinnut. Tämän kirjoitusten sanan on käytävä toteen: 'Ystäväni, joka söi minun pöydässäni, on kääntynyt minua vastaan.' [Joh. 6:70 | Ps. 41:10]
19 Minä sanon tämän teille jo nyt, ennen kuin ennustus toteutuu, jotta sen toteutuessa uskoisitte, että minä olen se joka olen. [Joh. 14:29]
20 Totisesti, totisesti: joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, ottaa vastaan minut, ja joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan sen, joka on minut lähettänyt." [Matt. 10:40; Luuk. 10:16]"


Raamattu kehottaa tunnustamaan syntinsä toisille uskovaisille.

Jaak. 5:
"16 Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte. Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan."

--> Jotkut ovat väittäneet, että ko. raamatunkohta puhuisi vain ajallisista sairauksista parantumisesta. Asiayhteys kuitenkin osoittaa, että siinä puhutaan ensisijaisesti syntisairaudesta parantumisesta.

Myös heprealaiskirjeessä puhutaan synnin ja kuorman poispanemisesta.

Hepr. 12:
"1 Kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi, pankaamme pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme,"

--> Ko. kohta osoittaa, että muutkin asiat kuin synnit voivat tulla uskomisen esteeksi. Myös niitä kehotetaan panemaan pois. Synnit ja muut uskonelämää painavat asiat pannaan pois ripissä.

Väärää rippioppia on siis sekä rippiä ylikorostavaa (katolisuus) että rippiä väheksyvää (mm. vapaat suunnat). Molemmat harhat pyrkivät eri muodoissaan tulemaan myös uskovaisten elämään.

Rippi on vapaaehtoista ja tarkoitettu käytettäväksi. Luther pitää rippiä niin oleellisena elävän uskon tuntomerkkinä, että katsoo voivansa päätellä, ettei ripin säännöllisesti laiminlyövä ole lainkaan kristitty.

"Me opetamme siis ihmisille, kuinka ihmeellisen kallisarvoinen ja lohdullinen aarre rippi on ja varoitamme heitä halveksimaan tällaista kalleutta, joka annetaan keskelle suurta hätäämme. Jos sinä olet kristitty, et ole ollenkaan sen tarpeessa, että minä sinua pakotan tai paavi sinua komentelee. Itse sinä pakotat itsesi tulemaan ja pyydät minulta, että pääsisit aarteesta osalliseksi. Mutta jos sitä halveksit ja ylpeänä elät ripittäytymättä, me päättelemme siitä, ette ole ensinkään kristitty eikä sinun kuulu myöskään päästä nauttimaan ehtoollisen sakramenttia. Sinähän halveksit sellaista, mitä ei yhdenkään kristityn sovi halveksia, ja näin on oma vikasi, ettet voi saada syntejäsi anteeksi. Onhan menettelysi varma merkki siitä, että halveksit myös evankeliumia.

Kaiken kaikkiaan, me emme tahdo tietää mistään pakosta. Mutta jos joku ei kuuntele eikä noudata saarnaamme ja kehotustamme, hänen kanssaan ei meillä ole mitään tekemistä eikä hänen pidä saaman muruakaan evankeliumista. Jos olisit kristitty, sinä juoksisit riemuiten sadan peninkulman päästä sitä saamaan. Ei sinua tarvitsisi pakottaa, vaan itse sinä tulisit ja pakottaisit meitä."

http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/ik/rippi.html

Jos uskonkilvoitusta vertaisi Paavalia mukaillen pitkään juoksukilpailuun (1. Tim. 6:12, 2. Tim. 4:7), voisi rippiä verrata veteen, jonka avulla maratonin jaksaa perille. Kristitty ei halua kuulla synninpäästöä sen takia, että se olisi pakollista. Kristitty haluaa kuulla synninpäästön siksi, että tuntee voimiensa uupuvan ja askeliensa hidastuvan, ja siksi haluaa juoda elämän vettä. Sitä varten on Siionissa avoimet lähteet (Sak. 13:1, Joh. 4:14). Vettä saa muilta samaa uskon jaloa kilpailua juoksevilta.
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Taavetti » 06 Elo 2009, 19:28

Valaisevia ovat edellä kerrotut Raamatun kohdat, niitä löytyisi etsien enemmänkin. Jo aivan Raamatun alkulehdillä on pari jaetta, jotka olen ymmärtänyt rippikertomukseksi, ainakin Biblian suomenoksesta saa sellaisen käsityksen, vaikka uudemmat käännökset ohjaavat hiukan eri suuntaan. Kannattaa silti katsoa nekin, vaikka liitän tähän vain Biblian tekstin.

1. Mooseksen kirja 4
23 Ja Lamek sanoi emännillensä, Adalle ja Zillalle: te Lamekin emännät, kuulkaat minun ääntäni, ja vaari ottakaat siitä kuin minä sanon: minä olen miehen tappanut minulleni haavaksi, ja nuorukaisen minulleni sinimarjaksi:
24 Kain kostetaan seitsemän kertaisesti, mutta Lamek seitsemän ja seitsemänkymmenen kertaisesti.


Tuon tähän jatkoksi pari Väinö Havaksen lausumaa katkelmaa, jotka löysin vanhoja Siionin Lähetyslehtiä skannatessani.

Väinö Havaksen lauselmia.

— Armo ei ole synnit peittävä maali, vaan se on raitis kristallinkirkas virta, joka huuhtoo roskat pinnalle. Siellä, missä seurakuntaa hoivataan, siellä tunnustetaan synnit Jumalalle ja ihmisille. Olemme panneet merkille esim. sen, että lämpimistä ja ruokkivista seuroista palatessa on ollut helppo anteeksi anoa ja tunnustaa kotiväellekin rikkomuksia.

* * *
— Jos saarnaaja kadottaa hyvän omantunnon ja on jatkuvasti Pyhän Hengen äänelle tottelematon, hämärtyy helposti myös oikea valo Jumalan sanasta. Likainen torvi antaa epäpuhtaan äänen. Silloin suistutaan joko lakihengellisyyteen tai lihalliseen vapauteen, ja moni kristitty-raukka voi tulla eksytetyksi ja suuri turmio matkaan saatetuksi.

Väinö Havas.
Katkelmat Siionin Lähetyslehdestä heinäkuu 1945
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Oikea ja väärä rippioppi

ViestiKirjoittaja Jani_S » 06 Elo 2009, 22:39

O.M kirjoitti:Oikea rippioppi on sellainen, jossa Jumala antaa uskovaisilleen synnit joka päivä ja joka hetki anteeksi, mutta jossa kuitenkin koetaan tarpeelliseksi panna syntiä myös nimellisenä pois tunnolta. Jos omantunnontaloutta ei hoideta, aiheuttaa synti tunnon paatumisen. Synnin petoksen kautta tulee hengellinen kuolema.

Oikeaan rippioppiin kuuluu jalkojen peseminen toinen toisiltaan. Jeesus jätti esimerkin, jonka mukaan kristittyjen tulee olla toinen toistensa palvelijoita. Monissa maailman väärissä hengellisyyksissä esiintyy ripin halveksuntaa ja vähättelyä.

- -

Raamattu kehottaa tunnustamaan syntinsä toisille uskovaisille.

Jaak. 5:
"16 Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte. Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan."


Asia on juuri näin. Jos vastaisin ns. järkivastauksella kysymykseen, miksi olen vanhoillislestadiolainen, vetoaisin nimenomaan rippiin tai laajemmin synnin poispanemiseen. Asia on nimittäin niin, että missään muussa laumassa ei ole sellaista turvaa syntiä vastaan kuin on vl-liikkeessä. Tässä hengellisyydessä ei nimittäin ole mitään synnin luvallisuutta, vaan kaikki synti kehotetaan jättämään ja uskomaan anteeksi annetuksi.

Mikään muu kuin Pyhä Henki ei voi tehdä täydellistä jakoa langenneen lihan ja Jumalan hengen töiden välillä. Siispä uskon, että vain ja ainoastaan tässä hengellisyydessä on Pyhä Henki ja vain tässä laumassa on syntien anteeksiannon oikeus ja kyky. Kaikki muut hengellisyydet ovat siksi vääriä, eikä niissä peritä taivasta, sillä niiltä puuttuu kyky suojella jäseniään sielunvihollisen ja maailman hyökkäyksiltä. Perustelen tätä vielä nimenomaan sillä, että taistelu syntiä vastaan on tässä hengellisyydessä kristallinkirkas. Meitä ei loppujen lopuksi neuvota mihinkään muuhun kuin säilyttämään hyvä omatunto, jotta emme häviäisi viimeisellä tuomiolla.

Väärissä hengellisyyksissä ei ole välttämättä niin tarkkaa, miten eletään ja mitä itse kukin ymmärtää synniksi. Jälki on sen mukaista; mitään hengen yhteyttä ei pääse syntymään niiden sisällä eikä välillä, koska uskotaan miten sattuu. Tämä koskee niin eriseuroja, paavinkirkkoa kuin myös ei-kristillisiä uskontoja, jotka tosin ovat kaikki aikojen saatossa syntyneet irtaantumalla elävästä Jumalasta, sillä maailman alussa ilmoitettiin ihmisille vain yksi tie taivaaseen, Herra Jeesus Kristus. Jumala on kuitenkin järjestyksen Jumala tässäkin mielessä ja hänen armovaltakunnassaan, ainoassa oikeassa uskossa on järjestys eikä väärähengellisten anarkia. Miten helppo onkaan Jumalan armolapsen tunnistaa uskonveljensä ja -sisarensa sekä seurustella hänen kanssaan, kun käsitykset elämän perimmäisestä asiasta, sielunautuudesta, ovat samat.
Jani_S
 

Re: Oikea ja väärä rippioppi

ViestiKirjoittaja hama » 07 Elo 2009, 09:36

Jani_S kirjoitti:Meitä ei loppujen lopuksi neuvota mihinkään muuhun kuin säilyttämään hyvä omatunto, jotta emme häviäisi viimeisellä tuomiolla.


Vl-lapsia nimenomaan neuvotaan, syntymän hetkestä saakka mitä hyvään omaantuntoon kuuluu. Jopa vl-liikkeen sisällä tuo "kulttuuriperimä" on hyvin erilainen. Ihan kuten meillä on erilaisia siisteys "käsityksiä" on myös erilaisia "käsityksiä" siitä mikä on syntiä ja vastaan omaatuntoa.

Se että ihmiseltä kielletään itseltään oikeus tunnustella oikeaa ja väärää (päivämiehessä taannoin) tekee sen että nuo omantunnon asiat tulevat "ylhäältä" toiselta uskovalta, eivät sielusta ja sydämestä, kuten Jumala nähdäkseni on omantunnon asiat tarkoittanut. Miksi sanaa omatunto edes käytettäisiin jos haluttaisiin ihmisen seuraavan seurakunnan vanhinten käsitystä oikeasta ja väärästä?
hama
 

Re: Oikea ja väärä rippioppi

ViestiKirjoittaja juruulanko » 07 Elo 2009, 10:39

hama kirjoitti:
Jani_S kirjoitti:Meitä ei loppujen lopuksi neuvota mihinkään muuhun kuin säilyttämään hyvä omatunto, jotta emme häviäisi viimeisellä tuomiolla.


Vl-lapsia nimenomaan neuvotaan, syntymän hetkestä saakka mitä hyvään omaantuntoon kuuluu. Jopa vl-liikkeen sisällä tuo "kulttuuriperimä" on hyvin erilainen. Ihan kuten meillä on erilaisia siisteys "käsityksiä" on myös erilaisia "käsityksiä" siitä mikä on syntiä ja vastaan omaatuntoa.


Tuo on totta, mitä sanoit: että käytännössä näitä eri "siisteys"käsityksiä on. Mutta mielestäni niihin ei tarvi takertua kynsin hampain ja närppimällä, muuten kuin pyrkiä opilliseen yhteisymmärrykseen: siihen Raamatussa neuvotaan. Lisäksi on tärkeää, että käytöksellään ei pahenna toista uskovaista, siitä Raamatussa neuvotaan tekemään parannus. Kun ei tämä ole mikään suoritususkonto, vaan usko, jolla syntiä ja siitä parannusta tekeväkin pääsee perille.

hama kirjoitti:Se että ihmiseltä kielletään itseltään oikeus tunnustella oikeaa ja väärää (päivämiehessä taannoin) tekee sen että nuo omantunnon asiat tulevat "ylhäältä" toiselta uskovalta, eivät sielusta ja sydämestä, kuten Jumala nähdäkseni on omantunnon asiat tarkoittanut. Miksi sanaa omatunto edes käytettäisiin jos haluttaisiin ihmisen seuraavan seurakunnan vanhinten käsitystä oikeasta ja väärästä?


En muista lukeneeni kyseistä Päivämiestä, mutta yleensä siellä ei juuri ole kieltoja. Usein varoitetaan jostakin. Ja on hyvä varoittaa, sillä joskus sielunvihollisen kautta, omatunto, olkoonkin se sisältä tai ulkoa tulevaa, voi paatua liittyen johonkin syntiin. Sellainen on aika vaarallista uskonelämän kannalta.

Sanaa omatunto käytetään Raamatussa ja siihen liittyen yhteydessä, että siihen liittyy myös seurakunnan opetus.
Hepr 13
17 Olkaat teidän opettajillenne kuuliaiset ja seuratkaat heitä; sillä he valvovat teidän sieluanne niinkuin ne, jotka luvun niistä tekemän pitää; että he sen ilolla tekisivät ja ei huokauksella; sillä ei se ole teille hyödyllinen.
18 Rukoilkaat meidän edestämme; sillä se on meidän uskalluksemme, että meillä on hyvä omatunto, ja että me ahkeroitsemme pitää hyvää menoa kaikkein seassa.
19 Mutta päälliseksi minä neuvon teidän näitä tekemään, että minä sitä pikemmin teidän tykönne tulisin.


**
Aamulla muuten meinasin kirjoittaa ensimmäisenä mainitusta ripin muodosta, eli Jumalalle tunnustetusta synnistä. Ajattelin sanoa, että Isä meidän rukouksessahan sitä rukoillaan: Anne meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi annamme niille... Rukouksessakin saa voimaa uskon kilparadalla, se on hyvin tärkeää muistaa.

Myös haluaisin korostaa kolmatta kohtaa, jossa neuvotaan katumaan pyytämään anteeksi siltä, jota on loukannut. Se on tärkeä erityisesti parisuhteessa, että aidosti katuu sellaista tekoaan josta kumppani on suuttunut. Se olen aivan kantapään kautta oppinut, että se on tärkeää: Katumus ja sen osoittaminen. Pelkkä "sori" ei monestikaan riitä.

Kolmas kohta on tärkeä muistaa myös, kun loukkaa ei-uskovaista ihmistä: myös häneltä on tärkeä pyytää anteeksi, vaikka siihen anteeksipyyntöön ja -antoon ei liitykään synninpäästöä.
Anna vaattees aina valkiat olla, ja älä puututa voidetta pääs päältä. (Saarn. 9:8)
Avatar
juruulanko
puuhakas
 
Viestit: 215
Liittynyt: 30 Heinä 2009, 15:39

ViestiKirjoittaja hama » 07 Elo 2009, 13:22

Tätä kirjoitusta tarkoitin. 29.7.2009

Pääkirjoitus: Oikea yksilön vapaus perustuu Jumalan sanaan
Uskovaisen elämässä tulee usein eteen tilanteita, joiden äärellä hän huolestuneena kyselee: miten toimisin, että säilyisin Jumalan lapsena? Jumala ei jätä lastaan vaikeiden kysymysten keskelle. Sydämellä oleva Pyhä Henki on uskovaisen kotiopettaja, ja Jumala neuvoo myös sanassaan ja antaa vastauksia valtakunnastaan, lastensa kautta.

Armoneuvot kuuluvat evankeliumin lisäksi terveelliseen Kristuksen oppiin. Apostoli kehottaa meitä neuvomaan toinen toisiamme. Yksityisinä ihmisinä olemme vähän ymmärtäviä ja vikaan joutuvia, mutta Jumalan seurakunta on Raamatun mukaan ”totuuden patsas ja perustus”. Siellä ovat kaikki tiedon ja taidon aarteet. Kristuksen työ maan päällä jatkuu Pyhän Hengen työnä hänen seurakunnassaan Sen opetukseen meidän on turvallista yhtyä. Se on äiti, joka ruokkii ja hoitaa lapsiaan.

Yhteiskunnassamme korostuu sellainen vaatimus yksilön vapaudesta, joka ei sitoudu Jumalan sanaan. Ihminen pitää oikeutenaan itse päättää, mikä on oikein ja mikä väärin. Järkeen perustuvat käsitykset syrjäyttävät Raamatun opetuksen.

Elävään uskoon sisältyy kuitenkin keskeisesti kuuliaisuus Jumalan sanalle, sillä hoidettavan omantunnon äänelle ja Jumalan seurakunnalle. Usko opettaa painamaan alas järjen tuomia ajatuksia uskonasioista. Omat käsitykset ja kunnia saavat näkyä toisarvoisilta uskossa, Siionin rakkaudessa ja sen ymmärryksessä säilymisen rinnalla.

Omaan ymmärrykseen luottaminen voi saada kristityn luulemaan itseään Jumalan seurakuntaa viisaammaksi. Kuuliaisuuden kohde alkaa valikoitua itsekkäistä lähtökohdista: Jos Jumalan valtakunnan opetus sopii omiin ajatuksiin, se nähdään oikeana. Jos taas opetuksen äärellä on tingittävä omista käsityksistä, se nähdään ihmisten mielipiteenä. On murheellista, jos esimerkiksi Siionissa huolta herättäneestä asiasta todetaan: "Minä en näe siinä mitään pahaa". Tällaisen käsityksen perusteena ei kestä se, että joku toinenkin on samaa mieltä. On tarpeen rukoilla kuuliaista mieltä.

Järjen tielle vie synti. Raamatun kehotus pitää usko ja hyvä omatunto on erityisen ajankohtainen. Uskonelämää hoidetaan syntien anteeksiantamuksen evankeliumilla. Armo on voima kuuliaisuuteen ja Jumalan sanan viitoittamaan elämään.

Jumala on luvannut siunata kuuliaiset lapsensa. Suurin siunaus on se, että varjeltuu lapsena Jumalan valtakunnassa ja pääsee Kristus-perustuksella taivaan kotiin.
__________________________________________________________

Miksi Jumala olisi luonut ihmiselle kyvyn ajatella, jos järki olisi synti? toki "ymmärrän" ettei tässä "älykkyyttä" synniksi lueta, mutta vl-kirjoitukset ovat usein juuri tällaisia, asiaa ei sanota ääneen, mutta jokainen "uskova" ymmärtää ne oikein?

Juuri tästä syystä että mitään ei sanota suoraan kuten tarkoitetaan ymmärrettäväksi, jätetään tilaa tuhansille ja taas tuhansille tulkinnoille. Joiden kautta voidaan vikoilla lähimmäisiä, silloinkin kun nämä toimivat niin kuin "luulivat" että oikein on.

Itseäni persoonallisuushäiriöisen kanssa eläneenä, ahdistaa samankaltaisuus puhujien ja persoonallisuushäiriöisen puheissa. Mitään ei sanota niinkuin asia on, mutta minun oletetaan "ymmärtävän" miten asia pitää "ymmärtää."

Tälläisesta suhteesta ei sairastu se joka sanelee "tulkinnan varaisia ohjeita" vaan se, joka yrittää tulkita ohjeita, kulloinkin vallalla olevan ilmapiirin mukaan, ilman että omaa harkintakykyä on lupa käyttää.

Jos en halua olla kuuliainen (totella ja toteuttaa uskoa sokeasti, vaan ajatella itse mikä on oikein tai väärin) en seurakunnan mukaan halua olla uskossa.
hama
 

ViestiKirjoittaja Jani_S » 07 Elo 2009, 14:33

hama kirjoitti:Miksi Jumala olisi luonut ihmiselle kyvyn ajatella, jos järki olisi synti? toki "ymmärrän" ettei tässä "älykkyyttä" synniksi lueta, mutta vl-kirjoitukset ovat usein juuri tällaisia, asiaa ei sanota ääneen, mutta jokainen "uskova" ymmärtää ne oikein?

Järjen käyttöä ei ole milloinkaan sellaisenaan saarnattu synniksi. Kuitenkin tiedämme, että jo ensimmäinen syntiinlankeemus tapahtui nimenomaan järjenkäytöllä sielunvihollisen neuvomana. Samoin on nyt: jos ihminen luottaa turmeltuneeseen järkeensä, edessä on väistämättä joutuminen syntiin ja lopulta eroon Jumalasta. Tämän vuoksi neuvotaan vieläkin hylkäämään järjen neuvot ja uskomaan Jumalan sana.

Juuri tästä syystä että mitään ei sanota suoraan kuten tarkoitetaan ymmärrettäväksi, jätetään tilaa tuhansille ja taas tuhansille tulkinnoille. Joiden kautta voidaan vikoilla lähimmäisiä, silloinkin kun nämä toimivat niin kuin "luulivat" että oikein on.

Tästä väitteestä tulee ensimmäisenä mieleeni, että hama on itse mitä suurin vikoilija. Hän näkee kyllä Jumalan lasten viallisuuden ja taipumuksen lankeemuksiin, mutta ei armahda mielessään tuota joukkoa millään lailla. Vaan kuinkapa hän armahtaisikaan, koska armollinen Jumala on hänelle tuntematon.

Myös haman puheet epämääräisistä neuvoista ovat yhtä tyhjän kanssa. Jumalan valtakunnassa on selvä kielteinen kanta syntiin ja on paljon nimellisiä asioita, joita pidetään yksiselitteisesti synteinä. Jos jotain ei ei osata pitää suoranaisena syntinä, ei sillä myöskään rasiteta kenenkään uskonkilvoitusta haman väittämällä "ymmärtämisen olettamisella". Nämä väitteet eivät mitenkään korreloi kokemukseni kanssa.

Haman väitteet oikeastaan vain osoittavat sen ristitulen, johon maailma saartaa elävän uskon; toiset väittävät Jumalan lapsilla olevan pitkiä syntilistoja, joiden mukaan nämä eläisivät ja arvostelisivat uskon laatua. Toiset, kuten hama, puolestaan väittävät neuvoja annettavan niin suurpiirteisesti, että lähes kaikki voidaan ymmärtää synniksi. Kumpikin väite on kuitenkin yhtä kaukana totuudesta, ja se totuus on armosta uskominen, jota kumpikaan väite ei tunne.

Itseäni persoonallisuushäiriöisen kanssa eläneenä, ahdistaa samankaltaisuus puhujien ja persoonallisuushäiriöisen puheissa. Mitään ei sanota niinkuin asia on, mutta minun oletetaan "ymmärtävän" miten asia pitää "ymmärtää."

Tässä on siinä mielessä hyvän palautteen aineksia, että Jumalan valtakunnan sananpalvelijat saarnaavat joskus niin "kaanaankielisesti", että ulkopuolisten voi olla hyvinkin vaikea ymmärtää heidän sanomaansa.

Ulkopuoliselta olisi kuitenkin tarpeeksi ymmärretty, jos hän näkisi epäuskonsa ja tekisi parannuksen. Jos hän ei näe tuomittua tilaansa eikä tunne syntejään, on turha yrittää päästä perille selityistä Jumalan sanan salaisuuksista. Ne eivät aukene mitenkään eivätkä millään puhetavalla, jos elävä usko puuttuu.

Tälläisesta suhteesta ei sairastu se joka sanelee "tulkinnan varaisia ohjeita" vaan se, joka yrittää tulkita ohjeita, kulloinkin vallalla olevan ilmapiirin mukaan, ilman että omaa harkintakykyä on lupa käyttää.

Näin on varmasti kuvaillun kaltaisissa ihmissuhteissa, mutta elävässä uskossa on kyse ihmisen suhteesta Jumalaan. Kun syntinen saa uskoa kaiken viallisuutensa anteeksi, hän kiittää Jumalaa siitä hyvästä, jota tämä on hänelle tehnyt.

Jos syntinen käsittää, että hän, nimenomaan hän on rikkonut Jumalansa tahdon ja pääsee sillä vain kadotukseen, hän tulee synnintuntoon. Hänen synnintunnustuksensa ei siis ole kuten hamalla: "nuo vanhoillislestadiolaiset ovat sellaisia ja sellaisia", vaan hän tuntee omat syntinsä ja haluaa tehdä niistä parannuksen. Jos hän saa kokea sen Jumalan käsittämättömän armon, että pääsee hänen lapsekseen, hän huomaa myös harkintakykynsä ja järkensä köykäisyyden sekä oppii ennemmin varomaan kuin kuuntelemaan niitä.

Jos en halua olla kuuliainen (totella ja toteuttaa uskoa sokeasti, vaan ajatella itse mikä on oikein tai väärin) en seurakunnan mukaan halua olla uskossa.

Näin juuri. Tottelemattomuus Jumalan sanaa kohtaan tapahtuu nimenomaan olemalla eri mieltä seurakunnan kanssa uskonasioista. Sen ei tarvitse olla edes näkyvää viedäkseen ihmisen epäuskoon, vaan sydämen tila ratkaisee. Sokeasti seurakuntaa ei tarvitse kuunnella, sillä seurakuntaan pääsy on nimenomaan epäuskon sokeuden vaihtamista Jumalan sanan valkeuteen.

Seurakunnassa ei kielletä ketään uskomasta sen ulkopuolellakaan samoin kuin se itse uskoo, mutta sellainen uskoja jää ennemmin tai myöhemmin sielunvihollisen saaliiksi. Jumalan seurakunta on vieläkin ja on loppuun saakka yksi ja jakamaton joukko, joka jakaa keskenään syntien anteeksiannon, rakkauden ja koko uskon Jeesuksen lunastukseen. Sen ulkopuolella ei ole mitään todellista uskoa, syntien anteeksiantoa eikä sielun pelastusta.
Jani_S
 

ViestiKirjoittaja nuusku » 07 Elo 2009, 15:04

Mielestäni Haman kysymys oli asiallinen, ja siihen on tarpeellista antaa myös asiallinen vastaus. Ulkopuolinen voi esim. nettipalstojen kautta saada vääristyneen käsityksen elävästä kristillisyydestä. Liikkeellä on kaikenlaisia pahoja puheita "ylhäältä päin johdetusta joukosta" tai "sääntöjen sävyttämästä uskosta".

Minä en osaa pienen kiireen vuoksi tässä paljoakaan kommentoida, enkä ehtinyt lukea Jani_S:nkän pitkää viestiä josko hän jo kaikkeen vastasikin. Mutta kokemukseni perusteella voin vakuuttaa, että jos ihminen saa parannuksen armon ja pääsee sisälle Jumalan valtakuntaan, niin tietyt elämässä tapahtuvat muutokset eivät tapahdu ulkoa päin ohjatusti, vaan ne lähtevät sisältä päin, ja keskeistä on, että kun niiden taustavaikuttajana ja -voimana on Pyhä Henki, niin sen vuoksi Jumalan lapset päätyvät samanlaisiin ratkaisuihin eri asioissa.

Edellistä ei voi kunnolla ymmärtää ulkopuolelta, ja kun sitä on vaikea ymmärtää, niin on elävästä kristillisyydestä liikkeellä valheita, joiden mukaan saisimme ulkoapäin, jonkun johtoportaan kautta erilaisia ohjeistuksia, mitä saamme tehdä ja mitä emme.

Elävää evankeliumia saarnataan edelleen ilmaiseksi, ja sanomme että tulkaa ja katsokaa, tarjoamme sellaista kauppaa, että kaikki synnit saa anteeksi aivan ilmaiseksi ja armosta. Nimenomaan kaikki synnit, mikä seikka tulee usein nettipalstoilla vastaan, kun jossain kirjoittelee sellaisia kirjoittelijoita, jotka tunnustavast kristityn nimeä, mutta eivät halua uskoa kaikkia syntejä anteeksi. Ahdas portti, josta Jeesus puhuu, tarkoittaa kuitenkin nimenomaan sitä, että on välttämätöntä uskoa kaikki anteeksi. Vaikka se on mitä armollisin tieto, siitä huolimatta juuri siinä on se ahdas kohta, koska ihminen mielellään haluaisi kuitenkin säilyttää ainakin vähän määrän omaa hyvyyttä ja ottaa uskon aivan kuin lisukkeeksi. Kuitenkin jos Jumala on herättänyt synnin tunnon, niin silloin sille herätetylle tunnolle ei muu kelpaa kuin se, että täytyy saada epäusko ja kaikki anteeksi. Rippi on sitten sitä varten, että jos jokin nimellinen asia nousee mieleen, toisaalta jos Pyhä Henki neuvoo korjaamaan joitain nimellisiä rikkomuksia, tai toisaalta jos sielunvihollinen kiusaa joillain vanhoilla jutuilla, joita ei enää muistella tarvitsisi, niin tällöin jos nimellisiä asioita erikseen kertoo ripissä, saa niistä rauhan ja pääsee ns. vapaasti uskomaan.

Järjen käyttö ei tietääkseni ole syntiä, ja se on Jumalan lahja, jota on myös syytäkin käyttää, mutta kysymys on kaiketi siitä, että ihminen on perisynnin kautta kokonaan turmeltunut, ja uskomisen asiassa sielunvihollinen alkaa helposti järjen kautta kuiskutella, että eihän se asia voi olla noin tai noin. Niitä sanotaan epäilyksiksi ja ne käsittääkseni tulevat juuri järjen tai järkeilyn kautta. Esim. 1. Kor. 2:14 sanoo Mutta ei luonnollinen ihminen ymmärrä niitä, mitkä Jumalan Hengen ovat; sillä ne ovat hänelle hulluus, ja ei taida käsittää, sillä ne hengellisesti tuomitaan. Siinä käy mielestäni ilmi, että järjen kautta uskoa ei voi ymmärtää.

Mielestäni myös tässä 1. Kor. 1:25-29 sanotaan hyvin: Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset. Te näette, rakkaat veljet, teidän kutsumisenne, ettei monta lihallista viisasta, ei monta voimallista, ei myös monta suuresta suvusta, Vaan ne, jotka maailman edessä hullut ovat, on Jumala valinnut, että hän viisaat häpiään saattais; ja ne, jotka heikot ovat maailman edessä, on Jumala valinnut, että hän väkevät häpiään saattais; Ja ne alimmaisesta suvusta ja ylönkatsotut maailmassa on Jumala valinnut, ja ne, jotka ei mitään ole, että hän ne, jotka jotakin ovat, turhaksi tekis; Ettei hänen edessänsä yksikään liha kerskaisi. Tummensin tuon viimeisen lauseen, jossa mielestäni tiivistyy hyvin myös syy varoituksiin liiallisesta oman järjen korottamisesta. Siinä näyttää piilevän ihmiskunnian vaara, kun taas Jumala haluaa ottaa itselleen kunnian erinäisissä asioissa.

Omasta järjestäkin voi tulla epäjumala, kun ei tarvitsekaan enää kokonaan turvata Jumalaan, tai ei olekaan enää aivan rutiköyhä, vaan alkaa olla jotain omaa, tässä tapauksessa omaa ymmärrystä ja viisautta. Sen vuoksi kai tässä tietyn kaltaisesta järjen korottamisesta varoitetaan.

Palstan muut käyttäjät korjannevat, jos kirjoitukseen tuli asiavirheitä.
Kunnes täyttyy halu hartain, tänne jääpi turmelus. Aukee kirkas kotiranta, loppumaton lohdutus.
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

ViestiKirjoittaja hama » 07 Elo 2009, 15:30

En minä aaltoa halua aloittaa, minua vain ihmetyttää, miten moneen "tulkintaan" olen vl-uskossa törmännyt, eläessäni uskossa.

Jokainen perhe, jokainen uskova, jokainen seurakunta on tulkinnut oppia omalla tavallaan.

Onneksi on Wehan kaltaisia "oikeita" uskovia, hänen kaltaistensa on taivas.

Ehkä tämä kaikki on tarkoituksellista!

Miten tahansa puhun huomaan ettei minua haluta ymmärtää Kukaan ei pysähdy, katso silmiin hyväksyvästi ota kädestä kiinni ja sano "Tule, katsotaan yhdessä uskoa"

Ei sitä missä se on ristiriitaista ja outoa, vaan sinne missä se on suoraa ja oikeaa.
hama
 

ViestiKirjoittaja Jani_S » 07 Elo 2009, 16:27

hama kirjoitti:En minä aaltoa halua aloittaa, minua vain ihmetyttää, miten moneen "tulkintaan" olen vl-uskossa törmännyt, eläessäni uskossa.

Jokainen perhe, jokainen uskova, jokainen seurakunta on tulkinnut oppia omalla tavallaan.

Tällainen kannanotto hätkähdyttää ja saa kysymään, onko vl-usko todellakin näin hajallaan vai onko vain sanojan usko ollut jotain muuta kuin elävää ja Jumalan sanaan perustuvaa. Sen perusteella, mitä kuulen vl-liikkeen saarnoista ja luen sen julkaisuista, usko ja oppi ovat kuitenkin yhtenäisiä. Harhailijoita on nyt ja on ollut aina, mutta elävä usko on muuttumaton.

Jumalan sana neuvoo uskomaan Jeesuksen sovitustyöhön ja sen ansion turvissa kaikki synnit anteeksi. Jos sydän on kiinnitetty tähän, on usko selkeä ja sen päämäärä kirkas, iankaikkinen elämä taivaassa. Jos taas sydän on kiintynyt ajalliseen, se näkee kaikenlaista sekasotkua myös Jumalan lasten keskellä ja eksyy epäuskoon.

Onneksi on Wehan kaltaisia "oikeita" uskovia, hänen kaltaistensa on taivas.

Tällaista kannanottoa on ikävä lukea, ei siksi, ettenkö pitäisi Wehaa uskovaisena, vaan siksi, että yhden ihmisen kilvoitus otetaan uskon mittapuuksi. Tällainen kiittely osoittaa myös, että sen sanoja itse jakaa Jumalan lapsia kahteen laumaan, "harhailijoihin" ja "onnistuneisiin". Näin turmeltunut on siis ihmisjärki ja siksi siihen ei pidä luottaa.

Toivon haman lukeneen näistä riveistä sen, minkä vielä erikseen kirjoitan: jokaisella syntisellä on oikeus tulla Jumalan armolapseksi uskomalla evankeliumi ja sen mukana kaikkien syntien anteeksianto Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Se evankeliumi ei tosin ole täällä tarjolla, vaan elävässä seurakunnassa, Jumalan armolasten keskellä korvin kuultavassa muodossa. Toki uskomisen lupauksia saa tehdä myös tätä lukiessa, mutta Pyhä Henki ohjaa Jumalan vanhurskautta etsivän hänen seurakuntaansa armolähteiden keskelle. Sinne haluaisin opastaa myös haman.
Jani_S
 

Re: Oikea ja väärä rippioppi

ViestiKirjoittaja Taavetti » 07 Elo 2009, 21:56

hama kirjoitti:
Jani_S kirjoitti:Meitä ei loppujen lopuksi neuvota mihinkään muuhun kuin säilyttämään hyvä omatunto, jotta emme häviäisi viimeisellä tuomiolla.


Vl-lapsia nimenomaan neuvotaan, syntymän hetkestä saakka mitä hyvään omaantuntoon kuuluu. Jopa vl-liikkeen sisällä tuo "kulttuuriperimä" on hyvin erilainen. Ihan kuten meillä on erilaisia siisteys "käsityksiä" on myös erilaisia "käsityksiä" siitä mikä on syntiä ja vastaan omaatuntoa.

Se että ihmiseltä kielletään itseltään oikeus tunnustella oikeaa ja väärää (päivämiehessä taannoin) tekee sen että nuo omantunnon asiat tulevat "ylhäältä" toiselta uskovalta, eivät sielusta ja sydämestä, kuten Jumala nähdäkseni on omantunnon asiat tarkoittanut. Miksi sanaa omatunto edes käytettäisiin jos haluttaisiin ihmisen seuraavan seurakunnan vanhinten käsitystä oikeasta ja väärästä?

Taisit, hama, sotkea seurakunnan ja seurakunnan vanhimmat, siis kaksi eri käsitettä keskenään. Vaikka niillä on paljon yhteistäkin, ne ovat kuitenkin kaksi aivan eri asiaa. Seurakunnan valitsemilla ja tehtäväänsä siunaamilla sananpalvelijoilla on Jumalan valtakunnassa kyllä keskeinen asema, mutta ne asetetut vanhimmat eivät ole koko seurakunta. Niin kauan kuin he tallentavat kallista uskon aarretta hyvässä omassatunnossa, he saavat jatkaa tehtävissään. Heidän suorastaan toivotaan jatkavan, heidän puolestaan rukoillaan, että Jumala antaisi sanansa saarnan heidän suunsa kautta puhtaana, ruokkivana ja herättävänä kuulua.

Kaipaamaasi tarkkaa syntiluetteloa ei edes tarvita, ja melko mahdoton sellaisen tekeminen olisikin. Meille kellekään, ei edes uskovaisille, ei Jumala anna kuormaksi pikkutarkkaa syntien ymmärtämistä. Emme kertakaikkiaan sellaisen katselemista edes kestäisi. Riittää että synnin tuntoa on sen verran, että tunnemme tarvetta parannukseen, ja että uskovat tuntevat tarvetta hoitaa tuntonsa taloutta. Yksi rippiharha on ollut, ja se vaanii vieläkin, että uskovaisen pitäisi ripissä luetella kaikki syntinsä. Sellainen on kuitenkin täysi mahdottomuus, eikä sellaiseen pysty kukaan. Katsotaan mitä asiasta on kirjoitettu edellä mainitussa Svebeliuksen katekismuksessa:

. Pitääkö kaikki synnit saarnaviralle lueteltaman?
Vastaus: Ei siihen tarvetta ole eikä se ole mahdollistakaan, sillä erehdykset kaikki kuka ymmärtää?
Ps. 19:13. Erehdykset kuka ymmärtää? Anna minulle anteeksi salaiset rikokset?


Vähässä Katekismuksessa Luther esitti kysymyksen: Mitkä synnit ovat tunnustettavat? Kysymykseen Luther on kirjoittanut selvän ja tyhjentävän vastauksen: Jumalalle meidän tulee tunnustaa itsemme vikapääksi kaikkiin synteihin, niihinkin, joita emme tiedä emmekä sydämessämme tunne, niin kuin teemme Isä meidän rukouksessa.

Rippi-isälle tunnustamme ne synnit, jotka tiedämme ja sydämessämme tunnemme.

Ripin kahdesta kohdasta on toinen kohta tärkeämpi, mutta ei ensimmäistäkään kohtaa sovi halveksia eikä hylätä. Ensimmäinen kohta, syntien tunnustaminen, jää meiltä ihmisiltä, uskovaisiltakin, aina vajavaiseksi. Sen sijaan toinen kohta, synninpäästö, jonka rippi-isä Jumalan puolesta julistaa, on aina täydellinen ja saumaton silloin, kun julistuksessa on mukana Jumaluuden kolmas persoona, Pyhä Henki.

Ilman Pyhän Hengen läsnäoloa, on muodollisesti täydellisinkin synninpäästö vain ihmisen huulten höpinää.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Emka » 07 Elo 2009, 23:35

hama kirjoitti:En minä aaltoa halua aloittaa, minua vain ihmetyttää, miten moneen "tulkintaan" olen vl-uskossa törmännyt, eläessäni uskossa.

Jokainen perhe, jokainen uskova, jokainen seurakunta on tulkinnut oppia omalla tavallaan.

Onneksi on Wehan kaltaisia "oikeita" uskovia, hänen kaltaistensa on taivas.

Ehkä tämä kaikki on tarkoituksellista!

Miten tahansa puhun huomaan ettei minua haluta ymmärtää Kukaan ei pysähdy, katso silmiin hyväksyvästi ota kädestä kiinni ja sano "Tule, katsotaan yhdessä uskoa"

Ei sitä missä se on ristiriitaista ja outoa, vaan sinne missä se on suoraa ja oikeaa.



Minulle ei oikein "auennut" tuo kirjoitus. Itse olen kokenut niin,että kaikki uskomassa olevat ystäväni, puhujat seuroissa ja uskovaisten kesken kanssapuheissa ymmärretään hyvin yhteneväisesti uskon ydin kysymykset. Silloin 34 vuotta sitten kun sain parannuksen armon muitten hengellisyyksien sekaopeista, niin siitä asti on uskovaisten keskeinen ymmärrys ollut yhteneväinen.

Luin tuolta Nuuskun laittaman vanhojen puhujien saarnoista, kuinka elävä usko on ollut kautta maailman historian. Vaikka se on ollut milloin minkäkin niminen joukko,jotka ovat uskoneet kuten Ramattu opettaa, niin Pyhä Henki on samalla tavalla opettanut uskon kuuliaisuuteen.

Elävä evankeliumi on kulkenut jalkojen päällä maasta toiseen, herätyksen aikoja on ollut, Jumala on saarnauttanut sanaansa, mutta myös sielunvihollinen on kulkenut perässä tehden omaa työtään.

Jumalan sanaan sidottu omatunto toimii kuten Pyhä Henki neuvoo, mutta on myös "joukko omatunto" missä mennään porukan mukaisesti, ohi Jumalan sanan. Sielunvihollinen sanoo, kuten käärme paratiisissa, " Onko Jumala todella sanonut niin" Siihen ansaan lankesi Eeva Paratiisissa ja sai myös mehensä samaan lankeemukseen. Samaa viettelevää saarnaa myös nykyaikana sielunvihollinen saarnaa, saadakseen uskovaisen lankeamaan. Siksi on maanpäällä seurakunta missä meitä hoidetaan,evankeliumilla, saamme pestä jalkoja matkan pölystä ja liasta,
Meille on annettu saattomiehet/naiset

Saarn. 4:10

Sillä jos toinen heistä lankee, niin hänen kumppaninsa auttaa hänen ylös. Voi yksinäistä, jos hän lankee, niin ei ole toista saapuvilla häntä auttamaan!
Avatar
Emka
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1464
Liittynyt: 25 Tammi 2005, 22:05
Paikkakunta: Pirkanmaalla pieni pitäjä

ViestiKirjoittaja näre » 08 Elo 2009, 15:51

Emka kirjoitti:Meille on annettu saattomiehet/naiset

Rippiin ja ripittäytymiseen liittyen läheisen saattomiehen puuttuminen voi tehdä asiasta haastavan kipeän.
näre
 

ViestiKirjoittaja Taavetti » 08 Elo 2009, 17:33

näre kirjoitti:
Emka kirjoitti:Meille on annettu saattomiehet/naiset

Rippiin ja ripittäytymiseen liittyen läheisen saattomiehen puuttuminen voi tehdä asiasta haastavan kipeän.

Aivan totta, olen sen(kin) kokenut, mutta saattoihmistä on lupa rukoilla Jumalalta. Olen kokenut senkin, että kun todellinen tunnon polte painaa, se alentaa saattohenkilöön asettamaani vaatimusta, eli lopulta saattaa osoittautua parhaaksi sellainen, josta saatoin pari hetkeä ennen ajatella, että ei ainakaan tuolle mene asiaani puhumaan.
Omalla voimallamme emme kukaan jaksa kulkea synnin pois panijan tiellä, mutta kun Jumala antaa voimaansa, voi mahdottomaltakin tuntunut vaihtua mahdolliseksi. Vaikka yleisen evankeliumin pyytäminen ja kuuleminen ei ehkä poista nimeltä mainittavan synnin poltetta tunnolta, saattaa se helpottaa hetkeksi ja ainakin yleisestä evankeliumista saa voimaa käydä salaripin askeleille.
Salaripistä puolestaan saa voimaa ja rohkeutta, jos asia on sen luonteinen, että se edellyttää julkirippiä tai rakkauden rippiä.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja juruulanko » 11 Elo 2009, 10:49

nuusku kirjoitti:Mielestäni Haman kysymys oli asiallinen, ja siihen on tarpeellista antaa myös asiallinen vastaus. Ulkopuolinen voi esim. nettipalstojen kautta saada vääristyneen käsityksen elävästä kristillisyydestä. Liikkeellä on kaikenlaisia pahoja puheita "ylhäältä päin johdetusta joukosta" tai "sääntöjen sävyttämästä uskosta".


Minustakin

Näistä pitäisi keskustella enemmän seurakunnassa. Ihan konkretiatasolla.

Esimerkiksi tällaisesta lipsumisesta on musiikki, joku musiikki ei pahenna toista, mutta pahentaa toista. Pieni leipominen sunnuntaina pahentaa toista ja toista ei. Jotkin nettijutut pahentavat toisen, mutta ei toista. Uskon että hama ihmetteli tätä asiaa.

Minusta olisi syytä kysyä muilta, uskonveljiltä tai sisarilta, että ”hei mitä mieltä olette, leivoin viime sunnuntaina pullaa perheelle, onkohan se oikein.” tai ”Hei, minulla on tällainen cd, mitä ajattelet tästä” tai ”hei, katsoin tällaisen jutun netistä” Ja näihin pitäisi reagoida, jos joku tekee jotain sellaista, mitä itse ajattelee vääräksi. Vaikka toinen ei varsinaisesti edes kysyisi, vaan edellämainitut asiat tulisivat esille ns. normaalikeskustelun yhteydessä.

Jotenkin tuntuu, että viime aikoina, yksilönvapauden ajattelu on levinnyt myös siioniin. Ei puhutella veljeä/sisarta, vaikka ajattelee että tuo tekee väärin. vaan ajatellaan, että ei tämä minulle kuulu, tai että mikä minä olen häntä neuvomaan. Joo, häpeäkseni tunnustan, että itsekin olen tähän syyllistyny. Se on vaikeaa.

Toivon, että opastatte minua, jos huomaatte että kirjoitan sellaista, mitä uskovaisen ei pitäisi kirjoittaa. Olen sen huomannutkin, että tällä palstalla on se henki, että neuvotaan. Se on hyvä ja kertoo siitä lähimmäisenrakkaudesta, mitä Raamattu neuvoo.

Palaan tähän aiheeseen vielä toisaalla perhe-osastolla.
Anna vaattees aina valkiat olla, ja älä puututa voidetta pääs päältä. (Saarn. 9:8)
Avatar
juruulanko
puuhakas
 
Viestit: 215
Liittynyt: 30 Heinä 2009, 15:39

ViestiKirjoittaja Taavetti » 11 Elo 2009, 11:53

On noista juruulankon kertomista asioista keskusteltu meilläkin. Tässä muutamia muistumia ja ajatuksia. Lähtökohtahan on, ettei lepopäivä ole työpäivä, vaan se tulee pyhittää ennen muuta Jumalan sanan viljelemiseen sekä ruumiilliseen ja henkiseen lepoon. Eiköhän Luther siitä selittänyt Jeesuksen opetusta, että lepopäivänä sopii tehdä sellaista työtä, jonka välttämätön tarve ja kristillinen rakkaus edellyttävät. Missä ne rajat sitten kulkevat?

Ehkä joku esimerkki on paikallaan. Joskus 1970 -luvulla vietin heinäkuisen viikon kansanopiston Raamattukurssilla. Siellä käsiteltiin elämän eri alueita Raamatun opetuksen valossa. Jokaisella päivällä oli eri teema. Kun käsiteltiin pyhätyötä, opettaja kertoi alustuksessaan, että joillakin on niin tiukka käsitys, ettei edes nappia saisi sunnuntaina ommella. Siihen tuli oppilaiden joukosta mielipide, että jos pyhäpäivänä nappi irtoaa, niin ommellaan se takaisin paikalleen, varsinkin jos ollaan lähdössä jonnekin tarpeelliseen tilaisuuteen. Ei kuitenkaan tehdä pyhäpäivistä varsinaista napinompelupäivää, että kaikki napin ompelut siihen siirretään. Sen kaikki, opettajaa myöten aamenella hyväksyivät.
Toinen veli kertoi tulleensa lauantain iltana myöhällä työmatkalta, autossa oli ilmennyt pieni ongelma, mutta hän ei jaksanut sitä iltayönä korjata. Niinpä hän nukkui yönsä, ja aamulla virkeänä meni sitä korjaamaan, koska se olisi saattanut haitata päivällä odottavaa seuramatkaa. Niin oli epäuskoinen naapuri tullut viereen ihmettelemään, että sinäkö uskovainen mies nyt pyhänä täällä autoasi korjaat? Oli veli vastannut, että täytyy saada auto kuntoon, että perhe pääsee päivällä seuroihin.

Nämä ovat nyt alun aiheesta sivussa, mutta ei kai se haitanne. On meidänkin perheissämme jouduttu joskus rajaa katsomaan samaan tapaan. Jääkööt ne nyt eri kertaan, kenties siellä perhepalstalla käsiteltäviksi.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja hepa » 11 Elo 2009, 11:59

nuusku kirjoitti:
Mielestäni Haman kysymys oli asiallinen, ja siihen on tarpeellista antaa myös asiallinen vastaus. Ulkopuolinen voi esim. nettipalstojen kautta saada vääristyneen käsityksen elävästä kristillisyydestä. Liikkeellä on kaikenlaisia pahoja puheita "ylhäältä päin johdetusta joukosta" tai "sääntöjen sävyttämästä uskosta".



Minustakin

Näistä pitäisi keskustella enemmän seurakunnassa. Ihan konkretiatasolla.

Esimerkiksi tällaisesta lipsumisesta on musiikki, joku musiikki ei pahenna toista, mutta pahentaa toista. Pieni leipominen sunnuntaina pahentaa toista ja toista ei. Jotkin nettijutut pahentavat toisen, mutta ei toista. Uskon että hama ihmetteli tätä asiaa.

Minusta olisi syytä kysyä muilta, uskonveljiltä tai sisarilta, että ”hei mitä mieltä olette, leivoin viime sunnuntaina pullaa perheelle, onkohan se oikein.” tai ”Hei, minulla on tällainen cd, mitä ajattelet tästä” tai ”hei, katsoin tällaisen jutun netistä” Ja näihin pitäisi reagoida, jos joku tekee jotain sellaista, mitä itse ajattelee vääräksi. Vaikka toinen ei varsinaisesti edes kysyisi, vaan edellämainitut asiat tulisivat esille ns. normaalikeskustelun yhteydessä.

Jotenkin tuntuu, että viime aikoina, yksilönvapauden ajattelu on levinnyt myös siioniin. Ei puhutella veljeä/sisarta, vaikka ajattelee että tuo tekee väärin. vaan ajatellaan, että ei tämä minulle kuulu, tai että mikä minä olen häntä neuvomaan. Joo, häpeäkseni tunnustan, että itsekin olen tähän syyllistyny. Se on vaikeaa.


Muokkaus: Taavetti ehti näköjään vastata samoja asioita.

Näitähän voisi tosiaan kotisiionissa ottaa asiaksi seurakuntapäivillä.

Minustakin tuntuu, että tämä puhuttelupuoli on jäänyt nykyään vähemmälle, myös itselläni.

Pyhätyöstähän kristillisyydessämme on perinteisesti opetetu että tehdään vain se minkä välttämätön tarve ja kristillinen rakkaus vaatii.

Suviseurossahan on työvuorot myös sunnuntaina, ne pitää tehdä
Sanoihan Jeesus halvaantuneelle: Nouse ota vuotees ja käy, sekä paransi sairaita.

Luulisin että jos leipomista/siivoamista ei ole kerennnyt tehdä vaikka lauantaina niin kerkiää varmaan seuraavalla viikolla.
Mutta jos vaika sunnuntaina on tulossa vieraita ja on paha siivo niin varmaankin vähän voidaan siivota, eikö tämä ole sitä kristillistä rakkautta, vai mitä mieltä muut ovat?

Pahentamisesta voisi sanoa:
1. Kor. 8:13
Sentähden jos ruoka minun veljeni pahentais, niin en minä ikänäni söisi lihaa, etten minä veljeäni pahentaisi.
Eli jättää tekemättä sen jos tietää että siitä joku uskonveli/sisar pahentuu
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

Re: Oikea ja väärä rippioppi

ViestiKirjoittaja O.M » 11 Elo 2009, 20:53

juruulanko kirjoitti:Myös haluaisin korostaa kolmatta kohtaa, jossa neuvotaan katumaan pyytämään anteeksi siltä, jota on loukannut. Se on tärkeä erityisesti parisuhteessa, että aidosti katuu sellaista tekoaan josta kumppani on suuttunut. Se olen aivan kantapään kautta oppinut, että se on tärkeää: Katumus ja sen osoittaminen. Pelkkä "sori" ei monestikaan riitä.

Kolmas kohta on tärkeä muistaa myös, kun loukkaa ei-uskovaista ihmistä: myös häneltä on tärkeä pyytää anteeksi, vaikka siihen anteeksipyyntöön ja -antoon ei liitykään synninpäästöä.


Rakkauden rippiin liittyy myös tämä raamatunkohta.

Matt. 5:
"23 "Jos siis olet viemässä uhrilahjaasi alttarille ja siinä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan,
24 niin jätä lahjasi alttarin eteen ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa. Mene sitten vasta antamaan lahjasi."


--> Tuohon kohtaan viitataan usein, kun perustellaan synninpäästön tärkeyttä ennen ehtoolliselle menoa. Vanhoissa katekismuksissa synninpäästön vastaanottaminen ennen ehtoollista olikin itsestäänselvyys.

"25. Kuinka meidän tulee käyttäytyä, kun me astumme Herran pöytään?
Vastaus: Sitten kuin me saarnaviralta olemme saaneet synninpäästön, niin tulee meidän:
1. Astua esiin totisessa parannuksessa, poispannen kaikki vieraat ja maailmalliset ajatukset.
2.itse sakramentin nauttimisessa käyttäytyä jumalisesti, raittiisti ja siveästi, ajatellen, ettei meillä ole ihmisten vaan Jumalan kanssa tekemistä;
3. Koska me sieltä lähdemme uudistetusta armosta ja Häntä sen edestä sydämestämme kiittää, pitäin hyvää aikomusta ja tahtoa vaeltamaan uudessa elämässä."

http://www.mangusti.com/Katekismus/Kate ... htoollinen

Rakkauden ripin tärkeydestä puhuu myös seuraava kohta.

Matt. 6:
"14 "Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi.
15 Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne."
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja O.M » 05 Loka 2009, 08:32

Ripin ja parannuksen erosta kirjoittaa myös Pentti Koskelo Päivämiehessä v. 1961, Taavetin tänne skannaamassa kirjoituksessa.

"Rippi on Jumalalta annettu kallis armoetu, jota uskovaiset saavat käyttää. Apostoli neuvoo: ”Tunnustakaa toinen toisillenne teidän rikkomuksenne ja anteeksi antakaa, niin kuin Jumalakin teille Kristuksen tähden anteeksiantanut on." Tämä on sitä synnin pois panemista, johon heprealaiskirje kehottaa. Rippiä ei pitäisi kuitenkaan sekoittaa parannukseksi, eikä niin käsittää. Sillä parannus on yhtä, kuin uusi syntyminen. "Tahtonsa jälkeen Hän teitä synnytti totuuden sanalla".

Rippi on taas iankaikkisen elämän toivossa matkaa tekevän, uudesti syntyneen Jumalan lapsen puhdistus- ja hoitomenetelmä. Jokainen, jolla tämä toivo on, Hänen tykönsä, puhdistaa itsensä, niin kuin Hänkin puhdas on. 1. Joh. 3:3. Ja "Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niin kuin Hänkin valkeudessa on, niin meillä on osallisuus keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, Hänen poikansa veri puhdistaa meitä kaikesta synnistä. 1 Joh. 1:7"
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Seuraava

Paluu Uskonvanhurskaus



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron